perjantai 27. joulukuuta 2013

27.12.2013 Saijan joululahja

SAIJAN JOULULAHJA

Saija antoi BC-kasvateilleen treenipäivän joululahjaksi ja Rannikon Timon meitä kouluttamaan. Kiitos. Ahaa-elämyksiä taas tuli heti alkuunsa, eikä päästy sitten juuri alkua pidemmälle. 

Pyry meni niinsanotusti läpi mun signaaleista huolimatta. Eli valssikohdassa vaan pisteli menemään eikä koonnu yhtään (saattoi olla myöhässä ja liian köykäset ohjaukset). No sitten kysyi, että annetaanko mennä läpi ja jatkan rataa vai yritetäänkö tehdä asialle jotain. No minä kilttinä tyttönä, vaikka rataa tekikin mieli mennä, päätin yrittää tuota jälkimmäistä. Luuli, ettei Pyry osaa ollenkaan koota.


Kokeiltiin ilman vauhtia yhdellä hypyllä, sanoin että tätähän teen harva se päivä omalla pihalla, oikee, vasen, takaa... näytin, ja hyvinhän tuo kokosi, kun minä olin pysähdyksissä. Hienoa, hyvä, olenkin jotain opettanut lähes oikein, tästä on hyvä jatkaa. Sitten kokeiltiin kahden hypyn väliä. Jes tosi hienosti. Mutta sitten kun siihen tulee mun vauhti ja hyppy onkin vaikka vähän sivulla, se leviää. En osaa ajoittaa sitä pysähdystä kauempaa (kun aina ei ehdi ihan riman viereen eikä tarviikaan) ja kaikkea oikein. Eli ensin mun pysähdys hyvissä ajoin niin Pyry kokoaa ja sitten vasta lupa hypätä.

Samaan hommaan liittyvää eli valssin suunta. Hartialinja 90 astetta rimaan nähden, askel kohti, hetken seis, jolloin koira kokoo, lupa hypätä ja samantien mun käännös kohti seuraavaa estettä. Eikä askeltakaan taaksepäin koiran hypyn suuntaan, ei edes pienenpientä pyöristystä (kuten ennenvanhaan tehtiin valssit). Sitä ei edes ite tajunnu, että teinkö vieläkin jotain sen tapaista. Huoh.

Harmitus silti iski, vaikka tuosta treenistä taisi olla paljonkin hyötyä, kun katseli muita, ja kaikki oli niin paljon taitavampia taas kerran, ja me valuttiin takas alkuun. Mutta saatiinpa joululahjaksi kenties jotain todella arvokasta.


26.12.2013 Takaakiertoja Sporttiksella

TAKAAKIERTOJA SPORTTIKSELLA

Piiiitkästä aikaa päästiin treeneihin. Kyllä olikin jo vieroitusoireita. Tuolla on niin kiva treenata, kun ei ole niin kellon päälle. Radalla paljon takaakiertoja, laskin että ainakin 8! Ja meillä pysyi rimat aika hyvin, vaikka ensin pahinta pelkäsinkin. Väsyneenä rupes pudottelee. Yhden miinuksen keksin, kun ei oikein tullut sylkkärikäteen, hyvä jos vilkaisi. Mutta tehtiin sitä vastoin paljon hyviä pätkiä. Vielä kun saisi ne yhdistettyä.

Yksi positiivinen juttu oli putkesta putkeen meno, kun itse olin puomin toisella puolella ja Pyry meni siellä toisella puolella, kun kaksi putkea oli siinä peräkkäin u:na puomin alla. Kyllä ne vaan osaa kääntyä oikein, kun pitää kiinni metrisäännöstä. 

Persjättö oli myös mukava tehdä, kunhan vaan teki kaiken ajoissa. Lähetys hypylle ja siitä heti samantien persjättöön. Kun oikein ajoissa teki, niin melkein jäi aikaakin, että olisin voinut kokeilla muurilla vielä takaakiertovalssia. 

Sitten jonkun aikaa treenailtiin takaakierto+päällejuoksua. Selkeesti en vaan luottanut ensin koiraan, vaikka lähteehän Pyry herkästi mun liikkeeseen mukaankin. MUISTA sijainti, ennakointi, merkkaus ja ennenkaikkea KATSE! Vaikka monta kertaa tuotakin otin uudestaan, niin kiva sitä silti oli treenata, varsinkin kun äkkäsin (katsojien avustuksella) tuon katseen suuren merkityksen taas tuossakin kohtaa. Kiitos avusta Saija, Pasi ja Laura!

lauantai 21. joulukuuta 2013

17.12.2013 Pyry 3 vuotta

PYRY JO 3 VUOTTA!

Veet täytti jo 3 vuotta! Aika rientää kyllä nopeesti. Vastahan me opeteltiin esteitä. Ja kyllä ne yksittäin aika hyvin osataankin. Mutta sen radan tekeminen... kyllä sekin pikkuhiljaa paranee. Ahaa-ilmiöitä tulee vähän väliä.

Ollaan nyt toukokuusta alkaen kisattu jotain parikymmentä kisaa. Se ainoa nolla tuli silloin heti toukokuussa. Sen jälkeen on tullut muutama harmittava vitonen, hyllyjä ja ties mitä. Kovaahan tuo menee, mutta lähinnä sanoisin, että meidän kompastuskivi on kuitenkin nuo kontakteilla pysymiset. Se kun saadaan kuntoon, kuten treeneissä, niin uskon että rupee nolliakin tulemaan. Onhan tuo ihan oma lajinsa Pyry-aksa kuin Inez-aksa. Mutta kyllä Pyryn kanssa on välin turhautumisistakin huolimatta niin makeeta aksailla. 

Tokossa ollaan käyty ALO-AVO-ryhmässä treenailemassa. Saatiin suoritettua 3 ykköstulosta ja nyt meillä on sitten TK1. Ens kuussa pitäis kokeilla AVO-luokassa kisaamista. Ei olla vielä ainakaan täysin valmiita, mutta en tiedä ollaanko koskaan sen kummemmin. Haetaan vika-lista jollei muuta. Ihan kivaa se tokoilukin on. Minä vaan aloittelijana oon vähän uuno, enkä tiedä ihan kaikkea. Mutta tehdään mitä osataan.

Paimenessakin käytiin muutamia kertoja ja parhaiten sujui, kun annoin Pyryn vaan itekseen paimentaa ja olin itse hiljaa ja häiritsemättä. Se on niin mammanpoika, että on heti valmiina (...mitä? mitä?) jos mamma avaa suunsa.

Sitä VEPEä halutaan vielä kokeilla, koska Pyry on ihan hulluna uimaan ja noutaa sieltä leluja.

Edelleenkin jaksan ihmetellä, kun olen ollut niin onnekas, että olen Pyryn saanut. Pyry vaan on niin <3. Kiitos kasvattajalle. Terveenä on pysynyt, eikä mene edes pahemmin jumiin. Moottoria löytyy lajiin kuin lajiin. Osaa kuitenkin rauhoittuakin. Kotona on niin helppo. Kadulla ei tartte muille rähistä. Ei hauku. Ei kerjää. Ja ja ja...

Kolme vuotta, eikä suotta! Onnea vielä myös sisaruksille!

Näytetään kuva.JPG

Lungisti otettiin syntymäpäivänä!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15.12.2013 Mä näitä polkuja tallaan...

MÄ NÄITÄ POLKUJA TALLAAN ...

Mä näitä ykkösluokan polkuja tallaan kai viimeiseen asti, kun sä rakkaani Pyry kiidät mun edelläin...

Oltiin tän vuoden vikoissa kisoissa Hyvinkäällä. Olipa mulla kolmen vuoden takainen lahjakortti, jonka olin saanut Minnin kanssa, kun noustiin kakkosiin. Eipä noustu nyt, ei saatu yhtään nollaa, edelleenkään. Miten tää ottaa niin koville. Ehkä pitäis ihan minivähän lohduttaa, kun puhuin yhden Rimalaisen kanssa, että ovat vuoden tahkoneet ja nyt saivat ekan nollan, että ilmeisesti näitä kanssasisaria löytyy muitakin. Sanoi, että tällaiset ykkösluokan juoksuradat on ihan syvältä nopeille koirille. 

Lenkittely ja lämmittely oli ihan peestä, kun kaikki alueet hallin ulkopuolella oli niin jäässä, että hermothan sillä luistinradalla meni. Ne oli sitten tehtävä sisällä. Mä oon jo kisannut triljoona kertaa mun elämän aikana, niin miksi oi miksi mä vieläkin jännitän. Taas sydän hakkas ja jalat oli kuin betonia. Pystyin silti yllättäen juoksemaan. Tuloksena tänään kaks hyllyä, yks hyvä ja yks vähemmän hyvä.

Ei tullu videoo, kun eihän siellä oikein ollu muita aamulla paikalla kuin kisaajia. Mä muistan juosseeni hullun lailla, mutta en muista radan kulusta mitään. Joku ihmeellinen blackout. En oikeesti ees tiedä missä kohtaa saatiin hylly, ei mitään muistikuvaa. Sen muistan, että heti tokalla hypyllä luulin Pyryn jo lukinneen kakkosen, mutta eipä ollutkaan vaan tuli ohi eka ja siitä eteenpäin se oli vaan menoks. Kepeille meno putkesta onnistui, samoin kaikki kontaktit priimaa. Rimoista en tiedä. Mielestäni suunnittelin kyllä hirmutarkkaan kaikki jarrutuskohdat, vedot, ... mutta se ei vaan mene niinkuin suunnittelee. Kun tulin maaliin, sanoin Pyrylle jotain, että "olipas vauhtia" niin yleisö naurahti. Tulipa mulle yks sanomaankin, että "on sulla tossa vauhdissa  tekemistä". Mutta siis ihan hyvä hylly.

Tokassa radassa oli enempi vielä juoksemista, kolmeen kertaan lähes samoja ympyröitä. Pyry tykkäs, että on liian vähän esteitä, kun meni parit ylimääräset esteet. Eli tämä ei niin hyvä hylly.

Eli oon ollu vissiin tuhma, kun en saanut sitä ainoota joululahjaa jota niin toivoin. Koskahan totun tähän ja pystyisin vaan toteamaan "ehkä sit ens kerralla".

tiistai 10. joulukuuta 2013

9.12.2013 Ehtiikö, ehtii

EHTIIKÖ, EHTII

Tän vuoden vikat HiHa-treenit ala Laura R. Oikein hauska rata, jossa mentiin samoja esteitä jopa kolmesti. Piti olla tarkkana millä kierroksella oli menossa. Radalla oli muutama tuollainen ehtii, ei ehdi, ehtii ei ehdi -kohta. Kaikkihan riippuu siitä miten hyvin pääset edelliseltä esteeltä lähtemään. Kun koira osaa ja luotat vaan siihen. Ja kyllähän jopa minä pääsin alusta hyvin lähtemään. Kävelin toki ykkösen kautta kakkoselle merkkaamassa. Mutta kun putki on esim. A:n alla, niin pikkasen on laitettava monoa toisen eteen, että kerkesi ohjaamaan seuraavan hypyn takaa. Varsinaisesti en ihan hypyn viereen kerennytkään, vaan onneksi mun Pyryni osaa (ainakin välillä kun on kuulolla) mennä kierrä-käskyllä takaa ja toisessa kohtaa pelasi eteen-käsky.

Vähän tuppaa seinät tulee vastaan ja sitten pitää muokata rataa vähän alkuperäisestä. Nytkin sitten joku kohta hieman helpottui ja joku kohta vaikeutui. Oli siinä kyllä aika juokseminen ja sitten olisi pitänyt saada yhtäkkiä kääntymään esim. puomille, kun vieressä on vielä putki. Kun käännös onnistui, niin onnistui puomi-putki-erottelukin. 

Kepeillä tein persjätön parikin kertaa, ja Pyrde ei siitä häiriintynyt, vaan pujotteli loppuun asti. Kontakteille pysähdyttiin kunnolla. Toki yritti kyllä lähteä liikkeeseen, mutta ei käy, siellähän pysytään! Ja rimoja tuli muutama alas...murr...eniten kun rupes olee ihan väsy ja siihen lopetettiinkin sitten.

Olis kyllä vielä halunnu mennä koko radan, mutta aika ei riittänyt enää toiseen kierrokseen. Voihan... mutta hauskaa oli, ja Pyrykin oli aikas hyvin kuulolla. Kiitos ja Hyvää Joulua kouluttajille! Ensi vuonna uudet kujeet.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8.12.2013 Pientä säätöä

PIENTÄ SÄÄTÖÄ

Tänään ATT:n kisoissa en ainakaan jännittänyt niin paljoo ku eilen. Ja pystyttiin tekee kaks rataa, vaikka toinen olikin hylsy. Ehkä siinä pieni parannus. Loppujen lopuksi en oikein tiennyt edes kenen tekemiä ratoja ne oli, kun siellä oli koko tuomarikollegio. Jokaisella kontaktillakin oli omansa. Ja hei, ei vieläkään yhtään kontaktivirhettä, jei. Kovaa mentiin ja paljon piti mennä väärään päähän putkea. Ja ainakin vastakäden vedot on tänä viikonloppuna pelittäneet tosi hyvin.

Ekalla radalla pelkäsin puomin alastulolla niin, että varastaa ja menee siitä suoraan putkeen (väärin siis). Pyrypäs tartti oikein "tule"käskyn, että läks. Samalla vähän vekkasin ja otin vastakäteen. Ja taisin jäädä vähän ihailemaan, kun ei kosahtanutkaan siihen kohtaan. Seuraavalle mun oli tarkotus tehdä päällejuoksu, vaan olin siis vielä väärällä puolella ja samalla siinä unohtu jarruttaakin. Pyry sitten ajautui pois linjalta (Saijan sanoin) ja lensi keppien ohi. 
Myös olin varma, että keppien jälkeen hypyn kautta irtoo helposti putkeen, mutta nähtävästi hidastin liian aikasin vauhtia, kun ehti pyörähtää/kysyä ennen putkea. Oho onpa Ryppy ollut kuulolla nyt viimeaikoina aina vaan paremmin ja paremmin. Eipä siinä kummempaa, suht sujuvaa vauhdikasta menoa. Tuloksena vitonen kepeiltä siis ja sillä päästiin toiseks (2./28), yks nolla ja hyllyjä olikin sitten 20 kpl.

Toisen radan alun hypyt oli vähän vinossa toisiinsa nähden ja siitä renkaalle. Pyryn laukan pituus yllätti mut, vaikka siitä nipin napin oikein selvittiinkin. A:lta rontti varasti liikkeeseen. Kepeille päätin sitten vaihtaa puolta putken ja hypyn välissä, etten ainakaan olisi näköesteenä kepeille, ettei taas tulisi keppivirhe. Suunnittelin siihen myös menosuuntaan pienen käsijarrutuksen, mutta nyt en ole varma, kun ei ole videoo, teinkö sen. Jokatapauksessa meni hienosti kepeille. Valssikin meni hyvin ja nyt otin keinun ja puomin kontaktit kunnolla pysähtyen. Sitten ihan lopussa piti taas viedä vedolla putken ekan suun ohi, joka meni hyvin. Vein ihan putken suulle asti ja jäin sille reunalle oottelee että tekisin pienen puolivalssin, mutta Pyry ampaskin putkesta suoraan eteenpäin ja hypyn ohi. Siinä sitten mietin haenko vielä hypylle ja loppusuoralle, vaan en enää viitsinyt, niin siitä sitten lopulta hylly.

Aatelkaa, mulle jäi yllättäen ihan hyvä fiilis viikonlopun kisoista. Toki paremminkin olis voinu mennä ja nolliakin tulla. Ehkä ne vielä joskus, kun kokoajan opin lisää tuon Pyrhösen kanssa menemisestä. 

Palkintojen takia en tietty kisaa, mut olin kyl vähän pettyny, kun sain hopeasta ruusukkeen ja pienen pytyn eikä ees koiralle mitään. Ja kummallakaan en tee mitään, olis edes saanu vaihtaa pullaan vaikka.

lauantai 7. joulukuuta 2013

7.12.2013 PorSK Vuokkosilla

PorSK KISAT VUOKKOSILLA

Radat oli Muotkan Esan ja ihan tehtävissä, niinkuin aina. Ja ekalta radalta se nolla olis pitäny vähintään ottaa. Helpohko rata, jossa yksi kohta tuotti jo suunnittelussa päänvaivaa. Keinulta hyppy, jonka takana oli ykköshyppy ja jatkui vielä parin hypyn kautta putkeen, jossa oli taas vaara mennä puomille. Suunnittelin siihen vetäväni vastakädellä Pyryn mukaan pieneen kaarrokseen, ettei hyppää pitkälle ja samalla sinne ykköselle. Mutta tein sen liian tiukasti ja Pyry olikin tällä kertaa oikein kuuliainen ja tuli mun mukaan ohi esteen. No toinen moka tuli, kun meni renkaan jälkeen (kulma noin 90 astetta) liian kovaa kepeille. Ei vaan taipunut. Lopputulos kymppi.

Ratoihin muuten sai tutustua jo ainakin puoltuntia aiemmin ihan omassa rauhassa. Oikea rataantutustuminen oli sitten ajallaan. Hieman erikoista. Hienoa, että sai rauhassa tutustua, mutta liikakin voi olla liikaa. Ehtii hermoilla ja vaihtaa ohjausta moneen kertaan. Ja totesin, että eipä se muuksi muutu vaikka olisin siellä koko päivän. Tein kyllä juuri sen mihin suunnittelussani lopulta päädyin. Ja sössittiin juuri ne pelkäämäni kohdat.

Toinen rata oli sitten hylly. Rata alkoi kolmen hypyn suoralla putkeen (vika hyppy innarina), josta piti mennä kepeille. No keppikulma nyt oli mitä oli. Enivei kun ekalla radalla Pyry oli jo liian kovaa mennyt kepeille, niin ajattelin tehdä sellasen suht tehokkaan jarrutuksen ennen sitä. Mutta enhän ehtinyt kissaa sanoa, kun Pyry  jo tuli putkesta ja samantien meni mun käden mukana vieressä taaempana olevalle hypylle. Juu kädet vähän heilahti. No jatkettiin rataa ja keinulta jo lähti aavistuksen liian liukkaasti, niin A:lla lähti sitten yhellä nykäyksellä ja palautin takasin ja pihalle. Kiitos ja näkemiin. Ja nyt pitää lisätä tuohon kepeille menoon, jonka Saija vinkkasi, että rintamasuunta kepeille ja käsi niinkuin antaisit namia sillee taaksepäin, en osaa selittää. Todellakin, miksen jarruttaisi juuri noin. Vähän niinku samoin ku tehdään esim. putkijarru. Voi että mä oon alottelija. 

Harmittaa vähän tottakai, mutta ei paljoo, koska eka rata jäi mieleen ihan positiiviseksi tekemiseksi. Sitä paitsi ykskään rima eikä muurinpalikka pudonnu. Ne kontaktit vaan sais olla paljon paljon varmemmat. Ja sit ois kivempi jos tää ohjaaja ei tärisis niin paljoo, vois aavistuksen auttaa asiaa. Huvittavaa on, että Jaksi ja Ninja tais tehdä kans kympin ja hyllyn ja hyllyradalla vielä moka tuli tasantarkkaa samassa kohdassa about samalla lailla (opittu Hiiden Haukuissa?). 
Se mikä oikeesti jäi harmittamaan oli se, että sieltä kakkosradalta jäi taas pari naminamikohtaa, joita olisin halunnu kokeilla.
Ja huomenna sitten uus yritys Liedossa.

Käytiin Pyryn kaa Mustis&Mirris punnimassa. Takki päällä 19,4 kg!

torstai 5. joulukuuta 2013

5.12.2013 Yllärireenit

YLLÄRIREENIT

Mulla oli koulutusvuoro ja Taru ilmotti olevansa kipee ja sanoi, että ota se Pyry mukaas. Kiitos Taru. No loppujen lopuks onneks otin, kun paikalla oli vaan Krista Tomyn tilalla ja Katri kahella koiralla. Ehdittiin oikein hyvin tehdä vaikka mitä.

Suunniteltiin Kristan kanssa jo siinä paikalla olevista esteistä treenirata, kun luultiin olevamme eka ihan kaksistaan. Ja siitä radasta tulikin aika hyvä, sopivan haastava. Ja oli sitä ihan kiva kouluttaakin, "älä tee niinku mä teen, vaan niinku mä sanon". Krista koulutteli sitten mua, kiitos.

Parin putken ja kontaktien keskellä neljä hyppyä melkeinpä neliössä. Meille Pyryn kanssa oli vaikea kulman yli takaahypyn jälkeinen hyppy taas takaa, kun sivulla oli kivasti ansahyppy. Siinä oli muutamakin vaihtoehto. Parhaat oli backlap ja toinen niistopersjättö. Ja tuo jälkimmäinen oli meille ehdottomasti sujuvampi ja varmempi. Yritin kuitenkin tahkota tuota backlappia, mutta Pyry eksyi koko ajan ansaesteelle eka, kun olin myöhässä ja rintamasuunta aukes väkisin jne. Että se itse backlap ei ollut se ongelma (kyllä irtoo), vaan saada Pyry sinne takaakiertoon. 

Toinen haastavampi paikka oli putkesta peräkkäin pari pakkovalssia. Ja siinäkin toisella vaihtoehtona taas backlap. Siinä taas backlap oli meille helpompi. Toinen pakkovalssi oli haastava, koska Pyry ei oikein merkistä lukenut sitä ensimmäistä, niin en päässyt tarpeeks aikasin irti siitä, ja tuli kiire. Mutta kyllä ne onnistui silti. 

Lopulta jäin hallille yksin vähäksi aikaa, tein pari kertaa radan ja muutaman kontaktin kaupanpäälle. Ja menipä nyt hyvin, kaikki. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

2.12.2013 Pää jäi kyydistä

PÄÄ JÄI KYYDISTÄ

Miksi en pysty keskittymään? Miksi unohtelen? Miksi en kestä haukkumista? Miksi olen saamaton? Miksi en tee kunnolla? Miksi selittelen? Miksi en pysty iloitsemaan pienistä jutuista? Miksi me ei päästä kokonaista rataa? Miksi teen yksin järkevämmin? Miksi en pysty kisoissa olemaan rentona? Miksi vertaan muihin? Miksi turhaudun? Miksi kiukuttelen lähimmille? Miksi masentaa? Miksi pää jää kyydistä?

Tänään se pää tais jäädä meiltä molemmilta sinne lähtöön. Pyry möykkäs mennessään tavallista enemmän. Miljoonaa mentiin taas yllättäen. Rimoja putos takaakierroissa ja muissa kiekuroissa tavallista enemmän. 
Mulla taas pää jotenkin sekaisin, liikaa ajatuksia. En pystynyt päättämään miten ohjaan kolmoshypyn. Ja sitten kun olin päättänyt, ajatus oli vielä siinä toisessa vaihtoehdossa. Piti oikein kiukustua Pyrylle. Olisko jotain vaaleenpunasia pillereitä tällasiin vaivoihin? Sellasia, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin tanssi. 

Muutaman kerran laitoin Pyryn maahan rauhottumaan, kun tuntui käyvän vähän kierroksilla. Paljon meni hyvinkin, mutta en vain pysty iloitsemaan paljoo niistäkään. Pelko iskee persuksille, kun pitäis mennä kisaamaan viikonloppuna. 
Yksi hyvä huomio tehtiin, jota en ole tajunnut juurikaan tekeväni. Nimittäin heiluttelin käsiä vähän levottomasti ja Pyryhän lukee niitä ja lentää lahjakkaasti käsien suuntaan. Oonko tehnyt sitä aina vai teinkö vaan tänään? Pyryn liikkeistä päätellen oon tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Esim. pyörityksissä (mitä en tykkää ollenkaan tehdä ja olenkin niitä vältellyt) muistettava pitää koiranpuoleinen käsi visusti alhaalla. 

Mutta joo paljon oli hyvääkin. Ne tavalliset, lähdöt, kepit ja kontaktitkin aika hyvät. Läks kyllä, kun sanoin "pallo", mutta pysähtyi kuitenkin. Sainpa tehtyä yhden suht hyvän jarrutuksenkin. Ja suuttumisen jälkeen olipa poika kuulolla, sain jopa tekemään kiellon keinulta, kun en ajoissa kertonut. Ja hyvin irtosi takaa pimeeseen putkikulmaan. Ja vielä vasen-käskyllä hypyltä kepeille. 

Noihin miksi-juttuihin on varmaan montakin syytä, mutta kannattais ottaa kuitenkin pää jo lähdöstä mukaan. 


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1.12.2013 Noutaja

NOUTAJA

Kääk nyt on jo joulukuu ja aika se vaan lentää. Tammikuussa olis tokokokeet, mutta ei taida meistä olla sinne vielä. Niin paljon on vielä kesken ja en vaan saa aikaseksi treenata enkä aina osaakaan. Ja se mitä luulen osaavani, niin ei sitten osatakaan tai se leviääkin. En tiä tuleeko Pyrystä noutajaa, mutta sitä tänään harjoiteltiin.

Heli heti katsoi, että jaaha koomaa pukkaa. Pyry tuijottaa kapulaa ihan tikkana ja on valmiina noutamaan, kunhan joku vaan antais käskyn. Ja tänään itseasiassa meinasi jopa varastaa sinne. Kyllähän mä olen sen koomailun havainnu, mut en ole tajunnu/osannu puuttuu siihen. Olen yrittänyt saada Pyryä kiertämään kapulalle. Läheltä se onnistuu, mutta kun se on kauempana, niin menee suorinta tietä, kolmen metrin jarrutuksilla, korjaa muutaman kerran kapulan asentoa ja tuo sen sitten kyllä mulle ja irrottaa nätisti. 

Nyt sitten treenattiin siten, että Pyry perusasennossa vierellä, heitin kapulan ihan lähelle ja sitten vaan odotettiin, että Pyry irrottaa katseensa kapulasta ja katsoo mua. Ja heti palkka ja leikitys toiseen suuntaan. No aiemminhan olen opettanut, että valmis-käskyllä katsoo mua. Nyt en sanonut mitään, meni siinä hetki ennenkuin luovutti. Tätä tein jokusen kerran. Sitten seurautin niin, että mentiin kapulan läheltä. Siinä ei kapula häirinnyt. Lopuksi otin vielä pelkkää pitoa palkaten.

Hyvä ja valaiseva treeni.