sunnuntai 28. helmikuuta 2016

2016-02-27 Tupla tai kuitti

TUPLA TAI KUITTI


Sovittiin Pyryn kanssa, että nyt tehdään nolliakin välillä, kun on ollut pitkä tauko, ettei taas niitä kuitteja.


ATTllä siis kisaamassa Luomalan radoilla. Ei mitään vaikeita mun mielestä, mutta silti tosi vähän nollia makseilla. Paljon niistoja ja hieman hankalia keppikulmia. Hyvin alkoi, minä taas jännitin, eikä sitä auttanut yhtään, että lähdin ihan viimeisten joukossa. Ja miten voin näyttää videolla niin rauhalliselta, suorastaan laiskan löysältä. Ehkä mulla vaan sydän juoksee hurjaa vauhtia, ei jalat. Tähän on pakko keskittyä jatkossa, ei ole enää varaa antaa yhtään sadasosaa.


Eka rata tuntui surkeelta, mutta ei näyttänytkään videolla niin pahalta. Kolmas este aiheutti päänvaivaa, ottaako pakkovalssilla + flipillä vai twistillä. Valitsin sitten pakkovalssin, jossa olin vähän myöhässä, kun Pyry ehtikin ohi. Toinen virhe tuli kepeillä. Kyllä! Ehkä itsekin oletan liikaa, että Pyry menee mistä vaan. Ja meneehän se, jos olisin pysynyt taka-alalla, mutta mun liike vei sen väärään väliin.


Tokalla radalla monta niistoa, joista tykkäänkin. Jonkun verran tuli vähän liian isoa kaarrosta ja kontaktit, ai ai ai, voi sanoa, että kaikilta lähtee liian liukkaasti ilman lupaa. Hankala kohta A:n ali putkesta lyhyellä etäisyydellä heti kepeille, mutta Pyry handlas, kun vaan ajoissa huutelin "kepit kepit". Mutta hei, nolla, ja toiseksi, jee jee jee, vihdoinkin!


Kolmas rata sitä samaa Luomalan käsialaa, hyppis. Loppupuolella ikävä kepeille vienti. Moni meni maalihypyn samalla. Päätin vaan hiukka vekata ja samalla sain leijeröityä yhden hypyn. Eipä siinä muuta hirveen hankalaa kuin tietysti  hyppyjä ja kepitkin hieman ansana aina linjalla. Ja ihmeiden aika ei ole ohitse, tehtiin taas nolla ja tultiin neljänsiksi. Oomaigaad me tehtiin se, tupla!! Ei oikein vieläkään tajua.


Nyt kun kerkee taas paremmin kisaamaan ja ehkä treenaamaankin, niin jos se pahin jännityskin häviäis. Mutta treenattavaa riittää. Numero uno, kontaktit kisoissa. Toinen on keskittyminen tekemiseen. Ja kolmas juokseminen. Neljäs oikean ohjauksen valinta. Ja ja ja...


Mutta happy happy, me tehtiin se, Pyry hienosti kuulolla. Meno tuntuu suht kivalta Minkäs sille voi, jos ohjeet tulee aavistuksen liian myöhässä ja ehkä vähän epäselvästi. Pitäis taas muistaa, että sitten kun tuntuu, että liian aikaisin, niin sitten on todennäköisesti ajoitus kohillaan.


Rupesin sitten yön tunteina laskee kisakirjasta niitä nollia ja olihan siellä 7 ja yks tupla ja eri tuomareilta, mutta yks hypärinolla liikaa. Eli nyt tarvitaan vielä yks aginolla. Luulis sen olevan helpompaa kuin tuplan hankkiminen. Ens sunnuntaina taas Lietoon kirmailee.



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

2016-02-14 Männäviikko

MÄNNÄVIIKKO


Kerran viikossa kirjoittaminen tänne ei oikein riitä, kun ei sitten muista puoliakaan. Mutta yritetääs taas.


Edellisenä viikonloppuna käytiin Saijan kanssa "korkkaamassa" JAUn uusi halli Sipoossa. Eipä siinä juurikaan moittimista, kuin se, että parkkipaikat ei tahtoneet riittää ja toinen, sinne suuntaan tuntui matka niiiiin pitkältä.
Me ei kyllä Pyryn kanssa oltu ihan kartalla. Aina tuli jotain. Yhdeltä radalta melkein päästiin nollalla maaliin, mutta "melkein"tä ei lasketa. Tuntuu, että kyllä se taito ja onnistuminen siellä jossain on, mutta... kisänälkä on kyllä kova.


No ei muuta ku treenaamaan, sekin on kivaa. Tiistaina Saijan treenit. Pari kohtaa vaati taas pientä hiomista. Onneksi on koutsi, joka tietää mikä ohjaus meillä toimii parhaiten, kun ei itse oikein tiedä.
Putkesta 90 asteen kääntyminen hypyille ja ajattelin vaan ottaa mukaan ja vippauksella pyöräyttää hypyllä. Mutta kyllä ihan paras oli flipillä tai jopa valssilla vaihtaa puolta ja ohjata sitten sylivekillä.
Toinen kohta oli aika loppupuolella, whisky toimi ihan takuuvarmasti ja seuraavalle hypylle kääntyi ihan ilmasin. Sitten tuli aina samassa kohtaa pienenpienenpieni radan unohdus. Mutta muisti palasi aina viime hetkellä ja ehdin ohjata taasen whiskyllä eteenpäin ja Pyry meni ihan superisti hypyn kautta puomille ja minä sain leijeröidä pari estettä.


Torstaina HiHan treeneissä oli myöskin kiva rata. Oli jonkun verran erotteluja ja yksi kolmen esteen välistävetokohta, joista se kolmas oli tosi lähellä ja hassussa kulmassa. Mutta Pyry selvitti ne kaikki joka kerta. Yritin vielä lopussa keksiä olisiko siihen kohtaan jotain muuta ratkaisua, mutta no-ou.
Alussa kokeilin niistoa ja sitten jaakotusta, joista jaakotus sopi meille paremmin. Pyry kääntyi silloin tiukasti. Ja taas sain leijeröidä ties kuinka monta estettä, kun Pyry kiipes puomille.
Kun rata sujui niin hyvin, niin tein sitten kokeiluja. Halusin nähdä mitä tapahtuu, kun seison puomin puolessa välissä ja kutsun "tule, kiipee, kiipee" ilman käsiä. Sehän toimi. Mutta silti en ihan luota erotteluihin tuolla tavalla, kun tuntuu, että saattaa olla katse tai joku muu pikkujuttu, ettei sitten ehkä onnistukaan. Kisoissa jäisin Pyryn taakse ja antaisin Pyryn itse hoitaa homman.
No kokeilin sitten vielä kepeillä paria juttua. Kun olin Pyryn kanssa yhtäaikaa kepeillä, Pyry ei menekään keppejä, vaan tulee mun mukaan ja möykkää. Sama juttu jos odotin about neljännessä välissä ja kutsuin kepeille. Nou can do. Mutta jos olen puolikin metriä vaan jäljessä, niin onnistuu. Pyry kun menee kepeille vaikka mistä, mutta tuo yhtäaikaisuus on meidän heikkous. Mutta se täytyy vaan muistaa, koska kepeillä kerkeen kuitenkin vaikka mihin. Voishan sitä treenata, mutta enpä tiedä viittiikö.


Tän viikon treenit tuntui kyllä niin hyvältä Pyryn kanssa. Se vaan on <3