torstai 30. tammikuuta 2014

30.1.2014 Kontakteja sporttiksella

KONTAKTEJA SPORTTIKSELLA

Saija oli mökillä, niin päästiin Mian kanssa tuurailemaan. Tehtiin aika lyhyet treenit. Kukaan ei tehnyt mitään rataa, vaan pientä pätkää, lähinnä kontakteja ja keppejä.

Yritin sitä eilisen kaltaista keppitreeniä tehdä, mutta nähtävästi ei ehkä ollut, kun kaikki onnistui. Pystyin menemään suoraan poikki linjan ja Pyry meni kepit kiltisti ihan loppuun asti. Ni missä meillä oli se onkelma? 

Kaikkia kontakteja treenasin, koska ne on meille elintärkeet. Viikonloppuna on kisat. Otin putki+puomi+hyppy+puomi+putki+puomi vauhtipätkiä, eikä kertaakaan varastanut kontaktilta. Jäi kyllä treenaamatta se, että itse jäisin taakse. No ens kerralla sitten. 

29.1.2014 Pupu pöksyssä

PUPU PÖKSYSSÄ

Ei voi mitään, pupu meni tänään pöksyyn, kun oltiin Sonjan treeneissä Salossa. En siis pelkää, että Pyry tulis päin, vaan mua pelottaa se kova vauhti. Se tuntuu jotenkin niin hurjalta, kun Pyry lähestyy kuin ohjus. Meikä laittaa kädet alas kylkiin kiinni ja yrittää olla "hoikkana" ja väistää, kun pitäis vaan ohjata ja mennä jo. 

Alun 10 estettä meni ihan hyvin. Jokatoinen mutkaputki ja jokatoinen hyppy. Suunnittelin tekeväni vaan takaaleikkauksilla, vaan päädyin sitten kuitenkin valsseihin, jotka tuntu loppujen lopuksi ihan hyviltä. No olihan siellä ihan linjaustakin, jossa ei nyt saanutkaan katsoa koiraa vaan seuraavaa estettä ja siis putken ekaa suuta. Jos katsoin Pyryä, se ampasi ulommaiseen. Vetoihinhan Pyry on jonkun verran jo tottunut.

Pituuden jälkeen oli keinu, jonne ei saanut mennä, vaan piti mennä kepeille. Tätä me ei osattu. Pyryn kanssa piti pituudelle tehdä vastakäännös, että sai kääntymään. No sitten linja kepeille oli taas suoraan poikittain. Ja Pyry, joka osaa hakea kepeille vaikka puolesta kentästä, ja voin jopa kiertää takaa, vaan eipä osannutkaan tätä. Kokeiltiin muutama kerta. Saattoi mennä jopa oikein sisään, mutta ei osannut jatkaa keppejä. Tämän saimme siis kotiläksyksi.

Toinen meille (iso koira, pitkä askel, menee miljoonaa) vaikea kohta oli putkesta parin hypyn kautta välistäveto. Siihen kohtaan en keksinyt mitään järkevää ratkaisua, ja Sonja ehdottikin kiertää viimeinen hyppy pidemmän kautta. Tämä oli se kohta, missä rupes pelottamaan (hyvällä tavalla). En vaan osannut/uskaltanut liikkua. Pari ohjausvaihtoehtoa oli. Eka päällejuoksu plus persjättö ja toka toiselta puolelta valssilla. Mutta kun vauhti on hirmuinen, niin ...
Sonja kysyi saisiko mennä Pyryllä. Tottakai, kiva oli nähdä miten Sonjan kanssa liikkuu. No hyvinhän se tietysti, kun ohjaaja tietää mitä se tekee. Vaikka taisi Sonjakin huomata Pyryn "heikot kohdat" esim. Pyry ei oikein kestänyt persjättöä ainakaan siihen kohtaan, vaan tuli ohi. Mutta saihan tuta millaisen pitkäloikkasen vauhtihirmun kanssa meneminen on monestakin pikkujutusta usein kiinni. Tällä kertaa Pyry kyllä taisi olla jo sen verran väsynyt, että pudotteli rimoja. Mutta Sonja totesi, että kyllä sinne kerkee. Ja näköjään jopa maastokengillä. Jep jep. Ei kerrota kellekään, mutta Pyry on kuulemma aika ihku. En käy kiistämään. Pyry on mun ihana, supertaitava, työintoinen, pehmo, muru.

Hyvä treeni, pari kunnon kotiläksykohtaa. Noita keppejäkin on treenattu vaikka miten päin, muttei niin, että mun liike on poikittain. Ja sitten tuollaiset pitkältä matkalta kovaa tulemiset, pelko pois ja liikkeelle! Hyvä treeni, parempi mieli!

maanantai 27. tammikuuta 2014

27.1.2014 Takaakiertoja ja päällejuoksuja

TAKAAKIERTOJA JA PÄÄLLEJUOKSUJA

Tänään oli Saijan treenit ilman Saijaa. Saatiin Saijalta jo päivällä rata, mutta hälle tulikin komennus töihin. Kolmistaan (minä, Anu ja Tiina) pähkäiltiin ohjausvaihtoehtoja. Saatiin muutamat koordinaatitkin radan lisäksi. Ja olihan siinä testaamista. Huh.

Alun lähetys, päällejuoksu ja sylivekki (ja toisel kertaa niisto) tais sujua multa ehkä parhaiten. Kokeiltiin myös whiskyä ja eikä tuplasylkkärikään (kait se oli sellanen) hullumpi ollu.

Mutta sitten putkesta etiäppäin oli säätämistä. Putkijarru unohtui ja Pyry tuli putkesta kuin ohjus, sitten sain jarruttaa ihan tosissaan, jotta pystyi tulemaan pakkovalssiin. Se puoli sujui meiltä paremmin. Toisella puolella jäin melkein Pyryn tielle, jos teki taas päällejuoksun+persjätön tms, koska takaakiertoon lähetys viivästytti mun liikettä. Sitten kokeilin myös samalta puolelta että päästin Pyryn vaan hyppäämään mun editse ja siitä sitten vaan vasen-käskyllä. Eikä muuten kertaakaan mennyt sille esteelle numero 13, vaikka tein minkä kuvion.

Kepeillekin meni hyvin, melkein Pyry itse linjasi. Eikä mennyt siihen vieressä olevaan putkeenkaan kertaakaan. Niin makeeta. 

Mutta sitten alkoi meidän leveämmät kaarteet, kun joka kohdassa pitäis jarruttaa ja vauhti on aina satasessa. Ja Pyry tais olla jo aika poikki, kun rimat rupes putoilee, varsinkin vinohypyissä. Ja en tiedä oliko poikki vai teinkö vaan liian voimakkaan jarrun, kun Pyry pysähtyi????? tokavikalle kepille, siis jäi siihen vaan seisomaan. What? Mutta jatkettiin siitä ja vauhtia oli taas yllinkyllin. 

Kun jäin radan sisäpuolelle, niin Pyry joutui itse vähän enemmän säätämään puomille menoa. Kun meni radan ulkoreunalle takaaleikkaamaan, niin Pyrylle tuli ihan suora linja ja silloin ylösmenokontaktit tais paukkuu.

Hauskaa oli kokeilla kaikkia vaihtoehtoja. Siinä tulee kyllä ahnehdittua liikaa ja koira väsyy. Pyrykään kun ei osaa tehdä muuten kuin täysillä. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

26.1.2014 Tokokoe

TOKOKOE

Maanantaina oli kyllä aksatreenitkin, mutta aksailin vaan vähän ja yritin tokoilla viereisellä kentällä. En halunnut tästä treenistä kirjottaa, koska en halunnut ruveta hermoilemaan. Pyry kun maanantaina ei hypyssä osannut istua lainkaan. Luoksetulon stopit nyt valuuuu. Ja mitähän muuta vielä. Tuntui ettei me osataan yhtään mitään. Epävarmuus kuitenkin meinasi iskeä ja halusin vaan ottaa kokeen rennosti, kävi miten kävi. Tällä treenimäärällä ja pelkällä keittiötokolla ei tulos nyt voi olla ihan priimaa. 

Riikka Pulliainen on tosi mukava tuomari, mutta huomasin kyllä eron ALO-luokkaan, että pisteitä ei ihan ilmasin tule enää tässä luokassa, eikä ole tarviskaan. 

Paikkamakuu 8
Syksyllä olen ollut muutaman kerran treeneissä piilossa kahta minuuttia. Niin kyllä jännitti heti eka liike, kun mentiin oikein toiseen huoneeseen ovi kiinni. Mutta luotin Pyryyn että pysyy. Kait nyt kolme kun kaksikin minuuttia. Pari kertaa oli nuuhkaissut maata, mutta ei muuta. Ja epävarmuus ja palkattomuus taas nosti päätään, kun Pyry ei oikein keskittynyt minuun ja en saanut sitten ekalla käskyllä perusasentoon. Siitä kahden pisteen menetys. Ja nämä pisteet kenties (tai jotku muut, mutta tän verran kuitenkin) vei meiltä ykköstuloksen. Pöh.

Seuraaminen 8,5
Hassua, treenatessa kotona (palkan kanssa) kulkee aika kiinni minussa ja tuolla sitten väljempänä, mutta paikkansa piti koko ajan. Käännökset olis voinu olla terävämmät mun mielestä. Ennen kisaa kysyin kavereilta saako sanoa pysähdyksen jälkeen "seuraa" ja kuulemma saa. Mutta sitten mulle kuitenkin iski joku ihme paniikki, enkä uskaltanut sanoa mitään. Silläkin olisin saanut innostettua Pyryä.

Maahan seuruusta 7,5
Yritin videolta katsoa mikä vika tässä oli, kun samantien putosi käskystä  maahan, enkä minä uskaltanut edes vilkaista menikö. Mutta saattoi olla, että jouduin taas antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon, että ehkä siitä sitten. Tääkin on kotona meidän varmimpia liikkeitä. Mutta tokossa ei ole mitään niin varmaa kuin epävarma.

Luoksetulo 6,5
Tän nyt tiesin, että valuu, muttei kuitenkaan kolmea koiran mittaa. Mutta yllätys tuli siinä, kun en oo halleissa reenannut tätä, niin vauhtia tulikin yllättävän paljon. Pysähtyi sentään vaikka vähän pidemmälle, eikä mennyt ihan läpijuoksuksi. 

Seisominen seuruusta 9,5
Tää tuntui munkin mielestä menevän hyvin. Jotain pientä vissiin kun puol pinnaa kuitenkin lähti. 

Nouto 8
Noutaa noutaa, mutta ei tarttis ryysää. Siitä kaks pinnaa pois. Tarttee yrittää sitä luopumisharjoitusta, että luopuis heti alkuunsa sen kapulan kyttäämisestä. Josko sillä sais rauhoitettua vähän edes. 

Kaukot 5
Tässä ohjaaja kämmäs heti alkuunsa. Jätin eka istumaan ja ymmärsin sitten että maahanhan se olis pitäny laittaa. Ja ei Pyry ekalla mennyt istumaankaan. Sen ekan ku saa, niin saa rytmin päälle. Mutta se eka istumaannousu on vaikein.

Estehyppy 10
Maanantain jälkeen tää oli vähän arvoitus, että kääk mitä tästäkin tulee. Yritin siellä hallilla jämäkästi "istu" ja koira vaan seistä möllöttää "tä?". Vasta myöhemmin tajusin vaihtaa siihen kaukojen istukäskyn "back". Ja palasina siis ehdin vain treenata, en koko liikettä. Niinpä tämä oli ihana iloinen "yllätys" että nappiin meni. Käsky pelitti tosi hyvin.

Kokonaisvaikutus 9
Lopuksi sanoi minulle, että koira kyllä osaa, mutta ohjaaja oli paikoin hukassa. Tosi on, vaikka ohjaaja illalla luki vielä säännöt läpi. Mutta kun on ihan aloittelija (tälläkertaa AVO-liikkeissä) ja siihen lisätään jännitys ja hermoilu, niin soppa on valmis. Yhteistulos 154,5p ja kakkostulos.

Mutta ihan hyvä mieli jäi, vaikka niin lähelle ykköstä päästiin. Mutta tehdään kuten ALO-luokassa, että eka kisa harjotellaan ja sitten tehdään ykkösiä. Onhan meillä toki treenattavaa paljonkin. Mutta pääasiat, edelleen, ovat aika samat kuin aiemminkin eli pitää saada varmuutta ja iloisuutta ja palkattomuutta. Niin eiköhän niillä mennä pitkälle. Kyllä taas pieni tokokipinä iski. Voisin jopa mennä tokokisaankin vaikka heti uudelleen. Eli ei jäänyt ainakaan traumoja. Ja Pyry on ihan pro, ohjaaja ei.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

19.1.2014 Karstusen radoilla

KARSTUSEN RADOILLA KISAAMASSA

Tänään oli sitten Janakkalan vuoro, jossa Karstunen oli harjoittelijatuomari Minna Räsäsen johdolla. Vähän sama linja kuin eilen Herralalla jatkui tänään Karstusella, ei mitään ihan helppoja ratoja. Ekalla radalla tuloksen sai vain neljä! Ja jos oli juoksukontaktit, niin onnee vaan. Ennen oli ehkä yksi ansakohta ykkösissä, mutta nyt niitä on 3-5 eli lähes joka mutkassa. Ei oo helppoo enää ykkösissäkään. Pitäis omata lähes kolmosluokan taidot, että pääsee ykkösluokan radoista läpi. Todellakin riippuu koirasta, mutta Pyryn kanssa ainakin. Samoin mulle ei tahdo viis minuuttia riittää rataantutustumiseen, kun on niin monta kohtaa jota pitää pähkäillä. Mutta ehkä sitä oppii kokemuksen myötä. Nyt pitää vaan kisata enempi.

Ekan radan alussa heti toka este syötti puomille (minne ei siis pitänyt mennä). Sen kohdan "hoitelin" niistolla. 
Seuraava ansa, A:lta näkyi suoraan putkeen, mutta piti mennä vieressä oleva hyppy ensin. Siinä päätin juosta sen verran ohi A:n ja Pyryhän jäi kiltisti A:lle. Ei tarttenu ees putkikäskyä, kun näytin vaan hypylle, niin sinne jatkoi miljoonaa. 
Sitten puomilta oli hyppy kolmasosaverran takaisinpäin, pituus, hyppy ja taas se putken suu oli nenän edessä (eikä vieläkään sinne saanut suorilta mennä). Kun jos sai putken ohi, niin piti vielä varoa viereistä hyppyä. No tähän kohtaan meillä kosahti. Jouduin puomilla viemään sen verran pitkälle alastulolle ja sen pysähdyksen jälkeen Pyry ei kauaa odottele, sitten mentiin. Taisin ohittaa vasta pituuden, kun Pyry paukkas jo putkeen. Kuulin kuinka yleisö naurahti. Kyllä muakin nauratti. Tää oli vähän kuin eilisen uusinta. Kai se oli koomisen näköistä, kun ohjus lentää putkeen.
Eli oikeestaan vaan toi yks kohta, muuten ihan hyvä rata.

Toka rata oli helpompi, mutta oli sielläkin tekemistä. Tällä radalla sai vauhtia vielä enempi. Ja kyllä me kovaa mentiinkin. Ja se vauhtikin on vähän pelottavaa tietyissä kohdissa, esim. kepeille menossa. Yhden putkijarrun tapasen tein, että sain kääntymään renkaalle. Samoin yritin suhahtaa ennen kepeille menoa. Ja kontaktit on meille tosi tärkeet, että Pyry pysyy niillä. Hyvin pysyi keinullakin ja sitten sössin seuraavan hypyn. Rupesin tekee valssia jotenkin liian aikasin tai oikeemmin unohdin ehkä näyttää kädellä hyppyä ja Pyry tulikin hypyn ohi. Shit. 
Se olikin meidän tän radan ainoo moka. Aika -17,38 (vaikka pysäytin kontakteilla) ja viides sija, heti nollien jälkeen. Seurakaverilla, Vilja ja Svea, kosahti samaan kohtaan, rima putosi, ja he olivat kuudes. Tällä kertaa saatiin maaliin tultua oikein kunnon taputukset ja Vilja sanoi, että saatiin yleisön joukosta myös kehuja. Kyllä lämmittää ja taas jaksaa.


lauantai 18. tammikuuta 2014

18.1.2014 Herralan radoilla

HERRALAN RADOILLA

Oltiin Vuokkosilla kisaamassa aksaradat. Herralan radoista eka oli sellanen normi-ykkösluokan rata. Mutta oli siinäkin ansansa. Siitä olis kyllä nolla pitäny ottaa. Toka rata olikin sitten ihan eritasoinen. Jäin vielä kattomaan Salosen kakkosluokan rataa ja se oli kyllä paljon helpompi kuin meidän ykkösluokan rata. Mutta sama kaikilla, elämä on. Ja oikeesti mä tykkäänkin hankalista, niissä joutuu tsemppaamaan ja pohtimaan ihan tosissaan. Sillä radalla oli muutama todellinen ansa. Ja väittäisin, ettei sillä radalla enää pelkkä esteosaaminen riittänyt. 

Kun A:n edessä mutkaputki tyrkkynä, vieressä hyppy vähän vinottain (jonne siis piti mennä), ja sen edessä taas mutkaputki, jonka kauimmaiseen päähän piti mennä (eikä se pää ollu ees tyrkyllä sillee edessä.) Niin kyllä siinä ajattelin, että tuosta kun selviän. Mutta mä selvisin ja vielä vedolla, kun se oli ainoa vaihtoehto. 
Seuraava ansa oli taas mutkaputkesta kaks hyppyä ja edessä taas mutkaputki 
(radalla oli 5 mutkaputkea), jonne ei siis menty vasta kun yhden vieressä olevan hypyn kautta. No ei menny Pyry putkeen, mutta hyppäsi takaisinkin päin sen hypyn ja siinähän se hylly. 

Ekalla radalla meni ihan jees. Vasta loppupuolella piti A:n jälkeen hypyllä kääntää takaisinpäin ja aattelin vaan pysähtyä ja sanoo "vasen". Olis ehkä kuitenkin pitäny tehdä joku valssi tai joku. Nähtävästi olin myöhässä stopissa, kun Pyry hyppäs sen hypyn ja jatkoi matkaa vielä kaukana olevaan putkeen. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa, se oli vaan niin koomista. Tuli siellä yks rimakin, putken jälkeisellä hypyllä. Sekin oli vähän haastava kohta, monta koiraa tuli hypyn ohi, jos et jäänyt sitä ohjaamaan, kun rata jatkui 90 astetta siitä toiselle hypylle ja taas putkeen. 

Paikoitellen meni oikein hyvin = tuntui ihan agilityltä. Mitä, alanko mä lipsua ja tyydyn vähempään!!! Jäi vaan yllättäen ihan hyvä mieli meidän tekemisestä, vaikkei tuloksilla juhlittukaan. 

torstai 16. tammikuuta 2014

15.1.2014 Salooos

SALOOOS

Sonjan treenit taas alkoi ja tällä kertaa Salossa. Oikein kiva rata, jossa tekemistä riitti, muutamassa kohdassa enempikin. Salon hallilla pitkä kapeahko kenttä. Pohja oli erikoinen, kumimatto. Pitoa oli, jollei jopa liikaa. Se oli kiva, että siellä oli häkkejä joihin sai koiransa laittaa, kun ulkona oli kuitenkin jotain 15 astetta pakkasta, eikä autoonkaan olis halunnu jättää.

Jo vuosia sitten opin Pasilta Laitilasta, että aina ei tartte eikä kannata jättää koiraa lähtöön siten, että se on suoraan seuraaville esteille. Ja niin tässäkin kannatti jättää vähän vinoon. Sonja kyllä selitti miksi. Jos olis jättäny suoraan, olis meidän pojat (Pyry ja Lasse) latasseet sellaset loikat, että olis mahdotonta saada kääntyy noin 90 astetta ja saada kolmannelle ensin takaakiertoon ja sitten välistävetoon. Vaan kun jätti vinoon pojat hyppäs kakkosen tiettyyn pisteeseen ja siitä oli helppo saada valssilla kääntymään sinne takaakiertoon. Ja mähän suunnittelin siihen alunperin niistontapasta pienellä jarrulla. Ei tullu edes mieleen valssi. Kyllä me sitä jokunen kerta otettiin uusiks. Voi että sitä ajotusta. Kun mä ajattelen tekeväni sen liian aikasin, niin silloin se on just hyvä. Tuohon pitää pyrkiä, mut vielä en osaa.

Välistävetokin meni valssin jälkeen paremmin ja vielä vastakäännöksellä kepeille. Huh, joka kohdassa jotain melkein. Siihenkin (kepeille meno) alunperin suunnittelin valssia, vaikka totesin jo siinä, että tuskin kerkeen. No en kerennykään, ja kepit menin sitten "väärältä puolelta", jolloin lopussa kun antoi Pyryn vaan mennä edelle (takaaleikkaus) niin matka jatkui oikein hyvin.

A:lle mentiin pari kertaa ja sekä suunnittelin että tein molempia ennen vastakäännöksen, jotka onnistui varsin hyvin. Toinen kerta A:lta lähdettiinkin takaakiertoon ja hyppyjen kautta taas takaakiertoon. Siinä oli meillä tekemistä, kun usein multa jäi yks askel tekemättä, kun en niinku ehtiny, vaikka oisinki ehtiny, mutta tais kunto loppuu kun mentiin monta kertaa. Se oli muuten vähän hankalaa, kun kontaktilta vapautuskäsky on "tule" ja samaan hengenvetoon piti sanoo "kierrä" kun väli oli lyhyt. Kielihän siinä menee solmuun, jollei jalatkin.

Vielä lopussa putkesta piti tehdä päällejuoksu, joka jotenkin hirvitti, vaikken alle pelännytkään joutuvani, mutta kyllä jotenkin väistin.

Mutta kuka näitä "tarkkoja" selostuksia jaksaa lukea. Mieleenpainuvat kohdat plus opetukset: 
Ei saa luovuttaa! Älä luovuta, vaikka näyttääkin että hirmu kaarros tulee! Tää on mulle edelleen tosi vaikeaa hyväksyä.
Älä "pelkää"/väistä!
Kontakteilta lähtee liikkeeseen, kun unohdan itsekin "tule"-käskyn. Voisiko pelkkä seuraavan esteen sanominen riittää?
Käskyt/ohjaukset ajoissa! 
Voisiko noihin valsseihin ihastua? Oon jotenkin jättänyt niiden tekemisen vähemmälle.

Ensin jäi vähän kaivelemaan ja olisin halunnut mennä uudestaan, kun nyt tuli ensin harjoiteltua. Mutta ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin. Paikka paikoin meno tuntui aika hyvältä. 


  

tiistai 14. tammikuuta 2014

13.1.2014 Pyryrata

PYRYRATA

Liekö pyryrata, kun tuntui radalla olevan niin liukasta. Pyry veti heti ekat kaks harkkahyppyä nenilleen. Eikä juurikaan tajunnut silti hidastaa vauhtia. Se on täysillä tai ei ollenkaan, sano Pyry. Saattoi tuo olla pakkasen tuomaakin tassuissa, kun tassut "sulaa" sisällä. 

Heli laittoi ihan kivan radan, jossa oli vähän kaikkee, ja jossa mulla oli lähinnä hauskaa. Johtui siitä, kun Pyry kiiti eteenpäin, minä yritin ohjata ja pysyä perässä ja välillä sain jopa ootella herraa. Välillä kun jäin varmistelemaan, niin jo tuli kiire seuraavalle. Ja mikä siinä niin hauskaa oli. Se vaan oli, ehkä se olikin surkuhupaisaa.

Yhdessä kohtaa, johon itse ensin päätin tehdä saksalaisen, olikin kivaa pitkästä aikaa kokeilla sylkkäriä. Molemmat ok, saksalaisessa joutuu liikkumaan enempi ja yrittää keretä alta pois, kun taas sylkkärissä sai melkeinpä odotella kun kaarros on isompi.

Hypyltä keinulle kääntyminen tiukkaan vaati aika kovan jarrun ja tein vielä vastakäännöksen. Hyvin se meni, kun vaan keskittyi kunnolla asiaan ja sai Pyryn kuulolle. Herkästi kyllä menee läpi käsien. Vielä pitää käteentuloa treenata. 

Kontakteista keinu on ihan loistava. Pysähtyy joka kerta, eikä varastanut. Mutta A (tai samaan menis myös puomi) ... lähtee. En ole osannut olla tarpeeks mustavalkoinen, nyt pitää tsempata sekin homma, muuten ei tule mitään. 

Yritin vielä toisella puolella hetken tokoilla, mutta ei ehkä parasta mahdollista väsyneenä. Hypyn(kin) kanssa saattaa tulla ongelmia. Hyppää niin lähelle ja reunaan usein, että sieltä on mahdotonta hypätä takaisinpäin. Yritin sitten lätkällä kauemmaksi. Mutta heti kun sitä ei siellä ollut, niin vanha tapa jatkui. 
Voi voi, saas nähdä mitä meidän tokokisasta tulee. 

Eilen illalla tokoilin kotipihalla. Ja olin tosi tyytyväinen Pyryn suoritukseen. Tietenkin häiriöt puuttui ja liikkeenohjaaja ja palkkaa sai taas. Seuraaminen oli mun mielestä erinomaista. Samoin liikkeestä pysähtymiset. Luoksetulon stoppi nyt on mitä on. Stoppaa vasta parin askeleen jälkeen kun "seis"käsky on tullut. Ja noutoa myös treenattiin, kun halusin Pyryn kiertävän kapulan taa, ettei ryysisi ihan hirveesti. Mutta enpä tiedä, en jaksa ottaa noista mitään hirveetä ressiä, menee miten menee, sitten treenataan lisää.

  

maanantai 6. tammikuuta 2014

6.1.2014 Loppiaisen tuplatreenit

LOPPIAISEN TUPLATREENIT

What a feeling! Enhän mä tiedä miltä se näytti, mutta nää ekat treenit tuntui menevän aikas kivasti. Kiitti Saija taas järkkäämisestä. Paikalla oli Prim, Vip, Pyry, Di ja Lasse. Ei olla kyllä koskaan treenattu näin vähän kuin nyt on joulukuussa ja tähän loppiaiseen asti treenattu. Siksi vähän  mietitytti mitenhän meidän käy. Tehtiin pari vähän yli kymmenen esteen pätkää, joissa paljon samoja juttuja, kuten esim. valsseja ja takaakiertoja. 

Edelleen on oikein keskityttävä siihen valssin suuntaan. Kauempaa kun laitan takaakiertoon, Pyry hyppää enempi poikittain, niin jään helposti "kalastelee" sitä. Kun pitäis vaan mennä jo kohti seuraavaa estettä. 

Ja putkelle vois muistaa tehdä putkijarrun, ettei paukkaa suoraan eteenpäin toiseen putkeen. No kerran vaan.

Eniten ehkä kauhistutti ne alut, joissa kolmen esteen suora ja kolmannelta pitäis saada kääntymään. Ja siinä kakkoselta lähtiessä nään jo kun toinen tulee kovaa, hui. Enkä kai oikein vieläkään tiedä mikä olis paras. Tällä kertaa ajattelin lähtee ite siis kakkoselta ja samantien liinat kii ja "oik"-käsky. Ja kyllä se ihan hyvin toimi (ainakaan kun takana ei ollut ansaesteitä). Mutta silti jarrut A-J-O-I-S-S-A! Jo ennen edellistä estettä ekat huomiot. 

Toinen pätkä oli aavistuksen haastavampi. Siinä alku taas samanmoinen toiseen suuntaan. Ja taas jäin sitä kohtaa eniten pohtimaan. Sitten takaakierto, päällejuoksu, valssi ja jaakotus. Ajoissa kävin merkkaamassa takaakierron, niin pääsin hyvin edelle. Valssi nyt ei tainnut olla kaunein mahdollinen, mutta koko kuvio tuntu silti niin sujuvalta. 
Luotin siihen (ja kyllä Pyry osaakin aika hyvin takaakierron käskystä kun itse olen kauempana) että ampasee jaakotuksen jälkeen suorasta putkesta sen verran, että on aika helppo "ohjeistaa" pyry siihen takaakiertoon. Ja itse kun piti lähteä pinkomaan, että ehtii neljännen hypyn taas ohjaamaan takaa. Ja mä ehdin, jeeeee!

Ja kohta toiset treenit. Jatkuu...

Ei jääny kyl ihan niin hyvää fiilistä ku päivällä. Menihän se enimmäkseen ihan hyvin, mutta kyllä me vähän säädettiinkin. 

Kepit kahden putken välissä tuotti ilmeisesti mulle enempi jännitystä kuin Pyrylle. Eka paukkas ohi, ei menny kepeille eikä kyl putkiinkaan. Ihan aina en oikein tajuu mikä sen aiheuttaa, kun tätä on sattunu ennenki. Mun katse ilmeisesti tai joku muu. Ihan itte saa kyllä hakea ne, niin olen opettanut, etten mene sinne väliin.
Mielenkiintoista oli kepeiltä kääntyminen vasemmalle putkeen, jos itse jää kauas taakse. Pyry ei kyllä kestänyt mun kauas taakse jäämistä. Ni piti sitten vähän matkaa saattaa. 

A:n ja keinun kontaktit oli oikein hienot. Puomilla lähtee liukkaammin mukaan. Nähtävästi saan juosta ohi vaikka kuinka pitkälle, mutta siitä kun taas lähden liikkeelle, niin ilman lupaa lähtee herkästi. Tänään nyt ei ollut sellaista kuviota, mutta noin yleensä vaan tulipa mieleen. 
Ai niin, koitettiin treenaa sitä puomin alastulokontaktia erikseen. Saija palkkas heittämällä lelun eteen, ja kappas Herra Ryppy lähti samantien lelulle. Sitten kun vähän moitin noloksi ja mentiin uudelleen, himmaili alastulolle menoa oikein kunnolla, herkkis. Mentiin se sitten ihan normina ja sitten oli taas normaalivauhti. Pehmo.

Lopussa yritettiin muistella puomi-putki-erottelua. Pyry ei oikein osaa mennä tuollaista 90 asteen mutkaa puomille, kun ei tajuu hiljentää, niin tasapainohan siitä menee. Onneks meni kyllä jo ekan metrin matkalla. Siinä sählättiin, liekö jo ollut niin väsynyt. Nyt ainakin nukkuu niin autuaasti. Tänään on ainakin treenattu. Olipa kivaa!