keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

2016-06-29 Vepeeee

VEPEEEE

Onneks työt antoi sen verran periks, että ehdittiin vepetreeneihin tänään. Oltiinki tänään pienemmällä porukalla, kun muutama oli pois. Pyryn veli tuli tuuraamaan.

Ajattelin, että alkuun, kun Pyry ei vielä ollut käynyt vedessä ja selkeesti hulluna sinne haluaa, että tehtäisiin veneestä hyppy. Minä olin rannalla ja toinen Sari veneessä. Ekassa hypyssä oli pientä epäröintiä. Mutta toisessa hypyssä vietiin vene kauemmaksi ja hyppy meni superhyvin. Samantien veteen vaan kun päästetään, eikä mitään epäröintiä. Tätä olen kaivannutkin taas sen ensimmäisen kerran jälkeen. 

Toisena tehtävänä lähetin Pyryn veneelle vaihtamaan kapula leluun. Todella hienosti ja innokkaasti veneelle läksikin, mutta luovutustilanteessa on vielä säätöä. Lelu saattaa pudota heti, kun näkee lelun. Mutta parempaan päin tämäkin liike. Ollaankin kuivaharjoiteltu kotona sitä, että tuo lelun käteen eikä metrin päähän, niinkuin on ollut tapana kaikki nämä vuodet. Tokokapulan toki tuo niin kuin pitää, mutta leluilla en ole vaatinut, niin tässä on lopputulos. Nyt sitten urakkaa opettaa tuomaan lelu käteen myös vedessä.

Kolmantena tehtiin veneen noutamisen alkeita ja aloitettiin pelkän lelun hakua veneeltä, Heliltä. Ja se menikin vallan mainiosti. Ehkä joku päivä sitten kokeillaan sitä veneenkin hakua.

Tänään oli kyllä sellaiset hyvänmielen vepetreenit. Monta asiaa onnistui tai sitten ollaan vaan pikkuhiljaa edistymässä.  

perjantai 24. kesäkuuta 2016

2016-06-24 Keppitreeni

KEPPITREENI

Tän viikon treenatuin agilityrata/kohta on varmasti ollut maksien SM-finaalirata. Siinä pituuden kautta mennään kepeille, jonka ihan vieressä on putki. SM-ssä todella harva onnistui siinä, koska eivät ehkä luottaneet koiraan ja yrittivät juosta kepeille asti auttamaan, ja kun liike oli päällä, se veikin putkeen.  Mutta rata oli varsin kiva treenattava.

Halusin tuon ehdottomasti testata. Tiesin, että Pyry osaa kepit melkein mistä vaan, mutta silti...
Osasihan tuo, todella mallikkaasti, kertaakaan ei mennyt putkeen. Kokeilin pituuden molemmilta puolilta ja kaikki onnistui. Ihan lopussa kokeilin vielä toisin päin toiselta puolelta, ja silloin putki oli aivan suoraan edessä ja keppikulma oli varmaan pienempi kuin 45 astetta ja kepit vähän putken takana. Ja Pyry se vaan paineli hienosti kepeille. Näköjään jotain oon osannut kouluttaa oikein. Sen sijaan meillä oli alun kakkoshypyllä ja loppuosassa vähän säätöä.
Kakkoshypyllä piti sylivekillä? kertoa, että kääntyy takaisin samaan suuntaan. Muussa tapauksessa luki kaukaa ohjauksen whiskyksi. Mutta ehdin siihen kakkoselle niistämäänkin, se on sentään aika varma ja sen olisin valinnut kisoissakin. Mutta kumman puolen pituudella, enpä tiedä, ja samapa tuo, kun onnistui molemmilta puolilta.
Toki kisatilanne on aina eri, vaikka kuinka osaisi ja olisi treenannut. Siihen tulee aina muuta lisämomentti peliin.
Kontakteilla himmaa hemmetti, eikä mene 2on2off eli etujalat maahan, varsinkin, kun jään taakse. Ja puomilta olisi pitänyt saada vähän etumatkaa. 
Kaipa tuo kontaktiasia on tämän kesän number one treenattava. Toinen on vissiin se merkkaus. 

Keskiviikon vepetreeneissä tehtiin sitä samaa kuin viimeksi eli vientiä veneelle ja palkan vaihtoa. Minä olin veneessä ja Pyry lähtee kyllä tuomaan kapulaa, mutta sitten metriä ennen venettä ei meinaa luovuttaa lelua. Siinä kohtaa myös koira pysähtyy ja polkee paikallaan, ja se on kuulemma epämiellyttävää ja koira tulee siksi epävarmaksi. Joku sanoi myös, että Pyry kääntyy juuri siinä kohtaa, kun takajalat ei enää oikein tahdo ylettyä maahan. Ohjeena siihen, että pitäisi mennä vähän syvemmälle, että joutuu uimaan. 
Mutta jotten rupeis hermostumaan, päätettiin Helin kanssa, että tehdään yksi asia kerrallaan kunnolla. Kerran jo saatiinkin onnistuminen. 
Viimeisenä kokeiltiin hukkuvan pelastamista ja se kai meni jotenkuten. 
Ja kotiläksynä taas tuomista ja vaihtoa käteen palkkaan. Sitä ollaan jo kotona sohvan käsinojan yli tehtykin. Siinä on vielä parantamisen varaa, koska Pyry haluaisi edelleen leikkiä esineillä. Mutta kuivalla maalla vaihto onnistuu, vedessä vaikeaa, koska vaihdon pitää tapahtua nopeasti, ettei koira joudu pysähtymään. 

maanantai 20. kesäkuuta 2016

2016-06-20 Ässämmätynnämuuta

ÄSSÄMMÄTYNNÄMUUTA


En oo muka kerenny blogia taas kirjoittelee, niin on jonkunverran sitten tässä kirjoitettavaa. Huoh, ja kello on...jo ykstoista!


Hihan leiri oli toissa viikonloppuna. Olipa hauskaa taas kerran. Hyvää seuraa, kiva paikka (Kuninkaala, Hartolassa), kivat opet ja jotain uuttakin kokeiltavaa. Meillä Pyryn kanssa oli ohjelmassa aksaa, vepeä ja rallytokoa.
     Aksassa kouluttaja Lotta Lehtinen oli oikein selkeä rataantutusmisessa jo. Meillekin valkeni miten tärkeät on linjat. Tosin aina olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan Pyryn linjalla olisi. Mutta joissain kohti piti vaan rohkeasti ohjata eteenpäin, vaikka näyttäisi, että vauhti menee jo ihan hurjaksi kääntymistä silmälläpitäen. Kaikki muu periaatteessa onnistui, paitsi pari käännöstä. Ja toista käännöstä väänsin sitten vielä illemmalla Lotan lähdettyä, kun pakkohan se oli saada onnistumaan. Piti mennä putkesta toiseen, välissä hyppy, nämä siis vinottain ja merkkauksella yritin, mutta Pyry tuli aina vaan liikkeeseen ja ohi. Pakko oli odotella, että oikeesti kaartaa ensin ja lukitsee hypyn ja sitten vasta pääsin itse etenemään seuraavalle, jossa olin sitten jonkun verran väkisin myöhässä. Jaksi tuli sitten katsomaan vähän meidän perään ja annoin Pyryn hänelle ohjattavaksi. Meni sitten ohi, ohi, ohi, ... ei osaa tulla merkkauksiin. Se on meillä sitten kotiläksy ja verkko avuksi. Kiitos, en olis tuota verkkoa muistanutkaan käyttää.
     Vepessä oli kouluttajina kaksi Lahtelaista naista, oikein kivoja ja osaavan tuntuisia. Me olimme aamuryhmässä, jossa lähestulkoon kaikki olivat aikalailla aloittelijoita. Ja ilma oli, hyrrr..., kylmä. Tuuli ja oli pientä aallokkoakin. Mutta aloitettiin järkevästi veneessä olemisella eli käytiin vähän soutelemassa ja pyöriteltiin venettä. Ensin olin Pyryn kanssa veneessä ja toisella kerralla Pyry veneessä ja minä rannalla. Siinä Pyryn pää vähän pyöri, ettei hukkaa minua silmistään. Sitten yritettiin palkata veneelle viemisestä. Siinä Pyry ei ihan suoraan lähde tuomaan, vaan yrittää aina vähän kaartaa ja lähteä vaan uimaan. Esineen käteen tuomisessa petrattavaa, sitä harjoitellaan kotona sitten sohvan käsinojan yli. Viimeisenä otettiin veneestä hyppy ja eipä hän tahtonut oikein uskaltaa hypätäkään enää. P hyppäsi matolta toiselle, että kumpaan suuntaa tästä nyt lähtisi. Hyppäsi sentään kuitenkin ja ui rantaa mun luokse. Olen kyllä ylpeä meidän pojista, sillä Vip oli kuulemma ihan haka tässä heille uudessa lajissa.
     Rallytokossa koulutti Jaana ja Heli. Ratoja on kiva tehdä, jos meikällä menis kertalukemalla ymmärrykseen mitä siinä pitää tehdä. Uutena liikkeenä tuli pyörähdys, en muista miksi sitä kyltissä nimitettiin. Sitä temppua saa sitten harjoitella.
     Uutena kokeiltiin sitten esineruutua. Se oli hauskaa touhua. Heinikko oli aika korkea, etten minäkään tahtonut esineitä löytää. Mutta Pyry löysi kuin löysikin kaksi ilman minun avustusta. Siinä kohtaa ajattelin, että vautsi Pyry on sittenkin nenän käyttäjä ja tämähän menee hienosti, mutta seuraavat kaksi esinettä löytyivät vasta mun avustuksella. Mutta pitää joskus taas kokeilla, oli se sen verran hauskaa touhua. Seuraavalla leirillä, joskus, voisi kokeilla jotain metsälajia vuorostaan, ne on meille ihan outoja.


Seuraavan keskiviikon vepessä taas sama juttu, ei meinannut hypätä veneestä. Heli oli Pyryn kanssa veneessä ja hellästi tuuppasi poitsun veteen. Hyvä. Taas harjoiteltiin veneeseen vientiä ja pieni uskonpuute tulee Pyrylle, jos vene on liian kaukana. Nyt olen ostanut uusia esineitä kuljetettavaksi, eli kelluvan kapulan ja patukan. Eivät saa muistuttaa lelua, koska näillä ei nyt leikitä, ne on tehtävän suorittamiseen tarkoitettuja kapineitä. Katsotaan ensi kerralla miten niiden kanssa onnistuu.


Perjantaina lähdettiin kohti Nastolan SM-kisoja. Päästiin Susannan äidin mökille aina yöksi, ettei tarvinnut kotoa asti aina lähteä ajelemaan. Myrskylästäkin lähdettiin joka aamu varttia vaille kuus, että saatiin autot eturiviin, josta lyhin matka kisapaikalle. Ilmat oli aika karmeat, tuuli ja satoi lähes koko ajan, mutta kaikillehan tuo on sama. Eipä se Pyryä haittaa.
     Oltiin lauantaina HiHan joukkueessa, jossa myös Anu&Max, Karoliina&Troya ja Marjo&Rytsölä. Anulle nolla, Karoliinalle ja Marjolle jotain virhepisteitä ja meille hylky. Ja sekös mua pänni. Olisin niin halunnut onnistua juuri joukkueradalla, yksi kaikkien puolesta. Yksilöradasta viis. Jalosen rata ei ollut edes vaikea, nopea kylläkin. Tais tulla se vanha kunnon ranneliike, joka harhaanjohtavasti sai Pyryn kääntymään väärään suuntaan ja takaisin tullessaan hyppäsi sitten siinä ohimennen yhden ylimääräisen hypyn. Muuten saatiin rata tehtyä. Perhana tarttee kiinnittää huomiota tuohon mun ranneliikkeeseenkin, ettei tuo tule tavaksi.
     Sunnuntain yksilökisassa lähtöpaikka meillä oli heti aamukahdeksalta ja toisena!!! Eipä siinä ehtinyt katsella muita, mutta ei myöskään jännittämään, mikä oli erittäin hyvä juttu. Vettä tuli ja rimat oli tapissaan 65cm. Helinin rata oli jo jonkun verran haastavampi, mutta tykkäsin, kun siinä enempi pienempää piperrystä. Pyry silti ihan kiitettävästi "lensi" esteeltä toiselle. Hieman voimakkaammin ja aikasemmin olis pitänyt rytmittää. Taisteltiin melkein loppuun ja sitten tein huolimattomasti niistopersjätön ja oletin, että perässä tulee, vaan ottikin vähän leveämmin sivusta taas ylimääräisen hypyn. Äsken katselin tuon radan youtubesta ja ei se nyt ihan pahalta näyttänyt. Rimoja tuli kolme, ja ainakin yhdessä olin Pyryn linjalla takaakiertovalssissa. Mutta kaiken kaikkiaan näytti ihan jopa agilityltä ja sain tehtyä about koko radan. Oikeestaan olen ihan tyytyväinen meidän ensiesiintymiseen ässämmissä. Nyt sitten tuli hinku kisaamaan ja uusia nollia keräämään ja Pyryn kanssa se vaan on kivaa <3 <3 <3
     Täytyy vielä mainita maksien finaaliradasta, englantilaisen Lee Gibsonin tekele, johon me ei siis päästy, missä katsottiin jyvät akanoista, kuka osasi mennä kepeille, jotka oli "putken sisällä". Eipä osannut moni tai ehkä osasikin, mutta ohjaaja sössi, kun ei luottanut koiraansa. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta minä olisin jäänyt taka-alalle ja antanut Pyryn hoitaa homman. Tuon haluan kyllä testata. Se oli kyllä varsinainen show ja jännitysnäytelmä, jonka jälkeen minien rata oli suorastaan tylsä. Toinen show oli katsellessa erään Aatsin lämmittelyjumppaa, ilmanyrkkeilyä ja Saturdaynightfeverliikkeitä keskellä tyhjää kenttää. Vieläkin hymyilyttää, vaikka itsensä lämmittelykin on tärkeä asia.






tiistai 7. kesäkuuta 2016

2016-06-06 Feeling down

FEELING DOWN

Viime viikolla tiistaina Saijan tän "kevään" vikoissa treeneissä. Olipa erittäin vaikea kepeille vienti, josta kuitenkin uskoin selviytyvämme. Ennen suoraa putkea oli takaakierto, sitten heti suoran putken jälkeen oikealla kepit ja houkuttimena suoraan edessä toinen putki. No joo moneskohan yritys onnistui. Olin tietysti pettynyt, kun ajattelin, että kepit Pyry osaa melkein mistä vaan, mutta jos ei tullut sitä ennen kunnon ohjeita, niin vaikea niitä on suorittaa. Mutta kun piti ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin ehtiä ohjaamaan liikkumatta liikaa toista putkea kohti.
Whatever, sitten hermostuin takaakiertohyppyjen rimojen pudotuksiin. Ja mitä väsyneempi koira (ja turhautuneempi ohjaaja) sen huonommin ne pysyivät ylhäällä. 
Fiilikset oli jotakuinkin down, eipä ookaan pitkään aikaan ollu. Mielessä SM-kisat, joissa pitäis näyttää mitä osaa. Ehkä just tuo takaraivossa häiritsemässä. Mutta kun aina tulee jotain, johon jumittuu. Laura vei sanat suustani, kun kisan jälkeen silitti Pirkkoa ja oli onnellinen, että hänellä oli niin hieno koira. Mutta samalla harmistunut, kun ei saa tehtyä virheettömiä ratoja. Se on just niin. Olkoonkin meidän kohdalla, että jos ohjaaja vain muistaisi ohjata kaikki kohdat, niin ... sehän se kaikkein turhauttavinta juuri onkin, kun itessä on vika.
Olihan siellä ihan onnistuneitakin osioita ja rata oli kiva, mutta nyt vaan jäi masis päälle.

Keskiviikon vepessä otettiin iisisti ja yritettiin tehdä järkevästi mieluummin vähän ja helppoa onnistuneesti kuin liian vaikeeta. Kiitos Helin. Otettiin yks veneestä hyppy ja vientiä/tuontia rantavedessä. Vähän upoksissa olevaa lelua ei haluaisi ottaa, kun kuono joutuu veden alle, ääk. Seuraavalla kerralla yritetään erilaisen lelun kanssa. Ai meinas unohtua, että yks tehtävä oli pelastaa hukkuvaa. Hukkuvalla siis dummy kädessä, johon Pyry ei meinannut lähteä. Pyryn mielestä ei näyttänyt vissiin tarpeeks kivalta jutulta. Hukkunu olis. Mutta tais sitten mennä kuitenkin ja veti sen metrin pari.

Torstaissa toivoa täynnä ja odotuksia josko Villen treeneissä onnistuisi paremmin. Ja joo...osittain hyvin, osittain pientä säätöö, mutta nollaa ei sitten millään, vaikka sain monta yritystä. Jo se, että mulle sanoo ääneen, että nyt sitten nollarata tai sama jos sanotaan, että tehdään kisanomaisesti, niin paineet ponnahti heti huippuunsa ja samoin epäusko. Eihän noin voikaan onnistua. Pessmisti ei pety, paitsi että pettyy sekin. Ja pessimisti ajattelee, että tän huonommin ei voi mennä, niin optimistiko ajattelee, että kyllä voi. Niinkö se menee? 
Valsseista en oo tykännyt, mutta nyt tuntui, että vitsi, kun tuli hyvät valssit tehtyä. Oli paljon muutakin hyvää, mutta jotenkin taas tuntui, ettenkö ohjaa kunnolla/satasella. Miksen? 

Eilen maanantaina oltiin Saijan ja Katin kanssa kentällä treenaamassa. Rata oli sopivan haastava, jossa paria kohtaa sai testailla eri ohjauksilla.  Alun välistävedoissa oma ohjausvaihtoehto tuntui sopivan meille parhaiten. Toinen kohta oli takaakierron jälkeinen hyppysuora ja "väärään" päähän putkea. Kaikki kolme ohjausta onnistui, jee. Vastakäännös-vikalla leikkaus, valssi-pienvekki-veto ja vastakäännös-persjättö. Enkä oikein osaa sanoa, mikä niistä tuntui parhaalta. Ei menny nollalla, niinku eräällä, mutta en sitä odottanutkaan. Takaakiertojen rimat taas vähän koetteli hermoja. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen. 

Tänään tiistaina sain Tarja Mularin katsomaan/hoitamaan Pyryn. Huoh, ei mitään suurempaa, jes ihanaa mahtavaa upeeta. Alussa pallea oli kuulemma vähän rusetilla, mutta sen kun sai auki, niin Pyry heitti levyks ja nautti suorastaan olostaan. Pientä kireyttä lantiossa ihan hännän juuressa ja myös päässä. Mutta nyt pari päivää lepoa ja saapi taas treenata. Tulee neljä päivää, kun leirillä vasta seuraavat treenit. Olipa hienoa ja huojentavaa, että Pyry on kunnossa. 

Tässä täytyy yrittää nollata tällainen masentava lukkotilanne ja yrittää asennoitua uudella lailla. Radoilla ei ole mitään, mitä me ei osattais. On hyväksyttävä, että aina ei onnistu. Ja Saija sanoi hyvin, että kaikki ei ole hyviä kaikessa, ja pystymme johonkin asti parantamaan/auttamaan niitä huonoja puolia, mutta että ne ovat silti aina heikkouksiamme ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ruotsalainen asenne peliin vaan. Aina on jotain hyvää ja parhaamme tehdään.