TEEMUREENI
Mut saa masennustilaan helposti. Teettää vaan testin, jossa pitää muistaa missä mikin este oli ja missä järjestyksessä ne mennään. Mä oon ennenkin reputtanut tällasen ja trauma näköjään jäi. Kyllä mä oon kisaradat (josta on jo monta vuotta) muistanut, mutta en niitäkään varmaan pystyis piirtämään oikeaan kohtaan ja oikeaan kulmaan. Miten mä olen niissä niin huono. Väärä tekniikka varmaan tai sitten vaan oon hidas oppimaan. Ja mehän ollaan erilaisia oppimaan, kuka oppii lukemalla, kuka tekemällä. Minä ehkä enemmän tekemällä. Se on ihan eri asia opetella se rata paperista ja sitten mennä tutustumaan oikeesti siihen rataan.
Eka haluan hahmottaa kokonaisuuden, missä mikin on ja suunnilleen missä järjestyksessä mennään eli kävelen sen läpi. Ja sen jälkeen alan vasta miettimään kuvioita. Ja silloin se vasta mun päähänkin jää. Pitäisköhän mun rohkeesti vaan skipata toi eka vaihe ja opetella suoraan 3-4-5 esteen pätkissä samantien kuviosuunnitelmat. Niin kai. Huoh.
No 39 esteen radasta päästiin kolme neljän esteen pätkää. Joo joo, ei se määrä vaan se laatu. Kyllä se määräkin joskus mieltä ylentäis. Ja laatu, joo...
Tietääpähän taas mitä pitää laittaa sinne treenattavien listaan (on jo ainakin kilometrin pituinen).
Tällä kertaa radan idea oli rytmityksessä ja se taitaa olla meille kaikkein vaikeinta ja kuitenkin sitä me Pyryn kaa tarvitaan erityisesti. Ekalla pätkällä pakkovalssin kautta putkeen ja sitten olis pitäny liikkeellä kunnolla jarruttaa, jotta takaaleikkaus hypylle onnistuis. Pyry meni kovaa, eikä juurikaan koonnut. Sitten mentiin palasina ensin lähempää jne.
Rytmitys jatkui, tokalla pätkällä täyttä vauhtia eteen ja muurin jälkeen piti ehtiä vekkaamaan ja jarruttamaan okserille, koska seuraavana tiukkaakin tiukempi avokulma kepeille (hämyhyppy vielä vieressä). No muutaman yrityksen jälkeen sain vekin onnistumaan, mutta Pyry ei kyllä osannut hakea niin kaukaa tuollaista avokulmaa. Skipattiin sitten kepit, sitä voi treenaa itekseen kotona.
Samaa hyödyllistä rytmitystä, putkesta putkeen ja takaakierto hypylle ja sitten vielä kaks hyppyä aika lähekkäin. Ennen tokavikaa hyppyä siis taas jarrut kiinni. Olipa monta erilaista yritystä meikäläisellä. Ensin sellanen paniikki-peruutus-kalastus. Sitten vastakädellä pieni kalastelu. Ja ehkä kolmannella tai ehkä kuudennella, ... hyvä jarrutus ja ohjaus jatkui edelleen koiranpuoleisella kädellä vikalle hypylle. Jes. Se tuntui jo mukavalta, että saatiin se onnistumaan niinkuin sen pitäisi mennä. Muut jäi niin kesken ja treenattavaks, toki tätäkin pitää treenata.
Aika aina loppuu kesken, mutta onneksi tänään voin Sporttiksella treenailla noita kohtia ihan itekseni.
Tarina jatkuu. Olin todellakin ihan yksin Pyryn kanssa Sporttiksella, muut teki oharit. No ajattelin, että hyvä, saan tehdä niitä tän päivän läksyjä rauhassa. Jaa enpä tiedä kohottiko tuo mieltä yhtään. Niin paljon meni väärin ja niin paljon Pyry vaan olettaa ja menee. Rimoja putoo. Ja ja ja ... Ja sit multa menee heemo. Ja siltikään tuo ei tunnu olevan moksiskaan, vaikka sanon pari valittua sanaa. Ja sit tulee viel treenattua liikaa ja Pyry väsyy.
Takaaleikkaus ja kokoomisharjoitus läheltä meni tietty ihan hyvin, mutta sitten yhden esteen kautta vähän vauhtia, ja en saanut niin tehokkaasti jarrutettua, että Pyry reagoisi siihen kunnolla. Joo kääntyi se, muttei niin tiukasti. Kävipä pari kertaa nopeinta reittiä varastamassa lelunkin. Murr...
Tiukka avokulma kepeille oli todellakin Pyrylle vaikea, jos en mennyt suht pitkälle auttamaan. Ei siis osata sitäkään.
Mutta se tiukka jarru ja ohjaus koiranpuoleisella kädellä vielä seuraavankin, se nyt meni kohtuullisesti.
Tää ei tainnu olla oikein meidän päivä. Melkosta kauko-ohjausta, mutta sitä kait se on paljolti, vaikken sellasesta oikein tykkää. Sata kun on lasissa saman tien. Epätoivo taas iski. Surullista.
torstai 28. maaliskuuta 2013
tiistai 26. maaliskuuta 2013
26.3.2013
VIRKKALASSA YKKÖSEN TYYLIIN
Hiukka hirvitti etukäteen rata, joka oli lähestulkoon ympyrää. Miten pysyy rimat ja putoaako puomilta jne...
Eihän siinä suurta ohjausta tarvinnut, koiralle, joka irtoo vähän turhankin hyvin. Ja ohjauksessa yritin nimenomaan rimojen takia olla huitomatta joka suuntaan, vaan pitää vakaana ja ohjata "minimaalisesti", kuitenkin muistaen rintamasuunnan.
Hiphei, rimat pysyi yllättävän hyvin! Vakaa ohjaus, katse esteillä, niin että Pyry näki mun posken. Ja ehkä tuollaisella menoradalla pystyi muutenkin pitämään ohjauksen suht rauhallisena. A:n alastulolta kauimmaiseen putken päähän normiohjauksella ja vedolla. Jei, sekin onnistui! Jo on maailman kirjat sekaisin!
Eka yks kierros ja toinen melkein samanlainen, mutta putken jälkeen muurilta ei mentykään A:lle vaan renkaalle ja kepeille. Muurilla palikat putoili liian paljon. Vaikea tulla putkesta matalana täysillä ja siitä ponnata yht'äkkiä ylöspäin. Joo Saija, ne muurin palikat, murrrr...
Ja varmaan vaikein kohta meille oli, kun piti muurilta kääntyä renkaalle. Siinä yritin epätoivoisesti jarrutella. Lelukättä se sentään vähän paremmin kunnioittaa, mutta ilman sitä "hei me lennetään!", "mitkä jarrut?". Normikoiralla ehkä puolivalssin olis pitäny riittää, mutta meille ei meinannu vastakäännöskään riittää. Onnistui se sentään pari kertaa, mutta meni myös mönkään liian monta. Yritin pysähtyneellä liikkeellä saada Pyryn kalastettua oikeaan suuntaan, sillä seurauksella, että jäin liiaksi paikalleen ja seuraavan ohjaus oli sitten enää mahdotonta.
Kepeille lähetys tiukka, lähes täyskäännös. Siinä pari kertaa Pyry meni liian kovaa, niin ei pysty taipumaan. Taas liikkeellä yritin rauhoittaa vauhtia ja se ehkä auttoikin. Loppupäästä meinasi myös pari kertaa jättää tekemättä. Liikehdin varmaan niin omituisesti puolenvaihdon. Ja vielä putken kautta puomille. Ylösmenoja tarttee vissiin vähän kattoo ja yrittää rikkoo rytmi, silloin ainakin ottaa.
Muut lähti, ni tein isseksein viel jarrutreeniä. Kunnon komennus ja heitin lelun eteen.
Kiitos Hanna, olipa kivaa uskaltaa mennä kovaa! Monen mielestä kisaamaan vaan! Kääk! Kyllähän me joo, mutta voiko sinne muka mennä, jos ei oo saanu ees reeneissä yhtään nollarataa? Voih Saija, miten osaatkin ennustaa, kun sanoit, että seuraavalla reenikerralla mennään niin kauan, että tulee nollarata ja ne muurinpalikat pysyy. Just! Sitä nyt tarttis. Mutta niin jäi hyvä mieli, paljon plussaa, varsinkin rimat!
Hiukka hirvitti etukäteen rata, joka oli lähestulkoon ympyrää. Miten pysyy rimat ja putoaako puomilta jne...
Eihän siinä suurta ohjausta tarvinnut, koiralle, joka irtoo vähän turhankin hyvin. Ja ohjauksessa yritin nimenomaan rimojen takia olla huitomatta joka suuntaan, vaan pitää vakaana ja ohjata "minimaalisesti", kuitenkin muistaen rintamasuunnan.
Hiphei, rimat pysyi yllättävän hyvin! Vakaa ohjaus, katse esteillä, niin että Pyry näki mun posken. Ja ehkä tuollaisella menoradalla pystyi muutenkin pitämään ohjauksen suht rauhallisena. A:n alastulolta kauimmaiseen putken päähän normiohjauksella ja vedolla. Jei, sekin onnistui! Jo on maailman kirjat sekaisin!
Eka yks kierros ja toinen melkein samanlainen, mutta putken jälkeen muurilta ei mentykään A:lle vaan renkaalle ja kepeille. Muurilla palikat putoili liian paljon. Vaikea tulla putkesta matalana täysillä ja siitä ponnata yht'äkkiä ylöspäin. Joo Saija, ne muurin palikat, murrrr...
Ja varmaan vaikein kohta meille oli, kun piti muurilta kääntyä renkaalle. Siinä yritin epätoivoisesti jarrutella. Lelukättä se sentään vähän paremmin kunnioittaa, mutta ilman sitä "hei me lennetään!", "mitkä jarrut?". Normikoiralla ehkä puolivalssin olis pitäny riittää, mutta meille ei meinannu vastakäännöskään riittää. Onnistui se sentään pari kertaa, mutta meni myös mönkään liian monta. Yritin pysähtyneellä liikkeellä saada Pyryn kalastettua oikeaan suuntaan, sillä seurauksella, että jäin liiaksi paikalleen ja seuraavan ohjaus oli sitten enää mahdotonta.
Kepeille lähetys tiukka, lähes täyskäännös. Siinä pari kertaa Pyry meni liian kovaa, niin ei pysty taipumaan. Taas liikkeellä yritin rauhoittaa vauhtia ja se ehkä auttoikin. Loppupäästä meinasi myös pari kertaa jättää tekemättä. Liikehdin varmaan niin omituisesti puolenvaihdon. Ja vielä putken kautta puomille. Ylösmenoja tarttee vissiin vähän kattoo ja yrittää rikkoo rytmi, silloin ainakin ottaa.
Muut lähti, ni tein isseksein viel jarrutreeniä. Kunnon komennus ja heitin lelun eteen.
Kiitos Hanna, olipa kivaa uskaltaa mennä kovaa! Monen mielestä kisaamaan vaan! Kääk! Kyllähän me joo, mutta voiko sinne muka mennä, jos ei oo saanu ees reeneissä yhtään nollarataa? Voih Saija, miten osaatkin ennustaa, kun sanoit, että seuraavalla reenikerralla mennään niin kauan, että tulee nollarata ja ne muurinpalikat pysyy. Just! Sitä nyt tarttis. Mutta niin jäi hyvä mieli, paljon plussaa, varsinkin rimat!
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
24.3.2013
TOKOSSA KAUKOT
Ei olla mitään näkyvää tulosta saatu vielä aikaiseksi, siis mitään kisaa tai koetta, mutta se on vaan musta kiinni. Lopullinen uskallus vaan puuttuu ja ehkä siinä on pientä saamattomuuttakin. Pyry ainakin on ihan huippukoira. Paremmalla kuskilla olis jo monessa lajissa ties missä asti. Tänään toko-treeneissä sen kanssa oli vaan niin kivaa tehdä, ja kun se jopa osaakin. Marjaanakin kehui kuinka on hyvällä mallilla. Kyllä se vaan tuntuu hyvältä, kun joku kehuu ja kysyy kuinka olet tuonkin opettanut noin hienoksi. Ei sitä kuitenkaan niin usein kuule. Ja nyt kun ei oltu vähään aikaan, moneen viikkoon, tokoiltu, niin oikein taas innostui.
Kaukot oli aiheena. Ja todettiin, että kestoaikoja pitää lisätä ja reenata. Vähän niinkuin aksassa, että parin liikkeen jälkeen rupee pikkasen aavistelemaan. Teki täydellisen maasta seisomaan liikkeen, mutta sitten ei ihan malttanut odottaa tarpeeksi pitkää aikaa, kun kokeiltiin juuri noita aikoja, vaan aavistellen seuraavaa vähän liikkui. Jotenkin niin se meni. Nyt sitten ensin ajat kuntoon, sitten matkat.
Päästiin ihan alkupäässä Marjaanan juttusille, niin lopputunti jäi sitten omatoimitreeniksi. Kokeilin just niitä aikojen variaatioita ihan vaan yhdellä tai kahdella liikkeellä. Lelupalkka oli välillä Pyryn takana, välillä mun takana ja välillä sivulla. Seuraamisessa jätin lelun Pyryn taa ja heti kun katsoi tiiviisti minuun, annoin vapautuskäskyn. Pyryhän nyt tekee lelun eteen mitä vaan. Senkin takia on niin helppo opettaa.
Joo joo, nyt on mielessä vaan niin kehuja, kuinka mulla on niin mahtava koira. Mutta kun se nyt vaan on niin. Se on helppo kotikoira, aina valmis hommiin, sosiaalinen, ja paljon muuta, hauskakin. Tässä tällä viikolla ei voinut kun nauraa, kun Inez vei mustasukkaisena Pyryltä pallon. Pyryhän ei käy siitä taistelemaan, se vaan katto vuorotellen muhun ja Ineziin, että "näitkö, törkeetä, toi vei mun pallon". Sen ilme oli vaan niin hauska. Pyry vaan odottaa, kunnes Inez pudottaa ja unohtaa sen ja käy sitten taas nappaamassa pallon.
Ei olla mitään näkyvää tulosta saatu vielä aikaiseksi, siis mitään kisaa tai koetta, mutta se on vaan musta kiinni. Lopullinen uskallus vaan puuttuu ja ehkä siinä on pientä saamattomuuttakin. Pyry ainakin on ihan huippukoira. Paremmalla kuskilla olis jo monessa lajissa ties missä asti. Tänään toko-treeneissä sen kanssa oli vaan niin kivaa tehdä, ja kun se jopa osaakin. Marjaanakin kehui kuinka on hyvällä mallilla. Kyllä se vaan tuntuu hyvältä, kun joku kehuu ja kysyy kuinka olet tuonkin opettanut noin hienoksi. Ei sitä kuitenkaan niin usein kuule. Ja nyt kun ei oltu vähään aikaan, moneen viikkoon, tokoiltu, niin oikein taas innostui.
Kaukot oli aiheena. Ja todettiin, että kestoaikoja pitää lisätä ja reenata. Vähän niinkuin aksassa, että parin liikkeen jälkeen rupee pikkasen aavistelemaan. Teki täydellisen maasta seisomaan liikkeen, mutta sitten ei ihan malttanut odottaa tarpeeksi pitkää aikaa, kun kokeiltiin juuri noita aikoja, vaan aavistellen seuraavaa vähän liikkui. Jotenkin niin se meni. Nyt sitten ensin ajat kuntoon, sitten matkat.
Päästiin ihan alkupäässä Marjaanan juttusille, niin lopputunti jäi sitten omatoimitreeniksi. Kokeilin just niitä aikojen variaatioita ihan vaan yhdellä tai kahdella liikkeellä. Lelupalkka oli välillä Pyryn takana, välillä mun takana ja välillä sivulla. Seuraamisessa jätin lelun Pyryn taa ja heti kun katsoi tiiviisti minuun, annoin vapautuskäskyn. Pyryhän nyt tekee lelun eteen mitä vaan. Senkin takia on niin helppo opettaa.
Joo joo, nyt on mielessä vaan niin kehuja, kuinka mulla on niin mahtava koira. Mutta kun se nyt vaan on niin. Se on helppo kotikoira, aina valmis hommiin, sosiaalinen, ja paljon muuta, hauskakin. Tässä tällä viikolla ei voinut kun nauraa, kun Inez vei mustasukkaisena Pyryltä pallon. Pyryhän ei käy siitä taistelemaan, se vaan katto vuorotellen muhun ja Ineziin, että "näitkö, törkeetä, toi vei mun pallon". Sen ilme oli vaan niin hauska. Pyry vaan odottaa, kunnes Inez pudottaa ja unohtaa sen ja käy sitten taas nappaamassa pallon.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
21.3.2013
SPORTTIKSELLA KEPPEJÄ ja KONTAKTEJA
Harvinaisen lyhyet treenit. Ei ehkä jaksanu/huvittanu tehdä juuri mitään. Pyry kyllä olis jaksanu vaikka ja mitä. Ei tehty Pyryn kaa ku vähän keppejä, kontakteja ja lyhyen lyhyt poispäinkäännösharjoitus.
Putki oli mutkalla keppien päässä ja tein nyt vaan treeniä sinne putkeen päin. Samalla tietysti tuli keppikulmia, jotka meni oikein hyvin. Pikkasen rupes ahistaa putki, jos minä lähdin liikkumaan pois. Mutta kun pidin katseen ja ohjasin loppuun, niin Pyrykin meni hienosti loppuun. Ekaks kylläkin jatkoi siitä putkeen eli en saanu kääntymään mukaan. Pasi auttoi menemällä putken eteen eli ensin helpotettiin hieman. Ja eka vedin lelun kanssa ja lopulta myös ilman lelua, ja avot! Olis voinu vielä tietty lähettää putken päästä niin ettei saa mennä putkeen. Mutta se nyt jäi.
Kontakteja tehtiin lähinnä puomilla. Kaks putkea alastulokontaktin edessä oli kunnon häiriö. Imu olis kova sinne putkeen. Pyry pysyy kontaktilla sen pari hämyä, sitten selkeesti aavistelee, että jos se vaikka seuraavalla antaa jo luvan lähteä, ja siis lähtee. Possu. Lisää vaan hämytreeniä.
Sitten tein sellasen lyhyen poispäinkäännöstreenin kahdella siivekkeelllä. Aika hyvin kääntyi ja oli kuulolla.
Siinäpä se.
Harvinaisen lyhyet treenit. Ei ehkä jaksanu/huvittanu tehdä juuri mitään. Pyry kyllä olis jaksanu vaikka ja mitä. Ei tehty Pyryn kaa ku vähän keppejä, kontakteja ja lyhyen lyhyt poispäinkäännösharjoitus.
Putki oli mutkalla keppien päässä ja tein nyt vaan treeniä sinne putkeen päin. Samalla tietysti tuli keppikulmia, jotka meni oikein hyvin. Pikkasen rupes ahistaa putki, jos minä lähdin liikkumaan pois. Mutta kun pidin katseen ja ohjasin loppuun, niin Pyrykin meni hienosti loppuun. Ekaks kylläkin jatkoi siitä putkeen eli en saanu kääntymään mukaan. Pasi auttoi menemällä putken eteen eli ensin helpotettiin hieman. Ja eka vedin lelun kanssa ja lopulta myös ilman lelua, ja avot! Olis voinu vielä tietty lähettää putken päästä niin ettei saa mennä putkeen. Mutta se nyt jäi.
Kontakteja tehtiin lähinnä puomilla. Kaks putkea alastulokontaktin edessä oli kunnon häiriö. Imu olis kova sinne putkeen. Pyry pysyy kontaktilla sen pari hämyä, sitten selkeesti aavistelee, että jos se vaikka seuraavalla antaa jo luvan lähteä, ja siis lähtee. Possu. Lisää vaan hämytreeniä.
Sitten tein sellasen lyhyen poispäinkäännöstreenin kahdella siivekkeelllä. Aika hyvin kääntyi ja oli kuulolla.
Siinäpä se.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
17.3.2013
RIMAN HALLILLA TUURAAJANA
Olipa kiva, kun en viime viikonloppuna päässyt leirille Mouhijärvelle, niin Mouhijärven mies (=Marko Mäkelä) tulikin tänne ja sain RiMalta peruutuspaikan.
Ensin kauhulla katoin, että 37 estettä, what? Mutta äkkiä sen oppikin ja koko rata oli aika selkeetä, ei mitään hirveen hirveen mahdotonta. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että oltais nollana läpi päästy. Pätkissä tehtiin.
Alussa epäröin ehtisinkö päällejuoksukohtaa ohjaamaan, mutta ehdin ja jatko-ohjauskin putkeen oli sillä helpompaa, koska selän taa jäi ykköshyppy. Putken jälkeen päätinkin tehdä whiskyn. Se vaan sopi meille paremmin kuin työntö hypylle sivusuunnassa. Sitten oli mielenkiintoinen väsäys, jossa putket meni molemmissa päissä puomin molemmin puolin. Siitä olin kuitenkin lähes satavarma, että Pyry menee putkesta putkeen mukisematta, vaikka itse jään puomin tälle puolelle.
Sitten vikan putken jälkeen piti tehdä saksalainen, mutta ensin meni pari kertaa lähellä olevaan kolmanteen putkeen, (olin vähän huolimaton), kunnes sain Pyryn takaakiertoon. Siinäkin vielä tämän alun takia jäin eka katsomaan, että varmasti menee hypyn, niin ihan en kerennyt parin hypyn jälkeen tekemään takaakiertoa. Mutta seuraavalla kerralla luotin, että kyllä hyppää, onhan sitä jokunen kerta joskus treenattukin, niin ehdin saksalaisen jälkeen jopa ihmettelemään mihin koira jäi, kun pääsin niin Pyryn edelle. Wau.
Keinun ja hypyn jälkeen lähetys kepeille. Ja minä vielä epäröin mahtaako kestää mun ison sivuirtoomisen. Kesti kesti. Seuraava päällejuoksu oli meille paljon haastavampi. Vauhtia tuli niin pal kauhiast sielt kepeilt, ni eka tuppas rima lentää ja sitku keskityin siihen päällejuoksukohtaan, niin huomasin olevani liian pitkällä tehdäkseni whiskyn taas. Huoh. Noilla loikilla whisky oli tehtävä samantien kun tuli maahan edelliseltä. Voi sanoa, että siitä muutaman hypyn kautta puomin alastulolle jäi, elikkäs numeroon 21. Kaks kertaa 10 minuuttia, eihän se meille puheineen oikein riittänyt.
Noh, "manasin" siinä, että olisin halunnu kokeilla tota loppuosaakin, niin sanoivat, että kohtahan halli on tyhjä, kun on tauko, että mee vaan silloin. No ei tarttenu kahta kertaa pyytää. Määhän menin ja vielä talvisaappaat jalassa, eikä menny huonostikaan. Halusin nähdä miten hakee kepeille, kun itse olen niin jäljessä. Samalla leijeröin hypyn, no problem. Ainoastaan seuraavan "suoran" vikalle hypylle en oikein kerennyt ennakoimaan käännöstä, mutta Pyry meni ja kääntyikin. Sitten oli taas ne putket. Edellisen kerran kun oltiin nyt menty kepeille, niin meinasi taas mennä sinne. Huutelin "oik, oik" että sai taas oikean suunnan. Vähän sama oli seuraavan takaakierron jälkeen, etten millään ehtinyt ohjaamaan taas hypylle ja siitä kulman yli toinen. Mutta kävi se ihan kaukonakin näköjään. Ihan vihonviimeisen putken jälkeen piti saada Pyry kääntymään tiukasti. Siinä sai kyllä olla ihan selkä hyppyä ja rinta putkea kohti, että onnistui. Elikkäs pääsin loppuun asti, itekseni. Tein vielä kokonaan alusta, oli se niin kivaa.
Tykkäsin taas niin Markon koulutuksesta, että saapi kysyä toisenkin kerran jos tarttee tuuraajaa. Ja en tiedä mitä mieltä Marko, mutta itse tykkäsin, että osattiin monta kohtaa ihan pätevästi jopa. Rimoja vähän putoili, ja niihin Markokin sanoi, että pitää vaan puuttuu tomerammin.
Olipa kiva, kun en viime viikonloppuna päässyt leirille Mouhijärvelle, niin Mouhijärven mies (=Marko Mäkelä) tulikin tänne ja sain RiMalta peruutuspaikan.
Ensin kauhulla katoin, että 37 estettä, what? Mutta äkkiä sen oppikin ja koko rata oli aika selkeetä, ei mitään hirveen hirveen mahdotonta. Ja tämähän ei tarkoita sitä, että oltais nollana läpi päästy. Pätkissä tehtiin.
Alussa epäröin ehtisinkö päällejuoksukohtaa ohjaamaan, mutta ehdin ja jatko-ohjauskin putkeen oli sillä helpompaa, koska selän taa jäi ykköshyppy. Putken jälkeen päätinkin tehdä whiskyn. Se vaan sopi meille paremmin kuin työntö hypylle sivusuunnassa. Sitten oli mielenkiintoinen väsäys, jossa putket meni molemmissa päissä puomin molemmin puolin. Siitä olin kuitenkin lähes satavarma, että Pyry menee putkesta putkeen mukisematta, vaikka itse jään puomin tälle puolelle.
Sitten vikan putken jälkeen piti tehdä saksalainen, mutta ensin meni pari kertaa lähellä olevaan kolmanteen putkeen, (olin vähän huolimaton), kunnes sain Pyryn takaakiertoon. Siinäkin vielä tämän alun takia jäin eka katsomaan, että varmasti menee hypyn, niin ihan en kerennyt parin hypyn jälkeen tekemään takaakiertoa. Mutta seuraavalla kerralla luotin, että kyllä hyppää, onhan sitä jokunen kerta joskus treenattukin, niin ehdin saksalaisen jälkeen jopa ihmettelemään mihin koira jäi, kun pääsin niin Pyryn edelle. Wau.
Keinun ja hypyn jälkeen lähetys kepeille. Ja minä vielä epäröin mahtaako kestää mun ison sivuirtoomisen. Kesti kesti. Seuraava päällejuoksu oli meille paljon haastavampi. Vauhtia tuli niin pal kauhiast sielt kepeilt, ni eka tuppas rima lentää ja sitku keskityin siihen päällejuoksukohtaan, niin huomasin olevani liian pitkällä tehdäkseni whiskyn taas. Huoh. Noilla loikilla whisky oli tehtävä samantien kun tuli maahan edelliseltä. Voi sanoa, että siitä muutaman hypyn kautta puomin alastulolle jäi, elikkäs numeroon 21. Kaks kertaa 10 minuuttia, eihän se meille puheineen oikein riittänyt.
Noh, "manasin" siinä, että olisin halunnu kokeilla tota loppuosaakin, niin sanoivat, että kohtahan halli on tyhjä, kun on tauko, että mee vaan silloin. No ei tarttenu kahta kertaa pyytää. Määhän menin ja vielä talvisaappaat jalassa, eikä menny huonostikaan. Halusin nähdä miten hakee kepeille, kun itse olen niin jäljessä. Samalla leijeröin hypyn, no problem. Ainoastaan seuraavan "suoran" vikalle hypylle en oikein kerennyt ennakoimaan käännöstä, mutta Pyry meni ja kääntyikin. Sitten oli taas ne putket. Edellisen kerran kun oltiin nyt menty kepeille, niin meinasi taas mennä sinne. Huutelin "oik, oik" että sai taas oikean suunnan. Vähän sama oli seuraavan takaakierron jälkeen, etten millään ehtinyt ohjaamaan taas hypylle ja siitä kulman yli toinen. Mutta kävi se ihan kaukonakin näköjään. Ihan vihonviimeisen putken jälkeen piti saada Pyry kääntymään tiukasti. Siinä sai kyllä olla ihan selkä hyppyä ja rinta putkea kohti, että onnistui. Elikkäs pääsin loppuun asti, itekseni. Tein vielä kokonaan alusta, oli se niin kivaa.
Tykkäsin taas niin Markon koulutuksesta, että saapi kysyä toisenkin kerran jos tarttee tuuraajaa. Ja en tiedä mitä mieltä Marko, mutta itse tykkäsin, että osattiin monta kohtaa ihan pätevästi jopa. Rimoja vähän putoili, ja niihin Markokin sanoi, että pitää vaan puuttuu tomerammin.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
14.3.2013
SPORTTIKSELLA KÄÄNTYMÄSSÄ
Paikallla mie, Saija, Laura ja Pasi.
Lauran aika vauhdikkaan oloinen rata, jossa samoja hyppyjä mentiin moneen kertaan. En sitä suunnitellut, mutta hyvä treeni harjoitella kääntymistä ja käteen tuloa.
Sitä viimekertaista vinoa hyppyä otin pari kertaa, mutta ei meillä siinä mitään ongelmia ollut. Ehkä se A silloin oli niin vetävä, että unohtui hypätä kunnolla.
Kepeillemeno 90 astetta ihan hienosti. Ja toisesta suunnasta aikas kovalla vauhdilla taas hienosti. Pelkäsin kyllä, ettei pysty siitä vauhdista kääntymään, mutta mutta...:)
9-10-hypyillä lähti vähän lapasesta, niin siihen jäin sitten sitä käännöstreeniä tekemään. Pasi neuvoi kääntymisessä ja Laura käteentuloa. Käteentulo olikin mielenkiintoista, kun Pyry vaan oletti ja meni, se mihkään käteen tullu. Mutta nyt pitikin tulla. Lelu kädessä ja pyörähtämään. Heti kun oli tullut edelliseltä alas, sanallinen "TÄhän TÄhän", niin tulihan se, kiltti poika. Tuota tarttee vähän reenailla, pelastaa varmasti monessa kohtaa. Samaa käteentuloa poispäin-kohdassa. Ei meinannut millään malttaa tulla, varsinkaan kun tiesi minne seuraavaksi pitää mennä. Mutta se olikin minä, jonka vaan piti malttaa vaatia tulemaan "TÄhän".
Lopuksi tein erikseen puomin kontakteja. Kerran lähti niin ilman lupaa mun liikkeeseen. Muttei toista kertaa.
Paikallla mie, Saija, Laura ja Pasi.
Lauran aika vauhdikkaan oloinen rata, jossa samoja hyppyjä mentiin moneen kertaan. En sitä suunnitellut, mutta hyvä treeni harjoitella kääntymistä ja käteen tuloa.
Sitä viimekertaista vinoa hyppyä otin pari kertaa, mutta ei meillä siinä mitään ongelmia ollut. Ehkä se A silloin oli niin vetävä, että unohtui hypätä kunnolla.
Kepeillemeno 90 astetta ihan hienosti. Ja toisesta suunnasta aikas kovalla vauhdilla taas hienosti. Pelkäsin kyllä, ettei pysty siitä vauhdista kääntymään, mutta mutta...:)
9-10-hypyillä lähti vähän lapasesta, niin siihen jäin sitten sitä käännöstreeniä tekemään. Pasi neuvoi kääntymisessä ja Laura käteentuloa. Käteentulo olikin mielenkiintoista, kun Pyry vaan oletti ja meni, se mihkään käteen tullu. Mutta nyt pitikin tulla. Lelu kädessä ja pyörähtämään. Heti kun oli tullut edelliseltä alas, sanallinen "TÄhän TÄhän", niin tulihan se, kiltti poika. Tuota tarttee vähän reenailla, pelastaa varmasti monessa kohtaa. Samaa käteentuloa poispäin-kohdassa. Ei meinannut millään malttaa tulla, varsinkaan kun tiesi minne seuraavaksi pitää mennä. Mutta se olikin minä, jonka vaan piti malttaa vaatia tulemaan "TÄhän".
Lopuksi tein erikseen puomin kontakteja. Kerran lähti niin ilman lupaa mun liikkeeseen. Muttei toista kertaa.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
12.3.2013
SAKSALAISTA JA WHISKYÄ
Kristan treenirata oli sekoitus viikonlopun leirin radoista. Monta saksalaista ja yksi whisky-leikkaus. Paikalla tänään Pyry, Vip ja Tepponen.
Auts heti ekalla esteellä huomasin, että rima putoo, kun piti hypätä sillee vinottain. Liekö syynä putoamiseen se ylipäänsä vai mun liike siihen yhdistettynä vai vauhti ja huolimattomuus. Ehkä kaikki ne yhteensä. Hmm... No enivei se on vaan puututtava jokaiseen rimaan. Ihan sama oonko sanonut päällä jotain vai en. Jossain saksalais-kohdassa sen ehkä just ja just ymmärtää, mut muuten ei. Ehkä tuo takapää on yhä heikompi. Meneekö niin etupainotteisesti, kun mennessäkin suti jonkun verran ja rapina vaan kuului. Tein muutaman kerran niin, että nostin rimaa 5 cm, toimi ainakin eilen.
Saksalaiset sinänsä meni oikeinkin hyvin, kun vaan ajoissa lähdin liikkeelle. Whiskykin osattiin, mutta muurilta oli hankalampi rytmittää ja "jarrutella" ja jouduin jäämään aikas taakse ja sen jälkeen taas oli hankalampaa ehtiä seuraavalle ohjaamaan.
Mistä niitä jarruja saa ostaa? Putkijarrun sain onnistumaan vaan oikeastaan liikkeen pysäyttämisellä. Mikään Pyry-sana tai suhinat ei toimineet. Teflon mikä teflon. Liike sentään vielä tehoo. Mitäköhän siihen keksisin ja kukakohan sen meille opettaisi. Haluaisin suhahtaa, mutta ainakin tässä vaiheessa Pyryllä pitäis olla terävämpi ääni, että menis jakeluun. Ja kunnon suhinaa en saa vauhdissa aikaiseksi. Tää on kyllä meidän ikuisuus-probleemi.
Muutaman hypyn kautta u-putken kauimmaiseen päähän (silmukka) ja siitä kepeille. Aluksi en meinannu millään saada Pyryä putkeen????!!! Meinasi väkisin mennä kepeille. Ensin kyllä luulin, että lukee mun ohjauskäden ranneliikettä. Mutta enpä tiedä, halusiko vaan niin kovin kepeille. Mia kokeili pikaisesti Pyryn kanssa ja se kyllä meni ihan suorilla sinne putkeen. Mia totesi, että kiva kun se irtoo tollee esteille (Vip kysyy enemmän). Mää sanoin, ettei se aina oo niin kivaa, kun koira irtoilee niin herkästi. Sitten taas whisky-kohdassa on helpompaa, kun koira kysyy eikä vaan lennä eteenpäin.
Oli paljon hyviä pätkiä. Paljonkin positiivista. En vaan jaksa luetella niin pitkää listaa. Heh. Mutta päällimmäisenä jäi mieleen se, että tehtiin lähes rataa. Jes, pitkästä aikaa. Mutta ens kerralla sovittiin jo, että otetaan esim. kolmen esteen tekniikkatreeniä. Ja tällä kertaa vikana yhden esteen treeninä kokeilin backlappia. Ja sehän sujui mallikkaasti, sekin me osattiin.
Kristan treenirata oli sekoitus viikonlopun leirin radoista. Monta saksalaista ja yksi whisky-leikkaus. Paikalla tänään Pyry, Vip ja Tepponen.
Auts heti ekalla esteellä huomasin, että rima putoo, kun piti hypätä sillee vinottain. Liekö syynä putoamiseen se ylipäänsä vai mun liike siihen yhdistettynä vai vauhti ja huolimattomuus. Ehkä kaikki ne yhteensä. Hmm... No enivei se on vaan puututtava jokaiseen rimaan. Ihan sama oonko sanonut päällä jotain vai en. Jossain saksalais-kohdassa sen ehkä just ja just ymmärtää, mut muuten ei. Ehkä tuo takapää on yhä heikompi. Meneekö niin etupainotteisesti, kun mennessäkin suti jonkun verran ja rapina vaan kuului. Tein muutaman kerran niin, että nostin rimaa 5 cm, toimi ainakin eilen.
Saksalaiset sinänsä meni oikeinkin hyvin, kun vaan ajoissa lähdin liikkeelle. Whiskykin osattiin, mutta muurilta oli hankalampi rytmittää ja "jarrutella" ja jouduin jäämään aikas taakse ja sen jälkeen taas oli hankalampaa ehtiä seuraavalle ohjaamaan.
Mistä niitä jarruja saa ostaa? Putkijarrun sain onnistumaan vaan oikeastaan liikkeen pysäyttämisellä. Mikään Pyry-sana tai suhinat ei toimineet. Teflon mikä teflon. Liike sentään vielä tehoo. Mitäköhän siihen keksisin ja kukakohan sen meille opettaisi. Haluaisin suhahtaa, mutta ainakin tässä vaiheessa Pyryllä pitäis olla terävämpi ääni, että menis jakeluun. Ja kunnon suhinaa en saa vauhdissa aikaiseksi. Tää on kyllä meidän ikuisuus-probleemi.
Muutaman hypyn kautta u-putken kauimmaiseen päähän (silmukka) ja siitä kepeille. Aluksi en meinannu millään saada Pyryä putkeen????!!! Meinasi väkisin mennä kepeille. Ensin kyllä luulin, että lukee mun ohjauskäden ranneliikettä. Mutta enpä tiedä, halusiko vaan niin kovin kepeille. Mia kokeili pikaisesti Pyryn kanssa ja se kyllä meni ihan suorilla sinne putkeen. Mia totesi, että kiva kun se irtoo tollee esteille (Vip kysyy enemmän). Mää sanoin, ettei se aina oo niin kivaa, kun koira irtoilee niin herkästi. Sitten taas whisky-kohdassa on helpompaa, kun koira kysyy eikä vaan lennä eteenpäin.
Oli paljon hyviä pätkiä. Paljonkin positiivista. En vaan jaksa luetella niin pitkää listaa. Heh. Mutta päällimmäisenä jäi mieleen se, että tehtiin lähes rataa. Jes, pitkästä aikaa. Mutta ens kerralla sovittiin jo, että otetaan esim. kolmen esteen tekniikkatreeniä. Ja tällä kertaa vikana yhden esteen treeninä kokeilin backlappia. Ja sehän sujui mallikkaasti, sekin me osattiin.
torstai 7. maaliskuuta 2013
6.3.2013
MANEESISSA TUULEE
Olis pitäny pakata, mutta olihan mun mentävä, kun piti rata viedä. Päätin taas kuitenkin ottaa ihan iisisti pätkissä. Ja meitähän ei ollut paikalle saapunut kuin Milla, Krista ja mä, niin annettiin sitten olla edellisten pikku rata. Ihan hauska rata, sopivasti haasteita. Ulkona tuuli aikalailla ja se kuului myös maneesiin. Tulipa tietysti mieleen, kestääkö rakenteet. No treenatessa se unohtui tyystin.
Alku, hyppy (jonka edessä molemmat putken suut) ja siitä kulman yli hyppy niistolla. Kokeilin alkua kahdella tapaa, molemmat onnistuivat. Eka otin niisto-sakemannilla (voikohan sellaista ollakaan?) ja sitten uskaltauduin kokeilemaan ihan normiohjausta, jossa siis pelkäsin, että rintamasuunta veisi putkeen. Mutta molemmat siis onnistuivat aika hyvin, toki normiohjauksessa koira on kokoajan näkösällä.
Putkesta putkeen ja putkien välissä oleville kepeille. Pyry pujotteli kiltisti loppuun asti, vaikka itse jäin aika alkupäähän kannustamaan, koska seuraavaksi tultiin aavistus takaisinpäin hypyn kautta putkeen (pimeä kulma).
Edes seuraavalla päällejuoksulla ei tullut isompia ongelmia. Sen sijaan pituuden vieressä olevalle hypylle otin sylkkärinomaisen, mutta niin loikkaa pitkälle, vaikka kuinka yritin jarrutella. Ja lopputulos meni jotenkin vääränlaisesti, esteet oikein, mutta itse jäin siis taakse kalastelemaan Pyryä sylkkäriin. Mutta kaarsi ne pikkukoiratkin.
Sitten oli taas kepit ja tällä kertaa lähetys siis vasemmalta ja se on meillä huonompi. Edelleen, kun menee himpun liian kovaa, ei taitu ekaan väliin aina. Rauhoitin omalla liikkumattomuudella, niin meni oikein. Keppien loppupäässä puolenvaihto joko valssilla tai persjätöllä, molemmat toimi.
Oli sitten vielä yksi haastava kohta, jossa tullaan putkelta vinoon ja sitten pitäis taas saada kääntymään tiukasti päällejuoksuun. Sitä en oikein osannut. Kokeilin sekä sisä- että ulkokautta, mutta kumpikaan ei oikein tuntunut hyvältä. Olis pitäny saada kunnon jarru jo ekalle hypylle, niin ei lennä niin kauas viistoon.
Alussa verkkasin yhdellä esteellä, pyörittelin Pyryä yhden siivekkeen ympäri ja rimat pysyi kauniisti. Muutama rima putosi rataa tehdessä, mutta huomattavasti vähemmän kuin eilen. Ja väsyneenä varmaan niistäkin suurin osa.
Eiliseen verrattuna tänään oli ihan loistotreeni. Oliskos se siinä, että ihan itekseni tein rauhassa. Olisin kyllä pari kertaa vähän apuja kaivannut.
Ja ne kolme positiivista...nyt ei ollu vaikea keksiä, tuli ylikin ja olis tullu lisääkin.
1. Alku meni oikeastaan yllätyshyvin, vähän ensin pelotti, että miten selvitään
2. Hienosti Pyry hakee kepit ja tekee kiltisti loppuun asti ja kestää mun puolenvaihdot yms.
3. Niistoista tykkään niin (koira on hallinnassa)
4. Pimeä putkikulmakin oikein nätisti, ei kertaakaan ohi
5. Ja me niin tehtiin kimpassa Pyryn kanssa, kivaa!
Olis pitäny pakata, mutta olihan mun mentävä, kun piti rata viedä. Päätin taas kuitenkin ottaa ihan iisisti pätkissä. Ja meitähän ei ollut paikalle saapunut kuin Milla, Krista ja mä, niin annettiin sitten olla edellisten pikku rata. Ihan hauska rata, sopivasti haasteita. Ulkona tuuli aikalailla ja se kuului myös maneesiin. Tulipa tietysti mieleen, kestääkö rakenteet. No treenatessa se unohtui tyystin.
Alku, hyppy (jonka edessä molemmat putken suut) ja siitä kulman yli hyppy niistolla. Kokeilin alkua kahdella tapaa, molemmat onnistuivat. Eka otin niisto-sakemannilla (voikohan sellaista ollakaan?) ja sitten uskaltauduin kokeilemaan ihan normiohjausta, jossa siis pelkäsin, että rintamasuunta veisi putkeen. Mutta molemmat siis onnistuivat aika hyvin, toki normiohjauksessa koira on kokoajan näkösällä.
Putkesta putkeen ja putkien välissä oleville kepeille. Pyry pujotteli kiltisti loppuun asti, vaikka itse jäin aika alkupäähän kannustamaan, koska seuraavaksi tultiin aavistus takaisinpäin hypyn kautta putkeen (pimeä kulma).
Edes seuraavalla päällejuoksulla ei tullut isompia ongelmia. Sen sijaan pituuden vieressä olevalle hypylle otin sylkkärinomaisen, mutta niin loikkaa pitkälle, vaikka kuinka yritin jarrutella. Ja lopputulos meni jotenkin vääränlaisesti, esteet oikein, mutta itse jäin siis taakse kalastelemaan Pyryä sylkkäriin. Mutta kaarsi ne pikkukoiratkin.
Sitten oli taas kepit ja tällä kertaa lähetys siis vasemmalta ja se on meillä huonompi. Edelleen, kun menee himpun liian kovaa, ei taitu ekaan väliin aina. Rauhoitin omalla liikkumattomuudella, niin meni oikein. Keppien loppupäässä puolenvaihto joko valssilla tai persjätöllä, molemmat toimi.
Oli sitten vielä yksi haastava kohta, jossa tullaan putkelta vinoon ja sitten pitäis taas saada kääntymään tiukasti päällejuoksuun. Sitä en oikein osannut. Kokeilin sekä sisä- että ulkokautta, mutta kumpikaan ei oikein tuntunut hyvältä. Olis pitäny saada kunnon jarru jo ekalle hypylle, niin ei lennä niin kauas viistoon.
Alussa verkkasin yhdellä esteellä, pyörittelin Pyryä yhden siivekkeen ympäri ja rimat pysyi kauniisti. Muutama rima putosi rataa tehdessä, mutta huomattavasti vähemmän kuin eilen. Ja väsyneenä varmaan niistäkin suurin osa.
Eiliseen verrattuna tänään oli ihan loistotreeni. Oliskos se siinä, että ihan itekseni tein rauhassa. Olisin kyllä pari kertaa vähän apuja kaivannut.
Ja ne kolme positiivista...nyt ei ollu vaikea keksiä, tuli ylikin ja olis tullu lisääkin.
1. Alku meni oikeastaan yllätyshyvin, vähän ensin pelotti, että miten selvitään
2. Hienosti Pyry hakee kepit ja tekee kiltisti loppuun asti ja kestää mun puolenvaihdot yms.
3. Niistoista tykkään niin (koira on hallinnassa)
4. Pimeä putkikulmakin oikein nätisti, ei kertaakaan ohi
5. Ja me niin tehtiin kimpassa Pyryn kanssa, kivaa!
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
5.3.2013
JUHAN TREENIT
Hyppisrata, päällejuoksuja, käännöksiä... Ei ihan helppo, vaikkei se paperilla ihan hirveeltä näyttäny. Katoin, että yks kohta näytti ihan mahdottomalta siksakilta. Putki, päällejuoksuhyppy, pituus ja pituudelta 45 asteen kulmassa hyppy. Mutta mennessä sitten havaitsin vähän joka kohdassa ongelmia. Huoh.
Jo heti kakkoshypyltä en saanut oikein kääntymään, ja kun sain, rima lensi. Huoh. Sitten jos hyppy on juoksulinjan suuntaisesti, on kunnolla näytettävä, ainakin vielä, tai muuten menee ohi. Huoh. Ja kun jään aavistuksen liiaksi näyttämään, olenkin seuraavilta ylläri ylläri, myöhässä. Huoh. Sitten oli tuo pituuskohta. Pitäisi yrittää jarruttaa ennenku ponnistaa pituudelle ja sitten vielä ehtiä pituuden toisella puolella tekemään "niiauksen" (käännösohjauksen) 45 asteen kulmassa olevalle hypylle ja siihen vielä takaaleikkauksen. Huoh. Ja jos ei käännös onnistunut, niin paineli sitten edessä oleville kepeille asti. Sitten oli taas sama käännöskohta kuin alussa, mutta piti saada lopuksi vielä valssi aikaiseksi. Itseasiassa se valssi kyllä onnistui, kunhan sain Pyryn sille hypylle, ettei taas kaartanu ohi. Huoh.
Huoh. Huoh ja huoh.
Lupasin Helille opetella aina treenin jälkeen luettelemaan kolme positiivista asiaa. Oli kyllä yllättävän vaikeaa tällä kertaa, kun päässä muistui vaan kaikki tahkoomiset...uudestaan uudestaan, eikä ollut yhtään kontaktia tai keppejä. Treenin päätteeksi sanoin Juhalle, että koitas nyt keksiä jotain positiivista. Naureskeli vaan, että "kyllä se siitä".Nih.
1. Pyry meni hyvin renkaan ja sieltä pimeeseen putkikulmaan, ihan itekseen, ei tarttenu saattaa, lähetti vaan. Oisin pystyny leijeröimäänki putken, mut en sit ruvennu siihen, ku kerkesin normistikin.
2. Pyry jaksaa tahkota
3. Melkeen jo meinas usko loppua, kun ei oikeesti keksinyt, mutta kolmantena, pysyi hyvin lähdöissä.
Ja nyt haluisin niin mennä kokeilee ilman yleisöä itekseni, miten nuo kaikki saadaan onnistumaan. Olkoon se neljäs kohta.
Hyppisrata, päällejuoksuja, käännöksiä... Ei ihan helppo, vaikkei se paperilla ihan hirveeltä näyttäny. Katoin, että yks kohta näytti ihan mahdottomalta siksakilta. Putki, päällejuoksuhyppy, pituus ja pituudelta 45 asteen kulmassa hyppy. Mutta mennessä sitten havaitsin vähän joka kohdassa ongelmia. Huoh.
Jo heti kakkoshypyltä en saanut oikein kääntymään, ja kun sain, rima lensi. Huoh. Sitten jos hyppy on juoksulinjan suuntaisesti, on kunnolla näytettävä, ainakin vielä, tai muuten menee ohi. Huoh. Ja kun jään aavistuksen liiaksi näyttämään, olenkin seuraavilta ylläri ylläri, myöhässä. Huoh. Sitten oli tuo pituuskohta. Pitäisi yrittää jarruttaa ennenku ponnistaa pituudelle ja sitten vielä ehtiä pituuden toisella puolella tekemään "niiauksen" (käännösohjauksen) 45 asteen kulmassa olevalle hypylle ja siihen vielä takaaleikkauksen. Huoh. Ja jos ei käännös onnistunut, niin paineli sitten edessä oleville kepeille asti. Sitten oli taas sama käännöskohta kuin alussa, mutta piti saada lopuksi vielä valssi aikaiseksi. Itseasiassa se valssi kyllä onnistui, kunhan sain Pyryn sille hypylle, ettei taas kaartanu ohi. Huoh.
Huoh. Huoh ja huoh.
Lupasin Helille opetella aina treenin jälkeen luettelemaan kolme positiivista asiaa. Oli kyllä yllättävän vaikeaa tällä kertaa, kun päässä muistui vaan kaikki tahkoomiset...uudestaan uudestaan, eikä ollut yhtään kontaktia tai keppejä. Treenin päätteeksi sanoin Juhalle, että koitas nyt keksiä jotain positiivista. Naureskeli vaan, että "kyllä se siitä".Nih.
1. Pyry meni hyvin renkaan ja sieltä pimeeseen putkikulmaan, ihan itekseen, ei tarttenu saattaa, lähetti vaan. Oisin pystyny leijeröimäänki putken, mut en sit ruvennu siihen, ku kerkesin normistikin.
2. Pyry jaksaa tahkota
3. Melkeen jo meinas usko loppua, kun ei oikeesti keksinyt, mutta kolmantena, pysyi hyvin lähdöissä.
Ja nyt haluisin niin mennä kokeilee ilman yleisöä itekseni, miten nuo kaikki saadaan onnistumaan. Olkoon se neljäs kohta.
perjantai 1. maaliskuuta 2013
28.2.2013
LYHYITÄ PÄTKIÄ SPORTTIKSELLA
Opettelin radan, mutta olin päättänyt tehdä vain jotain perusjuttuja, kuten tällä kertaa välistävetoja, ja... Paikalla Saija, Laura, Pasi ja mie.
Elikkäs hyppy, rengas, takaa hyppy, (välistä,) takaa hyppy, putkeen. Kerrankin ajattelin edetä hitaasti (!?) ja eka tein pelkät välistävetohypyt. Hyvä oli, että tuli toiset silmät (Laura) kattomaan meidän perään. Ja rupeshan se siitä pikkuhiljaa sujumaan. Sitten otin renkaankin mukaan, mutta ekaa hyppyä en ottanut, koska oltiin tahkottu sen verran ja treeni mennyt suht hyvin, ainakin tuntui hyvältä, niin se treeni sai olla siltä illalta siinä. Huomioitavaa, että jalat saattoi olla lähtötilanteessa koiran tulosuuntaan (tai sinne siivekkeen nurkkaa kohti), merkkaus ajoissa, menoks ja rohkeasti taaksevienti välissä. Jes!
Kepeille lähetystä 45 asteen kulmasta. Hypyn kautta niistolla. Kokeilin ohjata oikealta, jolloin oli helpompi saattaa koiraa kepeille. Kokeilin myös ohjata koiran vasemmalta puolelta enempi lähettää, mutta ei kovin kaukaa tuossa kulmassa osannut. Piti saattaa enempi tai liikkeen piti jatkua pidemmälle, sitten onnistui. Sen jälkeen Pyry hoitaakin aina hyvin kepit loppuun.
Mielenkiintoinen radan osa oli A:n alla putki, joka ylettyi puomin alle. Ja sieltä toiseen putkeen puomin toisessa päässä alla. Halusin vaan nähdä miten ohjautuu putkesta putkeen, mutta eipä siinä melkein edes ohjausta tarvinnut, kun jo syötti toiseen ja siitä vasta A:lle ja hieno kontakti.
A:lta hyppyhässäkkä, jossa eka sellanen niiausvalssi tai mikä sen nimi nyt onkaan, valssi. Sen kun rohkeni vaan tehdä reilusti siellä "hypyn puolella" niin hyvin kääntyi. Jotenkin sitä ensin vaan ajatteli, ettei siten voi ehtiä ohjaamaan seuraavalle, mutta kyllä ehti. Sitten en taas tiedä nimiä, voi pee, sellanen vastakäännöksen tapanen tai jotain, enivei, siinä oli tärkeää lopettaa liike taas siihen "niiaukseen", mutta Pyryn kuitenkin hypätä. Sekin oli kivaa.
Sitten Lauran sylkkäritreeni neljällä hypyllä. Ensin Pyry oli tietävinään mistä mennään, niin hyppäsi taas niin siivekkeen läheltä. Mutta vaadin tulemaan käteen muutaman kerran aina välillä, jotta tulee kunnon reitti hypylle ja sen on helpompi hypätä. Ja jos vaikka rimatkin pysyis paremmin. Tuplasylkkäri jäi kokeilematta. Ens kerralla sitten, sitä paitsi mun pitää se uutena asiana ensin mielessäni jäsennellä.
Lauralla oli myös hauska poispäintreeni kahdella siivekkeellä, jonka jätin myös seuraavaan kertaan. Kirjoitin sen vaan nyt ylös, jotta kans muistaisin.
Hyvä reeni! Ja pisteeksi i:n päälle saatiin vielä Lindan tekemää ihanaa suklaamoussekakkua Voltin TVA:n kunniaksi. Hyvä Voltti ja Saija!
Opettelin radan, mutta olin päättänyt tehdä vain jotain perusjuttuja, kuten tällä kertaa välistävetoja, ja... Paikalla Saija, Laura, Pasi ja mie.
Elikkäs hyppy, rengas, takaa hyppy, (välistä,) takaa hyppy, putkeen. Kerrankin ajattelin edetä hitaasti (!?) ja eka tein pelkät välistävetohypyt. Hyvä oli, että tuli toiset silmät (Laura) kattomaan meidän perään. Ja rupeshan se siitä pikkuhiljaa sujumaan. Sitten otin renkaankin mukaan, mutta ekaa hyppyä en ottanut, koska oltiin tahkottu sen verran ja treeni mennyt suht hyvin, ainakin tuntui hyvältä, niin se treeni sai olla siltä illalta siinä. Huomioitavaa, että jalat saattoi olla lähtötilanteessa koiran tulosuuntaan (tai sinne siivekkeen nurkkaa kohti), merkkaus ajoissa, menoks ja rohkeasti taaksevienti välissä. Jes!
Kepeille lähetystä 45 asteen kulmasta. Hypyn kautta niistolla. Kokeilin ohjata oikealta, jolloin oli helpompi saattaa koiraa kepeille. Kokeilin myös ohjata koiran vasemmalta puolelta enempi lähettää, mutta ei kovin kaukaa tuossa kulmassa osannut. Piti saattaa enempi tai liikkeen piti jatkua pidemmälle, sitten onnistui. Sen jälkeen Pyry hoitaakin aina hyvin kepit loppuun.
Mielenkiintoinen radan osa oli A:n alla putki, joka ylettyi puomin alle. Ja sieltä toiseen putkeen puomin toisessa päässä alla. Halusin vaan nähdä miten ohjautuu putkesta putkeen, mutta eipä siinä melkein edes ohjausta tarvinnut, kun jo syötti toiseen ja siitä vasta A:lle ja hieno kontakti.
A:lta hyppyhässäkkä, jossa eka sellanen niiausvalssi tai mikä sen nimi nyt onkaan, valssi. Sen kun rohkeni vaan tehdä reilusti siellä "hypyn puolella" niin hyvin kääntyi. Jotenkin sitä ensin vaan ajatteli, ettei siten voi ehtiä ohjaamaan seuraavalle, mutta kyllä ehti. Sitten en taas tiedä nimiä, voi pee, sellanen vastakäännöksen tapanen tai jotain, enivei, siinä oli tärkeää lopettaa liike taas siihen "niiaukseen", mutta Pyryn kuitenkin hypätä. Sekin oli kivaa.
Sitten Lauran sylkkäritreeni neljällä hypyllä. Ensin Pyry oli tietävinään mistä mennään, niin hyppäsi taas niin siivekkeen läheltä. Mutta vaadin tulemaan käteen muutaman kerran aina välillä, jotta tulee kunnon reitti hypylle ja sen on helpompi hypätä. Ja jos vaikka rimatkin pysyis paremmin. Tuplasylkkäri jäi kokeilematta. Ens kerralla sitten, sitä paitsi mun pitää se uutena asiana ensin mielessäni jäsennellä.
Lauralla oli myös hauska poispäintreeni kahdella siivekkeellä, jonka jätin myös seuraavaan kertaan. Kirjoitin sen vaan nyt ylös, jotta kans muistaisin.
Hyvä reeni! Ja pisteeksi i:n päälle saatiin vielä Lindan tekemää ihanaa suklaamoussekakkua Voltin TVA:n kunniaksi. Hyvä Voltti ja Saija!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)