sunnuntai 31. toukokuuta 2015

31.5.2015 Kolmoset korkattu

KOLMOSET KORKATTU

Purinalla tänään ekoissa kolmosen kisoissa Pyryn kanssa. Tykkäsin Luomalan radoista, ne oli sellaisia sujuvia, mutta sopivasti vaikeusastetta.

Sisällä oli ensin hyppis. Mua tietysti jännitti jonkun verran, ja pää varmaankin kääntyili liikaa, kun rimoja tuli alas jopa kolme. Ja olihan tuo Pyrykin täpinöissään. Kyllä kai sekin aistii, kun hihna tärisee. Mutta oltiin silti samalla radalla. Aika lopussa mentiin taas uudelleen alussa olevaan suoraan putkeen ja (edessä ansaeste) piti kääntyä 90 astetta kepeille. Leijeröin yhden hypyn ja sanoin jotain ihan muuta kuin kepit. Niin Pyryhän ei tajunnut ja hyppäsi mua kohti olevan hypyn. Siinä se hylly. Jäljellä ei olis enää ollu ku loppusuora.

Ulkona oli sitten kaks seuraavaa rataa. Joku kielto tuli jossain vaiheessa, mutta aika lopussa lähetin putkeen ja taas leijeröin yhden hypyn, mutten taaskaan pöljä sanonut mitään. Niin Pyryhän tuli putkesta, näki edessä olevan hypyn ja hyppäsi sen. Siinä se hylly. Ja jäljellä olis ollu taas loppusuora. Kannattaako tehdä samat virheet kahteen kertaan.

Viimoselle radalle vaihdoin tutustumisen jälkeen vielä pari ohjausta. Ja hyvä että vaihdoin. Taas oli kohta, jossa putken jälkeen jengi teki paljon persjättöjä, mutta ajattelin, että mä haluan pitää vielä polvilumpioni, enkä uskaltanut ottaa riskiä. Suunnittelin seuraavalle hypylle sitten vippausta, mutta kiitos Iriksen kun keksi, että jos ottaisi vastaan toisin päin ja tekis sellasen sylkkärimäisen pyöräytyksen (mikähän sen nimi onkaan). Toinen kohta oli sellainen missä monta koiraa eksyi putkeen, kun piti mennä A:lle. Päätin sitten tehdä siihen vastakäännöksen, enkä vilkaisekaan putkea. Ja nämähän onnistui! Taas päästiin lähelle loppua, kun keppien jälkeen meni yhden hypyn ohi ja seuraava olis pitäny ohjata takaa. Mutta kun palasin tekemään sen ohihypyn, niin jäljessähän olin tietty ja Pyry hyppäsi väärin päin. Siinä sitten se viimonen hylly.

Mutta uskokaa tai älkää, mulla on oikein hyvät fiilikset. Me tehtiin samaa rataa kaikki kolme, eikä Pyry ampunut minnekään omille teilleen. Kontaktit oli aika hintsut, kun annoin lähes samantien luvan lähteä (ennenkuin varastaa). Mutta ei siis kontaktivirheitä. Sitten kun katsoin muiden menoa, niin totesin, että ei se tuon kummenpaa ole juuri kellään, muutkin mokaa. Ja välillä ihmettelin joidenkin ohjauksia ja olin aika tyytyväinen omiin valintoihini.
Kiva päivä, koko päivä ulkona superihanan koiran kanssa kisaten ja muita katsellen ja niistäkin oppien. Kyllä uskon, että tästä se lähtee. Iris ja Pirjo olivat ihanan kannustavia, niin siitäkin tuli varsin hyvä mieli. Kai siellä sitten oli jonkun verran onnistuneita osiakin.
Uutta ilmoa vaan kehiin, paitsi kun juuri niitä katsoin, niin eipä niitä sopivia oikein taas ollut tarjolla, kun ens lauantaina meen 50-vuotis synttäreille ja seuraavana viikonloppuna onkin SM:t. Herkästi menee taas heinäkuulle. Voi pöh, juuri kun oikein innostuin!

30.5.2015 Muisti pätkii

MUISTI PÄTKII

Viime aikoina treeneissä ollut ärsyttävää radan unohtelua. Ja usein se on ne samaiset paikat missä ei millään muista mihin rata jatkui. Kisoissa sitä ei onneksi ole tapahtunut, tosin en ole nyt juuri kisannutkaan kuin sen kerran kuussa.
Syitä on tietysti monia. Treeniradat on olleet usein sen verran pienemmällä alueella, että esteet mennään moneen kertaan moneen suuntaan. Toinen syy saattaa olla stressi, työstressi, jolloin ajatukset ei oo aina ihan mukana. Tai sitten en vaan keskity kunnolla tekemiseen, ja sekös itseä eniten ärsyttää.

Edellisellä viikolla Saijan treeneissä mentiin kisanomaisesti. Ja mikä siinäkin on, että meikälle tulee noissa tilanteissa jonkunlainen luovutusfiilis, ettei tästä varmaan mitään onnistunutta nyt tule. Ja niinhän siinä kävi, Pyry haukkui jo mennessään radalle eli viretila oli ihan väärä. Rata oli ihan kiva, mutta sain Pyryn kaikkiin mahdollisiin ansoihin, vaikka tiedostin ne etukäteen, mutta kun ohjaus ei onnistunutkaan niinkuin ajatteli, niin...ja mikä ihme siinäkin oli, että olin päättänyt, että okserilla en takaaleikkaa. Tein sen Saijan pyynnöstä kuitenkin, ja sehän pelitti ihan satasella. Noloa. Sitten olin varma, että Pyry menee kepit mistä vaan, mutta ei kyllä tuossa mielentilassa. Pöh. No tällee se rata meni, vaikka oli siellä paljon hyvääkin. Mutta se siitä kisanomaisesta, kohotti itsetuntoa ihan hitokseen!
Kisanomaisen jälkeen mentiin sitten yksitellen, kuten yleensä treeneissä, hiottiin niitä hankalia kohtia. Siinä katselin sitten muita, kun olin vasta vikana vuorossa. Ja muilla näytti menevän tosi hyvin, niin manasin siinä ääneen, että en kestä jos minä en nyt onnistu ollenkaan. Saija huuteli kentän puolelta sitten vitsinä, että haluat sitten varmaan rahat takaisin. Eipä tarttenut karhuta rahoja takaisin, rata sujui jo paremmin kuin hyvin. Ainahan siellä jotain hiomista on, mutta pääasiassa pätkissä osattiin kuitenkin kaikki. Keppien jälkeistä elämää kokeilin kolmella tavalla, "flipillä", päällejuoksulla ja whiskyllä, ja ne kaikki onnistui! Eli kotiin lähti kuitenkin ihan tyytyväinen koirakko.

Tiistaina tehtiin Ville Liukan maanantai-ryhmälle vetämää treeniä. Vaikein kohta taisi olla putkesta takaakierto, sieltä ässänä, vikalle välistä ja sieltä kepeille. Laura kertoi miten missäkin kohtaa oli tarkoitus tehdä. Ihmetystä herätti vähän juuri tuon kolmen esteen ohjauspaikka. Piti ohjata ensimmäinen kauempaa (eli saada koira menemään takaakiertoon ilman, että menee lähelle ohjaamaan) ja siitä jatkaa ehkä parin metrin etäisyydellä hyppyihin. Ja minä kun olen tottunut ohjaamaan ihan läheltä pienellä etumatkalla. Mutta tietysti jos haluaa koiran kaartelevan enemmän, ehkä silloin ohjaaminen on helpompaa (ja ehkä hitaampaa), tiedä häntä. Mutta rata oli kiva, sellanen Pyrylle sopiva, joka irtoaa putkiin ja menee kepit itsenäisesti ja oli siellä yksi puomi-putki-erottelukin, osattiinhan me sekin, jes. Sain kyllä leijeröidäkin parissa kohdassa, kun ei vaan kerkee joka paikkaan Pyryn mukana, ja jos ei tarttekaan, niin mitä turhaa.

Keskiviikkona olikin sitten vika Saija-treeni ennen kesätaukoa. Tulin vähän myöhässä vaihteeks duunin takia, niin missasin sitten rataantutustumisen, enkä ehtinyt sitä koko päivänä edes katsoa facesta. Ja niin taas unohtelin parissa kohtaa mihin rata jatkui. Voi turhautus! Suht hyvin meni silti, yhdessä kohtaa oli taas vaikeuksia saada tieto ylhäältä jalkoihin asti. Kumpi jalka eteen, että saisin jarruttamaan ja kääntymään tiukasti. Siihen jatkoon Saijalla olikin makee ohjausehdotus, oliko se nyt sitten se flippi nimeltään tai jotain. Se tuntui kivalta ja se pitää muistaa tuon kaltaisissa kohdissa kisoissakin. Ollaan kyllä opittu paljonkin tässä talven aikana, ehkä siksi vihdoin päästiin tuonne kolmosiinkin asti.

Tänään lauantaina käytiin treenaamassa Saijan, Sarin ja Iriksen kanssa HiHan kentällä. Sarin kanssa laitettiin pystyyn taas se Liukan rata, kun ainakin minä halusin treenata sitä yhtä päällejuoksukohtaa eli se ensimmäinen niistä kolmesta hypystä. Kun Pyry tulee putkesta niin kovaa, että yhtään ei katso mun vastakäden vetoa, vaan laukkaa vaan mun liikkeen suuntaan ja ohi esteen. No aavistuksen pienellä puolivalssilla se onnistui ihan superisti ja onnistui se välistävetokin (välillä just ja just, mutta onnistui). Muut kohdat meni ihan priimasti, putkeen irtoomiset ja kepeille menot ja leijeröinnit, kuten tiistainakin.

Jänskää, huomenna meidän pitäis korkata ekat kolmosen kisat Purinalla. Jännittää varmasti, mutta olen tyytyväinen, jos vaan tehtäis yhdessä rataa, virheistä viis. Hyllykin kelpaa, jos rata muuten menee hyvin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

6.5.2015 Kesä tulossa?

KESÄ TULOSSA?

Viimeks treeneissä oli kylmää kyytiä, kun kävi Pyry ja Viima. Oliskohan nyt kuitenkin kesä jo tulossa, kun treenit meni suorastaan hyvin. No okei, ensin kun Saija oli oikassu multa lälläriohjauksen vek (pitemmästä tiestä lyhyempi ja nopeampi) ja sit jos ei lasketa ohjaajan paria unohdusta mukaan, niin not bad.

Rata oli tosi kiva, mutta kun parit kohdat mentiin kahteen kertaan, unohdin aina niissä kohdissa jostain syystä mikä kierros, minne nyt pitikään mennä ja kummalla puolella mun piti olla. Laho pää, minkäs teet.
Radalla koiran piti osata mennä kepit yksin loppuun asti, samalla kun ohjaaja ottaa sivuetäisyyttä. Ja se oli ainakin asia, jonka tiesin Pyryn osaavan. Kepit on meillä hienot. Ne mennään kovalla vauhdilla, mistä kulmasta vaan ja loppuun asti. Todettiin juur, että Saijan kasvateista suurin osa on hyviä pujottelijoita (kuin myös hyvin estehakuisia ja vauhdikkaita). Ja mistä se lie johtuu, olisko siis geeneissä ja hyvissä koulutusmetodeissa. Ja ehkä mäkin olen jotain perusjuttuja joskus tehnyt oikein.

Puomi piti myös mennä yksin loppuun asti, Pyry kyllä otti kontaktin ja pysähtyi, mutta ei mennyt ihan loppuun asti, vaan vähän oikoi ja jäi sivuttain. Lopussa otettiin erikseen vielä kunnolla alastulo, ettei rupee ennakoimaan ja siten himmaamaan, ja ettei opi sellaista puolittaista sivuttaista.

Yhden päällejuoksukohdan vaihdoin pakkovalssi-valssiksi, kun tuntui etten oikein ehdi alta pois ja jätä Pyrylle kunnolla tilaa hypätä, se loikka on kuitenkin niin pirun pitkä. Ja noita valsseja tehtiin muuallakin, eikä nyt ihan karmeita kaarroksia kai tullut, jos ei hirmu tiukkojakaan. Mutta tiedostan sen valsseissa kyllä koko ajan, etten peruuttaisi vaan lähtisin samantien kohti seuraavaa estettä, muuten ohjaus valuu.

Mutta lämpimäksi ja hyväntuuliseksi jäi mieli, kuin kesäinen auringonpaiste. Kiitos Saija taas. Kyllä se kesä sieltä tulee ihan just. Treenattavaahan on aina. En ole vielä kyllä uskaltanut/ehtinyt katselemaan kolmosten kisoja. Ja vaikka onkin jo kolmas koira, jonka olen kolmosiin asti saanut, ei kai se niin jännää ole. On se.


lauantai 2. toukokuuta 2015

2.5.2015 Neljäs kerta toden sanoo

NELJÄS KERTA TODEN SANOO

Saijan Keskiviikon treenejä kuvaa niin parhaalla tavalla Vahstedtin Jounin kommentti treeneistä
"Toivottavasti se kesä tulis pian. Kyyti oli tänään aika kylmää; hallissa kävi meinaan aikamoinen Pyry ja Viima ..."

Tänään lauantaina oltiin vaihteeks Liedossa kisaamassa, Berglundien radoilla. Jäi mieleen, että aika paljon oli molemmilla takaakiertoja. Kyllä meinas heemo mennä parin ekan radan jälkeen. Melkein olis tehny mieli heittää hanskat tiskiin. Meno oli samanlaista kaahotusta kuin keskiviikkona, sellasta ville vallaton -meininkiä. Kontakteilla ei pysytty, niin otin uusiks, ja eiku käveltiin pihalle. Ja todellakin samantien treenaa pihalle kontakteja. Mutta mutta...ei siellä pihalla mitään ongelmaa taaskaan tietty ollut. Sisällä vedettiin kontakteja jo kaikella mahdollisella, kävelyrampilla ja portailla. Ehkä se auttoi takomaan päähän, mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa.

Kolmas rata jo näytti agilityltä. Mutta neljäs kerta toden sanoo. Se oli hyvä rata, ehjä kokonainen rata, jossa oltiin Pyryn kanssa ihan kimpassa. Herttinen sentään, me saatiin nolla ja noustiin kolmosluokkaan!!!!!! Kisakirjassa ykkösputki piti loppuun asti (siis kuus kappaletta voittoja)! Ihan mahtavaa! Vaikkei me sinne kolmosiin ehkä ihan valmiita olla vieläkään tai ikinä, mutta sinne vaan on nyt mentävä! Näköjään me tarvitaan neljä rataa, ennenku meillä alkaa vasta toimii, kun muut siinä kohtaa jo väsähtää. Tai ehkä se oli se ketutuskäyrä mikä koko ajan nousi ja sai sellasen perkele-asenteen päälle, että johan rupee koirakin kuuntelee.

Mut hei, me lennettiin ny kolmosiin! Siellä ollaan, treenattavaa riittää aina vaan, ykkösinä yhä jarrut ja kontaktit. Mut vaikeuksista huolimatta Pyry on ihan paras treenikaveri, kiitos kasvattaja ja koutsi Saija! Kiitos muillekin tsemppareille ja kouluttajille! Yks etappi taas saavutettu. Happy happy happy!