AIKAA ON VIERÄHTÄNYT
Aikaa on vierähtänyt Ranen operaatiosta jo 9 kuukautta. Apua, lähentelee jo vuotta! Ensimmäiset 4 kuukautta hänellä oli erikoisvaljaat yötä päivää. Aika helpottavaa oli pitää valjaita juuri talvisaikaan, kun oli liukasta vähän väliä. Ei tarvinnut liukastumisia juuri pelätä. Seuraavat kuukaudet jumppaa ja kuntoutusta ja fyssarilla käyty säännöllisesti. Välillä oli masentavaa, kun ei ollut "elämää" kun ei ollut mitään koirajuttuja kummallakaan.
Kaikki on edennyt paremmin kuin hyvin ja suunnitelmien mukaan. Ja nyt ollaan jo pikkuhiljaa treenailtu mm. agilityä Lägin ulkokentällä. Hypyt olleet maksimissaan 45 sentissä. Keinua, pituutta, putkea ja A:ta ei olla tehty, paitsi tänään kokeilin A:n. Ja kyllä, meillä on pysärit ja hieno A olikin. Rane meni niin järkevän maltillisesti sen. Kepitkin muisti, tosin siihen pitää vielä saada varmuutta. Puomilla saattaa olla ylösmeno-ongelma. Mä niin ootan Saijan treenejä. Kohta. Kohta. Enää parisen viikkoa. Muita treenejä en ookaan buukannu vielä. Mahdollisesti otan puolikkaan HiHa-treenin vaan.
Agility on Ranen ykköslaji, mutta ollaan me pienesti treenattu rallytokoa ja tokoakin. Viime sunnuntaina oli Ranen ihkaekat rallykisat. Ei sijoituttu, kun oli paljon hyviä tuloksia, mutta pisteet oli tosi hyvät 97/100 eli saatiin reilusti tulos. Alkuun oli pientä epävarmuutta, kun oli Ranellekin ihan uusi tilanne. Ranen kanssa on aika ihanaa tehdä, vaikka muistuttaakin pikakelausta välillä eli vauhtia piisaa.
Kivaa saada lisää tavoitteita eli nyt vaan lisää rallykisoja saavuttaaksemme luokkanousuja. Sitten taas yllätys jopa itselle, kun ilmoitin Ranen HiHan tokokokeeseen. Ääk. Rallya me osataan, mutta tokosta en ole niinkään varma. Mutta eiköhän me sekin klaarata. Jos ei, niin haetaan korjaussarja.
Pyrykin olisi jo vaikka missä, jos ohjaaja uskaltaisi kisata enemmän (ja treenatakin kyllä). Tokoa ei todellakaan olla treenattu, mutta rallytokoa kyllä. Epävarmuus johtuukin varmaan siitä, että ei olla tokossa missään ryhmässä, ja rallyssa ollaan. Viime viikonlopun kisassa saatiin jo toinen tulos voittaja-luokassa ja sijoituttiinkin toiseksi. Yksi vielä, niin päästään MES-luokkaan.
Pyry on pari kertaa tiputtanut verta, ja todettiin suurentunut eturauhanen. Niinpä eilen hänet kastroitiin. Yhyy. Monta astutuskyselyä ja -suunnitelmaa on ollut, mutta aina ne on syystä tai toisesta jääneet. Tending oli lähellä, mutta emä ja Pyry molemmat todettiin CEA-kantajaksi, niin siitäkään ei tullut sitten mitään. Nyt niitä ei sitten enää saa, pikku-Pyryjä. Tosi harmi, Pyry on kuitenkin monipuolinen, vauhdikas ja ihanaluonteinen koira.
Molemmat pojat on kyllä mun kullanmuruja, joiden kanssa on vaan niin ihanaa, ja helppoakin useimmiten, treenata ja arki myös. Muruille paljon syrämmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti