ELOKUUN VIMOSET
Tiistaina oli omatoimitreenit, mutta saatiin Pauliinalta treeni, välistävetoja, iik ja ääk, not my favorite. Ja olihan meillä vähän ongelmia, kolme hyppyä pitkillä väleillä ja putket molemmissa päissä ettei vauhti loppuis kesken, haa. Eka edestä ja takasin takakautta. Kyllä vaan meille tuntu olevan tuo edestä meno helpompaa, muille takaa. Taas me ollaan poikkeavia.
Keskimmäinen rima tuppas putoomaan koko ajan ja mun hermot oli koetuksella. Ainakin muistin katsoa koiraa, mutta ajauduin juoksemaan aina ehkä liian lähelle Pyryn juoksulinjaa ja siitä ehkä nuo pudotukset. Yritin olla oikein tomera ja torua, mutta en taida olla kovin uskottava. Lopulta laitoin lelun kädestä taskuun, oliko se se vai vahinko, kun sitten välistävedot
onnistuivat.
Sen sijaan putkijarrut ja putkesta kääntyminen onnistuivat aika hyvin. Haastava kohta, jossa ei yhtään tilaa valua putkesta ja hei me onnistuttiin. Tuo oli päivän piristys ja välistävedot jäivät treenihampaankoloon.
Torstaina pidin vapaapäivän ja päivällä käytiin treenimässä Jaanan kanssa. Ja arvatkaa mitäpä treenasin enimmäkseen. Ylläri ylläri, välistävetoja, onhan niiden nyt onnistuttava.
Olivat kyllä edelleen vaikeita meille, taas rimaa tuli alas. Varmistan jotenkin liikaa taakselähetystä ettei tule ohi, niin johan olen myöhässä heti. Ja tuo laukka vaan on niin pitkä, että se ohimeno tulee niin helposti. Mutta onnistuihan se vihdoin jokusen kerran. Sitten keksin kokeilla sitä paluuta toiselta puolelta, jolloin se muuttui taas edestä ohjaukseksi ja ei voi mitään, se vaan sujuu meiltä paremmin. No joo, ehkä tietää, että taakse työnnöt on heikompia ja niitä pitää treenata.
Puomin kontakteilta ei lipsunut kertaakaan ja kepitkin meni putken leijeröiden superisti (,vaikka Benji roikkui taas lähestulkoon Pyryn karvoissa pari kertaa).
Benji oli myös taitava pentu. B meni hienosti putkeen jopa parin siivekkeen kautta. Kujakepit oli myös hallussa. Laitettiin ensin tietty suoraan kepeille ja lopussa pari kertaa muutaman asteen vinosti ja hyvin osasi hakeutua oikeaan väliin. Penskat on aika ihania. Eikä mitään taka-ajatuksia, ehei.
En oo ilmonnu mihkään kisoihin, plääh, joten viikonloppuna ei tiedossa mitään, jollei nyt käy kentällä treenailemassa. Jos viikonloppuna keskittyis tokoilemaan.
torstai 28. elokuuta 2014
sunnuntai 24. elokuuta 2014
25.8.2014 Sunnuntaipäivän ratoksi
SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI
Viikonloppu on niin tylsä, jos ei oo mitään koirajuttuja. Niinpä lähettiin extempore käymään kentällä tekee pikatreenit. Eipä me tehty muuta kuin puomin kontakteja, rengasta ja keppejä, ne kun oli siinä kentällä valmiina.
Kepeillä normilähetysten lisäks tein parit poispäinkäännökset. Hyvin sujuu, mut siinä on viel vähän opettelemista, ainakin joudun viel menee ihan päähän ohjailee. No okei ollaan tehty vasta muutama ja hyvin hakeutui jopa renkaalle, kun mä leijeröin kepit.
Ja puomillehan en saanut taas mitään virhettä aikaseks. Pyry teki hienot pysäytykset, vaikka miten kiusasin ja palloa heittelin. Kun treenataan kaksistaan, Pyry tekee vaan mulle ja sillon ei virheitä juuri tule. Mut avot, kun ollaan kisoissa tms. Pyry on niinku estradilla esiintyjä, "kattokaa mua kun osaan ja meen kovaa" "ai mikä se kontakti on, ei nyt kerkee, kun mulla on näin paljon yleisöä". Selkeesti vireysjuttu ja kun ohjaajakin käyttäytyy erilailla (tärisee). Mitäpä tuohon keksisi.
Viikonloppu on niin tylsä, jos ei oo mitään koirajuttuja. Niinpä lähettiin extempore käymään kentällä tekee pikatreenit. Eipä me tehty muuta kuin puomin kontakteja, rengasta ja keppejä, ne kun oli siinä kentällä valmiina.
Kepeillä normilähetysten lisäks tein parit poispäinkäännökset. Hyvin sujuu, mut siinä on viel vähän opettelemista, ainakin joudun viel menee ihan päähän ohjailee. No okei ollaan tehty vasta muutama ja hyvin hakeutui jopa renkaalle, kun mä leijeröin kepit.
Ja puomillehan en saanut taas mitään virhettä aikaseks. Pyry teki hienot pysäytykset, vaikka miten kiusasin ja palloa heittelin. Kun treenataan kaksistaan, Pyry tekee vaan mulle ja sillon ei virheitä juuri tule. Mut avot, kun ollaan kisoissa tms. Pyry on niinku estradilla esiintyjä, "kattokaa mua kun osaan ja meen kovaa" "ai mikä se kontakti on, ei nyt kerkee, kun mulla on näin paljon yleisöä". Selkeesti vireysjuttu ja kun ohjaajakin käyttäytyy erilailla (tärisee). Mitäpä tuohon keksisi.
23.8.2014 Fyssarilla
FYSSARILLA
Menipäs kuus viikkoa nopeesti. Tänään käytiin Pyryn kaa Ninalla tsekattavana. Pyry pääsi sähköpöydälle tällä kertaa, eikä pelottanut yhtään. No ei tietenkään. Pyry on niin ihanan lungi, vaikka miten jäseniä väänneltäis. Ei vissiin taida ainakaan tehdä kipeetä sitten.
Jotain pientä kireyttä löytyi parista kohtaa, mutta ei mitään sen kummempaa. Nina ihasteli Pyryn syviä lihaksia, jee niitä löytyy, ja uskonkin että niiden ansiosta jarrutukset on parantuneet. Ja kuulemma kisoissa meni niin uskomattoman kovaa ja vielä kuitenkin jarrutti. Ai jarrutti vai, hienoa, pitäis olla video aina. Mutta jatkamme venyttelyjä ja jumppaa, se on ihan kivaakin.
Menipäs kuus viikkoa nopeesti. Tänään käytiin Pyryn kaa Ninalla tsekattavana. Pyry pääsi sähköpöydälle tällä kertaa, eikä pelottanut yhtään. No ei tietenkään. Pyry on niin ihanan lungi, vaikka miten jäseniä väänneltäis. Ei vissiin taida ainakaan tehdä kipeetä sitten.
Jotain pientä kireyttä löytyi parista kohtaa, mutta ei mitään sen kummempaa. Nina ihasteli Pyryn syviä lihaksia, jee niitä löytyy, ja uskonkin että niiden ansiosta jarrutukset on parantuneet. Ja kuulemma kisoissa meni niin uskomattoman kovaa ja vielä kuitenkin jarrutti. Ai jarrutti vai, hienoa, pitäis olla video aina. Mutta jatkamme venyttelyjä ja jumppaa, se on ihan kivaakin.
sunnuntai 17. elokuuta 2014
17.8.2014 Hampaan kolot
HAMPAAN KOLOT
Niin jäi aiemmilta päiviltä hampaan koloon, että oli ihan pakko päästä kentälle treenailee. Kiitos Saija seurasta ja avusta.
Tehtiin niitä kontakteja. Muutamien hyppyjen jälkeen vauhdilla puomille, putki 3 m:n päässä ja vielä lennätin pallon nenän edestä. No problem, pysähtyi aina. Yhden kerran saatiin moka aikaiseksi, kun minä heitin pallon toiselta puolelta puomia ja Saija toisella puolella heilutteli narulelua Pyryn nenän edessä kutsuen leikkiin, niin siihen leluun sit läks. Noloooo. Sen jälkeen Pyry oli ehkä vieläkin tarkempi pysähtymisistään. Miten tämän saa siirrettyä kisaradalle.
Toiseks treenattiin hypyillä niitä 90 asteen kulmia merkillä. Ensin ihan pudottamalla lelu merkkikohtaan ja siitä sitten toiselle puolelle jne. Laitettiin sitten verkko vielä avuksi (joka mun mielestä erottui huonosti taustasta). Pyry osui siihen ekalla kerralla ja jos muistan oikein, niin sen jälkeen teki sellaset jarrutukset, että meni jopa riman alikin, kun ei siitä enää pystynyt hyppäämään. Mä olen ihan järkyttynyt tän viikon saldosta. Pyry on mennyt riman ali, hukannut kepit ja olipa vielä menemättä putkeenkin. Kaikkia uusia juttuja sitä tuleekin, ei kiitos.
Kyllä Pyry sitten ihan hyvät käännökset teki, kun ohjaaja vaan meni pois alta ajoissa tai muisti pudottaa lelun hyppylinjalle tai oli pudottamatta rimaa heti kättelyssä. Kukahan se täällä sählää, ei ainakaan Pyry.
Niin jäi aiemmilta päiviltä hampaan koloon, että oli ihan pakko päästä kentälle treenailee. Kiitos Saija seurasta ja avusta.
Tehtiin niitä kontakteja. Muutamien hyppyjen jälkeen vauhdilla puomille, putki 3 m:n päässä ja vielä lennätin pallon nenän edestä. No problem, pysähtyi aina. Yhden kerran saatiin moka aikaiseksi, kun minä heitin pallon toiselta puolelta puomia ja Saija toisella puolella heilutteli narulelua Pyryn nenän edessä kutsuen leikkiin, niin siihen leluun sit läks. Noloooo. Sen jälkeen Pyry oli ehkä vieläkin tarkempi pysähtymisistään. Miten tämän saa siirrettyä kisaradalle.
Toiseks treenattiin hypyillä niitä 90 asteen kulmia merkillä. Ensin ihan pudottamalla lelu merkkikohtaan ja siitä sitten toiselle puolelle jne. Laitettiin sitten verkko vielä avuksi (joka mun mielestä erottui huonosti taustasta). Pyry osui siihen ekalla kerralla ja jos muistan oikein, niin sen jälkeen teki sellaset jarrutukset, että meni jopa riman alikin, kun ei siitä enää pystynyt hyppäämään. Mä olen ihan järkyttynyt tän viikon saldosta. Pyry on mennyt riman ali, hukannut kepit ja olipa vielä menemättä putkeenkin. Kaikkia uusia juttuja sitä tuleekin, ei kiitos.
Kyllä Pyry sitten ihan hyvät käännökset teki, kun ohjaaja vaan meni pois alta ajoissa tai muisti pudottaa lelun hyppylinjalle tai oli pudottamatta rimaa heti kättelyssä. Kukahan se täällä sählää, ei ainakaan Pyry.
16.8.2014 HiHan kisat
HIHAN KISAT
Aamulla jo taas jännitti, vaikka ensin piti lähteä kisoihin töihin. Miten tuosta pääsee eroon, kun se jännitys pilaa kaiken, näin uskon. Puolen päivän aikaan sitten kisaamaan kaksi kakkosen kisaa. Heidi Viitanen oli oikein mukava tuomari, mutta olipa vähän vaikeat radat. Tosin minä tykkään vaikeista, missä saa oikein kunnolla pohtia mitä missäkin kohtaa tekisi ja kiemuraisissa saa välillä vauhtiakin rauhallisemmaksi hetkellisesti. Tuloksena kylläkin tänään pari hyllyä.
Eka rata oli jotain hirveetä sekoilua ja sinkoilua. Ei siitä sen enempää, kun en edes muista juurikaan siitä mitään. Viekö jännitys vielä muistinkin vaiko ikä vaan. Ai muisti palautuu pätkittäin, yhden muistan, tein Aan jälkeen pakkovalssijaakotuksen, että saisin Pyryn kääntymään tiukasti, mutta jarrutus jäi kyllä tekemättä ja hää lensi sitten sen verran, että hakeutui sitten kauimmaiseen putken päähän. Siinä sai sitten tuomari laittaa kädet ristiin.
Tokalla radalla tuli taivaalta reippaasti vettä, mutta ei se meitä haitannut, mitä nyt silmälasit oli hieman sumeet. Ja Pyry meni maahan lähtöön kuten on aina. Hyllyjä taidettiin saada jopa kaks tällä radalla, eka kun oli pari kertaa mennyt saman hypyn ohi ja hyppäsi sitten vielä takaisinkin päin. Ja toka, kun oltiin menty puomin alla oleva putki vielä toiseen kertaan, vaikka sitten jo piti mennä se puomi. Hällä väliä, tämä rata oli huomattavasti parempi. Erityisesti jäi mieleen A:n jälkeiset kepit, ne meni niin hienosti pienellä poispäinkäännöksellä, vaikka putkikin oli hieman houkuttimena, vesisateessa ja vaikka eka keppi olikin sininen. Tuolle A:lle se sentään pysähtyi, mutta muuten päivän kontaktien pysähtymissaldo oli ala-arvoinen. Murr... Ainakin jos jäin taakse ja huusin "kiipee" niin Pyry tuntui saavan siitä vielä lisävaihteen päälle. Eli tehtiin sitten juoksukontakteja. Ei, ei, ei haluu!
Että sellaset kisat.
Aamulla jo taas jännitti, vaikka ensin piti lähteä kisoihin töihin. Miten tuosta pääsee eroon, kun se jännitys pilaa kaiken, näin uskon. Puolen päivän aikaan sitten kisaamaan kaksi kakkosen kisaa. Heidi Viitanen oli oikein mukava tuomari, mutta olipa vähän vaikeat radat. Tosin minä tykkään vaikeista, missä saa oikein kunnolla pohtia mitä missäkin kohtaa tekisi ja kiemuraisissa saa välillä vauhtiakin rauhallisemmaksi hetkellisesti. Tuloksena kylläkin tänään pari hyllyä.
Eka rata oli jotain hirveetä sekoilua ja sinkoilua. Ei siitä sen enempää, kun en edes muista juurikaan siitä mitään. Viekö jännitys vielä muistinkin vaiko ikä vaan. Ai muisti palautuu pätkittäin, yhden muistan, tein Aan jälkeen pakkovalssijaakotuksen, että saisin Pyryn kääntymään tiukasti, mutta jarrutus jäi kyllä tekemättä ja hää lensi sitten sen verran, että hakeutui sitten kauimmaiseen putken päähän. Siinä sai sitten tuomari laittaa kädet ristiin.
Tokalla radalla tuli taivaalta reippaasti vettä, mutta ei se meitä haitannut, mitä nyt silmälasit oli hieman sumeet. Ja Pyry meni maahan lähtöön kuten on aina. Hyllyjä taidettiin saada jopa kaks tällä radalla, eka kun oli pari kertaa mennyt saman hypyn ohi ja hyppäsi sitten vielä takaisinkin päin. Ja toka, kun oltiin menty puomin alla oleva putki vielä toiseen kertaan, vaikka sitten jo piti mennä se puomi. Hällä väliä, tämä rata oli huomattavasti parempi. Erityisesti jäi mieleen A:n jälkeiset kepit, ne meni niin hienosti pienellä poispäinkäännöksellä, vaikka putkikin oli hieman houkuttimena, vesisateessa ja vaikka eka keppi olikin sininen. Tuolle A:lle se sentään pysähtyi, mutta muuten päivän kontaktien pysähtymissaldo oli ala-arvoinen. Murr... Ainakin jos jäin taakse ja huusin "kiipee" niin Pyry tuntui saavan siitä vielä lisävaihteen päälle. Eli tehtiin sitten juoksukontakteja. Ei, ei, ei haluu!
Että sellaset kisat.
perjantai 15. elokuuta 2014
14.8.2014 Jep jep ...
JEP JEP ...
Voihan Rannikko! Timo oli taas laittanut sellasen radan meille, että tuntui löytäneen kaikki meille osaamattomat jutut. Ainoa mikä onnistui oli kontaktit. Ja yleensä tämä asetelma menee toisinpäin. Paperista jo katsoin, että on vaikea, mutta meidän pitäisi siitä kyllä selvitä. Jaapajaa, ei nyt ihan kunnian kukko laulanut. Jep jep.
Alun taas n.90 asteen kulmahyppy, piti merkkaamalla hoitaa. Pyry ei vaan tajua merkin tarkoitusta. Pyry seuraa enimmäkseen mun liikettä ja estehakuisena hyppää sieltä mistä tuntuu olevan nopein tie ja silloin se on vinohyppy. Näitä pitäis treenaa. Sanoin Timolle, että "miljoona tuollaista sitten", Timo sanoi "ei taida riittää edes". Jep jep.
Joka paikkaan ei todellakaan aina ehdi, ei ainakaan tänään. Tehtiin sitten hyvällä menestyksellä ainakin viiden metrin päästä takaakiertoja, vaikka min en niistä tykkää yhtään. Lähemmäksi en siis ehtinyt, sen alun takia. Kaikki muut tais tehdä sinne valssin. Oonko jotenkin poikkeava, mitä? Samoin suoran putken jälkeisiin tilanteisiin sain pistellä ihan täpöllä. Ja kun mä pingon, niin Pyrykin pinkoo, täysillä suoraan eteenpäin. Jep jep.
Kepit oli huolestuttavat. Pyry, joka osaa mennä mistä kulmasta ja mistä vaan kepeille, ei tänään ainakaan hahmottanut yhtään alun sinistä keppiä, punaisen kyllä. No hyvä tietää tuokin. Kepeille lähetys oli vaikea, kun putki oli ihan vieressä, mutta niin se oli tiistainakin, eikä meillä silloin ollut mitään ongelmaa. Jep jep.
No olinhan siihen vielä sitten suunnitellut vain kiertäväni Pyryn takaa toiselle puolelle, vaan enpä sitten kokeillutkaan sitä, kun olin niin kaukana kepeistä. Kokeilin sitten poispäinkäännöstä leijeröiden kepit, vaikka tiesin ettei sitä osata. Ei osattu ei. Tulipa kokeiltua ja sitä pitääkin nyt treenata. Jep jep.
Putkijarrua ei oltaiskaan osattu, jos olisin ees muistanu/ehtiny sellasta tekee. Kuulemma ei loksauttanu korvaansakaan, vaikka huutelin "oikee,oikee". Se on se mun liike, mitä sille voi tehdä? Toiset koirat hidasti/odotti ohjaajiaan. Jep jep.
Sitten oli parikin kohtaa mihin en muuta kerennyt yrittää kuin whisky-leikkaus. Mun oli pysähdyttävä ihan kokonaan, niin sain Pyryn leikkauksella hypylle. Mutta jos otin hiirenaskeleenkin, niin ohi meni oikomaan seuraavalle esteelle. Jep jep.
Puomi sinänsä meni hyvin ja pysähtyikin (omalla kentällä), mutta taas sellainen tilanne, jossa pitäis lähettää koira eteenpäin eikä mun luo (leijeröiden putken). Eli "tule" ja samantien "mene", ei mitään jiitä. Voiko tässä vaiheessa enää muuttaa vapautuskäskyä? Aika vaikeeta. Jep jep.
Olihan tietty kiva, että löytyi taas paljon treenattavaa, ei lopu kesken. Mutta ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Olis ollu kiva onnistua edes jossain hankalassa kohdassa. Mutta tämähän oli tällä kertaa vähän liikkuvampi rata (miten niin vähän?) kuin viimeksi. Ja kun koira vielä tykkää lähteä liikkeeseen ja lukee esteitäkin paremmin kuin minä, niin ... jep jep!
Voihan Rannikko! Timo oli taas laittanut sellasen radan meille, että tuntui löytäneen kaikki meille osaamattomat jutut. Ainoa mikä onnistui oli kontaktit. Ja yleensä tämä asetelma menee toisinpäin. Paperista jo katsoin, että on vaikea, mutta meidän pitäisi siitä kyllä selvitä. Jaapajaa, ei nyt ihan kunnian kukko laulanut. Jep jep.
Alun taas n.90 asteen kulmahyppy, piti merkkaamalla hoitaa. Pyry ei vaan tajua merkin tarkoitusta. Pyry seuraa enimmäkseen mun liikettä ja estehakuisena hyppää sieltä mistä tuntuu olevan nopein tie ja silloin se on vinohyppy. Näitä pitäis treenaa. Sanoin Timolle, että "miljoona tuollaista sitten", Timo sanoi "ei taida riittää edes". Jep jep.
Joka paikkaan ei todellakaan aina ehdi, ei ainakaan tänään. Tehtiin sitten hyvällä menestyksellä ainakin viiden metrin päästä takaakiertoja, vaikka min en niistä tykkää yhtään. Lähemmäksi en siis ehtinyt, sen alun takia. Kaikki muut tais tehdä sinne valssin. Oonko jotenkin poikkeava, mitä? Samoin suoran putken jälkeisiin tilanteisiin sain pistellä ihan täpöllä. Ja kun mä pingon, niin Pyrykin pinkoo, täysillä suoraan eteenpäin. Jep jep.
Kepit oli huolestuttavat. Pyry, joka osaa mennä mistä kulmasta ja mistä vaan kepeille, ei tänään ainakaan hahmottanut yhtään alun sinistä keppiä, punaisen kyllä. No hyvä tietää tuokin. Kepeille lähetys oli vaikea, kun putki oli ihan vieressä, mutta niin se oli tiistainakin, eikä meillä silloin ollut mitään ongelmaa. Jep jep.
No olinhan siihen vielä sitten suunnitellut vain kiertäväni Pyryn takaa toiselle puolelle, vaan enpä sitten kokeillutkaan sitä, kun olin niin kaukana kepeistä. Kokeilin sitten poispäinkäännöstä leijeröiden kepit, vaikka tiesin ettei sitä osata. Ei osattu ei. Tulipa kokeiltua ja sitä pitääkin nyt treenata. Jep jep.
Putkijarrua ei oltaiskaan osattu, jos olisin ees muistanu/ehtiny sellasta tekee. Kuulemma ei loksauttanu korvaansakaan, vaikka huutelin "oikee,oikee". Se on se mun liike, mitä sille voi tehdä? Toiset koirat hidasti/odotti ohjaajiaan. Jep jep.
Sitten oli parikin kohtaa mihin en muuta kerennyt yrittää kuin whisky-leikkaus. Mun oli pysähdyttävä ihan kokonaan, niin sain Pyryn leikkauksella hypylle. Mutta jos otin hiirenaskeleenkin, niin ohi meni oikomaan seuraavalle esteelle. Jep jep.
Puomi sinänsä meni hyvin ja pysähtyikin (omalla kentällä), mutta taas sellainen tilanne, jossa pitäis lähettää koira eteenpäin eikä mun luo (leijeröiden putken). Eli "tule" ja samantien "mene", ei mitään jiitä. Voiko tässä vaiheessa enää muuttaa vapautuskäskyä? Aika vaikeeta. Jep jep.
Olihan tietty kiva, että löytyi taas paljon treenattavaa, ei lopu kesken. Mutta ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Olis ollu kiva onnistua edes jossain hankalassa kohdassa. Mutta tämähän oli tällä kertaa vähän liikkuvampi rata (miten niin vähän?) kuin viimeksi. Ja kun koira vielä tykkää lähteä liikkeeseen ja lukee esteitäkin paremmin kuin minä, niin ... jep jep!
12.8.2014 Hyvä treeni, parempi mieli
HYVÄ TREENI, PAREMPI MIELI
Häpi, häpi, Janne Toivolan treenit meni aika loistavasti tai sitten olen todella laskenut kriteereitäni. Oli vaan sairaan kivaa mennä ja onnistuakin tietty.
Alkua vähän hinkattiin. Ei oo mun suosikkeja sellaset, jossa eka tullaan kaks estettä suoraan, sitten pitäis saada n.90 astetta kääntymään eli sikana jarruttaa, kun vielä näkee, että toinen tulee kuin ohjus ihan kohti. Sellasia siis kotiläksyksi.
Alun jälkeen kaikki vaan sujui, varsinkin persjätöt, niistopersjätöt, puomiputkierottelut, kontaktit, kepit ... lähes kaikki. Yksi kohta, johon suunnittelin takaaleikkausta, olikin päällejuoksuna tosi hyvä. Se takaaleikkaus jäikin kokonaan kokeilematta, samoin unohdin käyttää suuntakäskyjä. Ärhäkämmät käskyt mulla kyllä oli tällä kertaa käytössä.
Mutta koutsi oli kiva ja perusteli hyvin eri vaihtoehdot. Hää sanoi myös, että "sullahan tulee tän koiran kanssa aina olee kiire".
Häpi, häpi, Janne Toivolan treenit meni aika loistavasti tai sitten olen todella laskenut kriteereitäni. Oli vaan sairaan kivaa mennä ja onnistuakin tietty.
Alkua vähän hinkattiin. Ei oo mun suosikkeja sellaset, jossa eka tullaan kaks estettä suoraan, sitten pitäis saada n.90 astetta kääntymään eli sikana jarruttaa, kun vielä näkee, että toinen tulee kuin ohjus ihan kohti. Sellasia siis kotiläksyksi.
Alun jälkeen kaikki vaan sujui, varsinkin persjätöt, niistopersjätöt, puomiputkierottelut, kontaktit, kepit ... lähes kaikki. Yksi kohta, johon suunnittelin takaaleikkausta, olikin päällejuoksuna tosi hyvä. Se takaaleikkaus jäikin kokonaan kokeilematta, samoin unohdin käyttää suuntakäskyjä. Ärhäkämmät käskyt mulla kyllä oli tällä kertaa käytössä.
Mutta koutsi oli kiva ja perusteli hyvin eri vaihtoehdot. Hää sanoi myös, että "sullahan tulee tän koiran kanssa aina olee kiire".
torstai 14. elokuuta 2014
9.8.2014 Vihdoinkin
VIHDOINKIN
Pitkästä aikaa lähdettiin kunnolla kisaamaan sairiksien jälkeen. Ja sen kyllä huomas, kun kotona jo tärisytti. Ajattelin oikeesti, että mitähän tästäkin taas tulee. Ja tulihan siitä, voittonolla ja menolippu kakkosiin! Eipä siinä mennyt kuin noin kuutisenkymmentä kisaa, ennenkuin noustiin kakkosiin. Vihdoinkin! Jihuu! Mahtavaa! Upeeta! Vieläkin on vähän vaikea sisäistää tuota tietoa.
En oikein tiedä mikä radassa oli vaikeeta, kun tuloksia tuli vain neljä ja niistä nollia vain kaksi, mulle ja Granön Päiville. Ja vaikka ite sanonkin, niin me molemmat ollaan niiiiiiin ne ansaittu. Yrityksiä on siis ollut luvattoman paljon ja niistäkin monta läheltäpitijuttua.
Alku oli ehkä haastavin, kun lähellä oli ansaesteitä. Me tehtiin ihan kimpassa Pyryn kanssa rataa, mutta haasteeksi tuli kun vauhti vaan kasvaa. Ja kun se kasvaa ihan hurjaksi, niin kontakteille pysähtymiset "unohtuu". Aika oli aika ylivoimainen -19,58 ja olis ollu siitäkin aavistuksen viel kovempi, jos ei olis antanu Pyryn puomin jälkeen pyörähtää kysymään "mihin jäit". Oltiin sen verran kaukana vikasta hypystä, ettei saatu kieltovirhettä, huoh!
Heti ekalla kun noustiin, niin saatiin jo kokeilla kakkosluokan rataakin. Ja se oli musta niin kiva, että harmitti kun olin päättänyt keskittyä kontakteihin. Ja kun tuo otus otti kyllä kontaktin, mutta ei pysynyt niillä, niin se siitä sitten.
Kiitos kaikille onnittelijoille, koutseille ja erityisesti kasvattajalle niin myös koutsaamisesta, tsemppaamisesta kuin tuosta ihanan haastavasta vauhtihirmusta nimeltään Pyry! Se vaan on niin....<3
Pitkästä aikaa lähdettiin kunnolla kisaamaan sairiksien jälkeen. Ja sen kyllä huomas, kun kotona jo tärisytti. Ajattelin oikeesti, että mitähän tästäkin taas tulee. Ja tulihan siitä, voittonolla ja menolippu kakkosiin! Eipä siinä mennyt kuin noin kuutisenkymmentä kisaa, ennenkuin noustiin kakkosiin. Vihdoinkin! Jihuu! Mahtavaa! Upeeta! Vieläkin on vähän vaikea sisäistää tuota tietoa.
En oikein tiedä mikä radassa oli vaikeeta, kun tuloksia tuli vain neljä ja niistä nollia vain kaksi, mulle ja Granön Päiville. Ja vaikka ite sanonkin, niin me molemmat ollaan niiiiiiin ne ansaittu. Yrityksiä on siis ollut luvattoman paljon ja niistäkin monta läheltäpitijuttua.
Alku oli ehkä haastavin, kun lähellä oli ansaesteitä. Me tehtiin ihan kimpassa Pyryn kanssa rataa, mutta haasteeksi tuli kun vauhti vaan kasvaa. Ja kun se kasvaa ihan hurjaksi, niin kontakteille pysähtymiset "unohtuu". Aika oli aika ylivoimainen -19,58 ja olis ollu siitäkin aavistuksen viel kovempi, jos ei olis antanu Pyryn puomin jälkeen pyörähtää kysymään "mihin jäit". Oltiin sen verran kaukana vikasta hypystä, ettei saatu kieltovirhettä, huoh!
Heti ekalla kun noustiin, niin saatiin jo kokeilla kakkosluokan rataakin. Ja se oli musta niin kiva, että harmitti kun olin päättänyt keskittyä kontakteihin. Ja kun tuo otus otti kyllä kontaktin, mutta ei pysynyt niillä, niin se siitä sitten.
Kiitos kaikille onnittelijoille, koutseille ja erityisesti kasvattajalle niin myös koutsaamisesta, tsemppaamisesta kuin tuosta ihanan haastavasta vauhtihirmusta nimeltään Pyry! Se vaan on niin....<3
sunnuntai 3. elokuuta 2014
3.8.2014 Kuumia kiviä
KUUMIA KIVIÄ
Osallistuin Sonjan koulutukseen NuPun kentällä Saukkolassa. Ensijärkytys oli, kun näin kentän, pehmeää hiekkaa täynnä kiviä kuin joku olis ne sinne istuttanut. Ilma oli edelleen tosi kuuma, varsinkin kello 12, jolloin oli meidän ryhmän vuoro aloittaa. Niinpä sovittiin heti alkuun, että tehdään kahdessa osassa, 24 estettä.
Ylläri ylläri, me onnistuttiin heti eka pätkä menee nollana läpi. Sonjalla ei ollut siihen mitään lisättävää, joten kokeiltiin vaihtoehtoista ohjausta yhteen kohtaan pituuden jälkeen. Siinä meni tovi, että onnistuin ajoittamaan persjätön oikein, varsinkin kun Pyry on herkkä katseelle, muuten tippuu rima.
Toinen pätkä meni vähän samoin kuin ensimmäinen, lähes puhtaasti. Sonjalta myös hyvä huomio, että aurinkolaseja ei kannata pitää radalla, juuri tuon katseen takia. Tää tuli eteen sellasessa paikassa toisella pätkällä, kun A:n jälkeen piti heittää hypylle ja mun lähtee pinkomaan, että kerkeen parin esteen jälkeen jarruttelee käännökseen. Pyry jäi kysymään ja pyörimään sinne hypylle. Mutta onnistuttiin kuitenkin varsin hyvin lopulta.
Se jarrutuskohta onnistui siis ekalla, mutta sitten kun jäätiin sitä tahkoomaan, niin Pyry väsyi eikä tuntunut enää kykenemään jarruttamaan. Sonjakin kokeili, mutta aikalailla samalla kaarroksella.Tällaisella ilmalla ei paljoo uusita.
Kaikki tuntui onnistuvan, päällejuoksu, kontaktit ja varsinkin meidän yhteistyö. Niin häpi, niin häpi.
Osallistuin Sonjan koulutukseen NuPun kentällä Saukkolassa. Ensijärkytys oli, kun näin kentän, pehmeää hiekkaa täynnä kiviä kuin joku olis ne sinne istuttanut. Ilma oli edelleen tosi kuuma, varsinkin kello 12, jolloin oli meidän ryhmän vuoro aloittaa. Niinpä sovittiin heti alkuun, että tehdään kahdessa osassa, 24 estettä.
Ylläri ylläri, me onnistuttiin heti eka pätkä menee nollana läpi. Sonjalla ei ollut siihen mitään lisättävää, joten kokeiltiin vaihtoehtoista ohjausta yhteen kohtaan pituuden jälkeen. Siinä meni tovi, että onnistuin ajoittamaan persjätön oikein, varsinkin kun Pyry on herkkä katseelle, muuten tippuu rima.
Toinen pätkä meni vähän samoin kuin ensimmäinen, lähes puhtaasti. Sonjalta myös hyvä huomio, että aurinkolaseja ei kannata pitää radalla, juuri tuon katseen takia. Tää tuli eteen sellasessa paikassa toisella pätkällä, kun A:n jälkeen piti heittää hypylle ja mun lähtee pinkomaan, että kerkeen parin esteen jälkeen jarruttelee käännökseen. Pyry jäi kysymään ja pyörimään sinne hypylle. Mutta onnistuttiin kuitenkin varsin hyvin lopulta.
Se jarrutuskohta onnistui siis ekalla, mutta sitten kun jäätiin sitä tahkoomaan, niin Pyry väsyi eikä tuntunut enää kykenemään jarruttamaan. Sonjakin kokeili, mutta aikalailla samalla kaarroksella.Tällaisella ilmalla ei paljoo uusita.
Kaikki tuntui onnistuvan, päällejuoksu, kontaktit ja varsinkin meidän yhteistyö. Niin häpi, niin häpi.
2.8.2014 Vippausta
VIPPAUSTA
Saija tuli möksältä kotio ja pyysi treenailemaan ja tottamaar me mentiin. Mukavaa treeniseuraa oli muitakin, Heli, Sari ja Jaksi. Ilma oli edelleen kuuma, mutta kuudelta illalla jo hieman siedettävämpi. Saijan rata oli oikein kiva, sopivasti haastetta.
Alussa heti pohdin miten ehdin. Mutta avainsana oli merkkaus, ajoissa vaan ja avot. Heti perään sylkkäri ja pieni pyöritys, jotka kait onnistui ihan kohtuullisesti. Hyvin jarrutti putkesta pituuden kautta kepeille. Eka meni kyllä keppien ohi, mutta korotin sitten vähän ääntä.
Ai, muuten on jäänyt kertomatta, kun oltiin tekee maanantaina muutamat kepit ja kontaktit Jaanan kanssa, niin tulihan Pyrylle superhäiriö kepeille, kun Benji-kakara lähestulkoon hyppi Pyryn nenän edessä koko matkan. Että eiköhän kepit ole hyvällä mallilla, kun tuon kestää ja loppuun asti kiltisti pujottelee.
Ja sitten päästiin kokeilee jotain "uutta", tai ei se nyt ihan uutta meille ole, mutta ei vaan olla oikeestaan koskaan tehty, elikkä vippausta. Sehän oli hauskaa, välillä onnistui, välillä ei. Pitää vielä vähän pohtia ajoitusta, liikettä ja rintamasuuntaa... Nyt ollaan omalla pihalla sitä vähän harjoiteltu. Kivaa.
Eihän me nyt nollana tuota rataa taaskaan hoidettu, mutta pientä tuskaa tuotti vinot hypyt tuolle otukselle, joka menee niin niin läheltä siivekettä. En nyt oikeestaan mitään muuta moitittavaa muista. Positiivista sen sijaan paljonkin.
Nuo edellä mainitut, lisäksi pimeeseen putkikulmaan suorastaan lentää ja kontaktit, niin hyvät kontaktit, pysyi alastulolle kunnes sanoin "tule". Mutta se mikä jäi mieleen päällimmäiseksi on tuo vippaus.
Saija tuli möksältä kotio ja pyysi treenailemaan ja tottamaar me mentiin. Mukavaa treeniseuraa oli muitakin, Heli, Sari ja Jaksi. Ilma oli edelleen kuuma, mutta kuudelta illalla jo hieman siedettävämpi. Saijan rata oli oikein kiva, sopivasti haastetta.
Alussa heti pohdin miten ehdin. Mutta avainsana oli merkkaus, ajoissa vaan ja avot. Heti perään sylkkäri ja pieni pyöritys, jotka kait onnistui ihan kohtuullisesti. Hyvin jarrutti putkesta pituuden kautta kepeille. Eka meni kyllä keppien ohi, mutta korotin sitten vähän ääntä.
Ai, muuten on jäänyt kertomatta, kun oltiin tekee maanantaina muutamat kepit ja kontaktit Jaanan kanssa, niin tulihan Pyrylle superhäiriö kepeille, kun Benji-kakara lähestulkoon hyppi Pyryn nenän edessä koko matkan. Että eiköhän kepit ole hyvällä mallilla, kun tuon kestää ja loppuun asti kiltisti pujottelee.
Ja sitten päästiin kokeilee jotain "uutta", tai ei se nyt ihan uutta meille ole, mutta ei vaan olla oikeestaan koskaan tehty, elikkä vippausta. Sehän oli hauskaa, välillä onnistui, välillä ei. Pitää vielä vähän pohtia ajoitusta, liikettä ja rintamasuuntaa... Nyt ollaan omalla pihalla sitä vähän harjoiteltu. Kivaa.
Eihän me nyt nollana tuota rataa taaskaan hoidettu, mutta pientä tuskaa tuotti vinot hypyt tuolle otukselle, joka menee niin niin läheltä siivekettä. En nyt oikeestaan mitään muuta moitittavaa muista. Positiivista sen sijaan paljonkin.
Nuo edellä mainitut, lisäksi pimeeseen putkikulmaan suorastaan lentää ja kontaktit, niin hyvät kontaktit, pysyi alastulolle kunnes sanoin "tule". Mutta se mikä jäi mieleen päällimmäiseksi on tuo vippaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)