maanantai 28. maaliskuuta 2016

27.3.2016 TSAU vaan

TSAU VAAN


Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.


Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.


Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.


Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.


Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.



 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

25.3.2016 Treeniä ja lorvimista

TREENIÄ JA LORVIMISTA


Tiistaina Saijan treeneissä ihan jees ja tottakai aina jotain jumittumista johonkin ja jotain havainnoimista (=oppimista).
Puomi-putki-erottelut onnistui hyvin, samoin kontaktit ja moni muukin asia. Sitten pari kohtaa, jotka ei tullut mieleenkään rataan tutustumisessa. Japanilainen meni superisti, mutta se toinen kohta ei. Eli kohta, jossa putkesta syötti muurille, mutta pitikin saada hypylle muurin sivussa. Huoh. Olisin tietty ottanut rintamasuunnan koiraan, mutta ei, kun pitikin rohkeesti olla päinvastoin. Melkein väitän, etten ole ikinä sellaista tehnyt, ja sehän toimi, kun ajoissa vielä huuteli. Se jäi nyt muhimaan päähän. Mielenkiintoista.


Torstaina ei ollut koutsia HiHan treeneissä, niin tehtiin tuota samaa tiistain treeniä. Nyt oli kiva vielä kokeilla muutamaan kohtaan jotain erilaista ja myös sitten tehdä tarkempaa oppimaani.


Mitä sitä muuta tekis pitkäperjantaina kuin viettäisi 7 tuntia koleassa ilmassa sekä ulkona, että hallissa, nimittäin Purinalla Konalassa kisaamassa. Piti olla pikkukisat, niin olikin sitten yli 70 osallistujaa pelkästään makseissa. Ja me Pyryn kanssa kolmas viimeisenä. Odottavan aika on totisesti piiiiiitkä. Iriskin sanoi, että nyt harjoitellaan sitten lorvimista. Lorviminen lämpimässä hallissa on kyl kivempaa.


Kaks rataa Kaukiselta, ekalla vain yks rima takamutkassa alas. Varmaankin käänsin pääni seuraavalle liian aikaisin. Nollia tuli 19 kpl ja me oltiin vitosella 24:s.
Toka rata, hyppis, nolla! Jee ja plää! Tartettais se aksanolla sinne SM:iin. Mutta onhan se nolla silti aina nolla ja kyllä sekin lämmittää. Tulos kahdeksas heti Pauliinan ja Maxin jälkeen.
Kolmas rata oli Mikkilän ihan kiva sujuva rata, muutamalla ansalla. Tulos hyl. Ohjaaja tais olla jo väsynyt, kun ohjasi vähän laiskasti.


Pauliina ja Max teki triplat, wou! Jotkut osaa ohjata ja juosta. Mutta kyllä munkin täytyy olla tyytyväinen päivän saldoon, melkein tupla, vaikkei melkein ole mukana. Tunnen oman koirani ja omat kinttuni myös ja tiedostin ansat ja osasin valita oikeat ohjaukset. Pikkuhiljaa paranee se meidän yhteinen sävel. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja tekeminen on vaan niin kivaa. Ja kun on vielä ihania kannustavia ystäviä, niin mikäs sen parempaa. 


Mukavaa pääsiäistä kaikille!



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

20.3.2016 Kontaktitreeniä

KONTAKTITREENIÄ

Tällä viikolla on ollu kahdet treenit ja kahdet kisat. Kuten viimeksi manasin niitä kontakteja, niin Saijan treeneissä pääsin kerran moittimaan asiasta. Rallateltiin rata, paitsi yksi kohta (tietty aina) aiheutti päänvaivaa. Olin ihan varma, että saan Pyryn kuulolle ja mukaan vippaukseen, mutta no-ou. Hää hyppäsi ristiin, mikä sekin oli ihan jees. Mutta kun suunnittelin siihen vippauksen. Eipä tullut ohjaukseen mukaan, hyppäsi siis ristiin ja sitten vasta kääntyi kysymään, että mitäs sitten. Mutta kivaa oli mennä.

Torstain HiHa-treeneissä oli Helin rata. Kiva rata ja taas yksi kohta oli hankala. Putkesta renkaan kautta hypylle, josta piti saada 90 astetta kääntymään välistävetoon. Onnistui kyllä, mutten ollut tyytyväinen kaarrattamiseen. Pari ohjetta tällaisissa tapauksissa tullut. Yksi, vaikket pysty, niin yritä pysäyttää koira siihen. Ja kaksi, vähän samaa, yritä kääntää koira ennen hyppyä pois. Loppujen lopuksi tein vähän molempia ajatuksissani. Olin ajoissa hypyllä ennen Pyryä ja tein sen verran painokkaan jarrun ja johan tehosi, tuli siisti käännös, josta oli helppo saada välistävetoon. 
Meinasi ihan unohtua, että sain mennä Lassella myös. Se oli kyllä hauskaa, vaikka Lasse toimikin ihan erilailla kuin Pyry. Ja menihän kovaa. Oli se kyllä haastaavaa vielä vähän matalilla rimoilla. Se on niin pienikin, ainakin Pyryyn verrattuna. Mutta jarrut pelitti.

Viikonlopun kisoista tein monta huomiota ja kaikista en ole ihan satavarma onko asia näin vai tuntuiko vaan siltä, mutta en jännittänyt juurikaan ja meno oli tosi kivaa ja rentoa.
Olin siis ilmonnu vain aksaradoille, niin liekö se rauhoittanut minunkin päätä, kun meno oli jotenkin rennonpaa, kun ei tarvinnut hoidella kuin ne kaksi rataa (blondille 3-4 ehkä liikaa).
Lähtönumero oli 3, joten siinä ei kerennyt katsella muita, eikä varsinkaan jännittää ja rata oli pian ohi. Sopii meille.
Otin Pyryltä hihnan pois jo ennen kuin mentiin kentälle, niin eipähän hulluna vetänyt sinne kaulapanta kireenä. Pyry seurasi hienosti, eikä lähde mihinkään omin päin. Ajattelin, että tuokin on kenties vaikuttanut vireeseen.
Ja kun keskityin kontakteihin, niin unohtui senkin takia jännittää ja meno oli todellakin rennompaa.
Tuloksilla ei kylläkään juhlittu, mutta kontaktitehtävää suoritettu kiitettävästi. Pyry ei kertaakaan varastanut, vaan aina luvalla pois. Olin jo varautunut, että jossain kohtaa teen kontaktin uusiksi ja sitten ulos tai heti pihalle. Tää on kummallista tää henkienkin taistelu tässä lajissa, ota näistä selvää mikä vaikutti mihinkin vai vaikuttiko kaikki kaikkeen.

Lauantaina oltiin BATin kisoissa, tuomarina Herrala. Tuloksena hyl ja 5. Suht hyviä ratoja molemmat. Vitosen kielto tuli tiukassa linjauskohdassa, mennäänköeimennämennäänkö. Lopputulos 11., heti puolisiskon Din jälkeen. Radoilta jäi treenattavaksi about 90 asteen käännökset vauhdista. Mutta olin itseasiassa tyytyväinen itseeni, että havaitsin radan ansat ja osasin valita niihin ohjaukset. Totesin myös, että pidän suunnitelmastani kiinni, vaikka näyttäisi siltä, että muut tekisivät toisella lailla.

Sunnuntaina sitten Janakkalassa, tuomarina Nyberg. Rimat oli tapissa, mutta meillä tais tulla alas vain yksi rima ja sekin, kun olin himpun linjalla. Takaakierrot hieman ensialkuun jännitti, kun siivekkeetkin oli sellaiset hiukka kaposet. Mutta niistä selvittiin. Ja sai siellä pistää monoa toisen eteen ihan kiitettävästi. Tuloksena oikein hyvä hylly ja hyvä kymppi.
Hylly tuli, kun paria estettä aiemmin olin tehnyt... hm...mikähän lie sen kuvion nimi...vippaus ja vastakäännös? Niin uskoisin, että se ja sitten olin liian aikaisin lähdössä seuraavalle, Pyry ei ollutkaan vielä lukinnut hyppyä, niin Pyry luki sen nähtävästi taas vippaukseksi ja meni toisen esteen. Muuta virhettä ei sillä radalla tullut. Ja tuo kymppirata, se ei ollut ihan niin hyvä kuin edellinen. Siellä tuli se rima alas ja lisäksi meni kepeille kovaa vain ohi, vaikka jättäydyin taakse ja hidastin mielestäni vauhtia. Niin kepit sitten uusiksi. Loppusuora oli kuulemma hieno, vaikka minä olin 3 estettä jäljessä, ohjasin takaakiertoon ja huusin vaan "eteen" ja Pyryhän meni. Mielestäni juoksin niin kovaa, mutta ei näyttänyt videolta kyllä siltä.

Vaikka kontaktit onkin olleet pääasia, niin nolla olis ollu plussaa. No pääasiahan on yhteistyö ja tekeminen/treenaaminen/kisaaminen Pyryn kanssa on ihan parasta! <3 <3 <3

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

6.3.2016 TSAU sentään

TSAU SENTÄÄN

Huh huh olihan kisapäivä. Ei tullut nollia ei. Tuli pari hyllyä, kymppi ja vitonen.
Teilerillä ja Helinillä oli aikas vaikeat radat. No vika aksarata ei ollut vaikea, vaikka ansoja sielläkin oli.
Unohtui hirveästi jännittääkin, kun mietin miten selviän niistä radoista. Eihän ne tietysti mahdottomia olleet, eikä onneksi edes vaarallisia, mutta tekemistä riitti monessa kohtaa. Ja olivat erittäin vauhdikkaita ratoja. Ja se luo oman haasteensa, ehtiä, muistaa, osata tehdä kaikki vauhdissa kaikki mitä on suunnitellut. Ja myös silloin, kun suunnitelmat muuttuukin.

Ekalla radalla paljon sellaisia parin kolmen esteen kiertoja, joissa tietysti oli ansaesteitä jopa kahdellakin suunnalla. Ja näiden lisäksi vielä hankala vienti kepeille, jossa olis pitäny ehtii eteen tekee pakkovalssi tai jotain. Kun en kerennyt eteen, annoin Pyryn mennä edeltä kepeille ja olisin heti perästä vaihtanut puolta, mutta Pyry ei ihan kestänytkään sitä. No ei se haitannut, meillä tuli rimoja yllättävän paljon ekalla radalla alas. Varmaankin mun pää kääntyi liian nopeesti aina etsien seuraavaa estettä.

Toka rata oli Helinin tekele, hyppis. Siinä alussa oli taas hankala kohta (3-5), jossa epäröin voinko tehdä pakkovalssin tapaisen. Oliko tämä nyt oikea tai väärä kulma tehdä se. Ja kaikki muut tuntuivat tutustuvan rataan esteen toiselta puolen. Mutta koska olin ihan viimeisten joukossa, ehdin katsoa monta koiraa ja eräs huippukin teki samoin päin kuin minä. Jes, ehkä olenkin oppinut jotain treeneissä. Kepit oli myös ikävästi putken menosuun takana.

Teilerin tokalla radalla alkoi jo tuntumaan agilityltä. Keinulta ehkä 100 astetta eri suuntaan takaakiertoon, jonka vieressä tietysti putki hollilla. Puomi-putki-erottelua pariin kertaan, molemmat onnistui. Keppikulma tällä kertaa ehkä 45 asteen avokulma. 

Vika rata oli helppo. Pyry vain liukastui mennessään kepeille, eikä siis pystynyt menemään oikeasta välistä. Siitä vitonen. Yhdessä estepyörityksessä lähti oudosti toiseen suuntaan, mutta siitä ei tullut virhettä, aikaa vaan paloi turhaan.

Mitähän tähän nyt yhteenvetona sanoisi. Meillä ongelman ydin saattaa olla kontaktit. Pyry lähtee niiltä omin päin ja mun mielestä silloin ei ole ihan 100% kuulolla. Ja kun suunnitelmat menee aina uusiks siinä kohtaa, niin eihän se tiedä hyvää. Mun pitää nyt uhrata jokunen aksarata ja ottaa kontaktit uusiksi tai kävellä radalta samantien pois. Vaikka oman luonnon päälle ottaakin, kun niin haluaisi tehdä rataa. Jotain tarttis tehrä, että kontaktit olis samanlaiset kuin treeneissä. 
Ja sitten vaan taas kisoja buukkaamaan.