sunnuntai 28. syyskuuta 2014

28.9.2014 Kisaamassa

KISAAMASSA

HAUn kisoissa Purinalla oltiin, pitkästä aikaa. Heidi Viitaniemellä oli oikein kivat radat, vaikka sillehän ei mitään voinut, etten saanut niitä kokonaan suoritettua.

Eka rata oli ihan jees, keinulle vielä pysähtyi, mutta A:lta läks omin päin ja sen vielä annoin periksi, kun oli nolla alla. Mutta lopussa puomilla sitten ei tietookaan pysähdyksestä ja ampui sitten itse putken väärään päähän,kun minä vielä juoksemassa puomia. Otin uusiksi ja ulos. 

Toka rata ei ollut lyhyestä virsi kaunis. Keinu oli toisena esteenä ja Pyry teki siihen lentokeinun. Se ei ikinä tee lentokeinua, eikö kuullut kun sanoin keinu ja luuli puomiksi vai mitä hemputtia. Otin sen sitten uusiksi ja suorinta tietä ulos. Tässä kohtaa rupes jo pännimään, kun olisin halunnut tehdä kivan radan kokonaan. 

Kolmas rata olikin Saviojan hyppis. Sekin oli ihan kiva ja vauhdikas, tosin Pyryn kanssa kaikki radat on vauhdikkaita. Ihan lopussa vaan olis pitäny keretä takaakiertoon, no en kerenny. No siellä aiemmin tuli jo yks rima ainakin alas, kun kulmahypyllä Pyry hyppäs riman päälle. Nähtävästi hyppäsi liian läheltä tai sitten vähän liukastui.

Tuloksena siis HYL x 3. Ei juurikaan parantanut mun pään olotilaa (pientä jomotusta). Ajelin kentän kautta kotiin, kun oli pakko käydä ottamassa puomi. Hetsasin ja vedätin, enkä saanut virhettä aikaiseksi. Pyry jäi kontaktille oottamaan, että "mihin mamma jäit". Tässä kohtaa taas iski epätoivo, että mitä tälle asialle voisi tehdä. Pyry osaa, mutta miksei hoida hommaansa kisoissa. Päänsäryn saa vähemmästäkin ja iltasella käväisinkin taas päivystyksessä, kun ei kotikonstit enää auttaneet.

Nyt sitten ajattelin kokeilla treeneissä sitä, että heti jos lähtee kontaktilta, niin lähtee koirakin radalta. 

torstai 25. syyskuuta 2014

24.9.2014 Kyllä vanhakin taitaa

KYLLÄ VANHAKIN TAITAA

Tänään Saijan treeneissä niin kivaa niin kivaa. Ehkä se tuntuu kivalta, kun onnistuu. Enhän tiedä miltä se näyttää, mutta oikeet esteet oikeassa järjestyksessä. Pari ohjausta muutin, kun paperilla ne kohdat näytti vähän erilaisilta. Tehtiin aika monta niistopersjättöä, hienot kepit, rimat pysyi, hyvät kontaktit (kerran lipes), 

Miinuksen puolelle meni Pyryn äänekäs möykkäys, mutta sekin tais johtuu ylivireestä. Ei muuta kun maihin ja vähäks aikaa rauha. Jarrutus ja sen ajoitus, olivat ihan mun moka. Muuta en nyt muista.

Ja sitten oli tää yks kohta, missä tullaan mutkaputkesta, pitäis törkkästä Pyry hypyn taa tai käydä merkkaamassa ja sitten lähteä pinkomaan niin maan perusteellisesti. Siinä oli siis linjassa pari hyppyä, pituus ja hyppy. Ja ensimmäinen ja viimeinen este suoritettiin takaa. Vaikea 90 asteen kulma, jossa helposti lähtee flänkkäämään.

Kokeilin sitä vaikka ja millä, ja en vaan kerennyt viimeistä ohjaamaan takaa. Reetta oli kuulemma ainoona keepillään kerennyt ja minä totesin siihen, että ehkä minäkin 20 kiloa pienempänä ja 20 vuotta nuorenpana. Kun olin radan mennyt, niin jäätiin siis vähäks aikaa tahkoomaan sitä putken jälkeistä ongelmakohtaa. Ja kun ei, niin ei sitten.

Mutta minähän en luovuta, vaan pienen tauon jälkeen kokeilin taas. Hyviä yrityksiä, en jäänyt kuin pari metriä vikasta takaakierrosta. Kolmannella kerralla tein kauempaa vastakäännöksen ja samalla huutelin "kierrä, kierrä" ja herranenaika, mä kerkesin! Ihan mahtavaa! Tulipa todistettua, että ei haittaa 20+20! Kyllä vanhakin taitaa. Jippii, ja kaikki rimatkin pysyi. Tähän oli oikein hyvä lopettaa. Happy happy :))))))))))))))))))))))))

maanantai 22. syyskuuta 2014

22.9.2014 Vähän sitä ja tätä

VÄHÄN SITÄ JA TÄTÄ

Viime viikolla Pyry kävi fyssarilla, eikä Nina löytänyt mitään, paitsi hienoja syviä lihaksia. Mannaa mun korville. 

Treeneissä Pauliinalla sylkkäreitä, joista huomattiin, ettei hirveesti ole reenattukaan viime aikoina. Ajoitus oli siinäkin tarkkaa, ja jos olit myöhässä, meni Pyry jaakotuksen. Piti saada tiukka jarru ennen sitä. Annoin Paapenkin kokeilla ja hups, meni samallalailla. Tuli putkesta hypyn kautta sen verran kovaa, ettei onnistunut ihan ekalla eikä tokallakaan, mutta lopulta kyllä. Muut osat radasta meni ihan kohtuullisesti.

Sunnuntaina tottiksessa oli luoksetuloa. Viis koiraa paikalla, eikä aika meinaa millään riittää. Entäs sitten, kun kaikki yhdeksän olis paikalla. Ei tulis mitään. Eka piti näyttää miten meidän luoksetulo stopilla menee. No ei mennyt, himmaili, melkein pysähtyi ja hiippaili sitten lopunkin matkan. Mikä lie, taas ihan uus juttu. Satu neuvoi sitten jättämään lelun matkalle sivuun, ja pitää saada koira ohittamaan se. Kun on ohittanut ja tullut luo, vapautus lelulle. Hahhaa nytpä en muistakaan mikä idis tässä oli. Varmaankin kun tuon osaa, niin sitten voi jättää jo ihan reitille ja saa lelulla paremmin pysähtymään. Vähänks mulla on hyvä muisti, hyvä mutta lyhyt.
Siinä sivussa ootellessa otin seuraamista, mikä menikin ihan mainiosti. Sitten taas keksi kaukoissa, ettei muka tajua mikä on maahanmeno. Tähän asti meillä on ollut ongelmana ensimmäinen istumaannousu (AVO), nyt se sujui, mutta sitten ei mennytkään maihin. What?
Paikkamakuu sentään sujui hyvin, kuten ennenkin. Taitaa olla sellasia vireongelmia nuo muut jutut.

Pyryn siskohan on nyt kolmoisvalio, aika huisia. Ja äiti Viuhkakin pääsi paragilitykisojen hopealle Katin kanssa. Jotkut on taitavampia kuin toiset. Meillä se on, joskus on vaikeampaa kuin aina. Tuo ei kyllä enää oikein pidä paikkaansa, tuo mun vanha motto tai ainakaan en koe Pyryn kanssa tekemistä enää niin mahdottoman vaikeaksi kuin joskus kauan sitten. No okei, vauhti on edelleen haastavaa, mutta jotenkin sitä on oppinut miettimään meille sopivia ohjauksia. Ja onnistuessamme, what a feeling!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

14.9.2014 Häiriötreenit

HÄIRIÖTREENIT

TOKOssa tänään Tanja sai häiriköidä oikein urakalla. Varsinkin eilisen jälkeen, tarttetaankin häiriötreeniä. Pyry on kyllä kuuliainen, mutta sen verran sosiaalinen, että lähtis mielellään leikkimään kenen kanssa vaan ja lelut on kans ihan pop. 

Eka "pelattiin" polttopalloa, koirakot ympyrän keskellä ja Tanja ulkopuolelta yritti saada koiria sieltä pois kutsumalla anovasti ja heittelemällä leluja. Ja mä otin sillee kirjaimellisesti, kun sanottiin ettei nameja saa pitää kädessä, niin sain kyllä tehdä töitä, että sain Pyryn ympyrässä pysymään. Maassa paikka-käskyllä pysyi parhaiten. Lelu-härnääminen sai Pyryn menemään maahan "tahtoisin niin, mutta en saa lähteeeeee". Seuraamisessakin pysyi aika hyvin, mutta sitten kun kumpikin rupesi väsymään, minä käskyttämään (ilman namipalkkaa) ja Pyry kuuntelemaan, niin siinä herpaantui ote sen verran, että Tanjan oli helppo houkutella Pyry sieltä pois. 

Tokaks tehtiin neliö, jossa yhdellä sivulla piti käskysanan kuultuaan laittaa koira maahan, seisomaan, istumaan ja yhdellä sivulla vain seuraaminen ilman pysähdystä. Nuo oli helppoja (paitsi ettei olla tehty vielä seuraamisesta istumista), Pyry ei lähtenyt muiden käskyistä tekemään. Ainoa vaikeus oli kun odotin Tanjan jo sanovan eikä sitten siinä puolessa välissä sanonutkaan vaan lähellä kulmaa. Eiköhän nää ollu samalla ohjaajankin häiriötreenit, kestääkö hermo. Ja aika huonot hermothan mulla on, varsinkin kun en saanut Pyryä ihan satasella mukaan touhuun. Yksinhän se tekee vaan mulle hienosti, mutta ei siis kestä häiriötä kun kentällä monta muuta. 

Lopuks otettiin paikkamakuu, jossa Pyry osaa olla niin hyvin ja lungisti paikallaan. Kuulemma kaikilla oli korvat pystyssä, kun parkkikselta kuului haukuntaa. Ja sitten korvat toiseen suuntaan, kun kuulivat piilosta juttelua, mutta paikallaan pysyivät.

En edes ole tajunnut miten häiriöherkkä tuo tokossa vielä on. Ihmiset ja vauhti/liike on ihania. Palkattomuus on myös meille häiriö, jota tarttee treenata vaan enempi, samoin liikkureiden käyttöä treeneissä.

lauantai 13. syyskuuta 2014

13.9.2014 Tokokokeessa

TOKOKOKEESSA

Oman seuran kisat ja tuomarina Ossi Harjula. Ykköstulosta lähettiin hakemaan, ja kolmostulos saatiin. Ei tän näin pitänyt mennä. Ykköstulos vaan ei kestä kahta nollille mennyttä osiota. Muut pisteet oli ihan kohtuullisen hyviä, että se vähän lohdutti, vaikka harmitus olikin suuri. Pisteet 10,9,9,9,10,8,0,0,8.

Paikkamakuu 10
Ihan jees, kerran oli kuulemma haistellut maata vähän. Naapurishäefferi ensin piippas ja lähti sitten hortoilemaan, mutta Pyry pysyi onneksi paikallaan.

Seuraaminen 9
Parempaakin vois olla, mutta ihan jees.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Muuten hyvä, mutta oli kuulemma ennakoinut hieman. Minä en uskalla edes katsoa, että vasta kun itse käännyn, nään menikö oikein vai ei.

Luoksetulo 9
Tässä kohtaa mulle meinas iskeä paniikki kolmeen otteeseen. Ensin lähdössä tuli hetken blackout, että mitä hitsiä nyt piti tehdä iik, no sit muistin et ainiin piti jättää istumaan. Sitten kutsuin "tule" ja odottelin Laura-liikkurin käsky-sanaa, kunnes viimetingassa muistin, että shit munhan pitää tehdä se omatoimisesti. No pari askelta otti ennen totaalipysähdystä. Sitten sanoin vahingossa taas "tule" ja näen kuinka epävarma Pyry on, mutta onneksi tulee silti. Normisti siis tuossa kohtaa sanon "sivulle". Ihmettelen vaan miten tämän kaiken jälkeen pystyin tsemppaamaan ysin meille. Huh.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Se meni just niinkuin olen treenannut.

Noutaminen 8
Tämä oli oikeestaan mulle positiivinen yllätys ja Pyryn noutoon tosi hyvä. Hän haki kovalla vauhdilla, mutta suorastaan rauhallisesti otti kapulan suuhun ja läksi tuomaan. Normisti siis menee sinne kuin saaliille niin että pölinä käy. Eikä sivulle tullessaan edes törmännyt jalkaani. Jei. Tuomari sanoi mulle vaan, että saisi pitää tiukemmin kapulasta, ettei hölsky, että siitä kai pari pistettä sitten putos.

Kauko-ohjaus 0
Tässä kohtaa uskon, että palkattomuus alkoi vaikuttaa. Pyry jäi katseesta kiinni Laura-liikkurin käsky-kylttiin. Siinä kohtaa minä taas olin ihan pihalla, että mitäs nyt teen että saisin Pyryyn katsekontaktin. Sitten kun vihdoin käänsi päänsä, ei reagoinut millään lailla mun käskyihin, joita annoin ainakin kolme. Sellainen tyhjä katse, ei mitään mielenkiintoa. Höh.

Estehyppy 0
Ja miten me onnistuttiin tääkin saamaan nollille. Pyry kuulemma häiriintyi ihmisistä siinä hypyn lähellä (tuomari, liikkuri,...) hyppäsi kyllä, mutta sen verran sivuun, ettei sieltä voinut mitenkään enää hypätä takaisin, vaan tuli sitten hyppäämättä. Ei kai sitten kestänyt häiriötä, kun hyppäsi epänormaaliin suuntaan. Eli kun laitan lähtöön vähän vasemmalle juuri sen takia, että tilaa hypätä hieman oikealle, ja nyt hyppäsi myös vasemmalle. Ei ymmärrä.

Kokonaisvaikutus 8
137 pistettä ja kolmostulos! Jos olisin saanut noista nollista molemmista edes vitosen, niin se olis riittäny ykköseen. Mutku ei, ni ei sitte.Ens kerralla en kyllä lupaa olla töissä, jos kisaan. Liikkurin apurin homma oli kyllä ihan kivaa. Nyt mulle tuli kuitenkin pien kipinä, että tahtoo treenaamaan ja sitten vaan uutta matoa koukkuun.

perjantai 12. syyskuuta 2014

11.9.2014 Rannikkoa

RANNIKKOA

Aika paljon on ollut treeniä, nyt jo kolmas peräkkäinen päivä ja viiden päivän sisäänkin jo neljäs, siis aksaa. Tällä kertaa Rannikon vikat treenit.

Jee onnistuu se kentälläkin treeni, vaikka onkin aakeeta laakeeta. Se tiistai oli joku musta päivä. Tänään oli taas tosi hyvät treenit. Hyvin irtos muurin kautta putkeen, vaikka ite jäin muurin tälle puolen. Hyvin onnistui puomi-putki-erottelu ja siihen kontaktit päälle. Hyvin meni renkaan, vaikka ei aina niin suora linja. Malttaa mennä kepit loppuun, vaikka itse etenen jo pakkovalssiasetelmiin. Rimat pysyi. Paljon paljon plussaa.

Ja negatiivista ei oikeestaan lainkaan, vain tiettyjä juttuja mitä piti vähän enempi treenaa. Kuten jarrutuksia, kas kummaa. Timppa sanoi, että kun hän vastakädellä jarruttaa koiraa, se tarkoittaa, ettei siitä mennä ilman lupaa. Ja Pyryhän meni vaan läpi. Sitä sitten vähän treenailtiin.
Tietty oli jotain muitakin pikkukohtia, mutta toinen mikä jäi mieleen ja vaivasi tosissaan, kun tuntui, ettei siihen ole ratkaisua. A:lta piti lähettää eteenpäin hypylle ja mun oli pakosti saatava etumatkaa eli olla A:sta aika kaukana sivusuunnassa. Ja vapautuskäsky kontaktilta on "tule" ja Pyryhän oikeesti tulee luo. Siihen pitää vielä lisätä "mene" ja siihen se etumatka hupenee. Tohon nyt ei voi muuta kuin tehdä noin tai vaihtaa uusi vapautussana. Saatanpa kokeilla jotain.

Jiihaa, kivat treenit!

torstai 11. syyskuuta 2014

10.9.2014 Lägi-hallilla

LÄGI-HALLILLA

Ekaa kertaa päästiin Lägi-hallille treenaamaan. Saijan treenit, joten ainakin tuntee koiran ja osaa neuvoa. Ja eilisen jälkeen oli kyllä neuvot tarpeen. 

Edistystä, mä jo tunnistan meidän ongelmakohdat rataa suunniteltaessa, ja suunnitellut ohjauksetkin meni aikalailla samoilla kuin Saijan. Tein kahdessa pätkässä (Sarin ja Remon kanssa puoliks) ja se oli kyllä hyvä valinta. Pitää tehdä niin aina jatkossakin ja pitää siitä kiinni. Meille on siitä paljon enempi hyötyä, kuin väsyneenä, että pitää pienen tauon välissä, ja taas on aivot mukana.

Rata oli sopivan haastava, jossa joutui vähän pohtimaan ohjauksia. Ja eka puolikas meni meiltä suorastaan paremmin kuin hyvin. Joo joo edelleen pätkissä, mutta kukaan ei kuulemma ollut päässyt tänä iltana loppuun asti, eikä tainnu päästä nytkään. Se olikin ihan parasta, kun Saija huomautti mulle aina välillä "hei, nyt menee Pyry". Eli mieti ajoitusta, linjoja, laukan pituutta, jne. ei ihan normikoira. 
Ja tärkeitä opetuksia "jarruta, äläkä liiku" Todellakin, ja se toimi. Sen kun muistaa myös vastakäännöksessä (eräänlainen jarrutushan sekin on). Kepeillä myös opin oman sijainnin tärkeyden silloin, kun itse jään aika alkuun. Toimi. Ja Pyry teki hienot itsenäiset kepit. Ja alussa ajattelin tehdä takaaleikkauksen okserilla, kun ajattelin sen ainakin kääntävän. Jostain syystä eilisen jälkeen vähän pelotti nuo irtoomiset. No joo kääntyi, mutta ei niin hyvin kuin koiran puolelta ohjattuna kunnon jarrutuksella. Nyt uskallan luottaa tuonkin ohjauksen toimivuuteen.

Toisella puoliskolla saikin sitten sydämentykytyksiä. Saija näki Pyryn kaatuvan mutkaputkessa ja eipä enää suostunut menemään siitä päästä putkeen ollenkaan, ei edes pienen tauon jälkeen. Toivottavasti tuo nyt kuitenkin unohtuu. Onneksi koira näytti olevan kunnossa ja toivottavasti pysyykin kunnossa. Huh. Tarttee tilata Marilta aika, jos se kattois vaikka Inezinkin.

Hyvä treeni, iloinen mieli!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

9.9.2014 Jannen vikat

JANNEN VIKAT

Nyt täytyy sanoo, ettei oo aikoihin ketuttanu näin paljon. Se rata ei vaan ollu meidän ollenkaan, jos nyt sellasta voi sanoa. Se kai tarkoittaa, että ei osattu ja siinä olis treenin paikka. Huoh silti.

Rata oli sellanen lähetä, jarruta, lähetä, jarruta... joka sopii just meille, not. Pyry suorastaan lensi. Jannekin sanoi, että onpas sillä pitkä laukka ja on kyllä haastavaa.

Tiesin jo rataan tutustumisessa, että nelosella tulee ongelmia, kun putkesta ampasee ja hypyllä pitäis kääntyä. Kokeilin normikäännöstä takaaleikaten rytmittämällä ja lopulta vastakäännöstä. Kyllähän mä vauhditta sen saisin tehtyä, mutta putkesta vauhtia, niin Pyry ei edes katsonut lelua, kun yritin saada jopa pysähtymään kerran lelulle. Jarruja ei siis ollut, mulla oli vanha Pyry, jolla vaan tuuli humisi korvissa ja joka palkkautuu esteillä. Irtos joo, ja mun ketutuskäyrä vaan nousi. Ja lähes tällasta se oli sen loppuajankin.

Ohjeina sain, ettei pitäis tehdä rataa, vaan pätkiä. Ja kun ne sujuu, niin sitten rataa. Mä toivon, että tuo oli vaan eilisen joku hullu villi poikkeuspäivä Pyryllä. Ja nyt sisähallille treenaamaan, katotaan miten siellä käy.

maanantai 8. syyskuuta 2014

7.9.2014 Elinan opissa

ELINAN OPISSA

Eilinen meni kummipojan synttäreissä kun olis ollu kisoja. Tänään sitten oli kisoja vain kolmosluokille, ja me kun ei jostain syystä olla viel siellä. Ni sehän sopi enemmän ku hyvin, et pääsin Jänesniemen oppiin pitkästä aikaa.

Rata oli kuten aina, pitkä, haastava, vauhdikas ja just siks niin kiva. Radan suunnittelussa muutamassa kohdassa oli vähän vaikeuksia, kun tuntui, että kaikki ohjaukset oli vähän kökköjä. Sitten saatan vaihtaa ohjaussuunnitelmaa, kun olen katsonut muiden menevän. Ja sitten tuntuu, että Elinan takataskusta löytyy vielä suunnitelma, joka ei tullut edes mieleeni. 

Vaihdoin siis suunnitelmaa aika alussa, kun näin miten kiire Katilla tuli Duffyn kanssa. Mun jalat ei välttis mene niin kovaa, niin päätin vaihtaa ohjaukset kahteen peräkkäiseen takaaleikkaukseen, jälkimmäinen vielä okseri. Takaaleikkauksilla saan Pyrynkin kääntymään kovasta vauhdista. Ei hassummin meiltä, tai sanotaan meidän tasoon nähden.

Kaikissa kohdissa oli tekemistä ja pätkissä tietty tein, mutta yks kohta jäi erityisesti mieleeni. Puomin jälkeen tein välistävedon jollain japsilla ja pätkä jatkui vielä ansaputken ohi kepeille. Ei tosiaan mikään helppo kohta. Ja mikä fiilis, kun sen sai onnistumaan.

Ohjaajalla oli vähän vaikeuksia myös esim. muistaa "puomi" nimeltä, tarjosi mm. keppejä !?!!! Samoin kun keskityin oikein johonkin kohtaan, niin oli vaikeuksia muistaa miten rata jatkui. Voi voi, huolellisella ohjauksella pääsee vielä pitkälle, kun malttaa vain tehdä sen. Tosi hyvä fiilis jäi taas. Jostain syystä se on Elinan treeneissä enempi sääntö kuin poikkeus.

TOKOSSA TUNNARI

Illalla vielä tokotreeneihin treenaamaan tunnaria. Tehtiin sitä viimeks varmaan toukokuussa, kun oltiin sairiksella, eikä muutenkaan olla siinä vasta kuin alkutekijöissä. Ensin käytti enempi silmää, niin sitten piilotettiin kapula maastoon, niin joutui käyttämään ihan kunnolla nenää. Kivaahan se oli ja sain hyviä neuvoja, mutta keskityn noihin "uudempiin" juttuihin, kun/jos selviän lauantain AVO-luokan tokokokeesta. Toivottavasti ohjaaja osaa tällä kertaa jo säännöt, se ei oo kyllä ihan varmaa, ainakaan kun jännitys hyppää kehään.