DÄM
Pyry kävi silmätarkastuksessa ja kaikki oli priimaa. Sitten lähetettiin CEA:ta varten verinäyte jenkkilään, mikä ei ollutkaan ihan helppo juttu. Kiitos Sannan, se kuitenkin pääsi perille. Ja eilen sitten tuli tulos, CARRIER. Däm däm däm. Ei sitten tullut NäPy-pentuja, kun narttukin on kantaja ja kahta kantajaa ei voi yhdistää. Pyryä siis kosiskeltiin isäksi, kiitos Hannan, jolla on muuten tosi hyvä maku koirien suhteen! :) Toivottavasti vielä joskus sellainenkin tapahtuma on totta, että Pyry olisi isukki. Se vaan on niin super kaikin puolin.
torstai 26. helmikuuta 2015
23.2.2015 Ei huono
EI HUONO
Maanantaina mulla oli koulutusvuoro. Tein radan, jonka alku oli Saijan radasta, koska halusin sitä vielä treenata. Takaakiertoja kaks peräkkäin ja toiveena, ettei Pyry hyppää ihan hirveen ristiin, koska silloin edessä olisi pian väärä este ja toiseksi, koska rimat on herkässä ristiin hypyssä. Hyvä siis sitä treenata. Ja yksi osa oli ihan Ninalle, jolle lupasin putken puomin alle. No Nina olikin pois. Mutta meidän treeni meni suht hyvin, niin kauan kun ohjaaja jaksaa keskittyä kunnolla. Ei huono. Hyvä palvelu, Anu vei koiran lenkille ja kiltti Masa haki Pyryn kotio, ettei sen tarvinnu kylmässä autossa istuu sen aikaa kun koulutan eli neljää tuntia.
Maanantaina mulla oli koulutusvuoro. Tein radan, jonka alku oli Saijan radasta, koska halusin sitä vielä treenata. Takaakiertoja kaks peräkkäin ja toiveena, ettei Pyry hyppää ihan hirveen ristiin, koska silloin edessä olisi pian väärä este ja toiseksi, koska rimat on herkässä ristiin hypyssä. Hyvä siis sitä treenata. Ja yksi osa oli ihan Ninalle, jolle lupasin putken puomin alle. No Nina olikin pois. Mutta meidän treeni meni suht hyvin, niin kauan kun ohjaaja jaksaa keskittyä kunnolla. Ei huono. Hyvä palvelu, Anu vei koiran lenkille ja kiltti Masa haki Pyryn kotio, ettei sen tarvinnu kylmässä autossa istuu sen aikaa kun koulutan eli neljää tuntia.
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
15.2.2015 Ei ne kaukana oo
EI NE KAUKANA OO
... ne nollat meinaan. ATT:lla oltiin kisaamassa Rauno Virran radoilla. Tuloksena HYL,10, HYL. Aina tuli joku kohta, jossa sitten töksähti ja rytmi katos. Mutta ei mitään ihan hirveetä häslinkiä, Pyry oli jopa suht hyvin kuulolla ja radat tuntui tosi kivoilta. Joo okei, nopeille koirille, parit sellaset päänvaivaa aiheuttavat kohdat, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ja jos ei kerkee, niin sit leikkaillaan takaa.
Eka hylly tuli siitä, kun ensin piti puolenvaihdossa valssata, sitten olin varma, että vetoon tulee ja "oikee" puree. Mut mut mut, meni sitte väärään päähän putkea. Olis vielä pitänyt joku puolivalssi vääntää, mutta sitten pelkäsin kun puomi oli siinä vieressä, että sille vielä paukkaa.
Toisen radan hylly tuli pikku irtoomisesta, irtos ihan maalihypylle asti, kun olis pitäny mennä vaan edellinen. Tää on tää Pyryn normaali "kaks yhden hinnalla".
Keskimmäinen rata alkoi mielenkiintoisesti. Me lähettiin kolmansina. Kun kakkonen (aussi) oli menossa maalihyppyä, me mentiin lähtöön. Vaan tää aussi paukkas sieltä maalista uhittelee Pyryn nenän eteen. Huidoin sitä vähän, että menetkös siitä huitsinnevadaan. No sitte hää lähti keskelle kenttää tuomarin luo, enneku omistaja sai sitten kiinni. Sitten lähestyy tuiman näköinen Rauno Virta meikäläistä ja pelkäsin, että tulee sanomaan että tultiin liian aikasin lähtöön soo soo. Vaan hän tulikin kysymään, että haluanko mennä nyt vai vasta viimeisenä. Mä sanoin, että tää on ihan jees, me ei vähästä hätkähdetä., ei tuo meitä haitannut. Ja oikeesti Pyry ei reagoinut siihen koiraan mitenkään. Taas sain olla ylpeä hänestä. Hän oli vaan valmiina lähtemään kisaradalle. En tiedä sitten mitä oliskaan tapahtunut, jos olis ollu joku toinen koira, joka olis ärähtänytkin.
Mutta tältä radalta tuli sitten yks kielto ja yks rima putos. En ees muista mistä, ihan sama, kymppi kun kymppi. Aika oli kuitenkin nopein -17,81s. "etenemäennenkaikkea"!
Jatkamme siis kisaamista kakkosissa. Mä en tänään edes jännittänyt pahasti. Jos maaliskuusta alkais kisaa useammin kuin kerran kuusssa. Lähellä lähellä ja samalla niin kaukana, ne nollat meinaan.
... ne nollat meinaan. ATT:lla oltiin kisaamassa Rauno Virran radoilla. Tuloksena HYL,10, HYL. Aina tuli joku kohta, jossa sitten töksähti ja rytmi katos. Mutta ei mitään ihan hirveetä häslinkiä, Pyry oli jopa suht hyvin kuulolla ja radat tuntui tosi kivoilta. Joo okei, nopeille koirille, parit sellaset päänvaivaa aiheuttavat kohdat, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ja jos ei kerkee, niin sit leikkaillaan takaa.
Eka hylly tuli siitä, kun ensin piti puolenvaihdossa valssata, sitten olin varma, että vetoon tulee ja "oikee" puree. Mut mut mut, meni sitte väärään päähän putkea. Olis vielä pitänyt joku puolivalssi vääntää, mutta sitten pelkäsin kun puomi oli siinä vieressä, että sille vielä paukkaa.
Toisen radan hylly tuli pikku irtoomisesta, irtos ihan maalihypylle asti, kun olis pitäny mennä vaan edellinen. Tää on tää Pyryn normaali "kaks yhden hinnalla".
Keskimmäinen rata alkoi mielenkiintoisesti. Me lähettiin kolmansina. Kun kakkonen (aussi) oli menossa maalihyppyä, me mentiin lähtöön. Vaan tää aussi paukkas sieltä maalista uhittelee Pyryn nenän eteen. Huidoin sitä vähän, että menetkös siitä huitsinnevadaan. No sitte hää lähti keskelle kenttää tuomarin luo, enneku omistaja sai sitten kiinni. Sitten lähestyy tuiman näköinen Rauno Virta meikäläistä ja pelkäsin, että tulee sanomaan että tultiin liian aikasin lähtöön soo soo. Vaan hän tulikin kysymään, että haluanko mennä nyt vai vasta viimeisenä. Mä sanoin, että tää on ihan jees, me ei vähästä hätkähdetä., ei tuo meitä haitannut. Ja oikeesti Pyry ei reagoinut siihen koiraan mitenkään. Taas sain olla ylpeä hänestä. Hän oli vaan valmiina lähtemään kisaradalle. En tiedä sitten mitä oliskaan tapahtunut, jos olis ollu joku toinen koira, joka olis ärähtänytkin.
Mutta tältä radalta tuli sitten yks kielto ja yks rima putos. En ees muista mistä, ihan sama, kymppi kun kymppi. Aika oli kuitenkin nopein -17,81s. "etenemäennenkaikkea"!
Jatkamme siis kisaamista kakkosissa. Mä en tänään edes jännittänyt pahasti. Jos maaliskuusta alkais kisaa useammin kuin kerran kuusssa. Lähellä lähellä ja samalla niin kaukana, ne nollat meinaan.
torstai 12. helmikuuta 2015
9.-11.2.2015 Samalla kartalla
SAMALLA KARTALLA
Maanantaina tuurasin Heliä kouluttamalla ekan vuoron. Heliltä sain Tanelin radan, joka näytti vaikeahkolta ja ajattelin, ettei mun ja Pyryn treenistä ehkä mitään taidokasta tule, koska keskittyminen molempiin, kouluttamiseen ja treenaamiseen, ei silloin ole ihan ykkösluokkaa. Mutta hei, ylläri ylläri, mehän oltiin ihan samalla kartalla. Ja rata ei loppujen lopuksi ollut ihan supervaikea. Se oli kiva siinäkin mielessä, että pystyi kokeilemaan eri vaihtoehto-ohjauksia.
A:n jälkeisessä elämässä mietin, miten saan etumatkaa ehtiäkseni taas asemiin seuraaville esteille. Hetki siinä meni, kunnes tajusin, että niistopersjättö oli ihan ehdoton ja varma. Yllättäen se kohta tuntuikin tosi helpolta.
Radalla tarvittiin myös jarruja parissa kohtaa. Ja meillä on ne monesti olleet vähän hukassa tai ainakin ruosteessa. Mutta tänään ne oli taas matkassa.
Oikea ja vasen -käskyt kaukona löysivät tiensä myös pientä pururataa sinne korviin asti.
Treenistä jäi tosi hyvä fiilis. Ja siitä eiku kouluttamaan muita.
Keskiviikkona vähän samaa Saijan treenissä. Samalla kartalla jälleen Pyryn kanssa. Aika mahtavaa! Saija tarjoutui kuvaamaan ja silloin yleensä paineet kasvaa, eikä siitä tule kovin edustavaa filminpätkää. Mutta lopputulos ei todellakaan ole hullumpi, ihan kehtaa itsekin katsoa.
Ihanaa tehdä takaaleikkauksia ja onnistunut persjättö, takaakierrotkin onnistui aika hyvin. Parit rimat tuli niissä alas, mutta silloin olin kyllä itse Pyryn linjalla. No okei yhdessä kohtaa hyppäsi vaan liian läheltä ja vähän laiskasti nosteli takajalkojaan. Ja ihan loppuun valssi oli taas paras, vaikka matkalla aina keksin jonkun kummallisen saksalaisen tai muun sellaisen.
Vaikein kohta alkoi takaaleikkauksella ja jatkui kulman yli pitkällä välillä. Siinä paras oli vaan ottaa heti kiinni, muuten kaarratti ja meni turhan läheltä väärää estettä. Kokeiltiin myös takaaleikkauksen jälkeen vastakäännöstä, mutta se oli liian liikkuva ja Pyry hakeutui joka kerta sille väärälle esteelle. Nopeesti kokeilin vielä backlappia ja joo hyvin irtoo, kun on ajoissa asemissa.
Ja osasin jopa olla liikkumattakin oikeassa kohdassa. Ja se ei ollut vahinko, niin olin suunnitellutkin (lue: oppinut viime kerralta). Ja kasvattajatäti oli tyytyväinen. Yhä enempi ollaan Pyryn kanssa samalla kartalla ja samalla radalla, ja sehän tuntuu ihan agilityltä! <3
Maanantaina tuurasin Heliä kouluttamalla ekan vuoron. Heliltä sain Tanelin radan, joka näytti vaikeahkolta ja ajattelin, ettei mun ja Pyryn treenistä ehkä mitään taidokasta tule, koska keskittyminen molempiin, kouluttamiseen ja treenaamiseen, ei silloin ole ihan ykkösluokkaa. Mutta hei, ylläri ylläri, mehän oltiin ihan samalla kartalla. Ja rata ei loppujen lopuksi ollut ihan supervaikea. Se oli kiva siinäkin mielessä, että pystyi kokeilemaan eri vaihtoehto-ohjauksia.
A:n jälkeisessä elämässä mietin, miten saan etumatkaa ehtiäkseni taas asemiin seuraaville esteille. Hetki siinä meni, kunnes tajusin, että niistopersjättö oli ihan ehdoton ja varma. Yllättäen se kohta tuntuikin tosi helpolta.
Radalla tarvittiin myös jarruja parissa kohtaa. Ja meillä on ne monesti olleet vähän hukassa tai ainakin ruosteessa. Mutta tänään ne oli taas matkassa.
Oikea ja vasen -käskyt kaukona löysivät tiensä myös pientä pururataa sinne korviin asti.
Treenistä jäi tosi hyvä fiilis. Ja siitä eiku kouluttamaan muita.
Keskiviikkona vähän samaa Saijan treenissä. Samalla kartalla jälleen Pyryn kanssa. Aika mahtavaa! Saija tarjoutui kuvaamaan ja silloin yleensä paineet kasvaa, eikä siitä tule kovin edustavaa filminpätkää. Mutta lopputulos ei todellakaan ole hullumpi, ihan kehtaa itsekin katsoa.
Ihanaa tehdä takaaleikkauksia ja onnistunut persjättö, takaakierrotkin onnistui aika hyvin. Parit rimat tuli niissä alas, mutta silloin olin kyllä itse Pyryn linjalla. No okei yhdessä kohtaa hyppäsi vaan liian läheltä ja vähän laiskasti nosteli takajalkojaan. Ja ihan loppuun valssi oli taas paras, vaikka matkalla aina keksin jonkun kummallisen saksalaisen tai muun sellaisen.
Vaikein kohta alkoi takaaleikkauksella ja jatkui kulman yli pitkällä välillä. Siinä paras oli vaan ottaa heti kiinni, muuten kaarratti ja meni turhan läheltä väärää estettä. Kokeiltiin myös takaaleikkauksen jälkeen vastakäännöstä, mutta se oli liian liikkuva ja Pyry hakeutui joka kerta sille väärälle esteelle. Nopeesti kokeilin vielä backlappia ja joo hyvin irtoo, kun on ajoissa asemissa.
Ja osasin jopa olla liikkumattakin oikeassa kohdassa. Ja se ei ollut vahinko, niin olin suunnitellutkin (lue: oppinut viime kerralta). Ja kasvattajatäti oli tyytyväinen. Yhä enempi ollaan Pyryn kanssa samalla kartalla ja samalla radalla, ja sehän tuntuu ihan agilityltä! <3
torstai 5. helmikuuta 2015
2.-4.2.2015 Vaihtelu virkistää
VAIHTELU VIRKISTÄÄ
Vaihtelu todellakin virkistää. Töitä paiskittu hullunlailla ja treenit taitaa olla ainoa paikka missä työasiat ei ole mielessä. Oonko vaan väsynyt, kun en jaksa hirveesti hermostua ihan pienistä. Osittain kyllä mielikin on virkeempi ja hyväntuulisempi laihtumisen myötä. Tän viikon treeneistä jäi ainakin tosi hyvä mieli. Täydellistä, not, mutta paljon paljon hyvää.
Maanantaina Anun treeneistä jäi mieleen pari kolme kohtaa. Ekana, takaaleikkaus on niin meidän juttu, kun haluan Pyryn kääntyvän tiukasti. Ei mikään uus juttu, mutta taas se tuli todistettua. Ainakin se on helpompi ohjaus kuin esim. vastakäännös, jossa ajoitus on oltava ajoissa. Tokana, valssi tuntui taas olevan hyvä juttu yhteen tiukkaan takaakiertokohtaan. Kolmantena, hankala kohta, jossa eka sylkkäri ja sitten eräänlainen persjättö, mikä lie, onko nimeäkään. No sylkkäriin tulee vähän huonosti (tietää itte paremmin minne seuraavaks) ja jatkon hyppäsi herkästi ristiin.
Yhessä kohtaa rimoja tuli alas, tais olla takaakierroissa, sitten vähän luin herralle sääntöjä, ja avot!
Keskiviikkona Saijan treeneissä, liekö meille edullinen rata osittain vai miten tuntui niin makeelta treenaaminen ja meno. No olihan siellä hankalia kohtiakin, mutta yksi sivu oli suoraa päästä päähän ja päädyssä 90 astetta kepeille. Pyry meni sinne sen verran kovaa, että Saija ja katsojat ihmetteli miten pystyi vielä kääntymään ja menemään kepit vielä oikein. Mä taas en ihmetelly ollenkaan, okei oli vähän liikaa vauhtia, mutta Pyry vaan osaa mennä ne melkein mistä vaan ja mä luotan siihen (edes jossain).
Kerrankin minäkin osasin valita ohjauksen hankalaan kohtaan, joka vaan tuntui meille jotenkin luontevimmalta. Tietenkään juuri kukaan muu ei sellaista ohjausta tehnyt, meillä on aina vähän omat sävelet. Mä oon silti niin kade, kun Saija aina tietää minkälainen ohjaus toimii. Mutta kai se tulee sitten kokemuksen myötä tai sitten ei milloinkaan, koska alkaa olee tätä kokemustakin jo jonkun verran.
Takaakierto,välistä,välistä, vouuuuuu, hyvin onnistui, kun ajoitus ja rytmi vaan pelaa. Sehän siinä kaikkein vaikeinta onkin. Mutta oli siinä vähän säätämistä, varsinkin siinä viimosessa takaakierrossa.
Rytmitys oli taas a ja o pituuden jälkeen kääntymisessä, ja mehän onnistuttiin siinä niin hyvin kuin nyt vain voi onnistua. No eihän se nyt mikään hirmuvaikee kohta ollut, mutta pelkäsin Pyryn lentävän enempikin.
Hän oli kyllä aika hyvin kuulolla. Kovaa mentiin edelleen, mutta antaa mennä, kunhan myös kuuntelee ohjausta. Se on kyllä sellanen superi treenikaveri! <3
Vaihtelu todellakin virkistää. Töitä paiskittu hullunlailla ja treenit taitaa olla ainoa paikka missä työasiat ei ole mielessä. Oonko vaan väsynyt, kun en jaksa hirveesti hermostua ihan pienistä. Osittain kyllä mielikin on virkeempi ja hyväntuulisempi laihtumisen myötä. Tän viikon treeneistä jäi ainakin tosi hyvä mieli. Täydellistä, not, mutta paljon paljon hyvää.
Maanantaina Anun treeneistä jäi mieleen pari kolme kohtaa. Ekana, takaaleikkaus on niin meidän juttu, kun haluan Pyryn kääntyvän tiukasti. Ei mikään uus juttu, mutta taas se tuli todistettua. Ainakin se on helpompi ohjaus kuin esim. vastakäännös, jossa ajoitus on oltava ajoissa. Tokana, valssi tuntui taas olevan hyvä juttu yhteen tiukkaan takaakiertokohtaan. Kolmantena, hankala kohta, jossa eka sylkkäri ja sitten eräänlainen persjättö, mikä lie, onko nimeäkään. No sylkkäriin tulee vähän huonosti (tietää itte paremmin minne seuraavaks) ja jatkon hyppäsi herkästi ristiin.
Yhessä kohtaa rimoja tuli alas, tais olla takaakierroissa, sitten vähän luin herralle sääntöjä, ja avot!
Keskiviikkona Saijan treeneissä, liekö meille edullinen rata osittain vai miten tuntui niin makeelta treenaaminen ja meno. No olihan siellä hankalia kohtiakin, mutta yksi sivu oli suoraa päästä päähän ja päädyssä 90 astetta kepeille. Pyry meni sinne sen verran kovaa, että Saija ja katsojat ihmetteli miten pystyi vielä kääntymään ja menemään kepit vielä oikein. Mä taas en ihmetelly ollenkaan, okei oli vähän liikaa vauhtia, mutta Pyry vaan osaa mennä ne melkein mistä vaan ja mä luotan siihen (edes jossain).
Kerrankin minäkin osasin valita ohjauksen hankalaan kohtaan, joka vaan tuntui meille jotenkin luontevimmalta. Tietenkään juuri kukaan muu ei sellaista ohjausta tehnyt, meillä on aina vähän omat sävelet. Mä oon silti niin kade, kun Saija aina tietää minkälainen ohjaus toimii. Mutta kai se tulee sitten kokemuksen myötä tai sitten ei milloinkaan, koska alkaa olee tätä kokemustakin jo jonkun verran.
Takaakierto,välistä,välistä, vouuuuuu, hyvin onnistui, kun ajoitus ja rytmi vaan pelaa. Sehän siinä kaikkein vaikeinta onkin. Mutta oli siinä vähän säätämistä, varsinkin siinä viimosessa takaakierrossa.
Rytmitys oli taas a ja o pituuden jälkeen kääntymisessä, ja mehän onnistuttiin siinä niin hyvin kuin nyt vain voi onnistua. No eihän se nyt mikään hirmuvaikee kohta ollut, mutta pelkäsin Pyryn lentävän enempikin.
Hän oli kyllä aika hyvin kuulolla. Kovaa mentiin edelleen, mutta antaa mennä, kunhan myös kuuntelee ohjausta. Se on kyllä sellanen superi treenikaveri! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)