sunnuntai 18. marraskuuta 2018

2018-11-18 Saikulla

SAIKULLA

Tätä nyt ei monikaan lue, mutta haluan mieluummin päivittää tänne kuin faceen. Face on niin raaka paikka. Ja vaikka kuinka haluaisin lyhyesti, ytimekkäästi ja opettavaisesti kirjoittaa, en vaan osaa.
Juuri kun oli viikko mennyt ja jotenkin päässyt pahan olon yläpuolelle, tuli tieto, että Ranesta kiertää huhuja. Huhuja, että sillä olisi OCD ja että se olisi salaa leikattu. Haluan nyt oikaista nuo virheelliset huhut.

Ranella ei todellakaan ole mitään OCD:tä. Rane röntgenkuvattiin ja luusto on täysin kunnossa. Sitten ultrattiin ja olkanivelissä oli kaikuisuudeltaan vaihtelevia alueita. Asia ei selvinnyt kuin tähystämällä. Tähystyksessä Ranella sitten todettiin olkanivelen sisäsivun nivelsiteen vamma. Subscapularis -lihaksen jänne oli osittain repeytynyt ja tämä sama molemmissa olissa. 

Repeämät lämpökäsiteltiin (=poltettiin). Ja nyt Ranella on erikoisvaljaat seuraavat 4kk yötäpäivää. Valjaat estävät jalkojen "leviämisen". Olkanivelten venähtäneet rakenteet kutistuvat lämpökäsittelyn seurauksena, kun sisäsivun rakenteisiin kohdistuva venytys estetään. 

Tämä koko episodi alkoi, kun Rane on ontunut muutamia kertoja treenin jälkeen ja minusta tuntui, että se on aina sama jalka. Kerran myös reagoi taitettaessa saman jalan rannetta. Samoin kyttäsin myös koko ajan astuuko nyt puhtaasti vai ei. Joku paha aavistus minulla oli. 2 viikkoa sitten, kun treenien jälkeen ontui, päätin, että nyt tuosta otetaan selvää. En halunnut enää olla epätietoisuudessa ja pelätä koko ajan. Tietysti Pyryn ontumiset aikanaan on jääneet myös mun takaraivoon kummittelemaan. 

Olkanivelten sisäsivun nivelsiteiden venähtäminen on Ranen oireiden ilmeinen syy ja siitä sitten hieman pahentunut pieniin repeämiin (toistuva trauma/ylirasitus). Tavallisimpia ylirasitusta aiheuttavia liikkeitä ovat liukastuminen, kääntyminen heti hypyn jälkeen sekä esim. agilityn pujottelu.
En tiedä milloin olisi sattunut jotain. On voinut sattua milloin vaan, missä vaan. Oireet voivat olla hyvinkin lievät aluksi, ettei niitä edes yhdistä mihinkään traumaan.

Nyt pidetään valjaita, ei pompita eikä riehuta. Fyssarillakäynnit on myös hyvin tärkeitä. Varovaisella hyvin vähäisellä jumpalla aloitetaan ja lenkit on 5 min./kerrallaan korttelin ympäri. Illalla kannan ylös häkkiin nukkumaan ja aamulla taas alakertaan. Portaissa on este. Lisäksi ostin vielä kolme isoa mattoa alakertaan. Ei kuulemma tarvitse kuitenkaan pumpulissa pitää. 
Surullistahan tää on ja tylsääkin, piti perua kaikki treenit ja juuri olin ostanut (onneksi vaan marras-joulukuuksi) vapaakortin, mitään tottistakaan ei saa tehdä. Mutta kaikkeni teen, että saan Ranen taas kuntoon. Rane on hyvin reippaan oloinen ja sopeutuvainen. Odottavan aika on pitkä, ainakin aluksi. Lopulta puolikin vuotta menee kuulemma yllättävän nopeasti. Näin ainakin uskottelen itselleni. 

Rane <3 <3 <3
 
 

tiistai 30. lokakuuta 2018

2018-10-29 Juu...ei

JUU...EI


Tarttee taas ottaa hetkeks pois ne vaaleenpunaset lasit. Kisaamaan...juu...ei. Maanantain treenin jälkeen, ei vielä vähään aikaan. Rata ei mielestäni paperilla näyttänyt niin hankalalta, ja tiedostin kyllä joitain ansoja, ja kyseenalaistin muutamia ehtimisiä. Mutta heippa vaan, ansaan meni ja vähän muuallekin. Tuli kuulkaa muutama ärräpääkin, ihan hyvällä kuitenkin, en siis ollut ranteet auki. Sen verran kuitenkin tuli tatti otsaan, että aikuisten oikeesti nyt Rane me vedetään tää niinku pitää.


Tiesin mitä me tullaan treenaamaan heti, kun vapaakorttikausi alkaa. Ekaks ainakin itsenäisiä alastulokontakteja. Jos piti saattaa alastulolle asti, niin olinpa myöhässä jatkosta. Samaan syssyyn, koska olin myöhässä, niin suulliset käskyt olis ollu selviytymiskeino. Takaakierto ei vielä onnistunut pelkällä suullisella, vaan vauhti vei korvatkin mukanaan.


Rane oli kyl kuulolla, ainakin osittain, ja osittain se oli kuin liukasta saippuaa. Hienot kaarrokset! Not. Ei ollu meidän parasta tekemistä. Tai oliko sittenkin?
Jollei meidän tekeminen ollut ihan ärsyttävän rikkonaista, niin yhdestä pätkästä aika lopussa jäi tosi hyvä mieli. Siinä vaan pääsi niin ihanasti rytmiin, jalat vei, parit valssit ja vastakäännös. Ja se kohta just aluks tuntui mahdottomalta ohjata niin.

tiistai 23. lokakuuta 2018

2018-10-22 Taitava Rane

TAITAVA RANE

Rane on kuulemma ihan valmis. Jaa mihin? No kisaamaan. En oo koskaan millään koiralla varmaan ollu tässä vaiheessa näin pitkällä. Tai koira on noin taitava jo vuosi ja viis kuukautta vanhana. Ja aika vähällä treenaamisella. Isoin kiitos Saijalle ihanasta Ranesta ja koulutuksesta pennusta asti. Kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että perusteet tulee tehtyä hyvin. Se helpottaa jatkossa, kun vaan jaksaa olla mustavalkoinen tiettyjen asioiden kanssa. No myönnetään, voi olla, et on tullu vähän trikkiä mukaan. Rane on taitava, mutta tosiasiahan on, että on meillä vielä paljon opittavaa. Onneks.

Mäkin oon harrastanut aksaa jo tuhat vuotta ja silti mä opin koko ajan lisää. Eilenkin Saijan treeneissä piti vaan uskoo, luottaa ja varsinkin uskaltaa. Rane oli hyvin kuulolla ja kyllä kulki! Mulle tulee siks varmaan sellanen pieni käsijarrufiilis, ettei vaan mee liian kovaa, ja siks tulee käännyttyä koiraan päin. Koutsi sanoi, että ei, kun uskallat mennä vaan normisti menosuuntaan. Miten helppoo, ei tarvinnu tehdä mitään hankalia kuvioita, ja se viel toimi! Radalla oli parikin sellasta kohtaa. 
Toinen juttu on toi ehtiminen. En aina tajuu mihin sitä oikeesti ehtiikään, yllättävän moneen paikkaan lopulta. Ja loput sitten tekniikalla ja niissä meillä on vielä opiskeltavaa Ranen kanssa.

Päästiin koko rata, 33 estettä läpi, pätkissä tosin. Mutta niin kiva rata ja sopivasti haastavia kohtia. Tykkään. Ja Rauno tosiaan oli taitava. Me leijeröitiin kepit ja joku hyppykin, ja hyvin lähti kauempaa takaakiertoon kierrä-käskyllä. Ja sitten vielä kepit löytyi kauempaa, vaikka välissä oli taas hyppy. Ja suhinat ja oikee-vasen jäi vielä käyttämättä, kun ei muistanut. Ens vuonna sitten jossain vaiheessa aloitetaan kisaaminen, siinäkin oppii. Voiks alkaa jo jännittää?

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

2018-10-21 Aksaa, rallya ja hakua!

AKSAA, RALLYA JA HAKUA!

Maanantaina oltiin Saijan aksatreeneissä Ranen kanssa, Marko koulutti. Jännä miten sitä katsoo paperilla, että tuo on vaikeahko kohta, mitähän siinä tekisi.  Sitten livenä se menikin tosta vaan, ei mitään ongelmia. Ja myös toisinpäin, tulee yllätyksiä. Tällä radalla ei oikeestaan mitään pahempaa säätöö tehty, vaikkei nollana tehtykään. Ainahan sitä jotain. Rimat oli 50cm ja 55cm (ekan kerran).
Muista katsoa koiraa, muuten tulee rima alas.
Älä kiirehdi turhaa, muuten tulee rima alas.
Jossain kohti takaakierrot apukepillä, muuten tuli rima alas.
Merkkauksessa, muista myös katse... 
Plussaa paljon paljon, kontaktit, rengas, keinu, lähdöt, putket...

Torstaina Ranen HiHan aksatreenit, joissa melkoista serpentiiniä ja välistävetoa lähes koko rata. Mutta pieni poika yllätti minutkin osaamisellaan. Hyvin päästiin rytmiin ja nollana esteelle nro 17 saakka, sitten tuli tenkkapoo niissä välistävedoissa. 
Edelliseltä hypyltä laskeutui sen verran pitkälle, että täytyi vähän työntää takaakiertoon. Ja kun sen tein, ajauduin aina liian lähelle estettä, jolloin olin sitten vielä Ranen linjalla ja rima tuli alas tai siitä jatkaminen seuraavaan takaakiertoon ei onnistunut. Lopulta monen kokeilun jälkeen yritin jäädä kauemmaksi ja antamalla Ranelle suullisen kierrä-käskyn, sehän onnistui kuin onnistuikin. Aidan molemmin puolin sain ohjeet siihen ;). Siten Rane sai rauhassa hypätä, vaikka suht kiire oli koko ajan.
Tässäkin rata näytti paperilla huisilta, mutta hauskaa sitä oli tehdä.

Perjantaina molempien kanssa rallyssä. Pyryn kanssa ei hassumpaa. Kääntyminen oikealla seuraten vähän tahmeaa, mutta muuten vois alkaa kattelee kisoja. Ollaan kuitenkin koko ajan treenattu mestariluokan liikkeitä ja me ollaan vasta päästy voittajaan.
Ranenkin kanssa oon nyt pari kertaa ollu treeneissä. Se on sellaista kokeilua, ja treeniin sitten mikä ei onnistu. Ehkä voisin käydä liikkeet systemaattisesti läpi ja treenailla sitä mukaa. Rane oppii kyllä vikkelään kaiken, mutta se nopeus, hui ja iik. Viimeksi juuri naurettiin, kun piti tehdä valkovuokko. Siinä ajassa kun minä olen kääntynyt, Rane on jo kääntynyt takaisin. Mietin vaan, ettei ehkä miellytä tulevaisuudessa tuomarin silmää, kun liikkeet tehdään kuin pikakelauksella. Se on ihan mahoton. Hidastuukohan ne liikkeet ikinä??

Sunnuntaina Pyryn kanssa hakutreeneissä. Mehän ei tiedetä lajista mitään, niin aloitettiin ihan alusta eli että maalimiehet on superkivoja, kun niiltä saa karkkia ja leikittääkin. Ekaks sellanen "makkararinki" ja tokalla kerralla sitten maalimiehet hajautuivat ihan näkösälle kuka kivelle istumaan kuka maahan makaamaan. Kuljettiin "ympyrää" läheltä ja kun Pyry huomioi maalimiehen, hirmukehut ja namit. Eipä mennyt montaakaan, kun Pyry irtosi itse hakemaan kivaa maalimiehiltä. Varsinkin yksi maalimies oli superkiva, koska sillä oli narupallo. Ens kerralla sitten varmaan otan narupalloja mukaan namien lisäksi.
Ihan mielenkiinnosta läksin mukaan Helin pyynnöstä ja ihan kivaa oli. Katsotaan miten me tästä edetään.
 
 

tiistai 9. lokakuuta 2018

2018-10-08 S & S

S & S

Elikkäs Sonjalla ja Saijalla. Viikonloppu meni Jaanan pippaloissa ja MM-kisoja katsoessa. Niitä kun katsoo, niin tuleehan siitä into päälle, että pitäis päästä treenaamaan ja onneks meillä sattui olemaan Sonjan treeni sunnuntaina ja vielä perään Saijan treenit maanantaina.

Ihan mukavasti meni taas sunnuntaina, ja saatiinkin paljon kehuja, kun Rane on vaan niin <3. Joitain juttuja mitä jäi mieleen;
-Twistissä esim. vois ohjata vain yhdellä kädellä. On vielä niin uus juttu, etten ole vielä sisäistänyt sitä. 
-Keinulla pelkkä "keinu"-käsky, että erottaa puomin sitten "kiipee"-käskyllä. Saija on tästä sanonut aiemminkin.
-Niistoissa/pyörityksissä on edellytykset hypätä tiukemmin/paremmin, nyt hyppäsi vähän ristiin ensin. 
-A:lta kahden hypyn loppusuoraa hiottiin, kun kääntyi ekan hypyn jälkeen jo minuun päin ja viimeisen sitten ohi. Esteet oli lomittain, mutta silti. Palkkaa maaliin vaan.
-Kaikki muu meni aikalailla hienosti, varsinkin kepit, joissa leijeröin putken.

Saijan treenissä oli rytmitystä, kääntymisiä, takaakiertoja, keppejä...
Ja oikeestaan oli vaan keppi-"ongelma" (ja ohjaajalla radanmuistamisongelma). Hassua, kepit on olleet Ranella tosi hyvät, mutta nyt olikin häiriönä lähellä ollut putki. Siitä vierestä aloitus oli mahdottoman vaikeaa. Ja kun minähän en halua mennä sinne väliin mitenkään, vaan haluan antaa kepeillemenon koiran hommaksi. Näin olen tehnyt Pyryn kanssa ja näin teen Ranenki kanssa. Putkea päin pujottelukin oli vaikeaa. Ei mennyt loppuun saakka vaikka mitä olisi tehnyt. Laitettiin sitten yksi ohjuri loppuun, niin johan helpotti. Elikkäs treeniin keppejä eri tilanteissa (häiriöillä). 
Lopuksi kokeilin niitä pyörityksiä. Toiseen suuntaan meni ihan superhyvin ja tiukasti kääntyen (paremmin ei vois enää mennä), ja eikä toiseenkaan suuntaan ihan huonosti mennyt, mutta siinä oli ehkä hiukka petrattavaa.

Treeniin sitä ja tätä, voi voi, mutta nyt ei ole vielä oikein mahiksia treenata, kun ei ole kuin ne ohjatut treenit. Treenipäiväkirjaan tulee tavaraa, joita sitten varmaankin treenaan, kun vapaakortin hommaan.   

 

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

2018-10-01 Rane paimenessa

RANE PAIMENESSA

Viikot vierii, enkä minä pysy perässä. Taas on mennyt jo toista viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Ku pitäis sitä ja pitäis tätä...kyllä niinku kerkeis aina jossain välissä, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tosin en oo päässy juur koneelle, ku sieltä tulee millon golfia, biljardia tai fudista.

Ranen kanssa Saijan treeneissä meni jo huomattavasti paremmin kuin Hihan treeneissä. Joo tahkottiin joitain kohtia, mutta myös kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Se on tosi kivaa, kun saa kokeilla ja pähkäillä mikä ohjaus toimii parhaiten meillä. En ajattele vielä nopeutta, vaan ehkä sujuvuutta, mikä on itselle luontevinta ja koiralle myös . Mutta hyvä on kokeilla myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, ne voi joskus yllättää positiivisesti ja vaihtuakin suosikiksi.

Markon treeneissä laitettiin ekaa kertaa kaikki rimat 50 senttiin ja hei, ne pysy kaikki ylhäällä. Jeeeee. Rane tulee kyllä niin kiltisti ohjauksiin, kunhan ohjaaja vaan kertoo ne ajoissa. Siitä kun saa rytmin päälle, niin kyllä on makeeta agiliitely.

Rane kävi myös Pyryn rallytokotreeneissä kokeilemassa. Hän on niin vikkeläkinttuinen myös siellä ja oppii nopeesti useimmiten. Nyt pitäis vaan ahkerasti opettaa eka ALO-AVO-luokan liikkeet ainakin.
Pyrykin meni rallya ja ihan hienosti hänkin, paitsi...tulipa toisinto, joka tapahtui joitakin viikkoja sitten. Menimme hienosti läpi houkutuksen, jossa oli pallo ja noutokapula. Sitten pidemmällä rataa oli etuviistoon merkki, jonne lähetin ja futum! hää läks takaviistoon ja toi mulle noutokapulan (viimeksi toi pallon). Sitä sitten väännettiin jokunen hetki, kun mieli vaan vei houkutukselle, kunnes vihdoinkin löytyi merkki. 

Vihdoin tuli tilaisuus osallistua lampaiden paimennukseen. Olen jo kauan halunnut nähdä miten Rane reagoi lampaisiin. Käytiin Launosen kartanolla Virpin opissa. Ranehan ei siis ollut koskaan muistaakseni edes nähnyt lammasta. Rane oli koko ajan liinassa ja Virpin käsissä, minä vaan kuljin lampaiden kanssa. 
Ensireaktiohan Ranella oli huvittava, peppu ylhäällä, häntä heiluen, leikitäänkö? Ai nää ei ollukaan hänen uusi leikkikavereita. No mitä näille sitten pitäis tehdä? Ei kyllä oikein koko aikana tajunnut mitä siellä olis pitänyt tehdä. Hän vaan kierteli ja kaarteli, enimmäkseen heilutti häntää. Virpi sanoi, että pitäis pari kolme kertaa vielä kokeilla ennenkuin pystyy sanomaan onko tuosta paimeneksi. Ei sen edes väliä, vaikka kivaa vaihteluahan se oli. Positiivista kuitenkin, ettei hän syönyt yhtään lammasta eikä juossut karkuun ja halusi jopa melkein väkisin takaisin aitaukseen. Noo joskus voidaan taas kokeilla.

lauantai 22. syyskuuta 2018

2018-09-22 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

HiHan tokokisojen jälkipuintia facesta luettuani, kokeilin Ranen kaa metallia pitkästä aikaa. Hups, istuessa sylkäs vaan "yäks" pois, mut kun pyysin tuomaan, niin hän kyllä toi. Treeniin siis pitotreeniä kapuloilla. 

Kilpatokokurssilla 3/4 oli vauhtiliikkeet, tosin tehtiin vaan ruutua. Ensin pitää saada motivaatio sinne, sitten vasta keskitytään oikeaan paikkaan. No ei ole juurikaan motivaatio-ongelmaa. Treeniä siten, että minä olenkin sivussa ja näytän ja pyydän menemään ruutuun. Ja tätä vähän joka puolelta. Motivaatiotreeninä voi kokeilla; koira kauas, itse puoleen väliin ja juoksette kilpaa ruutuun.
Paikkamakuu ryhmässä toista kertaa ja paikkaistuminen ekaa kertaa. Hyvin pysyi minuutin. Lisätäänpä aikaa sitten.
Ja kaikkiin liikkeisiin kannattaa aina kertoa mitä mennään seuraavaksi tekemään. Oltava mustavalkoinen ja vaadittava, että keskittyy sinuun eikä nojaa eteenpäin valmiina lähtöön.
Kotona ajattelin, jos alkaisi kaukot uudelleen etujalat paikallaan. Anna-Leena oli opettanut lapparilleen uudelleen, ja näyttipä hienolta. Osaisinkohan sen opettaa, hmm.... 

Maanantaina Markon aksatreeneissä oli ekaa kertaa muutama 50 senttinen rima, ja sen kyllä huomasi, juuri ne putosi. Oho. Tästä eteenpäin siis niitä. Mietitytti myös takaakierrot kapeilla siivekkeillä. Olis varmaan hyvä laittaa "levikettä".
Alku oli meille yllättäen vaikein. Tuli se 50 senttinen rima alas tai minipienellä liikkeellä menikin esteen väärältä puolelta. Siitä kun pääsi eteenpäin, niin avot!
Jos en ihan väärin tulkinnut, niin oikeastaan ei saatu läksyä. Piti vain muistaa kiinnittää huomiota mitä koira näkee laskeuduttuaan ja mihin laskeutuu. 

Jokatoinen viikko vaan on HiHan aksatreenit meillä ja nyt oli sitten se viikko. Voin kertoo, et eipä mennyt yhtään niin hienosti ku maanantaina. Ööö, yritän kauheesti olla positiivinen, enkä siis hermostunut, lähinnä nauratti, mutta ku ihan oikeesti mikään kohta ei mennyt hyvin, lähdöstäkin nousi. Kysyin koutsiltakin, ja hetken mietittyään sanoi "kepit meni hyvin". Hahaa siinäkin meni tokasta sisään ensin. Niin...hmm...joo...pyysinkin erotteluja ja loppusuoraa, jota ei olla vielä treenattu eikä siis osata. Tuollainen sivuttainen takaakierto tuli sitten vielä tuohon kaupanpäälle.
Onhan se ihan eri juttu, kun on este suoraan edessä tai vähän sivussa. Ei vaan meinannut löytää siivekkeen taakse, vaikka olin jo ihan siivekkeellä. Lelupalkkaa sitten vaan. Verkko olis pitäny laittaa. 
Putki-A-erotteluissa sitten A:lle kyllä löysi, muttei oikein putkeen, vaikka A:ta ollaan tehty aika vähän, mutta sieltähän on saanut palkkaa. 
Ja sitten se loppusuora, kun kääntyy heti minuun päin, "mihin jäit, tuutko jo". Lelupalkalla sitten, mutta unohdin juosta mukana :). Tosin sekään ei auttanut, kääntyi jokatapauksessa. Olenko minä siis "ihanampi, palkitsevampi" kuin joku lelu tai ainakin se lelu? 
Kepeille nyt tuli vahinko, kun jarrut unohtui, mutta nuo muut nyt treenilistalle (Saijaaa!!). Viimeistään marraskuussa, jollen aiemmin, otan vapaakortin, niin pääsee treenaa jotain tiettyä.

Mun kennelpoika lähti lomalle, törkeetä! Niin onneks Saara on ulkoiluttanut päivällä koirat. Torstaina leikkivät sitten pallolla takapihalla ja sen jälkeen Pyry ontui. Siinä sinänsä ei mitään uutta, aina välillä ontuu, mutta nyt ontuikin etujalkaa ja oikeinkin näkyvästi. Byäääh, onneksi olikin tsekkiaika fyssarille. Oej kyynärtä aristaa, ei venyttäessä eteen eikä taakse, mutta koukistaessa. Sai laseria ja pienen eron parempaan huomasi jo samana iltana. Nyt sitten lepoa, kylmää ja Rimadyliä.

Vou, kyllä viikossakin on paljon asiaa tai sitten en osaa vaan lyhyesti mitään selostaa. Kunhan nyt kirjoittelen. Ja taustalla soi Vain Elämää biisit. Muutama helmi siellä joukossa mm. Ellinooran versio Rasmuksen Funeral Song'sta, melkein itku tuli.
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

2018-09-15 Sonjalla

SONJALLA

Tällä kertaa rata oli paljon vaikeampi kuin viimeksi. Ja sekös just on mielenkiintoista. Rataa ei käyty etukäteen läpi, vaan mentiin ihan mun ohjausvalinnoilla, mitkä olikin aika pitkälle ihan jees. Kolmeen kohtaan jäätiin treenailee hetkeksi.

Päästiin nollana puomille asti. Sitten tuli takaakierto ja Rane törmäsi siivekkeeseen. Se tapahtui kovin pehmeästi ja kuin hidastettuna. En ymmärrä miten se on mahdollista, kuin olisin katsonut hidastettua elokuvaa. Siivekkeet on kevyet (en tiedä kenen, mutta hyvät on) ja pohja pehmeä, liekö siinä syy. Siihen jäätiin sitten hetkeksi treenaamaan takaakiertoa. Ja vain yhdellä ohjaavalla kädellä! Vastakäsi tulee niin tottuneesti mukaan, mutta nyt siis harjoiteltiin vain yhden käden ohjausta siinä kohtaa. Ja eikä siinä kauaa mennytkään, kun meni jo. 

Sitten lähetys putkeen ja piti hypyn kautta ohjata toisen putken kauimmaiseen päähän. Ja sitä kohtaa mietinkin jo rataan tutustumisessa, että hmm... mitenkäs tästä kohdasta selviää, kun ei kerkee tekee päällejuoksua. Niinkin helposti kuin tähän-käskyllä koira ohjaukseen mukaan ja taas lupa irrota. Ja Rane kuunteli hienosti.

Sitten vielä se kolmas kohta. Taas putkesta kahden hypyn kautta kolmannelle takaakierto, ainoo vaan, että siinä oli putki kivasti hollilla. Vauhti vaan vei. Mutta siihenkin kohtaan tähän-käskyllä huomio pois putkesta ja ohjaukseen mukaan. Eli tässä kohtaa nuo molemmat edelliset, takaakierto ja sitä ennen haltuunotto. Tää oli varmaan radan vaikein kohta, ainakin meille, koska tässä oli vauhti niin kova.

Mut hei, alun ziekurat, niistot, takaakierrotkin, kontaktit ja kepit, aika superisti. Se fiilis, kun mennään. Happy. 
Ja treenilistalle niitä haltuunottoja esim. tähän-käskyllä. Ja nythän mä vasta tajusin, että miksei voisi olla "ininnejäkin". Lisäksi takaakiertotreeniä samalla lailla kuin oli Saijankin videolla kesällä ja tässä vähän aikaa sitten, eli sankon kiertoa vaikka ohjaaja juoksee suoraan eteenpäin. Kierrä-käsky siis tarkoittaa, että este myös suoritetaan, eikä juosta vaan ohi ja jäädä liikkeeseen. Ja nyt pitäis päästä treenaa.

 

perjantai 14. syyskuuta 2018

2018-09-13 Kesä meni, syksy tuli

KESÄ MENI, SYKSY TULI

Blogia pitkästä aikaa. En edes käynyt lukemassa kenenkään muunkaan blogia. Se vaan jäi, unohtui. Tuli sellainen pysähdys ajatteluun ja tähän touhuun. Mikä oli oikeastaan hyvä herätys. Jouduin pohtimaan omaa asennettani tekemisessäni, mikä oikein on tärkeää.

Luonteelleni tyypillistä, että olen huono häviäjä, täydellisyyden tavoittelija, vertailija ja hermostun jos asiat ei ala sujumaan suht nopeasti. Usein hirmu suurin odotuksin, putosin taas maan rakoon, jos tuntui ettei mikään oikein onnistu. Mieleeni jäi vain ne epäonnistumiset, vaikka mukana oli paljon paljon onnistumistakin.  Enkä myöskään nähnyt muiden epäonnistumisia, vain omani.
Koskaan en syyttänyt koiraa, vaan itseäni, olenpa surkea, kun en osaa. Ja Ranekin, paljon herkempänä koirana kuin Pyry, myös pakotti muuttamaan asennettani positiivisuuteen ja iloitsemaan niistä hyvistä jutuista. Ne epäonnistuneet jutut oli niitä mitä laitettiin treenilistalle, ei sen kummempaa. 

Ja kun aikaa meni, oli hirmu vaikeaa aloittaa taas kirjoittamista tänne. En tiennyt mistä taas alkaisin. Enkä tiedä onko tässä mitään selkeää linjaa vieläkään vai tuleeko tästä sillisalaatti, mutta jostain se on taas aloitettava. Treenipäiväkirjaa toki olen koko ajan pitänyt. Se kun on päiväkirja, henkilökohtainen.

Kesä oli kuuma, se meni ja syksy on tullut. Ranen kanssa ollaan treenattu aksaa 1-2 kertaa viikossa ja kuumimpina aikoina ei ollenkaan. Että ei ainakaan olla liikaa treenattu. Takapihalla parilla hypyllä ollaan tehty vähän "ininnejä" ja oikeeta ja vasenta. Lempolan ja Hihan kentällä käytiin opettelemassa keppejä ja keinua. Eikä niissä kauaa mennyt. Nyt voisin sanoa, että osataan esteet, että voidaan mennä rataa. Mutta treenattavaa riittää silti vaikka kuinka. 
Ja voi miten kivaa treenaaminen onkaan. Oliskohan tällä uudella asenteella jotain vaikutusta ;). Tämä nuoren koiran vaihe on ihanaa, kun näkee ihan silmissä miten nopeasti Rane oppii ja kuinka se myös innoissaan tarjoo vaikka mitä. Ja ollaan me saatu kehujakin, miten taitava Rane jo on.
Tokoa ollaan tehty ihan vaan kotona ja kerran kävin Nina Mannerilla. Saatiin vähän innostusta lisää tähänkin lajiin. Ja nyt ollaan neljän kerran kilpatokokurssilla. Katsotaan mihin tässä vielä päädytään/uskaltaudutaan. Ja rallyakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa treenaamaan. Oikean puolen seuraaminen tekee vaan hyvää vastapainoa tokon seuraamiselle.
 
Uimassa käytiin myös jonkun verran molempien kanssa. Pyryn kanssa treenattiin vepeä ja rallytokoa. 
Vepessä olin jo heittää kirveen kaivoon ja päätin, että tämä on viimeinen kausi. Kun Pyry vaan jahkaa rantavedestä lähtöä. Ajattelin sitten, että viimeinen oljenkorsi on liina. Liinalla nykästään liikkeelle, eikä anneta mahdollisuutta jahkailla eestaas. Ja oikeesti, se tuntui Pyryllekin olevan vaan henkinen juttu, eihän siitä liinasta tarvinnut edes nykästä. Voi sitä onnen tunnetta, se on sittenkin mahdollista. 
Rallyssa tehty VOI- ja MES-luokan juttuja, eikä mikään oo tuntunut mahdottomalta. Usein jäänyt kiinni siitä, että pitää keksiä uusia sanoja uusiin   liikkeisiin.  

Kesällä käytiin kahdella leirillä, Hihan ja LS-leirillä. Leirielämä oli kivaa. Ihanat ilmat, lomaa, hauskaa yhdessäoloa ja hyvää opetusta. Nyt sitten alkoi jo Ranen syksyn treenit. Sonjalla käydään syyskaudella noin kerran kuussa Helin ja Jaanan kanssa. HiHan aksa on jokatoinen viikko ja Saija/Marko joka maanantai. Maanantaita oikein odottaa aina. Ja asenne on pitänyt, hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

2018-06-01 Rane 1 vuotta

RANE 1 VUOTTA

Niin se vuosi on vierähtänyt, että Ranekin on jo 1 vuotta. Onnittelut myös sisaruksille. Tässä juurikin äsken piti kertoa lyhyesti Ranesta ja jostain syystä unohdin ihan olennaisiakin juttuja, vähän tietty negatiivisia. 
Mutta Hän on kyllä kultainen koira. Ahne, ikiliikkuja, kotona helppo, joka osaa myös rauhoittua. Välillä herkkiskin ja sellainen läheisriippuvainen kainalokoira, jollaista minulla ei koskaan ole ollut ja joka viihtyy tuolin tai sängyn alla tai sitten siellä kainalossa.

Hän paimentaa/tarkkailee/vahtii Pyryä, herättää minut aamuneljältä ja käydään sitten takaoven kautta pissillä ja takaisin nukkumaan. Hän ulos päästessään tekee viisi piruettia, kun odotusarvot on korkeella "mitä tehdään, mitä tehdään, mä oon jo valmis". Sisällä saattaa ravata pöydän ympäri juurikin kun on tiedossa jotain äksöniä. Ja sitten se olennainen, jonka esittelystä unohdin tyystin eli Rane saattaa pöhistä uusille ihmisille tai vaikka kaatuneelle pyörälle, joka on heitetty metsään. Mutta en ole kokenut tätä suureksi ongelmaksi. Hetken oltuaan siinä parin metrin päässä, huomaa ettei ollut pelättävää ja onkin sitten jo kaveri. Ja lenkillä vastaantulevien koirien kanssa on kyllä mun molemmat koirat kavereita. Tai ainakin melkein kaikkien. Ei nyt suinpäin suden suuhun mennä kuitenkaan. Aidan takana räyhäävistä koirista Pyry ei välitä lainkaan ja Rane heiluttelee häntää uteliaasti.

Muistan aina, kun Hanna kysyi Pyryn saatuani, että eikö ole helppoa BC:n kanssa. Pyreneeseihin verrattuna on, sata kertaa helpompia, enkä vaihtais enää rotua. Yksilöt toki ovat erilaisia, kuten on Pyry ja Ranekin. Mutta hienot yksilöt olen Saijalta saanut. Kiitos tuhannesti.

Lapsoset kävi jo luustokuvissakin. Ja Rane on sen puolesta terve, B/B lonkat, 0/0 kyynäret, selkä LTV0, olat terveet. Ihanaa ja huokaus. Korkeutta on ehkä himpan yli 50 cm ja painoa 15,6 kg. Pienen oloinen hän on, koska vertailukohtana mulla on 57 cm korkea Pyry. Mutta kevyehkö uros tuo on, katsotaan sitten millaiseksi muokkautuu, kun saadaan vähän lisää lihaksia. Oikein hyvältä näyttää.

Treeneissä alkaa olemaan jo monen esteen pätkiä. Hän menee kovaa (toisin ku ohjaaja), mutta ei mielestäni ole kuitenkaan mikään rämäpää. Joku järki ja tolkku siellä tuntuisi olevan ja ihanaa huomata kuinka nopeasti oppii asioita. Nytkin ollaan treenattu keppejä vasta muutaman kerran ja jestas oli hieno fiilis nähdä miten osasi. Keinun kanssa on vielä jonkun verran tekemistä, mutta ei tässä kiirettä. Ja ohjaajalla on kans treenattavaa ja Ranea ei tartte niin paljon babysittaa. Luota koiraan, se osaa ja on taitavakin jo. Rane ei ole enää mikään ihan pentu, onhan jo vuoden vanha.

 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

2018-05-20 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

Oikeestaan yli viikko on vierähtänyt taas ja ei vaan saa tänne kirjoitettua oikein mitään. Asiat kuitenkin etenee hitaastikin. Pitäis treenaa kaikenlaista, mutta ei oo vaan jaksanut/pystynyt enää työpäivän jälkeen, eikä sinne kentällekään aina illalla pääse.

Pitäis treenaa keppejä. Ollaan tehty niitä about kolme kertaa ja kyllä tuntuu, että edistystä tapahtuu joka kerta. Verkot on tosin ollu joka välissä ja nyt pitäis ottaa verkkoja välistä pois ja laittaa ohjureita. Viime torstaina ulkotreeneissä otin yhden verkon pois, mutta en laittanut ohjuria ja juoksin verkkopuolelta. Ja niin vaan Rane heti löysi aukon ja bye bye. Hyvin hän kyllä kesti takaaleikkauset ja milloin mistäkin kulmasta sisäänmenot.

Keinua pitäis paukutella, mutta sekin on vähän hankalaa, kun enää ei ole vapaakorttia halliin, jossa se olis valmiina esillä. Ja ulkokentän ainoo keinu on kopissa, josta eka pitää ottaa pois kottarit ja rengas. Ja saako sitä keinua edes yksin siltikään sieltä. 

Joskus on vaikeempaa ku aina. Viimeaikoina(kin) olen itse myös ollut vähän pihalla ohjaillessani, huudellut mitä sattuu ja tehnyt kummallisuuksia. Mutta koirassa ei siis ole mitään vikaa, se yrittää aina parhaansa raukka parka. 
Mutta on paljon hyvääkin. Rane irtoaa ihan kiitettävästi ja suurimmaksi osaksi kuuntelee ohjeita ja tulee ohjauksiin. Torstaina teki hienon kauko-ohjatun takaakierron.

Rallytokossa ollaan treenailtu Pyryn kanssa kerran viikossa. Tällä kaudella on ollut hyvä juttu, että radalla on myös tulevien luokkien kylttejä eli vaikeampiakin ratoja, pysyy mielenkiintoisena. Ranen kanssakin pitäisi aloittaa rally.

Tänään käytiin Pyryn kanssa Kirkkonummella rallytokokisoissa. Päivä oli turhankin kuuma siinä odotellessa, koska meidän vuoro oli ihan viimeisten joukossa. Siellä oli myös harjoittelutuomari, joka sanoi, että hän voi jännittää teidän puolesta, kun hänellä on tää näytönpaikka. Just joo, ja samalla mun sydän alko hakkaa ihan hirveesti. 
Mutta päivän kruunasi luokkavoitto ja siten RTK2. Jippii. Saatiin siis 93 pistettä, eli virheitä tuli ainakin parista vinoudesta. Nyt on joka kisassa (tämän vuoden toinen ;) ) ollut samat ongelmat. Liikkeestä tai pysähdyksistä eteentulo takkuaa. Ja eikös niitä liikkeitä ollut radalla kolme eri versiota. Samoin takkuaa liikkeessä ympärimeno jostain syystä. No niitä treenejä pitää vaan jatkaa ja saada varmuutta niihin. 
     
Vähän hirvitti, kun radalla oli houkutus, toisella puolella iso pallo, toisella puolella laatikossa pehmolelu ja päällimmäisenä keltanen frisbee. Ja enkös eilen ostanut keltasen frisbeen ja ajattelin innostaa Pyryä ennen kisaa sillä. Juu ei. Pyry ei kyllä koskaan ole houkutuksiin langennut, mutta kerta se olis ensimmäinenkin. Nyt tuli valehdeltua, kerran, yhdellä luennolla kun oli houkutuksena linnun siipiä, joku peuran sorkka jne. niin Pyry kyllä lankesi... nimittäin agility-A:han, joka oli kentän reunalla. Linnun siivet sai olla rauhassa. Ja oli siellä nytkin A ja toisella laidalla puomi, vieläpä oikein kutsuvasti. Mutta ei me välitetty niistä eikä palloista eikä frisbeestä. Pyry tietää milloin ollaan hommissa. 

Se olis sitten voittajaluokkaan! Siellä tulee sitten ainakin oikeella puolella kulkeminen ja käytösruutu ja kaikenlaiset tuplakäännökset. Käytösruutua ei olla koskaan tehty, mutta kaikkea muuta vähän. Hauskaa oikeestaan ruveta treenaamaan uusia liikkeitä ja vähän vanhojakin. Kyllä tuo motivoi, kun saavuttaa tavoitteita. Souhäpi.



lauantai 5. toukokuuta 2018

2018-05-03 Hiekkaa tassujen alla

HIEKKAA TASSUJEN ALLA

Torstaina oli Ranen ihka ekat ulkotreenit ja myös tietty ekat treenit hiekalla. Satu Hilli koulutti. Oikein hyvän mielen treeni. Rane meni hienosti, varsinkin ollakseen vasta 11 kk, kuuntelee, irtoo, osaa,... En tiedä mikä oli todellisuus, mutta tuntui, että Rane meni aavistuksen rauhallisemmin hiekalla. Tokihan se antaa vähän periksi tassun alla. Ja vaikka tekonurtsilla on siistii, hiekassa on jotain nostalgista vai onko se sittenkin se tilan avaruus ja vapauden tunne, kun seinät puuttuu. ...ja vettä tihuttaa... ;)

Tehtiin 3-5 esteen pätkissä, joissa oli haastavia mutkia, kulmia ja ansoja. Sivuirtoominen hypylle, putkesta kääntyminen, itsenäistä työskentelyä...
Herättävä itselle oli tiettyjen kohtien ohjaaminen kauempaa, mitä en siinä kohdassa ollut oikeestaan niin ajatellut. Kerkee reilusti seuraaville, ku ohjaa kauempaa, ja sehän toimi, hienosti irtosi ja kääntyi. Pyryn kanssa olen oppinut pitämään katseen koirassa, niin sieltähän se sinkoaa mukaan hiekkaa tassujen alla. Poispäinkäännöksessä ei meinannut kyllä malttaa tulla tarpeeksi pitkälle ohjaukseen. Kun hän tietää, että tästä näin, mä osaan. Ja lopun japskin tapanen oli myös aika vaikea vielä. 

Ja hyvällä fiiliksellä viheriölle perjantain Saija-treeniin. Tehtiin enempi esteitä, mikä oli juuri sitä mitä tarvitaan. Ja hyvä fiilis senkun jatkuu.

Keppejä tehtiin verkoilla, tai oli siellä yhdessä välissä ohjurit. Superhienosti haki ekaan väliin. Otettiin putkistakin vauhtia ja kerran meni melkein liian kovaa, mutta R osasi himmata ja mennä ekaan väliin. Ollaan toki pihalla kahdella aurauskepillä silloin tällöin harjoiteltu sisäänmenoa. Se malttaminen on vaan ollut se vaikeus, kun Pyrykin on aina samaan aikaan ollut pihalla. Mutta oikein hyvältä näytti meno kepeillä.
Putken pimeitä kulmia myös treenattiin, ja tällä kertaa niissä ei ollut mitään vaikeeta. Hienosti irtosi kauempaa. Jännästi vain ainakin aluksi kääntyi väärään suuntaan. Kuulemma sama kuin ihmisillä, että toinen puoli vahvempi kuin toinen.

Sitten se keinu, se on meille kaikkein haastavin este, eikä sekään nyt siis toivotonta ole. Se vaan jänskättää eniten. Eka mentiin normisti ylös päähän ja sitten pomputeltiin alastuloa sivusta. Sitä pomputtelua pitäisi nyt treenailla. Ranen edessä oli targetti, jossa oli nakki. Hän ei noteerannut sitä lainkaan, eikä edes syönyt nakkia, ainakaan ilman lupaa. Hassu, mutta eipä olla tehty targetilla oikein mitään, niin ei tiedä mikä se on. Kontakteilla ollaan tehty joskus naksuttimella, lelulla ja sivusta treenattu alastuloa ja luvalla pois.

Mikä viikko, isukki pääsi sairaalasta kotiin, työt hoidettu, kahdet hyvän fiiliksen treenit, ihanaa, viikonloppu edessä ja aurinkoakin luvassa. <3 


tiistai 1. toukokuuta 2018

2018-05-01 Keltainen toukokuu

KELTAINEN TOUKOKUU

Huhtikuun loppupuolella treenattiin Pyryn kanssa rallytokoa ja Ranen kanssa tietty aksaa. Molemmilla on vielä paljon treenattavaa ja sehän on oikeestaan ihanaa. Ehkä parasta kuitenkin on ne kisat, joihin sitten joskus uskaltaudun molempien kanssa. Mutta treenaus ei taida loppua koskaan.

Rallyssä haastetta on meille mestariluokan liikkeissä, jotka siis on meille uusia. Esim. aksahyppy onnistuu meiltä yllättäen, mutta putki...uaaa...siinä on meille treenattavaa. Sitä vaan ei pysty menee rauhallisesti, ainakaan vielä, ja sen jälkeen Pyryn saaminen seuraamaan on vaikeeta. Toki siellä oli muutakin haastavaa, peruutusta, "rinnakkain kääntyminen", jne. Mutta tarttee varoo, ettei vaan treenaa liikaa ;)

Ranen kanssa aksailtu lähinnä Saijan treeneissä. Viimeksi oli vähän tunteet pinnassa, vähien unien, työstressin ja isän sairastumisen takia. Pakkovalssi ei vaan ottanut onnistuakseen. Ajoitus oli niin myöhässä ja Rane oli jo mennyt, viuh vaan. Vaikeutena, kun ei malta tulla käteen tarpeeksi pitkälle, kun tietää mihin seuraavaksi, vaan vilkaisee tietävänä ja menee jo. Eli menee vähän läpi merkkauksista. Ja hän menee kovaa. 
Paitsi kontakteilla, niissä hän menee hyvinkin varoen. Aalle meni viimeks ekaa kertaa, ja se näytti oikein hyvältä. Keinu sensijaan vaatis enempi treeniä. Vielä ollaan nostettu pois, mutta saisi tulla keinun päähän rohkeemmin ja vauhdikkaammin. Ollaan myös tehty pari kertaa keppejä verkoilla. Alkuun päästyään menee hienosti loppuun asti, vauhti tosin ei tietty vielä ole päätähuimaava. Että ei vielä ahista. 
Todellakin treenattavaa riittää, putken pimeä kulma, reilu eteenmeno, merkkaus, valssit...

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. Ai sä tulitki jo. Loppui sitten vapaakorttikin, jollei sitten kuitenkin ota kesäksikin, kun on halvempaa ja säällä kuin säällä pääsis ja esteet valmiina. Harkitaan.

Rane on kyllä tosi herkkä kaveri. Tässä viikolla reagoin hieman kovaäänisesti, kun vessan lampusta yhtäkkiä putosi kupu pudottaen vielä mun rillit lattialle. Rane oli vessan ulkopuolella, mutta lähti kiireesti "turvaan" saunan lauteiden alle. En mä sulle pauhannut, voi pieni! Samalla hän on aikas läheisriippuvainen. Musta on ihanaa, kun hän oikein puskee kainaloon tai syliin. Pyry taas pitää tietyn välimatkan. Kyllä nää on erilaisia, omanlaisia ja niin ihania. <3

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

2018-04-15 Valssaten kevääseen

VALSSATEN KEVÄÄSEEN

Perjantaina Pyryn kanssa oltiin ensin kevään ekoissa rallytokotreeneissä. Meitä oli jopa kaksi koirakkoa. Treenin aloitus yllätti kuin talvi konsanaan autoilijat. Ja nyt on hirmu keskustelu kuka treenaa tai treenaako kukaan ja mitä treenaa ja kouluttaako kukaan. Minä minä minä. Pääasia, että MINÄ ja Pyry saadaan treenattua;) Mulle riittää, että voisin kysyä joltain, jos on jotain epäselvää, ei tartte kouluttaa.
Heli laittoi lyhyen treenipätkän ja vaikkei mitään hirmuvaikeeta, niin kivaa oli ja löytyihän siitäkin meille treenattavaa. 360 asteen käännökset sais olla vähän vauhdikkaampia. Kokeilin sitten samaa oikealla puolella, ja sitähän me ei osattu lainkaan.

Saijan treeneissä illalla (taas olin ainoo) tehtiin pientä radanpätkää, radalla kaks putkee ja kolme hyppyä.  Olihan siinä muistamista, mutta kyllä yks puoli kisarataa pitäis muistaa, vaikka mentäisiinkin samoja esteitä moneen kertaan. Lähinnä se unohdus tulee silloin, kun olen keskittynyt johonkin yhteen kohtaan, ja jatkat siitä.
Rane kiersi hyvin esteen taa, lukitsee aika hyvin esteitä, mutta mun valssit sen sijaan valahti. Ei mitään puolustelua, mutta se vanha valssityyli vaan aina tulee esiin. Ja toiseksi alitajuisesti varmaan myös annan Ranelle tilaa ja peruutan, koska hän on mennyt helposti selän taa tiukoissa paikoissa. Ja tuo ei taida auttaa sitä lainkaan, vaan päinvastoin saa Ranen juuri etenemään sinne peruutussuuntaan ja ennemminkin lopulta menemään sinne selän taa. Eli siinäpä treenin paikka, valssit nopeemmin valmiiksi. 
Enpä ole ikinä valsseista tykännyt Pyrynkään kanssa, koska jäin mielestäni aina "alle" hitaana ja Pyry isolaukkaisena. Jos oli mahdollista tehdä joku toinen ohjaus kuin valssi, tein sen. Mutta nyt haluan oikeastaan haastaa itseni opettelemaan ne paremmin ja jopa pitämään niistä. Tiedä vaikka tulisi lempiohjauksekseni vielä joskus.
Sylkkärin paikasta oli myös keskustelua, enkä edes tajunnut miettiä ohjaamista toisen siivekkeen kautta. Näissä mulla on juuri pieniä ongelmia, mutta onneks on koutsi joka neuvoo.
Kokeiltiin ekaa kertaa maksirengasta, eikä mitään ongelmia. Kiva tietää nyt sekin. Mutta keinun päähän meneminen jänskätti vieläkin. Edellisestä on aikaa ja vieläkin nostan Ranen kontaktilta pois. 
Hyvä treeni, löytyi taas treenattavaa, päällimmäisenä ne valssit. 

Jee se on kevät nyt, aurinko paistaa ja sain laittaa pihalle ne mun kolme aksaestettä.  Juu juu, muutama valssi tuli tehtyä ja vähän oikeeta ja vasenta. 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

2018-03-30 Muista ohjata

MUISTA OHJATA

Perjantai oli pitkä, kun oli vapaapäivä eikä muuta ohjelmaa kuin ootella milloin voi lähteä treeneihin. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Iltaysiltä sitten asiaan.

Enimmäkseen tehtiin pieniä pätkiä, sylkkäreitä ja rytmitystä. Pitää muistaa sylkkäreissä ohjata kunnolla ja muistaa ottaa se askel taakse, että Ranella on oikeesti tilaa hypätä, varsinkin kun sitten myöhemmin pitäis hyppiä vielä  maxihyppyjä. Hyvin Rane sylkkäreihin kyllä tuli ja kääntyi.

Heti lauantaiaamusta sain tuurauspaikan Saijan rata-rytmitys-treenistä. Tykkäsin tosi paljon, kun käytiin oikein kunnolla rataa läpi. Rata oli kylläkin haastava takaakiertoineen, mutta tykkään kun on tekemistä ja pohtimista. On osattava ajatella aina myös eteenpäin, lisäksi koiran näkökulmasta, oma liikkuminen ja ohjaus. Ja mielestäni osasin valita Ranelle oikeat kuviot. 
     Tosin kaikkia kuvioita ei vielä osata esim. päällejuoksussa ei vielä osaa lukea kroppaa, vaan pitää ohjata kunnolla. Muuten tuli liikkeen mukana ohi. Mitä ohjata? Kuulostaa tutulta! 
     Samoin backlapissa huolellinen rauhallinen ohjaus. What? Taasko? Ei voinut vaan heittää, koska muuten meni ansoihin tai ei irronnut. 
Sylkkärit taasen meni aika hyvin. Vauhdissa sen sijaan katsottava, että ohjaus (taas!) seuraavalle hypylle menisi koiranpuoleisella jalalla. Ei osuneet askeleet tasan ;)
     Hyppy-putki-muuri eteenmenossa laitettava vielä palkka "maaliin", muuten ei ihan irronnut eteen-käskyllä loppuun asti.
     Tosi hyvät treenit, tykkäsin ihan hirveesti. Ja pitihän se rata käydä illalla vielä rauhassa tekemässä. Ja olihan kivaa. 

Ja mikä jäikään päällimmäisenä viikonlopun treeneistä mieleen. Hmmm... mikä se olikaan...ei muistu nyt....oh...ai niin...ohjaa. Ihan uus juttu, siks ei sitä voi heti vielä muistaa;) Kiitti Saija. Rane <3 

maanantai 26. maaliskuuta 2018

2018-03-25 Ai ettien että

AI ETTIEN ETTÄ

Tässä parin viikon aikana ollaan oltu Saijan treeneissä perjantaisin ja käyty hallilla sen lisäksi myöskin ehkä kerran viikkoon. Mutta vaikka kertoja on ollut vähän, on ne "maistuneet" tosi hyvältä. Ei oo aina menneet ku Strömsössä, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Huomasin juuri, että Rane ei enää pyöri jaloissa, vaan hänelläkin jo estefokusta eteenpäin. Toki hän seuraa vielä minua tarkoin, että rima tuppaa välillä kolisee tai putoo. Mutta pääpiirteittäin ollaan samalla kartalla ja se kyllä tuntuu huisilta, ai ettien että!

Viikko sitten tehtiin päällejuoksua, valssia, perjättöä ja leijeröinti. Ja näistä treeniin ainakin valssit. Niissä olen niin myöhässä. Valssi pitää saada aikasemmin valmiiksi. 

Tällä viikolla kokeiltiin yhtä kohtaa (takaakierto) niistolla ja sen jälkeen vippauksella. Lisäksi toisessa kohdassa vaihtoehtoina olivat pakkovalssi ja backlap. Ja kaikki kyllä onnistui, ei kylläkään ekalla, mutta ei haittaa. Rane oli hyvin kuulolla. Sopivasti irtosi ja tuli ohjauksiin. 

Videopätkiäkin olisi, mutta jostain syystä en saa niitä tänne ladattua. Höh.
Mutta Rane on <3.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

2018-03-02 Yksäri

YKSÄRI

Miten sen nyt ottaa, kiva olis kattoo muitakin miten ne menee, mutta ihan mielellään otan kaiken koutsin keskittymisen meihin. Eli saatiin Ranen kaa taas yksäri, kun kaverit oli kipeenä ja matkoilla.

Tehtiin laukanvaihtoja ässillä ja välistävetoja, ekaa kertaa. Kivaa oli taas tehdä jotain uutta. Ja ihan mahtava fiilis pystyä tekemään kaukaa, kuinka junnukoira tulkitsee ohjaukset matkankin päästä. Aloitettiin tietysti läheltä ja siitä sitten este kerrallaan kauempaa. Vikkelähän Rane on ja vikkelästi osasi aluksi myös oikoa. Ja yllättikö är taas itsensäkin, kun kerran törmäsi siivekkeeseen. Voi olla, että otsa oli hetken hellä. Ja kun hän myös reagoi niin nopeesti, niin mun pitää kans olla huolellinen.

Hän on niin pal super. Ja nyt kun pitäis päästä hallille treenaa, niin halli on varattu melkein koko viikonlopun. Däm.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

2018-02-25 Jotain uutta, jotain treenattavaa

JOTAIN UUTTA, JOTAIN TREENATTAVAA

Harmittaa ihan et koko viikkoon en ehtinyt hallille. Perjantaina sentään päästiin Saijan treeneihin. Tehtiin kivaa ja oikein opettavaista radanpätkää. Alku tais olla se vaikein osa, jossa tuli vähän säätöö. Muutenhan rata meni ihan jees.

Heti kakkosella oli about 90 asteen käännös, jossa ei vielä osannut tulla merkkaukseen eli tuli ensin ohi, minä oli myöhässä sitten sen merkkauksen takia liikkeelle lähdössä tai sitten olin myöhässä valssissa ja meni selän taakse...matalat rimat ja hän tulee niin pal kovin...mut kyl se siitä sitten rupes sujumaan.

Sitten kokeiltiin ekaa kertaa puomia, ihan koko puomia eikä vaan alastuloa. Ensimmäinen kerta tietysti jännitti, puomi oli kuitenkin ihan normina, eikä alaslaskettuna. Kolme kertaa ja Rane meni jo tosi reippaasti. Ihanaa!

Eli niin kivat treenit, jotain uutta ja jotain treenattavaa.

Niin kivaa, että seuraavana päivänä kävin hallilla parikin kertaa. Aamusella oli pakko päästä treenaamaan Ranen kanssa vielä tuota rataa, kun tiesin että rata on vielä paikoillaan. Pyry sai tehdä tottista. Illalla kävin sitten vielä Helin kanssa tekemässä pienesti aksaa, silloin rata oli jo muuttunut. Mutta ei me montaa estettä tarvittukaan. Hyppy ulospäin ja kulman yli hyppy ja putkeen. Ja voi että Rane meni hienosti ja sain valssattua niin hyvissä ajoin ja kaukaa, kun Rane hoiti niiiin hienosti sen kulmahypyn. Ihanaa ihanaa, toivottavasti tuo pysyy vielä sitten, kun rimojakin nostetaan. On paljon paljon helpompaa, kun ei tarvii tuollaisissa kohdissa babysittaa, vaan voi luottaa, että koira hoitaa hommansa eikä hyppää "liian läheltä". 

Ja nyt tuo reipas Rane haluaa ulos. Missähän Pyry?


 

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

2018-02-17 Lotalla Lahdessa

LOTALLA LAHDESSA

Heli oli menossa Lahteen Lotan yksärille ja kaipasi puolittajaa. Ja mehän Ranen kanssa lähdettiin. Tehtiin ihan perusjuttuja. Tavoitehan on kouluttaa koira niin, että ohjaaja pääsee helpommalla. Rytmittämisellä ja koiran estefokuksella, ohjaus onnistuu kauempaakin ja koira hoitaa oman osuutensa.

Ensin mentiin ihan vaan soikiota hyp-putki-hyp-hyp-putki-hyp. Siinä juuri yritettiin saada koira irtoamaan putkeen ilman, että saatettiin sitä kovinkaan paljoa. Tätä treenattiin aluksi siten, että putki näytettiin, mutta minä en liiku, ainoastaan sanoin "läpi". Sitten sama ja minä hyppelin häiriöksi paikallani. Sitten heiluttelin käsiäni ja edelleen vain käskysanalla putkeen. Viimeiseksi käännyin selin putkeen ja sinne meni pienen ihmettelyn jälkeen. 

Toinen harjoitus oli jättää ne putket pois ja mennä vain hyppyjä, jolloin tarvittiin erityisesti rytmitystä, että saatiin kääntymään "lähellä putken edessä olevalle hypylle. Ja todellakin niin, ettei ohjaajan tarvitse saattaa joka esteelle. Ne meni upeesti.

Nämä kotiläksyksi, vaikka Rane ihan hienosti monin paikoin oivalsikin ja meni. On se hieno ja vikkelä. Lotta antoi vielä vinkkejä lähdössä pysymiseen
miksiköhän? ;).  No oikeesti pysyy aika hienosti ja uskoo ainakin hyvin, kun huomauttaa. Lisäksi saatiin vinkkejä juuri tuohon lähdössä pysymiseen nykimättä. Että vain pysymällä kiltisti paikallaan, saa leikkiä ohjaajan kanssa lelulla noin yksinkertaistettuna.

Oikein hyödyllinen ja kiva reissu.

2018-02-16 Hyviä pätkiä

HYVIÄ PÄTKIÄ

Saija oli saikulla, niin Marko Kivihalme koutsas meitä pentutreeneissä. Tehtiin kolme pientä radanpätkää. Oikein hyviä pätkiä. 

Ekassa opeteltiin pakkovalssia askel askeleelta. Ensin peruspakkovalssi, sitten pakkovalssijaakotus. Ihan vielä ei lukitse merkkausta, niin saa olla aika tarkkana ohjaamaan, ettei mene väärältä puolelta. Pakkovalssin jälkeisen hypyn osasi hakea todella hienosti hyvän välimatkan päässä.

Toinen harjoitus alkoi hypyn takaakierrolla, joka oli tosi lähellä putkea. Piti olla todella lähellä putkea, eikä saanut kyllä yhtään liikkua, muuten Rane meni putkeen. Tämä oli jännä havainto. Siitä jatkettiin sitten renkaalle. Siinä ei mitään ongelmia.

Kolmannella pätkällä piti yrittää saada Rane ulompaan putken päähän ilman, että juoksee perille asti. Siinä tuli vahingossa rytmitettyä voimakkaasti, niin Rane meni ekaan päähän. Vaikka niinhän sen pitäisi mennäkin tuossa tilanteessa.

Kivaa oli ja noitahan pitää treenailla.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

2018-02-09 Luota koiraan

LUOTA KOIRAAN

Tällä viikolla olen jo pari kertaa kuullut "luota koiraan". Ensin perjantaina Saijan treeneissä ja lauantaina LS-treeneissä Nina Mannerin opissa.

Perjantaina "yötreeneissä" tehtiin ensin pieni radanpätkä, joka meni aika hyvin. Siinä oli sivuirrotus, valssi, lähetystä ja päällejuoksu. Ja kyllä tuntui meno kivalta. Tällainen pessimisti usein ennakoi missä kohtaa tulee vaikeuksia. Ja Saija sanoikin mulle sen avainlauseen "luota koiraan".

Sitten opeteltiin/tutustuttiin vähän esteisiin. Katsottiin miten reagoi keppeihin, verkoilla tietysti. Pienen hämmennyksen jälkeen tuntui nopeasti tajuavan koko jutun. Tai no Saijahan lähestulkoon opetti kepit Ranelle. Mulle jäi palkkaushomma. Mutta meni niin hienosti, eka kerta kuitenkin ikinä. Ja seuraavaa saapi odottaakin vielä jokunen kuukausi.

Sitten siihen keinulle rohkaisuun. Kerran aiemmin kokeiltu Saijan kanssa keinulle menoa, niin tiesin, että Saija jos kuka osaa siinä auttaa. Ja näin tapahtui. Toki Ranesta näki, että jännitti kuitenkin, mutta meni keinun päästä syömään namit. Ja nostettiin pois. Ja aina vaan rohkeammin. Ihanaa. Joo, vähän on jännää, mutta en ole yhtään huolissani.

Lauantaina Saija oli järjestänyt meille LS-agilitypäivän, koutsina Nina Manner.
Kaikki sisarukset paitsi Lilli Sotkamosta olivat paikalla. Lisäksi paikalla oli Voltin edellisestä pentueesta myös. Kiva oli nähdä kaikkia, varsinkin näitä sisaruksia. Ja aikalailla samanoloista porukkaa oli. Niin kivoja junnuja.

Aina en ole ihan varma osaako Rane tai onko lukinnut esteen. Se on niin vikkelä väkkärä, että vaikka on jo tulossa suoraan esteelle, niin ehtii vielä viimetingassa väistää. Ja liikkeen mukanahan tuo tuli. Vauhtihan luo omat haasteensa, varsinkin kun mennään matalilla rimoilla. Naurettiin, että taisi Rane yllättää jopa itsensä menemällä niin kovaa, kun meni ohi pimeestä putkikulmasta monta kertaa. No ehkä kuitenkin siksi, ettei vielä osaa sitä. 

Mutta hyvin tulee ohjauksiin. Vielä. Eikä mennyt ansoihin, ennemminkin juuri tulee vaan ohi. Mutta huolellisella ohjauksella, esim. sivuirrotus hypylle, "mene" ja "luota koiraan", siinä se taas tuli. Toimii. 

Kivaa oli taas. On tietysti tässä vaiheessa paljon mitä Rane ei osaa, mutta toisaalta se osaa yllättävänkin paljon. Luota siis koiraan ja jos ei onnistu, treenataan ja pian onnistuu. Tavoitehan on saada koiralle vahva esteosaaminen. Se antaa meille enempi mahdollisuuksia. Olen kyllä happy, mun poitsujen kanssa on vaan niin kivaa.

Parin päivän läksyt:
1. Luota koiraan
2. Vaikka menee ohi, vaadi kuitenkin silti vielä tekeminen
3. Merkkausta ja palkkausta, että jäisi lelulle eikä liikkeeseen

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

2018-02-04 Ei mitään twistiä

EI MITÄÄN TWISTIÄ

Oltiin taas perjantaina pentutreeneissä. Oli tosi kiva noin kymmenen esteen rata, jossa oli vähän kaikenlaista (takaakierto, valssi, niisto...). Ihan uutta meille oli kuitenkin yksi twistikohta, johon koutsi sanoi, että ei mitään twistiä vaan sellainen laiton päällejuoksu, muuten ei kerkee. 

Okei, sellanen sitten. Tiesin/arvelin, ettei Rane sellaista osaa. Menee hyvin takaakiertoon, mutta tulee niin mun liikkeeseen, että ohihan tuo tuli. Laitettiin verkko avuksi ja avot. Treeniksi saatiinkin juuri, että Rauno pysähtyy liikkeestä pudotettuun leluun. Ja sitä voi tehdä vaikka missä ilman esteitä.

Into piukeena haluaa kentälle ja hyvin irtoo, mutta aina on pientä hiomista. Niisto meni hyvin, kunhan en peitä siivekettä. Valssikin hyvä kunhan suunta on oikea ja nopeammin valmiiksi. Sitten tehtiin taas puomin alastulo-osaa, toinen pää putkenpidikkeen päällä. Alastulot jees ja luvalla hienosti pois. Mutta se alkupää...meinaa vaan aina oikaista suoraan alastulolle. Ollaanko tehty siis liikaa pelkkää alastuloa sivusta?

Tänään käytiin hallilla Helin ja Jaanan kanssa. Yritin nyt keskittyä siihen lelujuttuun liikkeessä. Ja hyvin keskittyi leluun. Lisäksi tehtiin muutama niitä laittomia päällejuoksuja verkolla. Jee, on se kivaa, mutta iik, on se vikkelä.

Sitten ajattelin, että tehdään vähän keinun alkeita avustajan kanssa, kun kerran sellaisia oli kerrankin. Eikä Ransu meinannut taas millään tulla keinulle sieltä alusta, saatikka päähän. Palkattiin sitten, kun tuli puoliväliin. Tarttee muistaa ottaa pentutreeneissä esille ja ottaa treenin alle, että rohkaistuu. Eikös se ole nuorena vitsa väännettävä. Tarjoamisella?

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

2018-01-28 Miksei aina voi olla perjantai

MIKSEI AINA VOI OLLA PERJANTAI

Olen tehnyt hullunlailla töitä koko viikon. Onneks mul on kennelpoika. Se kyllä hoitaa nuo, muttei treenaa. Jotain pientä sisätokopätkää olen sitten viikolla vaan tehnyt. Eli vaikka mulla on vapaakortti, en ole enää jaksanut yömyöhään lähteä treenaamaan.

Viikko sitten perjantaina toki olin ohjatuissa Saijan treeneissä. Silloin otettiin suoran hypyn ja takaakierron erottelua. Takaakiertokäskyt saisi tulla aikaisemmin ja avuksi saa ottaa verkkorullan, ettei oppisi hyppäämään liian läheltä. Juuri kyllä luin jonku facepäivityksestä, että joillekin koirille ei oikein mikään tuohon auta. Mutta onhan se silti kokeiltava, jos vaikka...
Toinen teema oli pakkovalssi. Ja siinä oli kyllä vaikeuksia. Oman liikkumisen kanssa oli jonkun verran ongelmia, ensin peruutin. Jo Pyryn kanssa muistan, että oli ajoitusongelmia. Niin nytkin, odotan, että Rane sieltä tulee, sitten onkin jo mennyt ohi. Ja kuitenkin Ranen piti antaa tulla estelinjan yli, koska muuten ehtii vielä kääntyä liian aikaisin väärälle puolelle. Avainsana on tietysti merkkaus, ja sen opettelu. Ja siinä onkin meille kotiläksy.
Siinäkin oli vähän haastetta, jos käytän lelua kädessä. Ranen hampaat on siinä kiinni alta aikayksikön. Niinpä lelu taskuun vähän rauhotti.
Pakkovalssin voi tehdä "etuperinkin", mutta opetellaan nyt ensin tämä tyyli.

Heti seuraavana päivänä lauantaina oli pakko mennä hallille tekee kotiläksyjä. Oli siinä edelleen ensin hankaluuksia, mutta meni jo paremmin.
Jotain pientä tottista tein myös. Kokeilin luoksetuloa, jota ei olla tällee tokomaisesti tehty varmaan koskaan. Ja ei ymmärtänyt "sivulle"-käskyä noin kaukaa. Pitää aloittaa pieneltä matkalta.
Toinen huomio oli, kun jätti makuuasentoon, niin eipä kestänyt mun palaamista kasvotusten, vaan lähti pakittaa ja ylipäänsä lähti liikkeelle. 
Tokoon tarvitsisin kyllä myös jonkun koutsin. Tai ainakin mun pitäis tehdä kunnon suunnitelma pienillä askelilla.

Ihanaa taas perjantai ja Saijan treenit. Fiilis ei ollut kyllä paras mahdollinen, kun vasta varttia vaille kasi lähdin töistä, kiireellä paikalle ja olin väsynyt. Mutta toiveikkaana silti, että tänään menisi hyvin. Se henkireikähän tämä harrastus on, että unohtaa työasiat ja mieli virkistyisi.
Rane vaan tuntui entistä vauhdikkaammalta, jos se on mahdollista tai sitten minä vaan olin hidas. En tiedä mistä johtuu, mutta rimat kolisee tai jopa putoo ja ne on kuitenkin alhaalla. Huutelen vissiin esteen päällä, eikä joudu juuri hyppäämään niin ryntää vaan eteenpäin, ei ole vielä sellaista estefokusta eikä kropan hallinta aina riitä. Mutta vielä ei kuulemma tarvii puuttua.

Tehtiin ensin sivuirrotusta, joka mielestäni meni ihan hyvin. Hyvin irtoo. Sitten piti taas tehdä SE, no se se, ...pakkovalssi tai ainakin pakkovalssimainen liike. Buaaaa. Ei oo mun selkärangassa se liike vieläkään, eikä merkkaus varsinkaan. En vaan tajuu. Menen jotenkin lukkoon tai jumiin, sanon vaan jees, mutta aivot ei tunnu toimivan. Minkäs sille voi, jos käyn vähän hitaalla. 
Radan pätkää oli kiva tehdä. Vikkelähän tuo on, ettei ole liiemmälti aikaa hukattavaksi mun osalta. Hyvin lähti sivuirrotus, takaakierto jees, mutta sitten tuli flänkkäys (yllätys, helposti lähtee), pieni huomio ja taas mennään. Viimeistä putkea vailla ja ....väärään päähän. Hah. Piti ehtiä Ranen "edelle" rikkomaan Ranen linja, niin sitten sain ohjattua oikeaan päähän.

Nyt jäi vähän sellanen fiilis, ettei osattukaan. Voiko tän laittaa iän piikkiin. No läksyjä tekemään. Miksei aina voi olla perjantai. 

tiistai 16. tammikuuta 2018

2018-01-16 Etäpäivä

ETÄPÄIVÄ


Viime torstaina käytiin hallilla klo 21 jälkeen treenaamassa. Tarkoitus oli "väsyttää" Rane, niin että nukkuisi aamuun asti. Ei auttanut, heräsi neljältä, huoh.
Treenailtiin taas vähän sitä ja vähän tätä.


Perjantaina alkoi Saijan penturyhmä, jippii, nyt kerran viikossa. Sieltä saatuja kotiläksyjä voi sitten käydä vapaakortilla itekseen hallilla treenailemassa. Ihan parasta.
Tehtiin ekaa kertaa muuria ja samalla siihen perään parin hypyn kanssa myös ekaa kertaa persjättöä. Sanoisin, että muuri ja persjättökin meni hyvin, mutta sitten oli vähän vaikeuksia hypyllä, kun olis pitänyt pyörittää takaakierto. Siinä oli yllättäen aikaa, niin ohjaaja ehti liian pitkälle ja oli siivekkeen edessä/tiellä. Ja siellä edessä, kun oli putki, niin sinnehän tuo oli jokakerta menossa. Hyvin irtoo. Mutta eipä kuitenkaan mennyt putkeen asti. Hyvin myös kuunteli, ohjeet vaan kun tuli myöhässä. 
Sitten tehtiin puomia maassa (alla pari putkenpidikepussia, että saatiin edes vähän alamäkeä) ja otettiin vauhtia myös hypyltä. Oli kyllä muutama niin superhieno hyvävauhtinen pysäri ja luvalla pois. Jes!


Tänään oli etäpäivä. Ihan mahtavaa, kun voi käydä keskellä päivää treenaamassa.
Eka tein Pyryn kanssa vähän seuraamista, liikkeestä maahan, seuraamista oikealla puolella, puolenvaihtoja edessä ja takana ja noutoa. Ja olihan se pakko tehdä vähän aksaakin, 15 cm:n rimoilla. Ja voi että se oli ihanaa, ja niin helppoa, kun koira osaa.
Ranen kanssa tehtiin myös ensin vähän tokoa, seuraamista ja noutoa. Jännästi tuntuu noutavan aina oikean kautta, vaikka kapula olis missä asennossa.
Aksassa tein takaaleikkauksia ja oikea-vasen erottelua hypyllä. Kaikki vaihtelevalla menestyksellä. Silti tuntui kivalta, kun pystyy jo menemään muutaman esteen pätkiä. Viimeiseksi vielä vähän rengasta, joka tuntui sujuvan niinkuin vanhalta tekijältä.
Mun kullanmurut.

lauantai 6. tammikuuta 2018

2018-01-06 VAPAAKORTTI

VAPAAKORTTI


Hommasin sitten vapaakortin Lägin halliin. 4 kuukautta saa käydä treenailee omalla aikataululla. Tänäänhän se piti sitten ekaa kertaa käydä, Rane vaan pääsi. Ihanaa oli treenata ihan rauhassa (kun ei ollut muita edes tulossa), ja kun ei ollut mitään aikalimiittiä. Toki jokin suunnitelma olisi hyvä olla olemassa. Ehkä ens kerralla.


Yritin taas aloittaa tokolla, seuraamisella. Mutta on se vaan vaikeeta keskittyä siihen. Muutama askel kerrallaan vasta mennään.
Vauhti on aina hauskaa ja kapulan nouto menikin ihan superisti.
Parit tolpan kierrot ehkä 7 metristä, mutta ei kyllä vielä juurikaan kauempaa.


Sitten aksaa. Kontakteja hyvin, jopa sain Ranen keinulle, kun se alku siitä ylösmenosta jänskättää. Sitten nostin pois. Otinpa sitten puomin alastulolta lähdön putkeen ja hienosti odotti lupaa.
Rengas meni tällä kertaa ihan päinvastoin kuin viimeksi eli tosi hyvin.
Tehtiin myös "hyppytekniikkaa" neljällä hypyllä, kun ne oli siellä sopivasti jo valmiiksi. Ne meni hyvin lähettämällä lelulle tai ilmankin tai ohjaamalla sivusta kummaltakin puolelta, nätisti hyppi.
Sitten vielä putki ja pari hyppyä, joilla tein mm. sylkkäreitä ja kokeilin takaaleikkauksia. Sylkkärit meni hyvin, mutta takaaleikkaukset ei. Seuraavalla kerralla yritän keskittyä vaikka niihin sitten.


Olipas kivaa ja Rane oli reipas.

2017-12-31 VUODEN VIKAT

VUODEN VIKAT


Käytiin Saijan ja Tanjan kans hallilla treenaa. Rane sai treenata ekaks.
Yritin vähän seuraamista, mutta ei oikein kyenny keskittymään. Sitten tehtiin pari tötsän kiertoa, jossa ihme ja kumma Rane lähtikin hyvin, vaikka en näyttänytkään kädellä. Mä vähän ohjaan tokoa agilitytyyliin. Sitten tehtiin kahden lelun leikkiä. Joka oli ihan jees.
Mielestäni paras oli meidän ihkaeka ruutukokemus. Laitettiin lelu ruudun yläosaan ja hyvinhän tuo sinne meni lelun hakemaan. Mutta sitten ei laitettukaan lelua ja ajattelin, että mitenkähän tässä käy. Mutta usko koiraan, sehän on ihan huippu, sinne läks vaikka näki, ettei siellä mitään ole. Saija heitti lelun juuri kun tuli ruutuun. Vautsi.
Aksat jäi tekemättä.


Sitten lähdin lenkille ja kun tulin takas menin Suskin kans juttelee ja lopulta tehtiin vielä pentujen kanssa mm.keinun paukuttamista. Ranea jänskätti vähän mennä kontaktille, kun sitä tehtiinkin näin päin, että keinu on viiden sentin korkeudella ja itse sitten liikkeellään paukauttaa sen.
Rengas oli ihan mahdotonta jostain syystä. Väisti varmaan kymmenen senttiä ennen monta kertaa. Ja minähän en luovuta. Renkaan jälkeen vielä pari Aan kontaktia.


Illalla Jaana tuli koirineen kylään. Ketään ei eristetty, mutta saihan noita poitsuja vahtia. Pyry nyt loikoili vaan sohvalla eikä katsonutkaan Penaan päin. Mutta Ranea pitikin hieman valvoa. Lumi kans vaan makoili hermostuneesti lattialla. Meillä oli telkkari päällä ja musat aika kovalla.
Eka pamaus, kun kuului, Rane murisi hetken, ihmetteli ja jatkoi sitten luun syömistä. Yhden aikoihin käytin ulkona ja koko ajan kumisi jossain. Just ennenku mentiin ovelle, kuului lähempää isompi pamaus, ja mitä tekee Rane....heilutti häntää! Ihanaa!


Yöllä vielä tein jotain suurpiirteisiä tavoitteita paperille tälle uudelle vuodelle.


RANE,RANSU,RAUNO,RANSKIS...
Agility: opetella kaikki esteet + ohjaustekniikat, ehkä jopa kisata joku      möllikisa loppuvuodesta.
Toko: Tokossa tarttisin jonkun suunnitellun kurssin tai käydä silloin tällöin jollain prolla, kun itse en osaa. Kaikkien luokkien liikkeitä tietysti pitäis jo opetella, mutta se vaatis todella jonkun neuvomaan. Mutta jos vähintään ALO-AVO-luokan liikkeet olisivat jo paremmalla mallilla loppuvuonna.
Rallytoko: Vähintään ALO-AVO-luokan liikkeet hanskassa.
Oma asenne: yritän aina olla positiivinen, koska Rane on todella herkkis, eikä kestä mun hermostumista. En vertailis muihin, tehtäis vaan omaa juttua omaan tahtiin. Ei mitään "mutta, kun..."-lauseita. Yritän keskittyä tekemiseen kunnolla ja tekisin vaan parhaani.


PYRY,PYRTSI,PYRHÖNEN...
Toko: AVO-luokka vähintään korkattua ja opetella sellasia mitä oikeestaan ei koskaan olla juur treenattu (vaikka olis pitäny, mutta kun en osaa) esim. tunnari, ohjattu nouto, ja tyhjään lähettäminen.
Rallytoko: vähintään RTK-2 ja uusien liikkeiden opettelu tietty esim. putki (ilman agilityvaihdetta)
Vepe: Lähdöt kuntoon, siitä on niin paljon kiinni


Ihanaa tästä se alkaa pian jokaviikkoinen treenailu kahden ihanan vauhtivillen kanssa! Pääasia, että meillä on kivaa ja saadaan kokea wow-fiiliksiä onnistumisista!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!