perjantai 31. toukokuuta 2013

30.5.2013 Kesäillan treeni

KESÄILLAN TREENIT

Ihanaa, kesä tuli. Ilma oli ihanan lämmin, mutta kenttä vaan oli niin kuiva ja pölisevä, että henki meinas loppuu välillä. Anu laitto meille Saviojan ykkösen radan, josta itsekin totesi parissa kohtaa, että onpas aika vaikea ykkösen radaksi. Ah, ja mä just tykkään tollasista haasteista, että onhan tuon nyt onnistuttava.

Ei nyt ihan helposti mennyt läpi, mutta ei huonokaan. "Pahin" kohta oli varmaan renkaan jälkeinen elämä. Kun pitää jarrutella, niin tuppaa oleen myöhässä ja sitten on pingottava niin maan perusteellisen kovaa, että kerkiää. Mutta kyllähän sitä sitten kerkesi, kun pisti kerkiämään. Pituuden jälkeisen hypyn ja putken väliin tein ensin takaaleikkauksen, sitten valssin ja lopulta persjätön. Valssilla ja persjätöllä kerkesi hyvin ottamaan vastaan putken toisesta päästä, kun taas piti sitten jarrutella. Vähän tää on sellasta, mene, jarruta, mene, jarruta... ainakin meillä. Ja siihen samaan syssyyn, muista rintamasuunta, katse, kädet, jalat jne... vaikeaa, muttei mahdotonta.

Ja niin kivaa! Meillä on kivat kouluttajat, ja oikein kiva treeniporukkakin. Jaksi tosin jättää ryhmän ja menee/pääsee, tai miten sen nyt ottaa, valmennusryhmään. Eräiden rivien välistä luin yhtä ja toista ja varsinkin sitä toista. Mutta ei haittaa, tää ryhmä on meille just passeli. 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

26.5.2013

SONJALLA TUURAAMASSA

Eka käytiin Pyryn kaa moikkaamassa mutsia ja faijaa Prunkilassa. Aah kyllä maalla on mukavaa. Ja yhden välietapin ja navigaattorin harhareitin jälkeen Tuulissuolle treenaamaan. Toivoin vaan, että tälla kertaa Pyryn navigaattori olis kartalla.

Rata alkoi sellasella "pelottavan" pitkällä alkusuoralla, hyppy, rengas, hyppy, muuri. Hyvin pysyi lähdössä niinkin kaukana, ja triljoonaahan Pyry sieltä tuli, mutta siinä oli tärkeää vastaanoton suunta ja kääntymisen ajoitus (putkeen).
Ja yhtään hyppykäskyä ei välissä tarvinnut, ehkä pieni jarru tai "Pyry" ennen muurille ponnistusta.

Vastakäännöksessä ei sitten tarvita mitään suhinoita, koska se kuitenkin helposti tulee väärässä kohtaa ja sitten saattaa rima lentää tms. Vain pieni niiaus ja koiranpuoleisella kädellä ohjaus. Oukei.

Keinulla meinasi ihan väkisin tulla monta kertaa liikkeeseen mukaan. Vasta kun sanoin tomerasti "kiipee" niin meni jakeluun. Hmm. pitääpä treenaa. 

Kolme estettä ässänäkin meni ihan jees, kunhan muistin kulkea omaa linjaa vähän kauempana ja antaa Pyrylle tilaa. 

Kaiken kaikkiaan meni aikas kivasti, pientä säätöä, ja Sonjakin oli ihan tyytyväinen. Lupasin taas ens sunnuntaina tuurata nyt yhtä toista henkilöä. Sit ei voikaan enää tuurailla, kun heillä vika kerta Sonjaa.

Ja nyt jos menis vielä tokoilemaan, kun meilläkin on vika kerta ennen kesätaukoa ja olis ruutua, mitä ei olla tehty herra ties koska.

Aloitettiin tietty paikkamakuulla, kolme koiraa vaan paikalla. Ekan kerran  kokeilin sitä piiloon menoo. Ensin ihan lyhyen aikaa ja kävin kehumassa. Sitten pidemmän, varmaan viimesen minuutin, kun tehtiin vaan 2 minuuttia. Pitikö sen olla vaikeampikin temppu? Jes hyvältä näyttää.

Sitten Mari R:n ohjauksessa kaukot ja ruutu. Ruutua tein ensin lelulla ihan läpijuoksuna, mutta lelun kanssa lähtee aina liihottaa, enkä ole ihan varma tajusiko mitä ajoin takaa, että menis vaan keskeltä aina. Sitten laitoin alustan ja sen kanssa liike oli jotenkin rauhallisempi, ja jopa kääntyi ja jäi sinne odottamaan. Jotenki tollai sit jatkanki. Sitä en kyl viel tiedä, miten toi liike ihan tarkkaan menee.

Kaukoissa muut "siirrot" meni ookoo, mutta ... hetkonen... mikä se olikaan?... seisomisesta maahan ja saattoi olla seisomisesta istuminenkin, niissä takajalat liikahti aavistuksen. Niitä pitää taas treenaa ihan läheltä, että sais ne Pyryn lihasmuistiin. Mutta tarttee myös miettii käskyt ja käsimerkit niihin uudestaan. Ja koira kuulemma jätetään alussa maahan ja siinä voi lähtiessä sanoo "kaket". Tarttis kans muistaa kertoo koiralle ennen liikettä, että seuraavaks tulee kaukot tai kaket.

Kandeis varmaan lukee säännöt läpi näiden uusien liikkeiden kanssa, ettei opeta ihan väärin. Mutta Pyry on jaksanut hienosti tehdä tänään kaikenlaista, hakenu palloo pappan kanssa, aksannu ja tokonnu, ja saanut tuttavapariskunnalta Liedosta ihailua osakseen "onpa kaunis ja ihana koira, ja tottelevainenkin se on, tuollaisen minäkin haluaisin". Nih.

perjantai 24. toukokuuta 2013

23.5.2013

EI IHAN YKKÖSEN RATAA

Anu laittoi tänään sellasen radan pätkän, jossa olikin sitten niin pal kauhiast tekemistä. Eli ei ihan ykkösen rata.

Alku oli jo haastava meille, kun Pyry tuli niin kovaa, että tuli myös kovaa ohi. Vähän possuili taas, enkä osannut jarruttaa kunnolla. Eli helpompi olla lähempänä sitä estettä, missä pitää jarruttaa kuin että olisin takimmaisella esteellä tyrkkäämässä sieltä etummaiselle hypylle, siihen en osaa jarrutusta tehdä. 

Kepeille olis pitäny käydä jeesaamassa, tykkäsin, et Pyry hakee niin hyvin kepeille, ettei mua siellä tarvita. Eikä tarvittukaan. Kokeilin kuitenkin treenin vuoks lopussa, kestääkö mun avittamiset ja kestihän tuo.

Sitten tuli tosi hankala takaaleikkauskohta, joka oli aika jyrkässä kulmassa. Ja  en saanut aikaan muuta kuin karmeeta siksakkia. Ei hyvä. Piti mennä takaaleikkauksella, niin yritin ainakin kymmenen kertaa. Lopulta todettiin, ettei se vaan sopinut meille takaaleikkauksella. Jaksin ehdotuksesta tein sitten sylivekkivastakäännöksen (meniköhän oikein?) ja sehän pelitti. Tein monta kertaa, ettei ollu vahinko. Se sopi meille oikeinkin hyvin.

Loppusuoraa testattiin kans. Meni koko suoran miljoonaa eli hyvin irtosi eteen. 

Muutama rima lensi, varsinkin sellasella pitkittäissivuttaisella hypyllä (????). Samoin hyppyytin ihan lopuksi pelkkää muuria, ja koivet kolisi muurinpalikoihin ainakin viis kertaa peräkkäin. Yli meni ja palikat pysyi, mut kolahti. Hyppyytin sitten niin kauan, ettei enää kuulunut mitään. Tuota pitää muistaa treenata enemmän. Kisoissakin meillä palikka putos. Eikö siis osaa hypätä muuria vai mikä on? väsynyt tai ei.

Ai unohdin sitä puomille menoa treenata, ettei tulis ohi niinku kisoissa ja edellisissä treeneissä. No ihan hyvä treeni, vaikka vähän vaikeuksia paikoin olikin. 

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

19.5.2013

JIHUUUUU...

Tän vuoden/kesän kisat on korkattu, ja hei, tehtiin kimpassa kolme rataa, siis kokonaisia ratoja! Yksi kymppi, yksi hylky ja yksi voittohyppisnolla! Kaikki radat oli ihan kivoja, joissa aina pari pohdittavaa kohtaa, sopivasti haastetta. Vaikka eniten taisi hirvittää ne suoran pätkät.

Erityisen iloinen siis olen siitä, että sain tehtyä kokonaisia ratoja ja kaikki rimat pysyi tänään, ihan kaikki (no jos muurin palikkaa ei lasketa)! Ja kyllähän nolla on nolla, ja vielä voittosellainen!

Eka ratahan se pahin kait on, kun vatsaan sattuu, kädet tärisee ja jalat on betonissa. Olihan se nolla tässäkin lähellä (ainahan se on lähellä), kun kolmasvikalla esteellä, muurilla, palikka putosi. Yritin siinä vähän vekata ja meni hypyn siis vähän sivuttain normaalilla vauhdilla eli aikas kovaa ja osui sitten. Pöh. Ja siitä putken kautta piti mennä hypylle maaliin. Mutta videolta kun katoin, tuli putkesta niin lujaa, että meni mun selän takaa ohi hypyn. Että siinä se kymppi.

Tokalla tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän radalla, meni tokavikalla puomin ohi ja sitten kun käänsin selkäni, oli jo mennyt putkeenkin. Siitä siis hylly. Taas katoin videolta, niin laskin just siinä kohtaa mun näyttävän käteni. Tyhmä minä. Ja kuuliaisena koirana tuli sitten ohi. Saattoi olla, etten edes sanonut mitään, oletin vaan että menee kun kerran nenän edessä on. 

Vikalla radalla (RM:n), hyppiksellä, sai mennä minkä kintuista pääsin. Alussa pohdin teenkö leveän valssin vai ohjaanko takaa, mutta jatkon kannalta oli helpompi tehdä valssi. Heti seuraavalla hypyllä myös mietin teenkö vastakäännöksen, mutta teinkin sitten ihan normikäännöksen, haki kuitenkin hyvin kepeille. Takasuoralla, kun tuli putkesta, lähetin koiran eteenpäin ja juoksin minkä kerkesin, kun olisin halunnut ehtiä loppusuoran vähän edelle. Tokavikana oli pussi ja niin moni koira oli tullut ohi, kun koira kääntyy sieltä usein ohjaajaan päin. Vaikka kuinka pingoin, en sitten ehtinyt edelle, mutta huusin vaan "eteeeeen" ja Pyry onneksi meni ihan ilman minuakin sen viimeisen hypyn. Ja sitten sai nostaa kädet pystyyn, jeee nolla! Meidän aika noin -13 sekkaa. Vähän piti vielä jännittää sijoitusta, ja nolla oli jo ihan huippua, mutta voitto kyllä kruunasi kaiken.

Pari pientä herpaantumista, ja mutta muuten rimat, kontaktit, lähdöt, kepit, tosi hyvin. Eihän ne nyt ihan kaikilta kohdin menneet, niin kuin olin suunnitellut, mutta kyllä tää tästä alkaa sujumaan, uskon. Kisaamistakin pitää harjoitella, että nyt vaan buukkaamaan uusia kisoja. 

Kiitos muuten kannustusjoukoille ja kuvaajille. Niin ihania ystäviä, saivat minutkin pysymään suht rauhallisena.  

perjantai 17. toukokuuta 2013

16.5.2013

KISATREENIÄ JA TOTTISTA

Eilen illalla tehtiin "pitkästä aikaa" vähän tottista. Yritin tehdä lyhyitä seuraamisia ja palkata heti, kun asenne ja katse on kohdillaan. Ja käännöksiä myös palkaten. 

Päätin myös kokeilla vähän meille uusia avo-luokan liikkeitä. Luoksetulon pysäytykset meni aika kivasti. Vielä voisi pysähtyä tiukemmin. 

Noutoa kans. Yritin ottaa ihan läheltä ja olla tarkkana, ettei yhtään pureskelis. Tossa menee jonkun aikaa treenatessa, että saa sen hyväks. Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti.

Sitten kokeilin vielä hyppyä. Laitoin aksahyppyyn pari rimaa, et näyttäs ees vähän toko-hypyltä. Sain Pyryn hypyn jälkeen istumaan aika hyvin, mutta sitten takaisinpäin hyppy ei oikein onnistunutkaan. Hyvä aksakoira kun ei hyppää samaa estettä takaisinpäin. Kun sanoin "sivulle", niin kiersi vaan molemmilta puolilta. Höh... mites...tarttee ihan miettii joku oma käsky siihen ja avittaa ensin ihan läheltä. Oliskos "takas" tai "hiiit" hyvä käsky? Muita ehdotuksia? (back mulla on jo käytössä kaukoissa istumisessa)

-------------- Ja sitten meidän "viimeistelytreeniin" ennen kisoja. 
Anu oli netistä kaivanut tän uuden tuomarin Reetta Mäkelän radan. Sujuva rata, vaikka meikä teki mutkissa kolme vastakäännöstä sylivekein tai jotain sellasta, mutta kääntyi. Ja kyllä teetti hommia lähes joka kohdassa, huh. Kun ei voi vaan mennä, muuten vauhtia tulee yli sallitun ja silloin viimeistään rimat lentelee.

Nytkin lensi muutama. Viimeisellä hypyllä jos jäin jälkeen, rima lensi joka kerta. Mutta jos ehdin kunnolla eteen tai edes lähes rinnalle ja katsoin koiraa, niin rimat pysyi. Ei hemputti, enhän tod aina kerkee sen mukaan tai ennen Pyryä. Ja sieltä perästä on varmaan ihan sama mitä katon.

Alussa jo taas tuli puomin ohi, jos olin puomin tasasen kohdalla ja sanoin "tule, kiipeemään". Tai ainakin piti kattoo koiraa (taas), että todella menee kontaktille, ennenku voin jatkaa matkaa. Ja muistin taas yhen jutun pitkästä aikaa, voi ei. Kun Pyryllä on "tule"-käsky vapautuskäsky lähdössä ja kontakteilta, se on myös paljon käytössä ihan luoksetulossa kotona ja muuallakin. Niinpä siitä lähdöstä hypyn kautta kun piti mennä puomille, niin tuli varmaan ikäänku mun luo. Koska sama juttu oli A:lla. Toki kädellä tönäsemällä menee, kun avittaa, mutta tarkkana saa olla. Olisinpa opettanu vaikka "jes"-sanan vapautukseen tai jonku muun ku "tule". Nyt menee selkeesti kaks asiaa sekasin. 

Mutta kyllä on tarkkaan suunniteltava ohjaus ja keskityttävä joka kohtaan. Ettei vaan olis liian helppoo. No ei todellakaan. Mutta varsin hyvin meni pienen säätämisen jälkeen. Paljon paljon hyvää. Miinuksena muutama rima ja puomin ohimenot. Ajasta mun ei ainakaan tartte viel huolehtii, kunhan sais tehtyy ehjän radan, vaikka sitten tuliski joku rima alas. Saisin vähän itseluottamusta siihen, että homma rupee pikkuhiljaa pelittää. Meitä oli vaan Sari Ninjalla ja minä ja Pyry, niin saatiin treenattua ihan yllin kyllin. Osasin jopa lopettaa ajoissa, kun sain sen viimesen rimankin pysymään.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

12.5.2013

ÄITIENPÄIVÄ

Äitienpäivä ja mikäs sen parempaa kuin aksa. Tuurasin Heliä Sonjan koulutuksessa. Ykkösluokan rata, joka olis kyl pitäny pystyy suorittamaan, mutta mutta... juutuin taas jo heti alkuun. 

Hyppy, rengas ja tiukka käännös putkeen. En vaan osaa arvioida nopeutta ja etäisyyttä enkä ohjata, kun monta kertaa sain menemään putken ohi. Eihän siinä pitänyt olla mitään vaikeeta. Pöh. No oli siellä monta hyvääkin kohtaa, mitkä selvitin mm. u-putken sisällä kun oli puomin ylösmeno, niin meni putkeen ja meni puomille, niinkuin pitikin. Kepeille meni myös muurin jälkeen kovassakin vauhdissa hienosti. Ja kontakteille pysähtyi hyvin, varsinkin keinulle. 

Mutta oli siellä myös pari muuta vaikeahkoa kohtaa meille, nurkkakohta molempiin suuntiin. Mennessä piti valssata keinun jälkeen ja tuppas valuu ja sitten minä pysähdyin, jolloin Pyry kääntyi liian aikaisin, kun olis pitäny vielä mennä takaakierto. Tullessa sitten putkesta takaakierto ja välistä hyppy. Siinä olis pitäny jarruttaa voimakkaammin, koska väli oli sen verran lyhyt, et Pyryn loikilla en meinannu saada kääntymään. Eli huono jarrutus ja minä vielä vähän edessä, et osu jalkaankin kerran. Rimat tuppas lopussa kans putoo, väsy. 

No saatiin ne lähes samat ohjeet, jotka jo tiesinkin. Eli tee helppoja ratoja, jolloin mun on helpompi oppii rytmittää ja jarruttaa. Puutu rimoihin kunnolla, samoin jos osuu jalkaan tms. Ja multa terävämmät jämäkämmät käskyt (ettei porsastella). Niin... miksen siis noudata ohjeita? On vaan niin monta asiaa joka kohdassa mitä pitää muistaa, että aina joku niistä unohtuu. Mutta tuo jämäkkyys ja jarrutus/rytmitys helpottais jo suurelta osin työskentelyä. 

Mulla taas oma ajatus harhaili ja nuo keskittymisvaikeudet vähän vaivaa mua. Ensin jopa jännitin, niin että käsiä vapisi. Höh ihan turhaan. Onks pakko, jos ei haluu jännittää. 

No mutta Sonja tykkäsi koirasta, ja sanoi, ettei ole ihan helpoimmasta päästä ohjata. Joo, mutta sehän se vasta mahtavalta tuntuukin sitten kun onnistuu.

perjantai 10. toukokuuta 2013

9.5.2013

VALSSEJA JA NIISTOJA

Pauliinan rata oli täynnä valsseja ja niistoja, kahdeksassa kohdassa valssi ja neljässä niisto. Valssit on hankalia, niistoista taas tykkään, koska niissä saan vähän vauhtia pois ja koira kontrollissa paremmin. 

Alun sivuetäisyyden ottaminen oli meille yllättävän helppoa. Laitan Pyryn maahan ja kävelen ja kädellä näytän hypyn joka sen pitää "itekseen" hypätä. Ja se vaan tuntuu toimivan meillä, kertaakaan ei tullut ohi, kun olin itse aloituksessa jo seuraavalla hypyllä valmiina tekemään niistoa. 

Vaikein kohta oli lähettää Pyry hypylle, lähteä itse tekemään valssia ja siitä vielä toinen valssi muurille, seuraava hyppy takaa ja taas takaisin muurille valssaamaan. Estevälit oli kans sen verran pitkät, että oli siinä tekemistä. Suora reitti oli varmaan yli 10 metriä yhteensä. Huh. Ja jouduin niin paljon auttamaan ennen muuria olevalle hypylle, kun meinas tulla ohi, että muurilla olin sitten myöhässä. 

Olihan noissa hiomista, mutta ei lainkaan huonosti. Paljon hyviä kohtia. Varsinkin läheltä aloitettuna, menee tosi hyvin. Mutta sitten kun otetaan kunnon vauhti mukaan, niin siinä se vaikeus. Mutta oikein hyödyllinen ja kiva reeni. 

torstai 9. toukokuuta 2013

8.5.2013

ELINALLA ERI KIVAA

Haastava (ainakin meille) rata ja vaikka paria kohtaa tahkottiin aikalailla, niin miten siitä silti jää niin hyvä mieli. Kouluttajalla on varmasti osansa asiaan ja  ehkä myös sillä, että sen hankalan paikan onnistuu suorittamaan. Se on ehkä juuri ikävintä jos joku jää kesken, eikä saa sitä onnistumaan, niin kaivelemaanhan se jää. 

Heti alussa oli jo pohdittavaa, että teenkö saksalaisella vai pakkovalssilla. Valitsin sitten pakkovalssin. Se vaan tuntui selkeemmältä ohjata siinä kohtaa. Vekattuani vähän okserille, lähti hienosti hakemaan kepeille. Keppien loppupäässä aurinko paistoi niin suoraan ikkunasta, etten nähnyt mitään, mutta sinne vaan mutu-fiiliksellä. 

Sitten tuli kohta, jossa hypyn jälkeen toinen hyppy takaa ja vauhtia oli otettu putkesta jo aikaslailla. Ja juju olikin siinä, että Pyry lensi jo väkisin niin pitkälle, että riitti kun vaan pääsi esteen ohi eteen ottamaan Pyryn vastaan. Tosin siinä oli vähän tekemistä, helposti meni muuten ohi. Sitten piti vielä pitää veto päällä ohi ekan putken suun. 

No tilanteet jatkui heti toisensa perään, lisää haasteita. Taaksetyrkkäsy hypylle ja pian seuraavalle hypylle tekemään valssia? ja sylkkäriä. Ja mielellään tuplasylkkäriä, mut se ei menny mun jakeluun miten se tehdään. Saija sitten myöhemmin näytti. Muutenkin mulla välillä ajatus harhaili, ettei oikein pystynyt sisäistämään miten rata meni, varsinkin kun oli keskittynyt johonkin kohtaan, niin unohtui miten pitikään jatkaa. Jo liikaa harmaita aivosoluja?

Päästiin esteeseen 23/35 asti. Jotkut ne veti nollalla varmaan kolme kertaa. Olishan se ollu kiva kokeilla kaikki kohdat, mutta ... siinä tuli tahkottua paria kohtaa niin paljon, että Pyry oli tässä vaiheessa jo ihan loppu, eikä rimat enää tahtoneet pysyä. Hei, mä en varmaan nyt muista kaikkee, mut mulle jäi se olotila, et rimat pysy aika hyvin, paitsi väsyneenä lopussa. Voi olla, et muistan väärin. No mut enivei, hyvä mieli jäi ja Elinakin kehui, että ollaan edistytty ja oli tosi hyvin kuulolla tänään. 


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

5.5.2013

HÄÄPÄIVÄN TOKOILUA JA SISKOKULLAT

Tokoillaan vasta illalla, mutta mun, Pyryn, on pakko hehkuttaa tänne mun pätevistä siskoista. Voltti ja Pirkko ja ohjastajat, ollaan kyllä niiiin iloisia teidän puolesta. Onhan tää tietty vähän noloa, että me ei olla oikeestaan vielä ees alotettu kisaamista ja te rontit ootte jo siellä huipulla, pääsitte kolmosluokalle. Mut Voltti ja Pirkko teil on kyl taitavammat kuskit, mikä ehkä hiukka vaikuttaa asiaan. Tolla mun kuskil on viel hiukka hakuses toi ohjaus, mutta kyllä mekin kohta ku se löytää sen navigaattorin. Kyllä ihan rintakarvoja tarttee ny röyhistellä, on niin ylpee olo. Ne on siis MUN siskot.   
T.Pyry 

Tokopuolella Taina koulutteli ja aiheena nouto, yksi meidän uusista AVO-luokan liikkeistä. Pyry niinku osaa, muttei sit kuitenkaan osaa. Pyry pysyy hyvin vieressä, kun heitän kapulan ja vielä odottaakin "tuo"-käskyä, mutta joo...menee kapulalle miljoonaa, pahimmillaan melkein heittää kuperkeikkaa, kun jarruttaa niin kovaa, ei siinä vauhdissa välttis saa kapulasta otetta heti, vaan ehkä liukuu metrin pari ohi ja palaa sitten ja tuo sen, ja matkalla vielä pureskelee kapulaa. On meillä vähän tekemistä jo pelkästään tässä liikkeessä. 

Kokeiltiin kaikki mun erikokoiset ja -näköiset kapulat onko eroja. Eipä juuri, pureskeli sitä isointa ja painavintakin. Metallikapulaa ehkä ei, oli vaan vähän höllemmin suussa, niin kilisi. Eli meillä on ainakin kaksi ongelmaa ratkaistavaksi tässä liikkeessä, pureskelu ja kaahailu kapulalle. Tää liike vaan on laitettava palasiksi. 

Tuohon kaahailuun tarttee kokeilla, onko äänensävyllä jotain vaikutusta. Että jos sanoisin tuo-käskyn vähän matalammin=rauhallisemmin. Ja toinen, lähtisin tekemäänkin ihan jotain muuta, vaikka seuraamista, kun on jo tottunut, että se vaan aina haetaan ja tietää sen ja odottaa ihan kuumana.
Ja sitä olenkin jo tehnyt, että laitan kapulan ensin ihan lähelle vähän vinottain, että Pyry kiertää sen taa ja tuo sitten tullessaan. Sekin on vielä kesken.

Ja pureskeluun on puututtava heti. Vauhtinoudot, muuten ok, ei pureksinut matkalla, mutta ehti sitten pureksia, kun ei vaihtanut sitä oikein mihinkään. Pallo tietty olis ollu ehkä parempi, mut tarttee sitäkin viel kokeilla.
Ensin edestä annoin Pyrylle kapulan suuhun, mutta aina korjasi vähintään kerran. Sitten Pyry oli sivulla, laitoin kapulan suuhun, otin askeleen sivulle ja Pyry piti hienosti, hirmukehut ja siihen lopetettiin. Eli pelkkää pitotreeniä askel askeleelta. 

Ajattelin naksulla tehdä näitä. Kun nämä noudon ongelmat on aina (n.2v) olleet, niin siinä saattaa olla tekemistä pitkäksi aikaa. Myös seuraaminen kuntoon. Ja sitten niitä muitakin pikkuhiljaa palasina; AVO-luokan hyppy, paikkamakuu piilossa, luoksetulon pysäytys ja kaukot. Huh huh! ja kuitenkin kivaa uutta opeteltavaa. Tartten kyllä neuvoja sitten miten näitä aletaan opettaa.

lauantai 4. toukokuuta 2013

4.5.2013

YKKÖNEN

Jiiihaaa! Ykköstä haettiin ja ykkönen tuli. Oltiin tänään Tokokokeessa, tuomarina Pirkko Bellaoui. Kuulemma aika tiukka tuomari, mutta en tiedä. 
Kyllä olen niin häpi häpi häpi. 

Eilen illalla tein omalla kadulla luoksetuloa ja kääk Pyry himmaili oikein huomattavasti viereen tullessaan, saattoi jäädä sivuttain istumaan ja kerran myös jäi matkalle seisomaan. En en en ole sitä ruoskinut, mutta viime sunnuntaina luoksetulossa kun törmää aina jalkaan, niin voivottelin niin kovaan ääneen "ai ai ai ai ai" että sen jälkeen jätti kunnon raon kun tuli viereen ja nyt sitten näin. Heli aamusella kyseli jännityksen tasoa ja neuvoi ottamaan lelulla vaan pari kunnon "vauhtituloa" eikä muuta. Näin sitten tein.

Luoksepäästävyys 10
Aika nätisti oli Pyry, vähän rupes jo häntä heilumaan, että jee joku tulee moikkaa, mutta nätisti istui kuitenkin.

Paikkamakuu 9
Paikkamakuu oli hieno, pari kertaa nuuhkas ilmaa, muuten ei edes pää kääntynyt. Yksi treenikaveri Liisa sanoikin, että oli rivin paras paikkamakuu. Mutta mutta, kun liike pitää tehdä loppuun asti. Siinä kun kaikki sanoi yhtäaikaa "sivulle" tai jotain, niin mulla oli ilmeisesti liian hentonen ääni, eikä Pyry kuullut ja sanoin sitten kuuluvammin uudestaan. Tuomari sanoi, että todennäköisesti annoin kaksoiskäskyn, koska meni niin myöhään istumaan. Mutta koska hän ei sitä kuullut, rokotti vaan tuosta myöhäisyydestä. Myönsin antaneeni kaksi käskyä. Hyvä, että tällanenkin tilanne tuli eteen, että Sari kuuluvammalla äänellä kiitos.

Seuraaminen kytkettynä 8,5 ja taluttimetta 8
Seuraaminen oli vähän laiskanpulskeeta. Ei ollu ihan parasta seuraamista. Tuomari ei tykännyt yhtään kuulemma jalkaan koskevista, saatikka nojaavista koirista. No tällä kertaa se meidän matkalaukkumalli sopi siis tähän jollain tasolla. Mutta seuraaminen palkatta on ehdottomasti treenattava parempaan kuntoon.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Nyt en tiedä mistä lähti 1 pinna, mutta olisko tuosta seuruu-osiosta sitten.

Luoksetulo 9
Musta tuntuu, että tän takia jännitin koko kisaa. Aattelin, että tehdään nyt vaan ihan niinku normaalistikin. Ja voi kuinka helpottunut olin, kun näin Pyryn laukkaavan entiseen malliin hirmuvauhdilla sivulle. Yksi piste lähti siitä, että otti hiukka osumaa mun jalkaan. En kyllä edes tuntenut sitä, saattoi osua lepattavaan lahkeeseen, tai sitten olin vaan niin fiiliksissä, etten tajunnut koko asiaa. Tästä liikkeestä olin erityisen iloinen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Muisti palaa pätkittäin, tässä kohtaa ennakoi ja hidasti vauhtia, siitä pinna.

Estehyppy 9,5
Puolikas lähti siitä, kun tuomari tykkäsi, että vähän ennakoi seisomista, kun sanoin niin nopeasti seiso-käskyn. Tai jotain sellaista. 

Kokonaisvaikutus 10!!!
Tuomari tykkäsi kuitenkin meidän yhteistyöstä, iloista, näyttävää menoa. 

Jaapa jaa, en ole vielä ehtinyt katsoa videota. Saattaapi sepustukset muuttua, kun tuo muisti on vähän hatara, varsinkin kilpailutilanteessa. Kysyin vaan Saijalta "tuliko ykkönen?". Saija kysyi "etkö katsonut pisteitä? Ykkönen tuli!" No en todellakaan katsonut lainkaan pisteitä, ehkä se oli hyväkin, keskityin vaan tekemiseen. Ja muistin myös Marikan neuvon, että vaikka joku osa menee pieleen, niin kehu koiraa silti, silloin tekemisen ilo säilyy seuraavaankin suoritukseen (tää oli sillee lyhennettynä). 

Päästiin vielä palkinnoillekin, tultiin kolmansiksi (10 osallistujaa). Se oli ihan mukava yllätys, vaikka sijoituksella ei ollut minulle väliä. Voittaja voitti meidät 4,5 pisteellä ja kakkonen 1,5 pisteellä, että ei kaukana nekään. Olen kyllä niin tyytyväinen. Nyt sitten opettelemaan AVO-luokan liikkeitä. Jee, jotain uutta ja onhan noissa vanhoissakin vielä petrattavaa.

Mentiin kisan jälkeen Saijalle Hyytiäisen Marin hierottavaksi. Eka piti tietty hypistellä pentuja, niin ihania palleroita! Pyryllä oli vaan jotain pientä pään (pipo liian kireellä?) ja ristiluun ja jossain takajalan kohdassa, mutta se varvashomma oli ihan jees tällä kertaa, eikä muutenkaan mitään kummallista. Vähän oli välillä keskittymisvaikeuksia, kun kissa tuli siihen viereen tahallaan kun näki, et toinen on bisi. Mikä? kissa, voi kun näytti kivalta leikkikaverilta (ja kissa näytti siltä, et tuuppa vaan, niin täältä pesee). Pyryllä jo häntä heilui, Saija sitten sanoi Pyrylle, (että keskittyisi hierontaan) "no niin sä tunnet sen, se hoitikin sua pienenä". Niin hauska! 

Oujee, katsoin videon, eikä hävetä yhtään. Ihan hyvän näköistä menoa, vaikka itse sanonkin.

perjantai 3. toukokuuta 2013

2.5.2013


PARIT TREENIT SAMAAN ILTAAN

Pauliina laittoi radan, jossa sai mennä vaan whiskyillä tai persjätöillä. Kiva rata. Oltaisiinpa vielä Pyryn kanssa onnistuttu siinä. Mutta ei. Pyry tänään vaan kaahotti, eikä ollut oikein kuulolla=kurissa. Eikä putkeen tarttenu ees sanoo, meni jo. Ei hyvä. Mentiin sitten miljoonaa, aivot tuli perässä. Paras palkka kun on kuitenkin esteet. Siinä kohtaa, kun mun pitäis puuttuu asiaan, meen ihan mykäks. Tietty jos ei oo korvia, niin vois viedä pojan autoon jäähylle.

Luulin, et osataan whiskyt paremminkin. En oo kyl tottunu tekee sitä noin esteen edessä ja rima maassa häiritsi mua. No persjättöjä en tee oikeestaan ikinä. En tykkää siitä, että Pyry on jossain selän takana, kun se sinkoilee välillä sinne muutenkin. Whiskeistä oon taas tykänny ja uskokaa tai älkää, ollaan osattu tehdäkin niitä.

Ärsytys, kun jäi vielä ihan kesken, kun piti lähtee Sporttikselle toisiin treeneihin. Jäi masentunut fiilis, mikään kohta ei mennyt erityisen hyvin. Ainoa mikä meni hyvin oli kepit ja persjättö niiden jälkeen ja siitä putkeen. Ja niin tuli taas palautus maan pinnalle viime viikon treenin jälkeen. Ettei vaan jäis sellanen luulo, et osattais jotain. Voi että, kun pääsis ton treenaamaan vielä.

Sporttiksella edelleen huonolla fiiliksellä yritin sit kahlata Lauran helpon (!!!) radan läpi. Eikä se nyt ihan huonosti menny, muttei hyvinkään. Kontakteilla meinaa vaan lähtee herkästi mun liikkeeseen. Ei Hyvä. Saija yritti varmaan piristää, kun kehui ylösmenoja. Hyvä jos osuivat kunnolla. Sellasella vauhdilla vois helposti loikkii. Keinu oli kans kuulemma hieno.

Kepeille haki hyvin radalla. Siitä sitten takaakierron jälkeen vähän sellanen puoliympyrä hyppyjä. Siinä Pasi tuli sit neuvoo, eka sen takaakierron, jossa en ihan loppuun asti ajatellut, mutta Pasilta tuli hyvä huomio esim. mihin suuntaan mun liike lähtee. Ja sitten se hyppykaarre piti tehdä persjätöllä. Eiiiii, en osaa. Siinä on niin tarkkaa se ajoitus ja pitää luottaa koiraan. Se vasta vaikeaa onkin. Sain sen tehtyä, mutta aina oli joku "kalastelu"käsi tai jotain. Ehkä noin kymmenennellä kerralla saatiin se onnistumaan. Vähän on mulla pitkät piuhat. Sama pää kesät talvet.

Vaikka sitä persjättökohtaa tahkottiin, niin olipa huomattavasti parempi fiilis, kun saatiin se onnistumaan. Kiitti Pasi. Ja kiitos kaikille treeniseurasta Sporttiksella. Yöreenit on ohi ny.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

01.05.2013

JEE KEVÄT JA OMAT ESTEET

Haravoin takapihan ja laitoin kaikki kolme hyppyestettäni sinne. Jee onpa kivaa, kun voi omalla pihalla taas tehdä jotain pientä. Heti kokeiltiin takaakiertoa twisti-päällejuoksutyyliin, sylivekkejä, jarrutuksia, niistoja... 
Ja Masa totesi, ettei toi nurtsi kestä agilityä, ... mut ei se mitään. :)

Uusi naapurikin tuli tänään aidan taakse katsomaan, varmaan kun kuului ääni "vähänkö hieno, taitava, pätevä poika, super...!" Pelkäsin ekaks tietty, et valittaa meteliä, kun Inez vielä säesti siinä, mutta ei ainakaan vielä, esittäytyi vaan ja totesi "jaa sää harrastat tota agilitiä". "Juu sitähän me".

Olis pitäny varmaan tokoilla, kun kisakin on parin päivän päästä. Kohta rupee housut tutisemaan. Olispa jo ohi. Haluisin tietty ykkösen, mutta jos ei niin sitten taas uuteen kokeeseen vaan. Enemmänkin voisin tietty treenata. Toivottavasti me pystytään näyttämään se mitä osataan. Toivottavasti saan Pyryyn sen hyvän vireen, niin sitten kaikki on helpompaa. Pliis pliis. Seuraava koitos onkin sitten HiHan agikisat melkein kolmen viikon päästä. Sitä oikein odotan, vaikka varmaan sitäkin jännitän, mutta se on mulle jotenkin tutumpaa.