KISANOMAISESTI
Seli seli, mulla löytyy aina hirmu hyvät selitykset miksi tein noin tai näin. Oikeesti mulla ei oo mitään selitystä eikä käsitystä miksi tämä aksa on taas näin vaikeeta. Ollaanko menty jopa takapakkia. En vaan saa tehtyä kokonaista rataa. Jos nyt rima putois vaan, niin ei haittaisi, mutta eksyminen/valuminen väärille esteille, murrrr...
Ja miten niin valuu, no tottakai kovin yllättävissä paikoissa, kuten putkijarruissa. Meidän bravuuri, not. Ne ei vaan toimi, Pyry ei käänny, kun en osaa. Jos käyn laittaa lelun toiseen päähän, niin joo kääntyy. Mutta se pitäis käydä laittaa sinne joka kerta. Tuntuu, että tee mitä vaan ja miten päin vaan, niin Pyryn pitää ensin tulla täysiä putkesta ulos ja vasta sitten se ehkä mahdollisesti kattoo mua, että mihin suuntaan pitäis kääntyy. No olihan siellä Saijan radalla toki muitakin valumiskohtia, kun mennään kovaa ja linja ei oo ihan suoraan seuraavalle.
Pahin kirosana on mulle "kisanomaisesti". Se meni jo siinä kohtaa metsään. I hate that word. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että paineistun jo siitä. Koira ei niinkään, vaan minä. Mun hermo ei kestä. Ei edes treeneissä. Lähinnä mun hermo ei kestä epäonnistumista. Ja mä jo nään ne kohdat missä epäonnistun ja usein olenkin oikeassa. Pää tekee jotain ja jalat jotain muuta. Ja epäonnistumisen jälkeen pitäis jatkaa vaan, what? ei pysty! Koska se kävi niin toteen, että ei tietty taaskaan onnistuta, ja sekös masentaa. Viis kiloo sitten oli ihan eri meininki, vai kultaako aika muistot. No ainakin me ollaan nyt vähän hukassa, eikä saada ehjiä ratoja millään aikaiseksi.
Koiraa on taas tänään kyllä kehuttu. Kyllä, se on hieno. Se menee kovaa ja se osaa paljon, mm. tänään vaikeat kepeillemenot. Ohjaaja vaan sössii muualla, kun ei osaa tehdä niitä jarruja, eikä rytmittää pitkiä estevälejä, eikä tehdä pakkovalsseja, eikä...eikä ainakaan kisanomaisesti.
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
sunnuntai 18. syyskuuta 2016
2016-09-18 P...HAU
P...HAU
Saijan kanssa tänään aamusella (ihan liian aikaisin, huoh!) kisaamassa Orimattilassa. Mutta onneks oli hieno ilma, kun oli vielä ulkokisat, ehkä viimeiset tänä vuonna. Tuomarina Hilpi Jaskari, jonka radat oli suht helpot, tai ainakin selkeet, vaikka ei onnistuttukaan. Tuloksena 5, hyl, 10.
Eka radalla muuten jees, mutta yllättäen tuli kolmannesta välistä kepeiltä pois. En oikein tiedä mitä tapahtui, ihan kuin olisi haistellut siinä kohtaa maata. Mutta ei muuta kuin uudestaan ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin kauemmaksi. Aikaa meni siis tuohon ja kontakteilla himmaa liian aikaseen, niin oltiin vitosella vasta yhdeksänsiä (nollia oli kuus).
Tokaradalla tuli taas hämmennys (lue: jähmettyminen). Putkesta näytti tulevan hypylle niin kovaa, että jäin paikalleni ja jatkosuunnitelma kepeille meni plörinäks. Rintamasuunta aukes, kun olin liian takana ja Pyry meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Että silleen.
Vikalla radalla alku meni kuin unelma, ihan suunnitellusti, pakkovalssi ja heti seuraavalla takaakierrolla persjättö, jotta ehdin kunnolla tekee suoralle putkelle putkijarrun. Pituudella saatoin kääntää pään etsien mihin sitten, niin pituuden vika palikka kaatui. Sitten olin vielä juoksemassa eteenpäin, kun piti mennä putkesta putkeen, niin Pyry jäi siihen sitten pyörimään, ja siitä kielto.
Eli sama linja jatkuu, aina jotain ja ihan ohjaajan piikkiin. Lääkkeenä tähän nyt vaan lisää kisaamista. Sen verran on vaan viikonloppumenoja, ettei oikein ehdi ennenkuin vasta lokakuun puolivälissä. Ei oo reiluu. Onneks on sentään treenejä.
Saijan kanssa tänään aamusella (ihan liian aikaisin, huoh!) kisaamassa Orimattilassa. Mutta onneks oli hieno ilma, kun oli vielä ulkokisat, ehkä viimeiset tänä vuonna. Tuomarina Hilpi Jaskari, jonka radat oli suht helpot, tai ainakin selkeet, vaikka ei onnistuttukaan. Tuloksena 5, hyl, 10.
Eka radalla muuten jees, mutta yllättäen tuli kolmannesta välistä kepeiltä pois. En oikein tiedä mitä tapahtui, ihan kuin olisi haistellut siinä kohtaa maata. Mutta ei muuta kuin uudestaan ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin kauemmaksi. Aikaa meni siis tuohon ja kontakteilla himmaa liian aikaseen, niin oltiin vitosella vasta yhdeksänsiä (nollia oli kuus).
Tokaradalla tuli taas hämmennys (lue: jähmettyminen). Putkesta näytti tulevan hypylle niin kovaa, että jäin paikalleni ja jatkosuunnitelma kepeille meni plörinäks. Rintamasuunta aukes, kun olin liian takana ja Pyry meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Että silleen.
Vikalla radalla alku meni kuin unelma, ihan suunnitellusti, pakkovalssi ja heti seuraavalla takaakierrolla persjättö, jotta ehdin kunnolla tekee suoralle putkelle putkijarrun. Pituudella saatoin kääntää pään etsien mihin sitten, niin pituuden vika palikka kaatui. Sitten olin vielä juoksemassa eteenpäin, kun piti mennä putkesta putkeen, niin Pyry jäi siihen sitten pyörimään, ja siitä kielto.
Eli sama linja jatkuu, aina jotain ja ihan ohjaajan piikkiin. Lääkkeenä tähän nyt vaan lisää kisaamista. Sen verran on vaan viikonloppumenoja, ettei oikein ehdi ennenkuin vasta lokakuun puolivälissä. Ei oo reiluu. Onneks on sentään treenejä.
perjantai 9. syyskuuta 2016
2016-09-07 Vanhuus ei tuu yksin
VANHUUS EI TUU YKSIN
Tiistaina taas odotettu Saijan treeni. Reisi, kun revähti pari viikkoa sitten, niin vähän varoin ja pelkäsin miten pelittää. En ehtinyt oikein spurttaamaan kunnolla, kun jo olin rähmälläni. Lähetin Pyryn putkeen, enkä yhtään katsonut koiraa, kunnes näin vilauksen ja muks, törmättiin ja siinä samassa muljautin sitten nilkkani. Sattui kyllä ihan hitokseen, mutta pääsin ylös ja ajoin autolla kotiinkin asti. Kai siinä venähti nivelsiteet tai jotku, onneksi ei mitään sen pahempaa. Enivei on se vielä vähän turvoksissa. Kävellä pystyn ihan hyvin nyt, mutta ei saa yhtään laittaa nilkkaa vinoon, sitten sattuu. Däm, vanhuus ei todellakaan tuu yksin. Polvi vois vielä mennä samasta jalasta...
Ärsyttävää, kun haluis treenaa. Oma huolimattomuus, itseä saa syyttää. Ehkei hoksottimet olleet ihan vimosen päälle enää kymmenen aikaan illalla. No mut annoin lelupalkan ja koiran Saijalle, että "täs" ja voi että ne meni upeesti. On se hienoo, kun sen osaa.
Keskiviikkona vepessä, vielä, kun ilmakin oli niin lämmin. Jatkettiin samaa kuin viimeksi, Lefa toimi koutsina. Hetsattiin köydenpätkällä rannassa, köysi veneeseen, ja sinne ui ja hienosti takas. Pari kertaa saatiin Pyry lähtee yhtään epäröimättä. Jes jes, se oli hieno näky, se on siis mahdollista. Kait se lukko joskus murtuu lopullisesti. Sitä odotellessa. Vielä on ainakin ens viikolla treeni, mutta ilmoista riippuen ja taitaa sitten jäädä talvitauolle.
Eilen jätin aksatreenit sattuneesta syystä väliin, mutta otin tottista omalla pihalla. Ruutuun meno on tavallaan haastavaa. Kun menee vauhdilla tarpeeks pitkälle, menee hienosti ja saan pysäytettyä. Mutta sen jälkeen liian nopeaoppinen koira rupee ennakoimaan, eikä mene enää ruutuun asti. Käyn sitten taputtelemassa ja laitan palkankin ruutuun ja silti vähän vaikeaa. Pöh.
Toinen ärsytys mikä tuli eilen pihalla esille oli tötsän kierto. Mulla ei ole sellasta korkeeta tötsää, vaan sellanen matalampi. Sitten kun pihalla on vielä aksahyppyjä, niin se on ihan mahottoman vaikeeta lähtee kiertää sitä tötsää. Ihan liian pieni mun pikku puudelille, mikä tötsä? en nää?
Tänään sitten ajattelin mennä rallytokoilee. Kunhan en astu yhtään vinoon pehmeellä kentällä. iiik.
Tiistaina taas odotettu Saijan treeni. Reisi, kun revähti pari viikkoa sitten, niin vähän varoin ja pelkäsin miten pelittää. En ehtinyt oikein spurttaamaan kunnolla, kun jo olin rähmälläni. Lähetin Pyryn putkeen, enkä yhtään katsonut koiraa, kunnes näin vilauksen ja muks, törmättiin ja siinä samassa muljautin sitten nilkkani. Sattui kyllä ihan hitokseen, mutta pääsin ylös ja ajoin autolla kotiinkin asti. Kai siinä venähti nivelsiteet tai jotku, onneksi ei mitään sen pahempaa. Enivei on se vielä vähän turvoksissa. Kävellä pystyn ihan hyvin nyt, mutta ei saa yhtään laittaa nilkkaa vinoon, sitten sattuu. Däm, vanhuus ei todellakaan tuu yksin. Polvi vois vielä mennä samasta jalasta...
Ärsyttävää, kun haluis treenaa. Oma huolimattomuus, itseä saa syyttää. Ehkei hoksottimet olleet ihan vimosen päälle enää kymmenen aikaan illalla. No mut annoin lelupalkan ja koiran Saijalle, että "täs" ja voi että ne meni upeesti. On se hienoo, kun sen osaa.
Keskiviikkona vepessä, vielä, kun ilmakin oli niin lämmin. Jatkettiin samaa kuin viimeksi, Lefa toimi koutsina. Hetsattiin köydenpätkällä rannassa, köysi veneeseen, ja sinne ui ja hienosti takas. Pari kertaa saatiin Pyry lähtee yhtään epäröimättä. Jes jes, se oli hieno näky, se on siis mahdollista. Kait se lukko joskus murtuu lopullisesti. Sitä odotellessa. Vielä on ainakin ens viikolla treeni, mutta ilmoista riippuen ja taitaa sitten jäädä talvitauolle.
Eilen jätin aksatreenit sattuneesta syystä väliin, mutta otin tottista omalla pihalla. Ruutuun meno on tavallaan haastavaa. Kun menee vauhdilla tarpeeks pitkälle, menee hienosti ja saan pysäytettyä. Mutta sen jälkeen liian nopeaoppinen koira rupee ennakoimaan, eikä mene enää ruutuun asti. Käyn sitten taputtelemassa ja laitan palkankin ruutuun ja silti vähän vaikeaa. Pöh.
Toinen ärsytys mikä tuli eilen pihalla esille oli tötsän kierto. Mulla ei ole sellasta korkeeta tötsää, vaan sellanen matalampi. Sitten kun pihalla on vielä aksahyppyjä, niin se on ihan mahottoman vaikeeta lähtee kiertää sitä tötsää. Ihan liian pieni mun pikku puudelille, mikä tötsä? en nää?
Tänään sitten ajattelin mennä rallytokoilee. Kunhan en astu yhtään vinoon pehmeellä kentällä. iiik.
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
2016-09-04 Tokoillaan
TOKOILLAAN
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeestä maahan millään. Myöhemmin kotona asiasa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenasin liikkeestä istumista. Se olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri selkeesti etsien, että mitäs täältä pitäis löytää, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeestä maahan millään. Myöhemmin kotona asiasa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenasin liikkeestä istumista. Se olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri selkeesti etsien, että mitäs täältä pitäis löytää, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
2016-09-04 Tokoillaan
TOKOILLAAN
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeetä maahan millään. Myöhemmin kotona asiassa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenain liikkeestä isstumista. Sse olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.
Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.
Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeetä maahan millään. Myöhemmin kotona asiassa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenain liikkeestä isstumista. Sse olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)