perjantai 28. kesäkuuta 2013

27.6.2013 Agiliitoa

AGILIITOA

Mä oikeen odotin, että päästäisiin treenaa. Eilen piti päästä tuuraamaan valmennusryhmän Ruokosen treeniin, mut sit se olikin peruttu helteen takia. Pöh, oli kyl lämmin, mut ei illalla enää tukala ollenkaan. Olis ollu ihan hyvä treenikeli. Mut niin oli tänäänkin, aavistuksen viileempi, just passeli. Paikalla vaan minä, Karoliina ja Susanna. Vip oli saikulla, eikä meitä muita taida enää edes ollakaan.

Anun rata oli hankalahko, ja tein sen pätkissä, ku ei osattu. Neljä ekaa meni oikeinkin hyvin, mutta muurilla tuli ongelmia. Eka yritin muurilla pakkovalssia, mutta ei se tuntunut hyvältä. Pyry hyppää niin läheltä, vaikka kuinka yritin saada sitä kauemmas. Ekalla koko tolppa kaatui. Kato me ei mitään palikoita pudotella, me kaadetaan koko este. Se oli kyllä erittäin harvinainen tapahtuma meille. Vaihdoin sitten suunnitelmaa, ja tein ihan takaakiertona. Ihan nuolemalla edelleen hyppäsi sen. Sekään ei tuntunut hyvältä. Ja lopulta kauhistelin vähän koko estettä. Hirrrrrvee hökötys.

Parissa kohtaa oli vaikeuksia keretä/osata valssaa. Mutta valsseilla sujui parhaiten. Silloin koira about hanskassa. Irtosi kyllä tuollakin ihan kiitettävästi, varsinkin putkeen. Jo kolmas kerta muurille ja suunnittelin whiskyä, mutta irtosi putkeen sillä ohjauksella joka kerta, niinpä whiskyt jäi tekemättä. 
Sylivekkejä tuli kans tehtyä jokunen. Ai niistä mä tykkään. Niissä saa Pyryn vähän jarraamaan ja avot kun kääntyy ja toimii. 

Vaikea, mutta kiva treeni. No mehän nyt saadaan lähes kaikista treeneistä vaikeet jo pelkästään noilla pitkillä loikilla ja vauhdilla. Ei kyllä varmaan moni pikkukoiran omistaja tajuu miten paljon vaikeempaa on ohjata tollasta peuraa. Se on siis ihan eri laji kokonaan. Se on agiliitoa!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

24.6.2013 Alueellisen päättärit

ALUEELLISEN PÄÄTTÄRIT 

Se oli nyt sit siinä, alueelliset valmennukset! Kiitos Teemu! Tällä kertaa päästiin ihan Linnojen kotipihan kentälle. Aikas siistii omistaa oma aksakenttä. Eeeen tunnusta, et kävis kateeks! No totta hitossa olen kade!

Mikä siinä on, kun tuntuu etten onnistu koskaan, siis juurikaan koskaan, näyttämään, että kyllä mekin jotain kuitenkin osataankin. Nyt sai kuulemma syyttää Huittista ja Huittisen rataa, mutta miten ne osaamattomuuskohdat tulee aina esille varsinkin noissa alueellisissa. Toisinaan myös niiiin ärsyttävää. Hyvähän se on, että ne tulee esille treeneissä eikä kisoissa. Taas tiedän mitä pitää treenata. 
Mutta tuntuu, että agilityssäkin, jos haluan opetella esim. valssin kunnolla, niin pitää muistaa treenata triljoona erilaista asetelmaa sille valssille. Ja samat vielä vauhdin kanssa. Nytkin huomasin, että olen treenannut esim. tosi tiukkaa keppikulmaa, mutta ei vauhdin kanssa, eikä niin, että edessä hyppy, jota ei saanutkaan mennä. Tilanteita on lukematon, mutta yhdellä et selviä mitenkään.

Teemun ohjeet meitsille, perusteet kuntoon, niillä pääsee jo pitkälle.

Ihan ekayrittämällä taisin päästä kutoselle asti. Mutta kun otettiin alusta, todettiin, ettei me osatakaan sellaista pitkittäiselle hypylle tyrkkäsyä, kun itse olin kolmosella valmiina tekemään siihen saksalaista ja eteenpäinkin oli kiire (vaikea selittää). Pyry tuli vaan ohi, eikä katsonut mun mielestä edes mun ohjausta siinä. 
Lelulla sitten palkattiin, että onnistui. Sitten Teemu otti sen lelun välillä haravalla pois, siis mun tietämättä milloin se tapahtui. Hiukka vaikeeta oli, kun tiesi, että se harava on siellä mun selän takana, en meinannut uskaltaa liikkua kunnolla, kun takaraivossa näin kompastuvani siihen. Ja arvatkaa mitä kokeilin heti omilla kolmella esteellä, kun pääsin kotiin. Saarakin otti videolle, mutta olin siinäkin yhtä surkea ohjaaja kuin aksassakin, että kuvasi vaan koiraa, eikä mun ohjausta. No höh.

Rytmitys sujui aika hyvin kuulemma, siis yhdessä kohdassa, johon kyllä taasen juutuin, kun ei irronnut viimeiselle nurkkahypylle. Otin siinä herkästi vastakädenkin käyttöön. Ja kun luulen, että nyt Pyry lentää liian vauhdikkaasti liian pitkälle, otan sellasen paniikkipysähdyksen käyttöön. Voi toope. Liike loppuu, ja eihän Pyry silloin ainakaan sinne hypylle mene. En haluu tehdä niin, mutta jotenkin vaan ajaudun usein siihen. Ei oo eka kerta. 

Puomillakin lähti taas liikkeeseen, kerran, muttei toista kertaa. Murrr...

Päällejuoksukohdassa ennen putkea, meinasi taas mennä vaan ohi. Twistillä saan sen menemään, mutta olen auttamatta myöhässä seuraavalta (suora putki, edessä se hyppy, ja kepeille vinosti olis pitäny mennä). Eipä osannut siinä kepeillekään mennä. Tosi hienoo, olin ihan varma, et kepit sentään onnistuis. 

En tiedä onko tää analysointi hyväks, koska nyt masentaa ihan tosissaan. Mitähän hyvää siellä oli. Jos nyt pitäis luetella kolme hyvää asiaa, niin onpa aika vaikeeta keksiä edes yhtä. Nyt en jaksa olla ollenkaan ruotsalainen. Olihan se vaikea rata, mutta silti...





torstai 20. kesäkuuta 2013

20.6.2013 Suoraa suoraa enemmän suoraa

SUORAA SUORAA ENEMMÄN SUORAA

Nyt oli Pauliina laittanut niin ykkösen radan kuin olla ja osaa. Muutama käännös ja taas suoraa. Alussa kokeilin valssia, ihmisnuolta ja sylivekkiä, enkä nyt tiedä oliko käännöksissä paljookaan eroa. 

Aavistuksen kun antaa livetä ohjauksista ja millinkin varastaa kontakteilta liikkeeseen, niin lopputulos oli sitä mitä tilaa, yks hävytön lentokeinu. Mitä mitä mitä? No takaisin kuriin ihan heti, jotain rajaa. 

Pussin jälkeen takaakierrossa suunnittelin meneväni tekemään vastakäännöksen, mutta parempi lopputulos tuli ihan perus pussijarrutuksella ja jäämällä vähän kauemmas. 

A:lta lähti sitten se supersuora, enemmän kuin lyhyt sivu plus vielä pitkä sivu.  Ensin ohjasin lähempänä ja silloin tietty en ehtinyt koko loppusuoraa. Ei voinu, kun nauraa, se oli niin koomista, kun en kerinnyt mihinkään. Kyllä se hyvin meni "eteen"-käskylläkin loppuun, mutta sitten kokeiltiin miten irtoo, jos leijeröisin vähän. Hyvin irtos. Sitten vähän lisää leijeröintiä, että väliin jäi vissiin parikin estettä. Hyvin irtos. Ja silloin minäkin  olin maalissa melkein samaan aikaan Pyryn kanssa. Vautsi, se oli hauskaa!

Kuntohan loppui kesken tollasella radalla ja yhtäkkiä oli niin kuumakin, mutta oli niin hauska mennä. Johtuiko se väsymyksestä, ettei jaksanut stressata. Vai niin helposta radasta, ettei tarttenu yhtään pohtii minne seuraavaks. Onkohan lääkitys kohdallaan, kun tuli "ongelmia" niin mua oikeesti vaan nauratti. Vähän tuo löysä olotila vaikutti siihen "kuriin". Käskyt olis voinu olla vähän jämäkämpiä ja oltais saatu tehtyä vielä nätimpi rata. Mietinkin tuossa, että jos tollanen loppuratakohta olis jossain kisoissa, niin saattaisin tehdä tuon reilun leijeröinnin. Pyry irtos niin makeesti. 


torstai 13. kesäkuuta 2013

13.6.2013 Aksaa märkäpuvussa

AKSAA MÄRKÄPUVUSSA

Olihan juu treenikeli aksaan, vettä tuli koko ajan. Mutta me ei olla sokerista. Paikalla taas vaan minä ja Karoliina kahdella koiralla. Vähän on kyllä tylsää, kun on niin vähän porukkaa. Esteiden siirto kestää, eikä oikeen viittis edes parin takia laittaa kokonaista rataa. Mutta plussana tietty saa tarpeeksi ainakin treenata. 

Pauliina laitto Mattsonin radanpätkän. Aika hauska, kun juutuin ihan eri kohtiin kuin olin aatellu. Ei se vaikea ollut. Ja oikeestaan juutuin vaan yhteen kohtaan pidemmäks aikaa. Kaksi takaakiertoa peräkkäin. Pyry meni monta kertaa ekan hypättyään mun selän takaa. Sitten kun onnistu, rima saattoi pudota. Se ajoitus, se ajoitus... en kyl silti tajuu, kotona vedän samaa kolmella hypyllä peräkkäin sekä edestä että takaa ja nyt en saanu kahta hyppyä peräkkäin onnistumaan. Parissa kohtaa Pyry vaan oletti ja meni. Ehkä vilasi minuu ja totes, ettei tullu mitään käskyä ajoissa, niin meen sit vaiks tän täs nenän edes. 

No juu onnistuihan se ehkä kymmenen kerran jälkeen. Huh. Ja jatko siitä eka takaaleikkaus sitten siitä takaa vaan huutelin vasenta ja oikeeta vuorotellen. Tällä kertaa näytti osaavan ilmansuunnat. Ja kyllä helpottaa, että nuo osaa, koska aina en todellakaan kerkee joka paikkaan. 

Mutta varsin hauska rata, sopivasti tekemistä. Oli takaaleikkausta, valssia, sylkkäriä, takaakiertoa ja mahtuipa sinne yksi saksalainenkin. Sylkkärissä pitää vaan muistaa se oman vartalon suunta. Ihan kivasti mentiin, vaikka laskettais se juntturakohtakin mukaan. Ilmakaan ei pystyny saamaan mua huonolle tuulelle. 

Pauliina kysy multa vielä lopuks kolme hyvin mennyttä asiaa (itse samanlainen kun mä, kun joku ei ota onnistuakseen). Sanoin, et "monta hyvää, lähdöt, sylkkäri, takaaleikkaukset, ... monikin asia  tuntu vaan onnistuvan aika kivasti. No okei takaakierroissa rimat vähän välillä putoili, kun  hyppää niin läheltä. Mutta melkeinpä olin pelkkää hymyä siellä sateen kastamien huurteisten rillien takana. Jes.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

8.6.2013 Testiajat vai testiajot

TESTIAJAT VAI TESTIAJOT

Saijan kanssa kentällä viidellä esteellä kellotuksia. En osannut kyllä yhtään arvata mikä olis nopein. Meidän nopein tais olla pakkovalssijaakotus + saksalainen. Saijan ja Voltin nopein oli kaks vastakkaisiin suuntiin tehtyä saksalaista. Arvasin kyllä, että pyöritys/niistot oli hitaimmat, mutta tykkään silti tehdä niitä. Ei sillä ajalla nyt vielä (ykkösissä) oo väliä, mutta olipa silti mielenkiintoista tietää mitä mikin kuvio vei aikaa. 

Toinen treeni oli just sellanen "vauhtisuora", jonka päässä piti sitten yht'äkkiä saada aavistus jarrua ja koira mukaan ohjaukseen. Putkesta vauhtia ja mun piti pinkoo kahden esteen eteen tekee persjättö. Vouuu, hyvin ehdin sen sinne tekemään. Mutta sitten oli parikin vaihtoehtoa, tehdä valssi tai vähän vekata ja ottaa vetoon mukaan ja siis saada pyöristettyä seuraavalle hypylle. Tuo veto oli meille huomattavasti helpompi kuin valssi. 
Valssissa mulla on aina ollut se vika, etten osaa heti kääntyä ympäri, vaan jään peruuttamaan ja silloinhan vauhti pysyy samana ja liike levahtaa peruutuksen suuntaan. Ja huh huh, tein sitä muutaman kerran, ennenkuin sain onnistumaan. Olipas vaikeaa. 
Nurkkahypyssä pitää muistaa törkätä vähän "ulos" ettei hyppää liian läheltä ja rima putoo. Eteen meni tosi hyvin ja sieltä takimmaiseen päähän putkea. Paikka, jossa yllätys yllätys ei tarvinnut ohjata ollenkaan, lensi automatik niin pitkälle.

Lopussa katselin Saijan ja Voltin menoa, kun Saija lähetti Voltin vaikka mistä ja miten kaukaa kepeille. Aikas hienoo. Ihan lopuks pitihän munkin kokeilla saanko Pyryn lähetettyä kauempaa kepeille myös. Ja hitsin hitsi melkein puolesta kentästä about 90 astetta ja upeesti kepeille. Tiesin, että hyvin irtoo kepeille, mutta että noin kaukaa...hyvä Pyry!

Kiitti Saija, oli oikein hyvänmielen treenit. Ilma mitä loistavin, eikä kiire minnekään. Käytiin vielä uittamassa dogit venerannassa. Molemmat tykkää uida ja molemmat olis halunnu jonku lelun, jota roudaa. Mutta Pyryn pallo meni samantien pohjaan ja Voltin pallo tais sekin upota lopulta. 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

6.6.2013 Voi plääh

VOI PLÄÄH

Pauliinan rata (joittenkin mielestä helppo, pöh) oli mun mielestä kyllä aika vaikee, ainakin meille. Jäi aika kökköfiilis, ja Heidin sanoin "juuri kun luulin osaavani jotain, niin..." palautus maan pinnalle. Oli varmaan liian suuret odotukset meikällä. Ja Saija hiljaa, ei ole voinu mennä kovin hyvin, jos tekee 45 sekunnin rataa iäisyyden pätkissä. Sori, jos katsojilla menee hermot.

Rataan tutustumisen jälkeen menikin lähes kaikki suunnitelmat uusiks. Tehtiin vähän paremmat ja turvallisemmat linjat näin isoille, kun meitin pojat. Kyllähän mä nyt jollain tasolla jo nään radasta missä kohtaa tod.näk. tulee esim. ehtimisongelmia. Ja juu, jos mulle sanotaan, että kyllä sä kerkeet, niin hemmetti sitten mä yritän keretä. Mutta kyllä se vaan on vaikeaa hyväksyä, ettei aina todellakaan vaan kerkee. Sellanen kaukokauko-ohjaus on vaan niin yöks. 
Ja eihän toi koira osannu ainakaan vasen-käskyä kunnolla. Kait se menee mun kropan mukaan enimmäkseen, vaikka huutelis mitä. Nolo. Kokeilin vielä takapihalla, ni vasen ei ottanu onnistuakseen, ainakaan jos itse olin oikealla lähettämässä. Noita suuntaharjotuksia otan kuitenki sillon tällön, ja silti ne vaan vielä näköjään tökkii. Olis kiva, et ne onnistuis silloin, kun ei enää oo muuta vaihtoehtoo, kun huudella takaa "oikee, vasen", kun kerran yritetään viimeseen asti.

Joo meni Pyry ajoittain ihan hyvin, tai korjaan, Pyry meni lähes koko ajan hyvin, tai ainakin niin ku ohjattiin, mä vaan ohjasin kökösti. Pitäis vaan jatkaa rataa, vaikka tulis mitä (paitsi riman pudotus), mutta se on äärimmäisen vaikeeta mulle treeneissä. Pyry parka, uudestaan uudestaan! Ja ehkä eniten mua harmittaa, että se sama jankkaajapänkki-Sari taas nosti päätään, kun mikään ei ottanu oikein onnistuakseen. Ja vanhat tavat oli palanneet, kun juutuin taas heti aika alkuun. Ja silloin on fiilis, että täähän tehdään niin kauan, että onnistuu. Tahtoo. Sen on pakko onnistua. Mutta voisko joku myöntää, että se oli meille vielä liian vaikea rata. Niin ne koirat (ja ohjaajat) on erilaisia, toiselle helppo ja toiselle tosi haastava.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

4.6.2013 Paimentamassa

PAIMENTAMASSA

Jaana pyysi mukaansa paimentamaan Klostnereille ja ajattelin, mikä ettei, kokeillaan. Vähän jännitti, kun viime vuonna Pyry oli vielä vähän mamman poika, ja paljon liinassa. Ja nyt päästiin heti tositoimiin, Pyry irti ja eiku hommiin.

Olikohan niitä 4-5 lammasta aitauksessa. On se hikistä ja uuvuttavaa puuhaa. Ilmakin oli tosi lämmin ja lantsarit jalassa ei paljo auta asiaa. Mutta aivotyöskentely vasta hiostuttavaa ja väsyttävää onkin. Olihan paimentaminen tuttua, mutta oli siinä jonkun verran funtsittavaa, varsinkin kumpi on oikea ja kumpi vasen. Ja käskythän oli Pyryllä vähän hukassa. Mikä "aja!" ? 

Mutta kyllähän se sujui suht hyvin ekaks kerraks (pitkään aikaan). Perustuu kyllä paljon tottelevaisuuteen, kun vähän väliä pitää mennä maihin. Että se ero siinä ainakin on, Pyry on ehkä vähän miehistynyt, eikä ole enää ihan holtiton hulivili. Pari kertaa pääsi liian lähelle lampaita, tuli vauhtia, ja Pyry ikäänku yritti napata lampaista, mutta totteli taas kuitenkin kun komensin. Kimmo kerran komensi näyttääkseen minulle, miten painokkaasti minun pitää reagoida. Sillä seurauksella, että Pyry selkeesti lähti Kimmosta eri suuntaan hakeutuen mun luo. Edelleen mamman poika kuitenkin. Ja kuulemma selkee tokokoira, kun ottaa katsekontaktia minuun koko ajan, ja se ei välttis hyvä asia paimennuksessa. 

Se oli oikeestaan yllättävän kivaa. Kyllä sitä vois silloin tällöin käydä paimentelemassa. Näkyihän siellä tuttujakin, Anne ja Tanja. Siellä on ainakin tiistaisin sellanen systeemi, että tulojärjestyksessä pääsee paimentamaan pari kertaa. Että siinä voi sitten mennä 1-3 tuntia riippuen paljonko porukkaa. Mutta mukavan leppoisaa ajanvietettä.

Uitettiin vielä koirat lähivenerannassa. Kun otin Pyryn autosta, hää juoks samantien veteen. 

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

2.6.2013 Eka treeninolla ikinä

EKA TREENINOLLA IKINÄ

Juu taas oltiin tuuramassa Sonjan treeneissä. Hirmu helle, että hiki tuli jo melkein ajatuksesta, että pitäis liikkua. Ykkösen rata, jossa kolme putkea, jotka yhteensä mentiin 7 kertaa! Hypyt oli eri korkeuksilla helteen takia. 

Ja nyt se tapahtui, meidän eka treeninolla ikinä! Jihuu, sekin on siis mahdollista! No ainahan parannettavaa on, niin hiottiin sitten paria kohtaa. Eka neljän hypyn alkua, jossa vauhti kasvoi niin kovaksi, että kaipasi jarrua heti kun tuli alas kolmoselta, että sai vielä käännettyä neloselle. Tää on ehdottomasti treenin paikka, koska tällasia ne alut usein on.

Toinen kohta oli lähes samanlainen. Tällä kertaa tultiin putkesta (miljoonaa) muurin kautta taittaen hypylle. Nollaradalla tein whiskyn, joka toimi mainiosti. mutta uusinnassa ei sitten enää toiminutkaan, kun Pyry selkeesti jo tiesi, että hypyn jälkeen kepeille, niin sinne oli jo menossa. 
Kokeiltiin siihen sitten etupuolelta ohjausta. Ihan vapaaehtoisesti en maalitauluksi halua, siksi tykkäsin tuosta whiskystä enempi. No tässä tarvittiin taas niitä jarruja. Tuo kaukojarrutus on mulle tosi vaikeaa, että saisin edes himpun vauhtia pois, ettei syliin lennä. Mutta jarru viimeistään ennen hyppyä. Tätä kohtaa kun hinkkasin, olin usein koiran linjalla ja silloin Pyry meni selän takaa ohi. Ehkä se pelkää tulla päin ihan yhtä paljon kun minä sitä, kun minä teen ihmeellisiä väistöliikkeitä, niin Pyry väisti taakse. Ei muuta kun tomerammat jarrut kehiin.

Oikeat hyvän mielen treenit, nolla, lähdöt, kepit, rimat, kontaktit, jes! Se vaan tuntu sujuvan ja yleisö jopa hurrasi! Niin hauskaa! Lassekin meni hienosti Helin kanssa.
Lopuksi heitettiin Pyryltä kesäturkki, kun pääsi läheisen metsän pienen pieneen lammikkoon uimaan. Ei tarttenu kahta kertaa kehottaa sinne kastautumaan, Pyry niin tykkää uida.