sunnuntai 13. lokakuuta 2019

2019-10-12 Ranen ekat aksakisat

RANEN EKAT AKSAKISAT

Kirsujen kisat oli Lägin hallissa ja tuomarina Johanna Nyberg. Kyllä mua jännitti. Siitä on kuitenkin 2,5 vuotta, kun olen viimeksi kisannut, Pyryllä. Ranen kanssa vihdoinkin 9kk pitkän saikun jälkeen saadaan mennä kilpakentälle.

Eka rata ja 10 virhepistettä, puomin alastulo, ja pituuden palikka. Alun kepeillemeno oli suht haastava ykkösluokkalaisille. Ei vaikea, eikä mahdoton, mutta haastava. Sijoitus 2.
     Toka rata ja 15 virhepistettä, rima, kielto putkelta ja ? Sijoitus 3:s. Tästä ei ole videota, niin ei vaan muista radasta enää mitään.
     Kolmas rata ja 15 virhepistettä, kepeillä tuli ennen vikaa väliä pois, siitä heti seuraavan putken ohitus eli kielto ja loppusuoran yksi rima tuli alas. Sijoitus 7:s. Tästä jäi erityisesti mieleen putken jälkeiset 4 hyppyä, joilla ekalla kierroksella piti kahden hypyn jälkeen kääntyä pois. Se onnistui hyvin. Ja sitten lopussa huutelin vain "eteen eteen" ja Rane meni kuin menikin ihan loppuun asti, ja minä tulin maaliin sitten hetken päästä. Ja varmaan ekaa kertaa ikinä korjasin kepit sieltä missä meni vikaan enkä aloittanut alusta niinkuin yleensä.

Jengin mielestä meni hyvin, mutta itse en ollut täysin tyytyväinen. Tuntui, että mentiin vaan niin lujaa, ettei siinä paljon pystynyt rytmittämään tai muuta. Ja itseasiassa minua suorastaan pelottaa tuollaiset vauhtiradat, että kestäähän tuo koira nyt nuo kurvit ja mutkaputket yms.
Radoilla huomasi meidän tekemisessä tiettyjä puutteita, jotka olikin tiedossa esim. juuri kepeillä, voi mennä kepeille liian kovaa eikä pysty kääntymään tai saattaa jättää vikan välin tekemättä. Ja kuinka helposti kontaktit unohtuu, kun putki siintää edessä. 

Mutta kaiken kaikkiaan oltiin Ranen kanssa samalla radalla. Kuunteli suht hyvin ja meillä oli kivaa. Mentiin kyllä aika kovaa, varsinkin vikalla hyppiksellä. Parin korjauksen jälkeen silti yli 5 m sekunnissa. Tämä täti sai kyllä pistellä tossua toisen eteen. 
Nyt se aksaura on sitten korkattu. Ja kyllä se vaan on niin koukuttavaa. Tästä sitten uutta matoa koukkuun ja treenit jatkuu. 


 

perjantai 11. lokakuuta 2019

2019-10-11 Kivaa ja kauheeta

KIVAA JA KAUHEETA


Viime viikonloppuna lähdin Pian kanssa espísten toko+rally-päivään (Mika&Krista). 
Tokossa se oli kaikilla lähinnä rauhottumista ja luopumista. Siinä käveltiin ympäri hallia ja kevyesti vaihdettiin suuntaa, jos kiinnostui maassa olevista leluista tai muusta.  Pienesti käytiin perusasentoa ja seuraamista läpi. Eli parempaan perusasentoon ja ei niin tiiviiseen seuraamiseen käsikosketusta. En varmaan sisäistänyt läheskään kaikkea, kun hän puhui niin pal paljon.


Rallytokossa Kristan kanssa tehtiin ensin kisanomaisesti rata ja sitten käytiin sitä läpi. Rane kävi sen verran kierroksilla, että sitä ei olisi pitänyt päästää sellaisessa radalle. Ja kyllä se näkyikin tekemisessä alussa. Kristakin sanoi, että on kuin lentoon lähdössä.
Tulihan sieltä sitten hyviä huomioita muitakin;
Käännöksiin ensin käsiapu, niissä huolellisuutta. Ja täyskäännöksissä tarkkana, ettei istu. Ne onkin hankalia, kun ei itse oikein näe.
Eteentulot olleet vähän epätarkkoja, niin niihin voisi ottaa korokkeen, että saa suoran asennon varmasti. Siis koroke sen verran iso, että koira mahtuu siihen istumaan.
Sitten treenattiin sitä askel kyltin jälkeen sivulle -juttua. Sekin oli yllättävän haastavaa aluksi, aina oli vähän sivuttain. Kristakin kokeili Ranella.
Kyllä rallyssakin on hiomista siellä ja täällä.
Loppuajatuksena; palkkaa seuraamisesta, ei tempuista!


Sunnuntaina oltiin Saijan pitkän radan treenissä. Radalla 34 estettä ja olihan se vaikeahko, mutta kai siellä jotain onnistuikin, kun sellainen fiilis ainakin jäi. Juu vähän flänkkäs, ja eihän sitä voi kaikkea muistaa, että käskyjä "oikea" ja "vasen"kin vois käyttää. Onneks on koutsi, joka kertoo ja muistuttaa.
In-in't ja saksalaiset onnistui, mutta keppikulmat oli vaikeita meille vielä. Silti jäi niin hyvä mieli, että ilmoitin meidät Ranen kanssa ekoihin aksakisoihin. Hups.
Ja sitten Tessa laittoi mulle jotain 26 videota meidän treenistä! Ööö...no...ilmottu on jo.


Rane kävi viime viikolla osteopaatilla ja tällä viikolla fyssarilla ja kaikki oli kunnossa. Niin valmiita ollaan, kun nyt ollaan. Treenattavaa vielä yllin kyllin, mutta kyllä pitäis esteet osata kuitenkin. Ja huomenna siis jännää tiedossa. Kivaa ja kauheeta!


  

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

2019-09-29 Päästiin luokalta

PÄÄSTIIN LUOKALTA

Parissa viikossa on taas tapahtunut vaikka mitä.

Saijan treeneissä tehtiin Nicola Giraudin rataa. Me ei kyllä osattu paljoo mitään. Yks saksalainen oli sentään hieno. Sitten ruvettiin treenaa whiskyä, koska sitä ei oikeesti vielä osata. Ja in-in:eissäkin parannettavaa.

Viime viikonloppuna oltiin Turussa Anun ja Helin kanssa kattomassa agilityn MM-kisoja perjantaista sunnuntaihin. Aamuksi aina hallille ja illaksi (ja yöksi) meidän maalle. Kivaa oli, mutta oli tuo aika rankkaa ja jännää.

Yks ilta treenattiin rallytokoa piirikisoihin osallistuvien kanssa. Rata meni mun mielestä ihan hyvin ja todella vauhdikkaasti. Vähän mentiin kuin pikakelauksella. Mitä tässä enää treenaamaan, me osataan se mitä osataan. Tosi hämärällä parkkiksella laitoin Olegin syöttelee Ranelle nameja. R oli vähän varuillaan, mutta ei haukkunut edes.

HiHan aksatreeneissä tuntui, että in-in ja yhden käden takaakierto onnistuivat nyt hyvin. Toki lisätreeniä tarvitaan, että tulee varmemmaksi. Kepit sen sijaan ihan kesken. Menee tokasta sisään ja tulee tokavikasta pois, ehkä liikkeeseen.

Nyt oli kolmas viikonloppu, jolloin en oo kotona. Tällä kertaa Ruotsinpyhtäällä piirikisoissa, lauantaina tokoa ja sunnuntaina rallytokoa. Pyry jäi Saaralle hoitoon.
Tokossa jännitin kai eniten luoksepäästävyyttä. Tanjan neuvosta leikittiin ihan viime hetkeen ja me mentiin tuomarin luo eikä päinvastoin. Ja ihan mahtavaa, se toimi. Me oltiin niin voittajia tässä vaiheessa, vaikka mitä olis tapahtunut sen jälkeen. 
Perusasennot jäi vajaaksi monesti, kun nyt ei tullutkaan palkkaa niinkuin hetki sitten. Seuraaminen taasen paikoitellen hieman liian tiivistä. Kakeissa kanssa eka istumaannousu on aina vaikea. Epävarmuutta johtuen mun jännittämisestä ja palkattomuudesta, näin uskoisin. Tokokokeesta 170 pistettä, ykköstulos, TK1, ja tervemenoa AVO-luokkaan.
Ja ylläreiden ylläri HiHa sai piirikisojen joukkuepronssia (minä, Satu, Pia, Tanja ja Heli)! Aika mahtavaa!

Tänään sitten samassa paikassa ihanan kauniissa ruukkimaisemissa rallytokon piirikisat. Vaikka rata meni hienosti, niin yksi isompi virhe vähän harmittaa. Jaana oli just sanonu Sannulle, että muista sitten tossa kohtaa ensin pysähtyä. Ja Sannu sanoi mulle saman. Ja kumpikaan meistä ei sitä muistanut. Voi däm. Oltais vaan ilman sitä saatu 99/100 pistettä, melkein täydet, olishan se ollu hienoo. No nyt saatiin 89 pistettä, ei sijoituttu, mutta päästiin taas luokalta ja saatiin RTK-1. Tällä kertaa ei tullut joukkueelle (minä, Sannu, Jaana ja Lena) yllärimitalia.

Nyt tulee tottikseen treenitauko, kun ei osata AVO-luokan liikkeitä vielä kaikkia. Rallytokossa sen sijaan ollaan koko ajan treenattu ylempien luokkien ratoja, niin voi lähteä heti kisaamaan. Aikas kiva viikonloppu Ranen kanssa. <3
 

 

maanantai 16. syyskuuta 2019

2019-09-14 Näytelmissä

UUSIA IHMISIÄ, HUI

Jaana pyysi mukaan ensin Saloon tokokisaan, sitten Raumalle koiranäyttelyyn. Ja sen kummemmin ajattelematta, mikä ettei. Kun lomalla ei oikein tapahtunut mitään, niin vähän niinkuin myöhäinen lomareissu. Rane mulla matkassa ja Jaanalla Pena. Pojat tuli yllättävän hyvin toimeen, kun pysyi pieni välimatka.

Ensin mun ei pitänyt osallistua tokokisaan, kun aloittavat aina EVL:llä niin olisi tullut pitkä päivä. Mutta sitten Jaanalle tuli kisakirje ja koko kisassa oli 9 koiraa! Aloluokassa vain yksi! Heti kyselemään mahtuuko vielä. Ja tokihan mahtui.

Luoksepäästävyydessä on treenattavaa ja toivomisen varaa todellakin. Rane ei halunnut ollenkaan moikata tuomaria, rimpuili ja kiemurteli vain. Asiaa ei auttanut, että tuomaria oli juuri purrut koira, ja tuomarikin oli vähän varuillaan. En ole ajatellut, että meille tulisi tästä ongelma, mutta niin vain se on, koska tokossa on aina ensin luoksepäästävyys. ALO-luokassa sen ei vielä tartte olla niin justiinsa. Tuota on pakko ruveta harjottelee.

Saatiin hieno pisterivi. Paikkamakuu 10, seuraaminen 10, luoksetulo 10, estehyppy 10, maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5, kapulanpito 9, kokonaisvaikutus 9 ja kaket 8. Yhteensä pisteitä 191/200, voitto (2 osallistujaa :)) ja kunniapalkinto. Happy, happy.
Kapulaa pitää vähän löysästi ja kakeissa istumaannousu oli tosi hidastettu ja mulla jäi käsimerkki päälle ja sitten oli toi luoksepäästävyys. Siinä ne pistemenetykset. 
Nyt on kaksi ykköstulosta sekä tokosta, että rallytokosta. Molempien piirikisoista voi sitten tulla se kolmas. Toivotaan niin.

Siitä sitten ajettiin Raumalle. Illalla käveltiin koirien kanssa vanhaa kaupunkia ristiin rastiin. Siellä oli taideteos, pronssiveistos, nainen, joka istui penkillä. Ajattelin, että siinäpä hyvä paikka treenata luoksepäästävyyttä. Noh, miten sen nyt ottaa. Otti kyllä namit flikan sylistä, mutta jännitti selkeesti "vierasta ihmistä". Samalla siihen pälähti jenkkiautojen pitkä pitkä letka, joista kaksi tööttäsi sairaan kovalla äänellä. Mutta onneksi tuo ei ole meluherkkä, minä ennemminkin, ei tuntunut korvissa kivalta. 

Seuraavana päivänä satoi kaatamalla. En usko, että mua edes jännitti näyttelypuoli. Lähinnä mua rupes ottaa päähän, se vesisade, märät kengät ja odottelu. Olisin halunnut jo kotimatkalle.
Avo-luokan uroksia oli vain Pena ja Rane. Ravaaminen meni hyvin, ja seisoi nätisti ja Jaana sanoi, että tykkäsi Ranesta, katseli sen näköisenä. Pena sai harraste-hoon, jota oli tullut hakemaankin. Hieno juttu. Sitten tuli meidän vuoro. Ajattelin, että kyllä me tästä selvitään, kun pidän kunnolla kiinni. Mutta sekös ehkä lisää ahdisti. Rane kiemurteli ihan tosissaan ja murahtikin tuomarille. Se oli sillä selvä, EVA, ei voida arvostella. Kyllä harmitti, kun uskon, että oltais myös saatu se H aivan varmasti, eikä olis ikinä enää tarttenu näytelmiin tulla. Että sellasta.

Eli nyt pitäis treenata tuota luoksepäästävyyttä ja kopelointia. Tiedän vaan, ettei se ihan helppoa ole, kun on ollut koko ajan varauksellinen, vaikka onkin reipastunut jonkin verran. Oishan se kiva ja helpottais elämää, jos Rane hyväksyisi kaikki uudet ihmiset heti eikä vasta viiden minuutin päästä. No normielämässä, näyttelyssä ja tokossa sitä tarvitaan. Yritetään parhaamme, ei luvata mitään. Rane on siltikin niin muru, varauksellinen tai ei.

tiistai 3. syyskuuta 2019

2019-09-02 Mikä fiilis

MIKÄ FIILIS


Ranen kanssa Saijan treeneissä, minä vähän flunssassa, mutta ei vaan voinu jättää väliin. Mietin kumpaa rataa tehtäisiin, kun molemmissa oli ihan tehtävää. Mutta valitsin lyhyemmän tällä kertaa, 23 estettä, jo flunssaisen olonikin takia. Ja ihan oikein arvioin, että meille se oli ihan passeli kaikin puolin. Rane teki  sen kahdessa osassa. Ja rimat oli 50cm.


Ja vitsi mikä fiilis. Sitä on ollut jo ikävä. Tuntu ihan aksalta. Ei tehty nollana ei, mutta oli niin hyviä pätkiä, että...ihanaa. Oli ihan eri meininki kuin viime kerralla. Oli siellä haasteita ja ajatuksia herättäviä kohtia, ja kiva oli ehtiä kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Ja kas kummaa koutsin vaihtoehdot tuntui sujuvammilta, helpoimmalta.


Alkuun saksalaisella varmempi. Takaakierrot meni nyt hienosti. Pituudelta kääntyi näppärästi. Valssilla kääntyi parhaiten puomille. Keinu mentiin todella vauhdikkaasti. Kerran näki, että yritti pysähtyä, mutta liukui matolle. Kerran meni tosi kovaa päähän (pelkäsin jo lentokeinua) ja pysyi kuin pysyikin. Ja sitten kepit...Rane meni kepeille liian kovaa, eikä vaan pystynyt menemään oikein sisään. Otettiin sitten ohjuri alkuun avuksi. Pyry oli nuorena samanlainen, meni liian kovaa kepeille, eikä vaan taipunut oikeaan väliin. Sitten yht'äkkiä vaan tajus homman. Toivottavasti Rane hiffaa pian myös, että kandee jarruttaa.


Ranen kanssa oli kivaa. Koira toimi ja saatiin rytmistä kiinni. Ehkä ne ykkösen kisat ei ole enää hirmu kaukana.



sunnuntai 1. syyskuuta 2019

2019-09-31 Mestariiii

MESTARIIII

Olin molempien kanssa Hyvinkäällä rallytokokisoissa. Pyry oli voittajissa ja Rane aloikkaissa. En ajatellu, ku ilmosin, että siellähän menee sitten kokopäivä. Mutta menihän se päivä niinkin. Ja kannattihan tuo, oli oikein hyvä päivä.

Pyryn rata oli helpohko mielestäni, mutta Pyry ei ollut ihan satasella mukana. En vaan saanut siihen sellasta draivia kuin olisin halunnut. Ja se näkyi sitten virhepisteissä, paljon epätarkkuutta ja yks -10p, kun meni istumisen kautta maahan. Tahmeeta oli, ja jäi vähän huono fiilis. Mutta mitä ihmettä, saatiin 80p ja tultiin toiseks ja samalla RTK3 ja meno mestariluokalle! Jee, nyt mestariiii!!!

No nii, sitten tuli Ranen vuoro. Ai että, sen kanssa on nii makee mennä, ku hän on nii zäpäkkä. Tänään jopa istumiset eikä maahanmenot olleet epävarmoja. Yksi pieni -1p epätarkkuus alla ja mitä tekee ohjaaja? Hänelle tulee joku aivohäiriö kohdassa, jossa koira oli jo tekemässä oikein, niin minä nostin käteni, että uusin, -3p. What? Ei? Miksi? No ku, en tiedä. Sitten vielä kun palasin Ranen kanssa edelliselle tehtäväalueelle, hän innostui ja vähän riuhtaisi, jolloin hihna kiristyi, ja ylimääräiset -3p. Lopputulos 93p ja sijoitus neljäs. Ilman tuota aivopierua oltais saatu 99p ja oltu toisia. No mitä välii, nyt on kaks tulosta alokkaasta ja pitää pitää taukoa eikä voida kisata, että syyskuun lopussa ollaan piirikisoissa vielä alokkaassa. 

Jaana pölähti Hyvinkäälle asti katsomaan (ja koutsaamaan, kannustamaan, rauhoittamaan, pitämään seuraa, videoimaan) ja käytiin päivän päätteeksi ilta-auringossa lenkillä, kierrettiin siellä Sveitsissä todella iso hiekkakuoppa-alue. Vähän erilaista lenkkimaisemaa.


torstai 29. elokuuta 2019

2019-08-29 Sekoboltsia

SEKOBOLTSIA

Ostin tänään irtovuoron Saijan treeniin. Fiilis oli hyvä, vaikka rataan tutustuessa jo vähän ounastelin, että niinköhän tästä selvitään. Ehkä se näkyy, että on ollut 9kk:n tauko. Rane ei vielä osaa, enkä varsinkaan minä. Ja on se niin eri asia treenata isommalla kentällä, kuin kolmella esteellä takapihalla. Joka sekin on jäänyt, kun viimeksi ruohon leikkasin ja vein esteet syrjään. Sekoboltsi fiilis jäi.

Tänään me hötkyiltiin vähän joka suuntaan. Välillä tuntui, että Rane on kuin saippuaa, kun tarjoili kaikenlaista, joka suuntaan ja kaks yhen hinnalla. Vasta ajattelit tai huokasit, niin jo oli jossain. Ja mä, olin myöhässä, pysähdyin väärässä kohtaa, hätäilin jo seuraavalle esteelle, rytmit kateissa, en luottanut koiraan, luotin koiraan, ...mites tätä aksaa tehtiinkää.

Treenilista sen kun kasvaa. Siellä oli jo ne takaakierrot.
1) Keinu oli seinään päin, Rane ei mene sitä päähän itsenäisesti. Keinua ollaan tehty todella vähän. 
2) Jos haluaa leijeröidä puomin pitää sanoa kiipee-käsky jo putkessa, kun tietenkin kääntyy putkesta aina ohjaajaan päin ja meni silloin puomin ohi.
3) Kepeille lisää varmuutta eri kulmista, tämä vaan yleisesti.
4) Ei pidä pelätä putken ekaa suuta, vaan rytmittää ja pysyä liikkeessä ja vastakädellä vaan ohjaus ulommaiseen päähän.
5) In-in, avaa vähän rintamasuuntaa! Pitää myös vähän ohjata. Kotiopilla vähän puutteita.
6) Vippaukset onnistuu paremmin, jos koira on kuulolla ja osaa rytmittää.

Mutta joo oli kai siellä jotain hyvääkin. Nyt kun vielä keksisin, miten ja missä noita treenaan. Helpointa olis varmaan ostaa jo vapaakortti hallille, jos haluaa edistyä asioissa.