sunnuntai 16. syyskuuta 2018

2018-09-15 Sonjalla

SONJALLA

Tällä kertaa rata oli paljon vaikeampi kuin viimeksi. Ja sekös just on mielenkiintoista. Rataa ei käyty etukäteen läpi, vaan mentiin ihan mun ohjausvalinnoilla, mitkä olikin aika pitkälle ihan jees. Kolmeen kohtaan jäätiin treenailee hetkeksi.

Päästiin nollana puomille asti. Sitten tuli takaakierto ja Rane törmäsi siivekkeeseen. Se tapahtui kovin pehmeästi ja kuin hidastettuna. En ymmärrä miten se on mahdollista, kuin olisin katsonut hidastettua elokuvaa. Siivekkeet on kevyet (en tiedä kenen, mutta hyvät on) ja pohja pehmeä, liekö siinä syy. Siihen jäätiin sitten hetkeksi treenaamaan takaakiertoa. Ja vain yhdellä ohjaavalla kädellä! Vastakäsi tulee niin tottuneesti mukaan, mutta nyt siis harjoiteltiin vain yhden käden ohjausta siinä kohtaa. Ja eikä siinä kauaa mennytkään, kun meni jo. 

Sitten lähetys putkeen ja piti hypyn kautta ohjata toisen putken kauimmaiseen päähän. Ja sitä kohtaa mietinkin jo rataan tutustumisessa, että hmm... mitenkäs tästä kohdasta selviää, kun ei kerkee tekee päällejuoksua. Niinkin helposti kuin tähän-käskyllä koira ohjaukseen mukaan ja taas lupa irrota. Ja Rane kuunteli hienosti.

Sitten vielä se kolmas kohta. Taas putkesta kahden hypyn kautta kolmannelle takaakierto, ainoo vaan, että siinä oli putki kivasti hollilla. Vauhti vaan vei. Mutta siihenkin kohtaan tähän-käskyllä huomio pois putkesta ja ohjaukseen mukaan. Eli tässä kohtaa nuo molemmat edelliset, takaakierto ja sitä ennen haltuunotto. Tää oli varmaan radan vaikein kohta, ainakin meille, koska tässä oli vauhti niin kova.

Mut hei, alun ziekurat, niistot, takaakierrotkin, kontaktit ja kepit, aika superisti. Se fiilis, kun mennään. Happy. 
Ja treenilistalle niitä haltuunottoja esim. tähän-käskyllä. Ja nythän mä vasta tajusin, että miksei voisi olla "ininnejäkin". Lisäksi takaakiertotreeniä samalla lailla kuin oli Saijankin videolla kesällä ja tässä vähän aikaa sitten, eli sankon kiertoa vaikka ohjaaja juoksee suoraan eteenpäin. Kierrä-käsky siis tarkoittaa, että este myös suoritetaan, eikä juosta vaan ohi ja jäädä liikkeeseen. Ja nyt pitäis päästä treenaa.

 

perjantai 14. syyskuuta 2018

2018-09-13 Kesä meni, syksy tuli

KESÄ MENI, SYKSY TULI

Blogia pitkästä aikaa. En edes käynyt lukemassa kenenkään muunkaan blogia. Se vaan jäi, unohtui. Tuli sellainen pysähdys ajatteluun ja tähän touhuun. Mikä oli oikeastaan hyvä herätys. Jouduin pohtimaan omaa asennettani tekemisessäni, mikä oikein on tärkeää.

Luonteelleni tyypillistä, että olen huono häviäjä, täydellisyyden tavoittelija, vertailija ja hermostun jos asiat ei ala sujumaan suht nopeasti. Usein hirmu suurin odotuksin, putosin taas maan rakoon, jos tuntui ettei mikään oikein onnistu. Mieleeni jäi vain ne epäonnistumiset, vaikka mukana oli paljon paljon onnistumistakin.  Enkä myöskään nähnyt muiden epäonnistumisia, vain omani.
Koskaan en syyttänyt koiraa, vaan itseäni, olenpa surkea, kun en osaa. Ja Ranekin, paljon herkempänä koirana kuin Pyry, myös pakotti muuttamaan asennettani positiivisuuteen ja iloitsemaan niistä hyvistä jutuista. Ne epäonnistuneet jutut oli niitä mitä laitettiin treenilistalle, ei sen kummempaa. 

Ja kun aikaa meni, oli hirmu vaikeaa aloittaa taas kirjoittamista tänne. En tiennyt mistä taas alkaisin. Enkä tiedä onko tässä mitään selkeää linjaa vieläkään vai tuleeko tästä sillisalaatti, mutta jostain se on taas aloitettava. Treenipäiväkirjaa toki olen koko ajan pitänyt. Se kun on päiväkirja, henkilökohtainen.

Kesä oli kuuma, se meni ja syksy on tullut. Ranen kanssa ollaan treenattu aksaa 1-2 kertaa viikossa ja kuumimpina aikoina ei ollenkaan. Että ei ainakaan olla liikaa treenattu. Takapihalla parilla hypyllä ollaan tehty vähän "ininnejä" ja oikeeta ja vasenta. Lempolan ja Hihan kentällä käytiin opettelemassa keppejä ja keinua. Eikä niissä kauaa mennyt. Nyt voisin sanoa, että osataan esteet, että voidaan mennä rataa. Mutta treenattavaa riittää silti vaikka kuinka. 
Ja voi miten kivaa treenaaminen onkaan. Oliskohan tällä uudella asenteella jotain vaikutusta ;). Tämä nuoren koiran vaihe on ihanaa, kun näkee ihan silmissä miten nopeasti Rane oppii ja kuinka se myös innoissaan tarjoo vaikka mitä. Ja ollaan me saatu kehujakin, miten taitava Rane jo on.
Tokoa ollaan tehty ihan vaan kotona ja kerran kävin Nina Mannerilla. Saatiin vähän innostusta lisää tähänkin lajiin. Ja nyt ollaan neljän kerran kilpatokokurssilla. Katsotaan mihin tässä vielä päädytään/uskaltaudutaan. Ja rallyakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa treenaamaan. Oikean puolen seuraaminen tekee vaan hyvää vastapainoa tokon seuraamiselle.
 
Uimassa käytiin myös jonkun verran molempien kanssa. Pyryn kanssa treenattiin vepeä ja rallytokoa. 
Vepessä olin jo heittää kirveen kaivoon ja päätin, että tämä on viimeinen kausi. Kun Pyry vaan jahkaa rantavedestä lähtöä. Ajattelin sitten, että viimeinen oljenkorsi on liina. Liinalla nykästään liikkeelle, eikä anneta mahdollisuutta jahkailla eestaas. Ja oikeesti, se tuntui Pyryllekin olevan vaan henkinen juttu, eihän siitä liinasta tarvinnut edes nykästä. Voi sitä onnen tunnetta, se on sittenkin mahdollista. 
Rallyssa tehty VOI- ja MES-luokan juttuja, eikä mikään oo tuntunut mahdottomalta. Usein jäänyt kiinni siitä, että pitää keksiä uusia sanoja uusiin   liikkeisiin.  

Kesällä käytiin kahdella leirillä, Hihan ja LS-leirillä. Leirielämä oli kivaa. Ihanat ilmat, lomaa, hauskaa yhdessäoloa ja hyvää opetusta. Nyt sitten alkoi jo Ranen syksyn treenit. Sonjalla käydään syyskaudella noin kerran kuussa Helin ja Jaanan kanssa. HiHan aksa on jokatoinen viikko ja Saija/Marko joka maanantai. Maanantaita oikein odottaa aina. Ja asenne on pitänyt, hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

2018-06-01 Rane 1 vuotta

RANE 1 VUOTTA

Niin se vuosi on vierähtänyt, että Ranekin on jo 1 vuotta. Onnittelut myös sisaruksille. Tässä juurikin äsken piti kertoa lyhyesti Ranesta ja jostain syystä unohdin ihan olennaisiakin juttuja, vähän tietty negatiivisia. 
Mutta Hän on kyllä kultainen koira. Ahne, ikiliikkuja, kotona helppo, joka osaa myös rauhoittua. Välillä herkkiskin ja sellainen läheisriippuvainen kainalokoira, jollaista minulla ei koskaan ole ollut ja joka viihtyy tuolin tai sängyn alla tai sitten siellä kainalossa.

Hän paimentaa/tarkkailee/vahtii Pyryä, herättää minut aamuneljältä ja käydään sitten takaoven kautta pissillä ja takaisin nukkumaan. Hän ulos päästessään tekee viisi piruettia, kun odotusarvot on korkeella "mitä tehdään, mitä tehdään, mä oon jo valmis". Sisällä saattaa ravata pöydän ympäri juurikin kun on tiedossa jotain äksöniä. Ja sitten se olennainen, jonka esittelystä unohdin tyystin eli Rane saattaa pöhistä uusille ihmisille tai vaikka kaatuneelle pyörälle, joka on heitetty metsään. Mutta en ole kokenut tätä suureksi ongelmaksi. Hetken oltuaan siinä parin metrin päässä, huomaa ettei ollut pelättävää ja onkin sitten jo kaveri. Ja lenkillä vastaantulevien koirien kanssa on kyllä mun molemmat koirat kavereita. Tai ainakin melkein kaikkien. Ei nyt suinpäin suden suuhun mennä kuitenkaan. Aidan takana räyhäävistä koirista Pyry ei välitä lainkaan ja Rane heiluttelee häntää uteliaasti.

Muistan aina, kun Hanna kysyi Pyryn saatuani, että eikö ole helppoa BC:n kanssa. Pyreneeseihin verrattuna on, sata kertaa helpompia, enkä vaihtais enää rotua. Yksilöt toki ovat erilaisia, kuten on Pyry ja Ranekin. Mutta hienot yksilöt olen Saijalta saanut. Kiitos tuhannesti.

Lapsoset kävi jo luustokuvissakin. Ja Rane on sen puolesta terve, B/B lonkat, 0/0 kyynäret, selkä LTV0, olat terveet. Ihanaa ja huokaus. Korkeutta on ehkä himpan yli 50 cm ja painoa 15,6 kg. Pienen oloinen hän on, koska vertailukohtana mulla on 57 cm korkea Pyry. Mutta kevyehkö uros tuo on, katsotaan sitten millaiseksi muokkautuu, kun saadaan vähän lisää lihaksia. Oikein hyvältä näyttää.

Treeneissä alkaa olemaan jo monen esteen pätkiä. Hän menee kovaa (toisin ku ohjaaja), mutta ei mielestäni ole kuitenkaan mikään rämäpää. Joku järki ja tolkku siellä tuntuisi olevan ja ihanaa huomata kuinka nopeasti oppii asioita. Nytkin ollaan treenattu keppejä vasta muutaman kerran ja jestas oli hieno fiilis nähdä miten osasi. Keinun kanssa on vielä jonkun verran tekemistä, mutta ei tässä kiirettä. Ja ohjaajalla on kans treenattavaa ja Ranea ei tartte niin paljon babysittaa. Luota koiraan, se osaa ja on taitavakin jo. Rane ei ole enää mikään ihan pentu, onhan jo vuoden vanha.

 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

2018-05-20 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

Oikeestaan yli viikko on vierähtänyt taas ja ei vaan saa tänne kirjoitettua oikein mitään. Asiat kuitenkin etenee hitaastikin. Pitäis treenaa kaikenlaista, mutta ei oo vaan jaksanut/pystynyt enää työpäivän jälkeen, eikä sinne kentällekään aina illalla pääse.

Pitäis treenaa keppejä. Ollaan tehty niitä about kolme kertaa ja kyllä tuntuu, että edistystä tapahtuu joka kerta. Verkot on tosin ollu joka välissä ja nyt pitäis ottaa verkkoja välistä pois ja laittaa ohjureita. Viime torstaina ulkotreeneissä otin yhden verkon pois, mutta en laittanut ohjuria ja juoksin verkkopuolelta. Ja niin vaan Rane heti löysi aukon ja bye bye. Hyvin hän kyllä kesti takaaleikkauset ja milloin mistäkin kulmasta sisäänmenot.

Keinua pitäis paukutella, mutta sekin on vähän hankalaa, kun enää ei ole vapaakorttia halliin, jossa se olis valmiina esillä. Ja ulkokentän ainoo keinu on kopissa, josta eka pitää ottaa pois kottarit ja rengas. Ja saako sitä keinua edes yksin siltikään sieltä. 

Joskus on vaikeempaa ku aina. Viimeaikoina(kin) olen itse myös ollut vähän pihalla ohjaillessani, huudellut mitä sattuu ja tehnyt kummallisuuksia. Mutta koirassa ei siis ole mitään vikaa, se yrittää aina parhaansa raukka parka. 
Mutta on paljon hyvääkin. Rane irtoaa ihan kiitettävästi ja suurimmaksi osaksi kuuntelee ohjeita ja tulee ohjauksiin. Torstaina teki hienon kauko-ohjatun takaakierron.

Rallytokossa ollaan treenailtu Pyryn kanssa kerran viikossa. Tällä kaudella on ollut hyvä juttu, että radalla on myös tulevien luokkien kylttejä eli vaikeampiakin ratoja, pysyy mielenkiintoisena. Ranen kanssakin pitäisi aloittaa rally.

Tänään käytiin Pyryn kanssa Kirkkonummella rallytokokisoissa. Päivä oli turhankin kuuma siinä odotellessa, koska meidän vuoro oli ihan viimeisten joukossa. Siellä oli myös harjoittelutuomari, joka sanoi, että hän voi jännittää teidän puolesta, kun hänellä on tää näytönpaikka. Just joo, ja samalla mun sydän alko hakkaa ihan hirveesti. 
Mutta päivän kruunasi luokkavoitto ja siten RTK2. Jippii. Saatiin siis 93 pistettä, eli virheitä tuli ainakin parista vinoudesta. Nyt on joka kisassa (tämän vuoden toinen ;) ) ollut samat ongelmat. Liikkeestä tai pysähdyksistä eteentulo takkuaa. Ja eikös niitä liikkeitä ollut radalla kolme eri versiota. Samoin takkuaa liikkeessä ympärimeno jostain syystä. No niitä treenejä pitää vaan jatkaa ja saada varmuutta niihin. 
     
Vähän hirvitti, kun radalla oli houkutus, toisella puolella iso pallo, toisella puolella laatikossa pehmolelu ja päällimmäisenä keltanen frisbee. Ja enkös eilen ostanut keltasen frisbeen ja ajattelin innostaa Pyryä ennen kisaa sillä. Juu ei. Pyry ei kyllä koskaan ole houkutuksiin langennut, mutta kerta se olis ensimmäinenkin. Nyt tuli valehdeltua, kerran, yhdellä luennolla kun oli houkutuksena linnun siipiä, joku peuran sorkka jne. niin Pyry kyllä lankesi... nimittäin agility-A:han, joka oli kentän reunalla. Linnun siivet sai olla rauhassa. Ja oli siellä nytkin A ja toisella laidalla puomi, vieläpä oikein kutsuvasti. Mutta ei me välitetty niistä eikä palloista eikä frisbeestä. Pyry tietää milloin ollaan hommissa. 

Se olis sitten voittajaluokkaan! Siellä tulee sitten ainakin oikeella puolella kulkeminen ja käytösruutu ja kaikenlaiset tuplakäännökset. Käytösruutua ei olla koskaan tehty, mutta kaikkea muuta vähän. Hauskaa oikeestaan ruveta treenaamaan uusia liikkeitä ja vähän vanhojakin. Kyllä tuo motivoi, kun saavuttaa tavoitteita. Souhäpi.



lauantai 5. toukokuuta 2018

2018-05-03 Hiekkaa tassujen alla

HIEKKAA TASSUJEN ALLA

Torstaina oli Ranen ihka ekat ulkotreenit ja myös tietty ekat treenit hiekalla. Satu Hilli koulutti. Oikein hyvän mielen treeni. Rane meni hienosti, varsinkin ollakseen vasta 11 kk, kuuntelee, irtoo, osaa,... En tiedä mikä oli todellisuus, mutta tuntui, että Rane meni aavistuksen rauhallisemmin hiekalla. Tokihan se antaa vähän periksi tassun alla. Ja vaikka tekonurtsilla on siistii, hiekassa on jotain nostalgista vai onko se sittenkin se tilan avaruus ja vapauden tunne, kun seinät puuttuu. ...ja vettä tihuttaa... ;)

Tehtiin 3-5 esteen pätkissä, joissa oli haastavia mutkia, kulmia ja ansoja. Sivuirtoominen hypylle, putkesta kääntyminen, itsenäistä työskentelyä...
Herättävä itselle oli tiettyjen kohtien ohjaaminen kauempaa, mitä en siinä kohdassa ollut oikeestaan niin ajatellut. Kerkee reilusti seuraaville, ku ohjaa kauempaa, ja sehän toimi, hienosti irtosi ja kääntyi. Pyryn kanssa olen oppinut pitämään katseen koirassa, niin sieltähän se sinkoaa mukaan hiekkaa tassujen alla. Poispäinkäännöksessä ei meinannut kyllä malttaa tulla tarpeeksi pitkälle ohjaukseen. Kun hän tietää, että tästä näin, mä osaan. Ja lopun japskin tapanen oli myös aika vaikea vielä. 

Ja hyvällä fiiliksellä viheriölle perjantain Saija-treeniin. Tehtiin enempi esteitä, mikä oli juuri sitä mitä tarvitaan. Ja hyvä fiilis senkun jatkuu.

Keppejä tehtiin verkoilla, tai oli siellä yhdessä välissä ohjurit. Superhienosti haki ekaan väliin. Otettiin putkistakin vauhtia ja kerran meni melkein liian kovaa, mutta R osasi himmata ja mennä ekaan väliin. Ollaan toki pihalla kahdella aurauskepillä silloin tällöin harjoiteltu sisäänmenoa. Se malttaminen on vaan ollut se vaikeus, kun Pyrykin on aina samaan aikaan ollut pihalla. Mutta oikein hyvältä näytti meno kepeillä.
Putken pimeitä kulmia myös treenattiin, ja tällä kertaa niissä ei ollut mitään vaikeeta. Hienosti irtosi kauempaa. Jännästi vain ainakin aluksi kääntyi väärään suuntaan. Kuulemma sama kuin ihmisillä, että toinen puoli vahvempi kuin toinen.

Sitten se keinu, se on meille kaikkein haastavin este, eikä sekään nyt siis toivotonta ole. Se vaan jänskättää eniten. Eka mentiin normisti ylös päähän ja sitten pomputeltiin alastuloa sivusta. Sitä pomputtelua pitäisi nyt treenailla. Ranen edessä oli targetti, jossa oli nakki. Hän ei noteerannut sitä lainkaan, eikä edes syönyt nakkia, ainakaan ilman lupaa. Hassu, mutta eipä olla tehty targetilla oikein mitään, niin ei tiedä mikä se on. Kontakteilla ollaan tehty joskus naksuttimella, lelulla ja sivusta treenattu alastuloa ja luvalla pois.

Mikä viikko, isukki pääsi sairaalasta kotiin, työt hoidettu, kahdet hyvän fiiliksen treenit, ihanaa, viikonloppu edessä ja aurinkoakin luvassa. <3 


tiistai 1. toukokuuta 2018

2018-05-01 Keltainen toukokuu

KELTAINEN TOUKOKUU

Huhtikuun loppupuolella treenattiin Pyryn kanssa rallytokoa ja Ranen kanssa tietty aksaa. Molemmilla on vielä paljon treenattavaa ja sehän on oikeestaan ihanaa. Ehkä parasta kuitenkin on ne kisat, joihin sitten joskus uskaltaudun molempien kanssa. Mutta treenaus ei taida loppua koskaan.

Rallyssä haastetta on meille mestariluokan liikkeissä, jotka siis on meille uusia. Esim. aksahyppy onnistuu meiltä yllättäen, mutta putki...uaaa...siinä on meille treenattavaa. Sitä vaan ei pysty menee rauhallisesti, ainakaan vielä, ja sen jälkeen Pyryn saaminen seuraamaan on vaikeeta. Toki siellä oli muutakin haastavaa, peruutusta, "rinnakkain kääntyminen", jne. Mutta tarttee varoo, ettei vaan treenaa liikaa ;)

Ranen kanssa aksailtu lähinnä Saijan treeneissä. Viimeksi oli vähän tunteet pinnassa, vähien unien, työstressin ja isän sairastumisen takia. Pakkovalssi ei vaan ottanut onnistuakseen. Ajoitus oli niin myöhässä ja Rane oli jo mennyt, viuh vaan. Vaikeutena, kun ei malta tulla käteen tarpeeksi pitkälle, kun tietää mihin seuraavaksi, vaan vilkaisee tietävänä ja menee jo. Eli menee vähän läpi merkkauksista. Ja hän menee kovaa. 
Paitsi kontakteilla, niissä hän menee hyvinkin varoen. Aalle meni viimeks ekaa kertaa, ja se näytti oikein hyvältä. Keinu sensijaan vaatis enempi treeniä. Vielä ollaan nostettu pois, mutta saisi tulla keinun päähän rohkeemmin ja vauhdikkaammin. Ollaan myös tehty pari kertaa keppejä verkoilla. Alkuun päästyään menee hienosti loppuun asti, vauhti tosin ei tietty vielä ole päätähuimaava. Että ei vielä ahista. 
Todellakin treenattavaa riittää, putken pimeä kulma, reilu eteenmeno, merkkaus, valssit...

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. Ai sä tulitki jo. Loppui sitten vapaakorttikin, jollei sitten kuitenkin ota kesäksikin, kun on halvempaa ja säällä kuin säällä pääsis ja esteet valmiina. Harkitaan.

Rane on kyllä tosi herkkä kaveri. Tässä viikolla reagoin hieman kovaäänisesti, kun vessan lampusta yhtäkkiä putosi kupu pudottaen vielä mun rillit lattialle. Rane oli vessan ulkopuolella, mutta lähti kiireesti "turvaan" saunan lauteiden alle. En mä sulle pauhannut, voi pieni! Samalla hän on aikas läheisriippuvainen. Musta on ihanaa, kun hän oikein puskee kainaloon tai syliin. Pyry taas pitää tietyn välimatkan. Kyllä nää on erilaisia, omanlaisia ja niin ihania. <3

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

2018-04-15 Valssaten kevääseen

VALSSATEN KEVÄÄSEEN

Perjantaina Pyryn kanssa oltiin ensin kevään ekoissa rallytokotreeneissä. Meitä oli jopa kaksi koirakkoa. Treenin aloitus yllätti kuin talvi konsanaan autoilijat. Ja nyt on hirmu keskustelu kuka treenaa tai treenaako kukaan ja mitä treenaa ja kouluttaako kukaan. Minä minä minä. Pääasia, että MINÄ ja Pyry saadaan treenattua;) Mulle riittää, että voisin kysyä joltain, jos on jotain epäselvää, ei tartte kouluttaa.
Heli laittoi lyhyen treenipätkän ja vaikkei mitään hirmuvaikeeta, niin kivaa oli ja löytyihän siitäkin meille treenattavaa. 360 asteen käännökset sais olla vähän vauhdikkaampia. Kokeilin sitten samaa oikealla puolella, ja sitähän me ei osattu lainkaan.

Saijan treeneissä illalla (taas olin ainoo) tehtiin pientä radanpätkää, radalla kaks putkee ja kolme hyppyä.  Olihan siinä muistamista, mutta kyllä yks puoli kisarataa pitäis muistaa, vaikka mentäisiinkin samoja esteitä moneen kertaan. Lähinnä se unohdus tulee silloin, kun olen keskittynyt johonkin yhteen kohtaan, ja jatkat siitä.
Rane kiersi hyvin esteen taa, lukitsee aika hyvin esteitä, mutta mun valssit sen sijaan valahti. Ei mitään puolustelua, mutta se vanha valssityyli vaan aina tulee esiin. Ja toiseksi alitajuisesti varmaan myös annan Ranelle tilaa ja peruutan, koska hän on mennyt helposti selän taa tiukoissa paikoissa. Ja tuo ei taida auttaa sitä lainkaan, vaan päinvastoin saa Ranen juuri etenemään sinne peruutussuuntaan ja ennemminkin lopulta menemään sinne selän taa. Eli siinäpä treenin paikka, valssit nopeemmin valmiiksi. 
Enpä ole ikinä valsseista tykännyt Pyrynkään kanssa, koska jäin mielestäni aina "alle" hitaana ja Pyry isolaukkaisena. Jos oli mahdollista tehdä joku toinen ohjaus kuin valssi, tein sen. Mutta nyt haluan oikeastaan haastaa itseni opettelemaan ne paremmin ja jopa pitämään niistä. Tiedä vaikka tulisi lempiohjauksekseni vielä joskus.
Sylkkärin paikasta oli myös keskustelua, enkä edes tajunnut miettiä ohjaamista toisen siivekkeen kautta. Näissä mulla on juuri pieniä ongelmia, mutta onneks on koutsi joka neuvoo.
Kokeiltiin ekaa kertaa maksirengasta, eikä mitään ongelmia. Kiva tietää nyt sekin. Mutta keinun päähän meneminen jänskätti vieläkin. Edellisestä on aikaa ja vieläkin nostan Ranen kontaktilta pois. 
Hyvä treeni, löytyi taas treenattavaa, päällimmäisenä ne valssit. 

Jee se on kevät nyt, aurinko paistaa ja sain laittaa pihalle ne mun kolme aksaestettä.  Juu juu, muutama valssi tuli tehtyä ja vähän oikeeta ja vasenta.