maanantai 30. syyskuuta 2013

30.9.2013 Ekat hallitreenit

EKAT HALLITREENIT

HiHan talvikausi pyörähti käyntiin, kun hallitreenit alkoi. Ihanaa oikeestaan olla lämpimässä ja koira ja lelutkin pysyy puhtaina. Heli koulutteli meitä (neljä koirakkoa viidestä paikalla). Anu on Maxin kans kolmosissa ja me muut (2 isoo villakoiraa, espis ja Pyry) taidetaan olla ykkösissä. Ja tilaa oli yllin kyllin, kun vielä ei ollu toisella puolella ketään. Heli laittoi FB:ssä, että löysi oikein kivan radan, jota ei ehkä itse haluis mennä. Heh.

Rata oli kyllä aika haastava, mutta mä tykkäsin, kun se oli sellasta pyöritystä sinne tänne. Niistoja ja valsseja ja vastakäännöksiä, noita kaikkia monta kertaa. Tää tykkää. Eli koko ajan piti oikein skarpata, että pysyi kartalla. Eikä me hullummin mentykään. 

Kontakteilla ei sais yhtään livetä, muuten mä oon niin pulassa. Mitään muuta moitittavaa ei oikeestaan muistu mieleen. Pyry meni tunnetusti kovaa ja aavistuksen liiraili. On vissiin tottunut pitävään hiekka-alustaan ja nyt sitten pitäis tottuu taas mattoon. Mutta hyvin oli kuulolla poju ja kääntyi kuulemma hienosti varsinkin niistokohdissa. Eikä muuten rimojakaan tullu pahasti alas, ehkä pari. 

Toiselle puolelle tein Helin neuvoman harjoituksen, jossa viisi estettä on kuuden hiirenaskeleen päässä toisistaan. Ja tarkoitus oli laittaa Pyry takaakiertoon ja katsoa miten selviää siitä ja  pienistä väleistä. Aluksi oli niin kiire ja kova vauhti, että hyppäsi kaksi viimeistä yhellä kertaa. Mutta sitten laitettiin lelu sen verran lähelle, että sen oli pakko tsempata. Ja hyvinhän tuo hyppäsi, tosi hienosti. Ja takaakierrotkin meni selvästi kauempaa kuin yleensä. Oikeelta puolelta lähetettynä takaakierto oli himpun parempi kuin vasemmalta puolelta. Onhan ne koiratkin vasen- tai oikee-tassusia. Mutta ihan hyvä harjoitus, kun koira joutuu itse pohtimaan ja keskittymään, jospa se menis siten paremmin jakeluun.

29.9.2013 Vastakäännös ja AVO-hyppy

VASTAKÄÄNNÖS

Sonjalla jälleen, rata oli helpohko, mutta silti sopivan haastava. Aluksi sanoi, että Pyrylle on ihan omat suunnitelmat, että hevosillekin on. Ihan hyvällä sanoi, nauratti vaan. No ehkä meil on vähän pitempi laukka kun monella muulla.

Heti alussa olin suunnitellut ottavani kakkosella rimalla vastaan niiston tai päällejuoksunomaisesti, jotta saisin vähän jarrutettua, mutta ei, bad idea. Kunnon etäisyys kakkoseen ja tilaa Pyrylle ja antaa palaa. Toimi kyllä.

Parissa kohtaa valssi muuttui vekkaukseksi tai vastakäännökseksi. Vastakäännöksiä sain tehdä tämän tästä. Kuulemma niillä tulen paljon toimimaan, että ne kuntoon. 

Sitten taas lopussa persjättö tai takaaleikkaus muuttuikin valssiksi. Ja kulman kierto hypyllä meikältä tuli niistö lähes väkisin ja ihme kyllä ehdin silti valssiin taas ennen viimeistä hyppyä. Olen niin tykästynyt ja tottunut niistoihin, että oli vaikea muuttaa toiseen ohjaukseen. Mutta kokeiltuani pyöritystä, todettiin, että kun rintamasuunta vähänkin aukee, niin Pyry hyppää kauas, joten siihenkin paras vaan tehdä vastakäännös.

Vauhtia piisaa juu, että välillä itteäni vähän hirvittää, vaikken pelkääkään, että päälle tulisi. Mutta tuntuu, että tarttee jarrutella vähän väliä, ettei ihan lähde lapasesta. Ja vieläkin on vähän vaikea "hyväksyä" kaarroksia, kun ei käännykään niin tiukasti. Siinä vauhdissa se vaan on hyväksyttävä. Tarttee ottaa videokamera mukaan ens kerralla, kun itselle jää aina vähän sekava fiilis, niin näkis miten se nyt sit oikeesti menikään. 

Sonjan ohje, vastakäännökset kuntoon, ja niihin jos ei muuallekin ääntä lisää, niin on tehokkaampaa, eikä turhia jarrutella. Ja paras ohje ehkä oli se, että muutan omaa ajattelutapaani kauhistelusta "ajattelet vaan kun menee kovaa, että vau mikä vauhti, mulla on upee koira, joka menee miljoonaa". Jotain sinnepäin. Näin se on nähtävä, mennään eikä meinata, rohkeesti eteenpäin. Pyry ainakin, niin kyl mäkin sitte! :)

TOKOSSA AVO-HYPPY

Paikkamakuu 2 minuuttia piilossa niin hieno, vaikka koko muu rivi tartti apuja vähän väliä. Pitää lisätä aikaa pikkuhiljaa.

Odotellessa tein luoksetulon stoppeja, ollaan siinä vielä ihan alussa, mutta hyvin pysähtyi "top" ja lelu lensi. Lisäksi tein vähän seuraamista, liikkeestä pysähtymiset ja sitä eilistä kontaktitehtävää. 

Nyt  alotettiin ekaa kertaa AVO-hypyn treenaminen. Hyppää hyvin, mutta ei tajunnut yhtään mitä "istu"käsky tarkottaa. Sitten yritin sitä, että yksi käsky riittää, mutta ei kyllä tarjonnut mitään, oli ihan kysymysmerkki, niin sanoin sitten toisen kerran, eikä sekään tuntunut valaisevan. Sain sen sitten käsiavulla istumaan. Mutta vasta kotona tajusin (blondi), että miksen käyttänyt "back"-käskyä, jota käytän kaukoissa istumiseen. Ei tullu mieleen. Sitä paitsi se voisi olla hyvä, jos hyppää lähelle, että istuu taaksepäin. Hyppyä on vähän vaikea pilkkoa palasiin. Mutta tätä pitää oikein tosissaan miettiä ja kokeilla.

Aika kiva treenipäivä kaikenkaikkiaan. Ja taas kuulin kauttarantain kehuja, kuinka nopea Pyry on.

lauantai 28. syyskuuta 2013

28.9.2013 Vapun klinikalla

VAPUN KLINIKALLA

Tänään oli HiHan järjestämä Vapun motivointiklinikka, jossa oli aika hyvä kirjo erilaisia ja erirotuisia koiria ja vielä erilaisia "ongelmia". Mua jännitti jo se, kun en oikein tiennyt mitä asioita ottaisin esille, mutta Heli ja Anu lupas sit sanoo, jos en ite tiedä. :)

Otin sitten puheeksi seuraamisen, ja siinä vireen hallinta, kun menee matkalaukuksi. Vappu katsoi ja vähän totesi saman. Tiedän, että kyse on tietenkin koulutuksesta ja palkattomuudesta yms. mutta todettiin, että autan Pyryä koko ajan, sen sijaan, että antaisin Pyryn itse pähkäillä, mikä olisi varsin järkevää oppimisen ja toivotun lopputuloksen kannalta. Eli nyt vaan yksi käsky ja sen pitää riittää ja sitten odotellaan vaikka 5 minuuttia, että koira itse tajuaa homman. Jos meni väärin, "oho" ja uudestaan, eikä sen enempiä jutteluja. 

Otettiin sivulletuloja niin, että Vappu seisoo mun vieressä ja Pyryn pitäis tulla siihen väliin. Ja nyt en muista oliko tää vinojen sivuasentojen takia. Kun palkkaa ei tule, niin Pyry kiertyy enempi eteen kuikuilemaan olisko sitä siellä toisessa taskussa. Ja siinäkin pitäis tulla katsekontakti eikä kytätä palkkaa.

Sitten päädyttiinkin tekemään lelulla katsekontakteja, sellasta ihan perusjuttua mikä on oikeestaan kaiken perusta, että Pyry on mun sivulla, heitän lelun eteen ja oottelen kun ottaa muhun katsekontaktin, niin sitten saa vapautuskäskyn. Kyllä siinä meni monta pitkää sekuntia, kun Pyry tuijottaa vaan lelua eikä mua. 

Ja tän kaiken jälkeen otettiin vikaks hieno luoksetulo, jossa Pyry ei yhtään törmänny mun jalkaan, ja otti vikaks hienon katsekontaktin. Jes.

Tän kaiken pääpointti oli mulle kuitenkin se, että "älä auta, anna koiran tehdä/funtsia itse". Näinhän se pitäis aina tehdäkin, että koira saa itse pähkäillä, niin varmasti menee jakeluunkin paremmin. Muistais vaan.

Pointteja aamun luennolta:

Ilman ihmisen lupaa ei ole mitään kivaa maailmassa--palkkioiden hallitseminen. Ei torumalla "EI", vaan "tulepa tänne, tääl on kivempaa".

Osaa tehdä jonkun asian ja yhtäkkiä ei osaakaan--paineistunut jostain.

Palkat järjestykseen 1-10, syötävät, lelut, tekemiset
Mikään ei tule ilmaiseksi. Jos koiralle vaikea tai vastenmielinen tehtävä, palkka rankinglistan yläpäästä. "Tylsien" liikkeiden jälkeen vauhtiliikkeitä.

Yksi pyyntö riittää, anna aikaa miettiä, äänensävy tärkeä. Jos väärin "oho" ja uudestaan. 

Virittely ensin, koira hereillä. Uutta opeteltaessa vireys mahd. alhaalla, mutta sitten opeteltava myös muissa vireystiloissa. Jos ohjaajalla nousee vireystila, nousee se myös koiralla. Tarttuu.

Lyhyt leikki--pitkä rauhoittuminen. Opeteltava rauhoittumaan. Kiehuvan koiran kanssa ei tehdä mitään.

torstai 26. syyskuuta 2013

26.9.2013 Vikat ulkotreenit

VIKAT ULKOTREENIT

Muisti palaa pätkittäin, kun on rata, jota on ennenki tehny (18.8.). Ja melkein väittäisin, että nyt ei menny niin hyvin kuin silloin. About viiden esteen pätkissä tein, kun oli kouluttajallekki annettu ohjeet, että Pyrylle pätkissä ja käteen tuloa. Mitähän muuta meist on keskusteltu. Ihan asiaa. No pätkis olisin tehny jokatapauksessa.

Jarruttaa pitää vaan vähän väliä ja paljon tehokkaammin. Välistävetokohdan tuplasylkkäristä selvisin ihan hyvin, mutta sen jälkeen piti tehdä vastakäännös ja se valahti lähes joka kerta. Pyry kyllä taipuu vaikka miten, mutta nähtävästi en vaan osannut tehdä sitä oikein ja oikea-aikaisesti. Se vähän harmittaa, kun oon aiemminki huomannu saman. Kukahan sen mulle opettais oikein.

Yllätys oli, et kerkesinki pariin paikkaan, vaikka olin jo suunnitellu oikoreitit. 
Ei täst ny enempää tekstiä tuu, kun tää rata on jo käsitelty joskus elokuussa. Ja edelleenki samat jutut puuttuu, kunnon jarrut ja tehokkaampi äänenkäyttö. Miten noin helpot hommat voi olla niin vaikeeta toteuttaa. Pöh. 

maanantai 23. syyskuuta 2013

22.9.2013 Sonjalla + vähän tokoo

SONJALLA + VÄHÄN TOKOO

Sonjalla ihan mukavan oloinen rata. Ja sitten juutuin sellaseen kohtaan, ku putkesta kepeille. Pöh. Sitä on kyl sattunu tässä viimeaikoina ennenki. Pyry laukkaa ohi ja möykkää. Mielestäni olen yrittäny antaa tilaa ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta ei sit vissiin. Eli pitäs antaa kunnolla tilaa ja mennä sit vasta itte peräs. Eli kepeille rauha. Osaa kuitenki mennä vaik mistä kulmasta, mut putkesta tulee ehkä niin ampumalla, et mikäs se olikaan...jarru!

Hyvin hakee putketkin vaikka mistä kulmasta. Takaakiertoja hypyillä pelkäsin ehkä eniten, kun kun...ja sitten mulla ei siinä kohtaa ollukaan mitään ongelmaa. Rimat rupes tippuu vasta ku Pyry rupes olee aika väsy. Sonja totes, et Pyry taitaa olla just sellanen, joka tekee niin täysillä koko ajan, että väsyy sen takia nopeemmin. Ja oltiinki menty jo parikyt minuuttii. 

Yhes kohas hypyt about neliönä ja suht lyhyet välit, ni Pyryki meni yhen välin innarina. Ja taisipa ottaa seinästä vähän vauhtia, kun oli seuraava hyppy niin lähellä seinää (vähän samaa matskua ku putket). Moni koira ei oikein tahtonut mahtua niihin väleihin (tai siihen ekaan väliin). Mäkin otin taas ilmansuunnat käyttöön sen innarin jälkeen. No voipi olla, että jarruttaaki olis hiukka voinu.

Putken leijeröinti (piti mennä muuri siellä putken takana) meni hyvin ja muurinpalikatkin pysyi. Jes.

Kuulinpa juttuja, että Pyryä oli kehuttu jopa seuraavassa ryhmässä. Siis Pyryä. Olen kyllä aika otettu. Vaikka kyllähän mä sen tiedän, että Pyry on ihan super. 

TOKOA JA LIIKKEESTÄ SEIS

Tunnin pari himassa ja treenaamaan kentälle tokoa. Paikkamakuu piilossa 2 minuuttia ihan hienosti, vaikka vieressä häiriötä.

Sitten aiheeseen liikkeestä pysähtymisiin. Olin ihan varma, että tää me osataan aika hyvin, ainakin maahanmeno. Ja seisomisessakin oltava tarkkana vaan äänensävyn kanssa. Niinpä niin. Nyt tuli ihan uus juttu meille. Pyry meni maihin, kun Taina sanoi "käsky". Ja sama uudestaan ja jos ei menny, ni ennakoi hidastelemalla. Voi elämä, mulla on BC, oppii helposti, ennakoi helposti. Sen jälkeen seurautinkin vaan ja Taina toisteli "käsky" "käsky" "käsky"... 
Laitan Masan käskyttämään matalalla äänellä. Sitten on vielä kysymys kuinka saada seisominen yhtä varmaksi kuin maahanmeno. Pitäiskö mun muuttaa jotain. Hmm... Ja seuraaminen onkin sitten taas oma juttunsa. Mutta hyvä, että nuo ongelmat tuli esille treeneissä, tietää taas mitä treenata. Niin kai se menee, että kun yks juttu paranee, niin toinen juttu levähtää, ja mitään varmoja liikkeitähän ei ole olemassakaan.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

20.9.2013 Väsytreeni

VÄSYTREENI

Kummasti sitä piristyy, kun aamuneljältä tullut Prahasta Suomeen ja väsytti ja pää painoi, niin kyllähän aksatreenit aina jaksaa. Saija pyysi treenaamaan, niin tottahan toki, aina valmiina aksaamaan. Ja Miakin oli Vipin kanssa.

Rata sinänsä helpohko, vähän vaikeuksia tuotti takaakierrot. Hyppää niin läheltä, että se on lähes mahdottomuus pitää rima ylhäällä. Mutta tää juttuhan on ollut meillä aina vähän ongelma. Hyvin kiertää takaa kauempaakin annetulla käskyllä. Nyt vaan yritetään lelulla saada sitä kaemmaksi. Katselin kuinka Voltti hyppää takaakierron. Joutui sekin ihan tosissaan keskittymään hyppäämiseen siinä kohtaa, mutta näytti kyllä upeelta.

Pussi oli A:n vieressä ja ekaks ajattelin kokeilla, vaikka melkein tiesinkin lopputuloksen, etten ehdi mitenkään välistävetoihin. Mutta sitten kokeilin A:n leijeröintiä ja sitten kerkesin, nippa nappa, mutta kerkesin.

Lopuksi otin kontakteja. Puomi ja A menivät ihan hyvin, kunhan itse muistan vapautuskäskyn "tule". Mutta keinulla ei tule hiekalle asti. Väliäkös ehkä sillä, kun nätisti kuitenkin kontaktille pysähtyy ja sen verran päähän, että yhdellä askeleella olisi hiekalla. En nyt ota siitä valtavaa murhetta, katsotaan. 

Aika jännä, Saija kysyi alkuun mitä haluttais mennä ja tehdä. Sanoin, että kurinpitoa. Enkä kertaakaan joutunut oikeestaan kuria pitämään Pyrylle. Niin meni kuuliaisesti juuri niinkuin ohjasin. Aika alussa oli kulmanyli hypyt ja siinä takana putki kivasti hollilla, eikä kertaakaan meidän pojat (eikä tytötkään) menneet putkeen. Eka tein vastakäännöksen, mutta sitten totesin, ettei välttis sitäkään tarvii, niin mentiin ihan normisti valssilla. Piti vaan muistaa, ettei saa kättä niin hirveesti lennättää. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

15.9.2013 ATT:lla kaahailemassa

ATT:LLA KAAHAILEMASSA

1.rata  hirveä hylly
2.rata  hyvä rata, mutta muurinpalikka putosi (taas). Päästiin kuitenkin                     pronssille.
3.rata  jotain 15 virhepistettä, ois pitäny hyllyttää

Masennus.

Nyt vähän masentaa. Me kaahattiin tänään oikein urakalla Anders Virtasen radoilla. Eka rata suorastaan nolotti. Pyry meni kuin hullu, meni myös ohi ja vielä möykkäs päälle. Yleisöllä oli varmaan hauskaa. Nyt en edes muista mistä se hylly tuli, olisko ollut peräti 3 kieltoa eli ohimenoa. Ihan sama, hylly mikä hylly. Sen verran kovaa se menee, etten minä lopussa tiedä miten meni.

Tätä hyppisnollaa me ei oltais tarvittukaan. Hyppis oli niin passelisti ekana ratana, niin ajattelin ottaa sen, että saatais ylimääräset höyryt pois. 

Toinen rata oli taas ihan siisti, kuulemma ihan hyvännäköistä menoa. Mutta meidän paras ystävä muurinpalikka ei halunnu pysyä siellä ylhäällä kavereidensa kanssa. Mä kyllä vähän pelkäsinkin sitä, kun muuri oli sellasessa kaarteessa. Eikä tää rata menny yhtään hitaammin, vaikka alla oli jo yks höyryrata. Nopein vitonen ja kolmas sija. Nollalla oltais voitettu. Jälkiviisaus paras viisaus. Mutta etenemä 4,61 m/s ja varmistelin vielä alastulot kunnolla kontakteilla. 

Kolmas rata, eikä vauhti hiipunut yhtään. Tää oli sellanen juoksuagilityrata, jossa oli muutama 90 asteen käännös. Ekaan käännökseen mietin pitkään mitä teen. Ehdinkö tekee vastakäännöksen, vekkaanko, ja sitten keksin kauempaa käyttää vaan vasen-käskyä ja se pelitti hienosti. Seuraavaan 90 asteen käännökseen tulin takaaleikkauksella hypyn ja siitä putkeen, niin siinä saatiin rima alas. Ja mitä lie ne kaks muuta virhettä. 

Hyvin tuo kasvattaja meidät tuntee, kun kerroin vain tulokset, niin osasi heti sanoa että Pyrylle kurinpalautuskuuri. Eli ei mitään ruoskaa, mutta kun sanon seis, se tarkoittaa myös seis. Ja siltä se vähän tänään tuntuikin kurittomalta menolta. Eli nyt paljon käteen ja palkkausta siitä. 

Yksin on kyllä vähän orpona kisoissa, kun ei muita Hihalaisia eikä ketään muutakaan tuttua ollut kisaajissa. Mutta aina sieltä jonkun kanssa juttuun tulee. Tänään oli oikein mukava Bestseller-kelpien omistaja, joka jännitti myös koska kisasi ekaa kertaa. Lisäksi puhuin yhden vanhemman naisen kanssa lonkkien tekonivelistä. :)

TOKOSSA LUOKSETULO

Jaksettiin illalla vielä mennä tokoon, kun halusin näitä uusia juttuja tehdä.
Eka otettiin tietty paikkamakuu, ja mä otin ekaa kertaa niin etten  kurkkinut piilosta, vaan Satu näytti mulle peukkua. Otettiin kyl vaan 2 minuuttia, mutta uskon että se minuutti lisää menee ihan yhtä hyvin. Elikkäs hyvin pysyi, oli kyllä mennyt jossain vaiheessa lonkalle (Satukaan ei ollut huomannut milloin). Mutta aika hienosti, kun Iitua käytiin vieressä palkkaamassa, kun ei meinannut pysyä ja toisella puolella sellanen pieni ruskea (joku outo rotu se oli en muista) elohopea, joka ei pysynyt yhtään paikallaan. 

Pyryllä tuntui eilen olevan muutenkin hyvät hermot, kun se pieni ruskea päästettiin irti, niin eihän se omistajan luoksetullut vaan juoksi ihan hulluna ympäri kenttää ja jostain syystä se ihastui isoon mustavalkoseen ja otti oikein vauhtia, kun hyppäsi päin Pyryä. Monen kerran jälkeen Pyry toki sitten vihdoin pienesti murahti, että "nyt kakara, painu...".

Luoksetuloa treenattiin sitten kiertämällä siivekettä. No eihän siinä menny ku kaks kertaa, kun jo ennakoi stoppia. Sitten välillä läpijuoksuna vaan. Vielä käytin molempia sekä kättä että ääntä. Kumpikohan niistä sitten on tehokkaampi. Mutta pallolla aika hienosti pysähtyi. Tein sen jo pienellä viiveelläkin, että pallo ei ihan heti lentänyt. 

Treenin jälkeen käytiin vielä sekottamassa Jaanan kämppä, kun Pyry oli kuin pieni lapsi innoissaan Lumen lelulaatikolla. Kävi sieltä yksitellen hakemassa aina lelun. Ja niitä oli paljon. Ja niitä oli sitten myös ympäri kämppää. Ja aika monessa oli ääni. Ja yhtäkin palloa vingutti vaikka kuinka kauan. Pyry katsoo silmiin ja vinguttaa. Ja me naurettiin kippurassa. Mun pätevä kaahaaja muksu!

lauantai 14. syyskuuta 2013

14.9.2013 Angelicaa

ANGELICAA

Tänään oltiin Angelica Leimanin tokokoulutuksessa. Ajattelin ehdottomasti ottaa esille seuraamisen. Sitten tuli puheeksi taas nouto (niinkuin monen monta kertaa aiemminkin) ja vielä päätin ottaa jonkun uuden AVO-liikkeen ja se oli sit luoksetulon stoppi. Tuli vaan niin paljon asiaa, että toivottavasti muistan lähes kaiken, kun asioita pilkottiin pienempiin osiin, ja niille osille ehdotti omat harjoituksensa.

Seuraamisessa Angi huomasi heti mun vasemman käden, kuinka se nousee heti liikkeelle lähdettäessä. Se ihan kokeiltiin, että mahtuuko hyvin heilumaan, kun on korkea koira, ja ihan hyvinhän tuo mahtui. Nyt kun vaan muistan pitää sen alhaalla jatkossa. 
Se mun ongelmahan oli se "matkalaukkuseuraaminen", josta innokkuus puuttuu, ja osittain sen arvelin johtuvan palkattomuuden puutteesta. Ja kyllä siitä ja siitä, että en oo vaatinut ehkä tarpeeks. Mä oon vaan ollu niin onnellisen tyytyväinen, kun ollaan opittu jotain (aloittelija!). Ja nyt sitä huomaa miten palasiksi sitä saa laittaa kaiken. Olisinpa vielä tarpeeks ahkera. Niin siitä palkkaamisesta. Pyry kuulemma seuraa oikein nätisti, kun mä puhun sille kannustavasti. Joo olen huomannut. Myös mulla on monesti kädessä ollut namia tai lelu. Ja kisoissa se ero on niin suuri, kun siellä ei voi puhella eikä palkata liikkeessä. Sen takia asento/asenne latistuu ja siitä tulee matkalaukkumaista. Nyt vaan pitää pyrkiä pääsemään palkasta eroon pikkuhiljaa.
Ja se tapahtuu siten, että teen lyhyitä pätkiä, käsi alhaalla, suu kiinni ja kun seuraaminen on sellaista kuin haluan, palkkaa. Välillä kehumalla, välillä lelulla, välillä namilla. Ja kun se ei ole, höpö höpö, uudestaan. Vaadi. Seurakaverin (toisen Sarin) blogista just luin yksinkertaisen asian. Oikein lamppu syttyi mulle. Kun eräs tuomari oli sanonut "sulla on ton rotunen koira, vaadi siltä". Ja niinhän se on. Pitäis vaan vaatia, eikä tyytyä vähempään.
Vielä Angi kehotti ottamaan vauhdista seuraamista, että se into säilyisi paremmin eikä latistu heti perusasennon kautta.

Sitten otettiin väliin vähän uutta, kun halusin tietää miten kannattaisi aloittaa luoksetulon stoppi. Ensin kierrätin Pyryä puun ympäri ja luoksetullessa heitän pallon ja samalla sanon "stop". Ja aika lähelle saa päästää ensin, että apujen vaikutus on tehokkaampi. Ja siitä pikkuhiljaa vaatimalla enemmän ja kauempaa. Toiseen treeniin tarvitaan avustaja, joka palkkaa koiran taakse esim. pallolla. Ja jossain vaiheessahan päätettävä kumpi on vahvempi käsiapu vai ääni "stop". Tässä liikkeessä tulee herkästi ennakointia ja pitää vaan tarkkailla kun sellaista ilmenee, niin vaihtaa treeniä vauhtitreeniin läpijuoksuksi.

Kolmantena otettiin sitten vielä noutoa. Otin vain metallin mukaan, kun ajattelin, että kuulee paremmin, kun korjailee kapulan asentoa ja puisissa on niin paljon hampaan jälkiä. Ja Pyrylle sillä ei tunnu olevan merkitystä onko puinen vai metallinen, kapula on jokatapauksessa sen suosikki. 
Lähettiin heti liikkeelle perusasennosta, koska Pyry on tässä liikkeessä niin etukenossa alhaalla valmiina. Siihen vois kokeilla temppua, jossa Pyryn pitää nenulla koskea mun käteen ja samalla saada asennon ylös. Taas vaadi (nää on kyl mun omia huomioita).
Huomattiin myös, ettei pureskelu/korjailu liity nostoon, vaan se tapahtuu jo loppumatkasta. Angi epäili josko se voisi johtua siitä, että on epävarma kapulan kanssa sivulle tulosta. Siihen otettiin läheltä kapulan kanssa sivulle eri kulmista ottamista. Ja siitä asteittain kohti lopullista. Siinä piti hyvin kapulasta kiinni korjaamatta. 
Lisäksi otettiin vielä vauhdissa noutoja. Pidän Pyryä kaulapannasta kiinni, heitän kapulan, heti kun nostaa siististi, vaihto leluun (veto/narulelu hyvä) ja hirmu kehut. Olenhan ottanut nostoa/noutoa siten, että kiertää kapulan eikä ota suorilla. Siinä voi myös auttaa, että lähettää kapulalle sellaisesta kulmasta, että laippa on koiraan päin, jolloin se on helpompi ottaa kiertämällä. Ja siitä taas asteittain vaikeuttaa. 

Varmaan joku asia unohtui, pitäis olla kirjuri mukana tai nauhuri/videokuvaaja. Ja voi olla et noissa mun selostuksissakin asiat on menneet vähän ristiin. Mutta näillä suurinpiirtein mennään. Hommaa riittää. Angelica kehui Pyryä; innokas, vauhdikas,aina valmiina ja pää kunnossa, kun pystyy kuitenkin rauhoittumaan hyvin välillä ja vaikka olisi silmää, niin sopivan vähän. 
Pyry ja minä tykättiin, oli oikein antoisat kolme varttia.

torstai 12. syyskuuta 2013

12.9.2013 Voihan vauhti

VOIHAN VAUHTI

Nyt en valita siis vauhdista, ihanaa et sitä on. Mutta mutta...se pakottaa tekee ennakoivat ohjaukset niin niin ajoissa ja välillä niin niin kaukaa, että se on kuulkaa toisinaan aika vaikeeta. Ja ohjaukset takaa on päivän sana meillä, vaikka niin tahtoisin myös edestä ohjailla.

Anu laitto meille Saviojan ykkösen radan, ja kyllä se meille oli melkonen vauhtirata. Ja paris kohdas oli säätämistä. Toinen kohta oli putkesta kahdelle hypylle ja ne välistä ja toinen kohta suorasta putkesta ikäänku poispäinkäännöksella tms. vippauksella hyppy ja taas takas putkeen.

Välistävetokohdassa oli treenaamista siinä, että a) sain Pyryn jarruttamaan  ja b) tuleemaan lelukäteen. 
Mitkään pikkusuhinat eikä "tähän,tähän" ei vaan toimi. Sille pitää melkeen iskee nyrkki nenän eteen, et hei nyt vähän jarrua oikeesti. Samoin mun camel-mies tekee herkästi niin, et esim. välistävedossa tai sylkkärissä, vilasee "veto/lelukättä" mut kääntää samantien katseen pois ja ja eiku menoks. No oon varmaan antanu periks ja opettanu sen noin omatoimiseks. Oma vika. 

Elikkäs nyt käteentulotreeniä kuuri, samoin jarrutreeniä, tosin se taitaa olla meillä ikuinen projekti. Siinä poispäin tms. kohdassa kerran rääkäsin vähän terävämmin ja avot koirahan kuunteli. Jaksais vaan siellä täällä komentaa terävämmin ni ei lentelis ihan niin holtittomasti. 

Lauantaina lupasin mennä Angelikan tokokoulutukseen, kun siellä kuulemma vielä paikkoja täyttämättä. Varmaankin taas kerran otan ainakin seuraamista ja sitten vois ottaa jonkun uudehkon AVO-luokan liikkeen.
Ja sunnuntaina Lietoon aksakisoihin. Olisko ihan mahdoton ajatus selvitä niistä radoista ja vahingossa vaikka nousta kakkosiin. Saapi nähdä. 


11.9.2013 Saija-treeni

SAIJA-TREENI

Sain tuurata Anua valmennusryhmässä. Olin koirien kanssa lenkillä, kun tajusin, et shit se treeni tais alkaaki jo 18.30. Ja eiku kaasu pohjaan ja kentälle. En myöhästyny ku 40 minuuttii, ja toiset viel tutustu rataan. Mut en tykkää olotilasta, jossa olen myöhässä, koska sit olen valmiiks hermona. Ja kyllä meinas itku päästä siinä olotilassa, kun näin radan. Se näytti ensin niin niin vaikeelta, että aattelin, et ehkä me vaan katotaan ku muut menee. Mut katottuani muita hetken aikaa, aattelin et no opetellaan 15 estettä, siinä on meille yllin kyllin, hyvä jos päästään siitä alusta pidemmälle. 

Saija neuvo alkuun niin hyvin, että sehän meni melkeinst hyvin. Ei saanu yhtään heilauttaa kättä, tai koira olis lukenu 50 cm:n päässä vieressä olevan putken. Hyvin meni takaakiertoon ja ite pääsin aika hyvin altakin pois. Epäilinki ehtimistäni vastakäännökseen hypyn lähelle, ja teinki sen sit aavistuksen kauempaa. Mutta sekin onnistu, herranen aika! Tai ainakin koira meni esteet oikein, tyylistä en tiedä. 

Takaaleikkaukset ja siitä kääntymiset ja irtoomiset meni hyvin. Aika kivat kurvit mennä Pyryn kanssa, kun antoi vaan mennä. Mutta jarruttelu välillä unohtui. Sen takia tuli taasen lentokeinu. Kontaktit pitää ottaa nyt tosi tiukasti, muuten varastaa. Olispas kotona joku kontaktin palanen ees. 

Ja hei yhtäkkii olinki esteellä numero 15. Ja vielä ehdittiin pari lisää, tosin siihen pariin se sit jäikin. Tuli sen verran vaikea käännös, etten minä eikä Pyrykään osannu sitä. En ees tiedä mikä sen nimi oli, ehkä joku vippauspoispäinkäännös tms. mut meille ihan uutta. Saijakin koitti Pyryllä, eikä Pyry osannu lukee sitä käännöstä yhtään. Eikä kyl taas jarruttanutkaan. Menee vaan omia polkujaan, omin päin, oikee camel-mies. 

Ai kuinka olikin kiva treeni!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

8.9.2013 TK1

TEEKOOYKKÖNEN

TK1 suoritettu elikkäs kolme ykköstulosta ALO-luokasta. Ei ollu alunperin tarkoitus hankkia kolmea ykköstä (vaan mennä suoraan AVO-luokkaan), mutta kun piirikisoista tuli se ykkönen, niin ajattelin, että hommataan se kolmaskin. Kun en itse koskaan ehdi/katso pisteitä, kun olen kehässä, niin tuntui, ettei se nyt ihan niin hirveen hyvin mennyt, varsinkin kun yksi liike meni nollille. Mutta olihan se ihan hieno rivi kuitenkin tulokset nähtyäni: 
10, 10, 9, 8,5, 10, 10, 0, 9, 10 Yhteensä 170 pistettä ja sijoitus 3./9
Tuomari Riikka Pulliainen, oikein mukava tuomari.

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 10

Seuraaminen kytkettynä 9
     Seuraaminen välillä hyvää ja välillä näyttää jätättävän.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
     Ja ekan kerran ikinä sitten jätättikin hetken.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10
     Jee se auttoi, kun otin aamulla pari kertaa ja heilautin jalkaa sivulle, ettei      törmäis. Hirmuvauhdilla törmäämättä, jihuu!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
     Voihan nolla! Maihin meni uudelleen. Olis saatu ihan hirmu pisteet, jos tää      olis onnistunu. No tätähän toko on, aina ei onnistu, vaikka osaakin.

Estehyppy 9
     Hienosti hyppäs, mutta epävarma perusasento, annoin sit vissiin 
     uudestaan käskyn.

Kokonaisvaikutus 10
     Tuomari tykkäsi koirasta ja meidän yhteistyöstä ja mun sopivasta
     määrästä palkata koiraa. Sanoi kyllä Pyryä työnarkomaaniksi. ;)

Nyt ei oo sit enää ALO-luokkaan menemistä. Pitää opetella AVO-luokan liikkeet. Ne on kyl aikalailla samoja liikkeitä, mutta on siellä meille vähän uuttakin opeteltavaa. Tarttee ottaa iltalukemiseks säännöt, että tietää mitä.

Seuraamisessa ja palkattomuudessa (syy-seuraus?) on petrattavaa ja varmaan monessa muussakin liikkeessä. Perusasennoissakin, mutta tänään ne meni paremmin, koska vasta viimeisessä liikkeessä epäröi istumista. Ensin olin vähän pettynyt, mutta kyllä olen niin tyytyväinen nyt. Mulla on terve, ihana, työnarkomaani koira, jonka kanssa on kyllä kiva tehdä ihan mitä vaan. 

torstai 5. syyskuuta 2013

5.9.2013 Takatakataa

TAKAALEIKKAUKSIA

Anu laittoi meille Ruokosen takaaleikkaustreenin. Ei paha ollenkaan. Rimat pysyi ja muutenkin meni ihan hienosti, paitsi...

...muurilta okserin kautta kepeille. Meni pari kertaa ohi, kun oli liikaa vauhtia. Ja vaikka sanoin "kepit" jo kun oli okserille hyppäämässä, niin eipä tuo pahemmin vauhtia hidasta. Taisi siltikin mennä kerran ohi. En ymmärrä. Eikö pelkkä "kepit"käsky riitä. Tokihan voisin vähän enemmän rikkoa rytmiä, jos kerkeen. Jäikö multa käsillä näyttämättä. Mun mielestä toi on kuitenkin Pyryn tehtävä hoitaa homma.

...kahden hypyn välistävedon (takaa) kautta pituus, hyppy ja tietenkin ei se putken pää, mikä oli suoraan edessä. Ja siis mähän en juurikaan kerenny ku just pituudelle. Takaaleikkauksella pituuden jälkeen jyrkästi, mutta ei, Pyry meni väärään päähän putkee. Sitten ajattelin taas huutaa "oikee", mutta ei. Yritin vaikka kuinka monta kertaa, niin ei. Ihan kuin ei olis kuunnellu pätkääkään mitä huutelin. Ihan possuili varmaan. Siitä kuulemma näki jo kuinka pituudelta pongas sen väärän pään putkee. Onko liian estehakuinen ja omatoiminen. Hyvin meni paimennuskin omatoimisesti, ni miksei aksakin. Ehkä mä opetan sille vaan numerot, kert on niin omatoiminen. Vip meni sen kohdan kuulemma hyvin, koska kysyy koko ajan. Pyry vaan menee kysymättäkin. Tai ehkä en vaan osannu kertoo tarpeeks selkeesti minne haluun. Ei sitä nyt ainakaan sen aikasemmin enää voinu kertoo.

No joo ääntä olisin voinu käyttää enemmän. En oo vieläkään oppinu. Ei tuu,  ei, varsinkin, kun on yleisöö. Jostain syystä. Sama koskee palkkausta. Heitän kyllä lelun, mutta kovaäänistä kehumista ei vaan tuu. Sain kentän laidalta moitteita siitä ja tottahan se on. Mutta sitten kun oon yksin kentällä tai takapihalla, ni kuulisitte vaan sitä kiljumista.

Kontaktit olis voinu ottaa paremmin. Nyt oli koko ajan siinä hilkulla, että varastaa. Mun piti ottaa erikseen, mutta se nyt jäi tekemättä. Mä nyt pohdin tässä yhtä käännöstä, vaikka muuten Pyry meni monta asiaa hurjan hyvin. Ne rimat pysyi, kontaktit otettiin ja tehtiin kuitenkin ihan kimpassa rataa. Kaikin puolin kiva rata. 
Ai niin, pienellä kävelyllä tein Anun kertoman takaaleikkaustreenin. Laita koira istumaan, mene selän taa seisomaan, vaihda puolta ja koiran pää pitäis kääntyy aina. Ja palkkaa. No ei tietenkään mitään ongelmaa, hyvin kääntyi. Mitenköhän se treeni jatkuu, että saan kovassa vauhdissakin kääntymään. Ehkä pitää ottaa se lempinimi "pyryperkele" käyttöön.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

3.9.2013 Omatoiminen lammaspaimen

OMATOIMINEN LAMMASPAIMEN

Jaana pyys mua mukaan paimeneen ja kivaa vaihteluahan se on. Kyllä on maaseutu kaunista. Aurinko paistoi ja luonto rupee vaihtamaan väriä syksyyn. 

Päästiin ekaa kertaa oikeen isolle pellolle ja lammaslaumakin oli aika suuri. Kyllä eka ajattelin, että onko Marika nyt ihan varma, että haluu kaikki lampaat pitkin peltoo. Pyry kuitenkin selkeesti halus sinne laitumen puolelle jo siinä ootellessa, niin vähän pelkäsin minkälaisen spurtin se ottaa ja haukkaako se isonkin palasen. Marika tuli sinne pellolle meitin kaa. Mulla oli keppi kädessä ja oikeestaan muuta en sanonut kuin "mene vaan" koko ajan. Paikoitellen siinä jo väläytteli paimennustaitojaan, mutta tuppasi kuitenkin tulee aina mun luo kyselemään, kun sanoin jotain. Mammanpoika. Kun pääsi liian lähelle, se oli liikaa ja sitten olikin villat suussa.

Toisella kierroksella sinne pellolle meni vain minä ja Pyry. Ja mun tehtävä oli vain kävellä lampaita kohti tai kanssa. En saanut sanoa mitään, en edes kehua (ennen kuin ihan lopussa). Ja olihan hienoa katsoa, kun Pyryn päässä raksutti ja se lähti paimentamaan. 
Pysyi sopivan matkan päässä, no pari kertaa meni liian lähelle. Enimmäkseen laukkasi lauman ympäri, mutta myös vaihteli suuntaa. Haki lauman aidan vierestä ja toi ne minulle. Laittoi kerran lauman puoliksi, paimennettiin hetki puolikasta laumaa, sitten vietiin takaisin ja paimennettiin taas isoa laumaa. 
Kierrettyään puolikaaren tai kokonaisen, meni paimenmaisesti maihin. Siis niin siistii. Ja kaikki tämä ilman mun ohjeita, ei suullisia enkä edes kädellä näyttänyt.

Pyry on iso mies ja tarttee tilaa. Pienessä pyöröaitauksessa tulee ahtaanpaikan kammo ihan selkeesti, tää oli siis mun diagnoosi. Toi niin sopi Pyrylle tuo aakeella laakeella meneminen. Ja jos vielä paimeneen tänävuonna mennään, niin tällä mentäis jonkun aikaa. Käskyt kehiin vasta jonkun ajan päästä, ettei taas mee siihen koomaan, että tuijottaa vaan mua kysymysmerkkinä. Ja Marika oli sanonut, että mun kannattais ottaa sellaset käskyt peliin, joita ei käytetä aksassa tai tokossa. Elikkäs se on lontoota sitten.

Lumikin meni hienosti. Vei laumaa kujan läpi. Ja toisella kierroksella opettelivat isoja kaaria. Marikakin meni sillä ja Lumi meni maahan varsin kuuliaisesti. Vielä kun Jaanakin saa tuon maahan-käskyn oikeesti tarkottamaan sitä, niin avot, se voi mennä vaikka kisaamaan.

maanantai 2. syyskuuta 2013

2.9.2013 Zeljko

ZELJKON OPISSA

13 esteen rata, jossa muutamassa paikassa vaihtoehtona joko valssi tai persjättö. Siihen ekaan kohtaan olinkin suunnitellu persjätön, koska luulin, että mulle tulee niin kiire, etten ehtis mitään valsseja vääntää. Väärä luulo. Vaikka Pyry menee kovaa, niin silti ehdin jopa odottelee paikoitellen. Ehkä se hankaluus välillä tuleekin siitä, kun on sitä aikaa odotella, niin sitten ei aina osaa oikein ajoittaa/rytmittää ohjausta, ja sitten yhtäkkiä oletkin myöhässä. Oho.

Muualle olin suunnitellut tekeväni valsseja. Ja niihin kohtiin kokeiltiinkin persjättöjä. Enpä ole tehnyt persjättöjä viime aikoina kuin kontaktien alastulojen jälkeen, että pysyis kontakteilla. Ei ne hassummin menneet persjätöillä, mutta ehkä valitsisin edelleen ne alkuperäiset suunnitelmani loppupeleissä. 

Nämä persjätöthän vaativat irtoavaa koiraa, ja sehän se mun pelkoni välillä onkin, että Pyry irtoo vähän liiankin herkästi. Tällä kertaa meille sopi suhteellisen hyvin rata, jossa oli pitkät välit (sivuttain), koska Pyry pitkillä loikilla kaarrattaa helposti, eikä silloin tartte käydä auttamassa hypyille, kun se jo on nenän edessä. Juu kaarrattaa juu, ja silloin ei oikein käänny, mutta Saija keksi että miksen käytä oikeaa ja vasenta, kun Pyry kerran ne osaa. Jes. Hyvin pelitti. 

Pyry kyllä vähän possuilee ja menee tuhatta ja sataa ja menee mun käsien välistä, kun ei muka tajuu jarruttaa. Yrittää kuitenkin väistää, eikä tuu ihan vaan päin sentään. Pitäis suuttua oikein kunnolla ja minä kun en just sitä osaa kovin vakuuttavasti tehdä. Yritin, ja kyllä se jonkun verran sitten jarrutti ja valssi oli helpompaa. Mulla oli sellanen olo, että pitäis jarrutella enempikin, mutta taitaa olla Zeljkon mieleen, että antaa mennä vaan. En tiedä. 

Ei tarttis mennä aina niin lähelle esteitä. Alussa juuri kahden hypyn jälkeen 90 astetta kolmoselle oli mulle vähän ihmetyksen aihe. Ensinnäkin piti olla menosuuntaan kolmoselle ja siinä kohtaa rupee hirvittää se vauhti, että nyt sitten lentää ja pitkälle. Mutta kun en mene ihan niin lähelle, niin kyllähän tuo kääntyi. Mutta se, etten olisi saanut liikkua ollenkaan siinä, siihen en pystynyt. Jotenkin musta tuntuu, että kyllä siinä nyt jonkunlainen liike esteelle päin pitäis näkyy. Hmm...

Saija istui kentän laidalla levottoman näköisenä "antakaa mun kokeilla". Sanoi, että mun ja Helin pitäis treenaa yhdessä, kun meillä on ihan samannäköstä menoa (mennään kovaa heikoilla jarruilla). Eiköhän siihen kuitenki tarvita kouluttaja kans. Ainakin se olis edistymisen kannalta aika oleellista. Hih.

Mutta vaikka taas mentiinkin uudestaan uudestaan, niin Zeljkon koulutuksissa on aina hauskaa, meni niin tai näin. Thanks again!

1.9.2013 Tokoilua

TOKOILUA

Aiheena seuraaminen, Marilta neuvo kokeilla seuraamiseen (ettei jätättäisi) hihnalla. Pieni nykäys, kun näyttää jäävän. Toinen neuvo tehdä ympyrää tai neliötä, jolloin hakeutuu paikkaansa enempi. Ja vauhtia vaan myös, niin joutuu oikeen tsemppaamaan.
Luoksetulon tein ja niin hienosti, ei osunut yhtään mun jalkaan. Kunhan silloin tällöin muistuttelen vaan. 
Palkattomuustreeni on viel vaiheessa.