lauantai 31. elokuuta 2013

31.08.2013 Syysskabat

SYYSSKABAT

En syytä flunssaa, mutta ei se ainakaan auttanut asiaa, että päätä kivistää ja oli muutenkin vähän krapulafiilis. Ei tienny tärisikö kädet flunssasta vai jännityksestä. Ehkä tuo Pyrykin sen aisti ja pisti tuulemaan, oli vähän vallaton, ja meni kovaa. Muurinpalikat pysyi ja yks rima vaan tais tippuu, mut sen sijaan päivän juttu olikin tänään ohimenot. Meni ainakin ohi A:n, keinun ja kepit. 

A-radalla (Luomalan) oli kolme suoraa putkee. Huh. Olis pitäny tehdä putkijarruja, mut ei kerenny/tajunnu/osannu. Lisäksi oli vaikea kulma esim. puomille. Siihen mulla oli pari vaihtoehtoa, jotka vesitty siihen kun Pyry teki lentokeinun ja läks lapasesta. Kenties taas kerran unohdin sanoa "KEINUkiipee". Ihan kiva, mutta ykkösille haastava rata. Ja me siis saatiin siitä hylly. 

B-rata (Muotkan) oli tosi helppo juoksurata, ei ainakaan voinu unohtaa miten rata menee. Ja tiedostin kyllä, että putkesta saattaa tulla kovaa kepeille, mutta ajattelin, että riittää, kun itse lähes pysähdyn ja jään jälkeen. Mut nähtävästi tänään tultiin niin kovaa, et hei vaan. Ja se keinulle vienti mua eniten jännitti. Lähinnä pelkäsin, että hakeutuu taas A:lle kuten ekalla kierroksella, ja lähestymiskulma myös oli vähän vino. Mutta että meni kokonaan taas ohi...voi voi. Nyt yritin ottaa kunnon kontaktit, koska ulkona taas varasteli.

Onneksi sain nakitettua Jonnan siskon videoimaan (kiitos!), niin onneksi se ei näyttänyt ihan niin pahalta kuin tuntui. 

HauOpen20130831PyryA

HauOpen20130831PyryB

HauOpen=Syysskabat

perjantai 30. elokuuta 2013

29.8.2013 Jarruja joka käänteessä

JARRUJA JOKA KÄÄNTEESSÄ

Ei ollu ihan paras mahdollinen olo flunssaisena juosta rataa. En oikein tiedä minkä tason rata se oli, mutta jarruja tarttin vähän joka käänteessä ja mielellään äänitehostein. Ekat pätkät oli kyllä parhaita ja sitten ohjaaja alko väsymään, kun lähti säätää. 

Pätkissä tein ja käänteet meni aika hyvin valssilla, niistolla tai niisto-persjätöllä ja vastakäännöksillä. Mutta sitten tuli se meidän kompastuskivikohta. Putkesta pitkä väli hypylle, josta olis pitäny saada kääntymään melkein 90 astetta putkeen. Sinne oli vähän kiire, että ehti jarruttelee. Ja kun oli myöhässä, niin oikeen näki kuinka Pyry latasi sellasen monen metrin hemoloikan, käännä siinä sitten. Ei vaan ehtiny, jaksanu, osannu joka kohdassa jarruttaa. Sehän tästä vähän vaikeeta tekee, kun lähes joka kohdassa pitäis jarrutella, muuten menee kontrolli ja homma leviää. Joku toinen voi olla toista mieltä, antaa lentää vaan, mut millä sitä sitte enää ohjaillaan.

Edelleen, kun mä jaksaisin, osaisin, muistaisin noi äänitehosteet, niin homma hoituis hyvin. Ja alussa jaksoinkin, ja Pyry jarrutti oikein kunnolla. Sen jälkeen käännöshän on suorastaan helppoa. Ja selvitettiinkin ihan mallikkaasti monta kohtaa. Siitä vikasta putkestakin kääntyi kuulemma niin tiukasti ja pokkana ohjasin vasemmalta puolelta hypylle ja sanoin vaan "vasen" (eli kääntyi musta poispäin), koska siltä puolelta oli parempi lähestyminen pituudelle. Jes. Aina kun ei kerkee ja nyt kun mun kunto ei oikein kestänyt ja lintsasin, niin "vasen,oikea" käskyt on ihan paikallaan.

Alussa sattu pikku yhteenotto Pyryn ja Vipin välillä. Vip oli menossa pois kentältä, mutta kun Pyry juoksi kentälle odottaa mua, niin Vip keksi lähteekin moikkaa broidia. Vip ihan hyväntahtoisesti tuli, mutta Pyrylle oli vähän liikaa, et se tuli häiritsee sen aksatreenejä. Ja Pyry sit alotti siitä painin. Tyhmä Pyry. Harmittaa vaan, kun en osannut reagoida kunnolla. Tempasin kyllä niskasta ja nostin koiran sivuun ja komensin maahan, mutta olis pitäny varmaan torua oikein kunnolla, että tuo ei ollut mitenkään sopivaan käytöstä.
No Mia sanoi, etteihän nuo olleet edes tosissaan. No niin kai, ei ainakaan mitään sattunut, mutta harmitus silti. Mun ihana mammanpoikani mitä mitä mitä? ehkä juuri se.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

28.8.2013 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

Masa on reissussa, Mikko lähti Turkkuseen, Saara on flunssassa ja min oon tehny paljon ylitöitä (ja yrittää se flunssa minuunki iskeä), ni koirat on olleet vähemmällä liikunnalla. Vähän ku liikahdan, ni Pyry on valmiina "jes, mitä tehdään?" Minäkin ootan kieli vyön alla treenipäivää. Kerran viikossa aksatreenit, sehän ei riitä alkuunkaan. No onneks mulla on edes noi kolme hyppyä tuolla takapihalla. Niillä oon vähän treenannu jarruja, takaakiertoja, twistejä, päällejuoksuja ja sylkkäreitä. Mutta ei se oo sama, kun kunnon vauhti puuttuu. No edes jotain.

Sitten oon joka päivä tehny muutaman minuutin tokoa, varsinkin seuraamista ja perusasentoja. Onhan mulla pari viikkoo aikaa saada kaikki kuntoon, kun kävi niin hassusti, että ilmosin meidät HiHan tokokisoihin. Jos sitä kolmatta ykköstä kokeilis.

Ensin lyhyitä pätkiä seuraamista, naksu aina kun oli katse minuun. Sitten otin pitempää pätkää sellasella vauhdilla, että Pyry joutu oikeesti tsemppaamaan, että pysy mun tahdissa. Se tuntui tehoovan, ainakin tuntui sellaselta innokkaalta ja hyvin tsemppasikin. Mutta treenattavaa on vielä. Perusasentoja tuli siinä samalla. 

Palkattomuustreeni on sitten ihan eri juttu. Yritin olla oikein pirteän innostava, kun palkkasin vain sanallisesti välillä. Pyry kyllä heti melkein lähti hakemaan pihalta löytyiskö jotain lelua, siis palkkaa. Tiedä sitten tuleeko siitä treenistä mitään. Ehkä ne lelut, pari rikkinäistä lelun tynkää kandee eka ottaa pihalta pois, ni vois olla helpompaa. Tai sitten ei.

Otinpa muutaman luoksetulonkin. Ei tarttenu, ku kerran jalalla sivulle polkasun, niin Pyry tuli hienosti sivulle ihan ilman törmäilyjä, mutta silti vauhdikkaasti. 

Tällasta meillä aksatreenejä ootellessa. Onneks ne on huomenna ja lauantaina pääsee taas kisaamaankin. 

lauantai 24. elokuuta 2013

24.8.2013 Piirimestisjoukkuehopeaa

PIIRIMESTISJOUKKUEHOPEAA

Jiihuuuuu, vähänkö hienoo! HiHan tokojoukkue piirimestishopeaa tänään Porvoossa! Mukana meidän lisäks Hanna&Fidzi, Marika&Raw, Sari&Cheena ja Lilu&Teppo. Ei huonolle hävitty, siinä oltiin heti Tendingien jälkeen.

Pyryn kanssa oltiin ALO-luokassa, tuomarina Carina Savander-Ranne. Saatiin kuin saatiinkin taas ykköstulos, 171 pistettä. Enemmänkin vois treenata, ni mihin se meidät johtaiskaan. Ehkä tästä taas sai jonkunlaisen kipinän tokotreenaamiseen. Puutteita oli lähinnä seuraamisessa ja niin monta perusasentoa jäi tekemättä tai oli tosi hidas perusasento liikkeen lopussa. Ja vasta viimeisessä liikkeessä, hypyssä, uskalsin antaa kaksoiskäskyn. 
Seuraaminen on meillä vähän kuin matkalaukkua veisi. Paikkansa pitää, mutta siitä puuttuu sellanen innokkuus. 
Ja luoksetulossa törmää mun jalkaan, edelleen. Eikä nyt edes isosti, mutta tiedä sitten miltä se näytti. Ja mä olen niin tykännyt, että se on meidän ehkä näyttävin liike, kun siihen tulee vauhtia niin paljon.

Paikkamakuu oli tosi jännää. Pyry jo ennen liikkeen alkua näki kaikki noutokapulat. Eikä olla koskaan oltu kentällä, jossa on enemmän kuin yksi kehä, ja täällä oli kolme! Marika oli juuri naapurikehässä ja sieltä kuului hyppää ja kapula lensi. Hetken päästä takana olevassa kehässä lensi metallikapula. Oli häiriöitä kerrakseen. Kyllä oli pitkät minuutit, huh! Pyry pysyi paikallaan kuin tatti, mutta pää kääntyili. Mutta kesti onneksi paineet.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 7,5
Maahanmeno seuraamisen yht. 9
Luoksetulo 8,5
Seisominen seuraamisen yht. 8,5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8,5

Noihin kun olis lisätty kunnon perusasennot, niin ......
Ja Helin kanssa puhuttuani, tajusin, että ehkä tuo palkattomuus on se virettä verottava juttu kans. Ehtisköhän tässä treenata tuota palkattomuutta, seuraamista ja noi perusasennot, jos oliski menny vielä ALO-luokan kisaan, kun on jo kaks ykköstulosta.

torstai 22. elokuuta 2013

22.8.2013 Takaaleikkauksia

TAKAALEIKKAUKSIA

Pauliina laittoi meille takaaleikkaustreenin. Periaatteessa ne leikkauskohdat meni ihan hyvin, mutta sitten kun tulikin putkesta kahden hypyn välistäveto... just... taas olis pitäny pysäyttää, mutta ei musta lähteny sellasta voimaa ny millään, et Pyry sitten latasi sellaisia kunnon loikkia, joista oli vähän paha tehdä välistäveto. Sylkkärissä ei malta tulla käteen, että saisin paremman hyppylinjan Pyrylle. Sitäkin vois treenaa.
Kepeille menee hienosti vaikka mistä, mutta tänään jätti vikan kepin pujottelematta. Joo okei kepit oli vähän "nurkassa", josta palattiin A:lle ja eipä sitten vissiin kestänytkään mun käännöstä ennenkuin kepit oli lopussa.

Mutta takaaleikkaukset jees!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

18.8.2013 Janitalla

JANITAN OPISSA

Nyt tarttee sanoa, että pitkästä aikaa jonkun "vieraan" koulutuksessa onnistuin ja jäi niin hyvä mieli. Mulla oli radalla välillä suorastaan hauskaa, ainakin nauroin kunnolla pari kertaa. Eikä kertaakaan tullut sellaista turhautumista, vaikka jonkun kohdan uusiksi otinkin. Janitalta tulee asioihin niin hyvät perustelut, että on helpompi munkin tajuta miksi koira teki niinkuin teki. Ja mitä mun pitää tehdä, jotta onnistuu. Kait sitä silti voi sanoa "onnistuneensa" vaikka pätkissä teinkin. Päästiin numeroon 25. Tuollainen 34 esteen nollarata ei ihan vielä onnistu meiltä. Voltti-sisko kyllä teki sen, Saijan pienellä avustuksella ;) Reissussa oli myös Pyryn puolisiskot, kaikki kolme. Kyllä niistäkin taitavat koipeliinit on kasvamassa.

Pitkä rata, jossa mehukkaan haastavia kohtia, joista oikeestaan yks jäi vaan kokeilematta. Se oli just niin kinkkinen, että tarttee joskus rakentaa se kohta kentälle ja käydä kokeilemassa miten onnistuu. Tahtoo tahtoo.

Paljon tuli huomioita mun ohjauksesta: 
-  katso koiraa (joskus unohtui). Mutta se on niin totta, koira menee usein katseen mukana. Ja silloin ne rimatkin pysyy. Ja katse kohti ponnistuspaikkaa.
- mieti, miten se on helpompi sekä koiralle että mulle. Mikä ohjaus ja koiran juoksulinjat.
-  Ohjauksen rytmitys ja jarrutus. Ohjaus/jarrut jo kun tulossa edelliseltä alas, muuten myöhässä. Eräässäkin tuplasylkkärikohdassa oli jarrutettava niin voimakkaasti, että piti ajatella kuin pysäyttäisi koiran (mitä se ei kuitenkaan ehkä pysty tekemään, mutta jarruttaa kyllä). Ja sehän pelitti ja hyppäsi pienesti ja sain helposti sylkkäriin. Ai se tuplasylkkäri oli aika kiva liike! Ja Pyryhän kääntyy, notkee jätkä.
-  valssin suunta. Tai oikeesti se oli puolivalssi, mutta valssasin ensin Pyryn hyppylinjalle. Sitten Janita meni kädet levällään siihen eteen "älä tule tänne". Täs kohtaa nauratti ihan hirveesti. Entinen Sari olis varmaan ollu naama mutrussa. 
-  rintamasuunta kohti hyppylinjaa. Ihan alussa piti jättää Pyry kahden hypyn taa. Kolmas este oli putki, jonka vieressä lähempänä hyppyä olikin toinen putki (siihen kauempaan piti siis mennä). Ensin tuli olo, ettei uskalla pitää rintamasuuntaa koiraa kohti, mutta niin se vain pelitti hienosti. Eikä kannattanut pitää rintamasuuntaa ihan toiseen suuntaan, tulisi vain turhia mutkia matkaan. Täs oli kohta, jossa piti uskaltaa luottaa itseensä ja koiraan.
Ja tässäkin kohdassa päti tuo "mieti mikä on sinulle ja koiralle helpointa".
-  Janitan treeniohje kontakteilta varastamiseen: laita putki 3 metrin päähän vaikka puomin kontaktilta. Jos tuntuu vaikeelta, voi kokeilla koira hihnaan ja hihna avustajalle, niin eipähän lähde omin päin.

Viimeksi kun oltiin Janitalla, saimme vähän noottia, kun Pyry oli hieman vallaton. Nyt saatiin niin kehuja koko ajan, että melkein punastuin. Lopuksi sanoi vielä, että ollaan menty valovuoden verran eteenpäin viimenäkemältä. Kyllä lämmitti. 

17.8.2013 IHAH kisat

IHAH kisat

Lauantaina Kivikossa metsästämässä nollia. Eipä osunut. Melkein. ...perkuleen muurinpalikka. Ehkä se vähän lohduttaa, tosi vähän, et oltais voitettukin se kisa jos... mutta oltiin sitten neljänsiä nopeimmalla vitosella (4/26).

Tuomarina harjoittelija Jari Suomalainen. Ihan mukavat radat. Nopeille koirille siellä oli muutama haastava kohta, mm. A-radan yhden sivun mittainen suora, joka päättyi putken väärään päähän. Eipä siinä ollut mahiksia kuin vetää. B-radalle laittoi pöydän. Enpä muista milloin olisin nähnyt pöydän kisoissa, on siitä jokunen vuosi aikaa. Putkesta piti vielä mennä sille. Mutta me selvitettiin se oikein hyvin. Oon mä aina joskus kentällä laittanu Pyryn pöydälle. Hyvä niin. 
B-rata kosahti sitten siihen, kun Herra Pyrriäinen varasti keinun kontaktilta, enkä ehtinyt vekata ja lensi sitten väärälle hypylle. Lähti muuten kaikilta kontakteilta ilman lupaa mun liikkeeseen, vaikka just olin sitä harjoitellu. Pöh.

Taas niin lähellä, mutta niin kaukana.

torstai 15. elokuuta 2013

15.8.2013 Vauhtia piisaa

VAUHTIA PIISAA

Pauliinan treeneissä kulman kiertoja molempiin suuntiin (hypyt pitkillä väleillä neliön mallisesti). Puomin jälkeiselle hypylle irtosi lähetyksellä tosi hyvin, ja sitten siihen neliöön. Toiseen suuntaan valssilla tai niistolla oli helpompi. Toiseen suuntaan vaikeampi, koska rintakehä aukesi ja helposti valahti jopa väärälle esteelle asti, siinä kun ohjaaja ei vaihtanut puolta. Siinä varsinaista säätöä, tein vastakäännöksen, mutta sitten oli vielä tehtävä jotain siinä kulman yli takaakierrossa, että sai kääntymään uudestaan tiukasti, ettei eksy väärälle hypylle. Pienestäkin liikkeestä irtos kevyesti, että vauhtia piisasi riittämiin.

Keinun jälkeen hyppy, pituus ja 90 astetta kepit. Keinulle pysähtyi hienosti, niin pääsin hyvin etenemään. Pituudelle lähetys käskyllä + "vasen kepit". Onneksi olen opettanut oikea ja vasen, vasempaan meni ja hienosti kepeille. Ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin takasivummalle ja siirryin vastaanottamaan hypyn kautta sylkkäriin.

Ihan lopussa siinä neliössä siis piti saada tehtyä hyppy, sylkkäri ja hyppy. Sitäkin kohtaa menin ainakin kymmenen kertaa. Vaikka sain jarrutettua hypylle, tuntui että kyllä joo jarrutti, mutta latasi siitä samantien satasella eteenpäin. Niin kivaa. Not. 
Lelu auttoi vähän, mutta enimmäkseen Pyry vaan olettaa tietävänsä ja menee vaan eteenpäin. Tuo sylkkärikin valahti siihen neliön keskelle lähes joka kerta. Ja "tähän"-käskyyn ei tule käteen. Mihin mun kuuliainen koirani on kadonnut? Olisko sittenkin vielä pää kireenä. Tuota "tähän"-treeniä tehdään nyt kotipihalla jokunen. Ja nähtävästi mun tarttee harjoitella tomeraa äänenkäyttöä. Sain kunnolla ärjäistä ennenkuin tehosi ja jarrutti. Tuollainen ääntely on mulle vaan niin vaikeeta.

Toinen lyhyt treeni oli pakkovalssi, päällejuoksu, putkeen ja sama takaisinpäin. Jo vähän epäilin, että niinköhän kerkeen siihen päällejuoksuun, enkä ensin kerennytkään, vaan menetin tasapainon ja kaaduin selälleni. Siitä sisuuntuneena päätin, että onhan siihen nyt vaan kerettävä. Pakkovalssissa lähestulkoon merkkasin ja luotin vaan, että koira sen menee ja juoksin ja hyvin kerkesin päällejuoksun tekemään. Jes.

Lopussa otin erikseen vaan A:n kontaktia. Juoksin persjättöjä, huutelin vaikka mitä, ja "tule"-käskyllä sai vaan lähteä. "Pallo" oli paha sana, sillä läks pari kertaa. Mutta erittäin hyvät kontaktit kaikin puolin. Jospa nyt viikonlopun kisoissa ei lähtisi liikkeeseen mukaan, vaan luvalla pois.

tiistai 13. elokuuta 2013

13.8.2013 Tottelemassa

TOTTELEMASSA

Pikasesti pyörähdin kotona ja Pyry autoon ja kentälle kuuntelemaan teematuntia juoksukontakteista. No ei, en todellakaan ajatellut Pyrylle juoksukontakteja. Ihan vaan koulutuksen takia kävin kuuntelemassa. Kehikkoa olenkin kauan sitten käyttänyt ylösmenokontakteihin, ja onhan sekin juoksukontakti. Nyttemmin ei ole tarvinnut pahemmin puuttua ylösmenoihin, enemmänkin alasmenoihin. Ja ne todellakin pysyy 2-on-2-off.

Sen jälkeen Saijan kanssa vähän tottisteltiin pk-kentällä. Musta ei ole Saijalle kyllä paljon apua, kun en tiedä noista ylemmistä luokista mitään, enkä niiden käskyttämisistä. Olin enemmänkin huvittava häiriö. Ja sitten jäin ihailemaan Saijan ja Voltin työskentelyä, varsinkin ruutua ja kaukoja. Miten ne takajalat voikaan olla niin paikallaan. Minäkin kokeilin kaukoja, muut liikkeet meni aika kivasti, mutta seisomisesta istumaan, ounou, siinä on tekemistä meille, takajalat liikkui. 

Seuraaminen oli vähän tuskaa, kun alusta oli sellanen kuoppainen perunapelto. Tuo seuraamisasento pitäis saada vielä vähän paremmaksi. Niin kauan, kun jaksan kehua, pää pysyy ja silmät tapittaa, mutta muuten tuppaa vaan katsomaan eteen. Kulkee kyllä oikeessa kohtaa. 

Nouto on samanlainen hakipa tuo läheltä tai kaukaa, ryysää kapulalle ja tuo kans vauhdilla takas. Okei, vauhti on plussaa, mutta pikkasen sais himmaa kapulalle. Takaakierto ei ole oikein purrut. Kait sitä vaan silti pitäis malttaa tehdä ihan läheltä kierrättämällä.

Ja sitten pitkästä aikaa hyppy. Hyppää kyllä, mutta jäi niin lähelle aitaa. Saija laittoi lätkän sinne kauemmaksi. Muutaman kerran palkattiin siitä, että hyppää kauemmaksi, kun käy lätkällä. Ja lopulta saatiin oikein onnistunut hyppy aikaseksi. 

Tuossa oli piirimestiksiin ALO-luokkaan vielä fiksaamista siis seuraamisessa ja hypyssä, ja nekin ihan ok jo tällaisenaan. Toko on oikeestaan tosi kivaa. Pikkuhiljaa me opitaan, yritys ainakin hyvä kymmenen!


maanantai 12. elokuuta 2013

12.8.2013 Pää olkapää peppu polvet varpaat

PÄÄ OLKAPÄÄ PEPPU POLVET VARPAAT

Huomenna töihin, mutta tänään olin vielä lomalla ja sain Hyytiäisen Marin tsekkaamaan Pyrynkin Saijalla. Voltti oli toki pääasia, ja mulle olis riittäny, että kattoo vaan Pyryn varpaat, mutta kävi sitten koko koiran läpi. Kiitos molemmille.

Ja olihan se yksi ja sama varvas taas vähän jumissa ja siitä vähän heijastelee pikkupikkujumeja muualle mm. päähän. Kysyi, että onko ollut ohjattavissa. No miten sen nyt ottaa, menohalut on niin kovat, että en ole huomannut mitään merkittävää muutosta, vaan olen ajatellut kuuluvan vähän asiaan, että ei välillä ole ihan hanskassa tai mukana ohjauksessa. Ja siihenkin liittyy niin moni asia, ohjaajan osaamattomuus, ohjaajan hitaus...

Mutta ei mitään juurikaan sen kummempaa. Varvasta kannattaa tänään jo vähän "hieroo", että tajuan sitten sen eron, kun se ehkä taas jumiutuu. Eli kaikin puolin koira kunnossa. Kyllä on luojan lykky omistaa terve koira. 

Huvittavaa oli seurata Pyryä, kun Saijan kissat kulkivat vuorotellen siinä ympärillä ja Tikkari tais käydä nenääkin nuuhkasemassa. Silmät vaan pyörähteli, mutta hyvin pysyi paikallaan ja antoi kissojen olla. Asiaa tietysti helpottaa kissat, jotka on tottuneet koiriin. Mutta Pyryn puolelta taas yksi plussapiste.

Ja nyt pari päivää levätään.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

11.8.2013 Tunnareihin tutustuminen

TUNNAREIHIN TUTUSTUMINEN

Varmaan jo keväällä ostin pussillisen tunnarikapuloita, mutta eipä olla niihin kertaakaan koskettu. Paitsi tänään, ajattelin, että tänään me tutustutaan tunnareihin. Se liike on mun mielestä näyttäny niin mielenkiintoiselta, ja vaikeeltakin. Enkä kyl edes tiedä missä luokassa se liike tulee, mut ei haittaa, kiva opetella jotain uutta.

Sain Heliltä ja Hannalta vinkkejä miten sitä kannattais alottaa, en ehtinyt Saijalta edes kysyy vielä. No piilottelin sitä yhtä kapulaa pihalle, niin et ei näy ja joutuu käyttää nenää. En tiedä sitten kun on aiemminkin etsinyt tavaroita pihalta, että onko siitä ollut apua, mutta ne on etsitty lähinnä silmällä. Mutta enivei eihän siihen menny aikaakaan, kun jo löysi kapulan. 

Sitten varmaan kiirehdin, mutta kaadoin sen lopun pussillisen siihen maahan kasaks ja laitoin sen oman ensin reilusti siihen kasan eteen. Ensin yritti kyllä tuoda vaan jonkun siitä kasasta, mutta sanoin e-ei ja Pyry haki "oman" (ja palkkaa). Vaihtelin "oman" paikkaa ja aina tuli oikea (palkkaa). Laitoin lähemmäks kasaa ja toi oikean (palkkaa). Yritin pihdeillä hämätä ja koskin ja siirtelin niitä kasassa oleviakin. Mutta eipä tuo hämääntynyt. Voi vide mul on pätevä koira! 

Mä niin innostuin ja, anteeks anteeks anteeks, ahnehdin vielä lisää. Laitoin kisanomaisesti kapuloita 5 riviin ja laitimmaiseks oman. Ja Pyry toi oman. Sitten otin upouuden oman (vanha pois) ja laitoin sen väliin ja pihdeillä siirtelin muita. Ja mun ihana taitava älykäs pätevä koirani toi mulle oman!!!

Saas nähdä koska uskallan yrittää seuraavan kerran, ettei tää vaan ollu jotain ensikertalaisen tuuria. Ja palkkaus tietenkin tuikitärkeää.Toki tuppas kyllä pureskelee kapulaa, että sitä pitää treenata. Vähän sama kun noutokapulassa, aina pitää pari kertaa vaihtaa kapulan asentoa. Ja nythän kapulat oli suht lähellä 2-3 metrin päässä, että sitäkin matkaa pitää tietty kasvattaa. Ei aavistustakaan mikähän se välimatka pitäis olla, tartteepa tarkistaa. 

Siihen lopetin ja tuohon kaikkeen meni aikaa korkeintaan vartti. Ja olipa se hauskaakin. Ja kun oikein näki kuinka Pyryn päässä raksutti. Onhan tuossa treenattavaa, mutta ensikokemus oli ihan super. Pyry <3

lauantai 10. elokuuta 2013

10.8.2013 TSAUn kisoissa

TSAUn KISOISSA

Voi jännitys! Jännitin taas ihan liikaa (ja ihan turhaa), että sitten tulee tehtyä tyhmiä tai unohdan tehdä jotain. Sitä kun on niin paljon muistettavaa joka kohdassa, ainakin meillä.

Jan Egil Eiden (Norjasta) rata oli oikein kiva, haastava, sujuva/soljuva ja väljäkin (esteissä kunnon välit). Jo alussa oli kolme hyppyä pitkillä väleillä peräkkäin pitkittäin. Ja pitkään mietin, miten sen ohjaan, ettei vaan menisi ohi mistään. No se meni ihan hyvin, mutta täällä kotona kun otin sitä alkua, niin keksin vaikka kuinka monta eri versiota siihen. 
Mutta sitten taisin saada kiellon, kun piti mennä kepeille ja A oli vähän kauempana, minä älypää sanoin "kiipee" ja Pyry jo lähti A:lle päin ja minä "eiku kepit kepit". Taisi ylittää keppirajan.
Keinulle taas sanoin pelkän "kiipee, kiipee" ja Pyry selkeesti luuli menevänsä puomille, ja lentokeinuhan siitä tuli (eipä oo sitäkään montaa kertaa tehty). Unohtu sitten se tärkein "keinu" sanoo.
Sitten tais loppusuoralla vielä muurinpalikka lentää. Siitä sitten yhteensä 15 virhepistettä.

Ritva Herralan radalla sitten oli pari ikävää hyppykulmaa ja aika loppupäässä tultiin mutkaputkesta kolmelle hypylle, joista kaksi kulmittain (A+B). Hyppyjen ympärillä vaan oli ansoina yhellä puolella A, toisella puomi ja kolmannella muuri, joille ei siis millekään saanut mennä. Yritin kyllä jarruttaa ja kääntää, mutta Pyry paukkas irroten muurille ja meni sitten vielä kaupanpäälle yhen putkenkin ja sitten jatkettiin taas rataa. Ritva vaan nauro, kun sanoin Pyrylle, että menit sitten vähän pitemmän reitin.

Kontaktitreeniä pitää oikeesti ottaa kuuri, koska meinaa lähtee liikkeeseen tosi herkästi. Ehkä olis pitäny valssaa, eikä tehdä persjättönä. Ritvalta itseasiassa sain ekan hyllyn, kun Pyry varasti A:n kontaktilta ja ehdin sitten sanoa "kiipee", niin Pyrypä peruutti takaisin kontaktille. On se kuitenkin kuuliainen poitsu.

Pyry meni kovaa ja innoissaan kuin ilmapallo ja minä taas jaksoin jännittää vielä toisellekin radalle. Oishan sitä Jan Egiliä ja miksei Ritvaakin ollut kiva kätellä. Nyt tahtoisin jo taas mennä kisaamaan ja niin varmasti Pyrykin.

perjantai 9. elokuuta 2013

9.8.2013 Tottistelemassa

TOTTISTELEMASSA

Kimppatreenit Hiidenrannassa, paikalla lähinnä piirimestiksiin lähdössä olevat. Ja jotenkin mekin vaan huomattiin olevamme HiHan joukkueessa. Hups. Mennään ALOon, koska ei olla viel kisattu AVOssa. Ja aivan liian laiska olen ollu muutenki TOKOn osalta tänä kesänä. No mut noi ALO-liikkeet meidän pitäis kyl osata. Pitäis. 

Alussa otettiin 3 minuutin paikkamakuu ja Pyry oli siististi paikallaan. Sen jälkeen menin itekseni nurtsille tekemään liikkeitä, ajattelin säästellä anturoita. 
Seuraaminen meni ihan jees ja liikkeestä maahankin, mutta liikkeestä seisomisessa pamahti taas maahan. Ja luulen, että sanoin sen vähän matalalla äänellä, kuten teen maahanmenossa. Niinpä otin uudestaan parikin kertaa ja ihan priimasti, Lilu katsoi. Mun tarttee olla tosi tarkkana miten kummankin sanon.
Luoksetulon otin kuitenkin viel kans hiekalla, Saijan piti käskyttää, mutta siinä vaiheessa kun Saija sanoi "käsky", Pyry lähti eikä tienny minne olis pitäny mennä, raukka parka meni ihan sekasin Saijan äänestä. Piti sit vaihtaa käskyttäjää ja sit meni hienosti. Vähän polkasin jalkaa sivulle ennen, ettei ihan törmää jalkaan. Pitää taas vähän muistuttaa.

Ihan vikaks (paras palkka) otin pari noutoa. Hyvin palauttaa ja irrottaa, mutta pikkasen liian lujaa menee kapulalle. Lisää treeniä vaan.

Eli kait täs tarttee ruveta treenaamaan. Ekaks noi ALO-liikkeet, sitten piirimestiksien jälkeen ruvetaan tekee AVO-liikkeitä ja tunnistusnoutoakin pitäis alotella. Sen opettelu kiinnostaa todella.

Ja huomenna pitkästä aikaa aksakisoihin. Kääk.

8.8.2013 Aamutreeni ja iltatreeni

AAMUTREENI JA ILTATREENI

Aamuysiltä treenaamassa Saijan ja Jennin kanssa. Hikinihkeä oli silti, vaikka yritettiin välttää kuuminta aikaa.
Saija puhui jostain Pyryn hienoista linjoista, mutta min en oikeen ymmärtäny, kun minusta oli monta korjattavaa kohtaa.

1) Heti alkuunsa oli parempi tehdäkin vastakäännös paikaltaan kuin liikkuvana. Muuten vähän valui kuitenkin.
2) Kontakteilta tuppasi varastamaan, rontti. Siis lähtee mukaan liikkeeseen. Enää ei tomera äänikään ole niin tehokas. Mitähän sitä keksisi.
3) Keinulta paras ohjaus takaaleikkaus, vaikka siinäkin oltava tarkkana miten sen tekee, muuten tuli kielto.
4) Putkesta takaakierron hyppää liian läheltä. Ei auta, vaikka yrittäisin heittää kädellä kauemmaksi, hyppää silti läheltä.
5) Puomin jälkeinen hyppy vähän sivuttain, vaikea, takajalat pudottaa riman.
6) Kepeille keksi jättää monta kertaa vikan kepin väliin. Taas varmaan liikkeestä johtuen.
Siinähän noita.

No ei nuo aamusella nyt niin epätoivoiselta kuitenkaan tuntuneet, vähän masentavalta ehkä. Yksi toisensa jälkeen tuli vedettyä uusiksi ja korjattua.
1) Paikaltaan tehty vastakäännös vaan käänsi paremmin. Hyvin haki siitä kepeille, siihen ei paljoo ohjausta edes tarvii.
2) Nyt otettava kuuri kontaktien vahvistusta. Palkkaa. Palkkaa. Hämyjä.
3) Takaaleikkauksen ajoitus ja sopiva suunta, ei liikaa eikä liian vähän. Päästettävä koira kunnolla edelle.
4) Takaakiertoon laitoin siivekkeen avuksi, että hyppäis kauempaa. Välillä takaakierrot kuitenkin ihan jees. Hyvin ainakin lähtee sinne, kauempaakin.
5) Kävin pyöristämässä hypylle menoa, sai helpommin hypättyä. Tosin silloin jään itse vähän jälkeen.
6) Kepeillä vaan katse loppuun asti ja ohjaus seuraavalle vasta, kun kepit suoritettu. Tämä oli vähän ihmetys, kun kepit on olleet aika hyvällä mallilla, voi sanoa, että aina suoritettu loppuun asti.

Sain ehkä kymmennennellä kerralla, kun Saijakin oli jo lähtenyt niin vihdoin nollalla läpi. En kyllä tajunnu, että tää olis meille noin hankala.

Ja iltatreenikin näytti ihan sopivan haastavalta. Puomi-putki-erottelut meni kaikki oikein. Mutta sitten putkelta tiukka käännös hypylle (n.4,5m) ja siitä vielä jatkui taas vähän suoristamalla pituudelle ja vielä yhdelle hypylle ennen putkea. Tähän meinas Einari Epätoivo lopulta tänään iskee.

Ensin puomilta lähetys luvan kanssa. Sekin tuntuu hassulta sanoa "tule" ja lähettää poispäin putkeen. Siihen vielä putkijarru. Pelkällä merkkauksella ei osaa kääntyä hypylle, niinpä jouduin jäämään pyöristämään Pyrylle parempaa linjaa ja sen takia niin pal myöhässä seuraavilta, että ohjaus lähes mahdotonta. No sitten kokeiltiinkin niin, että menenkin hypyn taa ottamaan vastaan ja saisin siinä jarrutettua ja käännettyä. 

Ounou, oli siinä tekemistä, ja ärsytys, kun muut tuntui pystyvän tekemään kaiken ihan normisti. Mun tartti oikeen pohtii jo kumpaa puolta puomia meen. Ja vähän joka kohdassa jarruta, pyöristä, jarruta jne. En vielä osaa valita sitä parasta ohjausta aina, tuokaan kohta ei olis tullu mulle kisoissa edes mieleen. Ehkä mä kiitän vielä joku kaunis päivä, kun osaan valita oikeat ohjaukset ja nää kaikki onnistuu. Mutta siihen menee viel jokunen aika.

Muu rata sujui aika ookoo. Pyöristykset osasin tehdä suht oikeassa kohtaa. Ja piti vaan uskaltaa ohjata, vaikka jälkeen jäänkin. Mutta niin kivaa, kun saa taas treenata. Lopussa huomasin, että Pyryllä takatassujen antureissa pienet ohuet kohdat. Kalaöljyä jo saa joka päivä, mutta nyt pitää viel rasvata, kun on näin kuivaa ja kuumaa ollut, niin anturat on kovilla.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

6.8.2013 Paimen vai paimennettava?

PAIMEN VAI PAIMENNETTAVA?

Jaanan kanssa lähettiin Somerolle paimentamaan. Ihanaa olla lomalla ja tehdä kaikenlaista. Viikko ei vaan taida riittää siihen kaikenlaiseen. Mutta edes jotain, niin tänään mentiiin sitten paimentamaan.

Tänään me käytiin vähän kuumana, kuten ilmakin. Monta kertaa, kun Pyry pääsi lähelle lampaita, niin seuraavassa hetkessä se oli jo rynnänny eteenpäin ja napannu villoista kii. Että muutamat villanäytteet tuli otettua, vaikka mä yritin kyllä sanoa, ettei nyt tarvita, kun on näin kuumakin. Noloo.
Ja sai oikein tosissaan käskee maihinkin. Korvat kans vähän kadoksissa. Hakeutuu mun luo kysyvän näköisenä, mutta sit ei oikein kuitenkaan tahtonu totella maahan- tai seis-käskyä. Lopussa pyysin jo "saanko jo lopettaa?" 

Välissä Pyry kävi mutalammessa uimassa. Sinne juoksi samal viisii, ku Klossnereiden koirat. Siellä ne oli kaikki sulassa sovussa. Ihmelammikko, vaikka näytti tosi mutaselta, niin ei koira kuitenkaan haissut yhtään miltään, eikä ollut likainen.

Toisella kierroksella mä tuskailin jonkun aikaa ja sitten annoin Marikan kokeilla. Olin kehän reunalla ja Pyry hakeutui koko ajan mun luo. Niinpä menin sitten lampaiden kans sinne keskelle ja Marika paimensi Pyryä. Meni välillä oikeinkin hyvin, vaikka tuppas hakee meikäläistä kuitenkin. Ja otti vähän nokkiinsa, kun Marika komensi pysymään loitolla.

Vaihdettiin sitten kuskia ja sitten vasta hiffasin (Marika sanoi), että mun pitää pitää Pyry musta loitolla. No sehän se ongelma olikin juuri. Pyry hakeutui koko ajan mun luo, eli lähestyi ihan liian nopeesti, niin jäin sitten aina lampaiden jalkoihin, kun jouduin Pyryä komentelee. Ja Pyry kun pääsi vauhdilla liian lähelle lampaita, niin kohta jo oli hampaanvälit villassa. 

Ja sehän alkoi sujumaan, kun vaan pidin pintani ja Pyryn loitolla itsestäni. Voi mammanpoika parka! Melkein näki kuinka aivoissa jotain raksutti. Lumellakin ekalla kierroksella korvat hukassa, mutta tokalla pääsi jo pellolle isompaa laumaa paimentamaan ja se näytti jo aikas hyvältä menolta. Aitaukseen pääsi yks Ruotsista tuotu 11 viikkonen pentukin, ja se meni kuin vanha tekijä. Melkein kateeks kävi, vähänkö makee. No meille aksa on ehdottomasti ykkönen, toko kakkonen ja tää tulee sitten kolmantena ainakin tällä hetkellä, kun ei olla muuta harrastettukaan. Että sen puolesta ei harmita yhtään. Paimennus on meille sellanen hauska lisä, mitä on välillä kiva tehdä. Ja kyllä meillä hauskaa olikin. 


maanantai 5. elokuuta 2013

5.8.2013 Lomalla taas

LOMALLA TAAS

Eilen oli jo vähän tylsää, mitenhän tän viikon loman saa kulumaan, varsinkin kun kaikki muut on palanneet töihin. Tylsää, koska ei olla Pyryn kans tehty mitään sen haavan takia. Mutta nyt se näyttäs olevan kunnossa taas. Jes. No onneks Jaana soitti iltasella ja pyys lähtee mökille uimaan ja mustikkaan.

Eka uitiin, jopa minäkin, Pyryhän nyt lähes asui vedessä. Jaanan mielestä koirat ui hassusti. Lumi ui kuin majava, koko selkä pinnan yläpuolella. Ja Pyry sitten taas peräpää pinnan alla. Niin tai näin, mutta Pyry ainakin ui, kun ei ollu tällä kertaa leluakaan mukana. Hyvää jumppaa.

Sitten lähettiin metsään poimimaan vähän mustikoita. Kaikkialla aikas rutikuivaa. Sanoin vaan Jaanalle, että kunhan ei törmätä kyyhyn. Pyry ja Lumikin olivat välillä ties missä, mutta ei onneksi nähty yhtään. Jaana löys pari hirvikärpästä, yäks. Saatiin ehkä yhteensä yks ämpärillinen mustikoita ja neljä kanttarellia. Ja taas uimaan, kun olo oli rämpimisen jälkeen taas vähän nihkee. Ja Pyryllehän nyt ei tartte sanoo, ku uuui... meni jo.

Voiko koira juoda vettä niin paljon, että tulee samantien läpi. Vai meneekö ihon läpi kuin teepussilla. Pyry nous vedestä ja seiso nelinkontin pissimässä, ja sitä tuli ja tuli ja tuli. Kotona vielä lenkitin ja sitä nestettä riitti. Sitten sisällä yhtäkkiä kusi lattialle, taas nelinkontin. Eihän sitä voi loputtomiin riittää. Iltamyöhällä vielä vein kaks kertaa ulos, ja yhä vaan...
No aamulla onneks jo normaali.

Otin Pyryn mukaan kentälle, kun ajattelin pikasesti maalata puupuomin kontaktit. Maalasin ja hiekotin ja sillävälin kun kuivui, niin vähän treenattiin. A, rengas, pari hyppyä ja kepit. Ai että oli kivaa "pitkästä aikaa" taas treenata ja kyllä Pyrykin nautti. Eihän me nyt paljoo tehty, kun oli niin kuumakin. Eli kontaktia, pari välistävetoa ja kepeille lähetystä eri puolilta. 

Sitten harjasin ylimääräset hiekat pois puomilta, maalasin ja kerättiin kimpsut ja kampsut. Ja sitten mä katoin maahan, että onko tuo keppi. No eiiiii, se liikkui, voi ällötys pieni kyykäärme kuviot selässä oli menossa kentän poikki. Ja hetki sitten oltiin juuri siinä oltu ja Pyrykin maannu ties missä. Puistattaa vieläkin. Yritin parilla kivenmurikalla heittää, mutta enhän mä osunu, kun en osu pallollakaan renkaan läpi. Se vaan meni sykkyrälle ja näytti just siltä, että kohta hyökkää (niin varmaan!). Mua rupes oikeesti tekee niin pahaa ja pelotti, että se jäi sinne ja lähettiin kotiin vapisee. Toivottavasti on jatkanut matkaansa ja kauas. Miten ei yhtään huvita tulla yksin enää treenaamaan.