maanantai 25. marraskuuta 2013

25.11.2013 Jäätymistä ilmassa

JÄÄTYMISTÄ ILMASSA

Ulkona pakastaa ja näköjään sitä voi jäätyä sisälläkin. Kuulemma meni hyvin treenit tuota jäätymistä lukuunottamatta. Eilen tais käydä ihan samoin ja aiemminkin. Saija antoikin kotiläksyksi opetella vaan ratoja. En oo kyllä vielä kisaratoja unohtanu (tai en ainakaan muista ;) ), ja toivottavasti sitä ensimmäistäkään ei tule. Toisinaan tajuun sen, kun keskityn johonki kohtaan niin paljon, että silloin unohtuu jatko. Mutta tässä unohdin sen aina samassa kohtaa. Vanhuus...?

Voi kun olis ollu video, niin itekin näkis miten meni. Tehtiin rataa oikeessa järjestyksessä ... ei kontaktivirheitä ...eikä rimoja pudonnu, ni vissiin se sit meni aika hyvin. Häkellyttävää. En varmaan muistanu ees kiittää Saijaa. No kylhän sitä vähän reenattiin ensin, et ei ihan laakista kuitenkaan nollanpoikasta. 

Alussa piti jarruttaa niin ajoissa ja ois saanu tehdä sen vieläkin voimakkaammin, jos nyt jotain parannettavaa siihen haluaa. Niistopersjätöt jees, kunhan vaan muistaa pitää katseen koirassa. Ja tämä koski tietysti koko rataa, mutta varsinkin tuollaisissa käännöksissä, muuten rima lentää. Puolivalssi ja persjättö (kahdella eri tapaa) ennen keinua jäi tekemättä, mutta meni se noinkin. 

Hyvin kääntyi poispäinkäännöksellä kepeille. Käväisi kyllä mielessä pystyykö kääntymään noin tiukasti tuolla vauhdilla ja ihan superisti, samoin kokeilin takaa kiertämistä, ja edessä persjättö, hyvin kesti. Yhden kerran lähti kepeiltä yhtä liian aikasin, kun kepit seinään päin ja minä pysähdyin siinä kohtaa (kunto loppui). Voin olla kaukanakin kunhan liike jatkuu ja käsi näyttää ja katse kans. Putkesta kepeille sen sijaan vähän tökki, pitäis saada pikku jarru tehtyä/tai huomio, ettei ryntää täyttä vauhtia ohi.

Keppien jälkeinen hyppy oli vähän sellasessa paikassa, että ohjaaja tuppas herkästi peittämään koiralta näkyvyyden sille. Niinpä mäkin sain Pyryn eka kääntymään väärään suuntaan. Putki-A-erottelu meni joka kerta oikein. 

Ja se jäätymiskohta, putkesta ei sen kummempaa kuin pari hyppyä ässänä. Mutta ehkä en suunnitellutkaan sitä kohtaa kunnolla, kun en oikein tiennyt mikä siihen olisi paras ohjaus. Ja se oli lopulta pakkovalssi. Ja siinäkin muista merkkaus, niin voi lähteä jo eteenpäin. 

Oho tulipas taas tarinaa. Mutta ehkä tärkeimmät muistettavat; katso koiraa, rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohti, merkkaus ja Pyryllä vielä voimakkaampi ohjaus, sellasia ensiarvoisen tärkeitä juttuja.   


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

24.11.2013 Tän vuoden vika Sonja

TÄN VUODEN VIKA SONJA

Nyt ei ihan jääty alkuun, kun juututtiin 7-8:lle. Tavallaan jäätiin kuitenkin, kun esteet 1-8 oli yksi kokonaisuus. Ja tein sitten sitä pätkää eräänkin kerran.  

Ensin tein oman suunnitelman mukaan, jossa neloselle vastakäännös ja sit menoks, pituuden jälkeen piti saada hypyltä kääntymään oikealle ja A:n takana olevaan putkeen, tein pituudelta takaaleikkauksen. Siinä Sonja sitten yllättäen sanoi, että melkein ehdin sinne pituuden ja hypyn väliin tekemään persjätön. Ai ehdin vai, no yritetään sitten. Auts joo, ehdin jopa pari kertaa, mut sit Pyry ei osannu lukee sitä juttuu. Toki mullakin oli ajoitusvaikeuksia, välillä liian aikasessa ja välillä myöhässä. Mut hei, mielestäni ainakin videolta katottuani sain aika kivasti tehtyä vastakäännöksen ja pääsin menee vauhdilla eteenpäin. Määhän ihan juoksin.

Muissa kohdis ei suurempia ongelmia. Vaan tuo yksi harmillinen, joka oli toki haasteellinen kohta kelle vaan. Nyt jäi vähän kaivelemaan, hyvällä tavalla, tahtois kokeilla sitä rauhassa vielä ja saada tietty onnistumaankin. Se oli sellanen naminamikohta. Erittäin haasteellinen, mutta niin namia, kun onnistuu. Ai, olisin viel halunnu kokeilla putki-hyppy-puomi:a persjätöillä. Se tuntuis sujuvalta, vaikkei niidenkään ajoitukset helppoja ole. Mut sitä ei nyt ehditty.

Ja kontaktit! Jiihaa! En ainakaan huomannu, et Pyry olis kertaakaan varastanu.  Niin siistii! Hyvin pystyin tekee persjätönki keinun alastulolla. Ja A:lta lähes 90 astetta kepeille hienosti, samoin kuin reilu sivuirtoominen. Paljon hyvää, mut valehtelisin jos väittäisin, ettei tuo hankala kohtakin jäänyt mieleen. Mutta hyvä mieli jäi, kun kuitenkin paljon onnistuikin. Ja vaikka videolta katsoin, että uudestaan uudestaan, niin se ei näyttänyt ollenkaan huonolta. Ens vuonna näitä sitten jatketaan joka toinen keskiviikko.

TOKOSSA HYPPY JA KAUKOT

Molemmat sujuu, mutta sain molempiin hyvät vinkit. Näitä sitten treenailemaan.

AVO-hypyssä Pyry hyppää lähelle, mutta Sadun mielestä ei haittaa, kun pystyy tosi hyvin hyppäämään kuitenkin vielä takaisin. Ja myöhemmissä luokissa on enää vaan hyppynoutoja. Niin ei kannata turhaa päätä vaivata hyppyyttämällä kauemmaksi.

Kaukoissa taas Pyry rullaa maasta istumaan, vähän kuin hidastetusta elokuvasta. Siihen kotiläksy, että ihan läheltä namin kanssa nopealla käden  liikkeellä lähes "työnnät" Pyryn taaksepäin istumaan. Ja koska maahanmenoissa "putoo" hyvin, niin näin sitten saan tuon istumisenkin vauhdikkaaksi (jalat pomppaa yhdellä "loikalla" taaksepäin). 

maanantai 18. marraskuuta 2013

18.11.2013 Kaikenlaista

KAIKENLAISTA

Tänään omissa treeneissä Laura tuli meitä kouluttaa, mutta kun muita ei Anun lisäks tullu paikalle, niin rakennettiin "hihasta" rata ja treenattiin kolmistaan ja koulutettiin toinen toisiamme. Likat manas lähtöjä, niin sanoin, et ne taitaa olla meillä ainoo asia, kun on lähestulkoon kunnossa. Vaikka saahan nekin helposti leviämään, jos lipsuu.

Kepit on kans ihan hyvissä kantimissa. Tänään kerran jopa meni pikkasen liian kovaa kepeille ja silti osasi/pystyi korjaamaan ja jatkamaan. Vau! Täysillä tai ei ollenkaan, se taitaa olla meidän motto. Kepeille vienti oli vielä putken editse, n. 10 metrin viennillä.

Ja tänäänhän me ei varastettu kontakteilta kertaakaan! Laitoin jopa putken 3 metrin päähän. Sain tekemään hirmuvenytyksen, mutta ei lähtenyt. Sanoin "tänne" eikä tullut. What? Sanoin "tule" ja tuli. Voi unelma, näin kun se menis kisoissakin. No viikonloppuna epiksiin kokeilemaan.

No sitten niihin, mitkä ei menneet ihan kuin Strömsössä. Puomi-putki-erottelu. Tänään se taas tuntui hiukan vaikeelta, mutta onneks vaan hiukan. Putkeen sain Pyryn helpommin kuin puomille. Jos sitä ois tarttenu ohjaa kauempaa, niin enpä tiedä miten olis käyny. Hyvä, että tulikin esille, muistaa treenaa taas sitäkin. Pyry oli hauska, kun se tykittää satasella aina. Meni "virheellisesti" puomille ja tuli saman tien sen suoritettuaan takaisin mun luo. Totesin vaan, että "olitpas nopia", kun taas oli valmiina siinä vieressä.

Ennen tuota erottelua oli kaksi hyppyä, jotka piti kiertää takaa. Takaakierroissa rima lentää, kun joudun kauempaa ohjaamaan. Laitettiin sitten tolpat, ni meni paremmin. Toisessa takaakierrossa yritin tehdä vastakäännöstä, että saisin Pyryn kääntymään, mutta vähän huonolla menestyksellä. Sitten keksin kierrättää ulkokautta, ja oho, siitähän olikin suora linja just sinne minne pitikin mennä eli putkeen.

Pitihän niitä jarrujakin testaa. Putkesta valssi hypylle ja menoks. Sain kyllä ihan kunnolla jarruttaa, että tehosi. Mikään pikku niiaus ei tod riittänyt. Mutta ainakin Pyry oli tänään kuulolla, tehtiin monta hyvää jarrutusta ja lelukäteen pyörähtämistä esteiden editse.

Samoin kun meni putkeen ja sai/piti/jouduin leijeröimään puomin, niin todella ajoissa sain huudella, että sain kuulolle ja lopulta menemään vielä väärään päähän putkea. Ja tämä kaikki suht kaukaa, mutta onnistui. Noissa leijeröinneissä tuo irtoaminen on tosi jees.

Tulipas taas pitkä tarina, kun tuli tehtyä kaikenlaista. Mutta pääasia oli kontaktit ja jarrut. Laitoin kyllä pari kertaa maahan rauhoittumaankin, kun näytti menevän ylikierroksille. Ja Anun sanoin "sä alat pikkuhiljaa päästä jyvälle" kuinka voimakkaat jarrutukset ja millaiset ohjaukset Pyryllä pelittää. 

Hyvä reeni, hyvässä seurassa!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

17.11.2013 Eilisen hampaankolot

EILISEN HAMPAANKOLOT

Sonja oli laittanut eiliseltä Berglundin radalta mukaelman, niin päästiin kokeilemaan asioita, jotka jäi eiliseltä hampaankoloon. Elikkäs tehtiin pätkissä ja keskityttiin lähinnä kontakteihin ja linjaukseen tai vekkaukseen.Ja Pyryn possuilun lopettamiseen.

Alku oli aavistuksen erilainen, mutta kellotettiin huvikseen kolme vaihtoehtoa, a.niisto-persjättö b.saksalainen c.pakkovalssi. Niisto-persjätön tykkäisin mieluiten tehdä, mutta pakkovalssi oli siinä kohtaa nopein. Ja ymmärrän kyllä miksi. Pakkovalssilla tuli koiralle sujuvampi linja.

Sitten päästiin itse asiaan eli ekaan kontaktiin, A:lle. Ja niinhän tuo lähti liikkeeseen. Nyt vaan tarkkana niiden kanssa, että ilman "tule"-käskyä ei lähdetä. Liikun ja pompin ohi, mutta ilman käskyä ei lähdetä. Ja voi vide, kun tuntui helpolta saada koira siitä pussin jälkeen vielä toiseen päähän putkea, kun Pyry pysyi kontaktilla. Varsinkin, kun ehti vielä ennen pussiin menoa näyttää mihin minä olen menossa. 
Eihän ne varastelut nyt siihen loppuneet kuin seinään, puomilla ja keinulla kans. Ja hämyissäkin, sillä kolmannella ainakin lähtee. Mut nyt oltiin tiukkana. Ei suututtu Pyrylle, mutta "haukuttiin tyhmäks". "Onko vähän noloo?"

tarina jatkuu myöhemmin....välillä tokotreeneihin...

Putkesta valssi ja mun mielestä, vaikka en peruuta siihen suuntaan, niin Pyry valuu aika kauas. Joo, koska jään vähän seisoo siihen, refleksi. Sonjakin halus kokeilla sitä valssikohtaa. Ja sen mielestä Pyryllä on niin iso loikka, että menee väkisinki vähän kauemmas. Mutta se ei haittaa, kunhan teen valssin ajoissa ja liikun koko ajan kohti seuraavaa estettä. Tosin tässä kohtaa piti viel vähän vekata, että saatiin suorempi linja keinulle. Sehän se tässä hankalaa onkin, kun yhdestä kohdasta selviää, niin seuraavalla pitää taas muistaa tehdä jotain. Keinulla taas samat niksit kuin A:n kontaktilla.

Sitten tuli sellanen ihana pätkä, jossa kepit, kurvissa pituus, hyppy ja väärä pää putkeen. Mun oli helppo jättää Pyry tekemään keppejä, koska se tekee ne kiltisti loppuun asti. Sillä välin minä ehdin pituuden ja hypyn väliin linjaamaan. Ja avot suorempaa linjaa ei olis voinu putkelle saada. Niin hieno niin hieno. Mutta koska keskityin siihen niin kovin, niin jäädyin seuraavalle hypylle, ihan tyhjä pää, mihin sitten pitikään mennä. Voi dementia. 


Mutta kaikin puolin valaiseva ja opettava treeni. Ai niin ja kun Sonja meni Pyryllä pätkän, sen näkee jotenkin ihan eri silmin sieltä reunalta, meinaan sen kun Pyryllä rupee keittää tai aivot jäi jonnekin matkalle. Sillon Pyry sekoilee levottomana, menee esim. putkeen itekseen, huohottaa ja saattaa haukkuakin. Silloin Pyry laitetaan maahan hetkeks rauhottumaan. Ja sitten taas jatketaan. Tätä se Helikin mulle viimeks luennoi ja oon kyl pyrkiny sitä tekeekin. Mutta jotenkin se oli varsin valaisevaa nähdä se sivullisen silmin.

Ja läksyt: tuo rauhoittuminen, edelleen käteen palkkaus, kontakteilla tarkkana ja epiksiin testaamaan. Ja kokolailla tarttee tomeramman otteen ja käskyt.

TOKOSSA LIIKKEESTÄ PYSÄHTYMISET

Muuten kunnossa, mutta paljon liikkeenohjaajan "käskyjä" mukaan. Ja tämän jo tiesinkin, ja näin kävi, että ennakoi kun sanotaan "käsky". Kerran tai pari ja jo osasi kuunnella vain minua.
Itekseni tein parit kaukot ja luoksetulon stoppia takapalkalla. Siihenkin vois kokeilla, että lelu onkin molemmissa päissä ja eri vapautussanoilla saa mennä hakemaan. Marjaanalla oli toiseen "jes" ja toiseen "hyvä". Pitää joskus kokeilla, vaikka tuo takapalkka ainakin vielä toimii hyvin.

lauantai 16. marraskuuta 2013

16.11.2013 TSAUn kisoissa

TSAUN KISOISSA

Radat (Siimes, Berglund) oli tänään aika vaikeat ykkösien radoiksi, varsinkin Berglundin A-rata. Maxi1:ssä viisi tulosta ja vain yksi nolla. Ei siellä montaa tulosta tullut muissakaan kokoluokissa. Eipä oo enää ykkösissäkään mitään ässäsuoraa näköjään. Tuolla A-radalla olit pulassa, jos ei koira jäänyt A:n kontaktille. Ja arvaa jäikö Pyry.
Radoilla oli takaakiertoa, paljon väärään päähän putkea, hyppyjä putkien edessä (putkeen ei siis saanut mennä)...

Pyry pentele varastaa lähes kaikilta kontakteilta liikkeeseen. Pyry pysähtyy sekunniksi ja lähtee, ja samalla romuttuu mun ohjaussuunnitelmat ihan romuks. Kontaktit on vaan nyt saatava varmaks, mun on saatava etumatkaa aina välillä. Toisinaan ihan porsasteli, korvat lukossa. Ja tunnetusti mähän en ole mitenkään hirveen rentona, niin reagoiko minuun vai miten saan Pyryn "kuriin".

Sonja meni Lassella, pari vikaa rataa aika mallikkaasti, tulokset tosin hyllyjä. Sonjalta sain radan suunnitteluun apuja, kiitos. Eräskin kohta juuri hyppy vähän vinossa putken edessä ja siitä piti jatkaa toiselle hypylle. Olin siihen suunnitellut päällejuoksua, jossa mietin ehtimistä, mutta sitten sainkin Sonjalta hyvän vinkin miten se kohta kannattais suorittaa, eikä sellainen suunnitelma tullut mieleenikään omassa päässäni. Että on tässä vielä tekemistä myös ihan radan suunnittelusta lähtien. 

Nyt kun katoin videolta (kiitos Heli), niin nooh...ei ne nyt ihan ihan kamalalta näyttäneet, mutta ei kyl hyviltäkään. Mua harmitti niin paljon, en pystynyt edes Saijalle kirjottaa tekstiviestiin tuloksia hetkeen, kun ajatuskin epäonnistumisista sai kyyneleet silmiin. Miks tää on niin vaikeeta. Tytöt on olleet kolmosissa jo iät ajat, enkä mä pääse ykkösistä ylöspäin. 

Katselin muiden kisaajien ratoja, ja eräskin nopean bortsun ohjaaja oli niin myöhässä valssissa ja silti koira kääntyi hyvin seuraavalle. Mä jos olisin tehnyt niin, niin Pyry olis kääntynyt vasta kymmenen metrin päässä. Miten se on mahdollista. Ei voi käsittää. 
Kisapaikalla on kuitenkin mukava olla. Aina löytyy joku tuttu tai sitten joku uusi tuttavuus. Tänäänkin juttelin monesti yhden Mableyard-collie-ohjaajan kanssa. Mukava tyyppi ja tulokset sattumalta samat kuin meillä, 20 hyl hyl.

Kotimatkalla ajoin suoraan kentälle testaamaan niitä kontakteja. Oli pakko. Ja  Pyry menee ne ihan superisti, voi elämä, ne kun saisin siirrettyä kisaradoille, ni meil ei olis mitään hätää. Oikein vedätin siivekkeen kierroilla about kymmenen esteen pätkän, joissa kontakteja välissä. Ja vain kerran keinulla "putos" hiekalle, muuten pysyi. Nolooooo. Kentällä kontaktit oli kyllä niin hienot, että mulle tuli niin hyvä mieli. Päivän pelastaja, ei tarvii olla ihan niin murheellinen. Ja onhan tää blogin kirjottaminenki terapiaa.
Mutta miksi ne kentällä sujuu ja kisoissa ei. Hmmm...? kentällähän ei ollut muita kuin minä eli ei mitään häiriöitä ja Pyry keskittyi vain minuun. Kait se on vaan kuljettava eri halleissa ja kentillä ja päästävä palkkaamaan tai huomauttamaan. Vai olisko toi palkattomuus se juttu. Treeneissä kun saa liksaa ja kisoissa ei.

Sais tää olla helpompaakin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

12.11.2013 Tuurailemassa

TUURAILEMASSA

Sääntö pätee edelleen, ei kahta hyvää päivää peräkkäin. Se on niinku mahdoton yhtälö. Ei olis varmaan pitäny, mut tuurasin Saijaa Timpan treeneissä. Rata oli meille liian vaikee jälleen kerran. Ja ei kuule päästy edes pätkissä eteenpäin. Sori Voltti, ei oltu sun arvoisia tuuraajia.

Alkuun "jouduin" vaihtaa saksalaisen pakkovalssiin, ja joo siihen asti jees, kaks estettä. Mut sit olis pitäny mennä vähän vekkaamaan (jarruttamaan) ja siitä Pyry läks sit omin päin eteenpäin. Ei tuu vetoihin, ei. Aikamme tehtiin sitä 1-2-3 ja sitten pelkkää lelukäteen tuloa. Kunnes kentän laidalta huudetaan "4 minuuttia!". What? Mä vihaan sitä kellon kanssa treenaamista. Muutenkin rupes olee hermo tiukalla, kun tekemisestä ei tuntunu tulevan yhtään mitään. 
No ehdittiin tekee viel yks hyvä poispäinkäännös ja yks hyvä pakkovalssi kepeiltä, leijeröiden yhen hypyn sitä ennen. Mut kaikki muu oli yhtä häsläystä.   Takaakierroissa rima putoo, en osannu valssaakaan enää, kello käy ja mullakin keittää. Ja silloin ymmärrän mitä mulle sanotaan, mutta en kykene tekee erilailla, koska aivot on ihan jäässä.
Timppa näytti mulle sen alunkin hidastettuna varmaan viis kertaa, "näin". Osaan mäkin sen hidastettuna ilman koiraa. Mutta laitetaan siihen Pyryn vauhti, niin en vaan pystyny. En osannu liikkuu oikeeseen suuntaan oikeeseen aikaan, kääntämään/jarruttamaan. Eikä se Pyrykään kovin hyvin tule siihen leluun, kun mieluummin liitää niitä esteitä. 

Opettelin 36 estettä ja menin niistä muutaman. Mun hermo ei vaan kestä sellasta. Sehän se kans harmittaa, kun kävi sen radan läpi, ja jäi triljoona kivaa kohtaa mitä olis halunnu kokeilla. Ykski naminamikohta, missä jo ennen putkee persjättö ja putken jälkeen sitten vaihetaanki ohjauskättä. Kai silläkin joku nimi on, ehkä flippi tai joku. Mutta vaikee mikä vaikee. Sanoin Jaksillekin, että turha kysyy mua tuurailemaan, en tule, koska en halua pahoittaa taas mieltäni. Tällanen mä nyt vaan oon.

Mitä jäi jäljelle?
- älä opettele enempää ainakaan ku 20 estettä
- Pyry maahan "jäähylle" välillä, kierrokset pois (eihän sitä pahemmin malttanut, kun kello kävi)
- läksyksi pyörityksiä lelukäteen (muita läksyjä en muista)

Että sellanen sadepäivä tänään.

maanantai 11. marraskuuta 2013

11.11.2013 Omatoimitreenit

OMATOIMITREENIT

Tänään ei ollut kouluttajaa, joten kouluttelimme toinen toisiamme. Oliko niin leppoisaa vai mikä, kun meni tosi hyvin. Ja taas sain todeta, että kyllä se treeneissä osaa, mutta kisaradalla ei. Voisko olla mun hermoilemisella asian kanssa jotain tekemistä, en keksi oikein muuta. 

Takaakiertoja, puomi-putki-erotteluja, leijeröintiä, putkesta kääntymisiä, vaihtoehtoisena jaakotus tai välistäveto...

Takaakierroissa on edelleen puutteita, vaikka yritin ohjata enempi ulospäin, että olis helpompi hypätä.

Erottelut meni aika hyvin, kun vaan keskittyi asiaan.

Keppien leijeröinti meni jo ekalla älyhyvin, yllätti mutkin, kun muistelen, että viimeks oli vähän ihmeissään.

Putkesta kääntymisiin epäröin ehdinkö sen metrisäännön mukaan, mutta ehdin parillakin eri ohjauksella. Ja ainahan voi heittää oikeeta ja vasenta.
Jaakotus sopi meille hyvin, mutta eipä se välistä+vastakäännöskään huonoja olleet. Siinä vähän pelkäsin saanko Pyryn tarpeeks jarruttamaan, niin siks oli vasta kakkosvaihtoehto. Pelkäänkö/karttelenko jarrukohtia? Onneks Anu "pakotti" kokeilemaan, eikä ollenkaan huono.

Kakkoskentällä otin kepeille lähetyksiä millon mistäkin, samoin sellasia, että ite kiersin Pyryn takaa. Ja vedätin puomin alastulokontaktilla. Ja kaikki onnistui. 

Jännä muuten, Pyry haukkui ja vähän riekkui tolpassa kiinni ollessaan, jos siis joku meni aksaa. Sitten kouluttelin Tiinaa ja Ediä ja laitoin Pyryn vaan maahan puolen kentän päähän ilman hihnaa ja tää oli ihan hiljaa paikallaan ja katsoi, kun Edi meni keppejä. Niin kiltisti niin kiltisti. Kuka sen on kouluttanut?

Muistin vielä kokeilla tokon luoksetulon stoppia takapalkalla ja sekin pelitti. Samoin päätin, että se on sitten "tule-seiso-sivulle". Tosin ollaan vasta vaiheessa "tule-seiso-vapaa".

Tää oli nyt tällasta hehkutussilppua. Tänään on hyvä päivä, toivottavasti huomennakin vielä on.
  


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

10.11.2013 Hevostelemassa

HEVOSTELEMASSA

Jaa miten tää liittyy Pyryyn? No, tässä taannoin Sonja sanoi , että hänellä on meille ihan omat ratasuunnitelmat, hevosillekin on. 

Johan näitä synttäreitä on juhlittu, elokuussa mut vietiin Tallinnaan, syyskuussa Prahaan, lokakuussa oli juhlat sukulaisille ja pääsin huippuaksatreeneihinkin ja tänään marraskuussa vielä yks ylläri, Jaana ja Heli vei mut Lehmijärvelle ratsastamaan. Käytiin nyt sitten kokeilemassa, tai oikeestaan verestämässä vanhoja muistoja, miten niitä hevosia nyt sitten ohjataan. Jaa-a enpä tiedä auttoiko tuo nyt ymmärtämään Pyryä paremmin, mutta oli ihan superkivaa. Ja nyt saa yllärit riittää, kuitenkin täytin vaan 35v!

Pyryn kanssa oon ollu vähän saamaton. Ollaan pikasesti vaan tokoiltu kotona tai pihalla. Tuolla määrällä ei oikein vielä voi tammikuussa lähteä AVO-luokkaan kisaamaan. Tarttis tehrä jottai. 


lauantai 9. marraskuuta 2013

9.11.2013 Kisaraportti I-HAH

KISARAPORTTI I-HAH

Aamulla 6.30 lähtö Vuokkoset-Areenalle. Haukotus. Kaks Seppo Savikon rataa. Radat oli oikeesti tosi kivat, reilut ykkösen radat. Sujuvat, helpohkot radat, jossa toki meille tekemistä, mutta ne "ongelmat" tuntuvat olevan samat joka kerta, oli sitten ykkösen tai kolmosen rata. Elikkäs ainakin kontakteilta varastaminen, kääntyminen ja jarruttaminen.

Tuo kontakteilta liikkeeseen lähteminen on vaan niin raivostuttavaa, kun siihen kaatuu mun suunnittelemat jatkokuviot samalla ja tilalle suunnitelma ö. Tänään kyllä ainakin tokalla radalla ei kyllä kuunnellut yhtään, vaikka aika kovaa karjasin puomillakin "kiipee". Olis pitäny varmaan lopettaa samantien siihen. Meniskö sillä jakeluun, että "kiva loppu ny". Treeneissä musta vaan tuntuu, että ne menee hienosti, Pyry pysähtyy ja mä voin olla ties missä. Mutta tarttee nyt kiinnittää huomio tuohon liikkumiseen.

Kääntyminen on sitten kans yks juttu. Yhden hienon vastakäännöksen tein, mutta olis pitäny tehdä enempi. Koska vähänkään jos rintamasuunta aukee, niin Pyry latasee kaks estettä yhden hinnalla. Tokalla taas yritin tehdän valssin siinä puomin jälkeen ennen A:ta, ja kiinnitin viel oikeen huomiota, etten peruuttele yhtään, ni mitä tekee Pyry, lähtee kuitenkin kauempana olevalle renkaalle saman tien. Arg....

No ja jarruttaminen nyt puuttui sieltä ja täältä. Tänään tosin sitä ei niin paljoo tarttenu tehdä, melkein sai antaa mennä vaan. Sain itsenikin yllätettyä yhdellä kunnon jarrutuksella, jonka jälkeen Pyry kääntyi sillä hypyllä kuin hidastetussa elokuvassa.

Eka rata oli ihan hieno, yks rima vaan putos, kun taisin huudella just päällä. Mutta aina jotain, joko femma tai hylly, näin se nyt näyttää menevän. Haluun tän femmakirouksen pois päältäni. Tosin se taitaa meinata vaan sitä, että koulutus on vielä kesken. 
Toka rata oli sitten rai rai ja hylly. Kun jo heti alussa varasti puomilta, niin se lataus ja suunnitelmat heitti härän pyllyä. Otin vielä kunnon tokoilut ennen rataa, että olis kunnolla kuulolla, mutta nähtävästi sekään ei ole hyvä, kun patoo sitten ja kun lähetään liikkeelle, niin "räjähtää käsiin". 

Lilu kuvas tuon kakkosradan ja siinä alussa, kun läks lapasesta kurittomasti ja kierrettiin ja kaarreltiin, niin Seppo heilui siinä kameran edessä ja nosteli käsiä. Lilu sanoi siinä kuvatessa sitten, että tässä nyt näkyy enimmäkseen tuo Sepon selkä. Seppo kun oli siinä lähellä tokas, että ehkei se Saria tällä kertaa paljoo haittaa. 



tiistai 5. marraskuuta 2013

4.11.2013 Jarruja etsimässä

JARRUJA ETSIMÄSSÄ

Saijalta tilasin jarrutreeniä ja sitä sain. Jarrutukset on varmaan meille vaikein asia mitä nyt tiedän. Melkein sitä kammoksuu jo niitä tilanteita, vähän suoraa (se vähän, saatikka isosti, riittää meille) ja sitten pitäis jarruttaa. Voi ei ja iik, en osaa. Ja se on oikeesti niin, ettei osata. En osaa ajoittaa sitä oikein ja välillä jarrutan kohdissa, joissa mun ei tarttis. 

Ajalla ei oo mulle niin väliä, jos vaikka kaarrattaa. En vaan tykkää niistä kaarroksista ja siitä, että koira latasee ja lähtee maata kiertävälle radalle. Haluisin ohjata läheltä, mutta aina se ei vaan oo mahdollista. Ja haluisin pystyä tekemään jarruja, niin että pääsen siitä myös itse eteenpäin seuraavaan tilanteeseen. Nyt kun jarrutan, Pyry meni ja jäin itse kauas taakse. Ohjaa sieltä sitten.

Positiivisuus on pepusta, kun minua se vaan masentaa huomata, että muut vetää rataa jopa nollana ja minä (aina minä) jään jumiin joka kohtaan. Juu juu ei saa verrata, koirat on erilaisia, varsinkin tää mun ferrari. Jos vain saisin nuo jarrut kuntoon...

Tehtiin kahdessa pätkässä. Väliajalla kun makoilin siinä toisella puolella lattialla Pyryn kanssa vierekkäin, katottiin aksaa ja ihailin omaa mustavalkoista. Ja siinä samalla kun oltiin nousemassa yhtäaikaa ylös, Pyryn hihna oli jotenkin solmussa ja Pyry riuhtaisi niin, että meidän "viisaat" päät löivät yhteen. Sattu muuten niin maan perusteellisesti ja nyt on otsassa komee kuhmu. 

Väliajalla kokeilin sitä luoksetulon stoppiakin, ja en perskuta osannu sanoo kumpi niistä oli parempi, "top" vai "seiso". Pitää vielä kokeilla vaikka tuossa pihalla, se on vaan pakko päättää pian. Vähän otin seuraamistakin ja kontakteja. 

Ja taas aksaa. Kulmahypyllä otin vastakäännöksen käyttöön ja se meni jees. Pelkäsin, että enhän voi viljellä vastakäännöksiä joka paikkaan, mutta kuulemma voi. Kahden putken jälkeen piti saada jarrutettua. Saija ensin kokeili ja tuntui pelittävän sillä, että lelukädellä pari kertaa voimakkaasti heiluttaa ja samalla esim. "Pyry". Ja sain jopa minäkin sen toimimaan (kerran). Mutta niitä paljon kotiläksyksi.

Olen jo pitempään miettinytkin kannattaisiko satsata ennemmin jonkun tietyn osa-alueen oppimiseen, kuin vaan mennä rataa eri koutsien opastamana. Me niin tarttettais esim. sellanen jarrutusten tehokuuri. Jospa se vihdoin valkenis sellasella täsmäpaketilla mullekin. 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

3.11.2013 Luoksetulon stoppeja

LUOKSETULON STOPPEJA

Heli koulutteli luoksetulon stoppeja meille. Treenasin siinä ootellessa niin, että kierrätin Pyryn siivekkeen ympäri ja "top" ja pallo lensi. Ja se sujui ihan kohtuullisesti. Mutta sitten Heli puhui takapalkasta ja ajattelin kokeilla sitä. 

No ekaks katottiin mitä tapahtuu, kun laitan lelupalkan Pyryn taakse. Tapahtui juuri niinkuin pelkäsin eli Pyry kiepsahti ympäri, haki lelun ja toi sen mulle. Ei menny ihan ku Strömsössä. Sitten lelu olikin Helillä. Ei kyllä oikein tahtonut tajuta, että palkka voi tulla takaakin. Liekkö tottumiskysymys, kun en oo sitä pahemmin käyttänyt, vielä. Mutta sinnikkäästi yritettiin sitä kuitenkin ja aina vaan parani. Ehkä se joku päivä sen tajuaa.

Kotona sitten vielä mietin sitä stoppia. Alokasluokan luoksetulossahan mulla on käsky vaan "sivulle". Mutta nyt mulla onkin ensin "tule/top/sivulle". Ja sitten rupesin taas pähkäilee, että voisko sittenkin olla vaan "sivulle/seiso/sivulle" tai "tule/seiso/sivulle". Ei, mä en ala, nyt viimeistään se on päätettävä. Nimittäin kokeilin tässä kotona ja ainakin tuo "seiso" tuntui olevan tehokkaampi, mut eihän tääl sisällä ole oikein tilaa eikä saa vauhtia. Kun haluisin tietty vauhdikkaat stopit, mutta en oikein tiedä miten ne tehdään/opetetaan. Ehkäpä kokeilen noita huomenna hallilla.

Ja meinas unohtua, että joutessani siinä tein vielä vähän aksaa, puomin alastuloa. Annoin kaikenlaisia hulluja käskyjä, mutta vain "tule"käskyllä sai lähteä kontaktilta. Hyvin on ymmärtänyt asian.