sunnuntai 27. joulukuuta 2015

26.12.2015 Aika kuluu...

AIKA KULUU


Mielessä on ollut enimmäkseen työkiireet ja en ole jaksanut sitten päivittää blogia enää niin usein kuin ennen. Eli työ haittaa pahasti harrastusta. Mutta treeneissä ollaan käyty ja muutamassa kisassakin. Pyry täytti juuri 5 vuotta. Jo. Voisko välillä hidastaa tuota ajankulua.


Treenit on menneet ihan hyvin. Usein radalla on yksi tai kaksi kohtaa, jota olen jäänyt sitten työstämään, muuten rata on sujunut hyvin ellei tosi hyvin. Ja jumikohdat on olleet usein kovasta vauhdista kääntymisiä. Viime viikolla Saija järjesti kasvattien treeni-illan. Olipa kivaa nähdä muita ja treenata siinä samalla. Pennut on niin ällöttävän ihania ja sai Pyrykin kehuja kuinka magee se on. Niinhän se on, ihan huippu ainakin jos multa kysytään. Sen kanssa lähtee vaan niin mielellään treeneihin tai kisoihin. Ja treenattavaa riittää, niitä aina pompsahtelee sieltä täältä esiin, mutta ykköstreenattava olis nyt nopeat alastulokontaktit. HiHan treenit on olleet torstaisin ja Saijan treenit joka toinen keskiviikko. Enempikin olis kiva.


Enempi olis myös kiva kisata. Alussa tuli yksi nolla per viikko (5 vkoa) ja nyt on mennyt varmaankin jo 3 viikonlopun kisapäivää ilman yhtään nollaa. Lähellä on ollut, mutta niitä ei lasketa ja yleensä hyllyjä. Yleensä en ole osannut ennakoida tarpeeksi ajoissa ja kun vauhti on kova, olen sitten auttamatta ollut myöhässä. Tai en ole osannut juuri arvioida tuota Pyryn vauhtia tietyissä kohti ja valinnut siksi huonoja ohjauksia. Mutta yhtä kaikki, pitää vaan treenata lisää ja oppia.
Ja onneksi treenaaminen ja kisaaminen on kivaa.


Näillä mennään ensi vuoteen. Tammikuu on töissä tappotahtia, mutta sen jälkeen... sitten keskityn kyllä ihan muuhun kuin työhön. Tavoitteitahan on aina, mutta ehkä yksi kerrallaan. Ensin pitäis saada yksi tuplanolla, niin olis SM-nollat kasassa. Hui. Helppoo se ei oo, mutta mahdollista. Tässä kohtaa aika vois kulua hyvinkin nopeesti ja skippaisin mielelläni tuon tammikuun, niin pääsis asiaan.

torstai 12. marraskuuta 2015

11.11.2015 Sivuirtoomista

SIVUIRTOOMISTA


Saijan treeneissä varsin mukava rata. Taas olin vähän epäileväinen niinköhän Pyryn pystyy lähettämään alussa kaukaa kakkoselle. No problemo! Sehän irtos varsin mallikkaasti. Kokeilin siihen alkuun toistakin ohjausta, jossa vaan merkkasin kakkosen ja menoks, mutta se ei tuntunut onnistuvan niin hyvin kuin tuo eka vaihtoehto.
Kuulemma vain yksi koira oli tänään irronnut sivuhypylle, kun ohjaaja leijeröi hypyn putken jälkeen. Pitihän se kokeilla. Onnistui. Pienen hetken Pyry kyllä katsoi jo välissä olevaa hyppyä, mutta sekin uskon sen takia, kun mun ei viel pitäny leijeröidä ja hetken sadasosan tuumasin, jatketaan sitten leijeröintiä. Se leijeröintikuvio tuntui ehkä parhaimmalta kuitenkin, kun siinä mun ei tarttenut liikkuu juuri ollenkaan. Ja jos liikuin sinne hypyn taa, niin Pyry irtoo siitä vielä muutaman metrin.
Liikkuva valssi oli mulle vaikee. Ja kun ohjaus muuttuu ykskaks, niin sisäistäminen vähän kestää.


Loppujen lopuksi siinä ei ollut kiire ehkä kuin hieman alussa. Muuten sai mennä aika rauhassa, koska Pyry kyllä etenee ihan omalla painollaankin. Ja kepeille (ja putkeenkin) meni upeesti vaikka mistä kulmasta.
Kontaktien alastulot on vähän hitaat. Ai niin unohdin, jos olis laittanut lätkää silloin tällöin.


Sain mennä ekana, kun piti vielä kotona tehdä töitä. Teinkin pari tuntia 22-24 ja nyt pikaisesti kirjoitan tätä. Onneksi olikin treenit, sai jotain muutakin ajateltavaa kuin duuniasiat. Ja mikäs sen mieluisampaa kuin aksa. Vaikka ei mun pää ihan satasella ollu taas mukana. Huomenna taas HiHan treenit ja kouluttamaan iltavuoroon. 

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

8.11.2015 Mamma älä jätä!

MAMMA ÄLÄ JÄTÄ!


Keskiviikkona Saijan treeneissä siitäkin huolimatta, että ohjaaja puhui ihan sekavia, niin meni oikein kivasti. Lähestulkoon kaikki ohjausvaihtoehdot onnistui, jopa kaukaa vippaus! Ja toisiin paikkoihin kerkesinkin, vaikken ensin oikein uskonut. Ohjaus tuntui tosi hyvältä ja Pyrykin oli hyvin kuulolla.


Torstaina HiHan treeneissä tulikin sitten ongelma. Sari T oli laittanut kivan radan, jossa sai tehdä persjättöjä, puomi-putki-erotteluja, pituudelta kääntymistä ja sylkkärinkin. Noh, eihän me päästy ku yks este, kun eka este lähti poispäin ja sillä aikaa mulla oli aikaa edetä toiselle ja kolmannelle takaakiertoon, jossa tein persjätön. Pyry kääntyi ykköseltä hyvin, mutta tulikin vaan mun perään eikä hypänny kakkosta! No sitten pähkäiltiin miksi. Huolehdin, että katse oli koirassa, käsi näytti, jopa askeleella tyrkkäsin ja silti vaan koira meni kakkosen ohi. Ei ymmärretty. Olisko ajatukset olleet putkessa, kun ne oli hollilla siinä käännöksessä ja sitten Pyrylle vaan tulee kiire "mamma älä jätä", en tiedä. Tuntui, ettei katso mun kroppaa eikä käsiohjausta, vaan pelkkiä jalkoja ja sinne sitten täysiä! No se jäi vähän mysteeriksi ja fobiaksi minulle.


Sunnuntaina Lägin kisoissa nimittäin tokalla radalla olikin sitten sellainen kohta, että hypyt ei olleet ihan linjassa, vaan olis vaatinut tyrkkäsyn kakkoselle ja sitte olis vielä pitänyt kerkee kolmoselle ohjaa. Oikeesti pelkäsin, ettei Pyry tuu sitä kakkosta, niin keksinkin sitten, että ohjaan koko kohdan ulkoreunan kautta ja teen kolmoselle whiskyn. Se oli ainakin varmaa, että silloin hyppää kaikki hypyt. Ja vähänkö siistii, kun tuntu, että kukaan muu ei tehnyt sitä ohjausta. Ja kun se toimikin hyvin, Pyry kääntyi upeesti ja olisin ehtinyt tekee putkeen eteenkin hyvin persjätön, mitä moni harrasti.
Suomalaisen radat oli ihan jees. Ekalla 15 vp, kaks takaakiertorimaa (ite jäin valssissa linjalle kun Pyry hyppää läheltä ja ristiin) ja sitten muurilta ohi! Se tapahtui taas, tuli vaan mun perään. Meil on vissiin ongelma. Toivottavasti joku vastaava tulee Saijan treeneissä esille, niin päästäis pureutuu siihen.
Tokalla radalla enää vitonen, yks rima.
Ja kolmannella, jes jes jes, nolla! Mä jo pelkäsinkin, että menee muuten putki (nolla per kisapäivä) poikki. Ei menny. Nyt on kasassa viis nollaa ja enää puuttuu tupla, että pääsee ens kesänä SM-kisoihin. Tää on ollu ihan huikeeta jo se, että ylipäänsä saadaan noita nollia. Mutta panokset kovenee, ja nyt tarttis tuplanollan. Siihen voi kyl joku aika vierähtää, mut kuhan tulee joskus.
Mut on tää niin siistii, treenaaminen ja kisaaminen Pyryn kanssa, ihan parasta! 
Pyry <3 <3 <3

tiistai 27. lokakuuta 2015

27.10.2015 Ne käännökset!

NE KÄÄNNÖKSET


Tänään Saijan treeneissä ihan hyviä pätkiä ja sitten jäin kiinni käännöksiin. Kun en vaan oikein saanut Pyryä vauhdissa kääntymään. No joo, kääntyi kuitenkin, muttei niin tiukasti kuin olisin halunnut ja odottanut. Pitää vähän miettiä, mitä niiden kanssa kannattaisi tehdä ja mitä tehostaa.
Iloinen yllätys oli, että kerkesinkin persjättöön. Mutta sitten unohtui kokeilla muita ohjauksia siihen kohtaan, kun se sujui niin hyvin. Pöh.
Kivaa oli, tahtoo lisää.


Torstain HiHan treenit jää varmaankin väliin, koska on ihan pakko tehdä nyt töitä pari päivää aamusta iltamyöhään asti. Kaippa sitten tällä treenillä eletään Pyryn kanssa ens viikkoon. Sitä odotellessa.

25.10.2015 TSAUkki

TSAUKKI


Päivät menee niin nopeesti, ettei ehdi edes tänne päivittää treenejä. Ja sanonpa vaan, että työ haittaa pahasti harrastusta. Viikonloppunakin tein töitä kotona. Mutta sunnuntain pyhitin agilitylle, oltiin Pyryn kanssa TSAUn kisoissa Liedossa.
Siellä oli 2 rataa Nybergiltä ja 2 rataa Kaukiselta.
Kaukisella oli helpohkoja virtaviivaisia ja Nybergillä sitten ratoja, joissa vähintään yksi vaikeahko kohta, jossa minäkin joka kerta mokasin. Rataan tutustuisessakaan en oikein osannut päättää mitä niissä kohtaa tekisin ja ehtisinkö ylipäänsä.


Niinpä 2 rataa molemmilta oli suorastaan nolon huonoja hyllyjä, ja harkitsinkin jo kotiin lähtemistä, kun ei kulje, niin ei kulje. Yksi rata jo muistutti vähän agilityä. En tiedä mistä sain sisua, mutta neljäs ja viimeinen rata onnistui. Ei sekään nyt ihan viimesen päälle kaunis ollut, mutta nolla mikä nolla! Pelasti kyllä mun kotireissun ja loppupäivän. Tuloslistalla oltiin vasta kahdeksantena, mutta sitten kun katsoin ketä siellä listalla meitä ennen oli, niin ihan tunnettuja huippujahan ne, ja pari vielä kahdella koiralla.


Nyt on neljä nollaa jo kasassa, ihan huippua, nolla per viikonloppu! Mutta vielä on petraamista monessa asiassa.


Kiitos Susannan, joka omatoimisesti videoi meidän nollaradan.
https://m.youtube.com/watch?v=1d4pLbt5wB8

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

18.10.2015 Kirkkiksellä jälleen

KIRKKIKSELLÄ JÄLLEEN

Taasen oli vuorossa kisat Kirkkonummella. Ja tällä kertaa Muotkan kiemurat. Vauhdikasta ja kimuranttia menoa. Mutta ehkä se just sopii meille Pyryn kanssa. Pitää jotenkin enempi tsempata ja pohtia mitä tekee missäkin.

Eka rata olikin nolla! Jes! Tuli kyllä parit valumiset ja kontaktit tehtiin kunnolla, niin aikaa varmaankin siinä vähän paloi. Mutta oltiin 4./33. Nyt on sitten kolme nollaa kasassa, ihan hyvä tahti. Ehkä se tuplavahinkokin joskus tulee, ei ne ainakaan kaukana oo olleet.
Toinen rata oli hylly, mutta ei sekään ihan huono. En ees enää muista mistä se hylly tuli.
Vikalla radalla sitten kaks virhettä. Sylkkärin jälkeisen hypyn Pyry veti niin nuolemalla, että rima putos. Ja sitten tuli yhen mutkan vähän liian kovaa, niin meni seuraavan ohi. Mutta muuten tämäkin rata varsin mallikas. Siis meidän radoiksi.

Oli paljon hyvää. Ei tietoakaan lähdöstä varastamisesta. Kontaktit priimat. Kepeille meni vaikka mistä ja loppuun asti, vaikka olis seinä ollu vastassa. Samoin hyppäsi pituuden, vaikka ikäänkuin seinä vastassa. Ja koko ajan oli kuulolla. Aina on kuitenkin varaa parantaa, niin nuo valumiset ...

Nyt on pakko hehkuttaa tuota koiraa pitkästä aikaa, kun se vaan on niin makee. Joo haastavaa on ollut agilityssä ja on varmaan aina, mutta saa ollakin. Tylsää olis, jos ei tarttis joka mutkaa pohtia, oikeesti. Tykkään sen kanssa treenata ja kisata. Pyry vaan on sellanen kultamuru, niinku se ymmärtäis kaiken mitä sille höpötän. Ei oo koskaan yksin, kun on Pyry seuralaisena. Tänään taas moikattiin Iriksen Trippiä. Pyry on siinäkin niin herrasmies, meni maihin ja yritti itekin näyttää pieneltä. Niin nätisti leikki natiaisen kaa. Ei sais olla niin suloinen. Pyry vai pentu? molemmat! Pyry <3 <3 <3 

15.10.2015 Läpi läpi läpi

LÄPI LÄPI LÄPI

Keskiviikkona kun olin työmatkalla, niin en päässyt Saijan treeneihin. Näin kyllä facesta radan, jossa oli hirmu monta suoraa putkea. Torstaina sitten kiirehdin Tampereelta, että kerkeisin HiHan treeneihin edes.
Siellä piti ensin mennä jotain muuta, mutta olisko edellisen päivän radan esteet olleet vielä paikallaan, niin päättivätkin mennä tuon Saijan treenin. Kiva, pääsinkin sitten kokeilemaan sitä.

Ja olihan meillä vauhtia, mutta Pyry kääntyi yllättävän hyvin putkista. Jee, se jarrutti! Alussa tuli kyllä heti pien ongelma, kun olis pitäny mielellään olla mahdollisimman pitkällä suoraa putkea, mutta ensin ohjata pari hyppyä suoraan sivusta. Alkua kokeilin sitten useamman kerran, kun katsoin miten kaukaa voin sivuirrottaa hypylle. En kyllä ihan hirmu kaukaa, mutta putken puolelta kuitenkin.
Läpi läpi läpi sai huudellakin monta kertaa, mutta olihan kiva rata. Ja oikeestaan se menikin aika hyvin.

maanantai 12. lokakuuta 2015

7.-10.10.2015 Viikko taas hurahti

VIIKKO TAAS HURAHTI

Keskiviikkona Saijan treeneissä oli onnistumisia ja epäonnistumisia, sen verran muistan, mutten paljoo mitään sen tarkempaa. Jotain ehtimisongelmia oli muurin jälkeiselle tekee poikkaria, tosin ekalla onnistui hienosti, muttei enää ku rupesin jankkaa. Kepeille meno puomilta oli myös jonkun verran haasteellinen, tai kun Saija sanoi, että yksi sadasta sinne menee ihan suorilta, niin olihan sitä kokeiltava. Joo, ei oltu yks sadasta, vaikka suht kaukaa kepeille sainkin Pyryn.
Joissain kohtaa tuntui, ettei Pyry kuunnellut mua ollenkaan, eikä kysellyt. Sais olla kuulolla paremmin.

Torstaina sitten HiHan treeneissä kiva rata, jossa sai kokeilla eri vaihtoehtoja alussa. Ja ekalla yrittämällä saksalaisessa tuli kuin ohjus, niin vaihdoin ihan normiohjaukseen pienellä vekillä ja jarrulla. Mutta lopussa saksalainenkin onnistui hyvin, ja olikin jatkon selvyyden kannalta parempi.
Poikkareihin kerkeemisessä oli tekemistä molempiin suuntiin, kun oli pitkät välit. Lopussa otin vielä putki-A-erottelua. Halusin kokeilla ihan pelkkää sanallista, ja kuuntelihan se. Mutta vauhtia ei siis ollut tuossa, vaan seisoin ihan paikoillani. Mutta nuo on onnistuneet vauhdissakin ihan hyvin.

Lauantaina sitten matkustettiin Anun kanssa Lahteen Huotarin oppiin. Ja olinko juuri sanonut, etten ole ollut ranteet auki pitkään pitkään aikaan. Mun hermo ei vaan kestä sitä, että matkustan pitkän matkan ja saan tehdä muutaman minuutin ja ihan muuta kuin rataa! Ja siihen meni koko aika, kun oli paljon puhetta.
Tärkeää oli hartialinja ja polvet! Eikä MM:issäkään kukaan ohjaa käsillä! Yhtäkkiä teinkin vauhtiympyrää kädet selän takana. Ja vielä parit vauhdittomat valssit. Ja that's it! Joo jäi kai tuostakin jotain ajattelemisen aihetta, ei saa kääntää kurvissa liian nopeesti selkää koiralle. Mutta olen sisäistänyt sen, että mun on pakko katsoa koiraa lähestulkoon koko ajan, ettei rimat tuu alas. Ja jos katson koiraa, niin tuppaa se hartialinjakin olee auki oikein.
Mutta kyllä ketutti, kun en saanut tehdä yhtään rataa, jonka kuitenkin opettelin. Pyrykin tuijotti mua koko ajan, että millon juostaan. Ensinnäkin olis pitäny olla kaks sessiota, tuo oli aivan liian lyhyt aika. Ja olin viel eka, että muut sai sitten kattoa, että noin ja noin ja ei noin, eikä noin. Ja perkele, en kohta osallistu mihinkään ulkopuolisiin yhteiskoulutuksiin, kun meen niissä ihan kipsiin. Enkä todellakaan matkusta kahta tuntia vartin takia. Nih. Mulle riittää yks koutsi ja se on Saija.

Sunnuntaina sitten mentiin Anun kaa kentälle tekee se rata, että minä ja Pyrykin päästään kokeilee sitä. Eihän siitä muistin varassa tainnut ihan samanlaista tulla, mutta Anu muisti aika hyvin, mitä kokeili missäkin kohtaa, ja niillä mentiin. Kiva oli kokeilla persjättöjä pariin kohtaan ja sitten päällejuoksua versus valssi+viski. Jälkimmäinen oli varmempi, koska päällejuoksuissa Pyry tulee herkästi ohi.
Alku vaan oli meille mysteeri. Alku oli sellainen loiva ässä ja lähdin kakkosen kohdalta kohti kolmosta, ohjasin kädellä ja Pyry ei tulekaan mukaan, vaan paukauttaa mun selän taa ihan eri suuntaan. What? Ja tämä ei ollut vahinko, teki sen monta kertaa. Eikä Anukaan keksinyt miksi näin. Tuntui, että nyt on jo pikkurillistä oltava kiinni, kun käsi ohjasi kuitenkin selkeesti esteelle ja hartialinja myös. Toivottavasti oli joku ihmeellinen oikosulku vaan. Mutta niin ihanaa oli mennä silti Pyryn kanssa. Se on haastavaa, vauhdikasta ja niin makeeta.
Treenien jälkeen menikin sitten monta tuntia "kisastudiossa". Vallattiin Mikon huone ja katottiin isosta telkkarista MM-kisoja, vain maksit. Kyllä niiden kattominen oli jännää ja  innostavaa ja motivoi. Ja tuli vähän pentukuumettakin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

4.10.2015 Hei me lennetään!

HEI ME LENNETÄÄN!

No huh huh, käytiin Niinu-hallissa Citybelgien kisoissa tänään. Koiria oli paljon ja me vasta kolmasviimeisinä. En tykkää yhtään odotella noin kauaa vuoroa. Saviojan radat oli aika vauhdikkaita. Ne oli myös vauhdikkaita sellaisissa paikoissa mitä en osannut aavistaakkaan.

Eka rata ihan jees, vain puomin alastulovirhe ja yksi rima. Pyryllä ei ollut juurikaan ajatusta pysähtyä. Perskuta. Jotain tarttis varmaan tehrä tuollekin.
Tokalla radalla tapahtui jotain ihan kummallista. Pyry varasti lähdöstä. Sen täytyi olla työtapaturma, kun sellaista vaan ei tapahdu. Ooteltiin siinä, että korjaavat edellisen rimanpudotuksen, niin kun minä lähdin liikkeelle, niin en tainnut sanoa Pyrylle mitään. Hän varmaan luuli, että sai myös lähteä. Joku hämmennys siihen tuli. Se rata oli sitten siinä, meni meikällä konseptit ihan sekaisin.

Viimeisellä radalla todellakin pysyi lähdössä. Mentiin vauhdilla pussiin ja olis pitänyt mennä kepeille siellä toisessa päässä. Itse jäin aika kauas. Pyry sitten lensi kuin ohjus sieltä pussista ja laukkasi kauas sinne taa. Huutelin sitten, että hei kepit kepit, niin hän sitten pienen lenkin tehtyään tuli sitten tekee kepit. Siitä ei siis tullut virhettä, mutta aikaa paloi. Paremmissakin piireissä näin noin tapahtuvan, mutten siltikään uskonut, että meille niin kävisi, kun kepit on niin yksi Pyryn suosikkiesteistä. No taas päästiin jokunen este eteenpäin, ja sitten tuli sellanen paha esterupeama, ainakin makseille. Muurilta syötti väärään päähän putkea. Ajattelin, että kun Pyry saa hypätä vähän pitemmälle, niin putken pää ei enää ole häiriöksi. Noh, hyppäsi sitten niin pitkälle, että meni kokonaan muurin ohi. Ja se rata meni hyllyksi sitten siinä, kun Pyry taas näki sen putken pään ja paineli sinne. Munhan piti ohjata se muurille, leijeröidä yks hyppy ja sillee, mut mut mut...

Ei jäänyt kyllä mikään hyvä fiilis. Taas tuli niin palautus maan pinnalle. Olihan siellä paljon hyvääkin. Sitä vaan ei vielä(kään) tunne omaa koiraansa, millä vauhdilla ja minne se kykenee lentelee. Onko meille tullut flänkkäysongelma?

lauantai 3. lokakuuta 2015

1.10.2015 HiHan ekat sisätreenit

HIHAN EKAT SISÄTREENIT

Anulla oli ihan kiva rata, jossa aika alussa kahden hypyn jälkeen suora putki, johon piti tehdä kunnon putkijarru. Ja kyllähän se onnistui, kun minulla ei ollut vauhtia. Se vaikeus tulee juuri sitten, kun minäkin joudun juoksemaan ja tekemään vauhdista esim. vastakäännöksen. Se jäi nyt vielä tekemättä tässä treenissä. Ens kerralla sitten.

Mutta yhteen kohtaan, joka oli kuulemma jostain kisoista, oli muutama ohjausvaihtoehto. Ja niitä olikin kiva kokeilla. Siihenkin liittyi alkuun kunnon jarru ennen käännöstä. Ja kyllä tuntui siltä, että mun pitää tehdä se sillee vähän liioitellun tehokkaasti, niin johan jarrutti.
Ihanaa oikeestaan edes tietää, että se on mahdollista, ja tuossa vaiheessa oltiin tehty jo vaikka mitä, että Pyry oli jo hiukka väsynyt. Normisti sanoisin, että väsyneenä Pyry ei jaksa/pysty jarruttelee. Ja nyt se kuitenkin teki ihan superjarrutuksen. Se vaatii kyllä ääntä ja rintamasuunta lähes Pyryyn päin ja tietysti oikean ajoituksen, ennenkuin ponnistaa.

Mutta oikein kiva/hyvä treeni. Ens kerralla sitte kunnon vauhdista kääntymistä, jookos.

30.9.2015 Uudestaan uudestaan

UUDESTAAN UUDESTAAN

Hassua, Saijan treeni paperilla näytti alku helpohkolta ja sen jälkeen ässää ja välistä niin paljon, että apua. Ja mitä tapahtuu kentällä, en päässy kuutta estettä pidemmälle. Juutuin siihen, kun muurille piti vauhdista tehdä vastakäännös, että saisin Pyryn kääntymään lähes 90 astetta kepeille. Sitä sitte uudestaan uudestaan... luvattoman monta kertaa. Mä olin myöhässä, tehoa liian vähän, rintamasuunta jäi koska usein jäin "onkimaan" ja Pyry ei kyselly yhtään, vaan meni kuin juna eteenpäin.
Saija sitten "kokeili", plääh, arvaahan sen, että tottakai se onnistuu. En epäilly yhtään. Pyry oikein kattoi Saijaa ennen muuria, ennenku mitään käskyä edes tuli. Miksei se multa mitään kysele, pkle.

Ai niin alussa ennen muuria Pyry meni renkaan ohi. What? Ja ohjeeks sain "älä näytä kädellä". What? Pyry flänkkää! No ei sit flänkänny enää. Tää oli mulle ihan uus juttu.

Tuosta alusta taas kun päästiin, niin ässänä menikin upeesti. Samoin poispäinkäännös ja sylkkäri. Mutta tulihan se yks blackout tietty eli unohdin radan, mutta vaan yhessä kohtaa. Mutta ihana oli mennä niitä hyppyjä ässänä Pyryn kanssa. Hirmu vauhti, pitkät loikat ja silti se meni vaan niinku pitikin.
Aina jotain hyvää ja jotain petrattavaa.
Taas tietää mitä pitää treenaa. Vastakäännöksiä. Vauhdista. Varsinkin.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

27.9.2015 SERT-H

SERT-H

Juhuu taas nolla! Ja taas Kirkkonummella! Mutta että vielä SERT-H !!!!! En edes tuollaisia ollut kerennyt ajatella, kun ehjiä ratoja ja nollia metsästetään. Mutta Laura R. lähti asiaa tulostaululta tsekkaamaan, kun tiedettiin, että oltiin tultu toisiksi. Nyt on sitten plakkarissa 2 nollaa, eikä tänään ollut tuplakaan kaukana (yhden kiellon päässä).

Nybergin radoissa tehtiin taas paljon valsseja, mutta myös paljon takaaleikkauksia, kun ei ollut toivoakaan vaihtaa puolta joissain kohtaa. Eka rata oli tuo onnistunut hyppis. Se vaan tuntuikin kivalta menolta. Vauhtia oli ja Pyry meni kyllä aika haipakkaa putkesta parin hypyn kautta 90 astetta kepeille. Moni meni sinne kepeille asti auttamaan, mutta mä annoin Pyryn itte hoitaa homman, tiesin että kyllä se sen osaa. Ja voi se olikin ihan super. Ja kaikki rimatkin pysyi, valsseista huolimatta. Sekunnin hävittiin Christa Savolaiselle, meillä varmaan kaarrokset laajempia, tiedä häntä. Mutta hällä oli jo hyppyserti, niin se siirtyi sitten seuraavalle eli meille. Happy happy.

Toinen ratakin oli melkein nolla. Aika lähellä loppua näytti siltä, että Pyryllä kova vauhti ja lentää väkisin seuraavan hypyn taakse, mutta noup, tulikin välistä. Kun olisin ohjannut sen yhden askeleen. Älä oleta, ohjaa! Niih! No sillä vitosella oltiin 7. Ei huono sekään ollenkaan.

Ennen vikaa rataa otin hallin ulkopuolella muutaman hypyn vastakäännöksellä ja Pyry lähti jonnekin ihan muualle kuin minne minä. Tein sen vielä parikin kertaa ja sama juttu. Niin ei ollut oikeastaan ihme, että vikasta radasta ei tullut yhtään mitään. Pyry lähti neljännen esteen jälkeen just ihan omille teille. Koitin vielä jatkaa, mutta noup, ja taas se tapahtui. Ei siinä kehdannut enää jatkaa, vaan mentiin puomin kautta pihalle! Ihan käsittämätöntä, en vieläkään ymmärrä! Ja Päreellä vähän sama homma kolmannella radalla! Oliko niinku päivän keskittymiskiintiö täynnä vai mikä!

Enivei tuolla vikalla ei ollut mitään väliä, vaan vähän huolestuin, mihin mun koira hävis. Pyry oli tänään(kin) kuitenkin ihan super! <3 <3 <3

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

2015-09-20 Valssin askelin

VALSSIN ASKELIN

Flunssa iski sitten kuitenkin niinkuin eilen uhkailikin. Paikkoja kolottaa ja kotiinkin olis voinu jäädä, mutta ei, Buranaa kehiin ja kisaamaan Kirkkonummelle. Sisulla vaan, kun tuntui, ettei voimia ole ollenkaan.

Jari Helinin radat oli ihan jees. Jonkunverran takaakiertoja, jonka jälkeen usein kerettävä eteenpäin ohjailemaan. Ja ansaesteitä tietty aina lähellä. Mutta ei mitään mahottomia kuitenkaan.

Ekalla radalla, hyppiksellä, viistoista virhepistettä. Yks rima ja pari kieltoa, eli suomeks valahti ja meni esteen ohi. Oli vähän vauhti päällä ja minä myöhässä. Toka rata kymppi, yks rima ja enää yks kielto.
Kolmas rata, jippii, vihdoinkin, nolla!!!!!! Oltiin kuudensia (osallistujia yli 40) heti huippujen jälkeen. Jonkun verran tuli pientä valumista joissain kohti, niin siihen ehkä meni aikaa. Rata oli kyllä varsinainen valssirata.

Valssasin kakkosella, kolmosella, viitosella, seiskalla, kympillä ja yhellätoista. Ja valssit on aina olleet meille vähän sellanen nounou, kun pelkään aina jääväni Pyryn tielle. Mutta tänään ne onnistui, ja oikein kiinnitin huomion, etten yhtään pyöristä=peruuta, vaan samantien nokka kohti seuraavaa estettä. Myös takaakierrot, jopa kaukaa, onnistui, eikä rimat pudonneet niissä kohtaa. Rimat tuli sellasissa vauhtikohdissa, joissa saatoin kääntää katseeni liian aikaisin. Ja kontaktitkin meni hienosti.

Mut hei, meidän eka nolla ikinä kolmosissa! Joillain on jo SM-nollat kasasssa, mutta me vasta päästiin alkuun. Ja tämä tie voi kestää kauankin, tupla ainakin on ihan huippua, jos sellaisen onnistutaan joskus hommaamaan. Mut kisa kerrallaan ja parhaamme yritetään.

torstai 17. syyskuuta 2015

2015-09-16 Persjättöjä

PERSJÄTTÖJÄ

Saijan treeneissä jälleen. Piirroksesta taas katottuani, suunnittelin radan vähän erilailla. Esteet olikin sitten vähän väljemmin, niin piti muutamaa kohtaa miettiä uudelleen. Ja sitten senkin jälkeen vielä Saijalta tulee vielä paremmat ohjauskuviot. Meikä ei varmaan ikinä opi.

Tuo kuulosti aika epätoivoiselta, mutta treenihän meni ihan hyvin. Kokeiltiin muutamaan kohtaan eri ohjauksia. Heti alkuun olin ajatellut saksalaista, jonka Saija muutti valssiksi ja lopulta kokeilin siihen persjättöä, vieläpä kahta peräkkäin. Ja mä kerkesin. Se oli hauskaa. Taisin tehdä parissa muussakin paikassa vielä parit persjätöt.

Hassua, keppien molemmissa päissä oli putket tyrkyllä, mutta minä en "pelännyt" niistä kumpaakaan, en edes ajatellut moista, koska tiesin Pyryn osaavan kepit niistä huolimatta. Leijeröinnin jälkeen vaan en saanut liikkua, ennenkuin Pyry on löytänyt kepit.

17-18-19-20 kokeiltiin kolmella eri tapaa ja ensimmäinen oli niistä paras eli ensin persjättö, sitten syvä niiaus (jarru) ajoissa ja valssilla seuraavalle.

Rata vaan samperi meinaa unohtua, kun kokeillaan kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuu ja mennään monta kertaa samoja esteitä. Esim. keskimmäiset kolme hyppyä mentiin kaikki neljään kertaan. Näin vanha pää menee ihan sekasin. Kisaradoilla sitä ei tapahdu, koska suunnittelen radan ja yritän sitten tehdä suunnitelman mukaan. 

Mutta olihan erityisen kiva rata, sopivasti tekemistä. No, meillähän sitä on aina Pyryn kanssa. Ja sehän tästä lajista tekeekin haastavan, mutta niin koukuttavan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

2015-09-13 Taas vierähti viikko

TAAS VIERÄHTI VIIKKO

Tiistaina HiHan treeneissä paikalla vaan minä ja Mari. Mutta ei se mitään, tehtiin edellisen ryhmän takaaleikkaustreeniä, siis sellasta siksakkia. Arvasin, että pari menee ihan hyvin, mutta neljässä olikin tekemistä, varsinkin kun Pyry ei ihan hirveesti kysele vaan ohjeet pitää tulla ajoissa.
Lopussa Mari lähetteli Pyryä kepeille milloin mistäkin. Ja viimeinen lähetys oli lähestulkoon keskelle keppejä. Ja mitä tekee Pyry, oli menossa sinne keskelle päin, ja koukkasi sitten aloituksen oikein. Vähänks hienoo.

Keskiviikkona ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin. Ihan hauska rata, jossa piti välillä jarrutella; välillä putkella, välillä hypyllä. Ja putkijarrut meni ihan kohtuullisesti. Sen sijaan kovasta vauhdista hypyllä jarrujen piti tullakin tosi ajoissa. Alussa se onnistuikin tosi hyvin, mutta sitten väsyneenä ei kyllä ollut tietookaan jarruista. Ja vähän sama oli radan onnistumisen kanssa. Mutta ei ihan mahottoman huono kuitenkaan.

Viikolla treenattiin omalla pihalla vähän tokoa, kun ei olla enää HiHan ryhmätreeneissä, kun kieltäydyin kouluttamasta arkitokoa. Kaikista vaan ei ole kouluttajaksi, sori. En halunnut stressata vielä sitäkin. Treenasin vähän noutoa, ruutua ja tötsän kiertoa.
Noudossa vaikka kuinka läheltä yritän ja sanon "nätisti" juuri ennen tarttumista kapulaan, niin Pyry vaan ei osaa ottaa kapulaa rauhallisesti. Täysillä tai ei ollenkaan. Sämoin oli vähän hukassa, että kiertäis "takakautta". Ei ny kerkee.
Ruutu meni itseasiassa aika hyvin. Onnistui joka kerta.
Sen sijaan laitoin pikkutötsän yksistään nurtsille ja sanoin Pyrylle "runt", niin hän teki merkkiä, kun tolla tötsällä sellasta ollaan joskus kauan sitten tehty. Pyry kiertää ihan hyvin lyhtypylvään ja tulee sivulle tuolla yhdellä käskyllä. Minkä oppimiseen meni about kolme kertaa. Mutta tolppa on eri kuin tuo tötsä. Ja nyt tarttis opetella tuon tötsän kiertoa. Tosin en tiedä onko tuo tötsä siinä aina sellanen korkea (jota mulla ei ole). Pitääpä ottaa selvää. Olis silti kiva, jos hää kuuntelis mitä sanon. "Runt" ei edes kuulosta sanalta "merkki". Nih.

Sunnuntaina oltiin BATin ulkokisoissa, tuomarina Anne Viitanen. Ja vaikka radat ei olleet ihan helppoja, niin tykkäsin niistä juuri siksi, että niissä sai tehdä töitä. Eka rata 5 virhepinnaa, oli todennäköisesti rima, nyt en ole ihan varma. Tuolla hyvällä vitosella oltiin 8./43 !!! Ei huono!
Toinen oli hyppis ja siellä tuli valumisia ja yksi aika alun valuminen saikin Pyryn menemään hypyn ohi ja siihen se sitten vähän niinkuin läsähti. HYL.
Kolmas rata tuntui tosi hyvältä menolta. Kovaa piti juosta, enkä ehtinyt siinä katselemaan nostiko tuomari käsiä vai ei. Oikeastaan ihannetilanne, että ohjaaja ei huomannu missä virhe tuli, eli jatkettiin vaan rataa kilpailunomaisesti. Tuloksena kuitenkin hylly. Jostain. Voisin kuvitella, että virhe tuli kepeillä, kun piti ottaa sivuetäisyyttä ja valssata, niin saattoihan siinä jäädä viimeinen keppi kiireessä suorittamatta, vaikka yritin kyllä olla huolellinen. Mutta mene ja tiedä, hyvä hylly kuitenkin. Pyry on tosi hyvin kuulolla nykyisin, kunhan ne ohjeet vaan tulee ajoissa. Pyry <3

Sais kyllä olla muitakin HiHalaisia samoissa kisoissa, niin sais edes toiset silmät kattomaan missä menee vikaan. Ja Vantaa ei oo muutenkaan mun mieleen, jostain syystä menisin mieluummin tonne länteen. Mutta ens viikonloppuna sille välille eli Kirkkonummelle.

lauantai 5. syyskuuta 2015

5.9.2015 Sellanen viikko

SELLANEN VIIKKO

Maanantaina ostin taas tuurauspaikan Villen treeneihin. Se oli oikee vauhtirata, joka meni sillee ookoo.Paria kohtaa hinkattiin. Mutta sitä käännöstä ennen välistävetoa ei vaan saatu parhaaks mahdolliseks. Ja mitä väsyneempi koira, vielä huonommin jaksaa kääntyä. Toinen oli kääntyminen renkaalta aika tiukasti hypylle ja takas hypylle (näiden takana suora putki houkuttimena). Siinä jäin vähän välistävetokohtaan jumiin, niin Pyryhän oli jo sen jälkeen ties missä. Renkaalle olis pitäny ehtii tekee vastakäännös, mutta ei sen ajoitus oikein natsannut. Paras oli loppujen lopuksi se, että meninkin siihen välistävetokohtaan toiselle puolelle ja siitä renkaalle takaaleikkaus, ja hyvin kääntyi. Ja aika kaukaa kuuliainen poitsu tuli vielä hypylle eikä posauttanut putkeen. Ihan kivaa oli, vaikkei ehkä niin onnistunutta kuin viimeksi.

Tiistaina oli HiHan treenit ja koska edellinen ryhmä oli tehnyt tuota Villen rataa, niin mekin. Eikä se nyt mennyt juuri yhtään paremmin. Mutta tulipahan rauhassa kokeiltua vaikka mitä ohjausvaihtoehtoja. Kiitos Anu koulutuksesta.

Keskiviikkona sitten Saijan treeneihin ekaa kertaa pitkästä aikaa. Siellä tehtiin lyhyehköjä pätkiä, missä katsottiin osaako puomi-putki-erottelua, keppejä, yms.
Osattiin paljonkin, varsinkin jos ohjaaja ohjais huolellisesti. Mutta tiukka kääntyminen oli vähän sukuvika, kun ei suksi tuntunu luistavan ilman vastakäännöstä. On se silti kivaa.

Lauantaina sitten LÄGIlle kisaamaan Kaukisen radoille. Huoh. En nyt oo ihan varma tykkäsinkö vai en. Joka radalla oli vähän samat jutut. Suoria putkia ja sitä ennen takaakiertoja, jolloin oli aika mahdottomuus keretä sinne putkelle tarpeeks pitkälle, että Pyry kääntyis sitten oikeeseen suuntaan. Mutta paljon oli hyvääkin, kontaktit, kepeille menot kovasta vauhdista mm.
Eka rata menikin aika päheesti, tuntuikin ihan kivalta, tosin juosta sai ihan hulluna koko ajan. Kontaktit otin kunnolla niin niihin paloi vähän aikaa. Pitää treenaa sitä, että Pyry menee puomin loppuun asti vaikka itse lähen sivuun. Aika lopussa mua suorastaan nauratti, kun pingoin minkä kerkesin, että kerkesin Pyryn mukaan. Nollaa oli pukkaamassa, mutta vikan riman kohdalla sanoin "jes" ja rima tuli sit alas. Däm. Mut hieno rata enivei.
Seuraavat radat olikin sit hyllyjä. Keinulla unohdin sanoo keinu, niin en ollut siellä missä piti sillä hetkellä, kun putos jo alas. Siihen se rytmi sit levis, tuli kieltoa jne. Vikalla radalla tein takaakiertoon persjätön (kun kuuntelin kanssasisaria, ettei muuten kerkee putkelle) ja Pyry läks liukkaasti mun heilahtavan käden suuntaan, väärään putkeen. Olis vaan pitäny valssaa niinku eka suunnittelin.
Mut näin. Nolla oli lähellä, mutta niitä ei lasketa. Näin ne vaatimuksest kasvaa. Ensin haluaa vaan saada tuloksen ja tehdä samaa rataa koiran kanssa. Sitten kun tuleekin vaan vitonen, niin nollakin olis kiva.
Nyt vaan buukkaamaan lisää kisoja. On se niin kivaa ja jännää.

maanantai 24. elokuuta 2015

23.8.2015 Piirikisat

PIIRIKISAT

Huh mikä viikonloppu. Lauantaina 11 tuntia HiHan kisoissa töissä ja eilen Uudenmaan piirimestarikisoissa, jotka oli myös HiHan järjestämät. Kaks päivää mielettömässä auringonpaisteessa. En valita ilmasta, aah ihana auringonpaiste, mut pää oli hiukka tohjona eilen illalla. Piirikisat järjestettiin Nummelan pesisstadionilla, ja olihan kiva paikka. Tilaa oli ja tykkäsin yllättäen juosta sillä pohjalla.

Tuloksilla ei nyt juhlittu, mutta kokonaisia ratoja kuitenkin. Molemmilta radoilta tuli 10. Toisella tais olla rima + kielto kepeillä ja toisella rima + A:n alastulokontakti, what???
Tyhmiä virheitä, rimat tuli heti toisella hypyllä, mahdoinko kääntää pääni liian aikasin jo seuraavalle esteelle. Tuo alastulo mua kyllä vähän hämmästyttää, tulihan se luvatta läpi joo, mutta aina on silti ottanut kontaktin. Lopussa otinkin puomin kontaktin viimesen päälle ja hienosti kuunteli ja vasta luvalla tuli. Tokalla radalla kepeillä näköjään Pyry ei kestä, jos olen aikas rinnalla siinä alussa. Silloin vaan möykkäs ja meni parinkymmenen sentin päästä ohi.

Joukkueradalla sitten sanoin vielä Anulle, että pitää jäädä kepeillä ensin taakse ja antaa Pyryn mennä ensin. Ja arvatkaa mitä tein. Edellinen kolme hyppyä oli sopivasti kaarella, niin olinkin taas yllättävän nopeesti siinä kepeillä, just, hyvä minä. Ja sitten piti tehdä kunnon putkijarru ja teinkin, käännyin ihan Pyryyn päin juuri ennen putkea, mutta ei sitten, hää paukkas edessä olevaan toiseen putkeen. Voi ketutus ja hylly. Emme sitten saaneet tulosta, kun Nizzakin sai hyllyn. Kai se on vaan yritettävä taas treenata lisää noita putkijarruja. Olisko mitään uutta juttua siihen, kun nää vanhat ei tahdo oikein toimia?

Kivaa silti oli ja paljon hyvää radoilla. Pyryn kanssa on kyllä superia, kun pystytään menee jo kokonaisia ratoja. Antaiskos Saija meille jonku yksärin joskus, ens viikolla?

tiistai 18. elokuuta 2015

17.8.2015 Liukan treenit

LIUKAN TREENIT

Pääsin eilen tuurailee Ville Liukan treeniin. En ole aiemmin ollutkaan Villen treeneissä. Treenistä jäi oikein hyvä mieli ja jätti se muutamia ajatuksiakin muhimaan.

Käytän kuulemma ihan liikaa käsiä, turhaan. Mm. sellaisessa "serpentiinikohdassa" olen tottunut "työntämään" ja "vetämään". Ja se lienee perua siitä, että Pyry meni helposti liikkeen mukana ohi koko esteen, jos ei sitä hieman avittanut. Enemmän liikettä, vähemmän käsiä, varsinkin vastakäsiä. Ei mitään ylimääräistä mihin menee turhaa aikaa.
Normisti olisin tehnyt pakkovalssijaakotuksen, mutta nyt tehtiin selkeä palkkovalssi ja sekin valmiina menosuuntaan, ettei tule mitään turhaa käännöstä.

Päällejuoksussa saman käden ohjaus "vedossa" kämmen ylöspäin, niin tulee automaattinen kierto.

Pennun opetuksessa voisi sanoilla "takaa" ja "kierrä" olla omat ohjauksensa.
Takaa= jalat, rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohti, jolloin koira hyppää takaa ristiin. Palkka sinne. Koiranpuoleinen käsi näyttää.
Kierrä= jalat, rintamasuunta menosuuntaan, jossa koira kiertää siivekkeen ympäri. Kouluttaminen 1,5 kierrosta ja sinne vasta palkka. Vastakäsi alas näyttää.

Loppukehut melkein punotti korvia. "Tämmöinen koiran pitäis olla", estehakuinen, osaava ja mitähän vielä, tais olla kokokin oikea. Happy. Happy.
Oon ainakin jotain osannu kouluttaa oikein, vielä kun saisi ohjaajaankin huolellisuutta.

perjantai 14. elokuuta 2015

2015-08-13 Pien myöhäinen treeni

PIEN MYÖHÄINEN TREENI

Piti mennä kouluttaa, enkä raaskinu taas jättää Pyryä kotiin, vaikka autossa joutuikin olemaan pari tuntia. Koulutusvuoron jälkeen, kun kaikki oli jo lähteneet, tein Pyryn kanssa ensin vähän tottista ja sen jälkeen muutamia esteen kiertoja ja kepeille lähetyksiä. 
Pyry on kyllä aika pätevä, kiertää vauhdilla mitä vaan ja menee kepeille mistä vaan. Ei voinut kuin ihailla taitavaa mustavalkoista. Ei mulla muuta, se vaan oli niin makee. Laatu korvaa määrän vai mitenpäin se meni.

2015-08-11 Saija-treeni

SAIJA-TREENI

Tiistaina pitkästä aikaa Saijan treeneissä kentällä, Hi-Han treenit siis. Kas tiesin jo alussa, että tietyssä kohdassa saattaa tulla ongelmia eli esteeltä numero 13 alkava pien hässäkkä. Sen isompia hässäköitä ei sitten juur ollutkaan.

Se alkoi siis takaakierrolla, sitten oli pituus ja sen jälkeen suora putki, jonne piti ehtii tekee putkijarru, koska sen edessä oli vielä putki houkuttimena. Takaakierto oli siis "heilautettava" vauhdilla, jotta ehtii tekee putkijarrun edessäpäin. Ennenkuin mentiin yhtään estettä, laitettiin pituuden tolppa sinne takaakiertoon, että kiertäisi kauempaa ja hyppääminen olisi helpompaa. Eli tavallaan ongelma numero yksi oli eliminoitu. Ja se toinen onkelma olikin se putkijarru, mikä ei vaan tähän päivään asti ole ollut meidän bravuureja. Laura sanoi hauskasti, että näyttää kuin putki oikein imaisisi Pyryn, niin onhan siinä jarruttamisessa tekemistä tuossa vauhdissa. Ja kun liike vie, enkä aina ehdi kunnolla ajoittaa kääntymistä tai jopa pysähdystä. Nonni, nyt jäi imaiseva putki verkkokalvolle.

Kentällä oli aika lämmin ja Pyry-raukka sai juosta uudestaan ja uudestaan. Kuulemma pitäis hommata toinen koira, jos haluaa treenata vielä enempi. Nii-i, tahtoiski, mutta kun ei vaan tänä vuonna töiden takia voi. Mutta ens vuonna...ehkä.

Mutta oli tosi kiva rata ja taas tuli muistutus mitä pitää treenata. Pyry lähtee kyllä hienosti takaakiertoihin kauempaakin, mutta menee niin nuollen, että nyt on vaan treenattava niitä takaakiertoja siivekkeellä tai tolpalla. Toki hän on kyllä oikein elastinenkin, mutta joskus rima on vaan niin mahdottoman lähellä, kun mennään sieltä mistä nopeiten pääsee. Ja se toinen treenattava oli sitten niitä naminami-putkijarruja.


maanantai 3. elokuuta 2015

2.8.2015 Laitisen laineilla

LAITISEN LAINEILLA

Oltiin pitkästä aikaa kisaamassa, ja kerrankin ei ollut mitään muuta menoa, kun oli Lägin kisat. Tuomari Arto Laitisen radat oli oikeestaan ihan mukavat, sopivat. Se mikä mulle niistä jäi mieleen, niin jokaisella radalla oli mutkaputkia, joissa sai miettiä kumpaa puolta/kautta vie, että kerkee seuraavalle.  Samoin sain tehdä jonkun verran whiskejä ja oli siellä parit A-putki-erottelutkin, joista kyllä selvittiin joka kerta. Meidän tulokset ei päätä huimaa, 3 hyllyä, mutta kaksi niistä oli oikeestaan tosi hyviä, ainakin saatiin niistä monelta kehuja ja tuntui ne itestäkin kivalta mennä.

Eka rata meni kans, sanotaan, ookoo. Ohjaaja vaan oli hiukka jännitystilassa ja tuntui kauheelta mennä sydän pamppaillen, loppuvapinasta puhumattakaan. Siinä meille tuli kepeillemenossa joku kommervenkki. Siinä oli A hollilla ja Pyry tais lukee sitä. Otin sen kyllä huomioon rataan tutustumisessa, mutta joku blackout mulle varmaan siinä tuli. Lähti myös A:lta vähän omin päin, niin otin sitten puomin ihan kunnolla ja keinun kans lopussa.

Tokalla radalla olis pitänyt kepeillä mun mennä tarpeeks pitkälle ja ohjata siitä putkeen, niin olisin ehtinyt ohjata Pyryn seuraavalle hypylle takaakiertoon. Uskon, et olisin selvinnyt siitä, mutta kun perskuta kuuntelin kanssakilpailijoita, että pitäis muistaa jarruttaa siinä ennen putkee, niin sitä jäin siihen sitten tekee, enkä sit ehtinykään enää. Pöh. Loppurata taas priimaa.

Vikalla radalla kömmähdys tuli vasta kolmasvikalla hypyllä. Jotenkin yllätyin, että Pyry ei tullutkaan niin nopeesti putkesta ja vähän jouduin ikäänkuin odottelee sitä ja sitten juutuin paikalleen, kun piti vekata, ja tulihan se sitten vauhdilla kuitenkin. Tehtiin vauhdilla yks ylimääräinen hyppy.

Saatiin monelta taholta hirmusti kehuja. Ja kuulin kuinka vikalla radalla yleisö oikein huoahti, kun tuli se virhe siihen loppuun. Ihanat ihmiset. Kiitos. Kyllä on ihana fiilis, vaikka hyllyjä olivatkin. Pyryn kanssa oli vaan niin ihana tehdä yhdessä samaa rataa. Hän oli niin pal hyvin kuulolla. Ei olleet nollat kaukana. Tahtoo kisamaan.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

24.7.2015 Timon tahtiin

TIMON TAHTIIN

Ihanaa oli päästä taas treenaamaan moneen moneen viikkoon. Tosin se kyllä vähän "pelottikin", että mikä meidän kunto ja lentääkö tuo mustavalkoinen iloisena kuin ilmapallo. Mutta hänpä olikin varsin hyvin kuulolla. Ohjaajalla kävi yhdessä kohtaa vähän hitaalla. Timo Liuhdon rata oli kiva, paljon putkijarruja, saksalaisia ja whiskejä.

Alku sujui ekalla suht hyvin, mutta sitten kun kokeilin jotain erilaista siihen, niin siihen jäin jumiin. Putkijarruhan mun tarttee tehdä vastakäännöksellä tai vähintään puolivalssilla. Mikään suhina ei todellakaan riitä. No sitten kun tein vastakäännöksen, mun olis pitänyt samaan kohtaan tehdä heti toinen. Se oli mulle vaikeeta, sitä paitsi oikeesti rupes huippaa. Sinänsä mielenkiintoinen kuvio, jota haluan vielä kokeilla kyllä.

A:n edessä oli putki syöttämässä, siinä välissä sivussa hyppy, jonka takaa piti mennä. Sanoin Anulle, että en todellakaan tee tuohon pakkovalssia, koska "pelkään", että menee putkeen. Niinpä, koska ollaan vieläpä treeneissä, lupasin Anulle, että teenkin sen pakkovalssin ja vieläpä ekaksi. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa, Pyry ei edes katsonut putkeen. Ongelma olisi saattanut tulla, jos Pyry ei olisikaan pysähtynyt A:lle, mutta toisaalta sitten olisin päässyt muistuttamaan siitäkin.

Jännä vaan, miten Timon valinnat toimikin upeesti ja omat valinnat joissain kohdissa ei niinkään. Tämän totesin, kun treenin jälkeen vielä kokeilin paria saksalaista. Mutta kaikenkaikkiaan meillä meni ihan hienosti. Rata tuntui tosi kivalta ja sujuvalta. Whiskyt sujui ainakin ihan superisti. Parissa kohtaa aliarvioin Pyryn vauhdin, niin sain sitten leijeröidä muutamia esteitä (en siis vain yhtä). Mutta mitäs siitä, onnistui se niinkin. Joillain on kauko-ohjattavia autoja ja lentokoneita, mutta mullapa onkin kauko-ohjattava koira. Nih.

Ja ihanaa ihanaa ihanaa, Pyryn sisko Voltti pyöräytti 6 pentua!!!! Kunpa tilanne olisi töiden puolesta syksyllä toinen, niin saattaisi olla meilläkin pupsi. Ehkä ens vuonna sitten. Huoh!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

1.7.2015 Marilla

MARILLA

Masa vei Pyryn ensin Jaanalle ja Jaana toi Pyryn Friskuun, niin mä pääsin tulee suoraan töistä Remediumiin. Jaanalla ja Benjillä oli aika meidän jälkeen.

Nyt kun vielä muistais mitä kaikkee Mari sanoi. No, totesi, että joo jotain täällä takapäässä on juntturassa. Lanne jostain nikamasta 2 ja 3 häntään asti. Ja oikea takajalka oli hieman kääntynyt sisäänpäin ja joku pien osa jopa siirtynyt himpun. Mutta tää ei ollut kahden viikon takaa, vaan jostain kauempaa. Mutta Mari tuntui saavan jumit auki, thank god! 

Ei Pyry ainakaan kovin kipee ollut tai sitten on hirmu kipukynnys, kun hää vaa makas lattialla ilman mitään hihnoja ja mua. Pari kertaa nosti päätään, et onks täs pakko olla ja kuitenkin jaksoi koko tunnin. Pyry on kiltti ja helppo "potilas".

Nyt sitten pariin viikkoon ei fresbeen eikä pallon heittoa, eikä agilityä. Uida saa, jos ei hyppää laiturilta eikä pompi vedessä hulluna. Tää tuli kyl ihan sopivasti, kun on treeneissäkin agitauko. Tosin näin lomalla olisin toki halunnut treenata jotain iteksenikin. Mutta nyt otetaan iisisti ja 2-4 viikon päästä käydään näyttää Marille mikä tilanne. Yritetään sitten vaan lomailla, vaikka se ei kyl Pyrylle ole helppoa.

30.6.2015 Open Class

OPEN CLASS

HiHan tiistaitreeni, eikä meillä ollut kouluttajaa, niin vedettiin edellisen ryhmän rata, joka oli tulevan viikonlopun agirodun Open Class -rata. Niin, siis me, eli minä ja Marjo, muita ei ollut paikalla. Olihan se kiva, kun rata oli valmiina, mutta lopussa esteiden roudaus koppiin takas, huoh.

Alun suoran, hyppy-muuri-pituus, jälkeen 90 astetta putkeen. Siinä oli meillä suurin säätö. Vaikka kuinka ajoissa lähdin liikkeelle näyttämään, että käännytään, niin joo, kääntyihän se, mutta melkein tuli aina jaloille. Paras ohjaus meillä oli tuohon kohtaan, että lähdinkin sieltä muurin ja pituuden välistä ja valssasin putkeen. Ja avot, se kääntyi kuin unelma. Valssit Pyryn kanssa ei oo olleet mun suosikkeja, mutta täähän tuntui suorastaan flowlta. Oishan siinä voinu takaaleikata jopa kolmeen otteeseen kepeille asti, mutta sitä en tullut kokeilleeksi. Valssasin sitten sen kolme kertaa. Ja kepeillehän Pyry menee, olin minä missä tahansa.

Keppien jälkeinen elämä oli mielenkiintoinen. Eka tiukka kurvi ja sitten Pyry meni lähes ilmasin itekseen koko kierroksen, vaikka esteet ei olleet ihan linjassa. Joku on niin estehakuinen, että mua ei näköjään juuri tarvittu. 

Sitten lopussa kokeilin paria ohjausta pimeän putkikulman ja renkaan jälkeen. Ehdin jopa valssaamaan, kun lähdin ajoissa sillä aikaa, kun Pyry suoritti putkea. Mutta valssi valutti aavistuksen enempi ja sitten joutu tekee pakkovalssijaakotuksen. Mutta nekin sujui. Meille sujuvin siihen kohtaan oli saksalainen, jonka jälkeen ei tarttenut tehdä oikeestaan mitään, kun juosta maaliin.

Tehtiin sitten tuo rata pari kertaa nollana läpi. Jihuu, vaikka eihän se hirmu vaikea edes ollut, mutta silti. Ja kivaa oli, paitsi se esteiden pois kantaminen.

Tarkkailin Pyryä, kun viime tiistain jälkeen kolautti riman koivillensa ja piti hetken takajalkaa ilmassa. Niin nytkin väsyneenä mielestäni takapään liikehdintä ei jotenkin näyttänyt olevan normikunnossa, tai en ollut varma oliko jotain vai ei. Onneksi oli varattuna Mari seuraavaksi päiväksi.

 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

19.6.2015 Juhannuskisat

JUHANNUSKISAT

Masa lähti golfkisoihin, niin minäkin sitten aattona kisaamaan TSAUlle. Jos kert toiki, ni kyl mäkin sitten. Nih. Ja olihan jännää ja kivaakin.

No tottakai jänskätti taas. Jalat tuntu hiukan betonilta ja vähän pelotti, pystyykö niillä juoksemaan. Oltiin Pyryn kanssa kuitenkin vasta toista kertaa kolmosien kisoissa ja samassa kisassa oli mukana Suomen mestari ja monta muutakin huippua.

Eka radalla (Marjo Heinon), oli muutama kinkkinen kohta. Alussa tein hypyillä pakkovalssi-saksalainen-niiston ja ne onnistui hyvin. Keinulla tehtiin lähes täyskäännös ja siltä piti osata valita oikea puoli, että sai oikeaan päähän putkea. Puomin alastulon otin niin varman päälle, että tais mennä muutama sekunti, putki oli kuitenkin edessä houkuttimena.
Sitten ihan lopussa tultiin putkesta hyppyrupeamalle, jota mietinkin pitkään miten sen tekisi, enkä tainnut oikein päättää koskaan. Siinä kai se virhe tulikin, jo ennen kisaa. Ekalla hypyllä tuli kielto, kun Pyry meni ohi ja kiersi siinä sitten samalla pari kolme estettä ja aikaa paloi. Tuli sitten takas ja suoritettiin se hyppykimara. Eli tuloksena vitonen ja oltiin sillä 12./44. Tuota kiemuraa lukuunottamatta, ei huono! Tuosta jäi tosi hyvä fiilis.

Seuraava rata oli ulkona Sari Mikkilän, jossa oli myös noita vauhdikkaita tsiekurakohtia kolmeenkin otteeseen ja saatiinkin jo kasilla hylsy, kun jäi vauhdissa yksi este suorittamatta ja Pyry paineli putkeen. Ja muiltakin osin olin myöhässä ohjauksissa. Tais olla sama moka, kun sisällä, että en osannut oikein päättää niissä kohtaa miten ohjaan. Ja kun ohjaus on epävarmaa, niin sehän ei voi päättyä kovin hyvin. Mutta olin tosi tyytyväinen alun kepeillemenosta, kun kaikki väänsi mitä ihmeellisempiä kuvioita sinne, niin minä annoin Pyrylle vaan tilaa ja Pyry hoiti loput. Ihan super kaveri <3.

Mutta voi vide, kivaa oli, ja hyvä fiilis jäi ekan radan ansiosta. Nyt vaan tahtois lisää, mutta heinäkuu on aika kuollutta kisojen osalta.

Näin ajatuksissa mulla ei ole ollut mitään hirveetä pentukuumetta, mutta voi ei, kun Tuulia L. toi kentän reunalle sellaisen syötävän suloisen mustavalkoisen pennun, jota kaikki silitteli ja pusutteli, niin .... aaah ja voi sitä suloisuutta!

18.6.2015 Uusinta

UUSINTA

Torstaina oli koulutusvuoroni. Paikalla oli kuitenkin vain kaksi ohjaajaa ja kolme koiraa, muut tais olla jo juhannuksen vietossa, niinpä sain mennä myös Pyryllä. A ja kepit oli vielä tiistain jäljiltä samalla paikalla, niin rakennettiin se tiistainen rata uudelleen. Olihan siinä paljon hyppyjä ja putkia, mutta se meni hyvin ohjaajien lämmittelynä.

Ja tällä kertaa kepeiltä poispäinkäännös meni paremmin kuin hyvin. Nyt olikin kaksi muuta kohtaa, johon tyssäsi. En meinannut keretä keinulle millään, mutta luottamalla, että koira kyllä menee eteenpäin, pingoin suorinta tietä keinulle ja kerkesin kuin kerkesinkin. Huoh.
Toinen kohta oli viimeinen hyppy ennen A:ta. Liekö hypyt himpun eri paikassa, kuin viimeksi, kun Pyry kiersi aina esteen väärältä puolelta, vaikka kuinka yritin omalla juoksulinjalla ihan eri suuntaan.

Eli ei oltu vieläkään kaikilta osin samalla kartalla, mutta paremmin meni kuin tiistaina tietty, ja poispäinkäännös ihan priimasti.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

16.6.2015 Joskus on vaikeampaa kuin aina!

JOSKUS ON VAIKEAMPAA KUIN AINA

Tänään oli Saijan koulutusvuoro. Osasin radan jo kotona, niin miksi hemmetissä dementia iskee kentällä? Aina tulee pari kohtaa, jossa tulee blackout, kun mennään esteitä pariin kertaan jos mihinkin suuntaan. Pitäiskö huolestua vai pitäiskö vaan keskittyä paremmin tekemiseen. Mutta jos on päässä jo liikaa asioita. Muistitikku on täynnä! Ai että kun sais nyt mennä uudelleen.

Ensinnäkin taas kerran päätin, että jatkossa menen kahdessa osassa. Kun hermo menee, niin sen jälkeen on ihan ajan hukkaa jatkaa. Sitä paitsi Pyry väsyy, kun mennään uudestaan uudestaan uudestaan...
Ekan pätkän jälkeen asia saisi hetken muhia, jos vaikka ajatus kirkastuisi ja keskittyminen paranisi.

Alun siksakin olin suunnitellut toisin ja se jäikin nyt kokeilematta olisiko toiminut sillä ohjauksella. Luovuin siitä sitten, ettei tarttenut Saijan kanssa lyödä vetoa ;)
Pakotin Pyryn sitten jarruttamaan kakkosella ja vekkasin kolmoselle, niin joo ihan jees. Ja sitten tulikin se eka blackout. Hetkeen en muistanut millä puolella estettä pitikään olla, ja sitten tuli vähän kiire. Tuokin on niin ärsyttävää, etten osaa valita edelleenkään oikeaa ohjausta.

Mutta se pahin teletappikohta oli kepit ja sen jälkeinen elämä. Hienosti Pyry haki joka kerta kepit, eikä mennyt viereiseen putkeen, mutta kuten väitinkin aluksi, ettei oikein osata poispäinkäännöstä kepeillä.
Ensin menin oikealle puolelle keppien ja putken väliin. Ja Pyry kääntyi oikealle, oikeaan suuntaan. Liekö ollut vahinko, kun yleensä aina koirat tuossa tilanteessa kääntyy kuulemma vasemmalle. Seuraavalla kerralla Pyry jättikin vikan kepin pujottelematta. What? Luulin, että Pyry menee kepit loppuun mistä vaan! Sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Kokeilin myös reilua sivuetäisyyttä mutta pysyä liikkeessä ja sama juttu taas.

Lopulta luovuin siitä ohjauksesta ja yritin poispäinkäännöksellä. No eihän osattu sitäkään, kun en tajunnut, että mun on oikeesti mentävä ihan keppien päähän asti ja siitäkin vielä yhden näkymättömän kepin verran, että saan ajoitettua oikein käännöksen. Kyllä oli taas niin vaikeeta meille. Ja kun hermo oli jo tiukalla, niin ärräpäät lensi ihan lahjakkaasti.

Siihen koheltamiseen se aika sitten meni, ja niin pahasti jäi vaivaamaan, että oli pakko jäädä treenin jälkeen tekee muutama poispäinkäännös. Laitoin keppien viereen hyppysiivekkeet ja lähetin sinne poikkarilla keppien jälkeen. Eikä meillä ollut mitään ongelmaa. Hä? Pyry meni ihan superisti!  Tein monta kertaa, ettei ollut vahinko. Ärsytys. Oliko tää vaan taas sellanen päivä, ettei mikään tuntunut onnistuvan treeneissä. Rata oli kuitenkin kiva, mutta toki haasteellinen. Joskus on vaan vaikeampaa kuin aina!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

8.6.2015 Persjättö

PERSJÄTTÖ

Ihanaa olla lomalla, mutta aika on toistaiseksi mennyt shoppaillessa, pihan hoidossa, suun muusssa. Mutta eilen sentään kerettiin treeneihin. Anu oli laittanut jonkun kolmosluokan hyppyradan, olisko ollu Asko Jokisen, jossa oli lopussa yhden sivun mittainen loppusuora.

Kokeilin ensin, mutta arvasin, että jos jään kauaksi, Pyry kääntyy ennen viimeistä estettä. Niinpä laitoin lelun maaliin ja huutelin vaan "eteen". Hyvin onnistui. Tosin hyvin onnistui, jos yritin juosta vähän pidemmälle.

Alussa oli parin hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jonne ei siis menty, eikä mentykään, kertaakaan. Se oli oikeestaan yllättävän helppo kohta. Sen jälkeen, pakkovalssijaakotus ja putkeen, josta Pyry haki kepit ihan ite. Yllättäen tulikin ekan välin jälkeen pois, kun en malttanut odottaa, että tekee pari väliä ja tais mun pääkin kääntyä jo etsimään seuraavaa estettä ja kuviota.
Paras kuvio olikin leijeröidä yks hyppy, askel kohti putkea ja pieni puolivalssi, että näkee, että putken jälkeen käännytään.

Sitten oli kohta, jossa ensin kokeilin poispäinkäännöstä jälkimmäiselle hypylle. Mutta se ei ollut paras, koska Pyry kysyi joka välissä "ai tuo", ei, "entäs tuo", ei!
Sitten päätinkin kokeilla edellisellä persjättöä, joka toimikin ihan loistavasti, kun sai Pyryn edelliselle (muurille) ajoissa. Silloin ei ollut Pyrylläkään mitään epäselvää minne seuraavaksi. Ai se tuntuikin niin oikeelta!

Ja loppuun tehtiinkin harvinaista herkkua, nollarata!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

31.5.2015 Kolmoset korkattu

KOLMOSET KORKATTU

Purinalla tänään ekoissa kolmosen kisoissa Pyryn kanssa. Tykkäsin Luomalan radoista, ne oli sellaisia sujuvia, mutta sopivasti vaikeusastetta.

Sisällä oli ensin hyppis. Mua tietysti jännitti jonkun verran, ja pää varmaankin kääntyili liikaa, kun rimoja tuli alas jopa kolme. Ja olihan tuo Pyrykin täpinöissään. Kyllä kai sekin aistii, kun hihna tärisee. Mutta oltiin silti samalla radalla. Aika lopussa mentiin taas uudelleen alussa olevaan suoraan putkeen ja (edessä ansaeste) piti kääntyä 90 astetta kepeille. Leijeröin yhden hypyn ja sanoin jotain ihan muuta kuin kepit. Niin Pyryhän ei tajunnut ja hyppäsi mua kohti olevan hypyn. Siinä se hylly. Jäljellä ei olis enää ollu ku loppusuora.

Ulkona oli sitten kaks seuraavaa rataa. Joku kielto tuli jossain vaiheessa, mutta aika lopussa lähetin putkeen ja taas leijeröin yhden hypyn, mutten taaskaan pöljä sanonut mitään. Niin Pyryhän tuli putkesta, näki edessä olevan hypyn ja hyppäsi sen. Siinä se hylly. Ja jäljellä olis ollu taas loppusuora. Kannattaako tehdä samat virheet kahteen kertaan.

Viimoselle radalle vaihdoin tutustumisen jälkeen vielä pari ohjausta. Ja hyvä että vaihdoin. Taas oli kohta, jossa putken jälkeen jengi teki paljon persjättöjä, mutta ajattelin, että mä haluan pitää vielä polvilumpioni, enkä uskaltanut ottaa riskiä. Suunnittelin seuraavalle hypylle sitten vippausta, mutta kiitos Iriksen kun keksi, että jos ottaisi vastaan toisin päin ja tekis sellasen sylkkärimäisen pyöräytyksen (mikähän sen nimi onkaan). Toinen kohta oli sellainen missä monta koiraa eksyi putkeen, kun piti mennä A:lle. Päätin sitten tehdä siihen vastakäännöksen, enkä vilkaisekaan putkea. Ja nämähän onnistui! Taas päästiin lähelle loppua, kun keppien jälkeen meni yhden hypyn ohi ja seuraava olis pitäny ohjata takaa. Mutta kun palasin tekemään sen ohihypyn, niin jäljessähän olin tietty ja Pyry hyppäsi väärin päin. Siinä sitten se viimonen hylly.

Mutta uskokaa tai älkää, mulla on oikein hyvät fiilikset. Me tehtiin samaa rataa kaikki kolme, eikä Pyry ampunut minnekään omille teilleen. Kontaktit oli aika hintsut, kun annoin lähes samantien luvan lähteä (ennenkuin varastaa). Mutta ei siis kontaktivirheitä. Sitten kun katsoin muiden menoa, niin totesin, että ei se tuon kummenpaa ole juuri kellään, muutkin mokaa. Ja välillä ihmettelin joidenkin ohjauksia ja olin aika tyytyväinen omiin valintoihini.
Kiva päivä, koko päivä ulkona superihanan koiran kanssa kisaten ja muita katsellen ja niistäkin oppien. Kyllä uskon, että tästä se lähtee. Iris ja Pirjo olivat ihanan kannustavia, niin siitäkin tuli varsin hyvä mieli. Kai siellä sitten oli jonkun verran onnistuneita osiakin.
Uutta ilmoa vaan kehiin, paitsi kun juuri niitä katsoin, niin eipä niitä sopivia oikein taas ollut tarjolla, kun ens lauantaina meen 50-vuotis synttäreille ja seuraavana viikonloppuna onkin SM:t. Herkästi menee taas heinäkuulle. Voi pöh, juuri kun oikein innostuin!

30.5.2015 Muisti pätkii

MUISTI PÄTKII

Viime aikoina treeneissä ollut ärsyttävää radan unohtelua. Ja usein se on ne samaiset paikat missä ei millään muista mihin rata jatkui. Kisoissa sitä ei onneksi ole tapahtunut, tosin en ole nyt juuri kisannutkaan kuin sen kerran kuussa.
Syitä on tietysti monia. Treeniradat on olleet usein sen verran pienemmällä alueella, että esteet mennään moneen kertaan moneen suuntaan. Toinen syy saattaa olla stressi, työstressi, jolloin ajatukset ei oo aina ihan mukana. Tai sitten en vaan keskity kunnolla tekemiseen, ja sekös itseä eniten ärsyttää.

Edellisellä viikolla Saijan treeneissä mentiin kisanomaisesti. Ja mikä siinäkin on, että meikälle tulee noissa tilanteissa jonkunlainen luovutusfiilis, ettei tästä varmaan mitään onnistunutta nyt tule. Ja niinhän siinä kävi, Pyry haukkui jo mennessään radalle eli viretila oli ihan väärä. Rata oli ihan kiva, mutta sain Pyryn kaikkiin mahdollisiin ansoihin, vaikka tiedostin ne etukäteen, mutta kun ohjaus ei onnistunutkaan niinkuin ajatteli, niin...ja mikä ihme siinäkin oli, että olin päättänyt, että okserilla en takaaleikkaa. Tein sen Saijan pyynnöstä kuitenkin, ja sehän pelitti ihan satasella. Noloa. Sitten olin varma, että Pyry menee kepit mistä vaan, mutta ei kyllä tuossa mielentilassa. Pöh. No tällee se rata meni, vaikka oli siellä paljon hyvääkin. Mutta se siitä kisanomaisesta, kohotti itsetuntoa ihan hitokseen!
Kisanomaisen jälkeen mentiin sitten yksitellen, kuten yleensä treeneissä, hiottiin niitä hankalia kohtia. Siinä katselin sitten muita, kun olin vasta vikana vuorossa. Ja muilla näytti menevän tosi hyvin, niin manasin siinä ääneen, että en kestä jos minä en nyt onnistu ollenkaan. Saija huuteli kentän puolelta sitten vitsinä, että haluat sitten varmaan rahat takaisin. Eipä tarttenut karhuta rahoja takaisin, rata sujui jo paremmin kuin hyvin. Ainahan siellä jotain hiomista on, mutta pääasiassa pätkissä osattiin kuitenkin kaikki. Keppien jälkeistä elämää kokeilin kolmella tavalla, "flipillä", päällejuoksulla ja whiskyllä, ja ne kaikki onnistui! Eli kotiin lähti kuitenkin ihan tyytyväinen koirakko.

Tiistaina tehtiin Ville Liukan maanantai-ryhmälle vetämää treeniä. Vaikein kohta taisi olla putkesta takaakierto, sieltä ässänä, vikalle välistä ja sieltä kepeille. Laura kertoi miten missäkin kohtaa oli tarkoitus tehdä. Ihmetystä herätti vähän juuri tuon kolmen esteen ohjauspaikka. Piti ohjata ensimmäinen kauempaa (eli saada koira menemään takaakiertoon ilman, että menee lähelle ohjaamaan) ja siitä jatkaa ehkä parin metrin etäisyydellä hyppyihin. Ja minä kun olen tottunut ohjaamaan ihan läheltä pienellä etumatkalla. Mutta tietysti jos haluaa koiran kaartelevan enemmän, ehkä silloin ohjaaminen on helpompaa (ja ehkä hitaampaa), tiedä häntä. Mutta rata oli kiva, sellanen Pyrylle sopiva, joka irtoaa putkiin ja menee kepit itsenäisesti ja oli siellä yksi puomi-putki-erottelukin, osattiinhan me sekin, jes. Sain kyllä leijeröidäkin parissa kohdassa, kun ei vaan kerkee joka paikkaan Pyryn mukana, ja jos ei tarttekaan, niin mitä turhaa.

Keskiviikkona olikin sitten vika Saija-treeni ennen kesätaukoa. Tulin vähän myöhässä vaihteeks duunin takia, niin missasin sitten rataantutustumisen, enkä ehtinyt sitä koko päivänä edes katsoa facesta. Ja niin taas unohtelin parissa kohtaa mihin rata jatkui. Voi turhautus! Suht hyvin meni silti, yhdessä kohtaa oli taas vaikeuksia saada tieto ylhäältä jalkoihin asti. Kumpi jalka eteen, että saisin jarruttamaan ja kääntymään tiukasti. Siihen jatkoon Saijalla olikin makee ohjausehdotus, oliko se nyt sitten se flippi nimeltään tai jotain. Se tuntui kivalta ja se pitää muistaa tuon kaltaisissa kohdissa kisoissakin. Ollaan kyllä opittu paljonkin tässä talven aikana, ehkä siksi vihdoin päästiin tuonne kolmosiinkin asti.

Tänään lauantaina käytiin treenaamassa Saijan, Sarin ja Iriksen kanssa HiHan kentällä. Sarin kanssa laitettiin pystyyn taas se Liukan rata, kun ainakin minä halusin treenata sitä yhtä päällejuoksukohtaa eli se ensimmäinen niistä kolmesta hypystä. Kun Pyry tulee putkesta niin kovaa, että yhtään ei katso mun vastakäden vetoa, vaan laukkaa vaan mun liikkeen suuntaan ja ohi esteen. No aavistuksen pienellä puolivalssilla se onnistui ihan superisti ja onnistui se välistävetokin (välillä just ja just, mutta onnistui). Muut kohdat meni ihan priimasti, putkeen irtoomiset ja kepeille menot ja leijeröinnit, kuten tiistainakin.

Jänskää, huomenna meidän pitäis korkata ekat kolmosen kisat Purinalla. Jännittää varmasti, mutta olen tyytyväinen, jos vaan tehtäis yhdessä rataa, virheistä viis. Hyllykin kelpaa, jos rata muuten menee hyvin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

6.5.2015 Kesä tulossa?

KESÄ TULOSSA?

Viimeks treeneissä oli kylmää kyytiä, kun kävi Pyry ja Viima. Oliskohan nyt kuitenkin kesä jo tulossa, kun treenit meni suorastaan hyvin. No okei, ensin kun Saija oli oikassu multa lälläriohjauksen vek (pitemmästä tiestä lyhyempi ja nopeampi) ja sit jos ei lasketa ohjaajan paria unohdusta mukaan, niin not bad.

Rata oli tosi kiva, mutta kun parit kohdat mentiin kahteen kertaan, unohdin aina niissä kohdissa jostain syystä mikä kierros, minne nyt pitikään mennä ja kummalla puolella mun piti olla. Laho pää, minkäs teet.
Radalla koiran piti osata mennä kepit yksin loppuun asti, samalla kun ohjaaja ottaa sivuetäisyyttä. Ja se oli ainakin asia, jonka tiesin Pyryn osaavan. Kepit on meillä hienot. Ne mennään kovalla vauhdilla, mistä kulmasta vaan ja loppuun asti. Todettiin juur, että Saijan kasvateista suurin osa on hyviä pujottelijoita (kuin myös hyvin estehakuisia ja vauhdikkaita). Ja mistä se lie johtuu, olisko siis geeneissä ja hyvissä koulutusmetodeissa. Ja ehkä mäkin olen jotain perusjuttuja joskus tehnyt oikein.

Puomi piti myös mennä yksin loppuun asti, Pyry kyllä otti kontaktin ja pysähtyi, mutta ei mennyt ihan loppuun asti, vaan vähän oikoi ja jäi sivuttain. Lopussa otettiin erikseen vielä kunnolla alastulo, ettei rupee ennakoimaan ja siten himmaamaan, ja ettei opi sellaista puolittaista sivuttaista.

Yhden päällejuoksukohdan vaihdoin pakkovalssi-valssiksi, kun tuntui etten oikein ehdi alta pois ja jätä Pyrylle kunnolla tilaa hypätä, se loikka on kuitenkin niin pirun pitkä. Ja noita valsseja tehtiin muuallakin, eikä nyt ihan karmeita kaarroksia kai tullut, jos ei hirmu tiukkojakaan. Mutta tiedostan sen valsseissa kyllä koko ajan, etten peruuttaisi vaan lähtisin samantien kohti seuraavaa estettä, muuten ohjaus valuu.

Mutta lämpimäksi ja hyväntuuliseksi jäi mieli, kuin kesäinen auringonpaiste. Kiitos Saija taas. Kyllä se kesä sieltä tulee ihan just. Treenattavaahan on aina. En ole vielä kyllä uskaltanut/ehtinyt katselemaan kolmosten kisoja. Ja vaikka onkin jo kolmas koira, jonka olen kolmosiin asti saanut, ei kai se niin jännää ole. On se.


lauantai 2. toukokuuta 2015

2.5.2015 Neljäs kerta toden sanoo

NELJÄS KERTA TODEN SANOO

Saijan Keskiviikon treenejä kuvaa niin parhaalla tavalla Vahstedtin Jounin kommentti treeneistä
"Toivottavasti se kesä tulis pian. Kyyti oli tänään aika kylmää; hallissa kävi meinaan aikamoinen Pyry ja Viima ..."

Tänään lauantaina oltiin vaihteeks Liedossa kisaamassa, Berglundien radoilla. Jäi mieleen, että aika paljon oli molemmilla takaakiertoja. Kyllä meinas heemo mennä parin ekan radan jälkeen. Melkein olis tehny mieli heittää hanskat tiskiin. Meno oli samanlaista kaahotusta kuin keskiviikkona, sellasta ville vallaton -meininkiä. Kontakteilla ei pysytty, niin otin uusiks, ja eiku käveltiin pihalle. Ja todellakin samantien treenaa pihalle kontakteja. Mutta mutta...ei siellä pihalla mitään ongelmaa taaskaan tietty ollut. Sisällä vedettiin kontakteja jo kaikella mahdollisella, kävelyrampilla ja portailla. Ehkä se auttoi takomaan päähän, mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa.

Kolmas rata jo näytti agilityltä. Mutta neljäs kerta toden sanoo. Se oli hyvä rata, ehjä kokonainen rata, jossa oltiin Pyryn kanssa ihan kimpassa. Herttinen sentään, me saatiin nolla ja noustiin kolmosluokkaan!!!!!! Kisakirjassa ykkösputki piti loppuun asti (siis kuus kappaletta voittoja)! Ihan mahtavaa! Vaikkei me sinne kolmosiin ehkä ihan valmiita olla vieläkään tai ikinä, mutta sinne vaan on nyt mentävä! Näköjään me tarvitaan neljä rataa, ennenku meillä alkaa vasta toimii, kun muut siinä kohtaa jo väsähtää. Tai ehkä se oli se ketutuskäyrä mikä koko ajan nousi ja sai sellasen perkele-asenteen päälle, että johan rupee koirakin kuuntelee.

Mut hei, me lennettiin ny kolmosiin! Siellä ollaan, treenattavaa riittää aina vaan, ykkösinä yhä jarrut ja kontaktit. Mut vaikeuksista huolimatta Pyry on ihan paras treenikaveri, kiitos kasvattaja ja koutsi Saija! Kiitos muillekin tsemppareille ja kouluttajille! Yks etappi taas saavutettu. Happy happy happy!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

19.4.2015 Nätisti

NÄTISTI

Viikon aksatreeneistä en enää muista mitään muuta, kuin että sain kerran esille sen, että Pyry varasti A:lta omin luvin. Se oli hyvä juttu, että pääsin siihen puuttumaan. Ei sitten varastanut toista kertaa. Ja kun en juuri muuta muista, niin yritän nyt muistella mitä Heidi Pesonen meille neuvoi tänään toko-koulutuksessa.

Olin päättänyt ottaa ainakin noutoa ja siitä aloitettiinkin. Näytin Heidille miten Pyry ryysää kapulalle. Sitten jotenkin sivuttiin edellisen kerran aihetta luoksetulon stoppi. Ja sanoin, etten vaan osaa juosta ja kääntyä tarpeeksi nopeesti, että saataisiin kunnon lukkojarrutukset aikaiseksi. No ei hätiä mitiä, Heidillä oli siihen sitten toinen tapa mitä sitten kokeiltiinkin.
Jätin Pyryn ehkä 20 metrin päähän Heidin viereen, sitten mun piti kutsua Pyryä. Mutta kun oltiin jo otettu se kapula ensin esille, niin Pyry jäi siihen Heidin eteen pörräämään, katsoi välillä minuun, että enhän voi tulla, kun muuten jää kapula tänne. Voi elämä. Uudestaan, sama juttu. Sitten Heidi tuli kapulan kanssa mun luo, niin onnistuihan se sitten. Tuli vauhtia, lähellä "top" "jes" ja heitin lelun Pyryn taakse niin saatiin tehtyä lukkojarru. Oppi kyllä myös salamana ennakoimaan himmaamalla. Siihen nyt ei auta kuin välillä ottaa vaan läpijuoksuna ja palkka.

Sitten päästiin vihdoin takaisin siihen noutoon. Ongelman ratkaisu on siinä, että tehdään lelusta kivempi kuin kapula. Ja ensin sen on tarkoitus toimia läheltä, että se myöhemmin pelaisi kauempaakin. Nosto tässä oli se ongelmatilanne ja liian kova vauhti. Neuvo oli myös, että jos saisi vieläkin korkeamman kuin ohjatun kapula, että treeneissä se on helppo Pyryn saada nostettua vauhdissa suuhun.
Ensin siis tehdään ihan lähellä. Kapula pitkittäin, "tuo", vähän ennen kuin nostaa "nätisti" ja kun nostaa niin heti "jes" ja palkkaa esim. narulelun vetoa, kunnes Pyry pudottaa kapulan (=vaihtaa kapulan leluun). Epäilinkin, että niinköhän irrottaa suosikkiesinettä ja jaksoi vähän aikaa pitääkin, mutta luopui aina lopulta. Huoh, onneksi, helpottaa vähän asiaa.

Näin lopulta yksinkertaisilla neuvoilla päästään taas treenaamaan ja toivottavasti asiassa myös eteenpäin. Teinkin tuota jo kävelylenkillä Pyryn kanssa ja saatiin ihan hyvät lukkojarrutukset aikaiseksi. Pidän Heidin tyylistä kouluttaa. En ollut alussa ihan parhaalla tuulella, vähän sellaisella turhautuneella tuulella, mutta Heidi on niin hyväntuulisen innostava ja kannustava, että kyllä jäi hyvä mieli ja halu päästä heti kokeilemaan.

Sellaiset pikku asiat jäi myös mieleen omasta tekemisestä ja katsomalla muidenkin tekemisiä, että autetaan liikaa koiraa. Ei pitäisi antaa koiralle vaihtoehtoja. Yksi käsky pitää riittää ja jos ei kuuntele/tottele, se haetaan siihen kaulapannasta ja vaaditaan keskittymistä. Siinä tilanteessa ei vielä palkkaa, pikku kehut ja uudestaan. Ja kun onnistuu, isot kehut ja palkkaa. Sama myös häiriössä, on vaan kuunneltava ohjaajaa, ei muita. Näillä ohjeilla nätisti etiäpäin!



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

11.4.2015 Timon kouluttajien koulutus

TIMON KOULUTTAJIEN KOULUTUS

Tietysti kevään eka kunnon aurinkoinen ja tosi lämmin päivä, ja silloinhan me ollaan tietty sisällä treenaamassa. Mutta koulutus oli niin pätevää ja kivaa, että ei haitannu, vaikka sisällä oltiinkin. Ja pääsihän sitä välillä uloskin käymään. Timo Liuhto siis koulutteli HiHan kouluttajia koko päivän.

Opeteltiin rata, käytiin se läpi tarkasti kahdessa osassa ja sama koiran kanssa. Ekallä pätkällä tuli enempi säätöä, kun niistossa Pyry ei oikein jarruttanut ja heti perään vaikea kulma whiskyyn. Samoin suorasta putkesta kääntyminen vippaukseen tuotti vaikeuksia. Ja vähän oli ohjaajankin aivot välillä jäässä lämmöstä huolimatta.
Toinen pätkä menikin sitten suht hyvin, ainakin se tuntui siltä ja kehujakin kyllä saatiin. Saksalaiset, sylkkärit, sylivekit ja persjätöt, jihuu. Sylivekkikin aukes mulle paremmin, kun tajusin, että siinä ei sitten liikuta yhtään, muuten Pyry luki sen whiskyksi. Tietysti riippuu siitä miten tilanteeseen kerkee ajoissa. Mutta tällä toisella osuudella meno tuntui hyvältä.

Paljon on mulla asenteesta kiinni, ainakin jarrutuskohdissa, saan kuulemma vaikka junttaa Pyryä otsaan että oikeasti kokoo ja jarruttaa. Kunnolla vaan käsi eteen "seis" ja äänensävyä vähän terävämmäksi, niin kyllähän jarrutti. Oon ehkä vähän "pelänny" noita jarrutuskohtia, kun tullaan miljoonaa esim. putkesta. Tuossa whisky-kohdassa olisin valinnut niistopersjätön, mutta olis ollu kuulemma hitaampi. Se vaan onnistuu meiltä varmasti. Mutta siitähän se on kiinni mitä on enempi harjoitellut, sitä tykkää käyttää. Että vaikka joku on ehkä himpun nopeempi ku toinen ohjaus, kisoissa valitsisin sen mikä tuntuisi meille luontevimmalta. Mutta koulutuksissa on aina hyvä herätä "ai sen vois tehdä tälleeki".

Koulutuksessa tuli paljon tietoa astekulmista ja metrimääristä, ja tärkeitä perusjuttuja. Jotain saattoi jäädä päähänkin, toivottavasti. Mutta tykkään Timon tyylistä kouluttaa, kun sieltä tulee heti faktaa miten ja miksi. Uudestaan, uudestaan.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

6.4.2015 ATT-kisat

ATT-KISAT

Taas Liedossa kisailemassa ja taas Kermisen radoilla myös. Ja taas toistan itseäni, kun sanon, että kontaktit on saatava nyt varmoiksi. Treeneissä ne mielestäni on, mutta ei kisoissa. Kisoissa vauhtia tulee vielä lisää, jos se on mahdollista, ja silloin minä jäänkin jälkeen kontakteilla. Näissä tilanteissa mun mielestä Pyry lähtee omin luvin kontakteilta. Jos minä ehdin sinne ensin, niin kyllä pysähtyy. Eli treenaamaan. Mun on pakko voida luottaa, että Pyry pysyy siellä kunnes minä annan luvan poistua. Tällä taidolla olisin pelastanut jo monta kisaa. Emme ole siis valmiit kolmosiin, ennenkuin tämä ongelma on ratkaistu.

Eka rata ei ollut kyllä pikasliippareille. Oli 90 asteen kulmia ja jonkun verran esteet siksakkina. Eihän ne nyt mahdottomia ole, mutta kun mennään kovaa pitkällä askeleella, niin ... pitää tehdä hirmujarrutuksia tai muuten leviää. Jonkun verran koirat myös liukasteli. Eka rata hyl, ei mainittavaa.

Toka rata vähän kaarratti siellä täällä, mutta eipä tullutkaan muuta virhettä kuin kepeillemeno suoraan. Meni ohi möykäten, en tajuu en tajuuu. Aivot tuli varmaan sadasosan perässä. Vauhti korvaa yhä siis älyn toisinaan. Minäkin juoksi minkä pääsin, varsinkin tokavikan puomin, ja ehdinkin ennen Pyryä alastulolle. Ja Pyry pysähtyikin hienosti ja tuli vasta luvalla maaliin. Mutta yllättäen vitosella tultiinkin kolmansiksi!

Kolmannella radalla varmistelin puomin ylösmenon, niin tuli sitten kiire alastulolle, jonne Pyry kerkes ennen mua ja läks siitä sitten (takaaleikkauksella putkeen). Pingoin ja kerkesin kuin kerkesinkin kierrättämään seuraavan esteen takaa ennen taas seuraavaa putkea (hyvä minä). Siihen vielä piti ehtiä tekee putkijarru, että sai kääntymään muurille. Sitten valssi muuttui vastakäännökseksi ja A:llä olin "väärällä puolella" ja P läks taas ja väärään päähän putkea. Siinä siis hylly. Ja loppurata taas ihan jees. Mutta juoksin mielestäni koko radan kuin pieni eläin. Se oli oikeestaan hauskaa, vaikkei tällä kertaa tulosta tullutkaan.

Mutta nuo kontaktit... murrrr...

lauantai 4. huhtikuuta 2015

3.4.2015 Jihuuu

JIHUUUUUU

Viime kuussa kun en kisannut ollenkaan, päätin, että pääsiäisenä sitten ainakin, kun ei ole muutakaan ohjelmaa tiedossa. Tsaukkilassa oli neljä rataa, kaksi Teilerillä ja kaksi Kermisellä. Odotuksia tietysti aina on, vaikka en ole paljoa kisannut enkä treenannutkaan. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.

Kermisen ekalla radalla oli paha kääntyminen pituuden jälkeen heti ekaan päähän putkea. Suunnittelin tekeväni siihen vastakäännöksen, mutta vähän ennen omaa vuoroa päätinkin tehdä siihen takaaleikkauksen, koska pituus oli sen verran reunassa, että olisin joutunut vähän kurvailemaan, enkä luottanut siihen, että Pyry jäisi A:lle. No ei kääntänyt tarpeeksi takaaleikkaus, vaan Pyry paineli silti vielä ulommaiseen päähän putkea. Jatkoin sitten vielä kisanomaisesti rataa, ja puomilta hän sitten läks taas omin luvin. Päätin sitten jättää leikin siihen ja käveltiin ulos. Ja heti kättelyssä oli sanottu, ettei kontakteja täällä harjoitella.

Mutta ne kontaktit, niitä on taas treenattava tai en tiedä mitä niiden kanssa tekisin. TSAUn pihalla tein montakin kertaa A:ta ja puomia, eikä siellä ollut mitään ongelmia, Pyry jäi kontaktille kuin tatti. Pöh. Ja sitten radalla...ai eikö täältä saanutkaan lähteä omin luvin, mitä...?

Teilerin radat oli vähän samaan tapaan kiemuraiset, että niissä ei päästy kun hyvä jos puoleen väliin ja siihenkin mennessä jo hylly alla. Kun ei ehdi oikeisiin paikkoihin jarruttelemaan ja ohjailemaan, niin ei sitten. Ja hyvin irtosi putkesta toiseen putkeen, jota en ollut edes tajunnut ottaa huomioon.

Kermisen toka rata olikin sellanen meille sopiva vauhtirata. Toki siinäkin sai ohjailla, varsinkin parille sivuttaiselle hypylle ja keppien jälkeiselle putkelle. Kontakteilta annoin lähes samantien luvan lähteä, en luottanut yhtään, että niille jäisi. Kyllä sai ohjaajakin juosta. Ja menihän se Pyrykin kovaa, mites muuten. Etenemä 5,62 m/s, ei huono ei. Ja sillähän me voitettiin, jihuuuuu. Mentiin vielä 21,48 s alle ihanneajan. Mutta sitä en voinut ymmärtää, että me saatiin ainoo nolla kolmestakymmenestä koirakosta. Mitä niille muille tapahtui? Mutta kyllä meille kelpas, toinen nolla kakkosista. En kyllä uskonut ennenkuin näin nimen tuloslistalla. Jes jes jes, vähänkö taas motivoi. Ja olikin jo ikävä kisaamista.


Ja pääsiäismaanantaina taas Lietoon kisaamaan, tällä kertaa ATT:lle.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

30.3.2015 Voihan vippaus

VOIHAN VIPPAUS

Saijan koulutuksessa pitkästä aikaa, tällä kertaa HiHan treenissä. Rata oli oikein hauska. Alussa oli vaihtoehto-ohjauksia, joita sitten kellotettiinkin. Kaikki sinänsä onnistui, kertaakaan ei mennyt putkeen, joka oli lähellä hollilla. Nopein tais olla vastakäännös+poikkari. Vaikka ensin valitsin ihan valssin ja jatko vaan rytmityksellä.

Yksi pohdittava kohta (alun lisäksi) oli ihan lopussa, jossa myös oli vaihtoehtoja.  Lopulta päädyin sitten vippaus+vastakäännökseen (olikohan se niin?).
Mutta kaikkein hankalin  kohta oli, jos yritin tehdä puomin jälkeen vippausta, jossa esteet oli levällään vähän kuin kolmiossa. Pyry ei osannutkaan tulla vippaukseen pysähdyksistä puomin alastulolta. Ei ,vaikka kuinka yritin. Teki whiskyn ja meni väärälle hypylle jne. No en olisi sellaista ohjausta siihen kohtaan tehnytkään, kun onnistuneesti olin jo pari kertaa takaakiertoniistänyt (tms). En tiedä, pitää vielä kokeilla toiseltakin puolelta, onko oikeesti noin vai oliko eilen vaan joku poikkeuspäivä.

Kun oli vielä aikaa, kokeilin pari kertaa puomin leijeröintiä. Hyvin lähti toiselle puolelle, no problem, mutta kun tuli pussista, kääntyi aina minua kohti ja siten hypyn ohi. Mun olis pitäny keretä pidemmälle.

Kivaa vaihtelua kokeilla eri vaihtoehtoja ja vieläpä kellotettuna. Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto. Ei sekuntiakaan tasoitusta kilpatovereille. Vai miten se meni?

29.3.2015 Heidin tokokoulutus

HEIDIN TOKOKOULUTUS

Tällä kertaa päätinkin ottaa vauhtiliikkeen eli luoksetulon stopin. No saatiin siinäkin menemään se koko aika, mikä ei minua suinkaan haitannut. Sen sijaan minua haittaa yleisö. En vaan pysty keskittymään ihan satasella tekemiseen, kun kuulen yleisön kommentit ja stressaan ja jännitän sitä. Eli en kouluttajaa niinkään, vaan miltä me Pyryn kanssa näytetään ja ollaanko ihan pellejä. Siis eräänlainen asennevamma kai tuokin. Esiintyminen on mulle iso juttu, saatikka mokailu. Toiset on erilaisia kuin toiset, ja mä olen tällanen.
Kun nyt vielä muistais mitä kaikkea me tehtiinkään. No ainakin kierrätin Pyryä tötsän ympäri, siinäkään Pyry ei kuulemma tartte hetsausta edes kaukaa, koska vauhti on sille se juttu. Samalla mun piti juosta karkuun ja tehdä sitten äkkiä täyskäännös Pyryä kohti "top!". Ja siitä ei vaan meinannu tulla mitään, kun en siinä perunapellossa meinannut pysyä pystyssä. Aina kääntyessä olin lentää nenälleni. Ja sitten tietty parin yrityksen jälkeen Pyry rupes aijaamaan ja ennakoimaan. Ei, sitä me ei hyväksytty.
Tuota siis treenaamaan. Samoin erikseen stoppia, sitä seisomista. Ja kun vielä päättäisin käytänkö "top"-sanaa vai ihan "seis"-käskyä. Pitää kokeilla pian ja päättää. Siinä Heidi tuli Pyryä häiriköimään, taputteli maata ja sanoi "maahan". Ja halpaanhan Pyry meni (kuten on aiemminkin ollut herkkä liikkurien käskyille). Mutta muutaman kerran jälkeen sehän onnistui. Piti antaa koiran itse funtsia, että ymmärtää, että minä olen se pomo ja sinä kuuntelet minua, etkä muita, vaikka ne tekis mitä. Eli se oli sitä samaa kontaktin ottoa häiriössä mitä Pekankin kanssa. Tässä ei saanutkaan hokea kehusanoja, vaan oli oltava ihan hiljaa ja antaa koiran itse funtsia. Sen melkein näki, kuinka raksutus kävi Pyryn pururadalla.
Aikamoiset häiriöt kyllä ja Pyry suoriutui niistä lopulta ihan hyvin. Meillä on vielä toisen kerran Heidiä huhtikuussa. Kivaa.

22.3.2015 Kehu-palkka ja palkka-sana

KEHU-PALKKA JA PALKKA-SANA

Korrit tuli kouluttamaan HiHalle ja minä sain Pekan koulutusta. Ensin manasin itseäni, kun en ollut valmistautunut tähän mitenkään. Mitä liikkeitä nyt ottaisin, kun jokaisessa on vähän jotain fiksattavaa. Ajattelin sitten, että seuraaminen on perusjuttu niin moneen. Ja hyvin siinä riittikin tekemistä koko ajaksi. Pääpointti oli kontakti.
Näytin ensin miten meidän seuraaminen menee eli ensin hienosti kuulolla, mutta sitten pää laskee ja katse menee eteen ja muuttuu "matkalaukuksi" joka kyllä pitää paikkansa. Sitten Pekka kommentoi, että koira tekee about 70%:sesti töitä ja loput 30% se ehtii huomioida kaiken ympärillä olevan. Eli nyt pitäis saada tuo 70% sinne sataseen. Ja kaikkihan lähtee kontaktista.
Aina kun Pyry katsoo minuun kehut ja heti kun katsoo pois, joku toru. Sitten pitää erikseen olla palkka-sana ja mulla se nyt on "jes". Katseen kestoa pidentämällä lopulta palkka-sana ja vasta sitten lelu. Eli homma päättyy aina siihen.
Tehtiin sitten häiriöharjoituksia. Seurautin Pyryn ihmisten sekaan hallin perälle ahtaaseen paikkaan. Pyryä ei haitannut ihmiset lainkaan, rupesi lopulta haistelemaan maata. Sitten Pekka meni Pyryn viereen silittelemään sitä ja Pyryn piti pitää katsekontakti minuun. Siinä me onnistuttiin hyvin, mutta sitten kun tuli liike mukaan eli Pekka veti ja heilutteli hanskaa, niin en meinannut millään saada pidettyä Pyryyn kontaktia.
Mutta olin oikein tyytyväinen antiin. Uskon, että näillä saan tuon seuraamisen paremmaksi ja samalla kaiken muunkin. Ja ollaan jo sitä vähän treenattukin.