sunnuntai 20. toukokuuta 2018

2018-05-20 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

Oikeestaan yli viikko on vierähtänyt taas ja ei vaan saa tänne kirjoitettua oikein mitään. Asiat kuitenkin etenee hitaastikin. Pitäis treenaa kaikenlaista, mutta ei oo vaan jaksanut/pystynyt enää työpäivän jälkeen, eikä sinne kentällekään aina illalla pääse.

Pitäis treenaa keppejä. Ollaan tehty niitä about kolme kertaa ja kyllä tuntuu, että edistystä tapahtuu joka kerta. Verkot on tosin ollu joka välissä ja nyt pitäis ottaa verkkoja välistä pois ja laittaa ohjureita. Viime torstaina ulkotreeneissä otin yhden verkon pois, mutta en laittanut ohjuria ja juoksin verkkopuolelta. Ja niin vaan Rane heti löysi aukon ja bye bye. Hyvin hän kyllä kesti takaaleikkauset ja milloin mistäkin kulmasta sisäänmenot.

Keinua pitäis paukutella, mutta sekin on vähän hankalaa, kun enää ei ole vapaakorttia halliin, jossa se olis valmiina esillä. Ja ulkokentän ainoo keinu on kopissa, josta eka pitää ottaa pois kottarit ja rengas. Ja saako sitä keinua edes yksin siltikään sieltä. 

Joskus on vaikeempaa ku aina. Viimeaikoina(kin) olen itse myös ollut vähän pihalla ohjaillessani, huudellut mitä sattuu ja tehnyt kummallisuuksia. Mutta koirassa ei siis ole mitään vikaa, se yrittää aina parhaansa raukka parka. 
Mutta on paljon hyvääkin. Rane irtoaa ihan kiitettävästi ja suurimmaksi osaksi kuuntelee ohjeita ja tulee ohjauksiin. Torstaina teki hienon kauko-ohjatun takaakierron.

Rallytokossa ollaan treenailtu Pyryn kanssa kerran viikossa. Tällä kaudella on ollut hyvä juttu, että radalla on myös tulevien luokkien kylttejä eli vaikeampiakin ratoja, pysyy mielenkiintoisena. Ranen kanssakin pitäisi aloittaa rally.

Tänään käytiin Pyryn kanssa Kirkkonummella rallytokokisoissa. Päivä oli turhankin kuuma siinä odotellessa, koska meidän vuoro oli ihan viimeisten joukossa. Siellä oli myös harjoittelutuomari, joka sanoi, että hän voi jännittää teidän puolesta, kun hänellä on tää näytönpaikka. Just joo, ja samalla mun sydän alko hakkaa ihan hirveesti. 
Mutta päivän kruunasi luokkavoitto ja siten RTK2. Jippii. Saatiin siis 93 pistettä, eli virheitä tuli ainakin parista vinoudesta. Nyt on joka kisassa (tämän vuoden toinen ;) ) ollut samat ongelmat. Liikkeestä tai pysähdyksistä eteentulo takkuaa. Ja eikös niitä liikkeitä ollut radalla kolme eri versiota. Samoin takkuaa liikkeessä ympärimeno jostain syystä. No niitä treenejä pitää vaan jatkaa ja saada varmuutta niihin. 
     
Vähän hirvitti, kun radalla oli houkutus, toisella puolella iso pallo, toisella puolella laatikossa pehmolelu ja päällimmäisenä keltanen frisbee. Ja enkös eilen ostanut keltasen frisbeen ja ajattelin innostaa Pyryä ennen kisaa sillä. Juu ei. Pyry ei kyllä koskaan ole houkutuksiin langennut, mutta kerta se olis ensimmäinenkin. Nyt tuli valehdeltua, kerran, yhdellä luennolla kun oli houkutuksena linnun siipiä, joku peuran sorkka jne. niin Pyry kyllä lankesi... nimittäin agility-A:han, joka oli kentän reunalla. Linnun siivet sai olla rauhassa. Ja oli siellä nytkin A ja toisella laidalla puomi, vieläpä oikein kutsuvasti. Mutta ei me välitetty niistä eikä palloista eikä frisbeestä. Pyry tietää milloin ollaan hommissa. 

Se olis sitten voittajaluokkaan! Siellä tulee sitten ainakin oikeella puolella kulkeminen ja käytösruutu ja kaikenlaiset tuplakäännökset. Käytösruutua ei olla koskaan tehty, mutta kaikkea muuta vähän. Hauskaa oikeestaan ruveta treenaamaan uusia liikkeitä ja vähän vanhojakin. Kyllä tuo motivoi, kun saavuttaa tavoitteita. Souhäpi.



lauantai 5. toukokuuta 2018

2018-05-03 Hiekkaa tassujen alla

HIEKKAA TASSUJEN ALLA

Torstaina oli Ranen ihka ekat ulkotreenit ja myös tietty ekat treenit hiekalla. Satu Hilli koulutti. Oikein hyvän mielen treeni. Rane meni hienosti, varsinkin ollakseen vasta 11 kk, kuuntelee, irtoo, osaa,... En tiedä mikä oli todellisuus, mutta tuntui, että Rane meni aavistuksen rauhallisemmin hiekalla. Tokihan se antaa vähän periksi tassun alla. Ja vaikka tekonurtsilla on siistii, hiekassa on jotain nostalgista vai onko se sittenkin se tilan avaruus ja vapauden tunne, kun seinät puuttuu. ...ja vettä tihuttaa... ;)

Tehtiin 3-5 esteen pätkissä, joissa oli haastavia mutkia, kulmia ja ansoja. Sivuirtoominen hypylle, putkesta kääntyminen, itsenäistä työskentelyä...
Herättävä itselle oli tiettyjen kohtien ohjaaminen kauempaa, mitä en siinä kohdassa ollut oikeestaan niin ajatellut. Kerkee reilusti seuraaville, ku ohjaa kauempaa, ja sehän toimi, hienosti irtosi ja kääntyi. Pyryn kanssa olen oppinut pitämään katseen koirassa, niin sieltähän se sinkoaa mukaan hiekkaa tassujen alla. Poispäinkäännöksessä ei meinannut kyllä malttaa tulla tarpeeksi pitkälle ohjaukseen. Kun hän tietää, että tästä näin, mä osaan. Ja lopun japskin tapanen oli myös aika vaikea vielä. 

Ja hyvällä fiiliksellä viheriölle perjantain Saija-treeniin. Tehtiin enempi esteitä, mikä oli juuri sitä mitä tarvitaan. Ja hyvä fiilis senkun jatkuu.

Keppejä tehtiin verkoilla, tai oli siellä yhdessä välissä ohjurit. Superhienosti haki ekaan väliin. Otettiin putkistakin vauhtia ja kerran meni melkein liian kovaa, mutta R osasi himmata ja mennä ekaan väliin. Ollaan toki pihalla kahdella aurauskepillä silloin tällöin harjoiteltu sisäänmenoa. Se malttaminen on vaan ollut se vaikeus, kun Pyrykin on aina samaan aikaan ollut pihalla. Mutta oikein hyvältä näytti meno kepeillä.
Putken pimeitä kulmia myös treenattiin, ja tällä kertaa niissä ei ollut mitään vaikeeta. Hienosti irtosi kauempaa. Jännästi vain ainakin aluksi kääntyi väärään suuntaan. Kuulemma sama kuin ihmisillä, että toinen puoli vahvempi kuin toinen.

Sitten se keinu, se on meille kaikkein haastavin este, eikä sekään nyt siis toivotonta ole. Se vaan jänskättää eniten. Eka mentiin normisti ylös päähän ja sitten pomputeltiin alastuloa sivusta. Sitä pomputtelua pitäisi nyt treenailla. Ranen edessä oli targetti, jossa oli nakki. Hän ei noteerannut sitä lainkaan, eikä edes syönyt nakkia, ainakaan ilman lupaa. Hassu, mutta eipä olla tehty targetilla oikein mitään, niin ei tiedä mikä se on. Kontakteilla ollaan tehty joskus naksuttimella, lelulla ja sivusta treenattu alastuloa ja luvalla pois.

Mikä viikko, isukki pääsi sairaalasta kotiin, työt hoidettu, kahdet hyvän fiiliksen treenit, ihanaa, viikonloppu edessä ja aurinkoakin luvassa. <3 


tiistai 1. toukokuuta 2018

2018-05-01 Keltainen toukokuu

KELTAINEN TOUKOKUU

Huhtikuun loppupuolella treenattiin Pyryn kanssa rallytokoa ja Ranen kanssa tietty aksaa. Molemmilla on vielä paljon treenattavaa ja sehän on oikeestaan ihanaa. Ehkä parasta kuitenkin on ne kisat, joihin sitten joskus uskaltaudun molempien kanssa. Mutta treenaus ei taida loppua koskaan.

Rallyssä haastetta on meille mestariluokan liikkeissä, jotka siis on meille uusia. Esim. aksahyppy onnistuu meiltä yllättäen, mutta putki...uaaa...siinä on meille treenattavaa. Sitä vaan ei pysty menee rauhallisesti, ainakaan vielä, ja sen jälkeen Pyryn saaminen seuraamaan on vaikeeta. Toki siellä oli muutakin haastavaa, peruutusta, "rinnakkain kääntyminen", jne. Mutta tarttee varoo, ettei vaan treenaa liikaa ;)

Ranen kanssa aksailtu lähinnä Saijan treeneissä. Viimeksi oli vähän tunteet pinnassa, vähien unien, työstressin ja isän sairastumisen takia. Pakkovalssi ei vaan ottanut onnistuakseen. Ajoitus oli niin myöhässä ja Rane oli jo mennyt, viuh vaan. Vaikeutena, kun ei malta tulla käteen tarpeeksi pitkälle, kun tietää mihin seuraavaksi, vaan vilkaisee tietävänä ja menee jo. Eli menee vähän läpi merkkauksista. Ja hän menee kovaa. 
Paitsi kontakteilla, niissä hän menee hyvinkin varoen. Aalle meni viimeks ekaa kertaa, ja se näytti oikein hyvältä. Keinu sensijaan vaatis enempi treeniä. Vielä ollaan nostettu pois, mutta saisi tulla keinun päähän rohkeemmin ja vauhdikkaammin. Ollaan myös tehty pari kertaa keppejä verkoilla. Alkuun päästyään menee hienosti loppuun asti, vauhti tosin ei tietty vielä ole päätähuimaava. Että ei vielä ahista. 
Todellakin treenattavaa riittää, putken pimeä kulma, reilu eteenmeno, merkkaus, valssit...

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. Ai sä tulitki jo. Loppui sitten vapaakorttikin, jollei sitten kuitenkin ota kesäksikin, kun on halvempaa ja säällä kuin säällä pääsis ja esteet valmiina. Harkitaan.

Rane on kyllä tosi herkkä kaveri. Tässä viikolla reagoin hieman kovaäänisesti, kun vessan lampusta yhtäkkiä putosi kupu pudottaen vielä mun rillit lattialle. Rane oli vessan ulkopuolella, mutta lähti kiireesti "turvaan" saunan lauteiden alle. En mä sulle pauhannut, voi pieni! Samalla hän on aikas läheisriippuvainen. Musta on ihanaa, kun hän oikein puskee kainaloon tai syliin. Pyry taas pitää tietyn välimatkan. Kyllä nää on erilaisia, omanlaisia ja niin ihania. <3