VEPEÄ JA JAU-KISAT
Kesä on lähestulkoon mennyt, eikä olla tehty oikeestaan muuta ku vähän vepeä. Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli venemotivaatiota, veneestä pitää tehdä kiva, että sinne haluaa uida viemään esineen.Ja ylipäänsä myös sitä rannasta lähtemistä. Pyry lähtee, mutta sitten kolmen metrin päästä kääntyy takaisin "oikeestiko tonne?". Ja minä "oikeesti!" Sen on vaan mentävä, eikä saa antaa periksi ja antaa tulla rantaan. Heti, kun pääsee kunnolla uintisyvyyteen, niin sitten ui veneelle.
Tällä kertaa treenattiin vientiä, niin, että minä leikin Pyryn kanssa pallolla ensin rannalla. Sitten heitin pallon Helille veneeseen ja hetsasin Pyryä uimaan sinne. Tais olla kolmas kerta, kun meni ihan täydellisesti. Jippii, kiitos taas Heli! Tästä on hyvä jatkaa.
HiHan treenit alko torstaina. Pätkissä tehtiin erotteluja, whiskejä ja joku vippauskin. Ei hassummin, kun sai ensin treenata. Kokonaista rataahan ei näemmä pystytä vieläkään tekemään, aina tulee jotain, johon jumitun. Kontakteilla himmaus ottaa päähän. Miksi, miksi, miksi?
Ja sitten JAU:n kisoihin, tuomarina Helin. Tykkäsin radoista, koska ne ei olleet helppoja, niissä oli siis tekemistä ja miettimistä ja varsinkin juoksemista. Tuloksilla ei nyt pääse retostelemaan; kymppi, hyl, hyl.
Ekalla radalla muutama pelasta-kalasta, mutta virheet tuli kontakteilta, what? Kyllä! Ei tehnyt lentokeinua, mutta taisin kääntää pääni liian pian seuraavalle esteelle. Ja puomi olis pitäny vielä perille asti, kun oli seinään päin. Mutta kun seuraava este oli kauempana ja piti ohjata takaa, niin ... Pyry tuli niin nopeesti sivusta, että... Mutta tulos ja noilla kaarroksilla ja ylimääräsillä oltais nollalla oltu viidensiä.
Toka rata oli myös mielenkiintoinen. Ekan hypyn jälkeen piti mennä eteen hieman oikealle, kepeille. Ja mitä tekee Pyry, lähti vasemmalle kauempana olevalle hypylle. Nyt tuli joku paha kommunikaatiohäiriö, en vieläkään käsitä miten sinne läks.
Kolmannella radalla, hyppiksellä, mentiin sitten vielä kovempaa tietty. Olin niin tyytyväinen alun 3-4 kohtaan, jossa kaikki muut valssasivat kaksi kertaa. Minä mietin, että minä taas jään Pyryn linjalle, jos yritän valssissa ehtiä alta pois ja rimakin voi siinä tulla kevyesti alas. Monikin joutui vielä oikein koukkaamaan/kalastamaan koiransa uuteen takaakiertovalssiin. Minä päätin hieman avittaa ensimmäiseen takaakiertoon, että tulisi rimaa nuollen ja seuraavan hypyn otinkin toisen siivekkeen kautta niistolla, vaikka edessä oli suora putki. Ja se onnistui hienosti! Ajattelin jo rataantutustumisessa, että oonko jotenkin poikkeeva, kun tällasta kaavailen. Mutta se vaan sopi Pyrylle ihan loistavasti. No sitten tulikin vauhtitsiekura, jossa leijeröin parikin hyppyä. Huonosti luen koiraa, kun olin ihan varma, että hyppyjen, putken ja renkaan jälkeen lentää 15 metriä eteenpäin, jollen laita liinoja kii. Jäin siihen sitten paikalleni ja Pyry jarrutti ja hyppäsi saman hypyn takaisinpäin! Se siitä sitten.
Tokan radan jälkeen ketutti reilusti, enkä keksinyt mitään positiivista. Lauran kanssa juteltuani Pyry pysyy lähdössä eikä yhtään rimaa ei tullut koko päivänä alas. En kyllä nyt juuri muuta positiivista keksinyt. Paitsi, että Pyry on silti super. Kisat oli lähes ohi ja minut pysäytettiinkin ja kysyttiin mistä tuo koira on, koska se on ihan sikamakee. Ylpeänä kerroin keneltä ja mistä yhdistelmästä. Hän etsi hyvää urosta, mutta valitettavasti oli samaa sukua, niin ei sitten käynyt päinsä. Tosi harmi. Mutta tulipa niin hyvä mieli, että meidän sähläysten lomasta paistoi kuitenkin se tosiasia, että koirahan on ihan super.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti