keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

29.4.2014 Nyt levätään

NYT LEVÄTÄÄN

Käytin Pyryn taas Nina-Fyssarilla ja kyllä siellä oikeassa takareidessä on jonkunasteinen revähdys tms., kun pistää hanttiin venytettäessä, eikä edes hieronnalla auennut. Ei kiva. Jos en olis menny kyselemään jumppaohjeita takapäälle (lisää syviä lihaksia), niin en vieläkään tietäs mistään revähdyksestä. 

Ollaan viikko jumppailtu ja kyllä jo huomasi eron. Se on ollut ihan kivaakin. Mutta nyt ei oo yhtään kivaa, kun ei saada edes jumpata. Eikä saada tehdä mitään, paitsi kävellä 10 minuutin remmilenkkejä, vähän venytellä ja sitten kylmää. Pyryn askellajeihin ei oikein kuulu kävely, aika hankalaa tulee olemaan nyt ekaks ainakin pari viikkoa. 

Varmasti kaikki palkitaan myöhemmin. Nyt on vaan tylsää eikä tehdä mitään. Tauko saattaa tehdä hyvääkin. Ja onhan tuo revähdys saattanut haitatakin meidän menoa, kun ei tiedä milloin se on tullut. Maltti on nyt valttia.

Liikkeet näytti taas ihan hyvältä, mistään ei arvais. Nina sanoi, että on pojalla kipukynnys korkeella, kun venytti koipea ja sanoi vielä "moni koira olis jo käyny käteen kiinni", ja Pyry vaan makoili. Paikalla, valmiit,... lepää!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

27.4.2014 Ajelupäivä

AJELUPÄIVÄ

Työt jäi perjantaina kesken episten takia, ni käytiin sitten duunissa (Espoossa) Pyryn kanssa tänään sunnuntaina. Ei ollu konttorirotta vaan konttorikoira, varsin helppo sellainen. Saatiin kiireellisimmät työt tehtyä ja kävästiin mammalla ja papalla. Sieltä ajeltiin suoraan Lietoon, pysähtymättä lähtöruudun kautta, Sonjan treeneihin.

Rata oli kuulemma jotain 2-3 luokkaisten, mutta mun mielestä just sopivan haastava, ei liian vaikee ollenkaan, vauhdikas kyllä. Kontaktien onnistuminenhan mua jänskätti. A:lla pysyi ekan huomauttamisen jälkeen hyvin, mutta keinulla ei ensalkuun. Keinu oli "seinää" päin ja siinä piti ottaa sivuetäisyyttä, mutta ei se mitään, pääsinpä huomauttamaan ja eiku uusiks. 

Muurilla valssin jälkeen muutaman hyppyesteen "suora". Olinkohan ees kakkoshypyllä, kun Pyry jo meni kolmatta, niin huutelin vaan "oikee" ja sieltä leijeröiden putkeen. Ja sehän meni. 
Toiseen suuntaan samaisen putken jälkeen piti mennä kahden hypyn välistä. Vain me saatiin ohjeet Pyryn kanssa, että ohjaa kuin ohjaisit tuolle ensimmäiselle hypylle, niin silloin käännös onnistuu oikein siihen väliin. Ja näinhän se meni ihan suorilla ilman kalasteluja. Oikeestaan aika hauskaa. Me ollaan vähän tällasia poikkeavia.

Siinä aika lopussa tehtiin takaakiertoa monta kertaa, kun rima tuppas putoomaan. Varmasti oli jo väsynytkin. Niin siinä sitten vielä Pyry liukastui ja hetken piti takajalkaa ilmassa. Ei sitten tietty tehty enempää. Normisti kuitenkin hallista poistuttiin, eikä koko iltana ole mitään näkynyt. Mutta Ninalle tiistaina, niin katsotaan sitten monenko viikon lepo meille tulee. Toivottavasti ei mitään vakavaa ja pitkäaikasta. Ainakin ollaan nyt jumpattu lähes joka päivä.

Illalla jätin Pyryn kotiin varmuuden vuoksi lepäämään ja lähdin itse katsastamaan ohjatun noudon opetusta, sitä kun me ei olla tehty koskaan. Merkkiä joskus tuhat vuotta sitten yritin, mutta ei siitä silloin tullut oikein mitään, merkkitolppa oli aina kumossa jossain.

Kunhan nuo koivet on kunnossa, niin aloitetaan molemmille (mulle ja Pyrylle) kuntokuuri. Ajattelin juoksulenkkiä hissun kissun ja fillarointia. Mutta ensin fyssari. <3 Pyry


lauantai 26. huhtikuuta 2014

25.4.2014 Epistelemässä

EPISTELEMÄSSÄ

Oltiin eilen AST:n epiksissä. Työt painoi mieltä, mutta luulis, et sit ei muistais ainakaan jännittää. Enkä mielestäni hirveesti jännittänyt, vaikka kisanumero oli 1. Mutta ehkä sitten kuitenkin. 

Alku meni hyvin. Siinä kohtaa mulla oli vaan selvät sävelet miten sen ohjaan. Sitten mulle tuli kyllä epävarmuus, kun piti mennä keinulle. Mä jännitän ehkä just niitä kohtia, kontakteja, en niinkään muita. Ja niinhän se Pyry lähti sieltä omin luvin taas. Palautin takaisin ja ok. Sitten mulle tuli olo, etten mä voi täällä joka esteellä jäädä harjottelee, niin otin siitä sitten hypyn kautta vaan puomin ja sama juttu. 

Painelin siltä radalta suoraan toiselle kentälle, kun siellä oli möllit jo lopettaneet. Juostiin kovaa puomille monta kertaa, putkikin oli jopa eessä, eikä mitään ongelmaa, Pyry pysähtyi niinkuin on opetettu. Mielenkiintoista. 

Emme siis kestä kisaamista, tai mä en kestä kisaamista. Musta tulee epävarma ja sen jälkeen Pyry rupee sikailee. Multa ei tuu ääntä, kun pitäis just saada sotilaalliset komennukset ilmoille. Tarttis tehrä jottai. Oma pää hoitoon?

Onneks joillain sujuu. Voi, olen niin iloinen, tänään lauantaina kasvattaja ja Pyryn sisko Voltti onnistuivat ja vielä triplasti! Huikeeta!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

22.4.2014 Timpan treenit

TIMPAN TREENIT

Pääsin Saijaa tuuraamaan Timo Liuhdon treeniin. Vaikkei nollana sitä tehtykään, niin kuitenkin varsin hyvin meillä mielestäni meni pätkissä. Hyväntuulinen treeni korvas kyllä koko kurjan viikonlopun agilityn osalta. Meillä oli myös hyvä ryhmä, vain yksi "vieras" ja loput HiHalaisia; Sari, Anu ja Mia. Olin etukäteen jo päättänyt, että menen Pyryn kanssa kahdessa osassa (Sarin ja Remon kanssa vuorotellen), mikä oli varsin järkevä päätös. Pyry jaksoi, minä jaksoin, treeni oli laadukasta ja me päästiin koko rata läpi!

Jees me päästiin alku heti ekalla, eikä valunut, jee. Muutama leijeröity putkesta putkeen meno, mutta Pyry hoiti nekin ihan ykkösellä. Putkesta hypylle ja siihen päälle tuplasylkkäri (tai melkein). Yllättäen, tosi yllättäen, tuli putkesta vaan niin kovaa, että jouduin ihan järeesti  jarruttamaan. Juuri niinku Janita kerran sano, että kuin yrittäisit pysäyttää, vaikket pysty. Sylkkärissä mulle oli uutta, että käsi kääntyy rystysille. Ja nää kaikki suht kaukaa ja ihan hienosti Pyry kääntyi. 

Ja taas tosi yllättävää, Pyry pysyi puomin kontaktilla. Pöh. Jätkä pistää mua vissiin ihan kuusnolla. Whiskyssä tosi tarkkaa, että ohjaus loppuun asti. Pari ohjausta vaihdoin. Esim. kohdassa, jossa ajattelin vaan antaa Pyryn mennä, kun itse menen seuraavalle esteelle valmiiks tekee niisto-persjättöö. Mutta e-hei, teepäs vastakäännös edelliselle ja sitten niisto-persjättö ja siinäkin käännyt vielä ottamaan koiran vastaan. Niin eipä valunut taaskaan pahasti ja olipas se itseasiassa aika hauskaa. 

Treenin alle, hypylle lähetys pienellä käden liikkeellä ja mun liikkeen pysäytyksellä kera pienen suhinan. Tällä kertaa takaakierron sai hypätä vinoon ja kauas. Mutta takaakiertotreeniä tarttis kuitenkin tehdä kera jonku tolpan. Ja se tehojarrujen treenaus ehkä kolmantena muistettava. Loppusuora olikin sitten lähes kentän yks sivu ja hyvin eteni eteen-käskyllä. 

Kattokaa ny, enkö oo kuitenki aika vähään tyytyväinen, kun löyty noinki paljon kommentoitavaa ja silti vaan hymyilyttää. Se vaan tuntu niin makeelta mennä Pyryn kaa ja me oltiin ihan samalla kartalla jopa.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

21.4.2014 Masis

MASIS

Nyt on masis, ei voi mitään. Ei vaan hermo kestä tätä epäonnistumista enää. No kilpakumppanit kiittää. Ja ei kande lukee enempää, ei tää tästä parane. Aika yksinäistä hommaa kulkee kisoissa yksin. Sentään joskus joku tuttukin osuu paikalle. 
Thilin Sarin viisaita sanoja lainatakseni "Sitä menee huomaamattaan tilaan, jossa ravaa treenistä toiseen, ilmottaa joka viikonlopulle kisoihin ja samalla suorituspaineet kasvaa, pitää menestyä...omasta mielestä, sillä muille toisten menestyksellä tai huonosti menneillä kisoilla/treeneillä ei oikeasti ole mitään merkitystä. Se stressi ja menestyspaineet on vain siellä omassa päässä, muut ei niihin uhraa toista ajatusta."

Tänään käytiin taas ATT:lla uusimassa kontakteja. Ekalla radalla läks samalla lailla ku eilen tokalla eli ei ajatustakaan pysähtymisestä. Tokalla radalla selkeesti koira epävarma, katsoi minuun, pysähtyi ja läks taas omin luvin. Mutta sentään pysähtyi sadasosasekunniks. Yks tuttu sanoi, että hän jäi oikein katsomaan mitä siinä puomilla tapahtuu, niin pysähdyin kuulemma juuri väärään kohtaan ihan kontaktille. Joo myönnetään, mutta mulla on selityskin sille, tietenkin. Näin jotenkin koirasta, että on epävarma ja joko pysähtyy tai latasee, ja ehkä tällee fifty sixty, ja refleksinomaisesti pysäytin oman liikkeeni saadakseni Pyrynkin pysähtymään. Siis sellanen hätäri, josta ei oo mitään hyötyä. Ja ekalla radalla taas yritin vaan juosta eteen tekee persjättöä, mut en kerenny ku koira oli jo putkessa. Eli en tiedä onko mitään väliä missä minä olen.

Kävin sitten "salaa" kävelylenkillä toisella kentällä ottaa parit puomit, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Voiku tietäs mikä tässä mättää. Mun hermot vai koiran vai molempien, vai joku sisähalliongelma vai joku muu, mikä muu muka. Mä alan jo itekin jännittää pahemman kerran noita kontakteja ja se ei ainakaan paranna tilannetta. Nyt pitäis testata kaikenlaiset tilanteet tai vaan vahvistaa kunnolla alastuloja. Ennen rataakin otin parit A:t ja hyvin pysyi, joo ilman vauhtia. Mun serkku sanoi, että toisilla on vauhtisokeus, mutta Pyryllä vauhtikuurous. 

Nyt ei kannata mennä kisoihin itkemään, jos ei kontaktit ole kunnossa. Harmittaa vaan niin paljon, kun muut vaan nousee ja me ollaan aina vaan ykkösissä. Ei voi syyttää etteikö oltais yritetty. No tietenkin jos olis hyväksynyt sellaset "juoksukontaktit" niin saattas ollaki jo nolla tai sit ei, mutta kun nyt päätin, että tahdon pysäytykset niin se pitää. 

Ja anteeks, jos en ole juurikaan edes niille harvoille tutuille tän viikonlopun aikana jutellut. Ei vaan pystynyt.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

20.4.2014 HAU ja MURRRrrrr

HAU JA MURRRrrrr

Harmittaa vieläkin niin vietävästi, kuin löisin päätä seinään, enkä enää tiedä mikä avuksi. Koville ottaa, mutta yritän jotain ajatuksia saada ylös, jos se auttais nousemaan taas tästä suosta. Oltiin siis HAUn kisoissa Savikon radoilla. Viidentoista esteen radat oli aika helpot. Mutta sehän ei tarkoita, että ne olis meille helpot. Onko ne koskaan, vaikka ne olis millaset.

Ekalla radalla oli yksi hankala kohta, jossa keppien ja pituuden jälkeen piti saada kääntymään aika tiukkaan lähes 90 astetta. Voi elämä kyllä mä tätä kohtaa pähkäilin. Teenkö vastakäännöksen vai käynkö linjaamassa ja ottaisin vedolla. Valssin hylkäsin kokonaan, koska sellasessa kohtaa olisin melko varmasti myöhässä ja menis helposti sitten hypyn ohi. Vedon hylkäsin, kun olin jotenkin ihan varma, ettei käännä tarpeeksi ja Pyry näkee sieltä rinnakkaisen hypyn. Eli päädyin sitten vastakäännökseen. Ja herranen aika, se toimi, vähän liiankin tiukkaan, että meni mun ja hypyn välistä. Perskuta, kun ei voi tietää miten kääntyy tänään ja miten huomenna. Mutta ehkä tuohon yhteen ainokaiseen käännökseen saan tänään vaan olla tyytyväinen. Mutta siihen se rata sitten hajosi.

Hyppikselle en sitten osallistunutkaan. Toinen rata jäi sitten kakkosesteelle, puomille. Laitoin Pyryn hypyn taakse vähän vinottain, että joutuisi vähän tsemppaamaan eikä vaan latasisi suoraan ylösmenolle. Pah, saatiin ylösmenovirhe silti. Ja latasi sitten sellasen vauhdin, ettei Pyryllä ollut aikomustakaan pysähtyä alasmenolle. Mitä hemmettiä. Otin alastulon uusiks ja se oli sitten siinä. Mutta nyt on aika epätoivoiset fiilikset, kun en tiedä mitä voin tehdä noille kontakteille. Olen huomannut, ettei kolmosen ohjaajat pahemmin pysäytä kontakteille, mutta kai ovat kuitenkin joskus opettaneet niin. Mutta mä tarviin ja haluan sen pysäytyksen, eihän sen tarvii kauaa kestää.

Olin viime viikonloppuna kisoissa viimeksi ja kuitenkin tänään jännitin ekaa kisaa kuin en olisi vähään aikaan kisannut ollenkaan. Mikä siinäkin on, eikö nyt  pää vois jo tottua ajatukseen pikkuhiljaa. Tokalle radalle lähdössä olin jo rennonpi, mutta koira tekee mitä huvittaa. Ai että tekis mieli ravistella ennen käyttöönottoa, mutta en osaa sitäkään tehdä.  

tiistai 15. huhtikuuta 2014

15.4.2014 Fyssarilla

FYSSARILLA

Pyry kävi tänään fyssarilla. Halusin uudet jumppaohjeet, kun musta tuo takapää saisi olla jämäkämpi. Nepä ne, ne syvät lihakset. Eka katottiin liikkeet ulkona ja ne oli ihan suorat ja siistit.

Lattialla tönimisessä huojui, mutta sitten kun laitettiin ilmatyyny takajalkojen alle, teki niin hyvin töitä. Jätkä tarvii siis tehtävän, eikä se tasasella oikein tajuu, vaan on vähän laiska. 

Pyry nautti selvästi hieronnasta. Jotain pientä löytyi ja yksi vähän isompi jumi oikeasta takareidestä. Pisti hanttiin, kun yritettiin venyttää sinne tänne. Sai siihen myös laseria. Puolentoista viikon päästä katsotaan mikä sen reiden tilanne on jumppaohjeiden ja venytysten jälkeen. Toivottavasti se korjaantuu pian ja oli vaan ohimenevää sorttia.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

14.4.2014 Vikat Virkkalat

VIKAT VIRKKALAT

Taisi olla Hiiden Haukkujen viimoset treenit Virkkalassa. Kiitos treenikaverit ja kiitos koutsit. Seura on ollut tosi kivaa ja paikkakin, mulle vaan 10 minuutin päässä. Vaan jos Lägin hallille ens talveks, niin se 10 minuuttia sitten vaan toiseen suuntaan.

Laura toi oikein mielenkiintoisen radan, jossa oikeestaan kaks kohtaa, jossa joutui enempi pohtimaan ohjausvaihtoehtoja. Toinen niistä liiteli oikeinkin hienosti persjätöillä toisensa perään, vaikka putken suu oli vikalla ihan hollilla. Sen kohdan oikea hankaluus olikin sinne lähdössä, kun putki ohjasi sen verran ulos hypyltä, että oli ensin ohjattava se kunnolla ja sitten vasta monoa toisen eteen.

Toinen kohta olikin sitten taas putkesta. Ja taas oli ohjattava ensin kunnolla hypylle, ettei tule ohi. Sitten valssia ja jarrua ja vastakäännöksellä ristiin putkeen. Huoh. Siinä oli pieniä jarru- ja rytmitysongelmia. Kokeilin siihen valssikohtaan vielä persjättöä, eikä se ollut hullumpi lainkaan, pääsin ainakin paremmin liikkeelle.

Puomilta takaakierto hypylle sujui meiltä melkein paremmin, kun otin ulkokautta. Toinen vaihtoehto oli takaakierto valssilla, mutta siinä jäin vähän Pyryn eteen ja hyppylinjakin oli huonompi, työläämpi. Hypyt oli sellasessa kulmassa, että sieltä ulkokautta sain paremman, lähes suoran linjan toisen hypyn kautta kepeille. Jes viimeaikoina on tuotakin vaihtoehtoa tullut harrastettua, siis ulkokautta niisto-persjättöjä. Ajasta en tiedä, pitäis testata.

Kontaktit A:lla ja puomilla sujui jälleen kerran hyvin. Sain oikein kunnolla venyttelee, mutta pysyi vaikka edessä oli esim. putki. Ja tämä sama sitten pääsiäisenä kisoissa. Jookos Pyry.

13.4.2014 Pikku-Benji

PIKKU-BENJI

Jouduin kouluttelee arkitokoa samaan aikaan kun olis ollu omat tokotreenit, niin menin sitten sen jälkeen vanhan tokotreeniryhmän (alo-avo) treeneihin. Aihe oli sama, niin eihän tuo haitannu kuka koutsaa. Aihe oli siis luoksetulo ja meillä se tarkoittaa stopilla. Ihan ekaks otettiin kyllä paikkamakuu ja se meni ihan loistavasti (minä piilossa), vaikka naapureita käytiin välillä palkkaamassa. Oikein hyvää häiriötreeniä.

Luoksetulossa mietittiin mikä olis se paras treenitapa. Pyry kun ennakoi jo ekasta jos oli takapalkka. Ei hyvä. Joten päädyttiin tolpan kiertoon ja tarpeeks läheltä. Ja palkka saa lentää melkein jo ennen kuin sanon mitään. Eipä siinä sen kummempaa. Otin vielä itekseni seuraamista ja parit kaukot.

Käytiin sitten moikkaamassa Jaanan pikku-Benjiä (Astra Souk & Astra Jura). Kun se ei oo varsinaisesti postimyyntipentu, niin kutsun sitä mamuksi (maahanmuuttaja), ja ihan hyvällä. Se on kyllä niin sulonen, ihana lyhytkarvanen pitkäsääri. Benji kävi Pyryä vähän kiusaa ja pörisee ja Pyry pörisi takaisin, ihan sillee isällisesti, että "kuules nyt rääpäle..." Niitä oli niin ihana seurata, melkein, huom melkein tuli pentukuume. Mutta Pyryssä on mulle pentua vielä ihan tarpeeks ja vielä pitkäks aikaa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

12.4.2014 Jankkilan kontaktit

JANKKILAN KONTAKTIT

Tänään tunsin itseni tosi tyhmäksi. Tiesin, että Lohjalla ehkä on tänään epikset, mutta kun niistä ei mitään kuulunut, niin oli pakko laittaa ilmot menee. Ja jostain syystä ilmosin sitten Janakkalaan, vaikka Kirkkikselläkin olis ollu kisat. Ajoin sitten kolmisen tuntia tunnin sijasta treenaamaan kontakteja. Hirmu järkevää.

Muotkan radat, kun osallistuin vain agiradoille. Radat ihan jees, vaikka olihan siellä parit hankalat kohdat ykkösluokkalaisille, mm. puomi nurkkaa seinää kohti, josta olis pitäny saada sivuetäisyyttä selvitäkseen seuraavalle ja lyhyt 3 m:n putki suorana, jonka edestä piti mennä. Siinä tuli monta törmäystä ja läheltäpiti tilannetta. Mutta meille, jotka osasivat noihin varautua, ihan kivat radat. Mulle ja Pyrylle hankalat oli kontakteilla pysyminen ja putkesta kääntyminen tiukasti.

Tuloksena kaks hyllyä, eka pepusta ja toka ookoo. Ekalla päästiin viidennelle esteelle sille puomille, ja kun lähti mun liikkeeseen omin luvin, tehtiin se uudelleen ja ulos. 
Tokalla radalla pysyi puomilla, jee. Lyhyelle putkelle tein kaukaa jo vastakäännöksen pituuden jälkeen, mutta ei kääntyny ei, vaan flänkkäsi hypyn kielloksi. A:lle tein alastulolle persjätön, joka toimi hyvin. Niitä olen nyt harrastanut aina kun on mahdollista. Mutta sitten ihan lopussa lähti keinulta mun liikkeeseen taas, palautin. 

Kallista treenaamista, mutta tartten mä itsenikin vuoksi tuota kisatilannetta. Tosin kannattais ettii epiksiä. Mutta tulihan nähtyä Tuuliaa ja Lystiäkin pitkästä aikaa. Onnea heille vielä nollasta, ovat sen ansainneet.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

7.4.2014 Voihan vippaus

VOIHAN VIPPAUS

Tänään oli omatoimitreeni, onneksi Anulla oli tosi kiva rata. Ja meidän meno tuntui aikas kivalta. Okei paris kohtaa vähän tökkäs, toises vähän ja toises vähän enempi. Mutta kaiken kaikkiaan meni hyvin ja meillä oli kivaa. Ja voi että meillä on myös niin mukava ryhmä. Harmi vaan, että ens kerta taitaa olla tällä ryhmällä viimonen.

Alkuun olin jo ihan ihmeissäni, kun kolmen suoran hypyn jälkeen mun ei tarttenutkaan tehdä vastakäännöstä saadakseni Pyryn kääntymään viereiseen putkeen. Toisessa päässä putkea seuraava hyppy pitikin kiertää kokonaan, mutta eihän se nyt meille mikään ongelma oo, kun koira suorastaan lentää putkesta jo sinne toisen siivekkeen nurkille.

Sitten tuli tehtyä yks poispäinkäännös ja seuraavalle kun en ehtinyt hirveesti ohjailee, niin huutelin vaan "vasen". Toimi. Vastakäännöksellä hypylle ja siitä puomin alla olevaan putkeen. Ja sitten tuli se suurempi töksäys, hypyn kautta yritin vippauksella saada kääntymään. Yritin ja yritin, mutta nähtävästi en oikein osannut asiaa Pyrylle kertoa, varsinkaan vauhdissa. Ja lopulta taisi olla niin väsynyt, ettei pystynyt edes niin tiukkaan käännökseen, sellasesta Pyryn pyörremyrskyvauhdista. Mutta menihän se sit jotenkin, kun vähän korotin ääntä ja otin tiukemmin hanskaan. Yritin siinä kohtaa sylkkäriäkin, ja Pyry kyllä meinas vaan väkisin mennä läpi. Piti oikein vaatimalla vaatia käteen tuloa, kun näki miten Pyryn silmäkulma kuikuili hypylle. Kyllä, on estehakuinen. 

Toinen hämmästys oli, kun meni takaisin putken kautta puomin toiselle puolelle ja piti saada lyhyestä välistä hypyn tälle puolelle, niin se onnistui joka kerta. Hämmästys siksi, että olis olettanu Pyryn tulevan putkesta niin kovaa, ettei olis pystynyt oikein kääntymään välistä. Niin hienosti jarrutti, että sain vippauksen tässä kohtaa onnistumaan. Ainoo pikkuvika vaan, että meni herkästi sinne putkeen, kun piti mennä tällä kertaa puomille. Sai olla tosi tarkkana, että kääntyi tiukasti, kun luontaisesti kääntyi ehkä siihen kohtaan nähden vähän leveesti ja silloin putki osui silmiin ekaks ja olihan sinne putkeen jo menty kertaalleen.

Mutta olihan kivaa.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

6.4.2014 Sonjatreenit ATT:lla

SONJATREENIT ATT:LLA

Taas alkoi yksi Sonjan viiden kerran rypäs, tällä kertaa ATT:lla. Hauska rata, esteet lähestulkoon samoissa kohdissa kuin viimeksi Salossa, mutta nyt mentiin eri järjestyksessä. Kuten aina ennenkin, lähes joka kohdassa on muistettava tehdä monta asiaa. Ja kun vähän herpaantuu tai sadasosasekunniksi jäät jotain ihmettelemään, niin tilanne meni ohi. Ja näihin tai viimeistään väsymykseen radanteko sitten tyssäsi. Täytyykin muistaa ehdottaa, että saataisiin Pyryn kanssa mennä kahdessa osassa, kun tuo 10 minuuttia täysillä on meille maksimi, että treeni on vielä laadukasta.

Kontakteilta varasteli pari kertaa, ai ai ai ai. Mutta näihin vaan tiukka linja. Hyvin kuitenkin pysähtyy, että voin hyvin tehdä persjätön sinne alastulolle.

 "Ohhoh tulipas se kuin pommi" sanoi Sonja, kun Pyry tuli putkesta pituudelle ja olis pitäny taipua kepeille. Ja tämä kylläkin jos minäkin liikuin myös kepeille päin. Eli piti jäädä kauemmaksi "jarruttamaan" ja antaa Pyryn mennä ensin. Ja tähän olin suunnitellut vain lähettää kepeille, itse vasemmalla puolella ja lopussa sitten persjätöllä vaihtaa puolta. Mutta siihen sainkin pituuden ja keppien väliin tehdä persjätön, niin sitten ei enää tarvinnut puolta vaihtaa. Tässä kohtaa oli pieni epäusko omiin kykyihini, vaan hyvin siihen kerkes. 

Ei meillä oikeestaan mitään hirmu ongelmakohtia ollut, vaikka olihan radalla ansoja monessa kohtaa. Niihin me ei langettu. Oikein hyvä mieli jäi ja oltais mieluusti haluttu tehdä se rata pienen tauon jälkeen uudelleen. Ai että tykkään kyllä kirmailla aksaa Pyryn kanssa. 

ILTASELLA VIELÄ TOKOA

Kolmen liikkeen kisanomainen treeni, joiksi valitsin ehkä tyhmästi sellaisia ei-niin-varmoja liikkeitä. Ja hiukka häiritsi Pyryä, kun tuijotti A:ta ja tokohyppyä, että täältä kentältä puuttuu selkeesti jotain. Missä loput esteet. 

Ekaks otin AVO-luokan hypyn, just siks ettei olla sitä treenattu. Ja sen kyllä huomasi. Ja ehkei virekään ollut parhaimmillaan. Ekalla hyppäsi sivuun katsomaan tötsää. Sitten ei tajunnut heti istua. Ja haukkui mulle vähän väliä, ennenkuin hermostuin ja käskin lopettaa moisen tyhmän jutun. 

Tokaks otin liikkeestä maahan. Taas seuraamisen alkaessa oli vähän out, että piti vähän murahdella, mutta ei ennakoinut liikkeenohjaajan käsky-sanoista ja hienosti teki muuten.

Kolmanneks otin kaukot. Ja voi itku miten vaikee se eka istumaannousu on. Pyry näytti siltä, kun ei olis kuullu eikä nähny mitään, ihan tyynenä vaan makoili. Sitten kun sen ekan saa sujumaan, niin sujuu loputkin. 

Ei voi kehua oikein mitään näistä. Virittely oli tehty huonosti ja palkka on kuitenkin se juttu, jos ei sitä ole, niin Pyrystä huomaa sen. Nimittäin tein namit kädessä sitten vielä kaukot, ja avot olihan vauhtia kuin kumipallolla. Niin siistii, mutta sen aikaansaaminen ilman palkkaa....jep, treeniä, treeniä, treeniä, siitähän tässäkin kisanomaisessa oli kyse.

Lopuks otettiin vielä paikkamakuu. Ja Pyry oli niin hienosti, sillä aikaa kun minä olin piilossa. Oli kuulemma vaan kerran nuuhkassu maata eikä muuta. Itekseni otin vielä noutoakin. Kävin viemässä kapulan ja jätin sen pystyasentoon. Saisin olla kyllä sairaan taitava heittäjä, että tuohon asentoon jäisi. Mutta sen noudon Pyry tekee niin hienosti, vauhdilla mutta ei ryysäämällä ja hutiloimalla. Näillä nyt mennään ja kokeillaan välillä kisanomaista.