lauantai 27. huhtikuuta 2013

27.4.2013

KARKALIN LUONTOPOLKU

Tänään käytiin Jaanan ja Lumen kans tallustamassa Karkalin (Karjalohjalla) luontopolku läpi. Yli kaks tuntia siihen meni. Lähtiessä oli melkeinpä kylmä, mutta lopussa hirmu hiki. Harmi vaan, kun siellä ei saa pitää koiria irti. Hihnan kanssa ei olis tullu mitään, mutta onneks otin flexin mukaan. 

Ei ollu kesän muistot uimisesta kadonneet, koska heti kun polku meni rannan viertä, Pyry olis lähteny uimaan. Sai nyt sitten kastella vähän jalkojaan, kun olivat niin likaisetkin kurasta. Pyry kun ei oikein digannu pitkospuista, vaan meni useimmiten vähän upottavaa liejureunaa pitkin. Kiire kiire eteenpäin, ei sitä nyt ehdi pitkospuilla liukastelee.

Pyry olis halunnu kantaa sellasia parin metrin kepakoita, välillä jopa suht painaviakin. Pikkasen on suuruudenhullu. Mutta jätti ne pyydettäessä rauhaan. Inez taas keräs perskarvoihin kaiken maailman risut. 

Hyvä ilma, hyvät maisemat ja mukavaa seuraa, sellasta nautittavaa aivot narikassa tasapainojumppaa tänään.

torstai 25. huhtikuuta 2013

25.4.2013

KISANOMAISESTI KENTÄLLÄ

Olis ollu kolmet treenit yhtäaikaa, ni valitsin niistä sit alueellisen. Sitten alueellinen peruutettiinkin osallistujien vähäisen määrän vuoksi. Plääh, kerranki olis ollu aikaa kunnolla. No se siitä. Sitten päätin mennä kentälle, koska oli hyvä ilma ja koska seuraavana torstaina mennään vikaa kertaa Sporttikselle "päättäreihin". Onneksi meninkin, koska siellä oli mun lisäksi vaan Karoliina. Muut oli tai eivät olleet peruneet.

Anu laittoi meille Saviojan ykkösen radan, jossa oli muutamassa kohdassa ihan tekemistä, sujuvaa, mutta töitä tartti silti tehdä. Ohjaa, älä oleta!
Eka otettiin kisanomaisesti. Ja hihhei, me päästiin nollana melkein loppuun asti. Pyry tuli tokavikan esteen ohi. Ja kaikki rimatkin pysyi ylhäällä. 

Sen jälkeen ruvettiin hiomaan kohtia. Alkua kokeiltiin niistolla, valssilla ja vielä ihan jarru+normikäännöksellä. Tuo viimeinen oli meille vaikein. Edelleen jarrutan liian hentoisesti, kun sen pitäisi tulla terävästi, että menee jakeluun.

Jarruja tarvittiin myös monessa muussa kohtaa. Mm. ennen keppejä, kun sitä ennen pääsi latasee kolmen hypyn kaarteen. Samoin jarruja tarvittiin ennen putkea (puomin alla) ja putken jälkeen hypylle. Ensin yritin tyhmänä taas liikkeellä vaan jarruttaa, mutta sitten tajusin etten kerkiä toiseen päähän jos jään siihen tupeksimaan. Pieni niiausliike lelu kädessä+suhina ja sama uudestaan ennen hyppyä. Voi voi, tää pitää oikeesti treenata kuntoon.

Siinä lopussa tuli A:n alta putkesta parille hypylle, näytin kyllä kädellä, mutta rintamasuunta lähti liian nopeesti pois loivassa mutkassa, ja ohi tuli. Liian kuuliainen, ei mene esteelle, vaikka se on nenän edessä, kun en kerran ohjannut sitä kunnolla. Nih.

Tätä juuri tarvitaan, ykkösen ratoja ja onnistumisia, voittamaan epäusko ja turhat pelkotilat. Nyt taas tuntuu, että se on niin lähellä, että päästään pian kisaamaankin. Huomenna olisi epikset AST:lla, mutta on myös luvattu vesisadetta koko päiväksi. Mutta mehän ei olla sokerista!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

23.4.2013

VIRKKALAN VIKAT

Vikan kerran Virkkalan hallitreenit tänä keväänä ja meidän puolella paikalla vain minä. Ja toisella puolella Anu koulutti Piaa.

Päätin kokeilla sitä Teemun "kuntotestitreeniä". Laitoin jotain 6 metrin välit neljälle hypylle. Järjestys 1-2-1-2-3-2-1-2-3-4-3-2-1, ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta. Periaatteessa neljäs hyppy oli lähes aina liikaa tai sitten mulla oli liian pitkät välit. Siinä Pyry ehtii latasta niin kovaa, että huudan neljännellä hypyllä vaan "eteen" (kun sivullakin oli hyppy jota ei menty) ja jarrutus sitten suht kaukaa. Ja tais se kuntokin loppua kesken, molemmilla. Ja liekö väsynyt vai miksi, kun kovassa vauhdissa sitten vielä rimat lentää. ...kele! Olipa yllättävän haastava.

Omalla puolella tein vielä A-putki erottelua, vähän tiukkaa keppikulmaa taas ja kaikki kontaktit plus persjättöä alastulon edessä. Itseasiassa kaikki nuo meni oikeestaan tosi hyvin, erottelu ja persjätöt superhyvin. Kepeillä tiukassa sulkukulmassa(?) pari kertaa vaikeuksia taipua väleihin.

Sitten mentiin kimppatreeneihin toiselle puolelle. Tämän ajan olivat menneet rataa, mutta nyt laitettiin Pauliinan ja Anun tekemien torstaisten paprujen mukainen lyhyt pätkä, jossa tehtiin kaikkia tekniikkakuvioita; Whisky, niisto, twisti, pakkovalssijaakotus, backlap mm. Välillä piti oikein pohtia, että miten ja mihin suuntaan. Ehkä ne on mulle jotenkin helpompia tehdä osana rataa.

Tulipa taas treenattua. Anun kanssa käytiin vielä jäähdyttelylenkillä ja pohdittiin tekniikkakuvioita ja ylipäänsä kouluttamista. Se oli sit siinä. Saas nähdä missä ens talvena treenataan.  

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

21.4.2013

KENTÄLLÄ JA TAAS KENTÄLLÄ

Epikset vai kentälle? Kentälle. Kera Saijan, Sarin ja Jaksin. Eka kasailtiin vähän uusia esteitä, sitten tokoiltiin ja vikaks aksattiin.

Tokossa otin luoksetuloa, se kun ei oo nyt ihan parhaassa kunnossa. Mielessä on aina toko-kokeen kympin arvoinen täydellinen luoksetulo, jossa Pyry tuli hirmu vauhdilla, tosi hienoon perusasentoon, eikä edes törmännyt minuun lainkaan. Siihen tässä pyrin, mutta törmäilee enemmän tai vähemmän ja nyt on ruvennut perusasennossakin jäämään vähän taakse. Pöh. Jos edes tuon törmäilyn saisin pois. Vielä ehtii.

Toisena otin seuraamista. Siinä tulee mieleen Saijan sanat blogistaan "matkalaukkuna mukanasi matkustan". Vieläkin naurattaa. Mutta sellaista se tuntuu olevan Pyryn kanssa. Mukana seuraa suht samassa kohdassa, mutta kun pää on vähän alhaalla tai edessä, eikä ylhäällä ylväästi, niin vähän on kuin olisin matkalaukun kanssa liikenteessä. Ehkä se on vire-kysymys kuitenkin, siis ehkä. Silloin kun oikein kehun mennessä, niin jo on pääkin ylhäällä ja tekeminen innokkaamman oloista.

Aksassa oli aika vaikea treeni, piti vähän joka kohtaa hioa. Eka meinasin niistää, mutta koska ei ollut tiukka käännös, ei kannata tuhlata sitä siihen. Valssilla otin sitten alun, ihan jees. Takaakiertoon lähettäminen oli yllättävän vaikeeta, kun on mukamas kiire seuraavalle. Sylivekkijaakotus (vihdoinkin mulla on sille nimi, eikä vaan niiaus ja jarrutus) tuntui mukavalta ja siihen päälle whiskyleikkaus. Sekin tuntuu meille sopivan, kun vaan muistaa tehdä sen ihan siivekkeen kohdalta.

Takaakierto ja päällejuoksu ei olleet hyvä idea, rima putosi lähes aina. Siihen vaan reilu twisti ja katse koirassa, niin hyvin onnistui. Lyhyt väli seuraavaan hyppyyn ennen putkea, tuli varmaan ohjaajalle aina yllätyksenä, ja siinäkin rima välillä lensi. Rimat tais muuten pysyä tätä kohtaa lukuunottamatta aika hyvin. 

Välistävetoja pitäis muistaa treenata. Nyt meinaa tulla helposti ohi, kun en ole kenties opettanut asiaa. Enkä haluais tehdä puolivalsseja, se hidastaa mun kerkeemistä. Ja vaikka lelu on ihana, niin ei kuitenkaan katso sitä lelua siinä kohtaa. Eli se pittääpi opettaa aika alusta, mutta uskon että se on nopeesti opetettu (toiveajattelua).

Uusi puomi oli hieno. Herkästi meinaa lähtee kontaktilta mun liikkeeseen. Mitenköhän sen saisin varmemmaksi? 90 astetta kepeille oli kans hankala, yllättävän hankala. Mun pitää liikkua vähän ohi, luvalla saa lähteä, ohjata vähän liioitellusti nurkkaa kohti ja silti vielä neljäs osio, Pyryn osio, meni oikein sisään, muttei meinannut millään taipua seuraavaan väliin. En tajua. Sitä on ollut ennenkin, muttei vähään aikaan. Hmmm...?

Mutta hyvät treenit, hyvässä seurassa, auringonpaisteessa, jes kesä on jo ovella.

Iltasella vielä raahauduttiin tokotreeneihin. Aiheena liikkeestä pysähtymiset. Ne on aika hyvällä mallilla, vain se mun äänenpaino "seiso" käskyssä on tärkeä sanoa kevyesti, muuten menee maihin. Toinen huomio, meinasi istahtaa Rissasen Marin "käsky" sanasta. Sitä vähän reenattiin, ei suurempaa ongelmaa. Paikkamakuussa Pyry pysyy tosi hyvin paikoillaan, pää vaan kääntyili välillä (mutta oli ylhäällä eikä yhtään haistellut). Pikkasen mua jännittää aina tuo luoksepäästävyys, kun Pyry tykkäis pussailla kaikki. Sitäkin pitää muistaa nyt joka paikassa ottaa.



lauantai 20. huhtikuuta 2013

20.4.2013

TREENITOKOKOE

Hyvä tilaisuus treenata tokokokeeseen, pitihän siihen tarttua, siellä kun ei tartte (?) jännittääkään. Meinasi kyllä tulla hiki otsaan, kun Lilun Tuulia toi kirkkaan keltaisen fudispallon kentän reunalle. Voitte arvata missä Pyryn aivot oli sillä hetkellä ja siitä eteenpäin. Mut onneks se oli ennen koetta ja veivät sitten pallon pois. Huh. Vaikka saattaapi olla, että kun Pyry on "töissä" niin silloin ollaan "töissä", eikä välitetä muusta. Niin sen ainakin pitäis olla.

Seuraamista vähän jännitin miten siinä käy palkatta. No parempikin olis voinu olla. Yritin nyt kävellä reippaammin, ja pari kertaa meni käännöksetkin vähän liian kovalla vauhdilla. Mutta ei nyt ihan huonojakaan olleet. Niitä tarttee treenata vielä. 

Liikkeestä maahan meni hyvin, mutta liikkeestä seisominen...meni kans maahan. Otin uusiks ja Laura R. sanoi, että käskyt kuulosti soundiltaan ihan erilaisilta. No niin, eli kun sanon painokkaasti, menee maahan. Ja kun sanon "iisisti", tekee oikein. Taas treenataan.

Luoksetulossa tuli taas aika haipakkaa, himpun liian kovaa. Vähän taas otti osumaa mun jalkaan ja jäi 10 senttiä liian taakse perusasentoon (tuota ei ole koskaan ennen tapahtunut???). Hmm.....treenilistaan.

Hyppy meni hyvin, vaikka ennen koetta kokeilin sitä ja Pyry hyppäs kyllä, mutta pongas kauempaa punasen tötsän ja läks siellä käymään. Eikä ole edes mitään merkkiä treenattu. Sehän se varmaan onkin, kun ei olla treenattu tötsien kanssa lainkaan, piti vissiin käydä tarkastamassa mikäs se tuo on.

Eli pari viikkoa aikaa hienosäätöön. No en ota liikaa stressiä, yritän ainakin. Onhan se mullekin hyvää treeniä käydä ihan oikeassa kokeessa, jos se vaikka olis vähemmän jännää kerta kerralta. 

perjantai 19. huhtikuuta 2013

19.4.2013

CRANIOSACRAALITERAPIAA

OMG mikä sana, mutta käytiin siis Hyytiäisen Marilla "hierottavana". Hieronta, jonka juuret on osteopatiassa. Enpä oo Pyryä nähny noin rauhallisena. Silloin tietty pää nousi, kun osui johonki jumi/kireyskohtaan.

Eilen iltasella olis ollu kahdet treenit päällekkäin, mutta päätin jo aiemmin, että en välttis tee mitään. Halusin vaan tietää mitä mieltä oltiin Pyryn liikkumisesta. Toinen sanoi, että "ihanku se vähän niiais toisella takajalalla" ja toinen sanoi, ettei huomaa mitään erikoista. Eli se ei oikein ratkaissut mua vaivaavaa asiaa. Niinpä päätin ottaa asioista selvän ja soittaa Hyytiäisen Marille vielä eilen illalla kasin jälkeen ja sain ajan täksi päiväksi. Elikkäs Pyry lähti mun mukaan aamulla. Meni vanhemmille hoitoon, mutta käytiin me töissäkin moikkaamassa. 

Kireyttä löytyi vähän sieltä ja täältä, monesti oikealta puolelta. Mutta isoimmat jumit oli ristiluussa, kallonpohjassa ja varpaassa.

Ristiluu oli tosi kiree, ihan hännän puoliväliin asti, niin että loppupää hännästä nikamat vähän niinku vinksin vonksin mutkalla. 
Kallonpohjassa kans kireyttä. Se saattaa ilmetä sellasena, ettei koira oikein keskity, kun sillä ikäänku pieni päänsärky koko ajan. En varsinaisesti mitään tällasta oo huomannu, keskittyy mun mielestä kyllä ihan kiitettävästi. Tai ehkei se sit ollu ihan järin kireenä.
Mutta pahin kireys löytyikin varpaasta. Kaikkien tassujen ulommaiset varpaat oli vähän jumissa, mutta juuri sen oikean puolen takajalan uloin varvas oli niin juntturassa, että Marin sanojen mukaan "tuntui ensin, kuin olisi jo luutunut sillee ja harvoin hänelle tulee näin jumiutunut varvas eteen." Mutta kaikki aukeni hienosti, myös tämä varvas. Huh. Se vaan aiheutti myös saman jalan polven kireyden. Mutta varvas on siis ollut jo jonkun aikaa liikkumaton. Ja viime tiistaina on saattanut käydä niin, että se onkin "liikkunut" ja silloin tehnyt tosi kipeää ja sen takia Pyry ontunut.

Mutta helpotus ja huokaus, ei mitään "vakavaa". Ihanaa. Mari sai kaikki paikat avattua. Pyry melkeinpä nautti käsittelystä. Välillä patteri kuulemma loppui, kun meni jo silmätkin kiinni. 

By the way, Pyry painoi 20,1 kg.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

16.4.2013

SÄIKÄHDYS

Ei oo kyllä kiva treenata ihan ypöyksin. Nytkin olisin tarvinnut toiset silmät. Vieläkin olen ihan kauhuissani, koska Pyry yht'äkkiä ontui.

Olin jo tehnyt Pyryn kanssa aika paljon keppejä (tiukkaa keppikulmaa ja persjättöä keppien jälkeen) ja putkia, koska halusin jarrutella. Pidin välillä taukoja. Sitten tein ihan lopuksi muutaman tokohypyn. Kolmannella kerralla vähän kolahti (just ja just huomasin), mutta sen jälkeen tajusin Pyryn ontuvan takajalkaansa. Voi ei! ja kylmä hiki! Kauhukuvat jo mielessä. Tein varmasti ihan liikaa ja Pyry oli väsynyt. 

En jaksa uskoa, että tuo tokohyppy olisi mitenkään sitä aiheuttanut. Ennemminkin uskoisin noihin putkiin, kun ne oli seinän vieressä ja sain koko ajan roudata niitä takaisin paikalleen, että on ehkä sinne lentänyt liian kovaa (tai eihän Pyry osaa hiljaa mennä mihinkään), ja satuttanut koipensa. Vielä väsyneenä ei ehkä ole ollut lopussa ihan skarpeimmillaan tai mistä sitä tietää, mutta paniikki meinasi iskeä ihan just. Äkkiä kotiin ja hetken katselin miten kävelee. Ei siitä ottanut selvää, ontuiko vielä vai ei, mutta ei minusta ollut ihan normaalikaan.

Pian Saijalle puhelu, apua apua, olenko hajottanut koirani. Saija rauhoitteli minua, että ei varmasti ole mitään ja seurataan ja katsotaan aamulla tilanne. Ei kait tässä muukaan auta. Olen aina sanonut, että jos Pyrylle jotain sattuu, se on minulle lähestulkoon maailmanloppu. Ja tähän asti ei ole mitään (sormet ristiin) tapahtunut. 

Jos me tästä selvitään säikähdyksellä, niin pidän huolen, että putket pysyy lähestulkoon paikoillaan, eikä ainakaan ole ihan seinän vieressä. Verrytellään ja jäähdytellään kunnolla. Eikä tehdä liikaa. Ja jumpataan. Ja... ...
Väliaikatieto:
Illalla ja aamusella ei näyttänyt enää ontuvan. Ainakaan näkyvästi. Huh! Mutta levätään nyt ja kattellaan.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

14.4.2013

SEURAILLAAN

Satu katto meitin seuraamista ja perusasentoa. Perusasento oli kuulemma oikein hyvällä mallilla, samoin seuraaminen. Noh, aina on parannettavaa. Itseasiassa Satu sanoi meille viimeksi ihan samat asiat, enkä näköjään oo muistanu niitä tehdä. Dementia. 

Eli sanoi, että voisin kääntää oman pääni vähän ennen käännöstä, niin saattaisi ennakkotietona koiraakin helpottaa. Toinen asia oli, että voisin tehdä täyskäännöksiä namin kanssa, niin ehdollistuu siihen. Kun tällä hetkellä vähän saattaa tulla laiskasti käännöksen ja ei ihan niin kiinni mussa. Toinen mihin on hyvä opettaa ehdollistumaan, on se kun sanon "valmis" niin Pyry oppii silloin katsomaan minua ja on paremmin valmiina todella tekemään töitä. Että valmis nami valmis nami...

Halusin muuten kokeilla hihnan kanssa seuraamista, kun melkein aina otan sitä ilman hihnaa. Ja onhan niissä aiemmin ollut eroa. Mutta nyt en kyllä huomannut mitään eroa. Se jäi nyt vähän epäselväksi, että pitääkö/saako hihnaa pitää yhdellä kädellä vai kahdella. Yhdessä kädessä (oikea) oon yleensä aina sitä pitänyt, mutta kahdella kädellähän se on oikeestaan helpompaa, kun silloin se ei roiku jalkojen edessä. 

Hyvin Pyry jaksoi tehdä hommia, vaikka mentiin tokavikana ja oltiin tehty iteksemme jo vaikka ja mitä. Luoksetulossa heilautin jalkaa sivulle, mutta ei mun mielestä tarpeeksi varonut, vaan hipoi mun jalkaa kuitenkin. Otin uudelleen ja sama juttu. Otin kolmannen kerran, ja oikein kovaan ääneen sanoin "aijaijaijaijaiii". Hah, se tehos. Pyry varoi ja jätti vähän rakoa meikäläiseen. Hmm... pitäisköhän mun aksassakin tehdä tuo tollee vähän dramaattisemmin, kun rima putoo.

Treenin päätteeks Pyry pääsi Ruskan kanssa kentälle juoksemaan. Voi niitä. Ihanaa, Pyrykin saa välillä "leikkiä". Ja kyllä molemmat meni kovaa ympäri kenttää. Ja Pyry oli niin herrasmieskin, eikä edes yrittänyt astua kertaakaan tai sit ei vaan ehtiny, ja oli muutenkin jyräämättä mitenkään. Pyryn kaula vaan oli märkä, kun Ruska oli "pussaillu".

Vielä päätin ottaa hyppyä, kun se kerta kentällä valmiina oli. Pyry ei ihan näemmä muistanu mitä siinä tehdään, kun hyppäsi kyllä, mutta melkein lähti kiertäen tulee takas, kun aina hakeutui oikeaan nurkkaan ja melkein ylikin. Sitten ei muuta kun lelua kehiin, niin huh onnistuihan se. Tarttee nyt ottaa joka kerta kentällä tuota hyppyä kans, ettei tällee pääse unohtumaan.



perjantai 12. huhtikuuta 2013

11.4.2013

VALSSIN ASKELIN

Tilattiin (siis minä ja Mia) Pasilta valssitreeni ja sellainen saatiin. Oikein kiva rata, valsseja monessa kohtaa, sujuvaa ja samalla haastavaa. Ja yksi yllättävänkin haastava kohta. Nyt voisin melkein tanssahdella valssin askelin, oli niin hyvä reeni.

Valssit onnistui aika hyvin, kunhan osasi ajoittaa sen ja muisti heti kääntyä ympäri. Todettiin, että jonkun verran väkisin "valuu", koska ei pysty tiukempaan ottamatta kuitenkaan vauhtia hirveesti pois. Pasilta saatiin kyllä hyviä neuvoja mm. kun lähetettiin kolmoshypyltä putkeen, niin ei kannattanut juuri liikkua muuta kuin se yksi askel seuraavalle hypylle päin ja valssata, niin ehti hyvin taas seuraavaan valssiin. Käsiohjaus päällä, vaikka rintamasuunta muuttuu. Ja nehän toimi Pyryllä, vautsi.

Kepeille menossa sai liikkeellä jarruttaa aika rajusti, että pystyi kääntymään. Eka mentiin liian lujaa ja sisäänmeno meni pitkäksi. Hyvin hakee, kun antaa koiran tehdä hommansa, sitten vasta itse etenee. Tehtiinpä persjättö keppien jälkeen. En muista sitäkään juuri koskaan tehneeni. Vähän se arvelutti, että pysyykö kepeillä loppuun asti, tuleeko mun liikkeeseen mukaan, mutta todellakin Pyry teki kepit kiltisti loppuun asti ja pituuden kautta putkeen. Kokeilin muuten ihan lopussa myös taas sitä persjättöä puomin alastulon edessä ja Pyry pysyi hyvin kontaktilla.

Putken jälkeen niistovalssikohta. Yritin ensin pari kertaa vaan pysäyttää siihen esteen eteen, mutta jummijammi koira hyppäsi hidastettuna läpi käsien. Pöh. Sittenhän sen vaan oli pakko pysähtyä siihen, muuta ei hyväksytty. No toki P pysähtyikin sitten. Keinu oli aika hyvä. Ei tosin pysähdy suoraan eteenpäin, jos minä olen sivulla, mutta enhän ole sitä oikein vaatinutkaan. 

Keinulta puoliympyrä, jossa keskimmäisellä hypyllä valssi ja vikalla jaakotus, kaikki onnistui, jes. Ja puomille. Sitten tuli se yllätysvaikea kohta. Vip tais onnistuu tekee tän heti oikein, en oo varma. Pahkiskin meni ekalla oikein, mutta siitä eteenpäin kepit houkutteli, hassua. Taas niisto ja muurille, mutta sitten olis Pyry mieluummin painellu oikealle, kepeille eikä vasemmalle putkeen, kuten oli tarkoitus. Sitten oli vähän hankalaa vekata, kun lähellä oli toinen hyppy. Mutta niin se vaan oli tehtävä, vekki ja ennen muuria jo käsky "läpi läpi". Ja taas 90 asteen avokulma kepeille varsin mallikkaasti.

Eka kierros oli vähän tollasta säätöä ja valssikuvioiden opettelua. Sitten vedettiin Pyryn kaa uusintakierros ja melkeen nollana läpi (voi olla, et jäi vaaleenpunaset rillit päähän). Jihuu. Rimatkin pysyi aika hyvin. Hyvä reeni, parempi mieli. Niin se on, Pätmänilläkin. Se pikkupoika kääntyi super hyvin, tekivät takaakiertoja ja pakkovalssinkin.


tiistai 9. huhtikuuta 2013

9.4.2013

JARRUT LÖYTYI !

Herranenaika! Vasta muutaman kerran etsitty/treenattu jarruja, omalla pihalla kierrättämällä Pyry pihapatsaan ympäri ja siitä suhahtamalla ja käsiavulla ja lelupalkkaa heti, kun näyttäs jarraavan hieman. Ja vide, tänään Virkkalassa Kristan opissa nehän pelitti aina välillä!

Veljekset (Pyry ja Vip) sai yksityisopetusta, kun oltiin ainoina paikalla. No sehän meille sopi. Tehtiin tekniikkaa lähinnä, tuplasylkkäreitä, backlappeja ja käännöksiä. Lisäksi tein itekseni lisää käännöksiä jarruineen, kontaktin edessä persjättöjä ja kepeille lähetystä vaikka putki oli vieressä (ja minä kaukana).

Tuplasylkkärit meni aluksi vähän niinkuin arvelinkin, nimimerkillä "kokemusta on". Näin kävi sylkkäreiden kanssa silloin joskus Elinalla. Elikkäs Pyry tietää mihin seuraavaksi mennään, eikä malta tulla käteen asti, vaan hyppää liiankin läheltä hyppyä. Siinä hetken pähkäiltiin ja ajattelin sitten näin, että kun sanon "tähän" niin Pyryn on tultava käteen asti, ja kun en sano mitään saa hypätä. Näin nyt ainakin aluksi. Ja pianhan tuo malttoi tulla lähelle aika hyvin, vaikken sanonut mitään.

Backlappi ei ollut meille kovin vaikea, imu putkeen on kuitenkin aika suuri. Sitä tehtiin sitten molempiin suuntiin. Pari kertaa oho, jäin vähän eteen, kun laitoin Pyryn takaakiertoon. Silloin rima lensi. Muuten pysyi ihan jees.

Käännöstreenissä oli ensin vaan kaksi hyppyä, joilla sitten jarrutettiin. Se nyt onkin meille helpompaa, mutta sain siinäkin kerran tai pari suhisemalla ja niiaamalla Pyryn jopa kieltämään. Voiko olla ilonen, jos koira tekee kiellon? Voi! Todellakin! No vaikeutettiin vähän, otettiin putkesta vauhtia, renkaan läpi ja hypylle jarrukäännös. Ei nyt ehkä ihan täydellisiä, mutta riittävän hyviä. Ja olihan mulla lelu koko ajan kädessä. Mutta jostainhan se on alettava. Se on siis mahdollista, että meilläkin on kuin onkin ne jarrut. 

Mentiin vielä mutkaputkesta muurille kääntymään. Siinäkin todettiin, että ihan tiukkaa käännöstä ei saatu, mutta ihan riittävän hyvä käännös. Siinä vaan ajoitus oli a ja o, jarru ennen ponnistusta, muuten ei kyllä jarruttanut ja muurin palikatkin lensi. Muutenkin se on vaikea tulla matalasta putkesta täysiä ja ponnata sitten ylöspäin. 

Jäin vielä itekseni tekemään niitä hampaan koloon jääneitä kotiläksyjä. Keinulla persjättö alastulokontaktin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla lähti rontti liikkeeseen mukaan, mutta ei sitten enää sen jälkeen, kun tajusi mikä juttu tää olikaan. Hyvin pystyin tekee sen myös A:lla ja puomilla. 
Sitten vielä muurin kautta kepeille lähetys (olikohan se nyt sitten sulkukulmaan), kun itse jäin muurin tälle puolelle ja keppien sisäänmenon vieressä putki. Eipä mennyt putkeen, ei! Jee! Tein sen jopa pari kertaa, ettei ollut vahinko.

Tänään oli taas niin hyvä päivä. Tuttu halli ja lyhyttä treeniä, tehtiin ehkä vähän liikaakin. No vauhtitreenit ehkä sitten torstaina.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

7.4.2013

LUOKSETULOT

Todnäk ilmoista johtuen tottistreeneissä tasan kaks koirakkoa paikalla ja meillä vielä vähän samanlaiset "ongelmat" eli molemmat koirat vähän törmää jalkaan luoksetulossa. Olen sitä aiemmin korjannut kopauttamalla jalkaa vähän sivulle juuri ennen kun koira tulee siihen, ja se on toiminut. Kokeilin  pyynnöstä myös kädellä hieman avittamalla. Siinä oli vaan se ongelma, että minkä verran sitä kättä heilauttaa. Mutta molempia pystyn käyttämään silloin tällöin. Molemmat toimi.

Koska ilma oli "sateinen" ajattelin ottaa pallon palkaksi, se kun ei mene kuraan ja sotkuun. Yleensä mulla narulelu tms. Omistetaan parikin palloa, mutta en ole niitä juuri palkkana kuitenkaan käyttänyt. Ja tais olla liian ihana palkka, kun Pyry tuli luoksetuloissakin triljoonaa. Se pehmopallo jäi kyllä välillä hampaaseen kiinni, hauska.

Tehtiin myös liikkeestä pysäytyksiä (AVO-liike?). Aikas mainiot pysäytykset. Kas kummaa, tokossa ne jarrut on löytyneet. Tosin ne on stoppeja ja aksassa pitäis vaan hidastaa ja koota, ei stopata kokonaan. 
Kokeiltiin takapalkkaa, mitä olen jo kotonakin käyttänyt. Vaan kun pallo, se on niiiiiin iiiiihana, niin lähti eka yrittää pallolle taakse, vaikka ihan selvästi huusin "sivulle" eikä ikinä oo kotona tehnyt tuota. Taidan siirtyä takaisin pehmo- ja naruleluihin????

Kerrankin olin pukeutunut kunnolla, niin ilmasta viis, oli kivaa tokoilla. 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

4.4.2013

JOSKUS ON VAIKEAMPAA KUIN AINA

Siltä se tuntuu. Miksen juuri koskaan onnistu ulkopuolisen kouluttajan treeneissä. Ollaan treenattu vähintään 2 kertaa viikossa, panostanut siihen, jopa pohtinut asioita. Ihanko turhaan, kun lopputulos ei ole kummoinenkaan. Eilen suorastaan hävetti. Oltiin tasan varmasti surkein pari. Teemun treeni Kirkkiksellä. Kolme treenipätkää, joista ei onnistuttu yhdessäkään. Jos joku osio olis onnistunu edes osittain, olisin ollut vielä ihan hyvällä mielellä. Toiveet on aina niin korkeella ja korkeelta sitten putoon. Se on niin surullisen masentavaa.

Oi että mä odotan aikaa, kun voin muistella näitä karikkoisia aikoja. Ja toivottavasti silloin todeta, että kaikki hiet ja kyyneleet on olleet kaiken tän arvoista. 

Kolmen ryhmissä 2 x 10 min, Pyry meni vikana. Onko mulla jo liian estehakuinen koira, vai oliko yli 2 tuntia autossa odottaminen liikaa sille. Tuntui vaan olevan ihan villinä, porsas. 

Ekalla pätkällä piti mennä ympyrää, jossa pari putkea ja kaikki kontaktit. Vähän sekaisin, erehdyin menee puomin ulkopuolelle. Katoin varmaan edellisen vikaa rataa, ja jäi vaan päälle. Jolloin jouduin tekee persjätön puomin edessä (putki edessä). Eipä kestänyt sitä ja lähti mun liikkeeseen niin mukaan. Olipa mahtava aloitus, tosi lupaava. Uudestaan ja uudestaan, eikä vaan meinaa pysyy. No ajattelin sitten, että ei vaan kestä persjättöä, kun ei olla sellasta varmaan koskaan tehtykään. Matka jatkui putken jälkeen keinulle. Pysähtyi samallalailla ja taas lähti liikkeeseen. Nolo. Ja mä oikeesti luulin, että me osataan aika hyvinkin kontaktit (joka kerta treeneissä tehdään muutama ja saan juosta ohi tai vähän sivusuunnassakin). Tarttee kokeilla nyt sellasta, etten tekis hämyjä, vaan pysähdyn johki kohtaan ja juoksen ja Pyryn on se kestettävä ja vasta luvalla saa lähteä (niinkuin tähänkin asti tietty). 

Ekaan sessioon ehdin vielä sössiä käännöksen. Tai se oli A:ltä hyppy ja siitä vastapuolelle tekemään välistävetoja. Vaan kun me ei päästy sinne asti. Tehtiin pelkkää käännöstä hypyllä. Siinä olisin halunnu testaa pariakin suunnitelmaa, mutta päätin sitten pyörittää vastakädellä (veto). Unohdin sen vastakäden ja tein jotain ihan kummallista. Sain Pyryn taas hyppäämään ranteen taitolla eri suuntaan. Great. T:n ohje tuohon, peukalo alaspäin. Tä? No laitettiin lelu siivekkeen taa ja Pyry hyppäämään. Ihan jees. Sitten T sanoi, että ohjaa kuin jatkaisit rataa, hän sitten palkkaa taas. Vaan huijasi mokoma, eikä palkannut ja Pyry hyppäsi hienosti ja tuli mun ohjaukseen mukaan. Sanoin, etten edes pitänyt mitään kiirettä. Vastaus: "niin ja menit oikein rennosti ja hyvin". Se tais olla illan ainoa onnistuminen ja sekin huijattuna. Hienoo.

Sitten pienelle tauolle. Hain koiran tauolta, takaluukku hetken auki. Ja yht'äkkiä Pyry vaan pomppas sieltä ilman lupaa. Silloin meikällä kilahti. Luin sille vähän sanallista lakia. Johan rupes kuuntelee vähän paremmin. Hetken.

Tokalla pätkällä kepit, putki, hypyn taa jarruttamaan ja valssaamaan ja siitä eteenpäin vielä vissiin viis valssia. Siis oli aikomus, mutta jostain kumman syystä jäätiin siihen ekalle hypylle, tosi yllättävää. Eka meni putken ohi. Sitten jäin vähän varmistelee ja tuli kiire hypyn taa. Joo kepit meni ihan hienosti. Sitten olis pitäny jarruttaa...viuh...hyvin hyppäs, muttei kyllä yhtään koonnu tai jarruttanu. Ohje: jarru, kun Pyry on about puolessa välissä putkesta hypylle, ja ennen ponnistusta, vaikka itse olisin missä. No jarrutin kaksin käsin ja joo jarrutti, mutta siinä oli ristiriita. Minä vähän peruutin ja annoin tilaan hypylle, rintamasuunta Pyryä päin ja kuitenkin haluan jarruttaa. Hmm...niin. Nyt en muista ihan koko tarinaa, mutta sanoin, ettei Pyry jarruta millään yhden käden ja suhinan voimalla. En muista mitä T sanoi, muuta kuin että "uskotko nyt häntä vai itseäsi". Päädyin uskomaan itseäni. Teemu pyysi saada kokeilla Pyryllä...viuh...meni läpi. Kolme kertaa. Vups. T totesi, että "sanoit uskovasi itseäsi ja olit siinä oikeassa". Hetken se hymyilytti, että nonnih katsos nyt ei ole helppoa ohjata sitä. Kunnes tajusin pian, että koira ei osaa, MINÄ en ole osannut opettaa sitä sille. Masennus kertaa kolme. No T totesi myös, että "hyvä, että nämä ongelmat tuli täällä ilmi, eikä kisoissa". Joopa joo, jos ikinä kisoihin pääsen. En ainakaan, jos ei niitä jarruja pikkuhiljaa rupee löytymään. Olenhan niitä ainakin vuoden jo etsinyt, vaan en ole löytänyt. Se on nyt vaan pakko, sillä se ratkaisisi meiltä suurimmat ongelmat, uskon.

Kiltti T jäi vielä opettamaan tälle tunarille jarrutreeniä, treenien jo loputtua. Mun mielentila ei ollut treenien jälkeen ihan paras mahdollinen. En vaan kestä tällasta epäonnistumisen vyöryä kerralla. Mutta kait se aurinko joskus paistaa risukasaankin. Pyry on silti ihan syytön kaikkeen. Se on <3 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

2.4.2013

KÄÄNNÖSTREENIÄ

Virkkalassa omatoimivuoro, mutta Helillä oli Agi.fi-lehdestä (siinä missä Elina kannessa) hyvä käännöstreeni. Aikas vauhdikas sellainen, ja sekös mua taas ensin pelotti. Näköjään olen vähän hannari. Eihän siinä voi mitään kauheempaa (jos ei lasketa loukkaantumista) tapahtua, kun et koira lähtee lapasesta. Ehkä se on just mun painajainen. No ja pieni rimakammohan mulla myös on. Pätkä oli sopivan pitunen ja sen pysty tekee ainakin kolmella eri tekniikalla; valsseilla, persjätöillä ja takaaleikkauksilla ja tietty näiden sekotuksella.

Vaikka Pyrhönen meni kovaa, sain silti ohjattua käännökset. Sou häpi, sou häpi! Valssi oli mun ehdoton suosikki. Tykkäsin, kun mä olen koiran edellä ja koira "hanskassa" ja kuuntelee. Toki piti huomioida valssien suunta, mutta nätisti tuli valsseihin ja sylivekkeihin. Irtosi myös sopivasti (no aika estehakuinen koira kuitenkin). Mutta yllättävän kuuliaisesti tuli myös putken ohi, kun ei kerran oltu annettu sinne käskyä. Jes. Vauhtiympyrästäkin sain ohjattua helposti pois.

Muutama rima tuli alas, riskikohdat varsinkin käännöksissä päissä. Mutta yritin myös ohjata rauhallisesti ja selkeesti. Huom, yritys hyvä kymmenen. Käden ranneliike ohjaa edelleen harhaan. Pyry hyppää kyllä, mutta kääntyy sitten ranteen suuntaan. Pöh. Mitäs sille tehdään? Laitetaan kädet lastaan? 

Muutama kerta treenasin vielä sitä keppien tiukkaa avokulmaa. Ja huh, ei edes yrittänyt kiertää väärälle puolelle, ja meni ihan taitavasti. Puomi myös.

Täytyy ihan mainita, kun seinän vieressä oli ylimääräinen putki, pylvään vieressä, niin että puolikas putkesta oli betonitolpan peitossa. Ja Lasse lähti lukemaan sitä, kun oli ihan keppien vieressä. Tsiisös, onneks ei mitään sattunu, Lasse mahtui väistämään tolpan. Sattuu ajatuskin mitä siinä olis voinu käydä. Täytyypä muistaa laittaa aina putken suut alassuin, jos eivät ole käytössä. Samoin pussi olisi myös turvallisempi, kun sen nostaisi kokonaan pystyyn.

Ei tartte varmaan luetella positiivisia asioita. Ai että oli hyvä mieli ajella kotiin. Ne valssit vaan tuntu niin makeilta. Ja Pyry <3. Lisää ihania pikku tassuja tuli pääsiäisenä, Pyry sai kolme sisarpuolta, työnimiltään Noita, Tipu ja Pupu (Viuhka+Rhy). 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

1.4.2013

PIHAKATUTOTTISTA JA KURAKEPPEJÄ

Taas ollaan pihakadulla tottisteltu. Iltamyöhään, ettei autoja juuri enää kulje. Mutta niin meni kaikki jutut upeesti. Nyt käytin takapalkkaa, ja se pelittää. Tehtiin siis kaikkea, paitsi hyppyä, noutoa myös. Nouto on parantunut mielestäni. Ei enää käy "saaliin kimppuun" ryntäämällä. Kovaa kyllä menee, mutta aika nätisti. Ihan aina ei osaa kiertää, varsinkin jos kapula on ihan "tarjolla", mutta jos on vinottain vähän niin kiersi loistavasti. Pitäis varmaan ottaa jotain uutta "ohjelmistoon". Liikkeestä istumista on aloiteltu. Tunnarit ja ruudut meiltä puuttuu ihan tyystin. Ei oo vielä edes välineitä. 

Aksan tilasta en oikein tiedä, kun välillä tuntuu, että osataankin ja välillä taas ei. Sitä vauhdin hurmaa kun saatais rytmiteltyä, niin avot. Yksittäiset esteethän me jo osataan aika hyvin. Kävin omalla kurakentällä tekemässä sitä keppien tiukkaa avokulmaa. Rintamasuunnasta vielä hyvinkin tarkka, ei voi vaan viskasta sinne. Yht'äkkiä keksi jopa kiertää väärältä puolelta, kääk, nou! Ehkä tuli vähän viskastua. Toivottavasti se nyt unohtui samantein, ettei ikuna enää mitään tuollaista, huh. 
Sitten otettiin parit kontaktit A:lla ja keinulla, ne kun oli ainoina ulkona. Niissä ei mitään ongelmia. Ja sitten pian pois kurasta, yöks. Ajattelin kädetkin pestä lumella, mutta lumi olikin jäässä ja sehän sattuu ja on vielä jääkylmää, auts!

Aprillipäivänä tää halus lähtee kisoja kattoo Purinalle. Menin kattoo Saijan ja Voltin maxi2:n ratoja, koska olin ihan varma, että tänään se nousu tapahtuu. Mutta eih ja voih vielä! Voltti kyllä voitti hyppiksen, mutta se nolla oli "turha". Pirkko oli kans vetässy ylivoimaisen nollavoiton ykkösissä. Molemmilla siis yhtä nollaa vailla. Siskot jyrää ja broidit tulee sitten joskus perässä. Siellä oli alueellisestakin Ruska ja Taco jo kisaamassa kakkosissa. Kun mentiin alueelliseen, niin melkein osattiin eniten ja nyt ollaan vissiin kohta ainoita, jotka ei vielä oikein kisaa. Kun en vielä ole uskaltautunut kisaamaan, niin niinpaljon poltteli, että edes katsomaan on päästävä. Kyllähän mä tykkään kattoo muiden ratoja, mutta tahtois niin itekin jo mennä. Pitäis vaan tehdä niitä ykkösenkin ratoja, kun en oikein tiedä edes millasta on mennä ykkösen rataa. Joo paljon suoraa, arvaan, hui!