torstai 15. tammikuuta 2015

15.1.2015 Alkuvuosi

ALKUVUOSI

Jo pari viikkoa mennyt ja töiden puolesta pahin pari viikkoa on vielä jäljellä. Ajatukset on edelleen vähän muualla kuin koirajutuissa. Viime viikolla alkoi treenit, eikä nyt voi kehua niiden menneen mitenkään hirveän loistokkaasti.

Ekoissa treeneissä Pyry tuntui vaan lentävän, eikä juurikaan kuuntelevan mitä ohjaaja haluaisi viestittää. Vähän sellainen hieman kuriton herra hulivili. Voihan olla, ettei ohjaajakaan ollut ihan kartalla ja keskittynyt kunnolla tekemiseen. Ja mielihän siitä on silloin vähän maassa. Eikö tauon jälkeen menekään kaikki niinkuin Strömsössä.

No tällä viikolla treenit on menneet jo paljon paremmin. Maanantaina Anulla tuttu rata, jossa yhä vaan alku tuotti pientä päänvaivaa. Kokeiltiin muutamalla eri tavalla, mutta en halua vaan vaihtaa ohjausta, vaan haluan että ne kaikki onnistuu myös edes jollain tavalla. Niistä voi sitten valita mieleisensä. Muutamassa pätkässä mentiin, mutta niistä jäi hyvä mieli.

Eilen Saijan treeneissä tein ensimmäisen puolikkaan ratatreeniä ja toisella sitten treenattiin kohtia vähän eri ohjauksilla. Ja tämä tuntui sopivan meille mainiosti. Me mentiin suorastaan hyvin, ainakin meidän tasoon nähden. Ihan nollarataan ei kyetty, kun ohjaaja unohti radan viimeiset esteet. 

Se on jännä juttu, etten vieläkään osaa valita sitä oikeaa ohjausta. Alussa ajattelin, etten ainakaan valssaa ja miten sitten kävikään, se oli ja tuntui ihan parhaalta. Siihen liittyi kyllä, etten luottanut ensin että Pyry pienellä tönäsyllä hyppäisi esteen, kun minä olen kauempana. Mutta alun voi tehdä niinkin, että ohjaaja kävelee ensin sen pitemmän reitin paikallensa ja näyttää vielä, että tämä este, tätä kautta kiitos, ja vasta sitten lähdetään liikkeelle.

Samaisessa kohdassa kokeiltuani vastakäännöstä, sain Saijalta hyvän neuvon miten ja missä kohtaa se tulee tehdä, ainakin Pyryn tapauksessa. Ja jei, sitä kokeiltiin vielä toisessakin kohtaa, ja ei huono. Kepit mentiin kolme kertaa ja niissä Pyry on super, se hakee ne vaikka mistä. 
Sitten myös todettiin, että takaaleikkaukset on meidän juttu. Pyry irtoo hyvin ja sillä saan hyvin kääntymään. Joissain kohtaa se olikin mun ykkösohjaus, mutta enpä tiennyt kuinka hyvin se toimi okserilta sivulle kepeillekin. Pitää vaan tottua ajatukseen, että kauempaakin voi ohjata, kun aina ei ehdi lähelle.
Kontaktit meni myös priimasti, kertaakaan ei varastanut.

Pyryn kanssa tekeminen ja onnistuminen on lähes parasta vastapainoa työlle!

lauantai 3. tammikuuta 2015

31.12.2014 Loppuvuosi

LOPPUVUOSI

Loppuvuosi meni enkä ole jaksanut/muistanut kirjoitella tänne mitään. Tosin ei loppuvuonna juuri ollut enää treenejäkään joista kirjoittaa, eikä kisojakaan joihin osallistua. Ajatukset on niin paljon töissä, kun tammikuussa fuusion takia pitäis ehtiä tekemään entiset rutiinit ja uudet kuviot puskee päälle. Siitä kun selviän, niin oon ansainnu pienen loman. Ehkä tuon takia, ei ole jaksanut kiinnostua oikein mistään. Ei ole edes pentukuumetta vieläkään, vaikka Pyryä jo kyseltiin isäksi, mutta eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Voi Pyryseni, jos sulla olis se parempi/ahkerampi ohjaaja, niin olis meriittejä vaikka mihin, ja sulla olis jono oven takana. Toivottavasti joskus vielä. 

Kisailmotkin on jääneet tekemättä, kun olen pelännyt tuota tammikuuta ja viikonlopputöitä. Mutta tänään, kun kävin kattelemassa kolmosen kisoja Muijalassa, pieni kisakipinä tais taas iskee ja treenaamaankin olis taas kiva päästä. Siellä pitäis huolet hävitä ainakin hetkeksi. 

Viime tiistaina kävin tuuraamassa Saijaa Timo Liuhdon treeneissä. Ei kyllä edustettu hirveän mallikkaasti, sori. Vähän jäi ristiriitaiset tunteet, kun mielestäni mentiin huonosti, mutta toisaalta tuli taas hyviä huomioita ja kotiläksyjä. Pitkän tauon jälkeen Pyry oli aika iloisella päällä. Jarrut oli kadoksissa. Ja huono asia, kun palkka on tarjottimella kentällä, ne kaikki ihanat esteet, niitä on kiva mennä muutama ylimäääräinenkin. Kotiläksyksi siis etsiä ne jarrut taas jostain. Oikeesti olis pitäny suuttua kerran kunnolla, pari rumaa sanaa, ja se olis saattanut auttaa.

Keskiviikkona, uudenvuoden aattona, eipä ollu parempaakaan tekemistä, kävin sitten yksin hallilla treenaamassa vartin. Tein tiistaista alkua, ja onnistuihan se pienen suutahduksen jälkeen. Oli niin kiva mennä rauhassa omaa tahtia, sai karjua ja kiljua ihan huoletta, kun oltiin yllättäen ainoat koko hallissa. Tosin Pyry tekee silloin töitä mulle paljon intensiivisemmin, kun ollaan kahdestaan. Mutta olisipa vapaakortti!

Inezin poismenon jälkeen ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä, vähän tottista sisällä ja otettu kisa/treenitauko todellakin rennosti. Ollaan kuunneltu paljoooon Haloo Helsinkiä. Ehkä se taas tästä, uusi vuosi, uudet tuulet- Heti helmikuusta alkaen.
 
Meinasi unohtua mainita merkkipäivä, Little Step's Veet täytti jo neljä vuotta! Ja Pyry on yhä maailman ihanin seuralainen ja treenikaveri. <3 <3 <3