NE KÄÄNNÖKSET
Tänään Saijan treeneissä ihan hyviä pätkiä ja sitten jäin kiinni käännöksiin. Kun en vaan oikein saanut Pyryä vauhdissa kääntymään. No joo, kääntyi kuitenkin, muttei niin tiukasti kuin olisin halunnut ja odottanut. Pitää vähän miettiä, mitä niiden kanssa kannattaisi tehdä ja mitä tehostaa.
Iloinen yllätys oli, että kerkesinkin persjättöön. Mutta sitten unohtui kokeilla muita ohjauksia siihen kohtaan, kun se sujui niin hyvin. Pöh.
Kivaa oli, tahtoo lisää.
Torstain HiHan treenit jää varmaankin väliin, koska on ihan pakko tehdä nyt töitä pari päivää aamusta iltamyöhään asti. Kaippa sitten tällä treenillä eletään Pyryn kanssa ens viikkoon. Sitä odotellessa.
tiistai 27. lokakuuta 2015
25.10.2015 TSAUkki
TSAUKKI
Päivät menee niin nopeesti, ettei ehdi edes tänne päivittää treenejä. Ja sanonpa vaan, että työ haittaa pahasti harrastusta. Viikonloppunakin tein töitä kotona. Mutta sunnuntain pyhitin agilitylle, oltiin Pyryn kanssa TSAUn kisoissa Liedossa.
Siellä oli 2 rataa Nybergiltä ja 2 rataa Kaukiselta.
Kaukisella oli helpohkoja virtaviivaisia ja Nybergillä sitten ratoja, joissa vähintään yksi vaikeahko kohta, jossa minäkin joka kerta mokasin. Rataan tutustuisessakaan en oikein osannut päättää mitä niissä kohtaa tekisin ja ehtisinkö ylipäänsä.
Niinpä 2 rataa molemmilta oli suorastaan nolon huonoja hyllyjä, ja harkitsinkin jo kotiin lähtemistä, kun ei kulje, niin ei kulje. Yksi rata jo muistutti vähän agilityä. En tiedä mistä sain sisua, mutta neljäs ja viimeinen rata onnistui. Ei sekään nyt ihan viimesen päälle kaunis ollut, mutta nolla mikä nolla! Pelasti kyllä mun kotireissun ja loppupäivän. Tuloslistalla oltiin vasta kahdeksantena, mutta sitten kun katsoin ketä siellä listalla meitä ennen oli, niin ihan tunnettuja huippujahan ne, ja pari vielä kahdella koiralla.
Nyt on neljä nollaa jo kasassa, ihan huippua, nolla per viikonloppu! Mutta vielä on petraamista monessa asiassa.
Kiitos Susannan, joka omatoimisesti videoi meidän nollaradan.
https://m.youtube.com/watch?v=1d4pLbt5wB8
Päivät menee niin nopeesti, ettei ehdi edes tänne päivittää treenejä. Ja sanonpa vaan, että työ haittaa pahasti harrastusta. Viikonloppunakin tein töitä kotona. Mutta sunnuntain pyhitin agilitylle, oltiin Pyryn kanssa TSAUn kisoissa Liedossa.
Siellä oli 2 rataa Nybergiltä ja 2 rataa Kaukiselta.
Kaukisella oli helpohkoja virtaviivaisia ja Nybergillä sitten ratoja, joissa vähintään yksi vaikeahko kohta, jossa minäkin joka kerta mokasin. Rataan tutustuisessakaan en oikein osannut päättää mitä niissä kohtaa tekisin ja ehtisinkö ylipäänsä.
Niinpä 2 rataa molemmilta oli suorastaan nolon huonoja hyllyjä, ja harkitsinkin jo kotiin lähtemistä, kun ei kulje, niin ei kulje. Yksi rata jo muistutti vähän agilityä. En tiedä mistä sain sisua, mutta neljäs ja viimeinen rata onnistui. Ei sekään nyt ihan viimesen päälle kaunis ollut, mutta nolla mikä nolla! Pelasti kyllä mun kotireissun ja loppupäivän. Tuloslistalla oltiin vasta kahdeksantena, mutta sitten kun katsoin ketä siellä listalla meitä ennen oli, niin ihan tunnettuja huippujahan ne, ja pari vielä kahdella koiralla.
Nyt on neljä nollaa jo kasassa, ihan huippua, nolla per viikonloppu! Mutta vielä on petraamista monessa asiassa.
Kiitos Susannan, joka omatoimisesti videoi meidän nollaradan.
https://m.youtube.com/watch?v=1d4pLbt5wB8
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
18.10.2015 Kirkkiksellä jälleen
KIRKKIKSELLÄ JÄLLEEN
Taasen oli vuorossa kisat Kirkkonummella. Ja tällä kertaa Muotkan kiemurat. Vauhdikasta ja kimuranttia menoa. Mutta ehkä se just sopii meille Pyryn kanssa. Pitää jotenkin enempi tsempata ja pohtia mitä tekee missäkin.
Eka rata olikin nolla! Jes! Tuli kyllä parit valumiset ja kontaktit tehtiin kunnolla, niin aikaa varmaankin siinä vähän paloi. Mutta oltiin 4./33. Nyt on sitten kolme nollaa kasassa, ihan hyvä tahti. Ehkä se tuplavahinkokin joskus tulee, ei ne ainakaan kaukana oo olleet.
Toinen rata oli hylly, mutta ei sekään ihan huono. En ees enää muista mistä se hylly tuli.
Vikalla radalla sitten kaks virhettä. Sylkkärin jälkeisen hypyn Pyry veti niin nuolemalla, että rima putos. Ja sitten tuli yhen mutkan vähän liian kovaa, niin meni seuraavan ohi. Mutta muuten tämäkin rata varsin mallikas. Siis meidän radoiksi.
Oli paljon hyvää. Ei tietoakaan lähdöstä varastamisesta. Kontaktit priimat. Kepeille meni vaikka mistä ja loppuun asti, vaikka olis seinä ollu vastassa. Samoin hyppäsi pituuden, vaikka ikäänkuin seinä vastassa. Ja koko ajan oli kuulolla. Aina on kuitenkin varaa parantaa, niin nuo valumiset ...
Nyt on pakko hehkuttaa tuota koiraa pitkästä aikaa, kun se vaan on niin makee. Joo haastavaa on ollut agilityssä ja on varmaan aina, mutta saa ollakin. Tylsää olis, jos ei tarttis joka mutkaa pohtia, oikeesti. Tykkään sen kanssa treenata ja kisata. Pyry vaan on sellanen kultamuru, niinku se ymmärtäis kaiken mitä sille höpötän. Ei oo koskaan yksin, kun on Pyry seuralaisena. Tänään taas moikattiin Iriksen Trippiä. Pyry on siinäkin niin herrasmies, meni maihin ja yritti itekin näyttää pieneltä. Niin nätisti leikki natiaisen kaa. Ei sais olla niin suloinen. Pyry vai pentu? molemmat! Pyry <3 <3 <3
Taasen oli vuorossa kisat Kirkkonummella. Ja tällä kertaa Muotkan kiemurat. Vauhdikasta ja kimuranttia menoa. Mutta ehkä se just sopii meille Pyryn kanssa. Pitää jotenkin enempi tsempata ja pohtia mitä tekee missäkin.
Eka rata olikin nolla! Jes! Tuli kyllä parit valumiset ja kontaktit tehtiin kunnolla, niin aikaa varmaankin siinä vähän paloi. Mutta oltiin 4./33. Nyt on sitten kolme nollaa kasassa, ihan hyvä tahti. Ehkä se tuplavahinkokin joskus tulee, ei ne ainakaan kaukana oo olleet.
Toinen rata oli hylly, mutta ei sekään ihan huono. En ees enää muista mistä se hylly tuli.
Vikalla radalla sitten kaks virhettä. Sylkkärin jälkeisen hypyn Pyry veti niin nuolemalla, että rima putos. Ja sitten tuli yhen mutkan vähän liian kovaa, niin meni seuraavan ohi. Mutta muuten tämäkin rata varsin mallikas. Siis meidän radoiksi.
Oli paljon hyvää. Ei tietoakaan lähdöstä varastamisesta. Kontaktit priimat. Kepeille meni vaikka mistä ja loppuun asti, vaikka olis seinä ollu vastassa. Samoin hyppäsi pituuden, vaikka ikäänkuin seinä vastassa. Ja koko ajan oli kuulolla. Aina on kuitenkin varaa parantaa, niin nuo valumiset ...
Nyt on pakko hehkuttaa tuota koiraa pitkästä aikaa, kun se vaan on niin makee. Joo haastavaa on ollut agilityssä ja on varmaan aina, mutta saa ollakin. Tylsää olis, jos ei tarttis joka mutkaa pohtia, oikeesti. Tykkään sen kanssa treenata ja kisata. Pyry vaan on sellanen kultamuru, niinku se ymmärtäis kaiken mitä sille höpötän. Ei oo koskaan yksin, kun on Pyry seuralaisena. Tänään taas moikattiin Iriksen Trippiä. Pyry on siinäkin niin herrasmies, meni maihin ja yritti itekin näyttää pieneltä. Niin nätisti leikki natiaisen kaa. Ei sais olla niin suloinen. Pyry vai pentu? molemmat! Pyry <3 <3 <3
15.10.2015 Läpi läpi läpi
LÄPI LÄPI LÄPI
Keskiviikkona kun olin työmatkalla, niin en päässyt Saijan treeneihin. Näin kyllä facesta radan, jossa oli hirmu monta suoraa putkea. Torstaina sitten kiirehdin Tampereelta, että kerkeisin HiHan treeneihin edes.
Siellä piti ensin mennä jotain muuta, mutta olisko edellisen päivän radan esteet olleet vielä paikallaan, niin päättivätkin mennä tuon Saijan treenin. Kiva, pääsinkin sitten kokeilemaan sitä.
Ja olihan meillä vauhtia, mutta Pyry kääntyi yllättävän hyvin putkista. Jee, se jarrutti! Alussa tuli kyllä heti pien ongelma, kun olis pitäny mielellään olla mahdollisimman pitkällä suoraa putkea, mutta ensin ohjata pari hyppyä suoraan sivusta. Alkua kokeilin sitten useamman kerran, kun katsoin miten kaukaa voin sivuirrottaa hypylle. En kyllä ihan hirmu kaukaa, mutta putken puolelta kuitenkin.
Läpi läpi läpi sai huudellakin monta kertaa, mutta olihan kiva rata. Ja oikeestaan se menikin aika hyvin.
Keskiviikkona kun olin työmatkalla, niin en päässyt Saijan treeneihin. Näin kyllä facesta radan, jossa oli hirmu monta suoraa putkea. Torstaina sitten kiirehdin Tampereelta, että kerkeisin HiHan treeneihin edes.
Siellä piti ensin mennä jotain muuta, mutta olisko edellisen päivän radan esteet olleet vielä paikallaan, niin päättivätkin mennä tuon Saijan treenin. Kiva, pääsinkin sitten kokeilemaan sitä.
Ja olihan meillä vauhtia, mutta Pyry kääntyi yllättävän hyvin putkista. Jee, se jarrutti! Alussa tuli kyllä heti pien ongelma, kun olis pitäny mielellään olla mahdollisimman pitkällä suoraa putkea, mutta ensin ohjata pari hyppyä suoraan sivusta. Alkua kokeilin sitten useamman kerran, kun katsoin miten kaukaa voin sivuirrottaa hypylle. En kyllä ihan hirmu kaukaa, mutta putken puolelta kuitenkin.
Läpi läpi läpi sai huudellakin monta kertaa, mutta olihan kiva rata. Ja oikeestaan se menikin aika hyvin.
maanantai 12. lokakuuta 2015
7.-10.10.2015 Viikko taas hurahti
VIIKKO TAAS HURAHTI
Keskiviikkona Saijan treeneissä oli onnistumisia ja epäonnistumisia, sen verran muistan, mutten paljoo mitään sen tarkempaa. Jotain ehtimisongelmia oli muurin jälkeiselle tekee poikkaria, tosin ekalla onnistui hienosti, muttei enää ku rupesin jankkaa. Kepeille meno puomilta oli myös jonkun verran haasteellinen, tai kun Saija sanoi, että yksi sadasta sinne menee ihan suorilta, niin olihan sitä kokeiltava. Joo, ei oltu yks sadasta, vaikka suht kaukaa kepeille sainkin Pyryn.
Joissain kohtaa tuntui, ettei Pyry kuunnellut mua ollenkaan, eikä kysellyt. Sais olla kuulolla paremmin.
Torstaina sitten HiHan treeneissä kiva rata, jossa sai kokeilla eri vaihtoehtoja alussa. Ja ekalla yrittämällä saksalaisessa tuli kuin ohjus, niin vaihdoin ihan normiohjaukseen pienellä vekillä ja jarrulla. Mutta lopussa saksalainenkin onnistui hyvin, ja olikin jatkon selvyyden kannalta parempi.
Poikkareihin kerkeemisessä oli tekemistä molempiin suuntiin, kun oli pitkät välit. Lopussa otin vielä putki-A-erottelua. Halusin kokeilla ihan pelkkää sanallista, ja kuuntelihan se. Mutta vauhtia ei siis ollut tuossa, vaan seisoin ihan paikoillani. Mutta nuo on onnistuneet vauhdissakin ihan hyvin.
Lauantaina sitten matkustettiin Anun kanssa Lahteen Huotarin oppiin. Ja olinko juuri sanonut, etten ole ollut ranteet auki pitkään pitkään aikaan. Mun hermo ei vaan kestä sitä, että matkustan pitkän matkan ja saan tehdä muutaman minuutin ja ihan muuta kuin rataa! Ja siihen meni koko aika, kun oli paljon puhetta.
Tärkeää oli hartialinja ja polvet! Eikä MM:issäkään kukaan ohjaa käsillä! Yhtäkkiä teinkin vauhtiympyrää kädet selän takana. Ja vielä parit vauhdittomat valssit. Ja that's it! Joo jäi kai tuostakin jotain ajattelemisen aihetta, ei saa kääntää kurvissa liian nopeesti selkää koiralle. Mutta olen sisäistänyt sen, että mun on pakko katsoa koiraa lähestulkoon koko ajan, ettei rimat tuu alas. Ja jos katson koiraa, niin tuppaa se hartialinjakin olee auki oikein.
Mutta kyllä ketutti, kun en saanut tehdä yhtään rataa, jonka kuitenkin opettelin. Pyrykin tuijotti mua koko ajan, että millon juostaan. Ensinnäkin olis pitäny olla kaks sessiota, tuo oli aivan liian lyhyt aika. Ja olin viel eka, että muut sai sitten kattoa, että noin ja noin ja ei noin, eikä noin. Ja perkele, en kohta osallistu mihinkään ulkopuolisiin yhteiskoulutuksiin, kun meen niissä ihan kipsiin. Enkä todellakaan matkusta kahta tuntia vartin takia. Nih. Mulle riittää yks koutsi ja se on Saija.
Sunnuntaina sitten mentiin Anun kaa kentälle tekee se rata, että minä ja Pyrykin päästään kokeilee sitä. Eihän siitä muistin varassa tainnut ihan samanlaista tulla, mutta Anu muisti aika hyvin, mitä kokeili missäkin kohtaa, ja niillä mentiin. Kiva oli kokeilla persjättöjä pariin kohtaan ja sitten päällejuoksua versus valssi+viski. Jälkimmäinen oli varmempi, koska päällejuoksuissa Pyry tulee herkästi ohi.
Alku vaan oli meille mysteeri. Alku oli sellainen loiva ässä ja lähdin kakkosen kohdalta kohti kolmosta, ohjasin kädellä ja Pyry ei tulekaan mukaan, vaan paukauttaa mun selän taa ihan eri suuntaan. What? Ja tämä ei ollut vahinko, teki sen monta kertaa. Eikä Anukaan keksinyt miksi näin. Tuntui, että nyt on jo pikkurillistä oltava kiinni, kun käsi ohjasi kuitenkin selkeesti esteelle ja hartialinja myös. Toivottavasti oli joku ihmeellinen oikosulku vaan. Mutta niin ihanaa oli mennä silti Pyryn kanssa. Se on haastavaa, vauhdikasta ja niin makeeta.
Treenien jälkeen menikin sitten monta tuntia "kisastudiossa". Vallattiin Mikon huone ja katottiin isosta telkkarista MM-kisoja, vain maksit. Kyllä niiden kattominen oli jännää ja innostavaa ja motivoi. Ja tuli vähän pentukuumettakin.
Keskiviikkona Saijan treeneissä oli onnistumisia ja epäonnistumisia, sen verran muistan, mutten paljoo mitään sen tarkempaa. Jotain ehtimisongelmia oli muurin jälkeiselle tekee poikkaria, tosin ekalla onnistui hienosti, muttei enää ku rupesin jankkaa. Kepeille meno puomilta oli myös jonkun verran haasteellinen, tai kun Saija sanoi, että yksi sadasta sinne menee ihan suorilta, niin olihan sitä kokeiltava. Joo, ei oltu yks sadasta, vaikka suht kaukaa kepeille sainkin Pyryn.
Joissain kohtaa tuntui, ettei Pyry kuunnellut mua ollenkaan, eikä kysellyt. Sais olla kuulolla paremmin.
Torstaina sitten HiHan treeneissä kiva rata, jossa sai kokeilla eri vaihtoehtoja alussa. Ja ekalla yrittämällä saksalaisessa tuli kuin ohjus, niin vaihdoin ihan normiohjaukseen pienellä vekillä ja jarrulla. Mutta lopussa saksalainenkin onnistui hyvin, ja olikin jatkon selvyyden kannalta parempi.
Poikkareihin kerkeemisessä oli tekemistä molempiin suuntiin, kun oli pitkät välit. Lopussa otin vielä putki-A-erottelua. Halusin kokeilla ihan pelkkää sanallista, ja kuuntelihan se. Mutta vauhtia ei siis ollut tuossa, vaan seisoin ihan paikoillani. Mutta nuo on onnistuneet vauhdissakin ihan hyvin.
Lauantaina sitten matkustettiin Anun kanssa Lahteen Huotarin oppiin. Ja olinko juuri sanonut, etten ole ollut ranteet auki pitkään pitkään aikaan. Mun hermo ei vaan kestä sitä, että matkustan pitkän matkan ja saan tehdä muutaman minuutin ja ihan muuta kuin rataa! Ja siihen meni koko aika, kun oli paljon puhetta.
Tärkeää oli hartialinja ja polvet! Eikä MM:issäkään kukaan ohjaa käsillä! Yhtäkkiä teinkin vauhtiympyrää kädet selän takana. Ja vielä parit vauhdittomat valssit. Ja that's it! Joo jäi kai tuostakin jotain ajattelemisen aihetta, ei saa kääntää kurvissa liian nopeesti selkää koiralle. Mutta olen sisäistänyt sen, että mun on pakko katsoa koiraa lähestulkoon koko ajan, ettei rimat tuu alas. Ja jos katson koiraa, niin tuppaa se hartialinjakin olee auki oikein.
Mutta kyllä ketutti, kun en saanut tehdä yhtään rataa, jonka kuitenkin opettelin. Pyrykin tuijotti mua koko ajan, että millon juostaan. Ensinnäkin olis pitäny olla kaks sessiota, tuo oli aivan liian lyhyt aika. Ja olin viel eka, että muut sai sitten kattoa, että noin ja noin ja ei noin, eikä noin. Ja perkele, en kohta osallistu mihinkään ulkopuolisiin yhteiskoulutuksiin, kun meen niissä ihan kipsiin. Enkä todellakaan matkusta kahta tuntia vartin takia. Nih. Mulle riittää yks koutsi ja se on Saija.
Sunnuntaina sitten mentiin Anun kaa kentälle tekee se rata, että minä ja Pyrykin päästään kokeilee sitä. Eihän siitä muistin varassa tainnut ihan samanlaista tulla, mutta Anu muisti aika hyvin, mitä kokeili missäkin kohtaa, ja niillä mentiin. Kiva oli kokeilla persjättöjä pariin kohtaan ja sitten päällejuoksua versus valssi+viski. Jälkimmäinen oli varmempi, koska päällejuoksuissa Pyry tulee herkästi ohi.
Alku vaan oli meille mysteeri. Alku oli sellainen loiva ässä ja lähdin kakkosen kohdalta kohti kolmosta, ohjasin kädellä ja Pyry ei tulekaan mukaan, vaan paukauttaa mun selän taa ihan eri suuntaan. What? Ja tämä ei ollut vahinko, teki sen monta kertaa. Eikä Anukaan keksinyt miksi näin. Tuntui, että nyt on jo pikkurillistä oltava kiinni, kun käsi ohjasi kuitenkin selkeesti esteelle ja hartialinja myös. Toivottavasti oli joku ihmeellinen oikosulku vaan. Mutta niin ihanaa oli mennä silti Pyryn kanssa. Se on haastavaa, vauhdikasta ja niin makeeta.
Treenien jälkeen menikin sitten monta tuntia "kisastudiossa". Vallattiin Mikon huone ja katottiin isosta telkkarista MM-kisoja, vain maksit. Kyllä niiden kattominen oli jännää ja innostavaa ja motivoi. Ja tuli vähän pentukuumettakin.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
4.10.2015 Hei me lennetään!
HEI ME LENNETÄÄN!
No huh huh, käytiin Niinu-hallissa Citybelgien kisoissa tänään. Koiria oli paljon ja me vasta kolmasviimeisinä. En tykkää yhtään odotella noin kauaa vuoroa. Saviojan radat oli aika vauhdikkaita. Ne oli myös vauhdikkaita sellaisissa paikoissa mitä en osannut aavistaakkaan.
Eka rata ihan jees, vain puomin alastulovirhe ja yksi rima. Pyryllä ei ollut juurikaan ajatusta pysähtyä. Perskuta. Jotain tarttis varmaan tehrä tuollekin.
Tokalla radalla tapahtui jotain ihan kummallista. Pyry varasti lähdöstä. Sen täytyi olla työtapaturma, kun sellaista vaan ei tapahdu. Ooteltiin siinä, että korjaavat edellisen rimanpudotuksen, niin kun minä lähdin liikkeelle, niin en tainnut sanoa Pyrylle mitään. Hän varmaan luuli, että sai myös lähteä. Joku hämmennys siihen tuli. Se rata oli sitten siinä, meni meikällä konseptit ihan sekaisin.
Viimeisellä radalla todellakin pysyi lähdössä. Mentiin vauhdilla pussiin ja olis pitänyt mennä kepeille siellä toisessa päässä. Itse jäin aika kauas. Pyry sitten lensi kuin ohjus sieltä pussista ja laukkasi kauas sinne taa. Huutelin sitten, että hei kepit kepit, niin hän sitten pienen lenkin tehtyään tuli sitten tekee kepit. Siitä ei siis tullut virhettä, mutta aikaa paloi. Paremmissakin piireissä näin noin tapahtuvan, mutten siltikään uskonut, että meille niin kävisi, kun kepit on niin yksi Pyryn suosikkiesteistä. No taas päästiin jokunen este eteenpäin, ja sitten tuli sellanen paha esterupeama, ainakin makseille. Muurilta syötti väärään päähän putkea. Ajattelin, että kun Pyry saa hypätä vähän pitemmälle, niin putken pää ei enää ole häiriöksi. Noh, hyppäsi sitten niin pitkälle, että meni kokonaan muurin ohi. Ja se rata meni hyllyksi sitten siinä, kun Pyry taas näki sen putken pään ja paineli sinne. Munhan piti ohjata se muurille, leijeröidä yks hyppy ja sillee, mut mut mut...
Ei jäänyt kyllä mikään hyvä fiilis. Taas tuli niin palautus maan pinnalle. Olihan siellä paljon hyvääkin. Sitä vaan ei vielä(kään) tunne omaa koiraansa, millä vauhdilla ja minne se kykenee lentelee. Onko meille tullut flänkkäysongelma?
No huh huh, käytiin Niinu-hallissa Citybelgien kisoissa tänään. Koiria oli paljon ja me vasta kolmasviimeisinä. En tykkää yhtään odotella noin kauaa vuoroa. Saviojan radat oli aika vauhdikkaita. Ne oli myös vauhdikkaita sellaisissa paikoissa mitä en osannut aavistaakkaan.
Eka rata ihan jees, vain puomin alastulovirhe ja yksi rima. Pyryllä ei ollut juurikaan ajatusta pysähtyä. Perskuta. Jotain tarttis varmaan tehrä tuollekin.
Tokalla radalla tapahtui jotain ihan kummallista. Pyry varasti lähdöstä. Sen täytyi olla työtapaturma, kun sellaista vaan ei tapahdu. Ooteltiin siinä, että korjaavat edellisen rimanpudotuksen, niin kun minä lähdin liikkeelle, niin en tainnut sanoa Pyrylle mitään. Hän varmaan luuli, että sai myös lähteä. Joku hämmennys siihen tuli. Se rata oli sitten siinä, meni meikällä konseptit ihan sekaisin.
Viimeisellä radalla todellakin pysyi lähdössä. Mentiin vauhdilla pussiin ja olis pitänyt mennä kepeille siellä toisessa päässä. Itse jäin aika kauas. Pyry sitten lensi kuin ohjus sieltä pussista ja laukkasi kauas sinne taa. Huutelin sitten, että hei kepit kepit, niin hän sitten pienen lenkin tehtyään tuli sitten tekee kepit. Siitä ei siis tullut virhettä, mutta aikaa paloi. Paremmissakin piireissä näin noin tapahtuvan, mutten siltikään uskonut, että meille niin kävisi, kun kepit on niin yksi Pyryn suosikkiesteistä. No taas päästiin jokunen este eteenpäin, ja sitten tuli sellanen paha esterupeama, ainakin makseille. Muurilta syötti väärään päähän putkea. Ajattelin, että kun Pyry saa hypätä vähän pitemmälle, niin putken pää ei enää ole häiriöksi. Noh, hyppäsi sitten niin pitkälle, että meni kokonaan muurin ohi. Ja se rata meni hyllyksi sitten siinä, kun Pyry taas näki sen putken pään ja paineli sinne. Munhan piti ohjata se muurille, leijeröidä yks hyppy ja sillee, mut mut mut...
Ei jäänyt kyllä mikään hyvä fiilis. Taas tuli niin palautus maan pinnalle. Olihan siellä paljon hyvääkin. Sitä vaan ei vielä(kään) tunne omaa koiraansa, millä vauhdilla ja minne se kykenee lentelee. Onko meille tullut flänkkäysongelma?
lauantai 3. lokakuuta 2015
1.10.2015 HiHan ekat sisätreenit
HIHAN EKAT SISÄTREENIT
Anulla oli ihan kiva rata, jossa aika alussa kahden hypyn jälkeen suora putki, johon piti tehdä kunnon putkijarru. Ja kyllähän se onnistui, kun minulla ei ollut vauhtia. Se vaikeus tulee juuri sitten, kun minäkin joudun juoksemaan ja tekemään vauhdista esim. vastakäännöksen. Se jäi nyt vielä tekemättä tässä treenissä. Ens kerralla sitten.
Mutta yhteen kohtaan, joka oli kuulemma jostain kisoista, oli muutama ohjausvaihtoehto. Ja niitä olikin kiva kokeilla. Siihenkin liittyi alkuun kunnon jarru ennen käännöstä. Ja kyllä tuntui siltä, että mun pitää tehdä se sillee vähän liioitellun tehokkaasti, niin johan jarrutti.
Ihanaa oikeestaan edes tietää, että se on mahdollista, ja tuossa vaiheessa oltiin tehty jo vaikka mitä, että Pyry oli jo hiukka väsynyt. Normisti sanoisin, että väsyneenä Pyry ei jaksa/pysty jarruttelee. Ja nyt se kuitenkin teki ihan superjarrutuksen. Se vaatii kyllä ääntä ja rintamasuunta lähes Pyryyn päin ja tietysti oikean ajoituksen, ennenkuin ponnistaa.
Mutta oikein kiva/hyvä treeni. Ens kerralla sitte kunnon vauhdista kääntymistä, jookos.
Anulla oli ihan kiva rata, jossa aika alussa kahden hypyn jälkeen suora putki, johon piti tehdä kunnon putkijarru. Ja kyllähän se onnistui, kun minulla ei ollut vauhtia. Se vaikeus tulee juuri sitten, kun minäkin joudun juoksemaan ja tekemään vauhdista esim. vastakäännöksen. Se jäi nyt vielä tekemättä tässä treenissä. Ens kerralla sitten.
Mutta yhteen kohtaan, joka oli kuulemma jostain kisoista, oli muutama ohjausvaihtoehto. Ja niitä olikin kiva kokeilla. Siihenkin liittyi alkuun kunnon jarru ennen käännöstä. Ja kyllä tuntui siltä, että mun pitää tehdä se sillee vähän liioitellun tehokkaasti, niin johan jarrutti.
Ihanaa oikeestaan edes tietää, että se on mahdollista, ja tuossa vaiheessa oltiin tehty jo vaikka mitä, että Pyry oli jo hiukka väsynyt. Normisti sanoisin, että väsyneenä Pyry ei jaksa/pysty jarruttelee. Ja nyt se kuitenkin teki ihan superjarrutuksen. Se vaatii kyllä ääntä ja rintamasuunta lähes Pyryyn päin ja tietysti oikean ajoituksen, ennenkuin ponnistaa.
Mutta oikein kiva/hyvä treeni. Ens kerralla sitte kunnon vauhdista kääntymistä, jookos.
30.9.2015 Uudestaan uudestaan
UUDESTAAN UUDESTAAN
Hassua, Saijan treeni paperilla näytti alku helpohkolta ja sen jälkeen ässää ja välistä niin paljon, että apua. Ja mitä tapahtuu kentällä, en päässy kuutta estettä pidemmälle. Juutuin siihen, kun muurille piti vauhdista tehdä vastakäännös, että saisin Pyryn kääntymään lähes 90 astetta kepeille. Sitä sitte uudestaan uudestaan... luvattoman monta kertaa. Mä olin myöhässä, tehoa liian vähän, rintamasuunta jäi koska usein jäin "onkimaan" ja Pyry ei kyselly yhtään, vaan meni kuin juna eteenpäin.
Saija sitten "kokeili", plääh, arvaahan sen, että tottakai se onnistuu. En epäilly yhtään. Pyry oikein kattoi Saijaa ennen muuria, ennenku mitään käskyä edes tuli. Miksei se multa mitään kysele, pkle.
Ai niin alussa ennen muuria Pyry meni renkaan ohi. What? Ja ohjeeks sain "älä näytä kädellä". What? Pyry flänkkää! No ei sit flänkänny enää. Tää oli mulle ihan uus juttu.
Tuosta alusta taas kun päästiin, niin ässänä menikin upeesti. Samoin poispäinkäännös ja sylkkäri. Mutta tulihan se yks blackout tietty eli unohdin radan, mutta vaan yhessä kohtaa. Mutta ihana oli mennä niitä hyppyjä ässänä Pyryn kanssa. Hirmu vauhti, pitkät loikat ja silti se meni vaan niinku pitikin.
Aina jotain hyvää ja jotain petrattavaa.
Taas tietää mitä pitää treenaa. Vastakäännöksiä. Vauhdista. Varsinkin.
Hassua, Saijan treeni paperilla näytti alku helpohkolta ja sen jälkeen ässää ja välistä niin paljon, että apua. Ja mitä tapahtuu kentällä, en päässy kuutta estettä pidemmälle. Juutuin siihen, kun muurille piti vauhdista tehdä vastakäännös, että saisin Pyryn kääntymään lähes 90 astetta kepeille. Sitä sitte uudestaan uudestaan... luvattoman monta kertaa. Mä olin myöhässä, tehoa liian vähän, rintamasuunta jäi koska usein jäin "onkimaan" ja Pyry ei kyselly yhtään, vaan meni kuin juna eteenpäin.
Saija sitten "kokeili", plääh, arvaahan sen, että tottakai se onnistuu. En epäilly yhtään. Pyry oikein kattoi Saijaa ennen muuria, ennenku mitään käskyä edes tuli. Miksei se multa mitään kysele, pkle.
Ai niin alussa ennen muuria Pyry meni renkaan ohi. What? Ja ohjeeks sain "älä näytä kädellä". What? Pyry flänkkää! No ei sit flänkänny enää. Tää oli mulle ihan uus juttu.
Tuosta alusta taas kun päästiin, niin ässänä menikin upeesti. Samoin poispäinkäännös ja sylkkäri. Mutta tulihan se yks blackout tietty eli unohdin radan, mutta vaan yhessä kohtaa. Mutta ihana oli mennä niitä hyppyjä ässänä Pyryn kanssa. Hirmu vauhti, pitkät loikat ja silti se meni vaan niinku pitikin.
Aina jotain hyvää ja jotain petrattavaa.
Taas tietää mitä pitää treenaa. Vastakäännöksiä. Vauhdista. Varsinkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)