VOIHAN HAAVA
Huomasin toissailtana Pyryllä haavan kynnen yläpuolella. Ja siis ei mitään tietoa mihin se on osunut. Tänään käytiin sitten näyttämässä sitä eläinlääkärillä.
Diagnoosi:
Pyryllä todettiin vasemman takajalan toiseksiuloimman kynnen kynsivallissa viiltohaava. Itse kynsi on ehjä, kynnen asento on hieman vino sisäänpäin, mutta kynsi ei ole löysä eikä aristava. Kynsiluussa ei todettu aristusta, paksuuntumista tai krepiataatiota luuvaurioon viitaten. Kynnen tukiligamentti voi olla venähtänyt.
Eipä sille muuta tehty kuin siltä kohtaa karvat pois ja putsaus. Ja antibioottikuuri tietty. Bye bye kisat pariks viikoks. Täytyy silti olla onnellinen, että vain tuollainen pikkuvaiva. Kaikenlaista voi aina sattua. Mutta ihme ja kumma Pyrylle ei ole juuri mitään sattunut, ei ainakaan lääkärikäyntiä vaativaa.
Pyry oli siis lekurissa ekaa kertaa, jollei lasketa rokotuksia. Pyry oli oikein mallikelpoinen potilas, seisoi paikallaan ja antoi reilusti koskea haavaan inahtamatta. Eli ei se kovin kipeä ainakaan ole. Ja ihan siistikin se jo on, eikä Pyry edes nuole sitä. Eipä sitä oikein edes huomaa. Lekuri teki sitten terveystarkastuksenkin samalla, ovelaa, no tuli sekin tehtyä sitten. Kaikki kunnossa, urheilijan sydänkin, rauhallinen syke.
Ai muuten, puntarilla tietty käytiin, eikä Pyry ollut aamukuuden jälkeen saanut ruokaa. Painoi vaan 18,8 kiloa! 1-2 kiloa laihtunut. Vaihdoin ruoan ja nappulakoko oli eri. Pitänee tarkistaa annosmäärä.
Että voihan haava! Uusia kisoja sitten vaan katselemaan.
torstai 25. heinäkuuta 2013
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
21.7.2013 MM-karsintoja ja treeniä
MM-KARSINTOJA JA TREENIÄ
Juu rennosti piti ottaa ja kattoo vaan koko viikonloppu livenä aksaa Seinäjoelta, mutta kun tilaisuus tuli niin tottakai lähdin treenaamaan kera Saijan, Sarin ja Jaksin.
Nyt en oo ihan varma oliko kuitenkaan ihan koko rata karsinnoista, mutta osia ainakin. Hylly olis heti tullu, kun pakkovalssikohdassa lennättikin viereiselle hypylle. Muttei toista kertaa. Aika tiukkaa sai ottaa kiinni. Mutta ihan jees rata.
Jep jep siellähän oli se mun vanha tuttu putkesta muurille -kohta. Ja sama vaivakin edelleen, Pyry kaarratti niin, että ohi män. Enkä meinannut millään saada tyrkättyä oikeaan suuntaan eli muurille. Melkein väen väkisin selän taa ja ohi. Eka putkijarru ja ei niinku riittäny, että tyrkkäsin (merkkasin) mennessäni, vaan oli jonkun verran odotettava ja sitten vasta. Tosin sitten tuli vähän kiirus seuraaville, mutta ei se edes haitannut, kun pystyinkin takaa ohjaamaan ihan oikeille. Sain sen kohdan kyllä onnistumaan loppujen lopuksi ja vielä paremmaksi ihan lopussa, kun otin vielä itekseni erikseen sen kohdan ja pari kertaa eka heitin palkan muurin eteen "että tuohon suuntaan, kiitos". Mutta vaatii vielä treeniä.
Juuri, kun olin iloinnut, että Pyry osaa itse jarruttaa kepeille nykyään, niin eipä aina osannutkaan. Pari kolme kertaa meni oikein sisään, muttei taipunut kuin vasta kolmosväliin. Toivottavasti tämä oli vaan tän päivän pikkuhäiriö. Lisäksi meinaa taas herkästi vaan lähtee liikkeeseen kontakteilta. Pitänee taas muistutella asiasta, että sieltä lähdetään vain "tule"-käskyllä.
A:n jälkeinen päällejuoksukohta oli tosi vaikea ja jatkui vielä puomin alastulon alla olevaan kauimmaiseen mustaan putkeen, jota koira ei mitenkään pystynyt näkemään.
Lisäksi radalla oli ainakin yksi kohta, johon mielestäni suunnittelin hyvän ohjauskuvion, mutta sen tekeminen ei sitten ollutkaan toteutuskelpoinen. Ehkä tuollaiset opin vasta kantapään kautta.
Olipas taas onkelmakohtiin pureutumista. Ja yhtäkkiä niitä olikin noin paljon. Voi ei. Mutta en kyllä koe niitä kovin isoiksi ongelmiksi kuitenkaan. Vaikka niitä välillä tuli, niin ainoa kohta mihin meinasin turhautua oli tuo putkelta muurille. Muuten meno tuntui oikein mukavalta.
Mutta erityisen iloinen olen siitä, että kaikki puomi-putki-erottelut meni aina oikein. Ja kepeillä pystyin tekemään persjätöllä puolenvaihdon. Ja muurin vastakäännöskin tuntui ihan mukavalta. Ja lähdöthän meillä mun mielestä on hyvät, että sellasta en oikeestans jaksais ees mainita. Enkä halua tuolla lausunnolla olla mitenkään ylimielinen, kun joillain ne lähdöt lähtee vähän lapasesta, niitä näki jopa noissa karsinnoissa.
Juu rennosti piti ottaa ja kattoo vaan koko viikonloppu livenä aksaa Seinäjoelta, mutta kun tilaisuus tuli niin tottakai lähdin treenaamaan kera Saijan, Sarin ja Jaksin.
Nyt en oo ihan varma oliko kuitenkaan ihan koko rata karsinnoista, mutta osia ainakin. Hylly olis heti tullu, kun pakkovalssikohdassa lennättikin viereiselle hypylle. Muttei toista kertaa. Aika tiukkaa sai ottaa kiinni. Mutta ihan jees rata.
Jep jep siellähän oli se mun vanha tuttu putkesta muurille -kohta. Ja sama vaivakin edelleen, Pyry kaarratti niin, että ohi män. Enkä meinannut millään saada tyrkättyä oikeaan suuntaan eli muurille. Melkein väen väkisin selän taa ja ohi. Eka putkijarru ja ei niinku riittäny, että tyrkkäsin (merkkasin) mennessäni, vaan oli jonkun verran odotettava ja sitten vasta. Tosin sitten tuli vähän kiirus seuraaville, mutta ei se edes haitannut, kun pystyinkin takaa ohjaamaan ihan oikeille. Sain sen kohdan kyllä onnistumaan loppujen lopuksi ja vielä paremmaksi ihan lopussa, kun otin vielä itekseni erikseen sen kohdan ja pari kertaa eka heitin palkan muurin eteen "että tuohon suuntaan, kiitos". Mutta vaatii vielä treeniä.
Juuri, kun olin iloinnut, että Pyry osaa itse jarruttaa kepeille nykyään, niin eipä aina osannutkaan. Pari kolme kertaa meni oikein sisään, muttei taipunut kuin vasta kolmosväliin. Toivottavasti tämä oli vaan tän päivän pikkuhäiriö. Lisäksi meinaa taas herkästi vaan lähtee liikkeeseen kontakteilta. Pitänee taas muistutella asiasta, että sieltä lähdetään vain "tule"-käskyllä.
A:n jälkeinen päällejuoksukohta oli tosi vaikea ja jatkui vielä puomin alastulon alla olevaan kauimmaiseen mustaan putkeen, jota koira ei mitenkään pystynyt näkemään.
Lisäksi radalla oli ainakin yksi kohta, johon mielestäni suunnittelin hyvän ohjauskuvion, mutta sen tekeminen ei sitten ollutkaan toteutuskelpoinen. Ehkä tuollaiset opin vasta kantapään kautta.
Olipas taas onkelmakohtiin pureutumista. Ja yhtäkkiä niitä olikin noin paljon. Voi ei. Mutta en kyllä koe niitä kovin isoiksi ongelmiksi kuitenkaan. Vaikka niitä välillä tuli, niin ainoa kohta mihin meinasin turhautua oli tuo putkelta muurille. Muuten meno tuntui oikein mukavalta.
Mutta erityisen iloinen olen siitä, että kaikki puomi-putki-erottelut meni aina oikein. Ja kepeillä pystyin tekemään persjätöllä puolenvaihdon. Ja muurin vastakäännöskin tuntui ihan mukavalta. Ja lähdöthän meillä mun mielestä on hyvät, että sellasta en oikeestans jaksais ees mainita. Enkä halua tuolla lausunnolla olla mitenkään ylimielinen, kun joillain ne lähdöt lähtee vähän lapasesta, niitä näki jopa noissa karsinnoissa.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
19.7.2013 Nimipäivätreenit
NIMIPÄIVÄTREENIT
Kyllä niin parasta pitää nimpparit vapaalla ja mennä treenaamaan kentälle kasvattajan kanssa. Kiitos Saija koulutuksesta ja seurasta. Tänäänkin Saija kertoi yhdessäkin kohdassa mitä tein, enkä itse edes tajunnut niin tehneeni. Toinen silmäpari auttaa kyllä paljon. Rata oli kiva, pari hankalaa paikkaa meille ja jotain pientä muuallakin. Ja treenin paikka on takaakierroissa ja varsinkin päällejuoksuissa.
Takaakiertoihin otettava ne tolpat avuksi ja sitä sitten kunnon kuuri, lääkäri määräsi. Siis kyllähän se takaakierron osaa, mutta joutuu tekee hurjan duunin, että pystyy hyppäämään niin läheltä ja pitämään vielä riman. Pyry-poika toki kaikkensa yrittää.
Ja ne päällejuoksut, voi elämä! Saija oikein kokeili mitä Pyry tekee ja eipä katsonut ohjaajaa, vaan menee liikkeen mukaan eli ohi esteen. Ilmankos ne on tuntuneet niin vaikeilta ja sittenhän niitä yrittää vältellä. Vaikeilta, kun ei osata tehdä niitä, ei olla opeteltu kunnolla. Mutta niinhän sen pitää mennä, että sensijaan, että minä korjaan omaa liikkumistani, niin opetetaan asia koiralle.
Se opettelukaan ei ollut helppoa, kun edellisellä ennen sylivekkivastakäännöstä huudahdin "Pyry" ja heti perään taas "Pyry" jotta saisin Pyryn juuri sille päällejuoksuhypylle, niin mitä tekee Pyry kääntyy niin pal kauhiast, et tulee jo välistä. Eli siinä kohtaa ei sit taas lentänytkään pitkälle, jolloin se toinen "Pyry" olis ollu paikallaan. Verkot olis nyt ollu poikaa, mut laitettiin sit siiveke avuks, ettei mee esteen ohi. Tätäkin yöks-liikettä kuuri. Kyllä me se opitaan. Ehkä opin jopa tykkäämään päällejuoksuista.
Yks kommervenkkikohta oli vielä keinun jälkeinen elämä. Melkein rivissä rinnakkain hyppy, muuri, hyppy ja siitä kepeille. Pyry kaarratti muurilta niin paljon, että meni sitten viereisen hypyn ohi. Eikä ollu yks eikä kaks kertaa.
Viuhka tais tehdä tässä kohtaa samaa, äitinsä poika. Tässä kohtaa en nyt kouluttanut koiraa, vaan kokeilin kaikenlaista. Sujuvimmalta tuntui, että jäinkin muurin tälle puolelle ottamaan vastaan vähän sakemannityyliin (tai päällejuoksumaisesti) ja sain Pyryn hypylle. Edestä on kiva ohjata. Tais se mennä vekkaamalla välissä ja valssillakin. Mutta tää oli meille vähän hämärä kohta, että miksi kaarratti ja katsoi suoraan kepeille, eikä lainkaan mua. Välillä vähän liian itsenäinen (Pyry tietää paremmin) koira.
Viuhka-äitee meni kyllä uskomattoman pätevästi, lähes Voltin luokkaa, treenimäärään nähden. Kisaamaan ehdottomasti! Ja siskopuoli Prim on kyllä niin osaavainen jo. Siis se osaa jo alastulokontaktinkin! Ihan uskomaton. Oma murukin on kyllä ihan pätevä, osaahan sekin jo vaikka ja mitä. Ehkä mä voin välillä taputtaa itseänikin, hyvä minä. Sen kanssa on vaan niin kivaa tehdä ja Pyryhän on aina valmiina hommiin.
Kyllä niin parasta pitää nimpparit vapaalla ja mennä treenaamaan kentälle kasvattajan kanssa. Kiitos Saija koulutuksesta ja seurasta. Tänäänkin Saija kertoi yhdessäkin kohdassa mitä tein, enkä itse edes tajunnut niin tehneeni. Toinen silmäpari auttaa kyllä paljon. Rata oli kiva, pari hankalaa paikkaa meille ja jotain pientä muuallakin. Ja treenin paikka on takaakierroissa ja varsinkin päällejuoksuissa.
Takaakiertoihin otettava ne tolpat avuksi ja sitä sitten kunnon kuuri, lääkäri määräsi. Siis kyllähän se takaakierron osaa, mutta joutuu tekee hurjan duunin, että pystyy hyppäämään niin läheltä ja pitämään vielä riman. Pyry-poika toki kaikkensa yrittää.
Ja ne päällejuoksut, voi elämä! Saija oikein kokeili mitä Pyry tekee ja eipä katsonut ohjaajaa, vaan menee liikkeen mukaan eli ohi esteen. Ilmankos ne on tuntuneet niin vaikeilta ja sittenhän niitä yrittää vältellä. Vaikeilta, kun ei osata tehdä niitä, ei olla opeteltu kunnolla. Mutta niinhän sen pitää mennä, että sensijaan, että minä korjaan omaa liikkumistani, niin opetetaan asia koiralle.
Se opettelukaan ei ollut helppoa, kun edellisellä ennen sylivekkivastakäännöstä huudahdin "Pyry" ja heti perään taas "Pyry" jotta saisin Pyryn juuri sille päällejuoksuhypylle, niin mitä tekee Pyry kääntyy niin pal kauhiast, et tulee jo välistä. Eli siinä kohtaa ei sit taas lentänytkään pitkälle, jolloin se toinen "Pyry" olis ollu paikallaan. Verkot olis nyt ollu poikaa, mut laitettiin sit siiveke avuks, ettei mee esteen ohi. Tätäkin yöks-liikettä kuuri. Kyllä me se opitaan. Ehkä opin jopa tykkäämään päällejuoksuista.
Yks kommervenkkikohta oli vielä keinun jälkeinen elämä. Melkein rivissä rinnakkain hyppy, muuri, hyppy ja siitä kepeille. Pyry kaarratti muurilta niin paljon, että meni sitten viereisen hypyn ohi. Eikä ollu yks eikä kaks kertaa.
Viuhka tais tehdä tässä kohtaa samaa, äitinsä poika. Tässä kohtaa en nyt kouluttanut koiraa, vaan kokeilin kaikenlaista. Sujuvimmalta tuntui, että jäinkin muurin tälle puolelle ottamaan vastaan vähän sakemannityyliin (tai päällejuoksumaisesti) ja sain Pyryn hypylle. Edestä on kiva ohjata. Tais se mennä vekkaamalla välissä ja valssillakin. Mutta tää oli meille vähän hämärä kohta, että miksi kaarratti ja katsoi suoraan kepeille, eikä lainkaan mua. Välillä vähän liian itsenäinen (Pyry tietää paremmin) koira.
Viuhka-äitee meni kyllä uskomattoman pätevästi, lähes Voltin luokkaa, treenimäärään nähden. Kisaamaan ehdottomasti! Ja siskopuoli Prim on kyllä niin osaavainen jo. Siis se osaa jo alastulokontaktinkin! Ihan uskomaton. Oma murukin on kyllä ihan pätevä, osaahan sekin jo vaikka ja mitä. Ehkä mä voin välillä taputtaa itseänikin, hyvä minä. Sen kanssa on vaan niin kivaa tehdä ja Pyryhän on aina valmiina hommiin.
torstai 18. heinäkuuta 2013
18.7.2013 Torstaitreeni
TORSTAITREENI
Alunperin sovittiin Terhin ja Karoliinan kans, että vaikka ohjatut treenit on kesätauolla, niin yritetään torstaisin silti treenaa. Tähän mennessä mulla on aina ollut torstaisin jotain, mut nyt ei. Ja nytkin tuli hetken vettä taivaalta niin pal, et mietin jo viittiikö lähtee ollenkaan.
Tehtiin joku Rantamäki-Lahtisen, oikein kiva helpohko rata. Ja Pyry meni mielestäni aikas hyvin. Oli siinä pari ansakohtaa, mutta niistäkin selvittiin.
Takaakierrot tuppaa menee himpun liian läheltä ja rima saattaa lentää. Pitäiskö ruveta laittaa tolppaa eteen, menisköhän sillä jakeluun. Hmm...
Keppien jälkeen piti mennä vieressä olevalle hypylle ja se vaati mun puolenvaihtoa. Persjätöllä jäi pari kertaa vika keppiväli suorittamatta. Ei siis osata sitä. Ja valssi siinä tuntui niin kököltä. Ja hyppy vaati sylivekin ja katseen ja heti siitä mukaan ottamisen. Lisäksi 90 asteen kulma vaati vekkaamista, ettei loppusuora mennyt siksakille.
Mutta niin pal kauhhian kivast meni kepeillekki, et yritettiin oikein vaikeuttaa lisää vauhdittamal. Mut ei onnistunu, Pyry ja Troya meni molemmat niin hienost kepeille, jopa lähetettynä putkeen puomin toiselt puolelt niin että jäin sinne vielä ite, kun ei läpikään päässy. Mun täytys ihan todeta, et poikahan osaa jarruttaa. Vaik kuink kovaa meni kepeil, ni hän sit on oppinut itte jarruttaa ja kääntymään hankalastki kulmast jos meinas yli mennä. Nii hianoo.
Sit otettiin viel puomi-putki-erottelua. Olinpa unohtanu sen treenaamisen kokonaan, mutta eipä siinäkään juur mitään ongelmaa ollu.
Varsin hyödyllinen treeni! Ens kerralla jos sitten ottais välistävetoja vaikka.
Mut huomenaamul lisää treeniä. Viikonlopun sitten levätäänki, ko meikä ajatteli kattoo Live Streamia MM-karsinnoista Seinäjoelta. Toivottavasti se pelittää, voisin kattoo kisoja vaiks kuin pal.
Alunperin sovittiin Terhin ja Karoliinan kans, että vaikka ohjatut treenit on kesätauolla, niin yritetään torstaisin silti treenaa. Tähän mennessä mulla on aina ollut torstaisin jotain, mut nyt ei. Ja nytkin tuli hetken vettä taivaalta niin pal, et mietin jo viittiikö lähtee ollenkaan.
Tehtiin joku Rantamäki-Lahtisen, oikein kiva helpohko rata. Ja Pyry meni mielestäni aikas hyvin. Oli siinä pari ansakohtaa, mutta niistäkin selvittiin.
Takaakierrot tuppaa menee himpun liian läheltä ja rima saattaa lentää. Pitäiskö ruveta laittaa tolppaa eteen, menisköhän sillä jakeluun. Hmm...
Keppien jälkeen piti mennä vieressä olevalle hypylle ja se vaati mun puolenvaihtoa. Persjätöllä jäi pari kertaa vika keppiväli suorittamatta. Ei siis osata sitä. Ja valssi siinä tuntui niin kököltä. Ja hyppy vaati sylivekin ja katseen ja heti siitä mukaan ottamisen. Lisäksi 90 asteen kulma vaati vekkaamista, ettei loppusuora mennyt siksakille.
Mutta niin pal kauhhian kivast meni kepeillekki, et yritettiin oikein vaikeuttaa lisää vauhdittamal. Mut ei onnistunu, Pyry ja Troya meni molemmat niin hienost kepeille, jopa lähetettynä putkeen puomin toiselt puolelt niin että jäin sinne vielä ite, kun ei läpikään päässy. Mun täytys ihan todeta, et poikahan osaa jarruttaa. Vaik kuink kovaa meni kepeil, ni hän sit on oppinut itte jarruttaa ja kääntymään hankalastki kulmast jos meinas yli mennä. Nii hianoo.
Sit otettiin viel puomi-putki-erottelua. Olinpa unohtanu sen treenaamisen kokonaan, mutta eipä siinäkään juur mitään ongelmaa ollu.
Varsin hyödyllinen treeni! Ens kerralla jos sitten ottais välistävetoja vaikka.
Mut huomenaamul lisää treeniä. Viikonlopun sitten levätäänki, ko meikä ajatteli kattoo Live Streamia MM-karsinnoista Seinäjoelta. Toivottavasti se pelittää, voisin kattoo kisoja vaiks kuin pal.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
16.7.2013 Kaik pennut yhes koos
KAIK PENNUT YHES KOOS
Meillä oli Viuhkan pentutreffit omalla kentällä. Elikkäs ekasta pentueesta Voltti, Pirkko, Vip ja Pyry. Ja toisesta pentueesta Prim, Di ja Whoopy. Ja kentälle laitettiin joku kolmosen rata. Rata oli meille vaikeahko, mutta ihan kiva rata, jota nyt olis kiva kokeilla uudestaan.
Alun otin eka päällejuoksumaisesti, mikä tuntui mulle jotenkin paremmalta kuin puolivalssisylkkärimäisesti, vaikka se oli vauhdin kannalta sujuvampaa. Periaatteessa sain molemmilla ihan jees putkeen. Ja tähän kohtaan sitten juutuinkin toviksi, kun putkesta piti mennä muurille.
Pyry kaarratti putkesta niin, että meni muurin ohi. Tee putkijarru! En osaa! Katso koiraa! Joo, se kyllä auttais. En tiedä, en tainnut saada Pyryä juuri jarraamaan, tuli putkesta kuin ohjus. Ja selkeesti mun ajatukset oli jo seuraavalla hypyllä, joka oli just sillee inhottavasti sivuttain koiraan nähden. En ajatellut, että mulla olis mitään ongelmia muurilla, vaan pelkäsin että Pyry menee ohi tuosta hypystä, niinpä ajatukset oli liikaa siellä asti, ja tais olla katse kans.
Siinä välissä menikin sitten jokunen pätkä ihan hyvinkin. Kolmannen putken jälkeen Pyry kuuliaisesti vastakäännöksellä muurille ja seuraavalla hypyllä saksalainen tuntui ehkä vähän hitaalta, mutta silti se tuntui meille sopivalta ohjaukselta. Hyvin sain siitä heitettyä putkeen.
Mutta mutta, putkesta koira tulikin pari kertaa selän taa. Murrr... Vasta kun olin tarpeeksi etäällä ja oikein katsoin sinne putken suulle, ja otin vastaan, niin sain Pyryn mukaan taas.
Viimeinen välistäveto oli kans työläs. Pyryhän ei tule käteen, kun tietää tai ainakin olettaa tietävänsä minne mennään. Ja kun ei tule, niin hyppää aivan liian läheltä ja rima lentää. Yrittää kyllä viimeseen asti hypätä, mutta ei niin läheltä aina pysty, eikä ehkä niin väsyneenäkään. Kieli poskella meni vielä hyvin keinun ja upeesti avokulmasta kepeille.
Huh huh, ei mitään kaunista katseltavaa varmaankaan. Ärsyttävää, kun taas oli noinkin monta jumikohtaa. Ai että kun sais nyt mennä uudestaan, kun rata on muhinu mun päässä. En siltikään takais, et mitään nollaa tehtäis, mut paremmin ainakin uskoisin.
Eli käskyt ajoissa, katso koiraa, jarruta! Ja ennen kaikkea, keskity siihen mitä olet tekemässä, kun joka kohdassa on muistettava monta asiaa!
Meillä oli Viuhkan pentutreffit omalla kentällä. Elikkäs ekasta pentueesta Voltti, Pirkko, Vip ja Pyry. Ja toisesta pentueesta Prim, Di ja Whoopy. Ja kentälle laitettiin joku kolmosen rata. Rata oli meille vaikeahko, mutta ihan kiva rata, jota nyt olis kiva kokeilla uudestaan.
Alun otin eka päällejuoksumaisesti, mikä tuntui mulle jotenkin paremmalta kuin puolivalssisylkkärimäisesti, vaikka se oli vauhdin kannalta sujuvampaa. Periaatteessa sain molemmilla ihan jees putkeen. Ja tähän kohtaan sitten juutuinkin toviksi, kun putkesta piti mennä muurille.
Pyry kaarratti putkesta niin, että meni muurin ohi. Tee putkijarru! En osaa! Katso koiraa! Joo, se kyllä auttais. En tiedä, en tainnut saada Pyryä juuri jarraamaan, tuli putkesta kuin ohjus. Ja selkeesti mun ajatukset oli jo seuraavalla hypyllä, joka oli just sillee inhottavasti sivuttain koiraan nähden. En ajatellut, että mulla olis mitään ongelmia muurilla, vaan pelkäsin että Pyry menee ohi tuosta hypystä, niinpä ajatukset oli liikaa siellä asti, ja tais olla katse kans.
Siinä välissä menikin sitten jokunen pätkä ihan hyvinkin. Kolmannen putken jälkeen Pyry kuuliaisesti vastakäännöksellä muurille ja seuraavalla hypyllä saksalainen tuntui ehkä vähän hitaalta, mutta silti se tuntui meille sopivalta ohjaukselta. Hyvin sain siitä heitettyä putkeen.
Mutta mutta, putkesta koira tulikin pari kertaa selän taa. Murrr... Vasta kun olin tarpeeksi etäällä ja oikein katsoin sinne putken suulle, ja otin vastaan, niin sain Pyryn mukaan taas.
Viimeinen välistäveto oli kans työläs. Pyryhän ei tule käteen, kun tietää tai ainakin olettaa tietävänsä minne mennään. Ja kun ei tule, niin hyppää aivan liian läheltä ja rima lentää. Yrittää kyllä viimeseen asti hypätä, mutta ei niin läheltä aina pysty, eikä ehkä niin väsyneenäkään. Kieli poskella meni vielä hyvin keinun ja upeesti avokulmasta kepeille.
Huh huh, ei mitään kaunista katseltavaa varmaankaan. Ärsyttävää, kun taas oli noinkin monta jumikohtaa. Ai että kun sais nyt mennä uudestaan, kun rata on muhinu mun päässä. En siltikään takais, et mitään nollaa tehtäis, mut paremmin ainakin uskoisin.
Eli käskyt ajoissa, katso koiraa, jarruta! Ja ennen kaikkea, keskity siihen mitä olet tekemässä, kun joka kohdassa on muistettava monta asiaa!
tiistai 9. heinäkuuta 2013
9.7.2013 Päivätreenit ja paimentamassa
PÄIVÄTREENIT JA PAIMENTAMASSA
Lämpimänä päivänä päädyttiinkin sitten treenaamaan kaksistaan Saijan kanssa. Radan rakennus vaan on vähän hidasta kaksistaan. Siirreettiin itse asiassa kaikki esteet. Huh, no siinä oli alkuverryttely meille. Laitettiin se Huittisen kolmosen rata, mikä oli silloin Teemulla.
Ja kas kas, kovin yllättävää, juutuin alkuun 1-2. Kerpele luulin, että jo osataan tuo kohta, mutta nähtävästi pihalla ei mulla ollut tuollaista pitkää välimatkaa eikä kakkosen hyppykään ollut noin vaikeassa kulmassa, sillai ettei koira näe koko estettä. Olis ollu verkon paikka, mutta sellaisia ei vielä ole.
Pielessä ei ollut kuin ajoitus, sijoittuminen, tyrkkäsyn suunta ja varmaan vielä jotain muutakin. Yksi toisensa jälkeen korjaaminen, kestää mutta kannattaa. Lähinnä tyrkkäsyn ajoituksen (ja se kunnon askel) kun sain kohilleen, niin jo alko pelittää. Mutta huh huh, huomasin tuon samanlaisen sivuttaisen hypyn ongelman myös radan toisessa kohdassa. Ja on se ollut minulla tiedossa, että ne on meille vaikeita. Luulin vaan jo työstäneeni sitä parempaan suuntaan, mutta ... eikun lisää reeniä vaan.
Alusta kun pääsin, niin rytmitykset ja jarrutukset ja ohjaukset sain toimimaan aika kivasti. Paljon hyviä pätkiä, ainakin se tuntui ihan mukavalta menolta. Oikeesti on kyllä ihan mukavaa myös kokeilla eri ohjauksia. Ehkä siinä oppii valitsemaan itselle niitä "oikeita" valintoja. Muutama hyvä vinkki Saijalta helpotti paljon tilanteita. Mieleen jäi lähinnä sellaiset mitä minulle sanoi muutaman kerran "liiku, liiku" ja "vielä askel"! Niin oikeessa! Toisinaan en ikäänkuin uskalla liikkua reippaasti, kun pelkään, että Pyry sitten lentää kans reippaasti. Mutta siten kerkeen paremmin ja ehdin myös paremmin tekemään ohjaukset, lisäksi rytmin muutokset on selkeemmät ja siten tehokkaammat. No olipas analysointia!
Kaikenkaikkiaan haastava, mutta varsin mukava rata kuitenkin. Oikein hyvä ja opettavainen treeni. Niin jäi hyvä mieli. Pyryn äiteekin meni aika pätevästi pitkän tauon jälkeen, siskosta nyt puhumattakaan. Ja pikku-Primin päätä ei todellakaan huimannut keinulla yhtään, niin oli rohkea pentu kiivetessään keinun ylös asti (alas toki nostettiin).
Ja sitten Somerolle paimentamaan...
Eka kierroksella kyllä tuntui vähän siltä, että niinköhän tästä tulee mitään. Mä olin jotenkin pihalla mitä mun pitäis tehdä ja Pyry vaan hakee multa kontaktia ja tulee aina liian lähelle. Välillä ihmettelin miten lähelle ne lampaat Pyryn päästivätkään. Toisinaan spurttas ja oli sillä pari kertaa lampaan karvaakin hampaiden välissä. Kimmon summasummarum oli että mun pitäis olla tiukempi, tomerampi Pyrylle.
Toisella kierroksella Marika sanoi, että antaisin Pyryn tehdä hetken vaan itte, ettei olis niin käskyn alla. Ja sehän auttoi asiaa. Sitä vaan aina välillä. Ja taas tuntui paimennuskin kivalta.
Siellä oli yhellä asiakkaalla yks noin vuoden ikäinen bc-uros vailla uutta kotia. Nähtiin, kun se paimensi varmaan ekaa kertaa, ja sillä oli selkeesti paimennus verissä. Ja ihan hauskan näköinenkin se oli. Jaanahan siitä kovin kiinnostui, mutta kotimatkalla luki edellisen omistajan blogia, ja sitten iskikin epävarmuus. Saapa nähdä miten käy.
Oikea touhupäivä tänään. Ihanaa olla lomalla!
Lämpimänä päivänä päädyttiinkin sitten treenaamaan kaksistaan Saijan kanssa. Radan rakennus vaan on vähän hidasta kaksistaan. Siirreettiin itse asiassa kaikki esteet. Huh, no siinä oli alkuverryttely meille. Laitettiin se Huittisen kolmosen rata, mikä oli silloin Teemulla.
Ja kas kas, kovin yllättävää, juutuin alkuun 1-2. Kerpele luulin, että jo osataan tuo kohta, mutta nähtävästi pihalla ei mulla ollut tuollaista pitkää välimatkaa eikä kakkosen hyppykään ollut noin vaikeassa kulmassa, sillai ettei koira näe koko estettä. Olis ollu verkon paikka, mutta sellaisia ei vielä ole.
Pielessä ei ollut kuin ajoitus, sijoittuminen, tyrkkäsyn suunta ja varmaan vielä jotain muutakin. Yksi toisensa jälkeen korjaaminen, kestää mutta kannattaa. Lähinnä tyrkkäsyn ajoituksen (ja se kunnon askel) kun sain kohilleen, niin jo alko pelittää. Mutta huh huh, huomasin tuon samanlaisen sivuttaisen hypyn ongelman myös radan toisessa kohdassa. Ja on se ollut minulla tiedossa, että ne on meille vaikeita. Luulin vaan jo työstäneeni sitä parempaan suuntaan, mutta ... eikun lisää reeniä vaan.
Alusta kun pääsin, niin rytmitykset ja jarrutukset ja ohjaukset sain toimimaan aika kivasti. Paljon hyviä pätkiä, ainakin se tuntui ihan mukavalta menolta. Oikeesti on kyllä ihan mukavaa myös kokeilla eri ohjauksia. Ehkä siinä oppii valitsemaan itselle niitä "oikeita" valintoja. Muutama hyvä vinkki Saijalta helpotti paljon tilanteita. Mieleen jäi lähinnä sellaiset mitä minulle sanoi muutaman kerran "liiku, liiku" ja "vielä askel"! Niin oikeessa! Toisinaan en ikäänkuin uskalla liikkua reippaasti, kun pelkään, että Pyry sitten lentää kans reippaasti. Mutta siten kerkeen paremmin ja ehdin myös paremmin tekemään ohjaukset, lisäksi rytmin muutokset on selkeemmät ja siten tehokkaammat. No olipas analysointia!
Kaikenkaikkiaan haastava, mutta varsin mukava rata kuitenkin. Oikein hyvä ja opettavainen treeni. Niin jäi hyvä mieli. Pyryn äiteekin meni aika pätevästi pitkän tauon jälkeen, siskosta nyt puhumattakaan. Ja pikku-Primin päätä ei todellakaan huimannut keinulla yhtään, niin oli rohkea pentu kiivetessään keinun ylös asti (alas toki nostettiin).
Ja sitten Somerolle paimentamaan...
Eka kierroksella kyllä tuntui vähän siltä, että niinköhän tästä tulee mitään. Mä olin jotenkin pihalla mitä mun pitäis tehdä ja Pyry vaan hakee multa kontaktia ja tulee aina liian lähelle. Välillä ihmettelin miten lähelle ne lampaat Pyryn päästivätkään. Toisinaan spurttas ja oli sillä pari kertaa lampaan karvaakin hampaiden välissä. Kimmon summasummarum oli että mun pitäis olla tiukempi, tomerampi Pyrylle.
Toisella kierroksella Marika sanoi, että antaisin Pyryn tehdä hetken vaan itte, ettei olis niin käskyn alla. Ja sehän auttoi asiaa. Sitä vaan aina välillä. Ja taas tuntui paimennuskin kivalta.
Siellä oli yhellä asiakkaalla yks noin vuoden ikäinen bc-uros vailla uutta kotia. Nähtiin, kun se paimensi varmaan ekaa kertaa, ja sillä oli selkeesti paimennus verissä. Ja ihan hauskan näköinenkin se oli. Jaanahan siitä kovin kiinnostui, mutta kotimatkalla luki edellisen omistajan blogia, ja sitten iskikin epävarmuus. Saapa nähdä miten käy.
Oikea touhupäivä tänään. Ihanaa olla lomalla!
lauantai 6. heinäkuuta 2013
6.7.2013 Lomalle lompsis
LOMALLE LOMPSIS
Vähän yli viikon loma, eikä oikeestaan mitään lomasuunnitelmia. Höh. Ei edes koulutuksia eikä agikisoja. Tossunpohjia niin polttelis. Nyt olis aikaa.
Takapihalla ollaan tehty kolmella esteellä vaikka mitä kuvioita, valsseja, persjättöjä, jarrutuksia, sylkkäreitä, sylivekkejä, saksalaisia, välistävetoja ... ollaan opeteltu oikeeta ja vasenta, ... että kolmella esteellä sujuu juu. No se pahin vauhtihan niistä uupuu. Ja sitä sitten kentällä ja kisoissa.
Kentälläkin kävin tekemässä kontakteja ja keppejä, kun en jaksanut yksin roudata esteitä. Kontaktit meni tosi hyvin (sekä ylös että alas). Pystyn leikkaamaan edessä. Pystyn ottamaan paljon sivuetäisyyttä. Pystyn jäämään taakse, tosin silloin Pyry myös vähän sivuasennossa, mutta on kuitenkin kontaktilla. Varmaan joku versio jäänyt treenaamattakin, kertokaa sitten mikä tai kyllähän sitä sitten koulutuksissa ja kisoissa se käy viimeistään ilmi.
Kepeille taas lähetin puolesta kentästä ja sinne meni ja loppuun asti pujotteli. Eli sivuetäisyyskin toimii. Otin erilaisia kulmia. Lähetin kepeille ja kiersin itse takaa toiselle puolelle. No problems.
Kaikki sujui superisti. Amen. Uimaan ja kotiin.
Vähän yli viikon loma, eikä oikeestaan mitään lomasuunnitelmia. Höh. Ei edes koulutuksia eikä agikisoja. Tossunpohjia niin polttelis. Nyt olis aikaa.
Takapihalla ollaan tehty kolmella esteellä vaikka mitä kuvioita, valsseja, persjättöjä, jarrutuksia, sylkkäreitä, sylivekkejä, saksalaisia, välistävetoja ... ollaan opeteltu oikeeta ja vasenta, ... että kolmella esteellä sujuu juu. No se pahin vauhtihan niistä uupuu. Ja sitä sitten kentällä ja kisoissa.
Kentälläkin kävin tekemässä kontakteja ja keppejä, kun en jaksanut yksin roudata esteitä. Kontaktit meni tosi hyvin (sekä ylös että alas). Pystyn leikkaamaan edessä. Pystyn ottamaan paljon sivuetäisyyttä. Pystyn jäämään taakse, tosin silloin Pyry myös vähän sivuasennossa, mutta on kuitenkin kontaktilla. Varmaan joku versio jäänyt treenaamattakin, kertokaa sitten mikä tai kyllähän sitä sitten koulutuksissa ja kisoissa se käy viimeistään ilmi.
Kepeille taas lähetin puolesta kentästä ja sinne meni ja loppuun asti pujotteli. Eli sivuetäisyyskin toimii. Otin erilaisia kulmia. Lähetin kepeille ja kiersin itse takaa toiselle puolelle. No problems.
Kaikki sujui superisti. Amen. Uimaan ja kotiin.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
30.6.2013 Niin lähellä ja niin kaukana
NIIN LÄHELLÄ JA NIIN KAUKANA
Tunnustan! Kyllä mä elättelin toiveita, että oltais saatu edes yks nolla aikaseks JAUn kisoissa Tuusulassa. Kolme rataa, kymppi ja kaks hyllyä. No ei ne huonoja olleet, ainakaan meidän radoiks, mutta aina tuli joku pikkumoka. Sitähän se aksa on, niin ihanaa ja välillä niin turhauttavaa.
Sain kaikki radat videolle, kiitos Elinan, niin oli helppo kotona analysoida what went wrong.
Ekalla, Arto Laitisen, radalla Karoliinan kanssa jo pohdittiin miten selvitään esteeltä 2 esteelle kolme, siten ettei se leviä ihan mahottomasti. Meinas jo Einari epätoivo iskeä, että niinköhän jään jo heti alkuun, niinkuin usein treeneissä. Alku-syndrooma. Ei se nyt ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta jarrutin ja tein niiston tapasen. Ja huojennus, onnistuin. Ja sitten taas painettiin menemään. Kuulemma Pyry oli yks niistä harvoista, jotka pysty menemään kepeille putkesta kovasta vauhdista. Köhöm.
3/4 osaa radasta jo puhtaasti takana ja sitten putkesta taas kovaa vauhtia puomille. Mutta vähän linjalla hyppy siinä vieressä ansana. Pikkasen kun jo kaarratti sinnepäin, niin huusin "tässä,tässä" ja samalla meni liukkaasti puomin ohi mun vierelle. Shit. Unohtu sit sanoo viel "kiipee". Tokavika rima sit viel putos, kun en oikein ohjannu enää kunnolla. Videolta näin, etten ainakaan katsonut enää koiraa.
Tokalla, Arto Laitisen niinikään, radalla, jaa arvatkaa taas mihin kohtaan heti juutuin. Nyt siihen kakkoseksi oli laitettu rengas, josta taas noin 90 asteen kulmassa hyppy ja putkeen. Ja taas Karoliinan kanssa hirmu funtsailu miten tuosta selvitään. Karoliina pelkäsi, kun hirmu monta koiraa oli mennyt renkaan sivusta tai osunut pahannäköisesti siihen. Minä uskoin, että "meidän koirat osaa sen mennä ja sillä siisti, luota siihen". Pyry on nuorempanakin hypännyt renkaan vaikka mistä kulmasta, eikä ikinä ole sattunut mitään (sormet ristiin).
Ja kyllähän meidän koirat osasi.
Keppikulmakin (putkesta) näytti sellaselta 90 asteelta, sekin meni ihan loistavasti. Vaan sitten paikalle juoksi taas Mrs Moka. Kepeiltä kun putkeen lähetys onnistuu kauempaakin, niin juoksin siitä sitten pituuden eteen ottamaan Pyryä vastaan. Videolta ei ihan näkynyt mitä tapahtui. Putki varmasti vietti jo aavistuksen ohi pituuden ja sitten mulla vielä rintamasuunta liian pitkään sinne. Siinä sitten kun palasin ottamaan pituutta uusiksi, niin meni putken kautta, siitä hyl. Tällä kertaa ohjasin loppuun asti.
Vika rata, tais olla Marja Lahikaisen hyppis. Siitähän en ees tarviis nollaa, ku sellanen jo on. Mutta hyvää treeniä meille. Hyppiksillä vaan ei ole hengähdystaukoja. Huh. Taas oltiin yli puolenvälin, kun kepeiltä putkeen meni oudosti ohi. Ohjasin varmaan huonosti tai unohdin ohjata kokonaan. Sen seurauksena olin sijoittunut erilailla seuraaville hypyille kuin olin suunnitellut. Ja nyt kun videolta katon, niin en kyllä ihan hiffaa miks Pyry lähti livohkaan, teki muutaman esteen rundin, ja sit jatkettiin rataa taas. Yks rima lensi, kun en enää ohjannut kunnolla. Että sellanen hylly.
Jotain toki jäi hampaankoloonkin, mutta kaikenkaikkiaan kisat meni ihan suht hyvin kuitenkin. Pysyi lähdöt, otti kaikki kontaktit (myös ylösmenot), eikä edes varastanut kontakteilta ilman lupaa, kepit ihan superhienosti, eikä rimojakaan pudonnut kuin pari. Niin lähellä ja niin kaukana, mutta ehkä kuitenkin niin lähellä. Ite olen ainakin tosi luottavainen, että kyllä ne nollat sieltä tulee kohta, kun olis vaan kisoja minne mennä. Pyry <3
Yheksän tuntia ulkoilmassa hyvässä seurassa (vanhoja kavereita ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia), välillä aksaten, kyllä siellä viihtyy. Mitä nyt tuloksena raikkaan ilman myrkytys ja auringon polttama iho.
Tunnustan! Kyllä mä elättelin toiveita, että oltais saatu edes yks nolla aikaseks JAUn kisoissa Tuusulassa. Kolme rataa, kymppi ja kaks hyllyä. No ei ne huonoja olleet, ainakaan meidän radoiks, mutta aina tuli joku pikkumoka. Sitähän se aksa on, niin ihanaa ja välillä niin turhauttavaa.
Sain kaikki radat videolle, kiitos Elinan, niin oli helppo kotona analysoida what went wrong.
Ekalla, Arto Laitisen, radalla Karoliinan kanssa jo pohdittiin miten selvitään esteeltä 2 esteelle kolme, siten ettei se leviä ihan mahottomasti. Meinas jo Einari epätoivo iskeä, että niinköhän jään jo heti alkuun, niinkuin usein treeneissä. Alku-syndrooma. Ei se nyt ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta jarrutin ja tein niiston tapasen. Ja huojennus, onnistuin. Ja sitten taas painettiin menemään. Kuulemma Pyry oli yks niistä harvoista, jotka pysty menemään kepeille putkesta kovasta vauhdista. Köhöm.
3/4 osaa radasta jo puhtaasti takana ja sitten putkesta taas kovaa vauhtia puomille. Mutta vähän linjalla hyppy siinä vieressä ansana. Pikkasen kun jo kaarratti sinnepäin, niin huusin "tässä,tässä" ja samalla meni liukkaasti puomin ohi mun vierelle. Shit. Unohtu sit sanoo viel "kiipee". Tokavika rima sit viel putos, kun en oikein ohjannu enää kunnolla. Videolta näin, etten ainakaan katsonut enää koiraa.
Tokalla, Arto Laitisen niinikään, radalla, jaa arvatkaa taas mihin kohtaan heti juutuin. Nyt siihen kakkoseksi oli laitettu rengas, josta taas noin 90 asteen kulmassa hyppy ja putkeen. Ja taas Karoliinan kanssa hirmu funtsailu miten tuosta selvitään. Karoliina pelkäsi, kun hirmu monta koiraa oli mennyt renkaan sivusta tai osunut pahannäköisesti siihen. Minä uskoin, että "meidän koirat osaa sen mennä ja sillä siisti, luota siihen". Pyry on nuorempanakin hypännyt renkaan vaikka mistä kulmasta, eikä ikinä ole sattunut mitään (sormet ristiin).
Ja kyllähän meidän koirat osasi.
Keppikulmakin (putkesta) näytti sellaselta 90 asteelta, sekin meni ihan loistavasti. Vaan sitten paikalle juoksi taas Mrs Moka. Kepeiltä kun putkeen lähetys onnistuu kauempaakin, niin juoksin siitä sitten pituuden eteen ottamaan Pyryä vastaan. Videolta ei ihan näkynyt mitä tapahtui. Putki varmasti vietti jo aavistuksen ohi pituuden ja sitten mulla vielä rintamasuunta liian pitkään sinne. Siinä sitten kun palasin ottamaan pituutta uusiksi, niin meni putken kautta, siitä hyl. Tällä kertaa ohjasin loppuun asti.
Vika rata, tais olla Marja Lahikaisen hyppis. Siitähän en ees tarviis nollaa, ku sellanen jo on. Mutta hyvää treeniä meille. Hyppiksillä vaan ei ole hengähdystaukoja. Huh. Taas oltiin yli puolenvälin, kun kepeiltä putkeen meni oudosti ohi. Ohjasin varmaan huonosti tai unohdin ohjata kokonaan. Sen seurauksena olin sijoittunut erilailla seuraaville hypyille kuin olin suunnitellut. Ja nyt kun videolta katon, niin en kyllä ihan hiffaa miks Pyry lähti livohkaan, teki muutaman esteen rundin, ja sit jatkettiin rataa taas. Yks rima lensi, kun en enää ohjannut kunnolla. Että sellanen hylly.
Jotain toki jäi hampaankoloonkin, mutta kaikenkaikkiaan kisat meni ihan suht hyvin kuitenkin. Pysyi lähdöt, otti kaikki kontaktit (myös ylösmenot), eikä edes varastanut kontakteilta ilman lupaa, kepit ihan superhienosti, eikä rimojakaan pudonnut kuin pari. Niin lähellä ja niin kaukana, mutta ehkä kuitenkin niin lähellä. Ite olen ainakin tosi luottavainen, että kyllä ne nollat sieltä tulee kohta, kun olis vaan kisoja minne mennä. Pyry <3
Yheksän tuntia ulkoilmassa hyvässä seurassa (vanhoja kavereita ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia), välillä aksaten, kyllä siellä viihtyy. Mitä nyt tuloksena raikkaan ilman myrkytys ja auringon polttama iho.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)