sunnuntai 27. syyskuuta 2015

27.9.2015 SERT-H

SERT-H

Juhuu taas nolla! Ja taas Kirkkonummella! Mutta että vielä SERT-H !!!!! En edes tuollaisia ollut kerennyt ajatella, kun ehjiä ratoja ja nollia metsästetään. Mutta Laura R. lähti asiaa tulostaululta tsekkaamaan, kun tiedettiin, että oltiin tultu toisiksi. Nyt on sitten plakkarissa 2 nollaa, eikä tänään ollut tuplakaan kaukana (yhden kiellon päässä).

Nybergin radoissa tehtiin taas paljon valsseja, mutta myös paljon takaaleikkauksia, kun ei ollut toivoakaan vaihtaa puolta joissain kohtaa. Eka rata oli tuo onnistunut hyppis. Se vaan tuntuikin kivalta menolta. Vauhtia oli ja Pyry meni kyllä aika haipakkaa putkesta parin hypyn kautta 90 astetta kepeille. Moni meni sinne kepeille asti auttamaan, mutta mä annoin Pyryn itte hoitaa homman, tiesin että kyllä se sen osaa. Ja voi se olikin ihan super. Ja kaikki rimatkin pysyi, valsseista huolimatta. Sekunnin hävittiin Christa Savolaiselle, meillä varmaan kaarrokset laajempia, tiedä häntä. Mutta hällä oli jo hyppyserti, niin se siirtyi sitten seuraavalle eli meille. Happy happy.

Toinen ratakin oli melkein nolla. Aika lähellä loppua näytti siltä, että Pyryllä kova vauhti ja lentää väkisin seuraavan hypyn taakse, mutta noup, tulikin välistä. Kun olisin ohjannut sen yhden askeleen. Älä oleta, ohjaa! Niih! No sillä vitosella oltiin 7. Ei huono sekään ollenkaan.

Ennen vikaa rataa otin hallin ulkopuolella muutaman hypyn vastakäännöksellä ja Pyry lähti jonnekin ihan muualle kuin minne minä. Tein sen vielä parikin kertaa ja sama juttu. Niin ei ollut oikeastaan ihme, että vikasta radasta ei tullut yhtään mitään. Pyry lähti neljännen esteen jälkeen just ihan omille teille. Koitin vielä jatkaa, mutta noup, ja taas se tapahtui. Ei siinä kehdannut enää jatkaa, vaan mentiin puomin kautta pihalle! Ihan käsittämätöntä, en vieläkään ymmärrä! Ja Päreellä vähän sama homma kolmannella radalla! Oliko niinku päivän keskittymiskiintiö täynnä vai mikä!

Enivei tuolla vikalla ei ollut mitään väliä, vaan vähän huolestuin, mihin mun koira hävis. Pyry oli tänään(kin) kuitenkin ihan super! <3 <3 <3

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

2015-09-20 Valssin askelin

VALSSIN ASKELIN

Flunssa iski sitten kuitenkin niinkuin eilen uhkailikin. Paikkoja kolottaa ja kotiinkin olis voinu jäädä, mutta ei, Buranaa kehiin ja kisaamaan Kirkkonummelle. Sisulla vaan, kun tuntui, ettei voimia ole ollenkaan.

Jari Helinin radat oli ihan jees. Jonkunverran takaakiertoja, jonka jälkeen usein kerettävä eteenpäin ohjailemaan. Ja ansaesteitä tietty aina lähellä. Mutta ei mitään mahottomia kuitenkaan.

Ekalla radalla, hyppiksellä, viistoista virhepistettä. Yks rima ja pari kieltoa, eli suomeks valahti ja meni esteen ohi. Oli vähän vauhti päällä ja minä myöhässä. Toka rata kymppi, yks rima ja enää yks kielto.
Kolmas rata, jippii, vihdoinkin, nolla!!!!!! Oltiin kuudensia (osallistujia yli 40) heti huippujen jälkeen. Jonkun verran tuli pientä valumista joissain kohti, niin siihen ehkä meni aikaa. Rata oli kyllä varsinainen valssirata.

Valssasin kakkosella, kolmosella, viitosella, seiskalla, kympillä ja yhellätoista. Ja valssit on aina olleet meille vähän sellanen nounou, kun pelkään aina jääväni Pyryn tielle. Mutta tänään ne onnistui, ja oikein kiinnitin huomion, etten yhtään pyöristä=peruuta, vaan samantien nokka kohti seuraavaa estettä. Myös takaakierrot, jopa kaukaa, onnistui, eikä rimat pudonneet niissä kohtaa. Rimat tuli sellasissa vauhtikohdissa, joissa saatoin kääntää katseeni liian aikaisin. Ja kontaktitkin meni hienosti.

Mut hei, meidän eka nolla ikinä kolmosissa! Joillain on jo SM-nollat kasasssa, mutta me vasta päästiin alkuun. Ja tämä tie voi kestää kauankin, tupla ainakin on ihan huippua, jos sellaisen onnistutaan joskus hommaamaan. Mut kisa kerrallaan ja parhaamme yritetään.

torstai 17. syyskuuta 2015

2015-09-16 Persjättöjä

PERSJÄTTÖJÄ

Saijan treeneissä jälleen. Piirroksesta taas katottuani, suunnittelin radan vähän erilailla. Esteet olikin sitten vähän väljemmin, niin piti muutamaa kohtaa miettiä uudelleen. Ja sitten senkin jälkeen vielä Saijalta tulee vielä paremmat ohjauskuviot. Meikä ei varmaan ikinä opi.

Tuo kuulosti aika epätoivoiselta, mutta treenihän meni ihan hyvin. Kokeiltiin muutamaan kohtaan eri ohjauksia. Heti alkuun olin ajatellut saksalaista, jonka Saija muutti valssiksi ja lopulta kokeilin siihen persjättöä, vieläpä kahta peräkkäin. Ja mä kerkesin. Se oli hauskaa. Taisin tehdä parissa muussakin paikassa vielä parit persjätöt.

Hassua, keppien molemmissa päissä oli putket tyrkyllä, mutta minä en "pelännyt" niistä kumpaakaan, en edes ajatellut moista, koska tiesin Pyryn osaavan kepit niistä huolimatta. Leijeröinnin jälkeen vaan en saanut liikkua, ennenkuin Pyry on löytänyt kepit.

17-18-19-20 kokeiltiin kolmella eri tapaa ja ensimmäinen oli niistä paras eli ensin persjättö, sitten syvä niiaus (jarru) ajoissa ja valssilla seuraavalle.

Rata vaan samperi meinaa unohtua, kun kokeillaan kaikenlaista ja suunnitelmat muuttuu ja mennään monta kertaa samoja esteitä. Esim. keskimmäiset kolme hyppyä mentiin kaikki neljään kertaan. Näin vanha pää menee ihan sekasin. Kisaradoilla sitä ei tapahdu, koska suunnittelen radan ja yritän sitten tehdä suunnitelman mukaan. 

Mutta olihan erityisen kiva rata, sopivasti tekemistä. No, meillähän sitä on aina Pyryn kanssa. Ja sehän tästä lajista tekeekin haastavan, mutta niin koukuttavan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

2015-09-13 Taas vierähti viikko

TAAS VIERÄHTI VIIKKO

Tiistaina HiHan treeneissä paikalla vaan minä ja Mari. Mutta ei se mitään, tehtiin edellisen ryhmän takaaleikkaustreeniä, siis sellasta siksakkia. Arvasin, että pari menee ihan hyvin, mutta neljässä olikin tekemistä, varsinkin kun Pyry ei ihan hirveesti kysele vaan ohjeet pitää tulla ajoissa.
Lopussa Mari lähetteli Pyryä kepeille milloin mistäkin. Ja viimeinen lähetys oli lähestulkoon keskelle keppejä. Ja mitä tekee Pyry, oli menossa sinne keskelle päin, ja koukkasi sitten aloituksen oikein. Vähänks hienoo.

Keskiviikkona ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin. Ihan hauska rata, jossa piti välillä jarrutella; välillä putkella, välillä hypyllä. Ja putkijarrut meni ihan kohtuullisesti. Sen sijaan kovasta vauhdista hypyllä jarrujen piti tullakin tosi ajoissa. Alussa se onnistuikin tosi hyvin, mutta sitten väsyneenä ei kyllä ollut tietookaan jarruista. Ja vähän sama oli radan onnistumisen kanssa. Mutta ei ihan mahottoman huono kuitenkaan.

Viikolla treenattiin omalla pihalla vähän tokoa, kun ei olla enää HiHan ryhmätreeneissä, kun kieltäydyin kouluttamasta arkitokoa. Kaikista vaan ei ole kouluttajaksi, sori. En halunnut stressata vielä sitäkin. Treenasin vähän noutoa, ruutua ja tötsän kiertoa.
Noudossa vaikka kuinka läheltä yritän ja sanon "nätisti" juuri ennen tarttumista kapulaan, niin Pyry vaan ei osaa ottaa kapulaa rauhallisesti. Täysillä tai ei ollenkaan. Sämoin oli vähän hukassa, että kiertäis "takakautta". Ei ny kerkee.
Ruutu meni itseasiassa aika hyvin. Onnistui joka kerta.
Sen sijaan laitoin pikkutötsän yksistään nurtsille ja sanoin Pyrylle "runt", niin hän teki merkkiä, kun tolla tötsällä sellasta ollaan joskus kauan sitten tehty. Pyry kiertää ihan hyvin lyhtypylvään ja tulee sivulle tuolla yhdellä käskyllä. Minkä oppimiseen meni about kolme kertaa. Mutta tolppa on eri kuin tuo tötsä. Ja nyt tarttis opetella tuon tötsän kiertoa. Tosin en tiedä onko tuo tötsä siinä aina sellanen korkea (jota mulla ei ole). Pitääpä ottaa selvää. Olis silti kiva, jos hää kuuntelis mitä sanon. "Runt" ei edes kuulosta sanalta "merkki". Nih.

Sunnuntaina oltiin BATin ulkokisoissa, tuomarina Anne Viitanen. Ja vaikka radat ei olleet ihan helppoja, niin tykkäsin niistä juuri siksi, että niissä sai tehdä töitä. Eka rata 5 virhepinnaa, oli todennäköisesti rima, nyt en ole ihan varma. Tuolla hyvällä vitosella oltiin 8./43 !!! Ei huono!
Toinen oli hyppis ja siellä tuli valumisia ja yksi aika alun valuminen saikin Pyryn menemään hypyn ohi ja siihen se sitten vähän niinkuin läsähti. HYL.
Kolmas rata tuntui tosi hyvältä menolta. Kovaa piti juosta, enkä ehtinyt siinä katselemaan nostiko tuomari käsiä vai ei. Oikeastaan ihannetilanne, että ohjaaja ei huomannu missä virhe tuli, eli jatkettiin vaan rataa kilpailunomaisesti. Tuloksena kuitenkin hylly. Jostain. Voisin kuvitella, että virhe tuli kepeillä, kun piti ottaa sivuetäisyyttä ja valssata, niin saattoihan siinä jäädä viimeinen keppi kiireessä suorittamatta, vaikka yritin kyllä olla huolellinen. Mutta mene ja tiedä, hyvä hylly kuitenkin. Pyry on tosi hyvin kuulolla nykyisin, kunhan ne ohjeet vaan tulee ajoissa. Pyry <3

Sais kyllä olla muitakin HiHalaisia samoissa kisoissa, niin sais edes toiset silmät kattomaan missä menee vikaan. Ja Vantaa ei oo muutenkaan mun mieleen, jostain syystä menisin mieluummin tonne länteen. Mutta ens viikonloppuna sille välille eli Kirkkonummelle.

lauantai 5. syyskuuta 2015

5.9.2015 Sellanen viikko

SELLANEN VIIKKO

Maanantaina ostin taas tuurauspaikan Villen treeneihin. Se oli oikee vauhtirata, joka meni sillee ookoo.Paria kohtaa hinkattiin. Mutta sitä käännöstä ennen välistävetoa ei vaan saatu parhaaks mahdolliseks. Ja mitä väsyneempi koira, vielä huonommin jaksaa kääntyä. Toinen oli kääntyminen renkaalta aika tiukasti hypylle ja takas hypylle (näiden takana suora putki houkuttimena). Siinä jäin vähän välistävetokohtaan jumiin, niin Pyryhän oli jo sen jälkeen ties missä. Renkaalle olis pitäny ehtii tekee vastakäännös, mutta ei sen ajoitus oikein natsannut. Paras oli loppujen lopuksi se, että meninkin siihen välistävetokohtaan toiselle puolelle ja siitä renkaalle takaaleikkaus, ja hyvin kääntyi. Ja aika kaukaa kuuliainen poitsu tuli vielä hypylle eikä posauttanut putkeen. Ihan kivaa oli, vaikkei ehkä niin onnistunutta kuin viimeksi.

Tiistaina oli HiHan treenit ja koska edellinen ryhmä oli tehnyt tuota Villen rataa, niin mekin. Eikä se nyt mennyt juuri yhtään paremmin. Mutta tulipahan rauhassa kokeiltua vaikka mitä ohjausvaihtoehtoja. Kiitos Anu koulutuksesta.

Keskiviikkona sitten Saijan treeneihin ekaa kertaa pitkästä aikaa. Siellä tehtiin lyhyehköjä pätkiä, missä katsottiin osaako puomi-putki-erottelua, keppejä, yms.
Osattiin paljonkin, varsinkin jos ohjaaja ohjais huolellisesti. Mutta tiukka kääntyminen oli vähän sukuvika, kun ei suksi tuntunu luistavan ilman vastakäännöstä. On se silti kivaa.

Lauantaina sitten LÄGIlle kisaamaan Kaukisen radoille. Huoh. En nyt oo ihan varma tykkäsinkö vai en. Joka radalla oli vähän samat jutut. Suoria putkia ja sitä ennen takaakiertoja, jolloin oli aika mahdottomuus keretä sinne putkelle tarpeeks pitkälle, että Pyry kääntyis sitten oikeeseen suuntaan. Mutta paljon oli hyvääkin, kontaktit, kepeille menot kovasta vauhdista mm.
Eka rata menikin aika päheesti, tuntuikin ihan kivalta, tosin juosta sai ihan hulluna koko ajan. Kontaktit otin kunnolla niin niihin paloi vähän aikaa. Pitää treenaa sitä, että Pyry menee puomin loppuun asti vaikka itse lähen sivuun. Aika lopussa mua suorastaan nauratti, kun pingoin minkä kerkesin, että kerkesin Pyryn mukaan. Nollaa oli pukkaamassa, mutta vikan riman kohdalla sanoin "jes" ja rima tuli sit alas. Däm. Mut hieno rata enivei.
Seuraavat radat olikin sit hyllyjä. Keinulla unohdin sanoo keinu, niin en ollut siellä missä piti sillä hetkellä, kun putos jo alas. Siihen se rytmi sit levis, tuli kieltoa jne. Vikalla radalla tein takaakiertoon persjätön (kun kuuntelin kanssasisaria, ettei muuten kerkee putkelle) ja Pyry läks liukkaasti mun heilahtavan käden suuntaan, väärään putkeen. Olis vaan pitäny valssaa niinku eka suunnittelin.
Mut näin. Nolla oli lähellä, mutta niitä ei lasketa. Näin ne vaatimuksest kasvaa. Ensin haluaa vaan saada tuloksen ja tehdä samaa rataa koiran kanssa. Sitten kun tuleekin vaan vitonen, niin nollakin olis kiva.
Nyt vaan buukkaamaan lisää kisoja. On se niin kivaa ja jännää.