maanantai 8. joulukuuta 2014

1.-7.12.2014 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

En muista varmaan puoliakaan, mutta yritetään.

1.12.2014 Maanantaina Anun treeneissä
Muistan vaan, että mutkaputken keskellä oli hämäyksenä yks hyppy, jolle siis ei pitänyt mennä ja mä sain ainoona Pyryn sille joka kerta. Pyry meni viel niin, että hyppäs sen hypyn ja sitten solahti putkeen,joka oli enää metrin päässä. Miten iso koira edes kykeni moiseen, eikä se tehnyt sitä edes vaan yhden kerran. Joo-o elastinen taitava koira, jonka ohjaaja ei saanut häntä kääntymään ennen sitä.

2.12.2014 Tiistai surullinen ilta
Inez lähti juoksemaan kivuttomille kisakentille Santun kanssa. Kova paikka, mutta ei voinut enää katsella kipeetä koiraa. Ei se ollut enää koiran elämää. Surullista, Pyrykin oli vähän ihmeissään jotenkin, tai ainakin ihmetteli minun itkuista olotilaani. Outoa omistaa vain yksi koira, toisaalta kaikki on niin paljon helpompaa, ehkä liian helppoa. Mutta nyt ei silti ole pentuset edes ajatuksissa vielä, työt painaa seuraavat pari-kolme kuukautta.

3.12.2014 Keskiviikko Saijan sujuvalla radalla
Välillä meni sujuvasti, välillä ei. Välillä jäätiin taas luuppiin putkeen, kun luulin, että Pyry olis jo lukinnu, ni no-ou, sitten kääntyi vielä pois, kun mä lähdin liian aikasin etenemään. Tyhmä ohjaaja ja ihan liian fiksu koira. Sitten varasti puomilta enkä puuttunut asiaan ja tunnustin vielä nähneeni tapauksen. Tosi tyhmä ohjaaja. 

6.12.2014 Lauantai itsenäisyyspäivä
No ei me mitään treenailtu, ku sitä normaalia, muutama minuutti sisätokoa. Ja pitkän lenkin tein kaksistaan Pyryn kanssa, ihana ilma ja kaksistaan niin helppoa. Mutta heitin Masalle ajatuksen, että kun pressakin on koiraihmisiä, niin vähänkö olis hienoo, jos Pyry olis eka koira, joka sais kutsun linnaan, olis mustavalkeeta valmiiks päälläkin.

7.12.2014 ATT:lla Luomalan radoilla
Radat oli tosi kivat, ei mitään supervaikeita, mutta kaikkihan on meille ihan haastavaa noilla vauhdeilla. 
Eka rata meni mun osalta tärinäks, hetken jo mietin siinä karsinassa, että kun jalat on betonia voiko niillä edes juosta. Sitä saa mitä tilaa, Pyry lähti omin päin puomilta edessä olevaan putkeen. Ja mä olen niin hidas, että siinä kohtaa vielä jäi takaraivoon kysymys, olisko pitäny lopettaa siihen. No olis. Seuraava virhe tuli heti perään, kun ohjasin tyhmästi, ajatus vielä edelleen sillä pirun kontaktilla. Juostiin sit ulos. Ja olisin niin halunnu tehdä sen radan, kun vaikutti niin kivalta.
Mieli vähän maassa (siis en ollut ranteet auki, mutta alamaissa vähän), että ei kai me olla noin surkeita, eihän. Onneksi Päivi kävi vähän tsemppaamassa seuraavalle radalle. Ja hihhei, voitettiin, tehtiin ainoa nollarata. Aika -16,61, etenemä 5,24 m/s. Pyry meni kovaa, mutta jotenkin hillitymmin kuin ekalla kaahatusradalla. Tekeminen tuntui kivalta ja sain kehuja, että näyttikin hyvältä. Eikä tullut edes turhia kaarroksia. Ehanaa. Ja Päivi ja Kirakin kolmansia! 
Tää oli nyt eka nolla meille kakkosissa. Sitten vaan jahtaamaan niitä lisää. Eihän ne kaukana ole olleet, mutta välillä yhtä lähellä kuin kaukana. Mitähän tuokin oikein tarkoitti.