tiistai 29. lokakuuta 2013

28.10.2013 Estehullu vauhtikone

ESTEHULLU VAUHTIKONE
Kyllä se risukasa on täällä olemassa ja tänään sinne ei taas paistanut, vaikka niin oli toiveet taas korkeella. Mutta minkäs teet, vettä satoi. Rimoja ei roiskittu, mut muuten kaahailtiin. Onko ihan liikaa vaadittu, että menis pari kertaa peräkkäin hyvin tai edes sinnepäin. Mut näköjään on, risukasaan putoon tuon tuosta.
Virkkalassa Laura R laitto meille Viitasen Annen mukaellun radan, joka ei ollu mun mielestä älyttömän vaikee. Pari hankalampaa kepeillevientiä, mutta muuten ihan suoritettavissa. Ja me Pyryn kanssa juututtiin lähestulkoon joka kohtaan. Tuskaa. Tää on nyt niin nähty, kun koko ajan mennään sata lasissa enkä saa oikein hidastettua kuin kontakteilla. Pyrylle kelpaa ihan mikä este vaan, kunhan saa mennä. Jotain tarttis tehdä toisin.
1-2-3 keskellä suora putki, ampasi aina niin kovaa, että lopulta jäin siihen putken suulle ja laitoin käden eteen. Pari kertaa tuli läpi, mutta pysähtyihän sentään kolmannella kerralla. Kato etees pahvi. Eikä siinä mitään, että vauhtia piisaa, mutta joku järki sais kuitenki olla mukana.
Kepeille meni mistä vaan, mut vähän piti säätää, kun mun piti leijeröidä kepit ja lähettää Pyry siitä poispäin putkeen.
Mutta joo todella, jarrut kadoksissa. Pyry ei tunnu noteeraavan mun avuja, ei ääntä, ei liikettä. Onko niin turta jo. Janitahan kerran sanoi, että kuin yrittäisit pysäyttää Pyryn (mitä se ei pysty siinä tekemään), niin tehokkaat avut. Epätoivo iskee, kun haluais edistyä ja tahtois jo pystyä ratoja tekemään ihan kunnolla, mielellään nollana. Ja kun näen, ettei se kovin kaukana ole, mutta on kuitenkin sen verran, etten kiinni saa.
Lopussa yritin vielä pelkkää putkijarrua. Ei, ei, joo kääntyi viiden metrin päässä, ei, … Anu yritti samaa ja jarrusuhina tuli vielä myöhässä, ja Pyry kääntyi samantien. No onpa kivaa. Vaihdetaanko siis kuskia. Ei vaihdeta, oon sen verran masokisti, että lyön mielelläni päätä seinään. Kavereilta tuli vaan kannustuksena "on se haastava, otan osaa". Kultamuruhan se on jokatapauksessa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

27.10.2013 Aksaapa hyvinkin

JOSKUS SE PAISTAA RISUKASAANKIN

Tänään treeni tuntui ihan agilityltä. Ihanaa. Sonjan rata oli sellanen meille sopiva. Sai kyllä juosta ja tehdä töitäkin, mutta jotenkin se rata vaan tuntui meille sopivalta. Vai tarkoittaako tuo nyt, että olikin helppo rata. Paljon oli takaakiertoja ja niitähän vähän jännäsin, mutta vain yksi rima tuli kait alas. Ja yritin oikein ohjata ulospäin, että Pyryn olis helpompi hypätä.

Putki, valssilla hyppy ja kepeille. Valssi vähän valahti, siinä kohtaa ei sais ainakaan taaksepäin liikkua, vaikka kepit haki hienosti. Tätä kohtaa vois treenaa vähän tehokkaammalla jarrulla, sitten saattasin olla tyytyväinen.

A:lta olin suunnitellut tekeväni pakkovalssin, mutta en tajunnu, että siinä kohtaa se käänsikin Pyryä liikaa. Sonja neuvoi tekemään vekin vai oliko se tässä kohtaa nyt sitä linjausta, en tiedä. Mutta se toimi hyvin. 

Hyvin pysyi tänään kontakteilla. Keinu, muuri, rengas, putki (joka meni A:n toiselle puolelle) ja sieltä takaakierto. Huh ja mä selvisin siitä. Enttententten valssi vai persjättö ja päädyin valssaamaan renkaan ja putken väliin, koska ajattelin, että valssilla saisin Pyryltä vähän vauhtia pois. Ja ylläri ylläri ehdin jopa takaakiertoon nippa nappa. Valssi toimi hyvin, mutta mun liikkeellepääseminen uudelleen on vaikeempaa. Vaihdettiin sitten siihen persjättöön. Ja sen ajoitus onnistui hienosti kuulemma ja ihan kivalta se tuntuikin. 

Menin sitten lopuksi koko radan ja mun kunto loppu vikalle esteelle. Siis oikeesti, ei pystyny liikkumaan enää yhtään siinä tilanteessa. Pitäisköhän mun tehdä sille jotain. Eräskin on aloittanut niin kovan kuntoilun, että kateeks käy. Voikun mustakin löytyis sellasta sisua. 

Enivei, tänään se aurinko tuntui paistavan risukasaankin. Ja sitä videota ei taaskaan tullut otettua, että olis itekin nähny miltä meno näytti. Mutta tuntuma oli, että aikas hyvin meni. Toisen kiituripoitsun, Lassen, meno näytti myös tosi hyvältä. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

22.10.2013 Tuulia Sporttis

TUULIA SPORTTIS

Saija tuli sitten ihan tosissaan kipeeks, niin että "päästiin" nyt sitten sinne Tuuliankin treeniä kokeilee. Ei ois ehkä pitäny, koska vieläkin masentaa. Ei sais verrata, mut oltiin selkeesti surkein pari. Voipi olla, et oltiin ainoot ykkösluokkalaiset (ja eipä ihme), muut tais olla kolmosissa. Mut ihan sama.Sitä miettii minkä takia on treenannu, kannattaako, jos ei tulos oo tän kummosempi.

Radan vaikein osuus ainakin meille oli just ekat 6 estettä. Ja siihenkös me jäätiin tahkoomaan. Voi elämä. Kuvio pakkovalssijaakotus, persjättö, jarru. Vahvasti epäilin kykyjäni ehtiä tekee tota persjättöä, mutta itseasiassa se ajotuksellisesti tuntui juuri oikein sujuvalta. Persjättökohdassa vaan rima putos monta kertaa. Ehkä katse ei oikein pysynyt koirassa aina, kun jo piti kattoo mihin sitten. Samoin juutuin siihen jarrutuskohtaan, putken "sisällä" hyppy. Ja kun menee liian kovaa tilanteeseen ja ehkä vähän rintamasuuntakin aukes, niin putkeen meni, hei vaan.

Toinen pätkä putkesta hyppy saksalaisella, kepit, pakkovalssijaakotus ja menoks ansojen ohi. Saksalaisessa tuppas vähän valahtaa. Ohjauksessa en saa mennä ihan nurkalle, koska silloin en oikein ehdi tehdä saksalaista. Kepit nyt meni hienosti. Mutta sitten taas pakkovalssijaakotuskohdassa ohjasin hosuen eikä hypännykään vaan tuli mun mukaan. Ja siinäpä se vartin treeni meni.

Eihän meille riitä alkuunkaan vartti. Pitäis olla tauko ja viel toinen vartti. Joillekin se ei ehkä sovi, mut meille sopis. Me jaksettais. Kukkaro ei vaan kestä. Vartissa 11/32 estettä! Great! Eli puoles tunnis menis kisarata. Mahtavaa. Pikkasen yliaikaa! Ja supernopeella koiralla! Kaikki on mahdollista!

Koutsi oli oikein hyvä. Vähän ehkä jännitin/arastelin ja vähän lamaantunut fiilis itellä, ei vaan niinku irronnu. Olis pitäny olla tomera, mut ei... ja sekös sitten ottaa päähän. MÄ HALUUN ONNISTUA!!!!! Monta vuotta siihen vielä menee? Olisko sama lopputulos, jos ei treenaiskaa juurikaan? Ai pitiks mun olla positiivinen? Lähdössä pysyi ja kepit jees. :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

21.10.2013 Jarruja per...

JARRUJA PER...

Unohdin eiliseltä, että tokotreeneissä aiheena oli ruutu. Ja eihän kyl sitä osattu lainkaan, kun ei oikeestaan olla sitä pitkään pitkään aikaan treenattu. Että se pitää alottaa ihan alusta jossain vaiheessa.

Ja tänään Virkkalassa Helin aksatreenit. Joku samantyyppinen kuin Niinulla ollut. Alku oli mielenkiintoinen. Sivuttaisen hypyn ja muurin välissä putken suu, jonne ei saanut mennä. Kokeilin pari vaihtoehtoa. Molemmat toimi. Sitten jarruja ennen pituutta, toimi. Jeee! 

Sitten taas putken kautta pituus ja tällä kertaa toiseen suuntaan. Pitempi matka ja tää rupes jo muistuttaa eilistä reeniä vauhdin puolesta. Jarrutuksen oli tultava tosi tehokkaasti (ajatuksen tasolla yrität pysäyttää Pyryn), sillä sen jälkeen piti viel saada sylkkärinomaisella kääntymään toiselle hypylle ja siitä väärään päähän putkee. Eipä siinä juuri vaihtoehtoja ollut, mutta kyllä me jotenkin onnistuttiin. Mutta saipa jarruttaa niin maan per...usteellisesti, että kuunteli. 

Toisella kierroksella otin vaan jarruja ja kääntymisiä. Putkesta vauhtia pituudelle ja siitä vain käännös kuljetuksella ympäri, ja palkkaa. Ja sitten vielä sitä radan kinkkistä jarrutuskohtaa.

Olin oikeestaan aika tyytyväinen illan harjoitukseen. Kiva oli tehdä jarruja. Ja on myös tosi kiva, ettei toisella kentällä vieläkään treenaa ketään, niin me saadaan vähän niinku kaks kenttää yhellä hinnalla. Toisella pystyi sitten treenaamaan omia juttuja, kontakteja yms. aika luxusta. 

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

20.10.2013 Hyvin irtoo

HYVIN IRTOO

Viimeksi tänään turhauduin, kun Pyry irtoilee, enkä saa sitä sitten enää ohjattua. Mutta hyvin irtoo Voltti, ja hyvin irtoo Pirkkokin. Ensin kyllä vähän nauratti, kun kuulosti niin tutulta. Pitäiskö tuon lohduttaa, että sukuvika. Onhan se hienoo, että koira irtoo ja menee kovaa, mutta rajansa kaikella.

Alku meni aika hyvin kepeille asti. Mitä nyt A:lta aavistuksen taas varasti kontaktilta. Siinä nyt oltava tosi tarkkana ja mustavalkoinen. Renkaan kautta lähes 45 asteen kulmassa kepeille ulkokulma. Meni monta kertaa kakkosvälistä sisään. No okei, menee joo liian kovaa sinne. Enkä minä saa kääntyä yhtään ennenkuin on löytänyt oikean välin. Vähän yritin suhauttaakin, että jarruta nyt hyvä mies vähän. Mutta nuo nyt ei olleet kummosiakaan ongelmia mun mielestä, ihan treenattavissa.

Ja sitten päästään asiaan siihen neljän esteen suoraan. Mä niin näin jo rataan tutustumisessa miten siinä saattaapi käydä. Putkesta eka este takaakierrolla ja sitten menoks muuri, suora putki, hyppy ja tiukka käännös pituudelle. Juu ei, ei sitten oikein millään. Olin suunnitellut oikeesti huutavani "vasen" ja ohjaavani pituuden ja seuraavan hypyn takaaleikkauksella. Ja Pyry ampasi ylimääräiselle hypylle. Huoh. Kokeilin valssiakin, vaikka tiesin etukäteen, että kun mun liike jatkuu valitettavasti viel taaksepäin, niin sinnehän se Pyrykin ja taas sille ylimääräselle hypylle. Huoh. Ja vastakäännökseenkään ei oikein reagoinut toivotulla tavalla. Huoh taas. Sonjakin ihmetteli, kun ei Pyry oikein reagoi rytmin muutoksiin eikä edes oikein vastakäännöksiin. Kait se vaan johtuu minusta, liian "kiltistä" ohjaajasta, liian tehottomalla äänellä, liian tehottomilla ohjauksilla. Huoh huoh ja huoh. 

Tuollaista treeniä, suoraa ja käännöksiä, kädestä palkkaus. Kepeille lähetyksiä ja kontakteilla tarkkana. Siinä läksyt.

Taas vähän tylsää, kun yksi kohta "pilaa" kaiken, kuitenkin oli paljon hyvääkin. Mutta tuollaiseen se kisarata juuri kans kosahtaa, liikaan irtoomiseen. Läks lapasesta! Muuuuutta mutta mutta, ei me luovuteta!





perjantai 18. lokakuuta 2013

17.10.2013 Läksyjen tekoa

LÄKSYJEN TEKOA

Yleensä mulla on viikossa vain yhdet aksatreenit, mutta tälle viikolle niitä tulee neljät! Tänään tuurasin Saijaa Sporttiksella. Miakin tunsi itsensä kipeeks, ni lähdin sitten yksin. Mutta yksin ei tarttenu treenaa, Laura ja Pasi koirineen oli kans, nähtiinkin pitkästä aikaa. Ja molemmat koulutteli välillä meikäläistä, kiitos.

Jätettiin edellisen ryhmän Sepon treenin esteet paikalleen ja tehtiin niistä. Tai Laura väänsi mulle siitä radan pätkän, jossa paljon takaakiertoja. Takaakiertoja valssilla, twistillä, saksalaisella...Yksittäisinä ne meni hyvin, mutta radalla, ei aina niin hyvin. Rimoja putos jokunen, kun katse unohtui tai olin hyppylinjalla tai lopuksi kun Pyrykin väsähti. Sivulta ohjaaminen onnistuu paremmin, kuten twistissä ja saksalaisessa.

Tein myös putkijarruja vaihtelevalla menestyksellä. Mun on hyvin vaikea hyväksyä isoja kaarroksia, varsinkaan putkijarrujen jälkeen. Mikä siinä on, kun multa ei löydy tarpeeksi jarrutehoja. Lopulta kokeilin putkella jopa vastakäännöstä. Se kyllä auttoi, mutta haluaisin säästää vastakäännökset lähinnä kisojen pahoihin paikkoihin, ettei niiden teho kärsi jos niitä tekee jatkuvasti. 

Läksyjä tuli siis tehtyä, ja paljon on vielä tehtävää. Ei jäänyt ihan tiistaista fiilistä. Ja kontaktit mua harmittaa, kun lähtee liikkeeseen. Yritin nyt samaa kuin Laura neuvoi Pasille Pirkon kanssa, että leikin lelulla sen kanssa alastulolla, samalla sai ajatuksen pois seuraavalta esteeltä. Sitten lelu pois, luvalla pois kontaktilta ja uudestaan leluleikki. Muuten kontaktit hienot, pysähtyi hyvin, jopa keinulla. Vain tuo lipeäminen liikkeeseen. Tosi tärkeä kohta radalla, johon pitää voida luottaa. Se on ainakin tavoite. 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

15.10.2013 Persjättöjä Sporttiksella

PERSJÄTTÖJÄ SPORTTIKSELLA

Saijalta sain oikein mieluisan syntymäpäivälahjan, jonka lunastinkin hetimiten. Sain mennä Timon tai Tuulian tiistai-koulutukseen. Kummankaan koulutuksessa en ole ennen käynyt, ja nyt oli Timon vuoro, niin sinne sitten. Toivottavasti joskus vielä pääsen Tuuliankin koulutukseen, jos vaikka saisin tuurailla jotakuta. 

Kyllä tuli Sporttisvuoroja ikävä, kun halliin taas astui. Radalla oli tekemistä ja vauhtia, mutta jollain tapaa se vaan sopi meille. Ehkä siinä oli sopivasti kaikkea ja sitten kun vielä selvitin ne itselle vaikeaksi tuntuvat kohdatkin tosta vaan, niin avot. Kyllä jäi hyvä fiilis. Laitoin Pyryn myös aina välissä maahan "rauhottumaan".

Alun pakkovalssissa tärkeää rintamasuunta kohti ponnistuspaikkaa, silloinkin kun esteet on vähän hankalassa kulmassa. Kepeille lähetys putkesta 90 astetta avokulmaan, minä takaaleikaten vetäen. Se onnistui ihan hyvin, kunhan annoin ensin Pyryn mennä kepeille ja vasta sitten lähdin itse eteenpäin. 

Jo heti rataantutustumisessa kuulin, että täällä tehdään sitten jonkun verran persjättöjä. Ja niinhän siellä piti kolmessa kohdassa tehdä persjättö. Iik ja apua, ei me olla juurikaan tehty persjättöjä. Osataankohan me tai oikeesti osaankohan minä sen oikean ajoituksen. Ja huippua, mehän osattiin ja ihan ekalla. Sanotaan, että luota koiraan, mutta nyt oli kohta jossa piti varsinkin luottaa myös itseensä. 

Keinulta näytti eteneminen hankalalta hypyn kautta muurille (n.12m). Totesin, että ehtisin tekee persjätön jos jätän Pyryn joksku aikaa keinulle, mutta en halunnu tehdä niin, halusin, että liike/rytmi jatkuu tasaisena. Timo neuvoikin sitten linjaamaan vaan ja tekemään takaaleikkauksen. Ja opittiin sitten mikä on linjauksen ja vekkauksen ero. Vekkaus jarruttaa. 

Radalla oli 31 estettä, joista jäätiin numerolle 21 opettelemaan takaakiertoa ja niistoa. Siinä oli sellainen kohta, jossa Pyry piti laittaa takaakiertoon ja samalla itse pinkasta kohti seuraavaa estettä. Ja rima siinä tais pudota, kun Pyry tunnetusti hyppäsi taas niin läheltä siivekettä. Tästä sitten sain kotiläksyn. Ja helpottais paljon tilanteita, kun Pyry itse osais hypätä vähän kauempaa. En ehdi aina auttamaan läheltä.

Siinä se vartti meni. Olisin tietty halunnu tehdä vielä loputkin, mutta olin tähänkin tosi tyytyväinen. Kaikki kontaktit jes, puomi-putki-erottelu jes, persjätöt jes, vain tuo yksi rima tais pudota, leppoisa tunnelma, en jännittänyt (kummallista?!). Tää on nyt vähän ällöhehkutusta, mutta ei voi mitään. Pitäishän synttärilahjojen ollakin jotain mukavaa.

maanantai 14. lokakuuta 2013

14.10.2013 Kuu vai muu vai kuumuu?

KUU VAI MUU VAI KUUMUU?

Läähätystä, kieli roikkuu, haukkuu, silmät lautasina, pomppii kuin jänis ... Pyryllä keittää, enkä ole edes oikeen tajunnut, että kuumuu, keittää, kiehuu, ja että siinäkö se meidän kompastuskivi on. Mulle se oli vaan kaahausta ja kurittomuutta. No okei, onhan se niitäkin, kun aivot ei oo oikein mukana ja rämäpäisesti vaan mennään täysii välillä rimoja roiskien. Ja silti Pyry on kiltti ja kuuliainen, varsinkin kun vauhti lakkaa. Radalla vaan kiehahtaa. Ja emäntää saattaa ensin naurattaa, vaan ei enää hetken päästä, kun tilanne jatkuu samanlaisena. Rupee mullakin keittää ärräpäät hampaiden välissä.

Me nyt sitten harjoiteltiin rauhoittumista. Koira maahan ja ootellaan...Heli oli laittanut oikein kivan treenin, jossa putken pimeitä kulmia ja pituudelta kääntymisiä. Tehtiin me vähän, mutta molemmat olis tietty tahtonu tehdä paljon paljon enemmän. Varsinkin, kun tätä herkkua saa enää kerran viikossa.
Mutta tää on sitä vireen hallintaa. Rauhottumisen jälkeen Pyryhän jarrutti ja kääntyi ja oli kuulolla tosi hienosti. Kyllä huomasi eron. Putken pimeet kulmat meni tosta vaan. 

Me osataan paljon, mutta tää ku me vielä opitaan, niin ollaan jo aika pitkällä. Mun hermojahan tässä eniten koetellaan, mutta uskon että pitemmän päälle kannattaa. Kiitos Heli.

maanantai 7. lokakuuta 2013

7.10.2013 Suoraa suoraa enemmän suoraa

SUORAA SUORAA ENEMMÄN SUORAA

Kun ei kerta käänny. Ei kerkee, vaikka taipuis hyvinkin. Voi elämä! Kaks estettä ja kolmas ehkä 45 astetta, ja olihan tekemistä. Ja lähtee muuten minikädenliikkeellä myös yllättävän kauas. Kokeilin vaikka ja mitä, ja yritin oikein keskittyä siihen, että ennen edelliselle hypylle ponnistusta kertoisin jo että kohta sitten käännytään. Mut en tainnu ehtii kissaa sanoa. 

Voi jösses, ne loikat vaan on niin pitkiä ja vauhti niin kova, että kyllä tässä välillä aina turhautuu, tuleeko tästä mitään. Vaikka onhan se treenaaminenkin ihan mukavaa. Mutta kyllä mä jaksan uskoa, että huomenna me osataan. Joku huomen. 

No okei, kaikki muut kohdat tais mennä aika hyvin, paitti tuo alun kääntyminen. Mutta taitaa meillä olla jotain pientä kurin puutettakin, kun koira on niin estehakuinen, ettei paljoo meikältä kysele. Kait se on oikeesti nyt vaan palkattava ainoastaan kädestä (paitsi kontakteilla) ainakin jonku aikaa. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

6.10.2013 Kake ja kaverit

KAKE JA KAVERIT

Tänään tokotreeneissä kakeja ja vähän muutakin. 

Otan vieläkin luoksepäästävyyden kun muutkin ottaa, ja onhan se ihan hyvää harjoitusta. Pyry oli tänään vaan niin ihastunut Tainaan, että vasta kolmannella kerralla malttoi pysyä paikoillaan. Liekkö tuoksunut tyttögorkeille tai oli vaan äänestä lumoutunut pauloihin. 

Ekan kerran tehtiin kolmen minuutin paikkamakuu minä piilossa. Pyry pysyi tosi hyvin. Hyvää häiriötreeniä saa, kun vieressä kaverit piippaa, nousee ja niitä käydään palkkaamassa. 

Kakeissa saatiin taas olla demokoirana, vaikka onhan ne meilläkin vielä kesken. Siinäkin meinas vaan tiirailla Tainaa. AVO-luokan kaket, istu-maahan-istu-maahan, menee aika hyvinkin. Mutta sitten, kun siihen otetaan se seisominen, niin hmm... Maasta seisominen jees, mut siitä seisomisasennosta kun pitää mennä takas maahan tai istumaan, niin siinä tuppaa takajalat vähän liikkuu. Ei kai auta ku vaan treenaa läheltä hissiä ja paljon. Ja silti se on läheltäkin vaikeaa sekä mulle että Pyrylle. Mullahan olis se yks alusta, jossa pulleemmat reunat, jonka ostin sillon tuhat vuotta sitten, kun Lentsulta Turussa ekan kerran kuulin koko asiasta. Pitänee kokeilla sitä miten se pelittäis niiden takajalkojen osalta. Osaankohan. 

Lopussa pyysin Tainaa vielä käskyttämään liikkeestä maahan ja seisominen, siis että käskyttää monta kertaa häiriönä. Eka vilkas vähän joka kerta Tainaa, mutta jatkoi nätisti seuraamista ja vasta mun käskyllä teki niinkuin pyysin. Seuraavalla kerralla ei enää välittänyt Tainasta, vaikka käveli rinnalla tai takana ja käskytti. Jeee.

Ja palkkojen palkka, mentiin keppejä jokunen kerta, varsinkin sitä sulkukulmaa ja oikein hetsasin kunnon vauhdit. Ja mitä tekee Pyry, menee hirmuvauhdilla, JARRUTTAA IHAN ITSE hienosti oikeaan väliin ja pujottelee upeesti myös loppuun asti. Kyllä silmä ja sielu lepää, aah!

lauantai 5. lokakuuta 2013

5.10.2013 Vauhtia Janakkalassa

VAUHTIA JANAKKALASSA

Milloinkohan saan hanskaan tuon vauhdin ja tekemisen. Saijan sanoin, kun itellä on kiireen tuntu koko ajan, niin se kostautuu. Tuntuu, että kisaradat on helppoja, paitsi ei meille. Toki mun hermoilu ei auta asiaa ainakaan. Ja sillon Pyry tuntuu vaan entistä villimmältä, kun on itse ihan lamaantunut. Ja ajoista mun ei todellakaan tartte huolta kantaa, ainakaan vielä. Tänäänkin oli tokalla radalla nopein aika, mutta kympillä oltiin vasta kahdeksas. Eka rata olikin hylly. Tuskaa, haluun kakkosiin, pois noista juoksuradoista. Mitä kiemuraisempi, sen parempi, mun mielestä.

Nybergin radoissa oli kyllä vähän pohtimista, eikä keppikulmatkaan olleet ykkösille helpoimmat. Ekalla radalla hylly, meni ohi esteen ja ehti hypätä väärän. Ja se tuntui hirveeltä siksakilta eli olin koko ajan vissiin myöhässä, enkä päässy kunnolla rytmiin takasin. 

Toka rata tuntui jo paremmalta. Kepeille vaan meni niin kovaa sulkukulmaan, ettei kyennyt taipumaan ekaan väliin. Sitten vielä kun estevälit oli mun mielestä pitkät, niin latasee niin kovaan vauhtiin esim. putkeen, että matkalla sit rima lensi. Ja tuppaa edelleen lähtee mun liikkeeseen kontakteilta, että piti pari kertaa vaihtaa suunnitelma A suunnitelmaksi B, joka ei siis ollut paras mahdollinen.

Miinukset ja treenattavat, kolme tosi tärkeetä: 
mun pitää lopettaa jännittaminen ja saada olo rennoks ja rauhalliseks
se vaikuttanee Pyryynkin
mun pitää mennä mukaan vauhtiin, eikä "pelätä" sitä 
kontakteilta EI varasteta ilman lupaa 

Ja plussat: 
periaatteessa kepit itsenäiset hienot, lähetti mistä vaan 
lähdössä pysyy tosi hyvin
kontakteille pysähtyi hyvin ja ylösmenotkin otettiin hienosti
muurinpalikat pysyi ja vielä kurvissa
me tehtiin yhdessä rataa, vaikkei se virheetön ollutkaan
Pyry <3