lauantai 26. elokuuta 2017

2017-08-26 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA


Keskiviikkoiltana 23.9.2017 oli Pyryn ihka eka rallitokokoe ja samoin mun. Eihän se rata vaikee ollu, mut oli vaan paljon asioita mitä piti muistaa. Ainakin muistin, et hihna hymyilee. Pitää päästä ylempään luokkaa, et pääsee hihnasta, se on niin turha. Kyllä mua jännitti, muttei niin paljoo ku aikanaan eka aksakisa.(Sillon alko melkeen vatsakipu, kun laitoin ilmoittautumisen postiin kaks viikkoo ennen kisaa; joo siitä on noin tuhat vuotta, eikä mitää internettejä). 


Kai se Pyrykin reagoi mun jännittämiseen ja sit vielä tuomari ja sihteeri seisoikin ihan lähellä. Pyry hämääntyi ja siitä tuli epävarma, ei meinannu millään tulla eteen istumaan vaan jäi vinottain. Otin sit uusiks ja sama juttu. Siinä kohtaa rupes jo hiki nousee, et tähän alkuunko me heti jäätiin. Jatkoin siitä kuitenki liikettä peruutus 1-2-3. Maaliin päästyäni en tienny yhtään mitä olin tehny ja miten meni ja alko sit vasta puntit tutista (ennen vaan kädet).
Se yks liike olikin sit meitin ainoo virhe, joka oli lopulta "hylätty", koska minä en osannu enää panikoimiselta laskee kolmeen ;) Paperissa luki 1-2-2!!! ja hyvää yhteistyötä.


Ja olihan se kivaa. Nyt haluan uudestaan. Ehkei seuraava kerta (varsinkin kun ei ole omalla kentällä tuttujen silmien alla) jännitä niin paljon. Ihanaa, että meillä on Pyryn kanssa muitakin lajeja mahdollista harrastaa kuin aksa. Pyryhän osaa, kun tää onkin mun huonolle hermorakenteelle hyvää treeniä. Facessa olikin onnittelujen joukossa "hyvä Sari, tekee hyvää hermoillesi jatkaa tätä lajia". Huvittavaa oikeestaan. No mä oon mä. Rallitokokisan takia jäi nyt vepetreenit väliin, mutta siinä ollaan vielä kaukana kisaamisesta.


Torstaina treenasin Vipin (Pyryn veli) kanssa aksaa. No eihän se ihan viimesen päälle aina mennyt, mutta olipa kivaa. Kyllä aksa on...huokaus. Oli muutama kohta, jossa ensin ajattelin, että joudun tekee ihan hirmusti töitä ja lopputulos yllättikin iloisesti helppoudellaan. Sitten kun en aina muista/tiedä miten Vip menee/osaa/reagoi tietyissä kohdissa. Tiedän jo monta asiaa mitä Vipin kanssa pitää muistaa: katso koiraa viimeseen asti, mun liika hidastus saa Vipin kieltämään, ei oikein osannut ristikkäistä hyppyä esim. whiskyä (jota mä taas harrastin paljon Pyryn kanssa) mutta tääkin liittyy juur edelliseen, kepeillä pitää lähes loppuun saattaa... mutta niistä viis, haastavuus on juuri lajin suola ja voi sitä onnen tunnetta, kun onnistuu. Parasta olis treeni kahdessa osassa. Eka pätkissä pahimmat höyryt pois, tauko ja sitten kunnolla rata. Ihana Vip.


Perjantaina olikin Ranen vuoro. Käytiin eka kerta Saijan "leikkikoulussa". Kiva, että pennuista mukana myös Bou, Vola ja Saijan Vinkkikin. Näkee vähän mitä kukin on tehnyt ja osaa ja saa sitäkin kautta vinkkejä mitä vois tehdä.
 
Otettiin eteenmenoa/ohjausta ruokakupille. Ensin suoraan, sitten mun kautta kulmasta. Ensin lupa lähteä, sitten eteen tai mene tms. Sanoinkin, että tässä katotaan kuka on ahnein. Ja Ranelta sujui vallan mainiosti.
Sitten kahden lelun leikkiä, jonka mäkin vihdoin ehkä opin. Välillä Rane toi vahingossa lelun takaisinkin.
Vinkki näytti miten mennään "go-go" juoksualustalle. Bou näytti mistä sen tekeminen aloitetaan. Sen ajattelin tehdä naksulla, niinkuin ehkä monen muunkin. Tanja näytti Volan lätkälle menon, jossa samaa.
Vikana halusin ohjeita, ettei tuo tartu lahkeeseen juostessa. Saija näytti Ranella. Lelu on tietty avainasemassa, siksi se ei vielä olekaan onnistunut, jos olen lenkillä koemielessä jonkun juoksuaskeleen ottanut, koska ei ole ollut lelua mukana.
Sitten yritin näyttää miten hankalaa on laittaa Rane kiertämään oikealta vasemmalle kartion ympäri. Siitä ei tod meinannut tullakaan mitään. Yritän muistaa, että oma liikkuminen voi myös tehdä ihan ympyrän eikä vaan valssilla.


Oli se kivaa touhua. Varsinkin ne hetket, kun näet oikein miten pienen päässä raksuttaa ja se hiffaa jutun. Parin viikon päästä uudestaan.


By the way, Rane 13 viikkoo 7,0 kg. Taitaa tällä hetkellä olla toiseksi kevein (riippuu vähän vaa'asta). Mutta nuo kasvaa niin eri tahtia. Ranekin peuhaa Pyryn kanssa koko ajan niin, että energiaa kyllä kuluu. Kaveri sanoi, että tulee siro ja ketterä. Sanoin, että yhtä siro ja ketterä kuin omistajansa ;)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

2017-08-20 Rane reipas

RANE REIPAS


Viikonloppuna on tutustuttu paljon uusiin ihmisiin ja koiriin.
Eilen kävin koirien kanssa maalla äidin synttäreillä. Rane oli siellä kuin kotonaan. Oli kyllä samantien kaikkien kaveri. Toki Pyry, kun on kaikkien kaveri, auttaa asiaa. Rane oli oikein vieraskorea, eikä tehnyt vahinkojakaan sisälle.


Tänään ollaan oltu pelkästään Ranen kanssa HiHan aksakisoissa turistina. Siellä tavattiin myös sisko Vola ja veli Bou. Ihana nähdä miten ovat kasvaneet. Ja olihan ne kasvaneet. Rane näytti toistaiseksi noista melkeinpä pienimmältä ja tassujen kokokin sitä kertoi. Boulla oli aikas isot tassut. Eivät sisarukset minun silmään kuitenkaan miltään jättiläisiltä näyttäneet. Ihan sopusuhtaisia painikavereita olivat edelleen. Ja jaksoivat toista tuntia kiehnätä toistensa kanssa. Välillä tehtiin uusia koiratuttavuuksia, ihmeteltiin jumppaavia ohjaajia, syötiin nameja, kaivettiin maata, tutkittiin uusia hajuja, tutustuttiin uusiin aikuisiin ja lapsiin.
Hannan Luukas näki Ranessa varmaankin Zapin ja halusi kovasti tutustua Raneen. Jostain syystä Ranea jännitti himpun Luukaksen kanssa. Luukas oli kyllä niin ihanan rauhallinen ja näki, että on tottunut koiriin. Musta tuntuu, että se oli se hiljaisuus, mikä epäilytti Ranea. Kaikki uudet ihmiset yleensä tulee aika reippaalla äänellä tervehtimään, niinkuin vanhoja tuttuja. Rane kävi kyllä syömässä nameja Luukaksen kädestä ja muutenkin oli ihan lähellä, mutta ei ihan halikaveriksi vielä ryhtynyt. Sen sijaan kuuli ja tunnisti taas Sari T:n ja Elinan, ja oli niin halipusua. 


Ai niin, Rane sai ensimmäisen rokotuksensa ja oli reipas myös eläinlääkärissä.
Nyt siis 12 viikkoa ja painoi 6,4 kg (vertailuna Pyry painoi 11 vko 6,2 kg ja 12,5 vko 7,05 kg).

2017-08-16 Vepeilyä

VEPEILYÄ


Olin Pyryn ja Ranen kanssa taas vepetreeneissä Routiolla.
Pyrylle ekana otettiin vientiä, jolloin minä olin rannassa, Elina makupalojen ja lelun kanssa veneellä. Kyllä taas vähän tyssäsi siihen rantaveden rajaan. Ei meinannut millään irtoo veneelle. Vientikapula kyllä pysyy suussa hienosti. Mun piti suurinpiirtein reisiä myöten kahlata veteen ja vähän avittaa "tuuppaamalla" Pyry oikeaan suuntaan. Sitten meni suht kivasti. Tuota pitäisi nyt miettiä kunnolla, mutta tuntuu, että mulla on pää jo ihan sekaisin kaikista kokeiluista.
Toisena hypättiin veneestä ja se meni tosi hyvin, kun oikein kunnolla hetsattiin.


Kolmannen osuuteni "uhrasin" Ranelle. Hän oli jo niin reipas tullessamme treeneihin. Ransu moikkasi kaikki häntä vipattaen. Sari T ja Ellu olivat selkeet suosikkitytöt ;). Rane meni myös ihan itse rantaveteen jalkoja myöten ja halusi veneeseen. Käytiin sitten Ranen ja Sari T:n kanssa veneilemässä, hakemassa poijut pois. Yhtään ei näyttänyt jännittyneeltä. R nojasi etukäpälät veneenreunalla ja näytti siltä kuin olisi halunnut hypätä veteen. Kun sitten tultiin rantaan, niin sitten vähän jänskättikin kuinka korkealla reuna olikin rantavedestä. Enkä edes olis antanut hänen hypätä sieltä.


Mun ihanat vepepojat.

lauantai 12. elokuuta 2017

2017-08-11 My little friend

MY LITTLE FRIEND

Pitäis aina kirjoittaa heti, niin muistaiski jotain. Neljä viikkoa on jo Ranenkin kanssa vierähtänyt. Ja ihan hyvin on mennyt. Parhaillaan ukkostaa ja salamoi, eikä tuo ole moksiskaan. Rane on ollut Pyryn treeneissä mukana ja käyty muissakin paikoissa. Rane on huomattavasti avoimempi nyt uusien ihmisten kanssa. Samoin muiden koirien kanssa. Pyry on ollut kaikessa suurena tukena. Ja voi sitä ilon päivää, kun Rane oli ollut meillä pari viikkoa. Ranella oli iltavilli päällä, meni ympäri alakertaa, kun Pyry sitten lähti riehuntaan mukaan. Siitä asti ovat kiehnänneet monta kertaa päivässä. Täytyy sanoa, että Pyryllä on yllättävän pitkä pinna, kun tuo riekkuu hampaillaan kauluskarvoissa, kävelee ali ja yli ja vie jopa luun tai lelun nenän edestä. Mutta siis niin ihanaa, että ovat hyviä kavereita. Elämä on näin paljon helpompaa, kun on pienellä iso kaveri ja isolla pieni kaveri.

Rane on pari kertaa jopa pyytänyt ulos, mutta kakat varsinkin tulee enimmäkseen sisälle, mutta osaa käydä pesuhuoneen paperilla tekemässä. Tällä viikolla on ollut vähän vatsaongelmia. Rane on oksentanut ruokansa monen tunnin syömisen jälkeen. On myös syönyt sen uudelleen monesti. Jak. Torstaina sitten vatsa oli ihan ruikulilla. Onneksi se ei kestänyt kuin vuorokauden. Kuinka voi olla iloinen kiinteästä kakasta, jotka oli aamulla pesuhuoneen paperilla. Sitten Masa kertoi Ranen taas aikaisin aamulla oksentaneen edellisillan ruoat. Masa antoi sitten kuitenkin uutta ruokaa ja on saanut päiväruoankin, eikä ole ainakaan vielä oksentanut. Mutta huoli minulla on kuitenkin pienen puolesta, vaikka hän on ihan pirteä, leikkii, riehuu, syö, juo, kakkaa, pissii, on mielestäni muuten ihan normaali. Mutta kattellaan nyt viikonlopun yli vielä. Kiloja oli 5,7 kun ikää 11 viikkoa.

Me on sitten enimmäkseen oltu vaan pentuja. Rane osaa istua ja odottaa (ovella, ruokaa ym.). En kehtaa tässä selittää mitä kaikkea olen tehnyt tai yrittänyt. Muut pennut on tehneet jo vaikka mitä ja ovat tosi taitavia, mutta me tehdään meidän tahtiin. Hän on kuitenkin niin ihana. Miten olen saanut kaksi näin ihanaa koiraa. Kiitos Saija miljoonasti. Voin ihailla noiden touhuja vaikka kuinka kauan.

Pyry on treenaillut vepeä ja rallia. Vepessä ongelmana on ollut sen tietyn rajan ylitys, olin minä rannalla tai veneessä. Ja se raja on about siitä, mistä Pyry joutuu lähtemään uimaan, kun jalat on vielä pohjassa ilmeisesti. Epävarmuuttahan se on ja töitä tehdään, että se paranisi koko ajan. Se on kyllä ihan huippufiilis, kun viimeksikin onnistui ilman sitä epäröintiä. Samoin edelliskerran veneestähyppykammo oli tiessään. Muistaisi vaan taas kaikki mitä tehtiin ja miten tehtiin. 

Eilen oli taas Pyryllä rallytoko-treenit ja laitettiin joku MES-luokan rata, jossa oli paljon oikealla puolella kuljettamista. Samoin oli jonkun verran uusia liikkeitä. Periaatteessa kaikki muut meni hyvin, paitsi kun kuljetetaan oikealla ja käännytään 270 astetta oikean kautta. Silloin pitäisi takapään toimia paremmin. Toinen isompi ongelma oli putki ja putken jälkeinen elämä. Vaikka kuinka yritin, että mennään rauhallisesti, niin noup, täysiä läpi ja palaaminen oikeaan seuruuseen oli mahdotonta. Selkeästi siinä meni agilityvaihde päälle. Kuitenkin alkupuolella ollut hyppy ja siitä paluu seuruuseen meni enemmän kuin mallikkaasti. Kivaa oli tehdä uusia juttuja.

Nyt mennään tuonne sateeseen lenkille. Rane muuten on vähän sokerista, ei oikein tykännyt sateesta, kun yritin päästää pihalle pissille. Mutta nyt mennään eikä meinata, satoi tai paistoi.