maanantai 8. joulukuuta 2014

1.-7.12.2014 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

En muista varmaan puoliakaan, mutta yritetään.

1.12.2014 Maanantaina Anun treeneissä
Muistan vaan, että mutkaputken keskellä oli hämäyksenä yks hyppy, jolle siis ei pitänyt mennä ja mä sain ainoona Pyryn sille joka kerta. Pyry meni viel niin, että hyppäs sen hypyn ja sitten solahti putkeen,joka oli enää metrin päässä. Miten iso koira edes kykeni moiseen, eikä se tehnyt sitä edes vaan yhden kerran. Joo-o elastinen taitava koira, jonka ohjaaja ei saanut häntä kääntymään ennen sitä.

2.12.2014 Tiistai surullinen ilta
Inez lähti juoksemaan kivuttomille kisakentille Santun kanssa. Kova paikka, mutta ei voinut enää katsella kipeetä koiraa. Ei se ollut enää koiran elämää. Surullista, Pyrykin oli vähän ihmeissään jotenkin, tai ainakin ihmetteli minun itkuista olotilaani. Outoa omistaa vain yksi koira, toisaalta kaikki on niin paljon helpompaa, ehkä liian helppoa. Mutta nyt ei silti ole pentuset edes ajatuksissa vielä, työt painaa seuraavat pari-kolme kuukautta.

3.12.2014 Keskiviikko Saijan sujuvalla radalla
Välillä meni sujuvasti, välillä ei. Välillä jäätiin taas luuppiin putkeen, kun luulin, että Pyry olis jo lukinnu, ni no-ou, sitten kääntyi vielä pois, kun mä lähdin liian aikasin etenemään. Tyhmä ohjaaja ja ihan liian fiksu koira. Sitten varasti puomilta enkä puuttunut asiaan ja tunnustin vielä nähneeni tapauksen. Tosi tyhmä ohjaaja. 

6.12.2014 Lauantai itsenäisyyspäivä
No ei me mitään treenailtu, ku sitä normaalia, muutama minuutti sisätokoa. Ja pitkän lenkin tein kaksistaan Pyryn kanssa, ihana ilma ja kaksistaan niin helppoa. Mutta heitin Masalle ajatuksen, että kun pressakin on koiraihmisiä, niin vähänkö olis hienoo, jos Pyry olis eka koira, joka sais kutsun linnaan, olis mustavalkeeta valmiiks päälläkin.

7.12.2014 ATT:lla Luomalan radoilla
Radat oli tosi kivat, ei mitään supervaikeita, mutta kaikkihan on meille ihan haastavaa noilla vauhdeilla. 
Eka rata meni mun osalta tärinäks, hetken jo mietin siinä karsinassa, että kun jalat on betonia voiko niillä edes juosta. Sitä saa mitä tilaa, Pyry lähti omin päin puomilta edessä olevaan putkeen. Ja mä olen niin hidas, että siinä kohtaa vielä jäi takaraivoon kysymys, olisko pitäny lopettaa siihen. No olis. Seuraava virhe tuli heti perään, kun ohjasin tyhmästi, ajatus vielä edelleen sillä pirun kontaktilla. Juostiin sit ulos. Ja olisin niin halunnu tehdä sen radan, kun vaikutti niin kivalta.
Mieli vähän maassa (siis en ollut ranteet auki, mutta alamaissa vähän), että ei kai me olla noin surkeita, eihän. Onneksi Päivi kävi vähän tsemppaamassa seuraavalle radalle. Ja hihhei, voitettiin, tehtiin ainoa nollarata. Aika -16,61, etenemä 5,24 m/s. Pyry meni kovaa, mutta jotenkin hillitymmin kuin ekalla kaahatusradalla. Tekeminen tuntui kivalta ja sain kehuja, että näyttikin hyvältä. Eikä tullut edes turhia kaarroksia. Ehanaa. Ja Päivi ja Kirakin kolmansia! 
Tää oli nyt eka nolla meille kakkosissa. Sitten vaan jahtaamaan niitä lisää. Eihän ne kaukana ole olleet, mutta välillä yhtä lähellä kuin kaukana. Mitähän tuokin oikein tarkoitti. 

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

24.11.2014 Takaakiertoja vaihteeks

TAKAAKIERTOJA VAIHTEEKS

Helin rata oli kiva ja vaihteleva. Jäin sitten vapaaehtoisesti tekemään kahta takaakiertoa peräkkäin. Niissä kun tuppas rimat lentää. Olisko ihan mahdotonta hypätä vähän kauempaa ja vaikka katsoa eteensä. Pienet siivekkeet ei tosiaan auta asiaa. Enkä voi jäädä auttamaan siivekkeelle, kun sitten ei kerkee seuraavalle. Tuota pitäis harjoitella paljon, ensin lisäavuilla. Ja ehkä sen tuhatviissataakertaa. Näin talvella tuo on kyllä mahdotonta, kun ei ole mitään vapaavuoroa missä kävis. 

Muissa kohdissa ei isompia ongelmia. Kontaktit hyvät ja sain jopa ekat putkenpäätkin ohitettua parissa kohdassa, sekä sylkkärinomaisella, että vastakäännöksellä. Ja tiesin (enkä muuta edes kokeillutkaan), että niistopersjättö sopii meille paremmin kuin esim. twist. Siinä Pyry joutuu itse enempi tsemppaamaan, eikä tule sellaista vinoa vauhtihyppyä. Kunhan minä vain pidän katseen, niin rimakin pysyy.  

22.11.2014 Kaisan hallintapäivä

KAISAN HALLINTAPÄIVÄ

Päivä sisälsi paljon asiaa, tavallaan uutta, mutta niin loogista, kunhan ne asiat vain hoksaa tai joku ne meille kertoo. Genetiikkaa emme pysty muuttamaan, vain suuntaamaan. Pitää vain oppia ymmärtämään ja käyttämään hyödyksi.
Siedätys ja vastaehdollistamisen tavoite: koira reagoisi aina ensin omistajalle (hei kato mamma tuolla on tommonen...). Eli bongauskoulutuksesta jo pennuille puhuttiin. Silloin kaikki ihmeellinenkin on vaan tavallista, josta ei tartte tehdä mitään juttua tai varsinkaan mörköä. Koira opetetaan siihen, että se uskaltaisi katsoa ja kohdata asian. Ja positiiviseksi sen tekee tietysti rento ja rauhallinen omistaja, joka palkkaa koiran havainnosta.

Ensin saimme kukin vuorollamme tehdä testiradan, jossa ensin oli ihmisiä, joita piti kätellä, koiran odottaessa rauhassa istumassa sivussa. Rata jatkui Kaisan lentävään karvaleluun, sitten oli vuorossa herkkuja. Sen jälkeen maassa joku lehmän sorkka, linnun siipiä ja peuran koipi. Hetken päästä "mörkö" sadeviitta, joka yllättäen nostettiin ylös roikkumaan. Ja viimeisenä vielä frisbeetä heittelevät ihmiset.

Tuolla radalla meillä ei oikeastaan ollut suurempia vaikeuksia "luopua" eli jättää noteeraamatta ja jatkaa matkaa. Pyry oli selkeesti tekemismoodissa, hän olis mielellään tehnyt aksaa. Tuttu halli, jossa vielä reunassa oli sopivasti A-este. Sinne sitten paukkas alastulokontaktille, kaikkien näiden houkuttimien ohi. Ei mulla sinänsä ollut kuitenkaan vaikeuksia saada häntä sieltä pois, vaan jatkettiin siitä sitten matkaa. Tuon lisäksi fresbee on aika paha.

Heittelen fresbeetä lähes joka päivä ja valitsin sitten sen eli pahimman mahdollisen (muita olis ollu pallo tai noutokapula) kun piti valita joku minkä kohdalla pitäis hallita koira. Sitten piti päättää joku sana, jolla aina saa namia. Se olikin tosi vaikeaa mulle, kun lähes kaikki kehusanat on käytössä jo. Keksin sitten "jaa"-sanan, jos sillä sitten yrittäisi. Ulkona opeteltiin sitä muutama kerta, että eihän se tietty ihan jakeluun asti vielä varmaksi mennyt.

Siinä sitten muutama ihminen heitteli fresbeetä ja mun piti saada jaa-sanalla Pyryn huomio. Hah. Eka piti vaan "tunkee" nakkia nenän eteen ja suuhun, että oppisi sanan kuultuaan. Sekään ei ollut helppo juttu, kun Pyry vaihtoi aina suuntaa, tavallaan meni mua karkuun, etten saanut sitä tehtyä. Siinä kohtaa rupes ohjaajalla hermo kiristyy, kun siitä ei tuntunut tulevan mitään. Miten hitossa kilpaillaan lentävän, maailman ihanimman lelun kanssa. Kun ne lelut menee kuitenkin namipalkan ohi. No vaihdettiin sitten namit narupalloon, mutta ei sekään vielä ollut yhtä ihana kuin fresbee. Huoh.

Saatiin tehdä toinen pikku tehtävä vielä. Sanoin, ettei tän ohjaajan hermo kestä enempää. Mentiin kuitenkin tekee häiriötreeni, jossa paljon ihmisiä, jotkut heitti fresbeetä, jotkut ajo hippaa, jotkut tutki maata tai sito kengännauhoja, kaikkea missä yritettiin kiinnittää koiran huomio pois ohjaajasta. Tää tehtävä oli helpompi, kun sai pujotella siellä ihmisvilinässä  toko-seuraamisella, silloin tehdään töitä ja kuunnellaan (ekassa yksittäistehtävässä annoin kulkea vapaana, en siis käskyn alla).

Päivä oli antoisa, mutta myös pitkä ja kun vielä viikolla nukkuu vähän, niin aika rätti sitä oli kun kotiin pääsi. Heräsin sitten sohvalta.

torstai 20. marraskuuta 2014

19.11.2014 Kaikessa rauhassa

KAIKESSA RAUHASSA

Maanantaina Jaksin treeneissä ei tosin menty kaikessa rauhassa, kun oli sen verran kiemurainen rata ja joka toinen este mentiin takaa. Meinaan unohdin välillä mihin piti mennä ja oliko edestä vai takaa, varsinkin kun keskittyi johonkin kohtaan pidempään ja joku este mentiin jopa seitsemään kertaan.

Jäin sitten jumiin pidemmäksi aikaa suorasta putkesta kääntymiseen. Putki oli ehkä 1,5 metrin päässä A:sta ja kun Pyry ei kääntynyt tiukasti, niin otti aina A:sta vauhtia. Vastakäännös on aiemmin tehonnut, mutta jotenkin se ei sopinut tuohon kohtaan. Jaksi sitten veti lelulla, niin sitten kääntyi vasta.

En edes päässyt koko rataa, kun halusin kokeilla tiettyjä vaikeita kohtia. Onneksi mentiin Anun kanssa puoliksi, kun oli kuitenkin melkoinen vauhtirata.

Tänään keskiviikkona oli omatoimireenit. Saija oli lähettänyt radan, joka olikin varsin sujuva. Meitä ei ollut muita kuin minä, Sari ja Jaksi. Saatiin treenata yllinkyllin ja kaikessa rauhassa. Mentiinkin vuorotellen, kukin kolmeen otteeseen. Ihanaa, kun ei tarttenu kellosta välittää.

Meillä meni kaikilla varsin hyvin, kun rata ei ollut mikään supervaikea. Tekemistä toki silti riitti. Treenasin erikseen muutamaa kohtaa.

16-17-kohdan "sylkkärissä" piti oikein vaatia, että tulee käteen asti ensin. 
20-21-kohtaa kokeilin molemmilta puolilta, hyvin tuli myös vetoon (ja todella hyvin pysähtyi kontakteille). 
21-22-23-kohdassa tajusin vasta lopussa miten se kannatti meidän tehdä, ettei valu. Tai oli siinäkin pari vaihtoehtoa, niistolla kunnolla ensin jarruttamalla ja toinen vähän kauempaa tehdyllä valssilla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta, kunhan piti huolen, ettei yhtään peruuttele vaan menee seuraavaa estettä kohden.

Oliko tositreenaajat vaan paikalla vai lahjattomatko vaan treenaa. Niin tai näin, aksa on kivaa.




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

16.11.2014 Jaakolla

JAAKOLLA

Opettelin sit 30 estettä ja päästiin 7 !!! Ja kaikista lupauksista huolimatta tein yhdes osas. Pyry ei ollut mun mielestä lopussa edes väsynyt, ku hää puhu niin paljon, mutta asiaa. Niin pal kauhiast joutu selostaa tällaselle tumpelolle ohjaajalle, et nyt en sit muista puoliakaan tietty. Mutta tykkäsin, enkä edes ollu ranteet auki. Ehkä ennemminki nauratti oma kömpelyyteni sisäistää asioita nopeasti.

Ratahan oli erittäin haastava ja mulle tuottikin ongelmia rataan tutustumisessa lähinnä kääntyykö koira vai pitääkö tehdä vastakäännös ja oikean ohjauksen valinta.

Alkuun kokeilin ensin persjättöä, mutta takaakiertovalssi siten, että astuikin ensin taaemmalla jalalla taaksepäin, oli parempi ja sujuvampi ja varmempi. Heti seuraavan hypyn jälkeen neloselle flippi. Piti luottaa, että koira sen kyllä menee (eikä jäädä siihen ohjailemaan) niin pääsi itse nopeemmin etiäpäin.Sillä meillä ei ole kuulemma aikaa jäädä mihinkään yhtään, ettei mun ja Pyryn välimatka kasva liian suureksi ja sen myötä ihan mahdottomaksi. Varsinkin, kun laukka on noin pitkä ja menee kovaa, niin kaikki pitää tehdä vieläkin aiemmin. Ja perusasiat meillä on kuulemma kunnossa, mutta tuo uskallus ja ennakointi... 
Kutoselle tuli sitten niin kovaa ja tuntui, että itse jäin jotenkin kauas, että vippaus (olihan se sellainen?) ja pien "veto", oli mulle tosi haastava. Se olikin niin pienestä kiinni kuin siirsi vähän rintamasuuntaa poispäin (Saijakin on tainnu tästä joskus aiemmin sanoa). Ja tärkeää oli myös Pyryn katse, jonka jälkeen vasta sai luvan mennä oikeeseen putken päähän. 

Ja siihen loppui aika, ja voi että olis kiva mennä uudelleen, ehkä vähän viisaampana. Mutta tärkeää asiaa, pitää vaan uskaltaa!

lauantai 15. marraskuuta 2014

15.11.2014 Kookookoo

KOOKOOKOO

Kirkkonummella käytiin kisaamassa ja miten on mahdollista, että tää on tyytyväinen tuloksiin 5, 10 ja 10. Tykkäsin hirmusti Mikkilän Sarin radoista. 
Huomasin, etten jännittänyt niinkuin yleensä. Mistä se taas johtui? Ei ollut tuttuja katsomassa? vai olinko vaan niin väsynyt? No eniveis, se vaikutti kyl positiivisesti tekemiseen. Me tehtiin hyvää yhteistyötä kaikilla kolmella radalla. Tänään ei ollut nollat kaukana, jokaisella radalla periaattees yks mokapaikka.

Ekalla, hyppiksellä, lähellä loppua ahnehdin vähän liian aikaisin tekemään valssia ja unohtui ohjata kunnolla hyppy ennen sitä. Saatiin siis kielto, kun Pyry tuli mun mukana. Tällä vitosella oltiin kolmansia. Jee, jotain lohdutusta ja hyvät oli palkinnotkin, puolikas kisamaksu, koiralle namipussi ja narupallo.
Pyry ainakin tykkäs. Vähän tuli kaarrosta ja se yks hyppy palattiin tekee uudelleen, etenemä 4,69 m/s.

Tokalla päästiin taas lähes loppuun, kun kolmella vikalla hypyllä tulikin kaks rimaa alas. Tais katse unohtuu, kun tein niistopersjätön. Etenemä 4,85 m/s, pysäytyskontakteineen ja saattoi siellä jotain kaarrostakin tulla. Tuo "loppusuora" jo melkein harmitti, muttei kuitenkaan. Mä oon varmaan kipee. Taidettiin olla kuudensia, nopeimmalla ajalla, mutta virheitä siis kymppi.

Vikalla radalla puomin jälkeen olin rataan tutustuessakin epävarma mitä siinä teen, kun putken väärä pää näkyi hypyltä puomille asti. Ja sitten, kun näin et Pyry menee puomille kovaa, karjasin kunnolla "kiipee" ja Pyryhän pysähtyi. Mutta P oli sen näköinen, että ampasee siitä ja sitten mulle iski joku paniikki ja sanoin kait "tänne" et ei lähde suoraan. Hän oli oikeesti jo lähes hyppäämässä, kun sitten kääntyikin pois, kun mamma kerran sanoi. Hyvä minä. Sitten jäin vielä tattina seisomaan paikalleni, kun Pyry kiersi ympyrää ja saatiin siitä viel toinenkin kielto. Taas hyvä minä. Muita virheitä ei tullu, mut siinä paloi aikaa, etenemä oli jo alle neljän.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ja tekeminen kuulemma näyttikin hyvältä. Uusia ilmoja vaan kehiin, mutta kaikenlaiset pikkujoulut vähän rajoittaa noita mahdollisia päiviä. 

Pyry tapasi sisarpuolensakin, Whoopyn ja lauman shelttejä. Naiset on naisia ja Pyry on teflon.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

9.11.2014 Lieros

LIEROS

ATT:lla kisat, tuomarina Anders Virtanen ja tekemistä radassa riitti. Alussa meillä jo levis, kun ajattelin sellasta mitä lie niistontapasta alkua, jossa mun mielestä, kun nyrkki on edessä, niin siitä ei mennä läpi, ennenkuin siirryn alta pois. Vaan tuopa meni, about viis metriä selän takaa ja samalla toisen hypyn. Jatkoin kuitenkin rataa ja sain jopa keinun kontaktin hyvin onnistumaan, mutta sitten meillä ei taas menny yhteen. Niinpä päätin, että nää lähtee nyt pois, en rupee säätää jokatoisella esteellä. Harmittavaahan tuo on aina, kun on opetellut kivan radan ja haluiais kokeilla yhtä ja toista juttuu.

Toinen rata olikin sitten hyppis. Lähes samanlainen alku, mutta toiseen suuntaan. Nyt päätin minäkin valssata niinkuin Iris ekalla radalla. Ja mietin jo valmiiksi, etten yhtään peruuttele, vaan lähden samantien sivuun toiselle esteelle. Mutta kaarratti kuitenkin ja melkein meni putkeen. Matka jatkui juoksusuoralla, jossa eka hyppy piti ohjata, ettei tule ohi ja sitten pinkoa eteenpäin. Siellä nurkassa meille tuli sitten ne ainoat virheet, eli kauimmaisen esteen rima ja seuraavalla esteellä kaarratti ohi, joten jouduin palaamaan vähän takaisin, siis kielto. Ja olinko saanut Timolta ulkona juuri ohjeita sitä kohtaa varten, mutta ei tää pää pysty sisäistämään noin nopeesti näköjään, harmi. Muuten rata oli kuulemma ihan jees, ei se huonolta itseasiassa tuntunutkaan. Oltiin sillä kympillä sitten kuudensia. Aikaa ei voi kattoo, etenemä vain 4,10 m/s, kun tuli tuo kielto ja vähän kaarrattikin, mutta Pyry meni ihan tarpeeks kovaa.

Tarttisin varmaan sen kolme rataa, kun eka menee aina hermoiluks. Ja ajoituksissa on tietty parantamisen varaa, mutta ainakin sais olla tomerampi käskytys. Uskon, et sillä pelastais jo paljon. Mut hei, ongelmakohta ei tänään ollut kontaktit ainakaan (vaan se villi velikulta). 

torstai 6. marraskuuta 2014

5.11.2014 Oikein arvasin

OIKEIN ARVASIN

Saijan rata oli taas varsin mielenkiintoinen. Olin tutustunut rataan jo paperilla ja sitten se olikin vähän eri livenä niinku aina. Pitikin sit miettiä uudet kuviot joihinki kohtiin.

Alun suoran putken tulikin yllättävän lujaa, kun ajattelin että näkee mun jalat mihin suuntaan oon menossa. Miksei tajuu siinä kohtaa yhtään jarruttaa. Höh. Täysillä vaan eteenpäin ja amen.

No esteet 1-18 "pätkä" menikin sitten suht hyvin, mukaanlukien puomi-putki-erottelut ja kontaktit ja jopa takaakierto valssilla.

Rataan tutustuessa jo sanoinkin Saijalle, että tähän kohtaan me jäädään jumiin. Ja oikein arvasin. Se oli just kohta, minkä olin paperilla suunnitellut ihan erilailla. Ekan pyörityksen tai niiston jälkeen oisin voinu tehdä löysän sylkkärin, mutta päätin nyt sit harjoitella vastakäännöstä ja poikkaria. Ja mun vastakäännöksethän vähän löysiä oli ja ajoitus väärä. Saija kokeili Pyryllä, kun ei oikein reagoinut mun vastakäännöksiin. Ja erittäin havainnollista saada katsoa miten se pitäis tehdä. Eli "niiaus" paljon syvempään ja saa samalla vaikka murista, niin johan kääntyi. 

No jäätiin me muuallekin jumiin mm. siihen suoraan putkeen, jonne oli tarkoitus lähettää tästä edellisestä jumikohdasta, samalla leijeröiden yhden hypyn. Eli oikeastaan tuo jumikohta vaan jatkui vielä pidemmälle. Vaan Pyry ei mennytkään putkeen, kun ensin kiirehdin liikaa sivusuunnassa, sitten mun liike pysähtyi ja sain Pyryn kieltäytymään jopa niin läheltä, että osui jo suuaukkoon. Ja tän jälkeen koko putkeen menosta ei tullut enää yhtään mitään, jäätiin luuppiin. Pyry sitten vielä jopa kääntyi puolessa välissä putkea takaisin. Millä lihaksilla ja miten ylipäänsä mahtui. Mutta aika kuuliainen koira ilmeisesti, kun kääntyi kun liike pysähtyi. Kai siitä pitäis olla tyytyväinen. Kai.

Loppurata oli mitä oli, kun en enää osannut keskittyä koko juttuun. Olis pitäny vaan mennä kahdessa osassa. Ja mielessä kävi, että kunpa vois mennä hallille vaikka aamulla ottaa uusiks, mut haaveeks jäi.

tiistai 4. marraskuuta 2014

3.11.2014 Superkepit

SUPERKEPIT

Anun radalla u-putki oli houkuttimena keppien päässä, mutta eipä tuo Pyryä haitannut, vaikka lähetti kepeille mistä vaan (kokeilin ainakin kolmea eri paikkaa). Kiva rata, jossa ehdittiin kokeilla vaikka mitä vaihtoehtoja. Ja meidän tasoon nähden meillä ei mennyt hassummin. Tänään ei tarvinnut turhautua.

Vaikea selittää aina noita kuvioita, kun en tiedä mikä nyt oli taas minkäkin nimi esim. mikä ero flipillä ja japsilla ja sokkarilla tai sitten ihmisnuolella ja päällejuoksulla (vai onko se juuri tuo juoksu.) No eniveis jotain kuvioita teen ja toiset sopii meille paremmin kuin toiset. Sylkkäri-persjättö sujui meiltä hyvin. Sen sijaan takaaleikkauksella hypylle, hyppäsi nähtävästi mun taittuvan ranteen suuntaan (kuulemma äitinsä poika) vai olisko seinä hämänny.

Kontakteille pysähtyi ihan priimasti ja niiden turvin ehdin vaikka minne. Pitkä vienti whiskyllä vähän himmaili. Muurilla takaakiertoja ei olla pahemmin tehty, mutta ei siinäkään ongelmaa. Pakkovalssi-jaakotus, jees. Niistossa kunnon stoppi, ennenkuin lupa mennä. Putken ekan pään ohitukset vedolla, jees. Lopussa viel kepit sinne ansaputken suuntaan ja siinäkin onnistui valssi ja myös veto. 
Tuntu, et kaikki onnistuu, kunhan mun pää vaan eka pystyy sisäistää muutoksen/vaihdon. Kait tässä näillä kokeiluilla oppii tuntemaan itselle ja koiralle sopivimmat ohjaukset. Ainakin oli kivaa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

2.12.2014 Outo rata

OUTO RATA

Tulin vähän myöhässä (anteeks kaikki), kun aattelin etten tulis Pyryn kans ollenkaan. Kun piti olla omatoimi ja perjantaina just vedin omatoimen. Mutta kentällä olikin sitten sellanen oudon hauska tokorata, jossa tehtiin liikkeitä hieman poikkeavalla tavalla.

Ekaks oli nouto. Heitin kapulan, mutta siitä lähettiinkin seuraamaan. Se sinänsä ihan ok, paitsi lähti keulimaan sinnepäin missä näkyikin ohjatun kapulat. Seuraamisen jälkeen vasta noudettiin oma kapula.

Kapulan kanssa sitten piti mennä merkille, ja vuorossa oli ruutu, jossa ollaan ihan ihan alussa, ei ees merkkiä vielä osata. Kapula pysyi, vaikka vähän outoa olikin. Ruutuun lähtee hienosti, sitten etsii siellä hullunlailla, missä missä se jokin on. Kun mitään ei löydy, juoksee takas mun luo. Turha vaatia, kun ei oo opettanutkaan vielä moista.

Ruudusta luoksetulo stopilla. Katoin jo edellistä koiraa, että miljoonaa tulee, eikä pysähtynyt, niin arvasin miten meidän käy. Stopista ei tietookaan, vaikka otin suullisen ja kunnolla käsiohjauksenkin käyttöön. Sitä pitäis tehdä nyt vaan ensin läheltä ja saada jotenkin koiralle liinat kii. En saa opetettua koiralle peruuttamistakaan, niin en sitä kautta sitä saa ainakaan. Mikä kikkakolmonen sitten otettais käsittelyyn.

Kaukot olikin sitten ainoo mikä meni ihan hyvin.

Sitten vielä ohjatun alkeita, näytettiin kapula "täällä" ja lähetin hakemaan "tuo".

Ihan hauskaa vaihtelua treeneihin. 

Seuraavalla tunnilla meninkin tokoilemaan Benjin kanssa. Benji meni varsin hienosti, hyvin ainakin otti kontaktia, ja vaikken edes tienny oliko mulla oikeat käskyt. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

1.11.2014 Kolmas koira

KOLMAS KOIRA

Jaanan Benji tuli meille viikonloppuhoitoon ja tietty mun kepo oli töissä. No kyllähän mä nyt niiden kanssa pärjään, mutta kolmen koiran kanssa hihnalenkillä, huoh, ei oo mun juttu.Varsinkin kun haluavat pitää pienen välimatkan toisiinsa.
Aamupäivällä vein vaan pojat ulos, Benjin laitoin flexiin ja Pyry sai olla vapaana. En uskalla riskeeraa, että Benji onkin yhtäkkiä junan tai auton alla.

Ihan hyvin on menny. Eihän Pyry tuosta "rääpäleestä" paljoo perusta, mutta onneks Benji on alistuvainen ja jättää Pyryn rauhaan. Minä vaan vahdin kuin haukka, ettei syö mitään sopimatonta tai pureskele jotain. Ulko-ovikin piti laittaa lukkoon, ettei Pena aukase sitä. Ei meidän koirat oo ikinä yrittäny aukoo ovia. Oonki sanonut, et niil on liian hyvät oltavat, ni ei haluu pois täältä. ;)

Kyllä kaks koiraa on mulle ihan sopiva määrä. Sanotaan, et kolme on jo lauma. Mutta meillä kun esim. Inez ja Pyry ei tykkää olla ihan lähekkäin, niin eihän niistä saa sellasta mukavaa pientä laumaa. 



31.10.2014 Ohjattua

OHJATTUA

Mietin jo viitsinkö ollenkaan lähteä omatoimitokoon, kun se tekeminen on vähän niin ja näin. Mutta päätin sitten, että meen puoleks tunniks ja keskityn lähinnä seuraamiseen. 

Eka otettiin kyllä paikkamakuu 4 minuuttia piilossa. Yksitellen laitettiin maahan ja se menikin hienosti ja koko se 4 minuuttiakin. Yksitellen sitten laitettiin myös perusasentoon ja Pyry nousi ylös Lauran (vieressä) käskystä, pöh. Otin uudestaan ja ok. Näissä on meillä ollutkin vähän treenaamista.

Sitten otettiin myös istuminen 2 minuuttia, jota en ollut koskaan tehnyt. Tällä kertaa jäin kentän reunalla enkä mennyt piiloon. Hyvin istui. Ehkä voin ens kerralla mennä sitten piiloonkin.

Sitten otin sitä seuraamista siellä "rauhallisemmalla" puolella. Vähän on ruvennut keulimaan, että piti muistutella paikasta. Ja sitten siellä heitettiin kuitenkin kapulaa, että sain pitää Pyryä kaulapannasta kiinni, ettei hae muiden kapuloita. Vauhtiliikkeet piti olla toisella puolella. Säännöt on tehty rikottaviksi. Menin itse sitten sinne vauhtipuolelle ottamaan noutoa Pyrylle. Ja siinä piti taas muistuttaa, ettei kapula hölsky suussa.

Sitten saatiin taas vähän uutta oppia. Kiltti Sari opetti meille vähän ohjatun noudon alkeita. Alku menikin hienosti, mutta sitten jäi edelliseen suuntaan kiinni, vaikka näytin toiseen suuntaan. No pitää opetella sitä merkkiä ensin erikseen. Sitten pitäis päättää mitä sanon, kun lähetän oikeelle tai vasemmalle. Tällä kertaa vain näytin ja sanoin "tuo". 
Olipas se kivaa. Kannatti tulla.

perjantai 31. lokakuuta 2014

29.10.2014 Hyvin irtoo

HYVIN IRTOO

Joo siinä ei oo mitään ongelmaa, välillä vähän liikaakin. Vauhtia piisas tälläkin radalla. Kiitos Sari ajan jakamisesta kahteen osaan, niin ei mene väsyksiin asti, josta ei ole mitään hyötyä.

Aina välillä tulee esille se, etten oikein osaa valita millä ohjauksella menisin missäkin kohtaa. Toki luulen tuntevani koirani parhaiten, mutta silti aina ei osaa edes ajatella kaikkia vaihtoehtoja. Luulen tekeväni esim. vastakäännöksen sinne missä sitä sitten ei tarvinnutkaan, ja päinvastoin.

Tänään oli ohjelmassa kulman yli hypyllä merkkaus. En ole Pyrylle sitä hirveesti opettanut, koskapa ei ymmärrä siitä mitään, hän tulee sinne missä joku liikkuu, eikä hae mitään merkkauskohtaa. Tää olis hyvä treenin paikka, se tarttis osata, että ehtii seuraaville esteille. 
Pyry siis tulee sinne missä on liikettä ja siten siis hyppää lyhyintä tietä nuolemalla, jolloin on rimat vaarassa ja hyppy menee väkisin siksakkia. Nyt laitettiin vielä yks verkko avuksi. Ja avot että kääntyi hienosti, sen paremmin ei olis enää edes pystyny. En tiedä auttoiko verkko vai ei, mutta kävin niistämässä oikein syvältä, ja se varsinkin tuntui tepsivän. En vain pysty aina tekemään sitä niin perusteellisesti, kun olisi ehdittävä seuraavillekin esteille.

Samaisessa kohdassa kuulemma vähän yliohjasin ja sain Pyryllä jopa kiellon aikaiseksi. Löytyi myös jarrut, kun vähän suhahdin. Jee, vaikka olis kiva tietää milloin ja mistä ne aina löytyy. 

Keppien jälkeinen vastakäännöksen rytmitys aiheutti mulle päänvaivaa. Jotenkin siinä oli reilusti aikaa, muttei sittenkään. Ja aina kun käänsin pääni, Pyry jätti vikan keppivälin tekemättä. Mutta nää olis taas niitä treenattavia asioita.

Aikalailla juutuin samaan kohtaan radalla, yhteen nurkkaan, joka vaan mentiin molempiin suuntiin. Mutta kyllä lohdutti, että Pyry meni näinkin hyvin. Ja vaikka se irtoominen on välillä kirous, niin on se myös helpotus. Kyllä mua se tällä kertaa ainakin nauratti. Ja muutenkin oli kivaa onnistua. 

maanantai 27. lokakuuta 2014

27.10.2014 Turhauttavaa

TURHAUTTAVAA

Eihän me vaan palata siihen aikaan, missä hermo meni lähes joka treenissä, eihän. Nyt sais riittää nää villit touhut. Todella turhauttavaa katsella muita treeniryhmän koiria, jotka tuntuvat niin kuuliaisilta, ja joilla pystyy tekemään kokonaista rataa.Yritin pitää Pyryn vireen alhaisella tasolla. Oma vire nyt oli mitä oli, ei mikään parhain mahdollinen.

Thililtä ihan kiva vauhdikas rata, pitkillä väleillä. Ne välit on vaan meille myrkkyä. Kun se vauhti on aina sama, täysiä, niin eihän se mitään käteen tuloa tai jarrutusta tee. Mitä siis pitäis tehdä. No ainakin käteen palkkausta. Ja sehän vasta tuntui olevan vaikeata keskellä rataa.

Putkesta kohti hyppyä, jossa voi tehdä vippauksen tai poispäinkäännöksen. Mulla lelu ensin koiranpuoleisessa kädessä. Pyry tietää paremmin "joo joo, meen ensin tän, tuun sitte". Laitoin sitten vetopuolelle sen lelun ja ihan sama juttu. Ei tule ihan kevyesti lelukäteen, koska esteet on viel parempi palkka.

Onko kunnonkohotuksen paikka vai kurinpalautuksen vai molempien. Niin turhauttavaa kuitenkin rämpiä jo ties monetta vuotta.

26.10.2014 Lägin kisat

LÄGIN KISAT

Anne Viitaniemen radat olivat haastavia, ainakin nopeille koirille. Sai muutamassa kohtaa tosissaan pohtia mitä kannattaisi ja mitä uskaltaisi tehdä. Tuloksilla ei juhlittu, 15, hyl, 10. Mutta ylläri ylläri, olin suht tyytyväinen silti.

Se mitä lähdin hakemaan, oli ne kontaktit. Ja ekalla radallahan hän otti kaikki kolme kontaktia ja lähti vasta luvalla pois. Uskomatonta, että se on oikeesti mahdollista kisoissa! Ja tehtiin ihan samaa rataakin. Kolme rimaa tuli kylläkin alas. Rata oli sen verran vauhdikas, että eipä siellä nollia juuri tullut. Ja vauhdissa sitten rimoja tuli alas.

Kakkosrata oli onnetonta menoa, Pyry varasti keinulta. Niinpä käveltiin sitten pihalle sieltä. 

Kolmas rata oli hyppis, niin mentiin vielä kovempaa, jos mahdollista. En sitten kunnolla ohjannut rengasta, kun jo keskityin tekemään putkelle vastakäännöstä, että saisin Pyryn kääntymään, niin menipä sitten renkaan ohi. Ja vielä sitten yksi rima. Sillä kympillä oltiin kuitenkin neljäs ja voittajalla vitonen. Ja taas oltiin samalla radalla Pyryn kanssa. Se fiilis on aika ihana. Putkesta kääntymisiä oli monta ja niiden eteen en uskaltanut lähteä loikkimaan, niinpä takaaleikkailin.

ILLALLA LIIKKEESTÄ PYSÄHTYMISIÄ

Tokossa kouluttelin taas arkitokoa, niinpä menin myöhempään ryhmään taas. Aiheena liikkeestä pysähtymiset. Heli E koulutteli. 
Eka paikkamakuu 2 minuuttia. Pyry pysyi upeesti. Otettiin sitten yksitellen sivulle. Ja jatkettiin tuota yhdessä tekemistä eli kenenkään ei tarvinnut odotella. Tehtiin kaikki (kolme, minä, Pia ja Ellu) yhtäaikaa rivissä, mutta käskyt eriaikaa. Ja menihän se Pyry halpaan muiden käskyllä, muttei toista kertaa. Pöh. 



torstai 23. lokakuuta 2014

22.10.2014 V...niinku villi

V...NIINKU VILLI

Koko päivän odotin, että pääsisin illalla Saijan treeneihin. Ratakin oli jo selvillä, ja näin kyllä että kiirettä pitää, mutta oikeestaan oli kiva haastaa itsensä ehtimään joka paikkaan. Tai...miten sen nyt ottaa, oliko kivaa. Pyryllä oli v niinku vauhtia ja hän oli v niinku villi, joka sai pikkuhiljaa pienen v-käyrän kohoamaan ohjaajalla, jolla oli v niinku vasen olkapää niin kipuileva, ettei käsi paljoo noussut.

Radalla piti tehdä pari v niinku vippausta ja näköjään siitä tuli ihan mahdottoman v niinku vaikeaa, kun siihen mukaan tuli se v niinku vauhti, koska kotona takapihalla vippaukset on onnistuneet mainiosti kolmella hypyllä. Ja nyt mun piti kääntyä ihan selin suorastaan Pyryyn nähden plus vielä askel, että sain hänet kääntymään. Ne ei vaan tuntuneetkaan yhtä upeilta, kun eka piti vetää pari metriä sivuun, kun herra ei paljoa kysele eikä ollut oikein kuulolla.

Nykyään harrastetaan pitkiä estevälejä ja päädyssä sitten Pyry keksi irrota seinän vieressä olevaan putkeen, joka ei ollut radalla. Toinen pää oli puol metriä aidasta, mutta ei onneksi tapahtunut sen pahempaa, Pyry kiepsahti siellä ympäri ja tuli takaisin. Huh. 

Kaikki kohdat tuntui jotenkin hirveen vaikeilta, erityisesti mutkaputken jälkeinen kääntyminen hypylle. Pyry ei paljoo mun käsiä kattele, vaan uskoisin että menee vaan sinne missä näkee liikettä. Meneekö liian kovaa, ettei ehdi kattella. Mun oli sitten vähän himmattava ja kunnolla tyrkättävä esteelle, ennenkuin voin lähteä pinkomaan. Ja arvatkaa kumpi oli ensin suoran putken toisessa päässä. No se v niinku villi. Oisin hyvin kerenny, jos koira lukis yhtään mun ohjausta siinä kohtaa. Voihan se tietty olla, etten osannut ohjaa.

Kait se oli Pyryllä se state of mind mikä tässä alunperin mätti. V niinku vireystila liian korkea, aivot pepussa eikä vaan pysty keskittymään. Ja ohjaajalla tais olla liian suuren odotukset tälle illalle. Pyry se muistaa palauttaa mut aina maan pinnalle. Oli siellä jotain hyvääkin toki. Ja nyt jo ootan seuraavia treenejä, on se silti niin kivaa tuon vilivilpertin kanssa.

Heliä lainatakseni: Nimi on enne, Vroom on V-pentueesta. Seuraava koira siis H-pentueesta (Saijaaaaa....!), hyvin hillitty, hypernopee, huippu!

maanantai 20. lokakuuta 2014

20.10.2014 Väliin juututtiin

VÄLIIN JUUTUTTIIN

Helillä oli meille oikein hauska rata. Alun puomi-putki-erottelukin onnistui joka kerta. Se on kyllä totta, että putkeen ohjataan ja puomille koira saa ihan itse mennä pelkällä käskyllä, ja sitten vasta ohjaaja perästä. Tai näin ainakin meillä.
Vain edellisellä hypyllä olis mieluummin hypänny poispäin. Outoa, piti oikein auttaa kääntymään. Pyry meni hienosti kauempaa itsenäiset kepit. Hyvin meni kauempaa myös putkiin. Samoin ei mennyt ansaesteille kertaakaan.

Parissa kohtaa, tai oikeesti nekin liitty toisiinsa, meillä oli vähän vääntämistä. Tultiin hyppy, pituus, hyppy, nurkan yli sisäpuolelta hyppy, välistä, hyppy ja putkeen. Kyllähän sen nyt jo suunnittelussa tiesi, että tää on vaikee. Eka ennen pituutta Pyry lensi sen niin vinottain, ettei pystynyt enää kääntymään pituudelle. Niinpä mun piti yrittää vekata tai kääntää se siellä hypyllä jo, vaan milläs sitten keretään toiseen päähän ohjailemaan välistävetoja. Mikään ohjaus ei siinä kohtaa tuntunut hirveen hyvältä. Olisin halunnu mennä välistävedoissa toiselle puolelle, mutta ei vaan päässy järkevästi sinne. 
Otettiin eka pelkät välistävedot ja sitten vasta koko kuvio. Kyllä se sitten jotenkuten onnistui lopulta. 

Hei kertaakaan en luovuttanut, enkä sanonut mutta, enkä edes hermostunut. Alanko mä edistyä vai mikä. Muistan tässä taannoin kerran olleeni kisan jälkeen allapäin, mutta vain kerran, pitkiin pitkiin aikoihin. Enempi mua naurattaa, kun totean monesti, että enpäs kerenny sinne minne piti. Ja se kertakin koski vain kontakteja, jotka vieläkin on mysteeri. Nyt otinkin lopuksi pelkästään hyppyjä ja puomia edestakaisin ja palkkasin superisti, kun jäi kontaktille ja luvalla pois ja vielä lisää kivaa. Kiitos Heli taas kun muistuttelit. Ja kotiläksyksi Pyryn tultava käteen ja siitä palkkaa.

Oli paljon paljon hyvää. Eikä se vastakohta ole edes pahaa, vaan se on treenattavaa se.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

19.10.2014 Kaket

KAKET

Arkitokon kouluttamisen jälkeen meninkin sitten ALO-AVO-ryhmään mukaan, kun sopivasti muutama oli pois. 
Paikkamakuu meni odotetusti eli hyvin. Ja menipä ne kaketkin hyvin. Nyt kiinnitin huomiota maasta-istumisessa niihin jalkoihin etteivät jäisi vajaaksi. Hyvin putoo maahan, mutta vielä on parannettavaa istumaannousussa, että pomppais samalla lailla ylöskipäin. Läheltä se onnistuu, mutta lisää vaan treeniä, siinä ne jalatkin tulee samalla parempaan asentoon.

lauantai 18. lokakuuta 2014

18.10.2014 Kun muistais

KUN MUISTAIS

Männäviikolla on tehty kaikenlaista, kun vaan muistais mitä kaikkea. 

Viime sunnuntaina lähettiin sitten epistelemään ja hakemaan niitä kontaktivirheitä. Hassua, mutta ekalla radalla minäkään en jännittänyt, eikä Pyry tehnyt kontaktivirheitä, muita kylläkin. Pyry oli tapansa mukaan hieman vallaton, vauhti ennen kaikkea. Tokalla radalla mullekin jo tuli pientä vapinaa. Ja Pyryllä ei ollut aikomustakaan pysähtyä A:lle. Porsas. Moitteet ja veks. Näitä vaan pitäis olla useammin, seuraavista ei tietoakaan.

Illalla tokotreeneissä kolme aihetta koemaisesti suoritettuna. Halusin ottaa pari sellaista, missä meillä on ongelmia ja viimeiseksi sellaisen, jonka pitäis onnistua, että saadaan lopettaa onnistumiseen. Ekana siis otin luoksetulon stopin. Ja se on nyt ihan palasina, Pyry himmaili selvästi epävarmana, eikä pysähtynyt ollenkaan. Matka oli selkeesti liian pitkä vielä, koska pihalla lyhyemmällä onnistuu edes jotenkuten. Kaukoissa kai onnistuttiin aika hyvin. Sain vain myöhemmin palautetta, että Pyryn jalat ei ole istumisessa suorat vaan jättää vähän vajaaksi. Kukaan ei ole koskaan niistä mitään sanonut ja mun silmään ne on näyttäneet ihan hyviltä. Juuri tuon takia niin ärsyttävää, että kiva olen sitten kaikki nämä vuodet tehnyt vähän pieleen, kun olis voinu tehdä paremminkin. No tällaista se on kun en oikein osaa kun ei ole kokemusta. Tarttisin sellasen PT:n joka opettaa, antaa läksyjä ja vahtii että ne myös tehdään. Mut ehkä seuraavas elämässä. Toko on meille sivubisnes ja aksa on ehdoton ykkönen. Niin ja vikana otin liikkeestä maahan, joka meni niinkuin pitikin. Paikkamakuu meillä taitaa olla aika varma, muut vähän sinnepäin. Jos tätil olis ne, ni täti olis setä. Mut jos täti olis ahkerampi, ni...mitä olisimmekaan!

Maanantaina Saija koulutti HiHan reeneissä. Oikein kiva putkihässäkkärata, jossa siis ei kontakteja ollenkaan. Ja muutaman kerran olikin vaikeuksia muistaa mihin seuraavaks, kun keskittyi johonkin tiettyyn kohtaan niin kovin. Alun rohkaistuin ohjaamaan kolmen esteen takaa (ässänä). Vähän epäilytti niinköhän Pyry tykittää ohi niistä, mutta ei mitään ongelmia, onnistui joka kerta ja tuntui suorastaan kivalta. En olisi sellaista alkua osannut suunnitellakaan. Mutta kaikkea olen valmis kokeilemaan, eihän sitä muuten voi tietää olisko se sittenkin se paras ohjaus. 
Aika pian tuli Saijalta ohjeet, että "suu suppuun, kun ohjaat" kun tuli pari rimaa mutkassa alas. Ja sehän toimi, rimat pysyi. Tuntui muuten hetkellisesti siltä, että meillä oli ihan eri paikat kuin muilla, mitä hinkattiin. Meille vaikeita oli käännökset pitkillä esteväleillä. Siinä Pyry tuppaa vaan valumaan lähestulkoon mun selän taa, enkä tykkää siitä yhtään. Voiskos vähän enempi jarruttaa, että kääntyis tiukemmin. Mutta sitten onnistuttiin joka kerta tekemään jonkunlainen tuplasylkkäri persjätöllä tai joku sellanen kohdassa, jossa muilla taas tuntui olevan vaikeuksia. Loppusuoralla oli vähän kiire ehtiä rytmittämään.

Keskiviikkon Saijan treeneissä tehtiin sitten se sama rata. Eli nyt olis ehkä pitänyt tehdä se nollana. En nyt muista mihin asti pääsin, mutta aika pitkälle kuitenkin. Kukaan ei tainnu tehdä nollaa. Oli se pienesti vähän eri rata, kun putket oli aavistuksen vähän erilailla, jouduin kääntämään tosi tiukasti, ettei menis väärään päähän. Ja jouduinkin tekemään jokusen vastakäännöksen. En vaan haluis tehdä niitä joka kohtaan, Pyry vois himpun enempi kysellä ja kuunnella. Mutta Pyryn kanssa aksaaminen haastavuudesta huolimatta tuntuu niin makeelta tai ehkä juuri siksi.

Perjantaina oli omatoimiset hallitokotreenit, oltiin ekaa kertaa, kun ollaan Pauliinan kanssa vuoroviikoin. Mua kyllä ahisti se omatoiminen tekeminen, kun tuntui, että muut on niin taitavia ja itse en oikein tiedä mitä ja miten tekisin. Enkä haluis hirveesti häiritä muitakaan, kun tarttisin niitä neuvoja vähän koko ajan. Ja eniten ehkä ahisti äidin terveydentila, kun olin juuri hallin pihalla saanut puhelun isältä, että äiti on joutunut Tartossa (olivat matkoilla) sairaalaan. Mieli oli siksi vähän maassa.

Huomenna sitten koulutankin arkitokoa, emmekä pääse omaan ryhmään treenaamaan, kun on samaan aikaan. Toivottavasti mahduttais seuraavaan. Tokomotivaatio on vaan taas vähän kadoksissa.

torstai 9. lokakuuta 2014

8.10.2014 Jee jee

JEE JEE

Pakko on viel näin keskellä yötä kirjottaa blogia. Saijan treeneissä meni niin hyvin. Pyry oli super!

Rata oli hauska, eka puolikas oli sellanen ässärata, jossa sai mennä kovaa. Yhden ainoan kerran läks keinun kontaktilta ja siinäkin ehdin jo sanoa "hyvä". No haukuin noloksi kuitenkin kovaan ääneen, mutta eipä tuo kovin katuvalta näyttänyt. Vähän pälyili epävarmasti.Ei muuta kuin epiksiin viikonloppuna, kun niitä varastamisia ei treeneissä tule.

Toka puolikkaassa olikin sitten ihan erilailla tekemistä. Renkaan kautta hypylle putki leijeröiden, Siinä vain piti mennä riittävän pitkälle saattamaan ja heti kutsua "läpi läpi". Siinä kokeilin myös takaaleikkausta ja valssia. Ja kaikki onnistui, mutta ehkä tuo ykkösvaihtoehto tuntui omimmalta.

Sitten oli putkesta sellanen hyppykimara vähän kolmiomallisesti ja putki siellä hollilla kiusana. Ensin tuntui takaaleikkaus ainoalta järkevältä vaihtoehdolta saada herra pitkäsääri kääntymään. Käännöksen juju oli siinä, että piti ensin ohjata yli ja vasta sitten kohti seuraavaa estettä. Sitten kokeilin persjättö+vastakäännöstä. Ja vielä valssi+vastakäännöstä. Ja tältä vanhalta rouvalta onnistui kaikki!!! Siihen päälle vielä uusi valssi ja sylkkäri. Jiihaa.

Siitä olin kaikkein iloisin, että me löydettiin jopa jarrut. Ne on olleet meidän "pitkän uran" aikana enempi kadoksissa. Loppusuoralla vielä sellanen tuplasylkkäri, joka sekin meni ihan priimasti. Jee jee. 

Vielä ei pää särje. Jos tää jatkuu viel aamullakin, niin aksa on parasta lääkettä! Onneks on viel vapaapäivä. Ja nyt unta kuulaan.


tiistai 7. lokakuuta 2014

6.10.2014 Kouluttamassa

KOULUTTAMASSA

Tänään oli mun koulutusvuoro. Kokeillaan nyt sellaista, että meitä on neljä kouluttajaa, joten jokainen kouluttaa kerran kuussa putkeen sen 4 tuntia eli pari ryhmää. Itse lämppään koiran ja saan mennä ekana, joku sitten jäähdyttelee (kiitos Sari T) niin pystyy heti kouluttelemaan. Saara haki multa Pyryn kun pääsi töistä, ettei Pyryn tartte neljää tuntia autossa tai häkissä olla.

Voi että miten ihminen voi olla tällanen hermoilija, että pohtii ratavaihtoehtoja monta päivää. Vaikeus on kentän koko, niin ei voi ottaa mitään kisarataa sellaisenaan. Ja sittenhän pohdin tietty, että radassa olis sopivasti haastetta. Lopulta päädyin sunnuntain kisaradan sovellettuun (lähes puolet omiani) versioon, josta tuli aika hyvä. Ja mulla oli varsin hyvä radanteko-ohjelma, ruudukko 1:1 ja paperista leikkasin esteet, ja mallasin paikalleen, niin näki että mahtuuko. Oiskai sitä jonku demoversionki saanu netistä. Ei saanu kovaa puhallella ennenku oli kynällä piirtäny ääriviivat.

Alku oli edelleen haasteellinen Pyrylle ja mulle, kun esteet on aika levällään. Mutta haastellisinta oli kenties takaakierrot pikkusiivekkeillä, kun Pyry hyppää niin läheltä, että rima putoo, jos en jeesaa. Laitettiin sitten lisäsiiveke hetkeks, se vähän autto.

Tai oikeestaan haastellisinta oli saada Pyry varastamaan kontaktilta. En taas onnistunut, vaikka laitoin tahallani putket puomin molempiin päihin, eikä sinne saanut mennä suoraan vaan hypyn kautta. Voi elämä... ei muuta ku sunnuntaina epiksiin treenailee.

5.10.2014 K K K

K K K

Kisaamassa taas, jo toinen kerta, nyt Kirkkonummella. Sinne on niin kiva ajaa kiemuraista maalaistietä ihaillen kauniita maisemia, eikä mee ku puol tuntia maksimissaan. Ja tietysti sellasessa lähes aurinkoisessa, mutta kylläkin kylmässä, kelissä.

Eka rata hyppis, meni oikeestaan ihan jees. Vauhti oli kyllä huima 5,66 m/s ja silloin niitä rimojakin putoilee, nyt kaksin kappalein, oltiin sitten kuudensia. Jos nuo rimat olis pysyneet, niin....mutta onneks Allilla pysyi ja hei vaan nousivat kolmosiin. Me taidetaan pysyä täällä kakkosissa jonku aikaa reenaamassa. Herralan rata oli helppo muistettava, mutta sellanen luukutusrata tuo juur sen vaikeuden.

Seuraavat kaks rataa oli hyllyjä, koska olin päättänyt keskeyttää, jos Pyrde varastaa tapansa mukaan kontakteilta omin luvin. 
Ekalla A:lla vielä ok, kun nopeasti annoin luvan. Mutta puomilla paukkas suoraan edessä olevaan putkeen. Nolo nolo nolo ja käveltiin ulos.
Tokalla puomilla kokeilin lisäkäskyä "odota" ja se pysähtyi kuin tatti, mutta sen ajoitus on aika vaikeeta. Hätäpäissäni pysähdyin sitten niin kontaktin viereen, kun pelkäsin Pyryn taas varastavan, että siitä oli mahdoton ehtiä seuraavalle takaakiertoon. A:lla sitten taas läks ja pihalle!

Siitä hetkeksi kotiin ja taas tokotreeneihin treenaamaan ruutua. Kaikki muut tuntui osaavan jo aika hyvin, kun minä ilmoitin, ettei olla tehty oikeestaan yhtään sitten pentuajan. No eihän siinä menny ku pari harjoituskertaa, kun jo tajus jutun juonen (kai), tosin vielä aika läheltä. Mut jäipä hyvä mieli.

 

1.10.2014 Vahinko

VAHINKO

Saijan treeneissä mm. takaaleikkauksia, oikein kiva rata. Onnistuin heti ekalla tekemään hyvän pätkän. Ja sitten Saija pyysi menemään uudelleen, ettei ollut vahinko. No tais olla, kun ei rytmitykset ja ajoitukset enää niin hyvin onnistuneetkaan. Poispäinkäännöksissä on vielä opettelemista molemmille, se vähän töksähteli. 
Ja oh my god, meillä pelas putkijarru. Aika hieno tunne todeta, että "hei me ei lennettykään".
Yhes kohdas olisin niin mielelläni tehnyt saksalaisen, mutta onneksi on koutsi, joka tietää ja sanoo "bad idea, ethän halua, että saksalaisen levahtaa". No en en tiettykään, eipä tullut itellä mieleen, hyvä huomio. Taas meinas käydä vahinko, ups.


Ainiin maanantai-HiHa-treeni jäi väliin. Sarilla oli kiva rata. Me vaan jumituttiin yhteen kohtaan, jossa tullaan putkesta hypylle ja siitä pitäis kurvaa takas toiselle hypylle. En saanu Pyryä ihan helpolla kääntymään takaspäin. Hyppäsi ekan ja mennäkaahotti vaan eteenpäin flänkäten koko seuraavan hypyn. P... niinku...ei edes katsonut minua. Saamarin puurokorva, miten ne menee vauhdissa lukkoon. 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

28.9.2014 Kisaamassa

KISAAMASSA

HAUn kisoissa Purinalla oltiin, pitkästä aikaa. Heidi Viitaniemellä oli oikein kivat radat, vaikka sillehän ei mitään voinut, etten saanut niitä kokonaan suoritettua.

Eka rata oli ihan jees, keinulle vielä pysähtyi, mutta A:lta läks omin päin ja sen vielä annoin periksi, kun oli nolla alla. Mutta lopussa puomilla sitten ei tietookaan pysähdyksestä ja ampui sitten itse putken väärään päähän,kun minä vielä juoksemassa puomia. Otin uusiksi ja ulos. 

Toka rata ei ollut lyhyestä virsi kaunis. Keinu oli toisena esteenä ja Pyry teki siihen lentokeinun. Se ei ikinä tee lentokeinua, eikö kuullut kun sanoin keinu ja luuli puomiksi vai mitä hemputtia. Otin sen sitten uusiksi ja suorinta tietä ulos. Tässä kohtaa rupes jo pännimään, kun olisin halunnut tehdä kivan radan kokonaan. 

Kolmas rata olikin Saviojan hyppis. Sekin oli ihan kiva ja vauhdikas, tosin Pyryn kanssa kaikki radat on vauhdikkaita. Ihan lopussa vaan olis pitäny keretä takaakiertoon, no en kerenny. No siellä aiemmin tuli jo yks rima ainakin alas, kun kulmahypyllä Pyry hyppäs riman päälle. Nähtävästi hyppäsi liian läheltä tai sitten vähän liukastui.

Tuloksena siis HYL x 3. Ei juurikaan parantanut mun pään olotilaa (pientä jomotusta). Ajelin kentän kautta kotiin, kun oli pakko käydä ottamassa puomi. Hetsasin ja vedätin, enkä saanut virhettä aikaiseksi. Pyry jäi kontaktille oottamaan, että "mihin mamma jäit". Tässä kohtaa taas iski epätoivo, että mitä tälle asialle voisi tehdä. Pyry osaa, mutta miksei hoida hommaansa kisoissa. Päänsäryn saa vähemmästäkin ja iltasella käväisinkin taas päivystyksessä, kun ei kotikonstit enää auttaneet.

Nyt sitten ajattelin kokeilla treeneissä sitä, että heti jos lähtee kontaktilta, niin lähtee koirakin radalta. 

torstai 25. syyskuuta 2014

24.9.2014 Kyllä vanhakin taitaa

KYLLÄ VANHAKIN TAITAA

Tänään Saijan treeneissä niin kivaa niin kivaa. Ehkä se tuntuu kivalta, kun onnistuu. Enhän tiedä miltä se näyttää, mutta oikeet esteet oikeassa järjestyksessä. Pari ohjausta muutin, kun paperilla ne kohdat näytti vähän erilaisilta. Tehtiin aika monta niistopersjättöä, hienot kepit, rimat pysyi, hyvät kontaktit (kerran lipes), 

Miinuksen puolelle meni Pyryn äänekäs möykkäys, mutta sekin tais johtuu ylivireestä. Ei muuta kun maihin ja vähäks aikaa rauha. Jarrutus ja sen ajoitus, olivat ihan mun moka. Muuta en nyt muista.

Ja sitten oli tää yks kohta, missä tullaan mutkaputkesta, pitäis törkkästä Pyry hypyn taa tai käydä merkkaamassa ja sitten lähteä pinkomaan niin maan perusteellisesti. Siinä oli siis linjassa pari hyppyä, pituus ja hyppy. Ja ensimmäinen ja viimeinen este suoritettiin takaa. Vaikea 90 asteen kulma, jossa helposti lähtee flänkkäämään.

Kokeilin sitä vaikka ja millä, ja en vaan kerennyt viimeistä ohjaamaan takaa. Reetta oli kuulemma ainoona keepillään kerennyt ja minä totesin siihen, että ehkä minäkin 20 kiloa pienempänä ja 20 vuotta nuorenpana. Kun olin radan mennyt, niin jäätiin siis vähäks aikaa tahkoomaan sitä putken jälkeistä ongelmakohtaa. Ja kun ei, niin ei sitten.

Mutta minähän en luovuta, vaan pienen tauon jälkeen kokeilin taas. Hyviä yrityksiä, en jäänyt kuin pari metriä vikasta takaakierrosta. Kolmannella kerralla tein kauempaa vastakäännöksen ja samalla huutelin "kierrä, kierrä" ja herranenaika, mä kerkesin! Ihan mahtavaa! Tulipa todistettua, että ei haittaa 20+20! Kyllä vanhakin taitaa. Jippii, ja kaikki rimatkin pysyi. Tähän oli oikein hyvä lopettaa. Happy happy :))))))))))))))))))))))))

maanantai 22. syyskuuta 2014

22.9.2014 Vähän sitä ja tätä

VÄHÄN SITÄ JA TÄTÄ

Viime viikolla Pyry kävi fyssarilla, eikä Nina löytänyt mitään, paitsi hienoja syviä lihaksia. Mannaa mun korville. 

Treeneissä Pauliinalla sylkkäreitä, joista huomattiin, ettei hirveesti ole reenattukaan viime aikoina. Ajoitus oli siinäkin tarkkaa, ja jos olit myöhässä, meni Pyry jaakotuksen. Piti saada tiukka jarru ennen sitä. Annoin Paapenkin kokeilla ja hups, meni samallalailla. Tuli putkesta hypyn kautta sen verran kovaa, ettei onnistunut ihan ekalla eikä tokallakaan, mutta lopulta kyllä. Muut osat radasta meni ihan kohtuullisesti.

Sunnuntaina tottiksessa oli luoksetuloa. Viis koiraa paikalla, eikä aika meinaa millään riittää. Entäs sitten, kun kaikki yhdeksän olis paikalla. Ei tulis mitään. Eka piti näyttää miten meidän luoksetulo stopilla menee. No ei mennyt, himmaili, melkein pysähtyi ja hiippaili sitten lopunkin matkan. Mikä lie, taas ihan uus juttu. Satu neuvoi sitten jättämään lelun matkalle sivuun, ja pitää saada koira ohittamaan se. Kun on ohittanut ja tullut luo, vapautus lelulle. Hahhaa nytpä en muistakaan mikä idis tässä oli. Varmaankin kun tuon osaa, niin sitten voi jättää jo ihan reitille ja saa lelulla paremmin pysähtymään. Vähänks mulla on hyvä muisti, hyvä mutta lyhyt.
Siinä sivussa ootellessa otin seuraamista, mikä menikin ihan mainiosti. Sitten taas keksi kaukoissa, ettei muka tajua mikä on maahanmeno. Tähän asti meillä on ollut ongelmana ensimmäinen istumaannousu (AVO), nyt se sujui, mutta sitten ei mennytkään maihin. What?
Paikkamakuu sentään sujui hyvin, kuten ennenkin. Taitaa olla sellasia vireongelmia nuo muut jutut.

Pyryn siskohan on nyt kolmoisvalio, aika huisia. Ja äiti Viuhkakin pääsi paragilitykisojen hopealle Katin kanssa. Jotkut on taitavampia kuin toiset. Meillä se on, joskus on vaikeampaa kuin aina. Tuo ei kyllä enää oikein pidä paikkaansa, tuo mun vanha motto tai ainakaan en koe Pyryn kanssa tekemistä enää niin mahdottoman vaikeaksi kuin joskus kauan sitten. No okei, vauhti on edelleen haastavaa, mutta jotenkin sitä on oppinut miettimään meille sopivia ohjauksia. Ja onnistuessamme, what a feeling!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

14.9.2014 Häiriötreenit

HÄIRIÖTREENIT

TOKOssa tänään Tanja sai häiriköidä oikein urakalla. Varsinkin eilisen jälkeen, tarttetaankin häiriötreeniä. Pyry on kyllä kuuliainen, mutta sen verran sosiaalinen, että lähtis mielellään leikkimään kenen kanssa vaan ja lelut on kans ihan pop. 

Eka "pelattiin" polttopalloa, koirakot ympyrän keskellä ja Tanja ulkopuolelta yritti saada koiria sieltä pois kutsumalla anovasti ja heittelemällä leluja. Ja mä otin sillee kirjaimellisesti, kun sanottiin ettei nameja saa pitää kädessä, niin sain kyllä tehdä töitä, että sain Pyryn ympyrässä pysymään. Maassa paikka-käskyllä pysyi parhaiten. Lelu-härnääminen sai Pyryn menemään maahan "tahtoisin niin, mutta en saa lähteeeeee". Seuraamisessakin pysyi aika hyvin, mutta sitten kun kumpikin rupesi väsymään, minä käskyttämään (ilman namipalkkaa) ja Pyry kuuntelemaan, niin siinä herpaantui ote sen verran, että Tanjan oli helppo houkutella Pyry sieltä pois. 

Tokaks tehtiin neliö, jossa yhdellä sivulla piti käskysanan kuultuaan laittaa koira maahan, seisomaan, istumaan ja yhdellä sivulla vain seuraaminen ilman pysähdystä. Nuo oli helppoja (paitsi ettei olla tehty vielä seuraamisesta istumista), Pyry ei lähtenyt muiden käskyistä tekemään. Ainoa vaikeus oli kun odotin Tanjan jo sanovan eikä sitten siinä puolessa välissä sanonutkaan vaan lähellä kulmaa. Eiköhän nää ollu samalla ohjaajankin häiriötreenit, kestääkö hermo. Ja aika huonot hermothan mulla on, varsinkin kun en saanut Pyryä ihan satasella mukaan touhuun. Yksinhän se tekee vaan mulle hienosti, mutta ei siis kestä häiriötä kun kentällä monta muuta. 

Lopuks otettiin paikkamakuu, jossa Pyry osaa olla niin hyvin ja lungisti paikallaan. Kuulemma kaikilla oli korvat pystyssä, kun parkkikselta kuului haukuntaa. Ja sitten korvat toiseen suuntaan, kun kuulivat piilosta juttelua, mutta paikallaan pysyivät.

En edes ole tajunnut miten häiriöherkkä tuo tokossa vielä on. Ihmiset ja vauhti/liike on ihania. Palkattomuus on myös meille häiriö, jota tarttee treenata vaan enempi, samoin liikkureiden käyttöä treeneissä.

lauantai 13. syyskuuta 2014

13.9.2014 Tokokokeessa

TOKOKOKEESSA

Oman seuran kisat ja tuomarina Ossi Harjula. Ykköstulosta lähettiin hakemaan, ja kolmostulos saatiin. Ei tän näin pitänyt mennä. Ykköstulos vaan ei kestä kahta nollille mennyttä osiota. Muut pisteet oli ihan kohtuullisen hyviä, että se vähän lohdutti, vaikka harmitus olikin suuri. Pisteet 10,9,9,9,10,8,0,0,8.

Paikkamakuu 10
Ihan jees, kerran oli kuulemma haistellut maata vähän. Naapurishäefferi ensin piippas ja lähti sitten hortoilemaan, mutta Pyry pysyi onneksi paikallaan.

Seuraaminen 9
Parempaakin vois olla, mutta ihan jees.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Muuten hyvä, mutta oli kuulemma ennakoinut hieman. Minä en uskalla edes katsoa, että vasta kun itse käännyn, nään menikö oikein vai ei.

Luoksetulo 9
Tässä kohtaa mulle meinas iskeä paniikki kolmeen otteeseen. Ensin lähdössä tuli hetken blackout, että mitä hitsiä nyt piti tehdä iik, no sit muistin et ainiin piti jättää istumaan. Sitten kutsuin "tule" ja odottelin Laura-liikkurin käsky-sanaa, kunnes viimetingassa muistin, että shit munhan pitää tehdä se omatoimisesti. No pari askelta otti ennen totaalipysähdystä. Sitten sanoin vahingossa taas "tule" ja näen kuinka epävarma Pyry on, mutta onneksi tulee silti. Normisti siis tuossa kohtaa sanon "sivulle". Ihmettelen vaan miten tämän kaiken jälkeen pystyin tsemppaamaan ysin meille. Huh.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Se meni just niinkuin olen treenannut.

Noutaminen 8
Tämä oli oikeestaan mulle positiivinen yllätys ja Pyryn noutoon tosi hyvä. Hän haki kovalla vauhdilla, mutta suorastaan rauhallisesti otti kapulan suuhun ja läksi tuomaan. Normisti siis menee sinne kuin saaliille niin että pölinä käy. Eikä sivulle tullessaan edes törmännyt jalkaani. Jei. Tuomari sanoi mulle vaan, että saisi pitää tiukemmin kapulasta, ettei hölsky, että siitä kai pari pistettä sitten putos.

Kauko-ohjaus 0
Tässä kohtaa uskon, että palkattomuus alkoi vaikuttaa. Pyry jäi katseesta kiinni Laura-liikkurin käsky-kylttiin. Siinä kohtaa minä taas olin ihan pihalla, että mitäs nyt teen että saisin Pyryyn katsekontaktin. Sitten kun vihdoin käänsi päänsä, ei reagoinut millään lailla mun käskyihin, joita annoin ainakin kolme. Sellainen tyhjä katse, ei mitään mielenkiintoa. Höh.

Estehyppy 0
Ja miten me onnistuttiin tääkin saamaan nollille. Pyry kuulemma häiriintyi ihmisistä siinä hypyn lähellä (tuomari, liikkuri,...) hyppäsi kyllä, mutta sen verran sivuun, ettei sieltä voinut mitenkään enää hypätä takaisin, vaan tuli sitten hyppäämättä. Ei kai sitten kestänyt häiriötä, kun hyppäsi epänormaaliin suuntaan. Eli kun laitan lähtöön vähän vasemmalle juuri sen takia, että tilaa hypätä hieman oikealle, ja nyt hyppäsi myös vasemmalle. Ei ymmärrä.

Kokonaisvaikutus 8
137 pistettä ja kolmostulos! Jos olisin saanut noista nollista molemmista edes vitosen, niin se olis riittäny ykköseen. Mutku ei, ni ei sitte.Ens kerralla en kyllä lupaa olla töissä, jos kisaan. Liikkurin apurin homma oli kyllä ihan kivaa. Nyt mulle tuli kuitenkin pien kipinä, että tahtoo treenaamaan ja sitten vaan uutta matoa koukkuun.

perjantai 12. syyskuuta 2014

11.9.2014 Rannikkoa

RANNIKKOA

Aika paljon on ollut treeniä, nyt jo kolmas peräkkäinen päivä ja viiden päivän sisäänkin jo neljäs, siis aksaa. Tällä kertaa Rannikon vikat treenit.

Jee onnistuu se kentälläkin treeni, vaikka onkin aakeeta laakeeta. Se tiistai oli joku musta päivä. Tänään oli taas tosi hyvät treenit. Hyvin irtos muurin kautta putkeen, vaikka ite jäin muurin tälle puolen. Hyvin onnistui puomi-putki-erottelu ja siihen kontaktit päälle. Hyvin meni renkaan, vaikka ei aina niin suora linja. Malttaa mennä kepit loppuun, vaikka itse etenen jo pakkovalssiasetelmiin. Rimat pysyi. Paljon paljon plussaa.

Ja negatiivista ei oikeestaan lainkaan, vain tiettyjä juttuja mitä piti vähän enempi treenaa. Kuten jarrutuksia, kas kummaa. Timppa sanoi, että kun hän vastakädellä jarruttaa koiraa, se tarkoittaa, ettei siitä mennä ilman lupaa. Ja Pyryhän meni vaan läpi. Sitä sitten vähän treenailtiin.
Tietty oli jotain muitakin pikkukohtia, mutta toinen mikä jäi mieleen ja vaivasi tosissaan, kun tuntui, ettei siihen ole ratkaisua. A:lta piti lähettää eteenpäin hypylle ja mun oli pakosti saatava etumatkaa eli olla A:sta aika kaukana sivusuunnassa. Ja vapautuskäsky kontaktilta on "tule" ja Pyryhän oikeesti tulee luo. Siihen pitää vielä lisätä "mene" ja siihen se etumatka hupenee. Tohon nyt ei voi muuta kuin tehdä noin tai vaihtaa uusi vapautussana. Saatanpa kokeilla jotain.

Jiihaa, kivat treenit!

torstai 11. syyskuuta 2014

10.9.2014 Lägi-hallilla

LÄGI-HALLILLA

Ekaa kertaa päästiin Lägi-hallille treenaamaan. Saijan treenit, joten ainakin tuntee koiran ja osaa neuvoa. Ja eilisen jälkeen oli kyllä neuvot tarpeen. 

Edistystä, mä jo tunnistan meidän ongelmakohdat rataa suunniteltaessa, ja suunnitellut ohjauksetkin meni aikalailla samoilla kuin Saijan. Tein kahdessa pätkässä (Sarin ja Remon kanssa puoliks) ja se oli kyllä hyvä valinta. Pitää tehdä niin aina jatkossakin ja pitää siitä kiinni. Meille on siitä paljon enempi hyötyä, kuin väsyneenä, että pitää pienen tauon välissä, ja taas on aivot mukana.

Rata oli sopivan haastava, jossa joutui vähän pohtimaan ohjauksia. Ja eka puolikas meni meiltä suorastaan paremmin kuin hyvin. Joo joo edelleen pätkissä, mutta kukaan ei kuulemma ollut päässyt tänä iltana loppuun asti, eikä tainnu päästä nytkään. Se olikin ihan parasta, kun Saija huomautti mulle aina välillä "hei, nyt menee Pyry". Eli mieti ajoitusta, linjoja, laukan pituutta, jne. ei ihan normikoira. 
Ja tärkeitä opetuksia "jarruta, äläkä liiku" Todellakin, ja se toimi. Sen kun muistaa myös vastakäännöksessä (eräänlainen jarrutushan sekin on). Kepeillä myös opin oman sijainnin tärkeyden silloin, kun itse jään aika alkuun. Toimi. Ja Pyry teki hienot itsenäiset kepit. Ja alussa ajattelin tehdä takaaleikkauksen okserilla, kun ajattelin sen ainakin kääntävän. Jostain syystä eilisen jälkeen vähän pelotti nuo irtoomiset. No joo kääntyi, mutta ei niin hyvin kuin koiran puolelta ohjattuna kunnon jarrutuksella. Nyt uskallan luottaa tuonkin ohjauksen toimivuuteen.

Toisella puoliskolla saikin sitten sydämentykytyksiä. Saija näki Pyryn kaatuvan mutkaputkessa ja eipä enää suostunut menemään siitä päästä putkeen ollenkaan, ei edes pienen tauon jälkeen. Toivottavasti tuo nyt kuitenkin unohtuu. Onneksi koira näytti olevan kunnossa ja toivottavasti pysyykin kunnossa. Huh. Tarttee tilata Marilta aika, jos se kattois vaikka Inezinkin.

Hyvä treeni, iloinen mieli!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

9.9.2014 Jannen vikat

JANNEN VIKAT

Nyt täytyy sanoo, ettei oo aikoihin ketuttanu näin paljon. Se rata ei vaan ollu meidän ollenkaan, jos nyt sellasta voi sanoa. Se kai tarkoittaa, että ei osattu ja siinä olis treenin paikka. Huoh silti.

Rata oli sellanen lähetä, jarruta, lähetä, jarruta... joka sopii just meille, not. Pyry suorastaan lensi. Jannekin sanoi, että onpas sillä pitkä laukka ja on kyllä haastavaa.

Tiesin jo rataan tutustumisessa, että nelosella tulee ongelmia, kun putkesta ampasee ja hypyllä pitäis kääntyä. Kokeilin normikäännöstä takaaleikaten rytmittämällä ja lopulta vastakäännöstä. Kyllähän mä vauhditta sen saisin tehtyä, mutta putkesta vauhtia, niin Pyry ei edes katsonut lelua, kun yritin saada jopa pysähtymään kerran lelulle. Jarruja ei siis ollut, mulla oli vanha Pyry, jolla vaan tuuli humisi korvissa ja joka palkkautuu esteillä. Irtos joo, ja mun ketutuskäyrä vaan nousi. Ja lähes tällasta se oli sen loppuajankin.

Ohjeina sain, ettei pitäis tehdä rataa, vaan pätkiä. Ja kun ne sujuu, niin sitten rataa. Mä toivon, että tuo oli vaan eilisen joku hullu villi poikkeuspäivä Pyryllä. Ja nyt sisähallille treenaamaan, katotaan miten siellä käy.

maanantai 8. syyskuuta 2014

7.9.2014 Elinan opissa

ELINAN OPISSA

Eilinen meni kummipojan synttäreissä kun olis ollu kisoja. Tänään sitten oli kisoja vain kolmosluokille, ja me kun ei jostain syystä olla viel siellä. Ni sehän sopi enemmän ku hyvin, et pääsin Jänesniemen oppiin pitkästä aikaa.

Rata oli kuten aina, pitkä, haastava, vauhdikas ja just siks niin kiva. Radan suunnittelussa muutamassa kohdassa oli vähän vaikeuksia, kun tuntui, että kaikki ohjaukset oli vähän kökköjä. Sitten saatan vaihtaa ohjaussuunnitelmaa, kun olen katsonut muiden menevän. Ja sitten tuntuu, että Elinan takataskusta löytyy vielä suunnitelma, joka ei tullut edes mieleeni. 

Vaihdoin siis suunnitelmaa aika alussa, kun näin miten kiire Katilla tuli Duffyn kanssa. Mun jalat ei välttis mene niin kovaa, niin päätin vaihtaa ohjaukset kahteen peräkkäiseen takaaleikkaukseen, jälkimmäinen vielä okseri. Takaaleikkauksilla saan Pyrynkin kääntymään kovasta vauhdista. Ei hassummin meiltä, tai sanotaan meidän tasoon nähden.

Kaikissa kohdissa oli tekemistä ja pätkissä tietty tein, mutta yks kohta jäi erityisesti mieleeni. Puomin jälkeen tein välistävedon jollain japsilla ja pätkä jatkui vielä ansaputken ohi kepeille. Ei tosiaan mikään helppo kohta. Ja mikä fiilis, kun sen sai onnistumaan.

Ohjaajalla oli vähän vaikeuksia myös esim. muistaa "puomi" nimeltä, tarjosi mm. keppejä !?!!! Samoin kun keskityin oikein johonkin kohtaan, niin oli vaikeuksia muistaa miten rata jatkui. Voi voi, huolellisella ohjauksella pääsee vielä pitkälle, kun malttaa vain tehdä sen. Tosi hyvä fiilis jäi taas. Jostain syystä se on Elinan treeneissä enempi sääntö kuin poikkeus.

TOKOSSA TUNNARI

Illalla vielä tokotreeneihin treenaamaan tunnaria. Tehtiin sitä viimeks varmaan toukokuussa, kun oltiin sairiksella, eikä muutenkaan olla siinä vasta kuin alkutekijöissä. Ensin käytti enempi silmää, niin sitten piilotettiin kapula maastoon, niin joutui käyttämään ihan kunnolla nenää. Kivaahan se oli ja sain hyviä neuvoja, mutta keskityn noihin "uudempiin" juttuihin, kun/jos selviän lauantain AVO-luokan tokokokeesta. Toivottavasti ohjaaja osaa tällä kertaa jo säännöt, se ei oo kyllä ihan varmaa, ainakaan kun jännitys hyppää kehään.

torstai 28. elokuuta 2014

28.8.2014 Elokuun vimoset

ELOKUUN VIMOSET

Tiistaina oli omatoimitreenit, mutta saatiin Pauliinalta treeni, välistävetoja, iik ja ääk, not my favorite. Ja olihan meillä vähän ongelmia, kolme hyppyä pitkillä väleillä ja putket molemmissa päissä ettei vauhti loppuis kesken, haa. Eka edestä ja takasin takakautta. Kyllä vaan meille tuntu olevan tuo edestä meno helpompaa, muille takaa. Taas me ollaan poikkeavia.
Keskimmäinen rima tuppas putoomaan koko ajan ja mun hermot oli koetuksella. Ainakin muistin katsoa koiraa, mutta ajauduin juoksemaan aina ehkä liian lähelle Pyryn juoksulinjaa ja siitä ehkä nuo pudotukset. Yritin olla oikein tomera ja torua, mutta en taida olla kovin uskottava. Lopulta laitoin lelun kädestä taskuun, oliko se se vai vahinko, kun sitten välistävedot
onnistuivat. 
Sen sijaan putkijarrut ja putkesta kääntyminen onnistuivat aika hyvin. Haastava kohta, jossa ei yhtään tilaa valua putkesta ja hei me onnistuttiin. Tuo oli päivän piristys ja välistävedot jäivät treenihampaankoloon.

Torstaina pidin vapaapäivän ja päivällä käytiin treenimässä Jaanan kanssa. Ja arvatkaa mitäpä treenasin enimmäkseen. Ylläri ylläri, välistävetoja, onhan niiden nyt onnistuttava.
Olivat kyllä edelleen vaikeita meille, taas rimaa tuli alas. Varmistan jotenkin liikaa taakselähetystä ettei tule ohi, niin johan olen myöhässä heti. Ja tuo laukka vaan on niin pitkä, että se ohimeno tulee niin helposti. Mutta onnistuihan se vihdoin jokusen kerran. Sitten keksin kokeilla sitä paluuta toiselta puolelta, jolloin se muuttui taas edestä ohjaukseksi ja ei voi mitään, se vaan sujuu meiltä paremmin. No joo, ehkä tietää, että taakse työnnöt on heikompia ja niitä pitää treenata.
Puomin kontakteilta ei lipsunut kertaakaan ja kepitkin meni putken leijeröiden superisti (,vaikka Benji roikkui taas lähestulkoon Pyryn karvoissa pari kertaa).
Benji oli myös taitava pentu. B meni hienosti putkeen jopa parin siivekkeen kautta. Kujakepit oli myös hallussa. Laitettiin ensin tietty suoraan kepeille ja lopussa pari kertaa muutaman asteen vinosti ja hyvin osasi hakeutua oikeaan väliin. Penskat on aika ihania. Eikä mitään taka-ajatuksia, ehei.

En oo ilmonnu mihkään kisoihin, plääh, joten viikonloppuna ei tiedossa mitään, jollei nyt käy kentällä treenailemassa. Jos viikonloppuna keskittyis tokoilemaan.
 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

25.8.2014 Sunnuntaipäivän ratoksi

SUNNUNTAIPÄIVÄN RATOKSI

Viikonloppu on niin tylsä, jos ei oo mitään koirajuttuja. Niinpä lähettiin extempore käymään kentällä tekee pikatreenit. Eipä me tehty muuta kuin puomin kontakteja, rengasta ja keppejä, ne kun oli siinä kentällä valmiina. 

Kepeillä normilähetysten lisäks tein parit poispäinkäännökset. Hyvin sujuu, mut siinä on viel vähän opettelemista, ainakin joudun viel menee ihan päähän ohjailee. No okei ollaan tehty vasta muutama ja hyvin hakeutui jopa renkaalle, kun mä leijeröin kepit.

Ja puomillehan en saanut taas mitään virhettä aikaseks. Pyry teki hienot pysäytykset, vaikka miten kiusasin ja palloa heittelin. Kun treenataan kaksistaan, Pyry tekee vaan mulle ja sillon ei virheitä juuri tule. Mut avot, kun ollaan kisoissa tms. Pyry on niinku estradilla esiintyjä, "kattokaa mua kun osaan ja meen kovaa" "ai mikä se kontakti on, ei nyt kerkee, kun mulla on näin paljon yleisöä". Selkeesti vireysjuttu ja kun ohjaajakin käyttäytyy erilailla (tärisee). Mitäpä tuohon keksisi.

 

23.8.2014 Fyssarilla

FYSSARILLA

Menipäs kuus viikkoa nopeesti. Tänään käytiin Pyryn kaa Ninalla tsekattavana. Pyry pääsi sähköpöydälle tällä kertaa, eikä pelottanut yhtään. No ei tietenkään. Pyry on niin ihanan lungi, vaikka miten jäseniä väänneltäis. Ei vissiin taida ainakaan tehdä kipeetä sitten. 

Jotain pientä kireyttä löytyi parista kohtaa, mutta ei mitään sen kummempaa. Nina ihasteli Pyryn syviä lihaksia, jee niitä löytyy, ja uskonkin että niiden ansiosta jarrutukset on parantuneet. Ja kuulemma kisoissa meni niin uskomattoman kovaa ja vielä kuitenkin jarrutti. Ai jarrutti vai, hienoa, pitäis olla video aina. Mutta jatkamme venyttelyjä ja jumppaa, se on ihan kivaakin.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

17.8.2014 Hampaan kolot

HAMPAAN KOLOT

Niin jäi aiemmilta päiviltä hampaan koloon, että oli ihan pakko päästä kentälle treenailee. Kiitos Saija seurasta ja avusta. 

Tehtiin niitä kontakteja. Muutamien hyppyjen jälkeen vauhdilla puomille, putki 3 m:n päässä ja vielä lennätin pallon nenän edestä. No problem, pysähtyi aina. Yhden kerran saatiin moka aikaiseksi, kun minä heitin pallon toiselta puolelta puomia ja Saija toisella puolella heilutteli narulelua Pyryn nenän edessä kutsuen leikkiin, niin siihen leluun sit läks. Noloooo. Sen jälkeen Pyry oli ehkä vieläkin tarkempi pysähtymisistään. Miten tämän saa siirrettyä kisaradalle.

Toiseks treenattiin hypyillä niitä 90 asteen kulmia merkillä. Ensin ihan pudottamalla lelu merkkikohtaan ja siitä sitten toiselle puolelle jne. Laitettiin sitten verkko vielä avuksi (joka mun mielestä erottui huonosti taustasta). Pyry osui siihen ekalla kerralla ja jos muistan oikein, niin sen jälkeen teki sellaset jarrutukset, että meni jopa riman alikin, kun ei siitä enää pystynyt hyppäämään. Mä olen ihan järkyttynyt tän viikon saldosta. Pyry on mennyt riman ali, hukannut kepit ja olipa vielä menemättä putkeenkin. Kaikkia uusia juttuja sitä tuleekin, ei kiitos.
Kyllä Pyry sitten ihan hyvät käännökset teki, kun ohjaaja vaan meni pois alta ajoissa tai muisti pudottaa lelun hyppylinjalle tai oli pudottamatta rimaa heti kättelyssä. Kukahan se täällä sählää, ei ainakaan Pyry.

16.8.2014 HiHan kisat

HIHAN KISAT

Aamulla jo taas jännitti, vaikka ensin piti lähteä kisoihin töihin. Miten tuosta pääsee eroon, kun se jännitys pilaa kaiken, näin uskon. Puolen päivän aikaan sitten kisaamaan kaksi kakkosen kisaa. Heidi Viitanen oli oikein mukava tuomari, mutta olipa vähän vaikeat radat. Tosin minä tykkään vaikeista, missä saa oikein kunnolla pohtia mitä missäkin kohtaa tekisi ja kiemuraisissa saa välillä vauhtiakin rauhallisemmaksi hetkellisesti. Tuloksena kylläkin tänään pari hyllyä.

Eka rata oli jotain hirveetä sekoilua ja sinkoilua. Ei siitä sen enempää, kun en edes muista juurikaan siitä mitään. Viekö jännitys vielä muistinkin vaiko ikä vaan. Ai muisti palautuu pätkittäin, yhden muistan, tein Aan jälkeen pakkovalssijaakotuksen, että saisin Pyryn kääntymään tiukasti, mutta jarrutus jäi kyllä tekemättä ja hää lensi sitten sen verran, että hakeutui sitten kauimmaiseen putken päähän. Siinä sai sitten tuomari laittaa kädet ristiin.

Tokalla radalla tuli taivaalta reippaasti vettä, mutta ei se meitä haitannut, mitä nyt silmälasit oli hieman sumeet. Ja Pyry meni maahan lähtöön kuten on aina. Hyllyjä taidettiin saada jopa kaks tällä radalla, eka kun oli pari kertaa mennyt saman hypyn ohi ja hyppäsi sitten vielä takaisinkin päin. Ja toka, kun oltiin menty puomin alla oleva putki vielä toiseen kertaan, vaikka sitten jo piti mennä se puomi. Hällä väliä, tämä rata oli huomattavasti parempi. Erityisesti jäi mieleen A:n jälkeiset kepit, ne meni niin hienosti pienellä poispäinkäännöksellä, vaikka putkikin oli hieman houkuttimena, vesisateessa ja vaikka eka keppi olikin sininen. Tuolle A:lle se sentään pysähtyi, mutta muuten päivän kontaktien pysähtymissaldo oli ala-arvoinen. Murr... Ainakin jos jäin taakse ja huusin "kiipee" niin Pyry tuntui saavan siitä vielä lisävaihteen päälle. Eli tehtiin sitten juoksukontakteja. Ei, ei, ei haluu!

Että sellaset kisat.

perjantai 15. elokuuta 2014

14.8.2014 Jep jep ...

JEP JEP ...

Voihan Rannikko! Timo oli taas laittanut sellasen radan meille, että tuntui löytäneen kaikki meille osaamattomat jutut. Ainoa mikä onnistui oli kontaktit. Ja yleensä tämä asetelma menee toisinpäin. Paperista jo katsoin, että on vaikea, mutta meidän pitäisi siitä kyllä selvitä. Jaapajaa, ei nyt ihan kunnian kukko laulanut. Jep jep.

Alun taas n.90 asteen kulmahyppy, piti merkkaamalla hoitaa. Pyry ei vaan tajua merkin tarkoitusta. Pyry seuraa enimmäkseen mun liikettä ja estehakuisena hyppää sieltä mistä tuntuu olevan nopein tie ja silloin se on vinohyppy. Näitä pitäis treenaa. Sanoin Timolle, että "miljoona tuollaista sitten", Timo sanoi "ei taida riittää edes". Jep jep.

Joka paikkaan ei todellakaan aina ehdi, ei ainakaan tänään. Tehtiin sitten hyvällä menestyksellä ainakin viiden metrin päästä takaakiertoja, vaikka min en niistä tykkää yhtään. Lähemmäksi en siis ehtinyt, sen alun takia. Kaikki muut tais tehdä sinne valssin. Oonko jotenkin poikkeava, mitä? Samoin suoran putken jälkeisiin tilanteisiin sain pistellä ihan täpöllä. Ja kun mä pingon, niin Pyrykin pinkoo, täysillä suoraan eteenpäin. Jep jep. 

Kepit oli huolestuttavat. Pyry, joka osaa mennä mistä kulmasta ja mistä vaan kepeille, ei tänään ainakaan hahmottanut yhtään alun sinistä keppiä, punaisen kyllä. No hyvä tietää tuokin. Kepeille lähetys oli vaikea, kun putki oli ihan vieressä, mutta niin se oli tiistainakin, eikä meillä silloin ollut mitään ongelmaa. Jep jep.

No olinhan siihen vielä sitten suunnitellut vain kiertäväni Pyryn takaa toiselle puolelle, vaan enpä sitten kokeillutkaan sitä, kun olin niin kaukana kepeistä. Kokeilin sitten poispäinkäännöstä leijeröiden kepit, vaikka tiesin ettei sitä osata. Ei osattu ei. Tulipa kokeiltua ja sitä pitääkin nyt treenata. Jep jep.

Putkijarrua ei oltaiskaan osattu, jos olisin ees muistanu/ehtiny sellasta tekee. Kuulemma ei loksauttanu korvaansakaan, vaikka huutelin "oikee,oikee". Se on se mun liike, mitä sille voi tehdä? Toiset koirat hidasti/odotti ohjaajiaan. Jep jep.

Sitten oli parikin kohtaa mihin en muuta kerennyt yrittää kuin whisky-leikkaus.  Mun oli pysähdyttävä ihan kokonaan, niin sain Pyryn leikkauksella hypylle. Mutta jos otin hiirenaskeleenkin, niin ohi meni oikomaan seuraavalle esteelle. Jep jep.

Puomi sinänsä meni hyvin ja pysähtyikin (omalla kentällä), mutta taas sellainen tilanne, jossa pitäis lähettää koira eteenpäin eikä mun luo (leijeröiden putken). Eli "tule" ja samantien "mene", ei mitään jiitä. Voiko tässä vaiheessa enää muuttaa vapautuskäskyä? Aika vaikeeta. Jep jep.

Olihan tietty kiva, että löytyi taas paljon treenattavaa, ei lopu kesken. Mutta ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Olis ollu kiva onnistua edes jossain hankalassa kohdassa. Mutta tämähän oli tällä kertaa vähän liikkuvampi rata (miten niin vähän?) kuin viimeksi. Ja kun koira vielä tykkää lähteä liikkeeseen ja lukee esteitäkin paremmin kuin minä, niin ... jep jep!

12.8.2014 Hyvä treeni, parempi mieli

HYVÄ TREENI, PAREMPI MIELI

Häpi, häpi, Janne Toivolan treenit meni aika loistavasti tai sitten olen todella laskenut kriteereitäni. Oli vaan sairaan kivaa mennä ja onnistuakin tietty.

Alkua vähän hinkattiin. Ei oo mun suosikkeja sellaset, jossa eka tullaan kaks estettä suoraan, sitten pitäis saada n.90 astetta kääntymään eli sikana jarruttaa, kun vielä näkee, että toinen tulee kuin ohjus ihan kohti. Sellasia siis kotiläksyksi. 

Alun jälkeen kaikki vaan sujui, varsinkin persjätöt, niistopersjätöt, puomiputkierottelut, kontaktit, kepit ... lähes kaikki. Yksi kohta, johon suunnittelin takaaleikkausta, olikin päällejuoksuna tosi hyvä. Se takaaleikkaus jäikin kokonaan kokeilematta, samoin unohdin käyttää suuntakäskyjä. Ärhäkämmät käskyt mulla kyllä oli tällä kertaa käytössä. 
Mutta koutsi oli kiva ja perusteli hyvin eri vaihtoehdot. Hää sanoi myös, että "sullahan tulee tän koiran kanssa aina olee kiire".                                   

torstai 14. elokuuta 2014

9.8.2014 Vihdoinkin

VIHDOINKIN

Pitkästä aikaa lähdettiin kunnolla kisaamaan sairiksien jälkeen. Ja sen kyllä huomas, kun kotona jo tärisytti. Ajattelin oikeesti, että mitähän tästäkin taas tulee. Ja tulihan siitä, voittonolla ja menolippu kakkosiin! Eipä siinä mennyt kuin noin kuutisenkymmentä kisaa, ennenkuin noustiin kakkosiin. Vihdoinkin! Jihuu! Mahtavaa! Upeeta! Vieläkin on vähän vaikea sisäistää tuota tietoa.

En oikein tiedä mikä radassa oli vaikeeta, kun tuloksia tuli vain neljä ja niistä nollia vain kaksi, mulle ja Granön Päiville. Ja vaikka ite sanonkin, niin me molemmat ollaan niiiiiiin ne ansaittu. Yrityksiä on siis ollut luvattoman paljon ja niistäkin monta läheltäpitijuttua.

Alku oli ehkä haastavin, kun lähellä oli ansaesteitä. Me tehtiin ihan kimpassa Pyryn kanssa rataa, mutta haasteeksi tuli kun vauhti vaan kasvaa. Ja kun se kasvaa ihan hurjaksi, niin kontakteille pysähtymiset "unohtuu". Aika oli aika ylivoimainen -19,58 ja olis ollu siitäkin aavistuksen viel kovempi, jos ei olis antanu Pyryn puomin jälkeen pyörähtää kysymään "mihin jäit". Oltiin sen verran kaukana vikasta hypystä, ettei saatu kieltovirhettä, huoh!

Heti ekalla kun noustiin, niin saatiin jo kokeilla kakkosluokan rataakin. Ja se oli musta niin kiva, että harmitti kun olin päättänyt keskittyä kontakteihin. Ja kun tuo otus otti kyllä kontaktin, mutta ei pysynyt niillä, niin se siitä sitten. 

Kiitos kaikille onnittelijoille, koutseille ja erityisesti kasvattajalle niin myös koutsaamisesta, tsemppaamisesta kuin tuosta ihanan haastavasta vauhtihirmusta nimeltään Pyry! Se vaan on niin....<3