JANKKILASSA SPURTTAAMASSA
Niin ärsyttävääääää! Mä haluun pois näistä ykkösen radoista. Tänäänkin oli normikoiralle ihan "helpot" radat, mutta kiiturien kanssa sai ihan tosissaan spurtata. Karstunen tykkää juoksuttaa näemmä. Savikko oli vielä vahtimassa.
Eka radalla pähkäilin yhden kanssasisaren kanssa samaa kohtaa, alkua. Hyppy, rengas, kepit ja välit oli aika lyhyet. Jo mineille ja medeille tuli siinä kohtaa paljon virheitä. En keksinyt siihen mitään hyvää ratkaisua, joten menin renkaalle ottamaan vastaan rintamasuunta koiraan (kun ajattelin, että jarruttaa, kun mä olen siellä edessä) ja siitä pieni käännös näyttämään kepeille. Mutta yllättäen (tosi!) ei kyllä yhtään jarruttanut ja meni kakkosesta sisään. Eikö pitäis koiran itekin jarruttaa, mitä?
Siitä alkoi rata, jonka tuloksena huono hylly.
Toka radalla saatiin elämämme ensimmäinen ylösmenokontaktivirhe puomilla. Ja taas niin ärsyttävää, kun tiedostin senkin kohdan etukäteen. Mutta mitä hyötyä, kun en osaa sitten tehdä asialle mitään. Puomilta alkoikin sitten sellanen spurttaus puoli hallia. Saatiin se kyllä ehjästi, mutta me vaan mentiin, toisin sanoen yritin pysyä Pyryn mukana. Sitten saatiin hypyltä kielto, kun varasti keinulta, niin olin myöhässä, kun piti tehdä vastakäännös. Ja taas spurtilla eteenpäin. Putken jälkeen kepit 90 asteen kulmassa, ja onnistui siinäkin vielä menemään liian kovaa ja taas kakkosesta sisään. Tulos 15 vp.
Voi pärkkele, siis ylösmenokontakti, kontakteilta varastelu ja liian kovaa kepeillemeno. Murrrrrrrr...! Edelleen Pyry kyllä porsastelee mun mielestä. Hyvin tokoili siinä odotellessa, mutta kun astutaan aidan toiselle puolelle, niin tokoilut unohtuu samantien. Ja miten niin estehakuinen? Pyryn mielestä parasta on mennä esteitä miljoonaa.
Ja positiivista...hmmm.....?
Yhtään rimaa ei pudonnut. Oli kuulemma hyvännäköstä menoa, sitten kun meni. Pysyi lähdössä hienosti, vaikka jouduttiin odottelee, kun edellinen koirakko hajotti renkaan. No tehtiin me samaa rataa kumminkin, vaikka virheitä tulikin. Lenkillä joku kehui, että mulla on hieno koira ja meneepä se lujaa. Kyllä ja kyllä. Ohjaaja sensijaan...
Tässä taannoin eräs sanoi mulle, että mun blogi on niitä harvoja joita hän jaksaa lukee, koska se on niin realistinen eikä vaan pelkkää hehkutusta. Aika hauska. Siitä tuli kyllä hyvälle mielelle, ehkäpä voin antaa jollekin edes siten vertaistukea. Ja sanoin, että kyllä mä sit hehkutan, kun siihen on aihetta. Nih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti