sunnuntai 29. toukokuuta 2016

2016-05-29 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA


Tällä viikolla oli niin paljon työkiireitä, että ei ehditty treenailee ku keskiviikkona vepeä. Ja hmm... ei menny nyt niin hyvin kuin ekalla kerralla. Eka multa kysyttiin mitä haluaisin tehdä. No enhän minä tiedä, kun en tiedä lajista mitään, ja sitten kun jotain ehdotin, niin ei ei ei, et voi tehdä sellaista. Just. No jotain sitten yritettiin, mutta aloitettiin kuitenkin vähän liian vaikealla. Pyryn olis pitäny tuoda lelu mulle veneelle. Oltiin liian kaukana, niin sille tuli epäusko. Sitten jäi toiseen leluun kiinni, eikä malttanut sitten lähteä liikkeelle ollenkaan. En muista mitä muuta tehtiin, mutta vikana sai hypätä veneestä veteen ja uida rantaan. Se sentään onnistui.
Totesin, että pitää hommata kelluvia "esineitä". Lelut, joilla on leikitty (ja revitelty), eivät käy, kun odottaa vaan, että niillä todella leikitään. Ostin nyt sitten ens kerraksi kelluvan kapulan (dummy-tyylisen, mutta kevyemmän) ja sellasen renkaan. Ja niillä on nyt kuivaharjoiteltu olohuoneessa, toi mulle ja Masalle, ja vei taas.


Lauantaina kisoissa liideltiin omalla kentällä. Oltiin "tasaisia" 10, 10, 10! Pöh, no tulos ja kuitenkin ehjät radat! Ensin Asko Jokisen radoissa ihmetytti kulmat kontakteille, mutta ei ne loppujen lopuksi pahoja olleet ja radatkin ihan kivat.
Ekalla radalla putos kaks rimaa, eka ja tokavika. Lähtöhypyn jälkeen tokana oli a-putki-erottelu ja piti siis mennä putkeen. En tajunnu siinä, kun lähdin tokana, että olis pitäny jättää suorempaan Pyry. Nyt laitoin vinoon, että näki suoraan putkeen. No kun on jo lukittu putki ja valmiina sinne sukeltamaan, niin...mikä rima? Ja toka vika este piti kiertää takaa, niin meni vähän liian tiukasti, kun en kerinnyt ihan auttamaan.
Kakkosaradalla samanlainen alku, mutta nyt pitikin mennä A:lle. Olin jo päättänyt, että tää on Pyryn homma ja jäin taka-alalle ja annoin Pyryn ihan itse valita, kun sanoin "kiipee" ja oikein! (tosi moni meni putkeen) No kolmosella tein vastakäännöksen, mutta nähtävästi olin myöhässä, kun flänkkäsi seuraavan hypyn ohi. Sitten keskityin niin tekemään persjättöä, että ajauduin sitten seuraavalle hieman väärään paikkaan, ja Pyryn oli siitä hiukka hankala hypätä ja rima tietysti putosi.
Kolmannella pohdin kakkoshyppyä tosi kauan, kun se ei päällejuoksuna tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta. Juuri kun vihellettiin rataantutustumisen päättyminen, Pauliina sanoi, että hän tekee kai siihen Anun ehdottaman pakkovalssin. Aaaa...äkkiä sitä kokeilin, ja päätin sillä sekunnilla, että tää me tehdään tai oikeastaan pakkovalssijaakotuskohan se oli. Ja sehän toimi ja tuntuikin oikein sujuvalta. Ja kuulemma meidän alun nähtyään, Pauliinakin oli vasta lukinnut tuon ohjauksen. Pudotettiin rima sitten saksalaisella myöhemmin. Ja sitten saatiin pituuden vika palikka nurin, kun taisin vielä olla vähän Pyryn linjalla.
Mutta sellaista pientä säätöä vaille, ei mitään isompaa ainakaan. Rimoja tuli jokunen per rata, mutta niihinkin löytyi usein selitys, takaakierto liian läheltä tai ristiinhyppy, joka on ollut aina meille vähän hankala jostain syystä. Kontaktien alasosat himmaa, mistä en tykkää nyt yhtään, mutta ei voi mitään. Täytyy yrittää vielä ottaa pelkkää alaosaa erikseen, että vahvistuisi se paikka ja sitten vaan toivoa parempaa.
Tälle viikolle on taas ohjelmaa ja pian on leiri ja sitten ... SM:iin lähti tänään ilmo.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

2016-05-22 Aina jotain

AINA JOTAIN

Tiistaina Saijan treeneissä saksalaista vieläkin parempi oli japsi. Japsi ei tullut mulle tietysti edes mieleen, mutta Saijan ehdotuksesta kokeilin ja hei sehän tuntui oikein sujuvalta. Tarttee muistaa vastedeskin. Tuli myös leijeröityä pituus. Muu rata meni ihan jees. Saatoin jäädä johonkin valumiseen hetkeksi. Pois se minusta ;)

Keskiviikkona oltiin Pyryn kaa elämämme ekoissa vepe-treeneissä ikinä. Ja sehän oli vallan kivaa. Aurinko paistoi ja Pääkslahdessa ihan hiekkaranta. Firmalla (Hi-Halla) oikein näppärä peräkärry, jossa kaksi kumivenettä päällekkäin.
Mehän aloitettiin ihan alusta, niin kun kysyttiin, onko Pyry ollut koskaan veneessä, niin eihän se ole ollut. Mentiin sitten pienelle veneajelulle, Velde souti, minä olin polvillani ja pidin Pyrystä kiinni. Pyry olis halunnu mennä uimaan jo rantaan tullessa. Rohkeesti meni veneeseen ja hetken päästä, kun komensin istumaan ja odottamaan, hihnakin jo hymyili. 
Minä jäin veneeseen ja Pyry meni rannalle. Mun oli tarkoitus kutsua veneelle ja palkata makupaloilla, että vene olisi superkiva juttu. No, kutsuin ja Pyry läks eka vähän viistoon, koska hän oli menossa uimaan. Shit, enkö muka pääse uimaan. No ui sitten mun luo ja otti makupaloja, mutta lopulta annoin lelun, jonka pääsi viemään rantaan Helille. Niin se vaan on, että lelu on parempi kuin ruoka Pyrylle. 
Vikaks vielä kokeiltiin hyppääkö veneestä. No saatte arvata pari kertaa. Todellakin! Pyry meni Helin kanssa veneellä ja minä jäin tällä kertaa rannalle. Ja kun kutsuin, niin molskis ja loiskis, ei tartte kahta kertaa kutsuu.
Siis Pyryhän oli ihan haka vepeilijä. Arvasin, että tykkää, kun rakastaa uimista. Ja mikäs sen hauskempaa kuin yhdistää siihen vielä tehtäviä.
Olen tätä vepeilyä miettinyt siitä yhdestä leiristä asti, että pitäis ja pitäis kokeilla, mutta kiitos Helin houkuttelun, nyt se toteutui. Ja taidettiin jäädä kuin kala koukkuun.

Torstaina Hi-Han treeneissä oli Helin rata. Sujuva kiva rata, jossa tietysti jäin sellaiseen mielettömään tsiekurakohtaan, jossa eka kokeilin jopa kolmea vastakäännöstä peräkkäin. Huh. Siihen juutuin ja mikään ohjaus ei tuntunut hyvältä. No jotenkin se sitten meni, eikä siitä sen enempää. Muu rata jees, mutta aina jotain.

Lauantaina Kim Kurkinen koulutti Hi-Han aksakouluttajia. Rata oli haastava paikoitellen. Ja oli muuten lämmin ilma. Vaikka oltiin vaan vartti per koira, niin kyllä siinäkin ajassa ehti paljon tekemään toistoja. Ja kuten teema menee, aina jotain. Alun muurin jälkeinen väärä pää putkeen osoittautui monelle hankalaksi. Ja kyllä mekin sitä kokeiltiin parilla tyylillä. Mutta ehkä ongelmallisin kohta meille oli puomin jälkeinen kolmen hypyn pätkä. Vähän hankaloitti, kun Pyry ei mene itekseen puomin alastulolle asti (siis two on two off asentoon). Vein sitten sinne loppuun leijeröiden yhden hypyn. Sitten olin suunnitellut pakkovalssijaakotuksella jatkon, vaan Kim näytti kuinka jaakotus siinä kohtaa oli ihan turha. Ihan rehellisellä pakkovalssilla pääsi etenemään hyvin ja paremmalla linjalla. No valssi nyt ei ole meidän pravuureja ikinä, se vaan tuntuu aina vähän valuvan. Vähän loppui aika kesken, ni olis halunnu vielä kokeilla pienen sulattelun jälkeen.

Sunnuntaina taas kisaamassa Vantaalla. Ulkona sai riisuu vaatetta, kun oli tosi kuuma. Ja sisälle piti pukee college taas päälle. Tuomari Ritva Herralalla oli kyllä tosi kivat ja sopivan haastavat radat. Aina jotain, kaikilla radoilla jokaisella yksi virhe. Tuloksena 5 (jotain 11.), hyl, 5 (ja taas jotain 11.). Ruotsalaisella asenteella totesin, että oikeastaan tuo hyllykin oli vaan yksi virhe. Se nyt vaan ei sattunu olee vitonen vaan hylly.

Ekalla radalla putos yks rima takaakierrossa. Hyppiksellä mulle tuli joku aivopieru, kun keskityin niin siihen hankalaan kolmen suoran jälkeiseen kääntöön, niin jotenkin en keskittynyt jatkoon kunnolla, ja lipsahti sitten väärään päähän putkea. Vikalla aksaradalla en ihan kerenny sinne minne piti eli kääntämään Pyry vähän niistomaisesti, niin sitten hyppäsikin ristiin. Ööh miten siitä jatketaan, piti saada A:lle (jonka alla putki hollilla). Eiku eiku eiku ääk. Kerran vaan ylitettiin linja, niin pelkkä vitonen, vaikka aikaa paloi ihan kivasti. Silti jäätiin vielä melkein 5 sekkaa alle ihanneajan. Yks moka, mutta aina jotain. Muuten radat meni ihan hienosti, ei mitään sekoiluja, vaan tehtiin koko ajan kimpassa rataa. 

Sen verran jäi se kohta kaihertaa, että menin suoraan kentälle kokeilee toisella ohjauksella, ja däm sehän toimi. Miksen tajunnu tehdä sitä kisoissa.
Niin lähellä koko ajan, mutta aina jotain. Pääasia silti, että meillä on kivaa.

maanantai 16. toukokuuta 2016

2016-05-15 Melkein

MELKEIN


Torstaina oli Ville Liukka kouluttamassa meitä HiHan kentällä. Paperista rataa katottuani, ajattelin, että onpa vaikea. Vaan eipä sitten ollutkaan, vaan tosi kiva rata. Ja meillähän menikin ihan hyvin.
Meille vaikein kohta oli putkesta tönäsy yhdelle hypylle, jolla muut koirat meni ihan ilmasin. Epistä. Mä sain tosissani tehdä töitä, että työnsin Pyryn hypyn "taakse". Mutta eipä se haitannut, kerkesin kuitenkin takaakiertoon seuraavalle.


Toisessa harjoitteessa hankalinta oli puomin jälkeinen elämä, jossa oli parin hypyn jälkeen 90 asteen kulma kepeille. Sain Pyryn oikeille esteille, mutta kaarratti jonkun verran. Ville sai kokeilla Pyryllä ja sanoi, ettei sekään kaunista ollut, mutta mun mielestä meni hiukka siistimmin. Ville kysyi ensin, että lähteekö Pyry vieraan kanssa. Lähtee lähtee, mutta P odotti multa lupaa lähteä puomin kontaktilta (ei uskonut Villeä) ja sitten kyllä läks.
Toinen kohta tällä radalla oli putkesta hypylle ja halusin saada käännöksen oikean kautta, mutta putkessa juoksusuunta määritti kääntymisen sinne hankalaksi, kun aina kääntyi vasemmalle. Tää oli vaan kokeilu, jolla ei ollut mitään väliä kumman puolen kautta kääntyi takaisin putkeen.


Ville on kyllä kiva ja osaava koutsi. Hän kehui meidän kentän pohjaa ja myös meidän koiria, että on upeesti irtoavia ja tosi taitavia koiria.
Hauskaa mikä jäi mieleen itselle esim. muista koirakoista, oli Armin ja Jussin tosi hienot persjätöt. Täytyy muistaa sanoa se vielä Armille itelleenkin.


Sunnuntaina kisoissa Lägillä. Kankku vieläkin muistuttaa olemassaolostaan juoksemisen jälkeen pienellä tykytyksellä. Ei kiva. Tuomarina oli Nyberg ja radat kivoja, mutta ehtimisen kanssa vähän ongelmia.


Eka rata oli hyppis, jossa juuri en oikein kerennyt ohjaamaan. Ja eipä siellä ollut kuin se yks kohta, jossa piti kääntyä 90 astetta, mutta jonka ympärillä oli ansahyppyjä. Ekan kerran, kun siitä menin, huutelin takaa vaan "vasen" ja kääntyikin hienosti, mutta meni sitten yhden hypyn edessä kaupan päälle kun vielä juoksin sinnepäin ja siitä hylly. Toisen kerran, kun siitä mentiin, niin taas jouduin sieltä takaa huutelemaan "vasen" ja kääntyi niin hyvin, että kääntyi jopa takaisinpäin viereisen hypyn ja "toinen hylly".


Tokalla radalla päästiin ihan loppuun nollana ja sitten mulle tuli joku tenkkapoo ja Pyry veti tokavikan esteen ohi. Ei muuta kuin takaisin ja loppuun. Däm. Vitonen, aika jotain -9,65 ja kymmenes.


Vikalla radalla voi sanoa, että tuli edellisen toisinto, mokasin taas tokavikalla hypyllä. P...kele. Olin ehkä hypyn edessä, eikä Pyry nähnyt, mutta parilla jahkauksella sain Pyryn jaakotuksella hypylle ja maaliin. Vitonen ja viidestoista.


Pyry oli hyvin kyl kuulolla ja positiivista esim. olin varmaan ainoo, joka kiersi kepit esim. koiran takaa. Hyvin kesti. Enkä kyl kuullu kenenkään muun huutelevan suuntakäskyjä. Kontakteilta lähti luvalla. Yhtään rimaa ei kai tullut alas. Tehtiin yhdessä rataa, mutta aina tuli joku pikkujuttu. Mutta se onkin agilityä. Että melkein.

lauantai 7. toukokuuta 2016

2016-05-07 Allakka täyttyy

ALLAKKA TÄYTTYY


Nyt on sitten harrastuksia, että vapaata ei oo enää ku maanantaisin. Huoh. Voi olla, ettei aina jaksa, vaikka kivaa onkin.


Maanantaina ostin tuurausvuoron Rannikon aksatreeniin. Tunnetusti sillä on hankalia ratoja, mutta eipä niin paha, ettei oltais selvitty siitä. Olihan toki mulla kiire, mutta saa ollakin. Radalla koiran piti olla estehakuinen ja irtoava, ja Pyryhän on. Yks pitkä radan osuus, josta selvisi, kun vaan ennakoi ajoissa. Yks keppien leijeröinti. Yks pimeeseen putkeen lähetys pituuden jälkeen. Ja sitten se yks kohta, ihan lopussa, jossa vauhti loi sen ongelman, kun en saanut jarrutettua. Pyry kyllä kuunteli ekan jarrun, mutta sitten lähti kontakti, kun olis vielä pitänyt tehdä toinen pien jarru tai saada sadasosaks viel kontaktia. Eli kotiläksyksi ehkä sitä ohjaajan ja koiran kontaktin treenaamista, että mitään esteitä ei mennä omin luvin. Mut ei paha.


Tiistaina taas Saijan treeneissä. Rata meni suht jees, ja kysyin sitten voisinko jotain tehdä toisella tavalla. Kokeilin sitten leikkausta keppien jälkeen. Ja en ollut varmaa kestääkö Pyry, enkä siis luottanut siihen, niin odotin ihan viime hetkeen sen leikkauksen kanssa ja olin siis aavistuksen myöhässä. Pyry kun kepeiltä loikkasi, tuli yhteentörmäys (tai minä yritin tosissani väistää) ja tömähdin ihan säkkinä kankulleni maahan. Sattui ihan kiitettävästi. No pystyin kuitenkin vielä juoksemaan hetken toivuttuani. En sitten pudonnut viikonloppuna varaston katolta sitä siivoessani, mutta muksahdin kyllä metristä maahan. Joskus sattuu ja tapahtuu, harvemmin kyllä Pyryn kanssa ollaan törmätty.


Torstaina Hihan treeneissä ekaa kertaa taas ulkokentällä. Sopivan pituinen rata, jossa sai hyvin treenattua keppejä ja muutama hyvä käännös. Mutta ei kyllä pystyny juoksee kunnolla, kankku oli sen verran kipee. Tosi hyvät keppitreenit tuli kyllä tehtyä, kiitos Lauran, tuli kokeiltua monta tapaa. Leijeröinti onnistui hyvin ja Pyry irtos sieltä putkeen. Kokeilin kunnolla sen keppien jälkeen kierron nyt ja Pyry kesti hienosti, kun lähdin oikein tosi ajoissa jo itse kiertämään. Nyt ei oo enää epäselvää sekään. Takaakierron kestää, minkä tiesinkin. Ja ei mikään yllätys, mutta sittenkin hieman yllätyin, että Pyry ei todellakaan kestä sitä, että olen kepeillä ennen sitä. Hän tulee suoraan luo ja haukkuu "en tajuu, mitä siellä seisot". Piti ihan kunnolla avittaa jalalla ja kädellä, että tuonne suuntaan kiitos. Olenkin aina antanut Pyryn itse hoitaa kepeillemenon, kun sen se osaa ja siinä ehtii itse vielä ohi kuitenkin. Mutta treenaillaan nyt sitä, että minä eka.


Perjantaina rallytokoiltiin ilman koutsia. No mulla oli onneks avain ja saatiin kyltit kopista ja saatiin tehtyy jonkunlainen ratakin. Vielä on hakusessa meikällä ymmärrys mitä kyltissä lukee (hauki on kala, hauki on kala) ja mitä pitäis sitten tehdä. Tarkkana saa kyllä olla, onko kyltissä punainen istu vai ei ja mihin suuntaan oikealle vai vasemmalle. Ja ai vide Pyryn kanssa on kivaa tehdä niitä tehtäviä. Kiitos Kati, kun tuli loppuajalle neuvomaan, niin opittiin taas jotain esim. että käännökset tehdään kyltin edessä ei sivulla. Ja ihan lopussa kokeiltiin seuraavan ryhmän hyppyestesarjaa tai oikeesti kokeiltiin vaan yhtä hyppyä. Ja onhan siinä haastetta aksakoiralle, hypätä rauhallisesti ja itse ehtiä toiselle puolelle ja seuraamisen pitäis jatkua ihan normaalisti, eikä vinottain.


Lauantaina oli VePen kuivatreenit kentällä.Tehtiin veneeseen vientiä. Sekin oli ihan hauskaa touhua ja kaikki sujui ihan hienosti näin ensikertalaiseksi. Pikkasen pitää treenailla sitä esineen antamista, että pitää sitä ja suorastaan saa tyrkyttää sitä. Ja mitä vielä saadaankaan treenailla. Odotan innolla sinne veteen pääsyä.


Tälle viikonlopulle ei ollu kisoja buukattuna, että jäihän tälle viikolle yks vapaapäivä, sunnuntai. Heitellään sitten pihalla fresbeetä ja mun tarttee suunnitella ens viikon treenit. Että tekemistä riittää ja riittäis jos olis vieläkin ahkerampi, mutta ei ny liiotella sentään.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

2016-30-04 Vapun viettoa

VAPUN VIETTOA


Torstaina HiHan treeneissä tehtiin jotain Luomalan kisarataa. Ja hyvä, että näitä erilaisia tilanteita tulee eteen, tietää taas mitä pitää treenata.
Kepeistä metri oli putken suuaukko. Avokulma kepeille ei tuottanut ongelmia, eikä kertaakaan mennyt putkeen. Kokeilin vaikka mistä kulmasta lähettää, kun lähelle ei päässyt edes auttamaan. Mutta sitten, kun tultiin toisesta suunnasta, rupes yllättäen putki ahdistamaan. Pyry jätti viimeisen kepin suorittamatta ja paukautti putkeen. Kokeilin aika monta kertaa ja sama juttu. Sitten vein ihan loppuun asti palkalle silläkin uhalla, että menee putkeen. Pääasia oli saada kepit suoritettua kokonaan. Ehdin jopa tekee valssin sinne eteen ja sain silläkin hienosti pois putken suulta. Pari kertaa palkalla ja sain jopa vedolla mukaan. Kokeilin vielä sivuetäisyyttä ja pari metriä oli ihan maksimi siihen tilanteeseen.


Perjantaina uusi aluevaltaus, treenataan rallytokoa! Saija sai meidät sitäkin kokeilee. Ja olihan siellä suorastaan hauskaa! Ja meillähän meni aikas hienosti, kunhan ohjaaja vaan tajuaa lukemansa niistä kylteistä. Kun on aiemmin tehnyt tokoa, niin se oli oikeestaan aika helppoa. Toki on vielä monta kylttiä, joita ei olla tehty. Jaana opetti silloin kauan sitten saksalaisen, niin sehän me jo myös osattiin. Vaikein perjantaina tais olla pujottelu! Hä, vaikea aksakoiralle!. No onhan se ihan eri asia. Onnistuikin hienosti, kun teki vähän isommilla kaarroksilla, kun Pyryllä on askel niin pitkä.
Tässä kisavalmiit sisarukset ;)




Lauantaina,  vappuaattona Liedossa kisaamassa. Neljä rataa ja tuloksena 5 ja kolme hyllyä. Hankalia, mutta jostain syystä tykkäsin radoista. Tykkään haasteista, ja sitten kun niissä onnistuu, niin...avot! Joo ja sitten epäonnistuu helpossa kohtaa. Hyppiksellä ihan omaa huolimattomuutta otin Pyryä putkestä oikeeseen käteen ja hää livahtikin vasemmalta puolelta väärään päähän toista putkea. Toinen selkeä huolimattomuus tuli, kun tiesin, ettei Pyry osaa mennä puomia alas asti, jos itse jään jälkeen. Tuli sitten sivusta koskettamatta kontaktia ja meni vielä ite takasin kontaktille. Sitten vähän suorastaan "pelkään" sellaisia alkuja, joissa pari estettä suoraan ja sitten pitää saada sivuhypylle, kun ei osaa/muista jarruttaa kunnolla, että liike olisi hallittu. Eikä kannattais, koska noissa pelkurikohdissa mokaankin sitten. Mutta kaipa ne on vaan treenin paikkoja, niin niihin tottuu ja ne onnistuu.
Mutta paljon on kolmosissa nyt sellaista, että koiran on osattava tiettyjä taitoja, kuten tuo puomilla alas asti itsekseen meneminen tai kepeille meno mistä vaan kulmasta ja kestää siinä vielä takaakierron, erottelut ja paljon muuta. Ja Pyryhän osaa, se on taitava koira. Enää puuttuu ohjaajan rauhallisuus, rentous ja oikea rytmitys. En tiedä johtuiko ravinnon ja nesteen puutteesta, kun tuntui että mua pyörrytti juuri ennen radalle menoa, vai jännitinkö vaan niin paljon taas tänään.
Plussaa tänään; yhtään rimaa ei tullut alas, kontaktit tuota yhtä mokaa lukuunottamatta jees, kepit meni hienosti, viimeisellä radalla keinullemeno ansoista huolimatta jäi mieleen onnistuneena, uskallus tehdä kunnon linjaus hypylle, jotta sai putken oikeaan päähän, samoin uskallus mennä aloituksessa puomin toiselle puolelle ohjaamaan koira kakkoselle putkeen.
Ja nyt tahtoisi kisaamaan, mutta ens viikonlopun kisailmoajat on menneet ja seuraavakin viikonloppu on vähän epävarmaa. Höh. Tahtoo lisää.


Loppuverkkana Anu R. vei meidät jonnekin Paimion metikköön hiekkaiselle ihanalle uimapaikalle. Ja Pyry heitti tottakai talviturkin. Se niin rakastaa uimista! Kuvassa Pyry ja siskontyttö Whoopy.