torstai 27. helmikuuta 2014

27.2.2014 Uusinta

UUSINTA

Sain jo hyvissä ajoin tietää, ettei puolet koulutettavista tule ainakaan paikalle, niinpä otin Pyryn mukaan. Onneks otin, koska loppujen lopuks ketään ei tullut paikalle. Rakensin sen eilisen välistävetokohdan eli kahden mutkaputken väliin kolme hyppyä. Ja ei se tänään sen helpompaa ollut kuin eilenkään. 

Pari kertaa sain sen onnistumaan just ja just. Ja yrityksiä oli aika monta. Lentävän koiran kanssa se vaan on toooooosi vaikeeta. Tehtiin sitten vielä muutama keinun kontakti ja keppejä. 

Käytiin hakee Jaana ja Lumi sitten vielä kävelylenkille.


26.2.2014 Välistävetoja

VÄLISTÄVETOJA

Salossa Sonjan treeneissä sellanen rata, joka ei siinä tutustuessa tuntunut ihan ihan kamalalta. Ajattelin vielä, että olen viime syksynä viimeksi tehnyt omalla pihalla kolmella hypyllä välistävetoja vaikka miten päin, että kyllähän me niistä selvitään. Mutta sitten kun siihen lisätään putket molempiin päihin, niin voi tuska! Ajattelin varmaan ihan liian positiivisesti. Realismi iski samantien. Ja turhautuminen.

Alussa ne kolme mentiin ihan ässänä ja muutaman säätökerran jälkeen menivät ihan jees. Mutta sitten niihin välistävetoihin. Melkein heti sain vaihtaa toisenlaiseen ohjaukseen, vaikka ei sekään tuntunut juuri helpommalta mulle. Ekalla hypyllä Pyry pudotteli rimaa. Siinä tärkeetä, ettei mun käsi laske ja katse tietysti pitää pitää. Mutta oli se vaan työn ja tuskan takana. Tehtiin sitä kohtaa ties kuinka monta kertaa. Ja lopulta otin koko radan alusta, mutta siihen välistävetokohtaanhan me tökättiin. 

Mullahan on edelleen asennevamma. Hermostun, kun ei onnistu (edes viidennellä!). Tavallaan luovutan, mutta sinnikkäästi yritän aina uudelleen, ja lopulta molemmat väsyy. Noilla koivilla, sillä laukan pituudella ja tuolla vauhdilla, välistävedot (kuten kaikki muukin) vaan on äärimmäisen vaikeeta ja haastavaa. Oli muillakin vaikeuksia mahtua sinne väliin ja ajoittaa oikein, mutta en tiedä lohduttaako se minua. Varsinkin, kun taas huomaan kuinka lähes kaikki muut voivat ohjata "normaalisti", mutta mun on Pyryn kanssa väännettävä aina jotain spesiaalia sinne ja tänne. Ehkä se kuitenkin on se magneettisen mielenkiintoinen osa, jonka vuoksi saan tehdä tekniikoita ja niiden onnistuminen vasta mannalta sitten tuntuukin. Ne vaan ovat niin lähellä toisiaan, onnistuminen ja epäonnistuminen.

maanantai 24. helmikuuta 2014

24.2.2014 Hei me lennetään

HEI ME LENNETÄÄN

Ei kyllä yhtään naurata, niinkuin tuon leffan nimi antais ymmärtää. Vaihteeks oli taas treeneissä vääntämistä, palautus taas maan pinnalle. En edes tiedä mistä alkaisin ja missä mättää. Todettiin vaan, että Pyryn kanssa mennään vaan niin omanlailla, se lentää. Ja välillä sitä on niin vaikea tulkita onko yhtään kuulolla vai ei. Kun kovaa mennään, ei oo aina varmaa onko korvat auki. Pari kertaa (tai kymmenen) päästelin oikein kunnon ärräpäitä, mutta enpä tiedä aukesko Pyryn korvat siitä yhtään enempää. Taas tuli sellainen olo, etten yhtään ihmettele miksi me ollaan vielä ykkösissä. 

Alku oli meille jo niin vaikea, tehtiin sitä varmaan kymmenen kertaa este kerrallaan. Piti hyppyyttää minusta poispäin ja jatkaa sitten muurin kautta putkeen. Otti kyllä ekan hypyn, mutta vaikka minä olin jo menossa muurille, niin jatkoi hypyn suuntaisesti väärälle esteelle, pituudelle. On se nyt p..le, että heti alkuun pitää jo tehdä vastakäännös, ettei lentää liihotella minne sattuu. Ja väitän, etten lennättänyt sitä kädelläni sinne. Kyllä tuollainen kohta pitäis hoitua ihan normisti, mutta ei meillä.

Ja sitten, muuri on mun inhokki. Ne hel...n palikat putos tänään koko ajan. Mikähän siinäkin on. Ne on aiemminkin tuhonneet meidän nollaradat. Eikö keskity? ja eikö vois hypätä vähän kauempaa kun vinosti tullaan? Ärsytys!

No joo joo paljon oli hyvääkin, toki, svedut hävis eilen ja nyt on svedu-asenne vähän kadoksissa. Totesin, että me osataan paljonkin. Oltais hyviä tekee yksittäisiä "sirkustemppuja" esteillä, mutta esteosaamisen yhdistely radaksi vauhdin kanssa on vaan niin... välillä on lohduttavaa lukea jonkun vastaavan väiskivemmelsäären kohelluksia. Sentään Pyry yrittää aina kaikin tavoin vältellä törmäämistä esteisiin tai minuun. Mutta niin paljon on myös samoja juttuja "...kaikin keinoin yritin jarruttaa, vaan eipä jarruttanut..." jne.

Ja tässä kohtaa totean aina, että mun vika, miksi en painokkaammin käskytä, miksi en ajoissa jarruta, miksi en .... Mitähän siitä tulis, jos antaisin Pyryn hoitaa tonttinsa ihan ite. Se lentäis varmaan kuuhun.

Tällasen löysin FB:stä
www.taloussanomat.fi "Mitä jos ajattelisit negatiivisemmin"

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

23.2.2014 Nollllllaaaaaaaaa!

NOLLLLLAAAAAAA!

Jiiiihaaaaa! Hirmu stoori yhestä nollasta, mutta meille se on iso juttu. Sitä on nyt metsästetty toukokuusta asti. Huoh. Ja se oli vasta toinen. Se on vaan ollut todella haastavaa tollasen raketin ohjaaminen. Ja kyllä se teki hyvää omalle päällekin saada onnistumisiakin välillä. Huvittavaa oli, että mulla oli tänään numero 50. Ja toukokuussakin mulla oli numero 50. Voiskohan ens viikonloppunakin saada numeron 50, jos sillä saa nollia. Ja tuohan ei tarkoita ikää, vaikka juuri siitä muistan nuo varmaan ikuisesti.

Viitasen Annen ekalla radalla Pyry varasti puomin kontaktilta ja sen seurauksena olin myöhässä seuraavalta hypyltä, joka tuli sitten vahingossa vielä Pyryn toimesta kaadettua, kun hyppytila jäi vähiin. Sitten lopussa oli putki, 3 hyppyä, putki ja putki. Ja eipä vissiin tullu kiire. En edes yrittänyt ehtiä Pyryn edelle, koska siinä olis voinu jompaa kumpaa sattua. Aattelin päästää Pyryn putkesta mun ohi, mutta pongaskin seuraavan putken väärän pään aikas samantien. Enpä ehtinyt siinä juuri kissaa sanoa. Eli hylly. 

Tuo rata masensi ja manasin itseäni, kun en osaa kehittää sellasta raivoa, että perkele...nyt!

Toisen radan alku oli se, mitä eniten pohdin. Hyppy, pituus ja 90 astetta taas parille hypylle. Pituuden takana oli putki uuna väärinpäin. Ja kun mua on syytelty siitä, että jarrutan väärässä kohtaa silloin tällöin, niin katsoin, että tässä kohtaa olisi hyvä jos Pyry hyppäisi pitkälle, niin siitä olisi suora linja hyppyjen kautta oikeeseen putken päähän. Hah, herra vähän irtosi pituuden jälkeen, kiersi koko putken ja tuli sitä kautta hypylle. Siinä oli vähän ahdas paikka, niin pari hyppyä tuli vähän siksakkia. Mutta siitä eteenpäin meni tosi hyvin. Ennen putkeakin huusin "Pyry", että jarruttaisi tällä kertaa kepeille. Eli kepit meni upeesti, kontaktit, voi sanoa, että kaikki paitsi tuo koominen alku.

Ja en edes tajunnut saaneeni nollaa, sen alun takia. Loogista, kun ei mene niinkuin suunnittelin, niin kait se oli hylly tai jotain. Jep. Ja vielä parani, kun katsoin tuloslistaa, ja tajusin, että vielä voitettiinkin. Ihan mahtavaa! Olkoonkin, että alun olis voinu sensuroida. No oli se sentään viihdyttävän hauska reitti. Hauskin juttu oli kuitenkin, kun kakkoseksi tullut, Salla ja Alli-bc, tulivat onnittelemaan, kun Salla sanoi nähneensä meidän radan ja silti hän sai tehtyä ihan samalla lailla, Alli kiersi myös putken. Oli siinä naurussa pidättelemistä. Aikalailla samanoloista menoa oli näillä pitkäsäärillä, Pyryn aika -20,39 ja Allin -20,30. Ja uskokaa tai älkää, olin tyytyväinen meidän ratatyöskentelyyn jo ennen kuin tajusin saaneeni nollan. Mutta tää lopputulos oli meille ihan huippua.

TOKOTREENEISSÄ NOUTOA

Kisoista suoraan ajelin tokoilemaan. Periaatteessa Pyry kyllä osaa noudon, jos ei tyylipisteillä väliä. Saatiin Pauliinalta neljä hyvää treeniä tuohon noutoon. 
1. Ainakin jonkun aikaa veisin sen kapulan sinne kauemmas, kun kiihtyy liikaa heitosta (ryntää, menee metrin pari ohi ja vasta sitten saa tuotua kapulan).
2. Laitettiin kapula pystyasentoon, niin Pyrykin meni hillitympää vauhtia kapulalle ja joutui oikein pohtimaan miten tuo nyt tuosta otetaan.
3. Kolmas juttu koski pitoa, kun pureskelee tai vaihtaa asentoa tai jotain. Niin seurauttaa kapula suussa. Siten itse näkee miten kapulaa pitää ja voi siihen puuttua. 
4. Pitoon myös, ihan lähellä pidän kapulasta kiinni ja hellästi vedän, niin joutuu voimakkaammin pitämään kiinni.

Hyvä päivä. Oikein hyvä päivä. Pyry <3 


tiistai 18. helmikuuta 2014

18.2.2014 Craniosacraaliterapiassa

CRANIOSACRAALITERAPIASSA

Huvittavaa on, että aina kun ollaan Pyryn kanssa Marin käsittelyssä, niin meikä vaan nyökyttelee "joo" "ai niinkö" ja nyt kun pitäis muistaa mitä hää sanoi, niin ei juuri mitään muistikuvaa.

Järkyttävää Pyryn mielestä, mentiin aksahallin läpi ja kuitenkaan ei päässy aksaamaan. Siellä yläkerrassa tuijotti koko ajan ovelle josta tultiin, vaikka alakerran äänet tuli toisesta suunnasta. Mutta nekkupeeceehän tietää, että "tuosta tulin ja tuosta pääsisin poiskin". Ei ollut Pyryn kannalta ihan paras paikka rentoutumiseen. Pyry vinkui lähes koko tunnin, tiedä sitten mikä osa siitä teki kipiää ja mikä osa ei kestänyt kuunnella alakerran aksaääniä.

No pääasia, ettei mitään isompaa, vähän kireetä siellä ja täällä, enempi kuin viimeksi ja osittain eri paikatkin. Tällä kertaa vasemman takajalan sisempi varvas, sitten toisen etujalan ranne oli tiukempi kuin toinen ja jonkun verran puhui hormoneista. Mutta hyvä, että tuli taas kireät kohdat aukastua. Ihme oliskin jos ei mitään kireyksiä löytyis tällä höyryveturilla.

maanantai 17. helmikuuta 2014

17.2.2014 Hymyä pukkaa

HYMYÄ PUKKAA

Siis Heli laittoi meille hauskan radan, jota en edes yrittänyt yhdellä yrityksellä elikkä nollalla läpi, vaan tein suosiolla pätkissä (unohdin lopussa kokeilla koko rataa). Ja kaikki ei edes onnistunut ihan ekalla yrityksellä tai ekalla ohjaustyylillä. Silti hymyä vaan pukkaa. Varmaan ei oo nyt lääkitys kohillaan. Sitä rataa oli vaan niin kiva tehdä ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Ja hyvin meillä sujuikin. Yksi ainoa kohta vähän tökki ja sitä ihmeteltiin hetki. Ylläri ylläri, jarrutuskohta, putkijarru. 

Vaikka selkeesti Pyryyn päin lelukädellä näytin ja suhahdin, niin tuntui siltä, että jos edes kuuli mun askeleet putken toisella puolella, niin Pyry tulkitsi sen eteenpäin menoks. Jos lähetin Pyryn putkeen paikaltani, niin kääntyi hyvin. Varmaan on jotain unohtunut opettaa. Pitää oikein kokeilla vaikka ens kerralla minkälainen jarru tai liike toimii parhaiten. 
Kokeiltiin sitten niin myös, että Pyry meni itse puomin toiseen päähän ja minä jäin tähän päähän ja ohjasin siitä putkeen. Silloin olin siis valmiina edessä ohjaamassa ja Pyry näki mihin suuntaan liikuin. Se toimi parhaiten. Ei kai se mikään oikeestaan yllätys ole, että mun on parempi ohjata edestä kuin takaa. Toki aina ei kerkee. 

Ylösmenovirheestä puomilla vieläkin harmistuneena halusin kokeilla rytmin rikkomista tömistelemällä. Ja se tuntui toimivan. Heli ehdottikin, että miksen käyttäisi sitä muuallakin kuin vain kontakteilla. Jep pitääpä kokeilla.

Paljon positiivista; 
Laitoin Pyryn aina maahan rauhoittumaan, kun tuntui käyvän liikaa kierroksilla. Vähän epäilin poispäinkäännöstä tiukkaan kulmaan taakse putkeen, mutta ei hassummin. Samoin epäilin tuota irtoamista putkeen puomilta, kun itse olen aika kaukana. Rytmitys ylösmenoille tuntui kans hyvältä. Valssit ja takaakierrot jes. Kepit jes. Kontaktitkin ihan jes. Enkä välittänyt parista kaarroksesta. Ja hei, osasin kerrankin lopettaa ajoissa! 

Jottei tulis liikaa hehkutusta, niin kokonaisen radan onnistuminen kerralla onkin sitten toinen juttu. 

lauantai 15. helmikuuta 2014

15.2.2014 Jankkilassa spurttaamassa

JANKKILASSA SPURTTAAMASSA

Niin ärsyttävääääää! Mä haluun pois näistä ykkösen radoista. Tänäänkin oli normikoiralle ihan "helpot" radat, mutta kiiturien kanssa sai ihan tosissaan spurtata. Karstunen tykkää juoksuttaa näemmä. Savikko oli vielä vahtimassa.  

Eka radalla pähkäilin yhden kanssasisaren kanssa samaa kohtaa, alkua. Hyppy, rengas, kepit ja välit oli aika lyhyet. Jo mineille ja medeille tuli siinä kohtaa paljon virheitä. En keksinyt siihen mitään hyvää ratkaisua, joten menin renkaalle ottamaan vastaan rintamasuunta koiraan (kun ajattelin, että jarruttaa, kun mä olen siellä edessä) ja siitä pieni käännös näyttämään kepeille. Mutta yllättäen (tosi!) ei kyllä yhtään jarruttanut ja meni kakkosesta sisään. Eikö pitäis koiran itekin jarruttaa, mitä? 
Siitä alkoi rata, jonka tuloksena huono hylly.

Toka radalla saatiin elämämme ensimmäinen ylösmenokontaktivirhe puomilla. Ja taas niin ärsyttävää, kun tiedostin senkin kohdan etukäteen. Mutta mitä hyötyä, kun en osaa sitten tehdä asialle mitään. Puomilta alkoikin sitten sellanen spurttaus puoli hallia. Saatiin se kyllä ehjästi, mutta me vaan mentiin, toisin sanoen yritin pysyä Pyryn mukana. Sitten saatiin hypyltä kielto, kun varasti keinulta, niin olin myöhässä, kun piti tehdä vastakäännös. Ja taas spurtilla eteenpäin. Putken jälkeen kepit 90 asteen kulmassa, ja onnistui siinäkin vielä menemään liian kovaa ja taas kakkosesta sisään. Tulos 15 vp.

Voi pärkkele, siis ylösmenokontakti, kontakteilta varastelu ja liian kovaa kepeillemeno. Murrrrrrrr...! Edelleen Pyry kyllä porsastelee mun mielestä. Hyvin tokoili siinä odotellessa, mutta kun astutaan aidan toiselle puolelle, niin tokoilut unohtuu samantien. Ja miten niin estehakuinen? Pyryn mielestä parasta on mennä esteitä miljoonaa.

Ja positiivista...hmmm.....?
Yhtään rimaa ei pudonnut. Oli kuulemma hyvännäköstä menoa, sitten kun meni. Pysyi lähdössä hienosti, vaikka jouduttiin odottelee, kun edellinen koirakko hajotti renkaan. No tehtiin me samaa rataa kumminkin, vaikka virheitä tulikin. Lenkillä joku kehui, että mulla on hieno koira ja meneepä se lujaa. Kyllä ja kyllä. Ohjaaja sensijaan...

Tässä taannoin eräs sanoi mulle, että mun blogi on niitä harvoja joita hän jaksaa lukee, koska se on niin realistinen eikä vaan pelkkää hehkutusta. Aika hauska. Siitä tuli kyllä hyvälle mielelle, ehkäpä voin antaa jollekin edes siten vertaistukea. Ja sanoin, että kyllä mä sit hehkutan, kun siihen on aihetta. Nih!

torstai 13. helmikuuta 2014

12.2.2014 Säätöö ja kääntöö

SÄÄTÖÖ JA KÄÄNTÖÖ

Sonja-treenissä Salossa. Säädettiin ja käännettiin ja mentiin kaikki 22 estettä. No ei toki nollana. Pätkissä mentiin ja siellä muutamia kohtia, joissa vaihdoinkin suunnitellusta toiseen ohjaukseen. Eipä ne aina kaikki vaihtoehdot tule mieleen, ja mikä niistä sitten on paras tai meille sopiva. Voipi olla vaikka kaksi hyvääkin vaihtoehtoa, mutta aika tai sujuvuus sen eron sitten kertoo. Nää kommentit menee nyt vähän ratajärjestyksessä.

Alussa suora, hyppy+pituus+okseri, jossa tärkeää oli antaa Pyryn hypätä rauhassa. Jos lähdin liian aikaisin kääntymään (tiukka käännös putkeen), okseririma tuli alas. 

Sonja kellotti yhden kohdan, putki+hyppy takaa+hyppy edestä+A. Siinä säädettiin/kokeiltiin kumpaa kautta takaahyppy kannattaisi mennä. Nopein oli ulkokautta+persjättö. Se oli niistoa 0,3 sekuntia nopeempi ja samalla myös sujuvampi, vaikka ei niistokaan huono ollut.

Välistäveto onnistui hyvin, kunhan otan reilun etumatkan A:lta ja samantien lähden kääntämään.

Sitten tuli mielenkiintoinen kuvio, joka ensin ei meinannut mun aivoissa millään onnistua, mutta onneks kuvioita voi kokeilla ihan käytännössä. Onkohan mun aivoissa jotain vikaa, vikaa, vikaa...
No enivei, se kuvio; takaakierto valssilla, kuljetus+pieni jaakotus ja heti perään vastakäännös ja "kiipee" A:lle. Ilman kiipee-käskyä ei Pyry tajunnut mihin piti mennä. Eikä oikein osaa mennä, jos mun juoksulinja ei menekään samansuuntaisesti kuin Pyryn vaan liikaa poikittain.

Puomilta tein eka pakkovalssin, mutta Sonjan mielestä päällejuoksu parempi versio. Siihen tuli vaan sitten "poispäinkäännös". Pyry nyt irtoo kepeille onneks melkein mistä vaan.

Viimeisellä pätkällä rupes väsymys painaa, koska rimat rupes putoomaan takaakierroissa. Siinäkin sain sanoa heti "kierrä", muuten lähti maata kiertävälle radalle, kun rintamasuunta aukes hetkeks.

Jarrutin toisinaan väärässä kohtaa. Eipä oo Saijakaan monesti siitä sanonut. Minkäs sille mahtaa, jos on tahvo ohjaaja, joka ei vielä oikein tajua milloin kannattaa vaan antaa mennä. Tosin siihen liittyy usein pieni vauhdin pelko ja yritän siten saada vauhtia vähemmäks.

Mutta varsin mukavaa menoa hyvällä mielellä. Aina sitä vaan riittää opettelemista. Mieleenpainuvin kaikista tänään taisi olla se, että Pyryllä riittää pienet ja rauhalliset eleet, muuten lentää isosti. Siinä on mulle vielä opettelemista, se on niin totta!

maanantai 10. helmikuuta 2014

10.2.2014 Helin putkihässäkkä

HELIN PUTKIHÄSSÄKKÄ

Pari suoraa putkee on meille yhtäkuin putkihässäkkä (no oli siellä hyppyjä ympäri kenttää kans). Putket mentiin yhteensä viis kertaa ja Pyryn tyyliin täysillä tai ei ollenkaan. Hyvin irtoo putkiin juu, mutta putkijarrun teko ja sen toimiminen ei oikein meiltä onnistu. Toinen ongelmakohta oli vastakäännös. Vauhti teilaa melkein kaikki mun ohjaukset, vaikka ne olisivat ajoissa. Pyrylle parasta on mennä kovaa ja ihan mitä estettä vaan. Saan tehdä tosissani töitä, että saisin edes pienen jarrutuksen aikaiseksi. 

Pyry kuulemma vaan porsasteli ja mun olis pitänyt jo suuttua kunnolla. Missä kohtaa? En mä tunnista sellasta. Mä ajattelen, että koira on väsynyt ja en ole vain osannut sitä kouluttaa oikein. Niinkuin en olekaan. Enkä ole osannut sitä palkata parhaalla mahdollisella palkalla oikeassa kohtaa ja oikeasta asiasta. Ja nyt sitten lennetään täysillä, vaikka oltais Pyryn kanssa nenät vastakkain. Pyry toisinaan vaan menee ja olettaa katsomatta mua. Joo sitä kai se on, possuilua.

No täytyy myöntää, että lopussa kyllä yritti kääntyä putkijarrun jälkeen, mutta ei kerta kaikkiaan kykene tuossa vauhdissa ja ehkä hiukan väsyneenäkin jo. Parin hypyn jälkeen olisi pitänyt jarruttaa niin totaalisesti (piti mennä takaa), että katsoin sujuvammaksi mennä pitemmän kaavan kautta, ulkokautta kierrättämällä. Koiran laukan ja vauhdin puolesta se oli meille paras vaihtoehto. Mutta sen jälkeinen vastakäännös...Pyry lensi aina vaan ulommaiseen putkeen, vaikka itse en vilkaissutkaan putkiin ja menin jopa hypyn leijeröiden. Toki saan Pyryn kääntymään, kun oma suunta on täysin ulospäin, mutta se ei ole jatkon kannalta hyvä. Yhteistyössä on vielä toivomisen varaa.

Mie romahan! 

Nyt en tiedä mitä tekisin. Palkkaan kädestä -kuuri? En huomio Pyryä -kuuri? Guru? What?

lauantai 8. helmikuuta 2014

8.2.2014 Teemulla tuurailemassa

TEEMULLA TUURAILEMASSA

Oltiin Marikan tilalla Teemun treenissä, pitkästä aikaa. Aika loppuu aina kesken, kun tahtois vielä kokeilla tuon ja tuonkin kohdan. Ja tutut kommentit tuli taasen. Voi hemmetti...miksi jatkoit...sun piti palkata tuohon...tuo kohta meni todella hyvin...tällaisella isolaukkasella koiralla ei ole yhtään ylimääräistä aikaa...tässä kohtaa et oikein keskittynyt...Sari, missä positiivisuus...kukaan ei oo varmaan koskaan sanonu siitä...mitä mieltä itse olet...yhdestä negatiivisesta saat luetella kolme positiivista...olet tehnyt todella hyvää työtä...hyvä Sari!

Nää mulle jäi päällimmäiseks mieleen. Ja kaikki ihan hymy huulessa. En vaan aina tiedä pitääkö olla tyytyväinen vai ei, siis onnistuinko vai en. Ja sitten kun kysytään, olen siis epävarma ja kerron esim., että tuo alku meni hyvin, mutta tuo neljäs hyppy meni vähän pitkäks. Ja sit niinku kysytään, "missä positiivisuus". Mutta kun... niin just...mutta kun, tiedostan ne kohdat missä vois mennä paremminkin. Ainahan on petrattavaa.  

Olis niin hyvä, kun ne pari tuntia joku kouluttais sen vartin per koira ja sitten olis vielä ylimääräinen tunti, jolloin sais mennä itsekseen omavalintaiset pari  kohtaa ilman koutsia samassa järjestyksessä, niin koirille tulis kuitenkin lepotauko. Kun aina aika loppuu ja olis halunnu vielä jonkun jutun tehdä. Ehkä sitten joskus.

Radassa oli erittäin haastavia kohtia, joita vähän aina hinkattiin. Miksen vaan voi onnistua ekalla ja jatkaa matkaa, että joskus ehtisin näyttää mitä me oikeesti osataan. Tänään ehdittiin näyttää sylivekki, persjättö, takaaleikkaus, eteenmeno putkesta putkeen kepit leijeröiden, hieno kepeillemeno tiukalla keppikulmalla ja niisto. Siihen lisäks pientä rytmitystä. Ja päästiin vaaaaan esteelle kymppi/30. Mutta joo, tuo luettelo on kyllä positiivista. 

Positiivisuutta peliin enempi ja se tarkoittaa myös sitä, että pitää olla vähempäänkin tyytyväinen. Varsinkin jos siinä on oppinut jotain. Mutta kivaa oli ja lisääkin tahtois. 
Kiva oli kans auttaa pitämään Suzia lähdössä. Sain sen pysymään jo aika hyvin, kun vaan vaati pysymään. Jos vaan piti kaulapannasta kiinni, niin hää vaan hyppi ja pusutteli, varsinainen hämähäkkijalka. Mutta palkan toivossa hän istui välillä oikein hienosti jopa ilman kiinnipitämistä. 



maanantai 3. helmikuuta 2014

3.2.2014 Omatoimitreenit

OMATOIMITREENIT

Rakennettiin Anun kanssa sellanen rata, johon tuli yks mulle hankala kohta Sonjan treeneistä, Anun viikonlopun kisoista yks hauska "serpentiini"kohta ja loput sitten sovellettiin. Tuloksena oikein vauhdikas ja sopivan haastava rata.

Edelleenkin mulle oli hankala kohta se putkelta pituus ja vähän sivuun kepeille eikä suoraan eteen keinulle. Ei mennyt keinullekaan, mutta meni sitten keppien ohi pari kertaa. Pakko oli tehdä vaan vastakäännös siihen ja sekin tosi voimakkaalla jarrulla, muuten ei kääntynyt tarpeeksi.

Se serpentiinikohta oli kiva, persjättöjä toisensa perään, vähän kuin lentokone. Heitin Pyryn putkeen ja lähdin tosi ajoissa liikkeelle ja kolmannella hypyllä silmäkulmasta näin, että ihan just on rinnalla. Pystyi kääntymään, vaikka nippanappa mahtui väliin. Viimeisen otin sylkkärillä leijeröiden hypyn, kun en muuta enää kerennyt. Melkoista kauko-ohjausta, mutta ei hassummin. Pienemmässä tilassa ehkä aavistuksen helpompaa kuin leveillä kisaradoilla. Mutta kyllä kynnet vaan rapisi vauhdissa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

2.2.2014 En halua jännittää

EN HALUA JÄNNITTÄÄ

Voi elämä, onks pakko jos ei taho, meinaan jännittää. Tääkin on mulle yks ikuisuuskysymys. En oikeesti haluu vatsakipua jo kotona, käsien vapinaa ja jalkojen muuttumista betoniksi kisapaikalla. Radat ei kestä 40 sekuntia kauempaa, on nopeesti ohi, ei senkään takia kande jännittää. Hyllyjä on tullut eli ei mitään hävittävääkään. Hävettävää sen sijaan saattaa löytyä, senkö takia sitten? Yritän saada ennen radalle menoa jotain kontaktia koiraan, enkä oikein onnistu. Jos mulla vapisee kädet, niin kait se menee sinne hihnan toiseenkin päähän se tieto. Ja sen jälkeen mennään tico tico...

Eka rata (Pertti Siimes) meni sit sillee. Hylly tuli, eikä edes mikään hyvä hylly. Ensin vapisin jännityksesta, sitten rupes pikkuhiljaa tuon radan jälkeen nousee vapina, joka johtui taas ketutuksesta. Saviojan Anne tuli kysymään kukas se tämä poika on. Hänellä on kuulemma Tipin puoliveljen, Turkin,  pentu tai jotain. En kysellyt enempää, kun olin vielä niin radan jälkeisissä tunnelmissa. Ja Annen vinkki olikin "nyt vaan rauhoitut itse seuraavalle radalle". Joo, millä tää tärinä lakkautetaan.

Vein Pyryn lenkille ulos, koska en osallistunut hyppikselle, niin oli hyvää aikaa. Siellä sai sanottua "perkele"kin ääneen. Sen jälkeen tuntui olevan paljon paremmin kuulolla. No okei, ekat höyryt ehkä jäi ekalle radallekin. Nimittäin toka rata (justiinsa Anne Saviojan) sujui jo paljon paremmin. 

Pari hankalaa kohtaa, sama  mennen tullen. Mennessä ekan selvitin, Pyry oli hyvin hanskassa. Oli nimittäin hypyn edessä toinen hyppy suoraan, jonne ei saanut mennä, vaan kahden hypyn välistä kepeille. Ja tullessakin selvitin sen kohdan, ei mennyt ylimääräiselle hypylle, mutta sitten käänsin niin tiukkaan (oliko jo liiankin kuulolla), että tulikin sitten seuraavan hypyn ohi. Ja siinä tuli itseasiassa kaks kieltoo, kun meni toisenkin kerran vielä ohi (kun en kunnolla peruuttanut). Toinen samanlainen ohimeno oli vielä ihan lopussa. Kolme kieltoa ja hylly.

Ai niitä positiivisia asioita...hmmm....juu Pyry pysyi lähdössä, yhtään rimaa ei pudonnut, ei tehnyt tarpeitaan radalle, ei purrut tuomaria, ei lähtenyt radalta pois, otti kontaktitkin, tein niihin lähes kaikkiin persjätöt ja ne onnistui, hienot kepeillemenot, selvittiin ansoista ja tehtiin sitä rataa kumminkin aikas yhdessä ainakin tällä toisella radalla. Sanoivat, et Pyry olis paris kohtaa liukastellu, mä en kyllä huomannut. Oli kuulemma katsonut niin minua (kuulolla) ja siinä sitten tuossa vauhdissa.

Monennekohan radan jälkeen mun huumori ei enää riitä tähän hommaan. Ei oo helppoo ei, mutta en nyt kuitenkaan luovuta, tykkään Pyryn kanssa tekemisestä kuitenkin niiiiiiim pal.