lauantai 25. helmikuuta 2017

2017-02-25 Ja taas mennään

JA TAAS MENNÄÄN


Saikku on ohi, on käyty Tiialla kolmesti, laseroitu, jumpattu ja otettu todellakin iisisti. Ja toivotaan nyt, että pysytään molemmat ehjinä. Ulkona on kuitenkin vähän väliä todella liukasta. Mulla on IceBugit, mutta Pyryllä ei.


Ihan ekalla treenikerralla ei tehty muuta kuin harjoiteltiin omatoimista puomia. Saija palkkasi ja Pyryn piti mennä vaudikkaasti alas asti. Minä jäin kauas taakse. Parin kerran jälkeen oli niin hienot alastulot, että lopetettiin siihen. Sekin oli plussaa, että pystyin lopettamaan, vaikka mieli olis tehny jatkaa vaikka kuinka. Olihan mullakin vierotusoireita ja tammikuussa sainkin ohjata kerran Penaa ja kerran Ruskaa. Olipa hauskaa. Ruskalla onnistuin paremmin, kun oli samat ohjauskäskyt. Vaikka molemmat lentää vähän samalla lailla kuin Pyry, että tuttua touhua.


Seuraavalla Saija-treenillä Saija oli kipee ja Kati koulutti. Se oli meidän eka pidempi treeni ja kyllä pelotti kestääkö Pyry. Rimat oli 45 cm. Ensin hosuin, mutta rauhoituttuani jopa kävelin välillä, ja voi kuinka hyvin Pyry meni ja oli kuulolla. Pakkovalssin merkkausta ja ajoitusta pitää treenata.


HiHan treeneissä edelleen rimat 45cm. Oli kyllä aikamoinen juoksurata, jossa mun kunto uhkasi kokonaan loppua. Ei huono. Kontakteja pitää muistaa treenata ja palkata vain kun menee vauhdilla loppuun asti.


Ostin tuurauspaikan Saijan treeneihin. Ja voi miten se rata tuntui meille sopivan. Tykkäsin tosi paljon. Sopivasti tekemistä ja huomioimista. Kyllä se koutsi on tarpeellinen, kun ei itselle tule aina kaikki ohjaukset mieleen. Kivalta tuntui päällejuoksu-poikkari-leijeröinti.
Pientä herpaantumista keskittymisessä loppua kohden. Ja virheen tultu oma pää "hajoo" ja on vähän sekaisin mihin piti mennä ja mitä tehdä. Mun kunto oli taas kans vähän kovilla. Olisko kohta jo oman kunnon kohottamisen paikka.


Tuon treenin jälkeen oli niin hyvä fiilis, että kyl tää taas tästä lähtee. Ja sitten tuli HiHan treenit ja hieman palautusta maan pinnalle. No joo ihan jees se meni, mutta silloin kun jään alkuun heti jumiin, niin se syö. Sinänsä ihan kiva rata, mutta tuo alku kyllä yllätti. Kuulemma kolmosen koirilla oli lähes kaikilla muillakin ongelmia siinä kohdassa. Muutenkin oli aika vauhdikas lentorata, jossa oli paljon putkia ja vain lopussa keinu. Ja Pýry meni tunnetusti kovaa.


Niinköhän tässä uskaltaa kisakalenteria katsoa. Mutta sinne vaan tekis mieli. Ja on se kyllä ihana fiilis treenatakin Pyryn kanssa.
Saikulla sen huomas, kun on vaan yks koira, että mitäs nyt sitten, kun ei ole muita. Pentuja on tullut monelle, joillakin koiralauma jo aikamoinen. Kyllä tässä pentukuume on aika korkeella. Toivottavasti sellainen tulee pian tähänkin taloon.