lauantai 30. syyskuuta 2017

2017-09-30 Painajainen

PAINAJAINEN


Nyt on ollut vähän hiljaiseloa molempien kanssa, johtunee työkiireistä. Ihan pientä piharallya Pyryn kanssa ja jotain pientä Ranen kanssa.


Viimeperjantaina Ranen kanssa Saijalla tehtiin puomin alastulokontaktia, ensin kahden siivekkeen avulla. Jee, se onnistui sittenkin, kun kotona kansion päälle ei sitten millään! Pari kertaa meni putken ja juoksi hyppyvälejä. Olipa kivaa.


Tässä välissä meillä oli torstaina Pyryn kanssa privaattitreenit tokoa parin frendin kanssa. Ja treenaamatta Pyry teki superhyvät ruutuunmenot. Ei ollut edes vahinko, koska tehtiin monta kertaa. Noh, ei nyt ihan niin täydellistä kuitenkaan, kun hyvin jäi sinne seisomaan, mutta jos vähänkin joutui odottamaan, meni nopeasti maihin. Noup noup, nyt ei sitten tehdä maahanmenoa siellä ollenkaan vähään aikaan.
Toinen hyvä treeni oli paikkaistumiset ja paikkamakuut. On osannut paikkaistumisen, mutta nyt jaksoi puoli minuuttia ja meni taas maihin. Putoo vähän liian herkästi. Tarttee treeniä.
Ja toinen treenattava ei ollut mikään yllätys, vaan vanha tuttu, Pyry kuuntelee muitten käskytyksiä. Monta kertaa, kun vieressä huudeltiin "maahan", meni Pyry kans. Sitten ruvettiin oikein treenaamaan sitä, kunnes muutaman kerran jälkeen oikein kääntyi minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan "san ny ni mä teen".


Torstaina tokon jälkeen menin myös HiHan vikat ulkoaksat Vipin kanssa. Ja voi että se oli kivaa. Se oli sellanen Vipin rata, jossa siis ei lähetetty koiraa itsekseen toiseen suuntaan, jotta itse kerkeisit juoksemaan puoli kenttää toiseen suuntaan. Ei. Vaan se oli sellainen sujuva, jossa oli sopivassa suhteessa mutkia. Rimatkin pysyi aika hyvin. Kiitos Mian, että olen saanut lainata Vippiä.


Eilen sitten tuli painajainen. Olin muutaman tunnin asioilla ja Masa oli koirien kanssa kotona. Kun tulin kotiin Masa oli lähtenyt futismatsiin ja pöydällä oli lappu "Pyry ja Rane leikki, Rane ontuu etujalkaa". Whaaaat? Eiiiiii! Voi paniikki, olen superhyperallerginen varsinkin ontumisille sattuneesta syystä. Ei mun pienelle! Selkeästi ei astu kunnolla oikealle etujalalle ja välillä vinkasee, kun astuu, kuin ei aina muistaisi, että jalka on kipee.
Kopeloimalla koko koiven ensin ajattelin, että ranne se on, mutta myöhemmin kuvittelin saavani vinkaisun, kun koskin olkaan. Siitähän mulle surku ja paniikki syntyi. Että noniin nyt sillä on varmasti OCD. Lähdin sitten Mevettiin, vaikka oli lauantai. En tiedä oliko siinä paljonkaan järkeä, olisi ollut järkevämpää mennä arkipäivänä, kun ortopedi on paikalla.
Lekurissa katsottiin liikkeet ja pienenpieni ontuminen näkyi. Mutta käsikopelolla ei taas antanut mitään reaktiota mistään. Ei edes nyt vielä kuvattu. Lopulta lääkärikin epäili ehkä rannetta kuitenkin tai ihan venähdystä. Mutta tiedä häntä. Nyt vaan levätään ja seurataan tilannetta. Ei kiva, ei yhtään kiva. Mulla on jo yksi rikkinäinen koira! Pliis pliis anna sen olla vain painajainen, josta herään kohta ja se olikin vain joku lihasvenähdys tms.
Tällä hetkellä lauantai-iltana Rane astuu nätisti, kun kävelee hitaasti. Nuo kaksi on vaan niin ihania. Niitä voisi seurata tuntitolkulla. <3 <3 <3



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

2017-09-16 ÄRTEEKOOYKKÖNEN

ÄRTEEKOOYKKÖNEN

Jes jes jes. Oltiin Pyryn kanssa Veikkolassa rallytokokisoissa, kolmansissa sellaisissa, tuomarina oli Jaana Karppinen. Jännitti tietty, mutta ehkä kokoajan vähemmän ja vähemmän. Ja siellähän ei ole mitään mitä me ei osattais. Ja taas jouduttiin odottaa, kun oltiin viimeisten joukossa. Vettäkin rupes sataa, mutta sen ajattelin, että Pyry ei ainakaan ole mikään hienohelma, vesi ei meitä haittaa lainkaan. 

Harmittavaista vaan, että Pyry muuttuu hitaaksi tai olisiko epävarmaksi, kun mennään radalle. Johtunee mun jännittämisestä. En tiedä. Mutta tuntui, että sitä piti innostaa kunnolla ainakin alussa. Ja siinä aika alussa se ainoa virhekin tuli. Pyryn piti mennä maahan, mutta katsoi minua kuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt. Ja maahanmenon se tottatosiaan osaa. No osasihan jo toisella käskyllä. Siitä tuli -1 virhepistettä. 
Jännä, että radalla on aina jokin yksi kohta, joka ei meinaa mennä mun kaaliin, vaan se tuntuu vaikealta muistaa tai käsittää mitä siinä pitää tehdä. Sellanen hauki on kala, hauki on kala -kohta. Ja se voi olla ihan helppo kohta, kuten tässä, että täyskäännös vasemmalle. Hyvin se sitten radalla meni. Paljon hankalampaa on tehdä pujottelu isolla koiralla molempiin suuntiin. No sekin meni jees.
Kun tulin maaliin, mulla oli sellainen olo, että meni niin nopeasti, että varmaan mulla on jääny nyt jotain tekemättä. Sen yhen pikkuvirheen muistin, mutta kaikki muu menny ihan sumussa. Montakohan pistettä sain? ysiysi, what? Oikeesti? jippii, kolmas kerta hyväksytty tulos, RTK1 ja mars AVO-luokkaan! Päästiin vielä kolmannelle pallille. Hävittiin Juuli Launoselle sadasosasekunnin.

On se vaan kivaa touhuta Pyryn kanssa Rallytokoliikkeitä. Kun ei oikein muutakaan... Nyt pitäis kattoo mitä pitää AVO-luokassa osata ja sitten kisaamaan. Pyry <3 <3 <3

Käytiin koirien kanssa metsälenkillä etsimässä suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä jonkun verran. Hyvin jaksoi Rane. Enimmäkseen kyllä kyttää Pyryä ja liikkuu, kun Pyry liikkuu. Pihalla ja sisällä tehty entisiä pikkujuttuja Ranen kanssa. On se vaan nopee oppimaan ja nopee liikkeissään. Rane <3 <3 <3

torstai 14. syyskuuta 2017

2017-09-14 16 viikkoo

16 VIIKKOO


Rane sai rokotukset ja punnittiin 8,7 kiloo.


Rane on hauska pentu. Todella eläväinen, taitaa olla paikallaan vaan kun nukkuu.


Vielä ei ole sisäsiisti. Tekee ulos, mutta pissat saattaa tulla välillä yhteen paikkaan sisälle. Siinä on ehkä ymmärrysongelma, koska vaikka oltaisiin juuri tultu lenkiltä, saattaa pian tehdä pisut sisälle.
Hah, juuri mulle välähti, että olin laittanut Ranen ruoka-astiaan Pyryn urinaruokaa, ounou. Ei ihme, että kusee vähän väliä ja juo enempi. Hyvä minä.
Palkkana oonki antanu sitä Evidensialta saatua penturuokaa, se on pienempää ku RC. Huh huh huijaa silti. Nyt merkkaan teipillä mikä on Ranen ja mikä Pyryn.
Eli ei meillä ehkä olekaan mitään ymmärrysongelmaa.


Hampaita ilmeisesti alkanut kutittaa, kun pureskelee enempi nyt kaikkea. Pitää seurailla hammaskalustoa. Parilta siskolta jo pudonnut.


Jotain pientä puuhaa treenaillaan joka ilta. Tällä viikolla opeteltiin antamaan tassua. Ja tänään Pyryn tottisvuorolla sivulle istumista ja kontaktin alastuloa. No siitä nyt ei tullut kyl mitään, kun Rane nyt ei vaan voinu millään astua takajaloilla kontaktille. Oli se sen verran pelottavaa Ranen mielestä. Se me unohdetaan nyt vähäks aikaa, ei sillä kiirettä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

2017-09-10 Come come come

COME COME COME


Oltiin eilen Pyryn kanssa toista kertaa rallytokokisoissa, tälläkertaa Kirkkonummella. Kilpailussa oli hurjat 38 alokasluokan koiraa ja me mentiin toisen ryhmän viimeisten joukossa. Ei sovi meille se odottelu tai mulle, jännitys kasvaa ja mielestä häipyy kaikki mitä pitäis muistaa. Onneks ei sillon enää satanut, mutta olihan siellä häiriötä jonkun verran muille ainakin. Sateen lisäksi, vierestä meni junia, sitten sieltä kuului välillä ampumisen ääniä ja poliisi pysäytti pillit päällä yhden mopoilijankin siihen kentän reunaan. Mutta Pyryä nyt ei haittaa mitkään äänet. Tuomarina oli Kirsti Petäjä. Rata käytiin kyllä todella pikaisesti ja vähäsanaisesti läpi, jos nyt mitään sen joukkion läpi kuului. Kysellä toki sai.


Edellisenä päivänä rallytreeneissä juutuin tekemään sitä 1-2-3 peruutusta ja tein siitä jonkunasteisen ongelman, koska askeleet pitää olla tarpeeksi pitkiä, ja Pyry tuli eteen nopeasti ja samalla astui mun varpaille aina. Ja sitä kehittelin miten sen saa pysymään astetta kauempana. Käsillä, mutta sitten oli niin tarkkaa eikä meinannut tulla lähelle ollenkaan. Heli sitten keksi, että katso eteenpäin älä alaspäin. Tavallaan siten en oikein nähnyt kunnolla koiraa, mutta ei kyllä tullut jaloillekaan kertaakaan. No sitten tällä kilparadalla ei ollutkaan sitä taaksepäin vaan eteenpäin.  Mitä!?! onko sellainenkin liike? No se olikin helpompi ja meni ihan hyvin. Muistin vielä katsoa, että varmasti istuu joka välissä kunnolla.


Ongelma olikin sama kuin viimeksi eli "come" käskyllä Pyry jotenkin epäröi tulla siihen eteen. Ja jäikin ihan poikittain. Jotenkin ajattelin vain, että jos on vino, olkoot. Mutta enhän tiennyt mikä asteluku olisi pitänyt olla hyväksyttävässä. Niinpä jätin siihen, enkä yrittänyt korjata. Siitä sain sitten -10 virhepistettä ja paperissa luki "ohjaaja luovutti". Ei voi mitään.


Ja eikös se sama "come" oli vielä toisen kerran radalla. Ja taas sama juttu. Voi däm, mitäs nyt. No nyt otin sitten uusiks ja huh Pyry tuli kuin tulikin siihen eteen ja sain liikkeen onnistumaan oikein. Siitä uusimisesta siis vain -3 virhepistettä.


Ja siinä ne meidän tämän kerran mokat oli. Tuloksena 87/100 taas, mutta hyväksytty! Jee! Vielä yks hyväksytty, niin päästään tuosta hihnasta eroon ja AVO-luokkaan. Ens lauantaina sitä sitten yrittämään.
Pitää yrittää tuota Pyryn virettä saada innokkaammaksi. Se oli jotenkin vaisu ja epävarman oloinen radalla. Ei kylläkään radan ulkopuolella, kun tehtiin hienoja peruutuksia yms.


-----------------------------------------------------------------------


Ranen kanssa käytiin tänään Hki-Vantaan lentokentällä ihmettelemässä ihmisvilinää, hissiä, liukuportaita ja varsinkin ihmeellisiä vetolaukkuja. Pia K pyysi minua ja Ranea extempore mukaan, kun halusi seuraa oman pienen pennun lisäksi. Ja olin minäkin kuullut aiemmin mainittavan, että lentokenttä on hyvä paikka käydä pennun kanssa tutustumassa, kun se on niitä harvoja paikkoja mihin koiran saa viedä. 
Tämä kokemus oli kyllä Ranelle ihan hyödyllistä. Rane oli tosi reipas ja se ainoa ihmettelyn kohde oli ne vetolaukut, jotka vähän jänskätti, kun niistä lähti kummallinen ääni ja olivat omituisia möhkäleitä. 

lauantai 9. syyskuuta 2017

2017-09-08 Ranen reenit

RANEN REENIT


Mietin juuri mitä kaikkea ollaan Ranen kanssa treenattu. Vähän sitä ja vähän tätä:
- istumista
- maahanmenoa
- tolpan kiertoa
- odottamista; odottaa ruokaa istuallaan, makuulla, odottaa hetken (siis minimaalisen hetken) toisessa huoneessa.
- juoksukontaktien alkeina läpijuoksua kontaktinkokoisella matolla go-go!
- nose-touchia pienelle läpykälle
- ympärimenoa molempiin suuntiin
- jumppaa; laatikkoon menoa, jumppatyynylle menoa, ympäri jumppatyynyä (vaikeeta, vaikeempaa, tosi vaikeeta)
- kahden lelun leikkiä
- puukapulan pitoalkeita plus tuontia
- metallikapulan pitoalkeita plus tuontia
- vepeveneessä oleilua
-


Tänään oltiin taas leikkikoulussa ja tehtiin kaikenlaista kivaa:
- Juoksin ja pudotin lelun ja Ranen piti jäädä lelulle
- Juoksin lelun kanssa, pieni suhahdus ja kurvi (ei mennyt toiselle lelulle, joka odotti edessä)
- esteelle tarjoamista, lähetystä
- putki


Kotiläksyksi rauhoittumista.


Naksuttimella ja nameilla ollaan kotona harjoiteltu, mitään ei säännöllisesti, vaan silloin tällöin mitä mieleen juolahtaa. Ranen kanssa on vaan niin kivaa reenata. Se on kevyt, ketterä ja todella oppivainen ja ahne. <3 <3 <3




Rane 15 vkoa 8,1kg  n.38cm

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

2017-09-03 Sitäjatätä

SITÄJATÄTÄ


Tiistaina pääsin Sannin koulutukseen Vipin kanssa. Se rata ei vaan ollut Vipin. Ihan kiva rata sellaiselle, jonka koiran voi lähettää eri suuntaan itsekseen tekemään ja samaan aikaan minä yritän ehtiä juoksemaan seuraavaan kääntymispaikkaan. Ziekura, pitkä suora, ziekura...
Vip ei vaan irtoo ohjaajasta noin vaan, jolloin minä jouduin babysittaan sen verran, että ehtiminen seuraavalle oli lähes mahdotonta. Ei ollu kovin hauskaa, kun mikään ei oikein onnistunut. Mutta tykkään nähtävästi lyödä päätä seinään. On se tyhjää parempi aina. Vip on ihana, mutta haastavaa on...


Keskiviikkona Pyryn kanssa vepetreeneissä. Vientiä treenasin, Pyry pitää hyvin kapulasta, mutta se lähteminen...olin sitten reisiä myöten taas vedessä tuuppaamassa sitä eteenpäin. Sitten taas veneestä hyppy ja kunnon hetsauksella hyvin hyppäsi. Mutta se rantaan uiminen menee just ja justa keppien sisään. Pyry ui viivasuoraan eikä kuuntele eikä muuta yhtään uintilinjaa.


Torstaina Katin treenit Maxin kanssa. Kati jo nauroi, ettei koskaan tiedä kenen kanssa minä treenaan. Noniin, sattuneesta syystä mulla ei nyt ole omaa aksakoiraa. Ja joo, olen mennyt Pyryn lisäksi Vipillä, Penalla ja nyt Maxilla. Ja hallitreeneissä kerran Ruskallakin.
Kyllähän mua vähän jännittää aina vieraan koiran kanssa. Max on kokenut ja hyvin koulutettu, että sen kanssa on ilo mennä. Oli vähän pakko saada treenaa sitä, koska olin luvannut mennä sillä piirijoukkueessa Anu kun ei itse pääse.
Alkua halusin kokeilla kolmellakin tavalla. Sitten mentiin koko rata. Ei nyt ihan nollana, mutta ihan ookoo. Maxilla olis kiva mennä uudestaankin, että oppisi tuntemaan sen tyylin.


Perjantaina Pyryn rallytokossa. Oli omatoimitreenit, mutta meidän omatoimitreenit on aina tarkoittaneet sitä, että Leena ja Oleg on kiltisti mua ja Virpiä neuvoneet. Tehtiin VOI-luokan rataa. Huomasin, että vaikeinta oli silti meille se sama peruutus 1-2-3 mikä meni kisoissakin pieleen. Nyt sain kyllä Pyryn eteen istumaan, mutta tulee niin pitkillä askelilla lähellä, että en ehdi alta pois vaan astuu mun jaloille. Sitä piti sitten pohtia miten saan pienen hajuraon ja ei kai muulla kuin kädellä näyttämällä aina mihin haluan Pyryn pysähtyvän. Oikein oli antoisat ja hyödylliset treenit kaikille. Oli meistäkin sentään hyötyä Virpin kanssa. Minä ja Pyry oltiin käytösruudussa, kun Leena meni Riolla. Hän sai treenata kontaktia. Ja sitten Virpi oli Rion kanssa käytösruudussa, kun Oleg meni.


Lauantaina, me and Max, agilityn piirikisoissa maxien joukkueradalla. Olihan se jännää vieraan koiran kanssa. Me Maxin kanssa startattiin HiHasta ekana. Seppo oli tuomarina, mutta sanoi, että rata on Suomalaisen, joten haukut sinne ja kaikki kehut hänelle. Rata oli itseasiassa aika kiva. Siellä oli oikeastaan muutama huomiokohta, mutta yksi sellainen jota pohdin pitkään valssaanko, teenkö persjätön vai leikkaanko takaa. No minähän suunnittelin siihen sen valssin, mutta en tietenkään sitä tehnyt, kun Max tuntui menevän puomilla niin kovaa, etten uskaltanut jättää sitä sinne yhtään pidemmäksi aikaa. Niinpä sitten leikkasinkin takaa, joka ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta onnistui kuitenkin. Ja hertsilei me saatiin nolla!!!!! Ihan huikeeta, oltiin lopputuloksissa yksilöiden seitsemänsiä!!!! Olin niin tyytyväinen, näinhän sen piti mennäkin, osua kohilleen just silloin. Ei yhtään rimaa, ei yhtään kontaktivirhettä, nopeus 4,63 m/s.
Sitten meni Sirkka Vimmalla ja sai puomin ja A:n alastulovirheet, mutta tulos kumminkin, jee. Meitä oli vain Sirkka ja minä. Ja viimeiseksi meni Sirkka Sumulla. Sumu, joka on erinomaisen varma ja erittäin hyvä joukkuekoira. Kolmella kun mennään, on kaikkien saatava tulos. Ja mitä ihmettä tapahtuu, Sumu hyppää yhden hypyn ja ontuu, ounounounou. Minua ei todellakaan huolettanut joukkuetulos, vaan Sumu. Olen niin paljon nähnyt Pyryn ontumista ja tiedän mitä se epätietoisuus on, miksi, mistä johtuu...
Emme siis tietenkään saanut tulosta, kun Hihalla ei ollut neljättä koiraa, saatikka varakoiraa. Se on kyllä aika uskomatonta, ettei HiHasta saatu enempää koiria osallistumaan. Ja minäkin olin lainakoiralla. Vasta tänään tuli mieleeni, että olisiko Pyry voinut sen yhden radan mennä. En tiedä, mutta ehkei sentään. Mutta voi kun mulla on ikävä sen kanssa aksaamista. Se vaan oli se meidän ykkösjuttu.
Niin iloinen olen Maxin kanssa menemisestä, vaikkei yhteistulosta saatukaan. Mutta Sumu kyllä nyt surettaa. Kuulin, ettei illakaan halunnut kotipihalla hypätä, eikä siis osallistunut tänään yksilökisaan. Eilen ell teki pikatsekkauksen paikanpäällä ja ravikin näytti oikein hyvältä. Toivottavasti syy löytyy ja paranee pian. Sumulle rapsutuksia. Ja Maxille kans.


Ranen kuulumiset: Perjantaina 14 viikkoa ja kävin ell punnimassa, 7,9 kg! Vanhassa blogissa Pyry oli n.14 viikkoisena 7,8 kg! Samoissa mennään, mutta uskoisin että pienemmäksi jää. Olin jo vähän huolissani, kun kylkiluut tuntui niin selkeesti, että onko kuitenkin liian laiha. Mutta nyt tuntuisi, että olisi vähän massaakin luiden lisäksi. Edelleen kyllä hoikka, mikä mielestäni pitääkin olla.
Näppärä se on ja ahne. Ollaan pikkasen jotain treenailtu; juoksareiden alkeita, maahanmenoa, molempiin suuntiin ympärimenoa, tolpankiertoa, odottamista, kahden lelun leikkiä ja metallinoutoa. Halusin, että tottuu metalliin jo pienestä. Ja sehän jopa tuo sen mulle, tosin pudottaa sen siihen eteen, mutta jee.


Hauska se on kaikinpuolin, suloinen ja hauska. Enemmänkin toki voisi harjoitella, mutta me tehään tällee. Pyry on kans hyvä hoitosetä, se jaksaa uskomattoman kauan tuota riekkumista. Niitä on ihanaa seurata. Viime perjantaina olivat ekaa kertaa koko päivän keskenään. Ja pisut oli paperilla eikä mitään oltu rikottu. Rane oli ainoastaan lukenut Agi-lehteä ja tuonut sen ruokapöydältä oven eteen.
Pari seikkaa kyllä ärsyttää, se vinkuu ulos, eikä sitten kuitenkaan useinkaan tee mitään, vaan odottaa pääsevänsä Pyryn kanssa vaan pihalle peuhaamaan. Toinen on sen ikuinen kurottaminen pöydän reunalle, vaikka kuinka monta kertaa on kielletty. Lapsi on lapsi.