torstai 28. joulukuuta 2017

2017-12-26 Hallilla hetki

HALLILLA HETKI


Joulun välipäivinä oli niiiin tylsää, että lopulta viimeisenä iltamyöhänä kysyin Heliltä josko se lähtis hallille hetkeks (pääsin vapaakorttilaisen siivellä halvemmalla). Tahdoin tehdä jotain Ranen kanssa. Ja tehtiinhän me. Tänx Heli.


Otin muutamat kontaktien alastulot A:lla ja puomilla. Hienosti odotti "saa"-käskyä, vaikka edessä oli putkikin.


Tehtiin myös hetki rengasta Helin kanssa vuorotellen kutsumalla. Ja lopuksi lähetin yksistään ja sinne meni.


Pari kertaa rytmitystä ja jarrutusta kahdella hypyllä. Yritin myös neljän hypyn sarjaa. Mutta sain jo ekan hypyn ohi. Ranella ei juurikaan ole vielä estefokusta. Mutta se nyt ei ole ehkä mikään ihme näin vähillä treeneillä kuin kerran kahteen viikkoon. Ei mitään lähellekään niin hienoa kuin Vinkki, jonka Saija ohjasi neljän esteen takaa. Vau.


Otettiinkin sitten hyppytekniikkaa. Hienosti odotti ja hyvin hyppäsi, kun katse oli edessä palkassa. Tekniikka näytti hyvältä. Ja tekniikan lisäksi auttaahan tämä myös estefokukseen.


Tehtävien välissä kun jäätiin juttelemaan, Rane juoksenteli levottoman näköisenä meidän ympäri, siis ympyrää. Se pitää katkaista ja komentaa vaikka maahan siksi aikaa. Mieliala sekin on tosi tärkeä, ettei vain hulluna yritä tehdä kaikkea yhdellä kertaa.


Paljon paljon on vielä tekemistä, ja saa ollakin, sehän se kivaa juuri on, treenata ja nähdä ja kokea sen edistyminen.


Rane nyt 7 kk ja kotimitalla noin 50cm. Rane <3




tiistai 19. joulukuuta 2017

2017-12-16 Vuoden viimeisiä viedään

VUODEN VIIMEISIÄ VIEDÄÄN

Tän vuoden vikoissa pentutreeneissä oli kyllä niin kivaa ja ehdittiin tehdä yhtä ja toista. Aksapentunen irtosi suht hyvin. Kääntyikin hyvin ja oikeeseen suuntaan, jos ohjaajalla ei vaan jää rintamasuunta auki. Pari kertaa tuli liikkeeseen eikä mennytkään lelulle. Mutta joo, osasi luopua hyvinkin lelusta. 

Keinua kokeiltiin taas. Ihan aluksi meinasi oikasta ja vähän jänskätti. Mutta sen jälkeen menikin hyvällä vauhdilla ylös ja sieltä sitten nostettiin taas alas.
Pussilla ei ongelmia, tosin ei taidettu tehdä ihan suljettuna. Mutta reipas oli.
Renkaalla hän oli niin pal vikkelä, et ohjaaja oli vähän hukassa ennenku tajusi missä kannattaa seistä ja heittää palkkaa. Vielä muistuttelin kontaktien alastuloja.

Rane on kyl sellanen kiltti ja vikkelä väkkärä. Hän oli kokoajan kuulolla ja vauhtia piisas. Mutta niin kivaa. Nyt on tehty vaan kerran kahteen viikkoon, mutta ens vuonna sitten kerran viikossa. Jeeeeee.

Tokon sarallakin tais olla vuoden vikat tokotreenit, omalla pikkuporukalla. Pyryn kanssa lähinnä ollaan muutaman kerran treenailtu. Poikkeuksena nyt viimeksi teinkin enempi Ranen kanssa niitä Ninan läksyjä. Sain heitettyä kapulankin pitkälle ja hyvin haki. Aika hyvin keskittyi myös, vaikka oli häiriötä. Ja hyvää harjoitusta oli myös häkissä oleminen sillä aikaa, kun Pyry tokoili. Pyryn kanssa tehtiin vähän seuraamista, muutama kierto, ja lopuksi kaksi kertaa kahden minuutin istuminen. Hyvät treenit, hyvä mieli!

Pyrykin täytti jo 7 vuotta! Ääk, jo niin paljon. Pyry on kyllä niin hyvä esimerkkikoira tuolle riiviölle. Hän on kiltti vastaantulijoille, ei välitä rähjäävistä ollenkaan, eikä hätkähdä kovia ääniäkään jne. Hän on vähän liiankin kiltti välillä. Rane saa viedä lelut ja luut suusta. Pyry ei ole kertaakaan ärähtänyt tai tapelleet ainakaan mun silmien alla. Pehmo-Ranelle riittää välillä pieni irvistys jättämään Pyry rauhaan.

Mutta että mulla on ihana Pyry ja nyt myös ihana Rane. Ei voi uskoa, että mulla on jo kaksi noin ihanaa ihanaista ja niin rakasta. Kiitos kasvistädille tuhannesti luottamuksesta antaa mulle tuollaiset kultakimpaleet. Näissä mulla on joululahjaa joka jouluksi. <3 <3 <3 <3 <3 <3

Inline images 1
 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

2017-12-07 Tokoa a la Manner

TOKOA A LA MANNER

Mannerin Nina lupas kattoo vähän meidän penskojen tokoiluja. Tosi kiva, kun mä oon vähän tällanen Pyryn sivuharrastuksena lähes itseoppinut tokoilija, ja jälki on sen mukainen. Ei niin viimesen päälle mikään. Saatiin hyviä neuvoja ja yritän niitä nyt muistella. Ja nyt oli siis kyseessä Ranen tokoilut, josta toki voi ammentaa myös Pyrylle.

Seuraaminen
Oliko paikasta kiinni vai häiriöstä, kun seuraaminen (vaikkei montaa askelta ole ollutkaan) ei tuntunut oikein onnistuvan edes mun kriteereillä.
Nina neuvoi ottamaan kunnon palkan esim. pitkän nakin käteen, niin että se näkyy. Ja käsi housun saumassa. Sillä lailla saa hyvän asennon ja samalla motivaatiota. Toki motivaatiota innostamalla jo ennen liikettä.

Sivulletulo
Se oli vissiin ihan hyvällä mallilla, vaikka yhä avitan vielä jalalla, koska alussa (ja yhäkin) pomppi herkästi. Pikkuhiljaa kauempaa ja samalla tulee lisää vauhtia.

Liikkeestä maahan
Koska Rane ei osaa vielä seuraamista, niin tämän voi aloittaa siten, että minä peruutan namin kanssa. Ja pysähdyn ja autan, ettei ryömi.

Kaukot
Käsi pois edestä, koska paino pitäisi olla takajaloilla eikä etujaloilla. Lähinnä oli kyse tässä kohtaa seisomisesta. Hyvä olisi takajalat pienellä laatikolla, että pysyisivät paikoillaan. Muistelen, että mulla on sellanen pulleareunainen pieni koiranpeti, jonka aikanaan ostin Pyrylle juuri tuota varten. Saatan kokeilla sitä(kin), jos löydän sen.

Kartion kierto
Juuri katsoin blogista, että Rane meni aiemmin helpommin vasemmalta oikealle. Ja nyt yllätysyllätys menikin luontaisemmin oikealta vasemmalle. Oli jo menossa vasemmalle, kunnes teki oikein koukkauksen oikean kautta. Siinä voisi ottaa käyttöön eri käskyt eri puolille. Esim. "kierrä" oikealta ja vaikka "runt" vasemmalta.

Kapulan haku
Aika ok, luovuttaa nätisti. Kapulan saa heittää piiiitkälle. Vielä vauhdista vaihto leluun, koska ei osaa vielä itsenäistä sivulletuloa. Ja muutenkin hyvä tehdä palasina.

Kapulan pito
Nakkia kädessä, käsi ylhäällä. Hetken pito ja palkka. Siten saa kunnon asennon ja kapula pysyy paremmin.

Palkasta luopuminen
Ekaks nakkia kädessä, käsi nyrkissä. Palkan saa kun jättää käden rauhaan.
Tokaks nakkia kädessä, käsi auki. Palkan saa kun jättää käden rauhaan. Käsi menee nyrkkiin, jos yrittää. 
Ranella ei mennyt tässä kauaa hiffata tää, hän jopa peruuttaa himpun, että varmasti on selvää, ettei hän yritä ottaa palkkaa ja saako sitä sitten nopeemmin sitä palkkaa ;)

Olipa kivaa. Ja eiku läksyjä tekemään! Ruutu ja tunnari yms. jäi sitten toiseen kertaan.

lauantai 9. joulukuuta 2017

2017-11-30 Agikokeilu

AGIKOKEILU

HiHan agitreeneihin otin tuurauspaikan kokeillakseni Pyryllä miten onnistuu. No joo meni sillee kohtuullisen hyvin. Hän vaan kysyi paljon paljon enempi ku yleensä ennen saikkutaukoa. Jopa kepeillemeno ei ollut niin itsestäänselvää kuin yleensä. Yhden kerran meni miljuunaa mutkaputkeen ja kuului kolahdus kun putki osui aitaan. Johtuiko siitä vai reagoiko varpaat, mutta ulkona jäähdyttelylenkillä ontui ihan selvästi. No hienoo. Laitoin koirat autoon ja ajoin Jaanan synttäreille. Otin koirat autosta ja Pyry ei ontunut, huh, onneksi. Koirat pääsi sisällekin, eikä Pyry ontunut siellä, eikä sen jälkeen lainkaan. Huoh. Mutta kyllä mä nyt jätän aksahommat Ranelle ja Pyry saa harrastaa rallia, tottista ja vepeä. Edes jotain, vaikka kaikkein mieluisin, uskoisin myös Pyrylle, on nyt slut.
Mutta en haluu jännittää joka kerta astuuko puhtaasti vai ei jne. Tai näin nyt ajattelin tässä kohtaa ainakin.

lauantai 25. marraskuuta 2017

2017-11-25 Rallia

RALLIA

Vähän aikaa sitten mietin, että nyt on mennyt luvattoman kauan taas, kun olen viimeksi kisannut rallytokoa Pyryn kanssa. Pitihän sitä sitten laittaa ilmoa kehiin. Ja siltähän se tuntui, että jalat ja kädet tärisi ja oli jopa maha vähän kipee hetken. Ja ihan turhaan. Käytiin korkkaa AVO-luokka Raaseporissa tänään. 

Tuomaritäti oli kyllä tosi kiltti ja ilmeisesti kaikille. Koska ainahan meille jotain pientä tulee, joita tätituomari olis voinu rokottaa vähän enempikin. Tää on kyllä tapahtunut ennenkin eli Pyry ei menny heti liikkeestä maahan. Hassua, liike, joka on meillä, ainakin kotona, aika varma. Kun yleensä se lähestulkoon kolahtaa maahan. No epävarmuuttahan se varmaan, samoin kuin oli pien vaikeus saada pyörähtämään heti ympäri. 

Jo senkin takia olis tärkeetä, että mä olisin ihan cool ja rento. Jos ohjaaja on vähän paskajäykkänä, niin kyllähän se koira sen aistii ja epävarmaksi muuttuu. No eniten mä jotenkin jännitän sitä, että muistan ja osaan radan. Että ei tarttis siitä huolehtii. En ehkä niinkään jännitä niitä liikkeitä ainakaan enää siinä lähtiessä. Kyllä mä kuitenkin luotan, että osataan ja lahjattomat harjoittelee ;)

Mut herttilei se olikin kivaa taas. Saatiin 95/100 pistettä ja päästiin kolmannelle pallillekin. Meidän matkaseura Heli ja Liinakin sai RTK2:sen, mitä ne tuli hakemaankin. Ei turha reissu yhtään. Jee. Little Step's Vroom, nyt vaan uutta kisaa taas buukkaamaan, jos onnistuis vielä vaikka tänä vuonna saada RTK2, siinä meidäkinn seuraava tavoite. Saas nähdä. 

Vroooooommmmm..... 


RANE-BABY

Keravan Kingi on jo hurjat 6kk. Herran mitat nyt on 12kg ja 48cm. Kuulemma on Kurkon mitoissa. Pyry oli samanikäisenä 12kg ja 53cm! Piti ihan tarkistaa ruoka-annostusta, kun tuntui kylkiluut niin selvästi. Mutta yhä olen antanut 3 kertaa päivässä. Kauheen vaikeeta oli äsken, kun annoin ruokaa. Ruokakuppi takaviistossa mun selän takana ja Ranen olis pitäny tulla jalkojen väliin. Tuli sitten väärinpäin väliin, kun ei voinu millään hukata katsetta ruoasta. Siinä oli vähän vääntämistä, kunnes sai luvan mennä ruoalle.

Ranen kanssa on tehty edelleen vaan jotain pientä. Mm. sivulletuloa, kapulanpitoa ja -tuontia, maahanmenoa (joo menee, mut ei pahemmin pysy), jalkojen väliin tuloa, pientä jumpan poikasta (tosi pientä), pari askelta seuraamista, seisomista, odottamista,...
Pentuleikkiksessä viimeks mentiin 5cm:n rimoilla ja hui hän menee kyl kovin. Ei ol hidas ei. Kasvistätikin sanoi, että vauhti korvaa melkein kaiken (mm. ei niin kauniin ulkonäön :) Ihan kaikel rakkaudella kuitenkin. Kokeiltiin vaan takaakierron ja suoran hypyn erottelu. Ja juu, osaa se. Kynnet vaan rapisi, kun kurvaili, siksi ei uskallakaan enempää kurvailla taas vähään aikaan enkä halua takaakiertoja että menisi nuolemalla kuten Pyry. Tulipa kokeiltua. 

On se taitava. Mielestäni ei oo kyllä isäänsä tullut, kun tuntuu, että kun jotain tehdään, ei oikein heti tajua (tosin voi olla ohjaajassa vika). Asian pitää hetki muhia, ja avot, sitten vasta meni perille asti. Ja yhtään ei saa hermostua tai hänkin paineistuu ja toisinaan rupee kiertää esim. sohvaa. Yritän tietty pistää poikki, mutta vikkelä kun on, ei aina onnistu. Ja kyllä hän yrittää niin pal kauhiast aina. Ranen kanssa puuhailu on kyllä hauskaa. 

Nuo mun poitsut <3 <3 <3 paljon syrämmiä <3

 

 

maanantai 6. marraskuuta 2017

2017-11-06 God dag

GOD DAG

Kun sade ja lumi alkoi, ollaan tehty Ranen kanssa tosi vähän. Kylmä ja liukas ei oo hyvä yhdistelmä treenaamisessa. Eikä sisällä ole oikein sellaista tilaa. Niinpä olen ruvennu harkitsee, jos sittenkin ostais Lägiltä vapaakortin. Eihän me sitä nyt ihan mahottomasti tarvittais, mutta heh kyllä se aina kotiolot voittaa. No ei, välillä on vaan aika tylsää, niin vois mennä hallille. Siellä on kyllä vapaata vasta tosi myöhään ja viikonloppuisin. 

Ollaan me jotain pientä aina tehty kotona. Vähän on jumpattu ja viimeksi opeteltu tulemaan jalkojen väliin. Voi voi, se tuntui ensin kovin vaikealta. Ja sitten kun oppi, se haittasi hetken perjantain treeniä, kun meinasi aina vaan tulla jalkojen väliin joka välissä.

Perjantaina oli taas leikkikoulu. Kokeiltiin eka pelkääkö kiivetä keinulle. Ei pelännyt ja se siitä sitten. Alastulokontaktin osaa aika hyvin jo. 
Sitten illan teema oli takaaleikkaus. Eipä olla sitä tehty kuin pari kertaa pihalla, eikä kyllä osattukaan nyt. Rane pyörähti aina väärään suuntaan ensin, koska tulee mun liikkeen mukana ja sitten kun vaihdankin puolta, what??! Yllätys! Kun saatiin kahden hypyn kanssa onnistumaan lelulla, kolmas oli jo liikaa. Kyllä Rane menee liikkuvaan leluun, mutta myös kuolleelle lelulle. Tuntui, että kolme hyppyä oli vaan liian pitkä matka Ranelle muistaa missä lelu oli. Ja tuo kyllä vähän mua naurattaa. 
Tehtiin me toisenlaista takaaleikkaustakin, nimittäin whiskiä. Se taas onnistui hyvinkin.  Ranen kanssa tekeminen vaan on niin kivaa. Ihanaa, kun se kasvaa ja voidaan pian treenailla enemmänkin. 

5kk    10,5kg  45,5cm
5,5kk 11,0kg  46,5cm  (Pyry oli tässä kohtaa 11,2 kg  49,5cm)
Kovin hoikkia poikia ovat molemmat tässä vaiheessa.

Rane, hassu pieni eläin. Eilen Saara tuli poikaystävänsä kanssa syömään. Pyry leikkii Markuksen kanssa aina. Rane nyt on Rane, pienellä varauksella. Markus erehtyi puhaltamaan Ranen naamalle. Ja siitäkös Rane sai sätkyn. Meni tuolin alle ja välillä taakse piiloon. Tuli sitten vasta moikkaamaan, kun olivat lähdössä. Tänään on Saaran synttäripäivä (järkkyä, 23 vuotta!) ja ruotsalaisuuden päivä, siksi God dag. Ja tulipa tuosta mieleen ruotsalainen asennekin!

maanantai 16. lokakuuta 2017

2017-10-13 Aksakokeilu

AKSAKOKEILU


Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.


Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.


Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.


Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

2017-10-08 Talvi tulee, treenit loppuu

TALVI TULEE, TREENIT LOPPUU

Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.

Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit. 
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa. 
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan. 

Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.

Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.

 

 

torstai 5. lokakuuta 2017

2017-10-04 Eläinten päivä hyvä päivä

ELÄINTEN PÄIVÄ HYVÄ PÄIVÄ

Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka. 

Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen. 
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.

Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin. 

Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.

lauantai 30. syyskuuta 2017

2017-09-30 Painajainen

PAINAJAINEN


Nyt on ollut vähän hiljaiseloa molempien kanssa, johtunee työkiireistä. Ihan pientä piharallya Pyryn kanssa ja jotain pientä Ranen kanssa.


Viimeperjantaina Ranen kanssa Saijalla tehtiin puomin alastulokontaktia, ensin kahden siivekkeen avulla. Jee, se onnistui sittenkin, kun kotona kansion päälle ei sitten millään! Pari kertaa meni putken ja juoksi hyppyvälejä. Olipa kivaa.


Tässä välissä meillä oli torstaina Pyryn kanssa privaattitreenit tokoa parin frendin kanssa. Ja treenaamatta Pyry teki superhyvät ruutuunmenot. Ei ollut edes vahinko, koska tehtiin monta kertaa. Noh, ei nyt ihan niin täydellistä kuitenkaan, kun hyvin jäi sinne seisomaan, mutta jos vähänkin joutui odottamaan, meni nopeasti maihin. Noup noup, nyt ei sitten tehdä maahanmenoa siellä ollenkaan vähään aikaan.
Toinen hyvä treeni oli paikkaistumiset ja paikkamakuut. On osannut paikkaistumisen, mutta nyt jaksoi puoli minuuttia ja meni taas maihin. Putoo vähän liian herkästi. Tarttee treeniä.
Ja toinen treenattava ei ollut mikään yllätys, vaan vanha tuttu, Pyry kuuntelee muitten käskytyksiä. Monta kertaa, kun vieressä huudeltiin "maahan", meni Pyry kans. Sitten ruvettiin oikein treenaamaan sitä, kunnes muutaman kerran jälkeen oikein kääntyi minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan "san ny ni mä teen".


Torstaina tokon jälkeen menin myös HiHan vikat ulkoaksat Vipin kanssa. Ja voi että se oli kivaa. Se oli sellanen Vipin rata, jossa siis ei lähetetty koiraa itsekseen toiseen suuntaan, jotta itse kerkeisit juoksemaan puoli kenttää toiseen suuntaan. Ei. Vaan se oli sellainen sujuva, jossa oli sopivassa suhteessa mutkia. Rimatkin pysyi aika hyvin. Kiitos Mian, että olen saanut lainata Vippiä.


Eilen sitten tuli painajainen. Olin muutaman tunnin asioilla ja Masa oli koirien kanssa kotona. Kun tulin kotiin Masa oli lähtenyt futismatsiin ja pöydällä oli lappu "Pyry ja Rane leikki, Rane ontuu etujalkaa". Whaaaat? Eiiiiii! Voi paniikki, olen superhyperallerginen varsinkin ontumisille sattuneesta syystä. Ei mun pienelle! Selkeästi ei astu kunnolla oikealle etujalalle ja välillä vinkasee, kun astuu, kuin ei aina muistaisi, että jalka on kipee.
Kopeloimalla koko koiven ensin ajattelin, että ranne se on, mutta myöhemmin kuvittelin saavani vinkaisun, kun koskin olkaan. Siitähän mulle surku ja paniikki syntyi. Että noniin nyt sillä on varmasti OCD. Lähdin sitten Mevettiin, vaikka oli lauantai. En tiedä oliko siinä paljonkaan järkeä, olisi ollut järkevämpää mennä arkipäivänä, kun ortopedi on paikalla.
Lekurissa katsottiin liikkeet ja pienenpieni ontuminen näkyi. Mutta käsikopelolla ei taas antanut mitään reaktiota mistään. Ei edes nyt vielä kuvattu. Lopulta lääkärikin epäili ehkä rannetta kuitenkin tai ihan venähdystä. Mutta tiedä häntä. Nyt vaan levätään ja seurataan tilannetta. Ei kiva, ei yhtään kiva. Mulla on jo yksi rikkinäinen koira! Pliis pliis anna sen olla vain painajainen, josta herään kohta ja se olikin vain joku lihasvenähdys tms.
Tällä hetkellä lauantai-iltana Rane astuu nätisti, kun kävelee hitaasti. Nuo kaksi on vaan niin ihania. Niitä voisi seurata tuntitolkulla. <3 <3 <3



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

2017-09-16 ÄRTEEKOOYKKÖNEN

ÄRTEEKOOYKKÖNEN

Jes jes jes. Oltiin Pyryn kanssa Veikkolassa rallytokokisoissa, kolmansissa sellaisissa, tuomarina oli Jaana Karppinen. Jännitti tietty, mutta ehkä kokoajan vähemmän ja vähemmän. Ja siellähän ei ole mitään mitä me ei osattais. Ja taas jouduttiin odottaa, kun oltiin viimeisten joukossa. Vettäkin rupes sataa, mutta sen ajattelin, että Pyry ei ainakaan ole mikään hienohelma, vesi ei meitä haittaa lainkaan. 

Harmittavaista vaan, että Pyry muuttuu hitaaksi tai olisiko epävarmaksi, kun mennään radalle. Johtunee mun jännittämisestä. En tiedä. Mutta tuntui, että sitä piti innostaa kunnolla ainakin alussa. Ja siinä aika alussa se ainoa virhekin tuli. Pyryn piti mennä maahan, mutta katsoi minua kuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt. Ja maahanmenon se tottatosiaan osaa. No osasihan jo toisella käskyllä. Siitä tuli -1 virhepistettä. 
Jännä, että radalla on aina jokin yksi kohta, joka ei meinaa mennä mun kaaliin, vaan se tuntuu vaikealta muistaa tai käsittää mitä siinä pitää tehdä. Sellanen hauki on kala, hauki on kala -kohta. Ja se voi olla ihan helppo kohta, kuten tässä, että täyskäännös vasemmalle. Hyvin se sitten radalla meni. Paljon hankalampaa on tehdä pujottelu isolla koiralla molempiin suuntiin. No sekin meni jees.
Kun tulin maaliin, mulla oli sellainen olo, että meni niin nopeasti, että varmaan mulla on jääny nyt jotain tekemättä. Sen yhen pikkuvirheen muistin, mutta kaikki muu menny ihan sumussa. Montakohan pistettä sain? ysiysi, what? Oikeesti? jippii, kolmas kerta hyväksytty tulos, RTK1 ja mars AVO-luokkaan! Päästiin vielä kolmannelle pallille. Hävittiin Juuli Launoselle sadasosasekunnin.

On se vaan kivaa touhuta Pyryn kanssa Rallytokoliikkeitä. Kun ei oikein muutakaan... Nyt pitäis kattoo mitä pitää AVO-luokassa osata ja sitten kisaamaan. Pyry <3 <3 <3

Käytiin koirien kanssa metsälenkillä etsimässä suppilovahveroita. Ja löytyihän niitä jonkun verran. Hyvin jaksoi Rane. Enimmäkseen kyllä kyttää Pyryä ja liikkuu, kun Pyry liikkuu. Pihalla ja sisällä tehty entisiä pikkujuttuja Ranen kanssa. On se vaan nopee oppimaan ja nopee liikkeissään. Rane <3 <3 <3

torstai 14. syyskuuta 2017

2017-09-14 16 viikkoo

16 VIIKKOO


Rane sai rokotukset ja punnittiin 8,7 kiloo.


Rane on hauska pentu. Todella eläväinen, taitaa olla paikallaan vaan kun nukkuu.


Vielä ei ole sisäsiisti. Tekee ulos, mutta pissat saattaa tulla välillä yhteen paikkaan sisälle. Siinä on ehkä ymmärrysongelma, koska vaikka oltaisiin juuri tultu lenkiltä, saattaa pian tehdä pisut sisälle.
Hah, juuri mulle välähti, että olin laittanut Ranen ruoka-astiaan Pyryn urinaruokaa, ounou. Ei ihme, että kusee vähän väliä ja juo enempi. Hyvä minä.
Palkkana oonki antanu sitä Evidensialta saatua penturuokaa, se on pienempää ku RC. Huh huh huijaa silti. Nyt merkkaan teipillä mikä on Ranen ja mikä Pyryn.
Eli ei meillä ehkä olekaan mitään ymmärrysongelmaa.


Hampaita ilmeisesti alkanut kutittaa, kun pureskelee enempi nyt kaikkea. Pitää seurailla hammaskalustoa. Parilta siskolta jo pudonnut.


Jotain pientä puuhaa treenaillaan joka ilta. Tällä viikolla opeteltiin antamaan tassua. Ja tänään Pyryn tottisvuorolla sivulle istumista ja kontaktin alastuloa. No siitä nyt ei tullut kyl mitään, kun Rane nyt ei vaan voinu millään astua takajaloilla kontaktille. Oli se sen verran pelottavaa Ranen mielestä. Se me unohdetaan nyt vähäks aikaa, ei sillä kiirettä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

2017-09-10 Come come come

COME COME COME


Oltiin eilen Pyryn kanssa toista kertaa rallytokokisoissa, tälläkertaa Kirkkonummella. Kilpailussa oli hurjat 38 alokasluokan koiraa ja me mentiin toisen ryhmän viimeisten joukossa. Ei sovi meille se odottelu tai mulle, jännitys kasvaa ja mielestä häipyy kaikki mitä pitäis muistaa. Onneks ei sillon enää satanut, mutta olihan siellä häiriötä jonkun verran muille ainakin. Sateen lisäksi, vierestä meni junia, sitten sieltä kuului välillä ampumisen ääniä ja poliisi pysäytti pillit päällä yhden mopoilijankin siihen kentän reunaan. Mutta Pyryä nyt ei haittaa mitkään äänet. Tuomarina oli Kirsti Petäjä. Rata käytiin kyllä todella pikaisesti ja vähäsanaisesti läpi, jos nyt mitään sen joukkion läpi kuului. Kysellä toki sai.


Edellisenä päivänä rallytreeneissä juutuin tekemään sitä 1-2-3 peruutusta ja tein siitä jonkunasteisen ongelman, koska askeleet pitää olla tarpeeksi pitkiä, ja Pyry tuli eteen nopeasti ja samalla astui mun varpaille aina. Ja sitä kehittelin miten sen saa pysymään astetta kauempana. Käsillä, mutta sitten oli niin tarkkaa eikä meinannut tulla lähelle ollenkaan. Heli sitten keksi, että katso eteenpäin älä alaspäin. Tavallaan siten en oikein nähnyt kunnolla koiraa, mutta ei kyllä tullut jaloillekaan kertaakaan. No sitten tällä kilparadalla ei ollutkaan sitä taaksepäin vaan eteenpäin.  Mitä!?! onko sellainenkin liike? No se olikin helpompi ja meni ihan hyvin. Muistin vielä katsoa, että varmasti istuu joka välissä kunnolla.


Ongelma olikin sama kuin viimeksi eli "come" käskyllä Pyry jotenkin epäröi tulla siihen eteen. Ja jäikin ihan poikittain. Jotenkin ajattelin vain, että jos on vino, olkoot. Mutta enhän tiennyt mikä asteluku olisi pitänyt olla hyväksyttävässä. Niinpä jätin siihen, enkä yrittänyt korjata. Siitä sain sitten -10 virhepistettä ja paperissa luki "ohjaaja luovutti". Ei voi mitään.


Ja eikös se sama "come" oli vielä toisen kerran radalla. Ja taas sama juttu. Voi däm, mitäs nyt. No nyt otin sitten uusiks ja huh Pyry tuli kuin tulikin siihen eteen ja sain liikkeen onnistumaan oikein. Siitä uusimisesta siis vain -3 virhepistettä.


Ja siinä ne meidän tämän kerran mokat oli. Tuloksena 87/100 taas, mutta hyväksytty! Jee! Vielä yks hyväksytty, niin päästään tuosta hihnasta eroon ja AVO-luokkaan. Ens lauantaina sitä sitten yrittämään.
Pitää yrittää tuota Pyryn virettä saada innokkaammaksi. Se oli jotenkin vaisu ja epävarman oloinen radalla. Ei kylläkään radan ulkopuolella, kun tehtiin hienoja peruutuksia yms.


-----------------------------------------------------------------------


Ranen kanssa käytiin tänään Hki-Vantaan lentokentällä ihmettelemässä ihmisvilinää, hissiä, liukuportaita ja varsinkin ihmeellisiä vetolaukkuja. Pia K pyysi minua ja Ranea extempore mukaan, kun halusi seuraa oman pienen pennun lisäksi. Ja olin minäkin kuullut aiemmin mainittavan, että lentokenttä on hyvä paikka käydä pennun kanssa tutustumassa, kun se on niitä harvoja paikkoja mihin koiran saa viedä. 
Tämä kokemus oli kyllä Ranelle ihan hyödyllistä. Rane oli tosi reipas ja se ainoa ihmettelyn kohde oli ne vetolaukut, jotka vähän jänskätti, kun niistä lähti kummallinen ääni ja olivat omituisia möhkäleitä. 

lauantai 9. syyskuuta 2017

2017-09-08 Ranen reenit

RANEN REENIT


Mietin juuri mitä kaikkea ollaan Ranen kanssa treenattu. Vähän sitä ja vähän tätä:
- istumista
- maahanmenoa
- tolpan kiertoa
- odottamista; odottaa ruokaa istuallaan, makuulla, odottaa hetken (siis minimaalisen hetken) toisessa huoneessa.
- juoksukontaktien alkeina läpijuoksua kontaktinkokoisella matolla go-go!
- nose-touchia pienelle läpykälle
- ympärimenoa molempiin suuntiin
- jumppaa; laatikkoon menoa, jumppatyynylle menoa, ympäri jumppatyynyä (vaikeeta, vaikeempaa, tosi vaikeeta)
- kahden lelun leikkiä
- puukapulan pitoalkeita plus tuontia
- metallikapulan pitoalkeita plus tuontia
- vepeveneessä oleilua
-


Tänään oltiin taas leikkikoulussa ja tehtiin kaikenlaista kivaa:
- Juoksin ja pudotin lelun ja Ranen piti jäädä lelulle
- Juoksin lelun kanssa, pieni suhahdus ja kurvi (ei mennyt toiselle lelulle, joka odotti edessä)
- esteelle tarjoamista, lähetystä
- putki


Kotiläksyksi rauhoittumista.


Naksuttimella ja nameilla ollaan kotona harjoiteltu, mitään ei säännöllisesti, vaan silloin tällöin mitä mieleen juolahtaa. Ranen kanssa on vaan niin kivaa reenata. Se on kevyt, ketterä ja todella oppivainen ja ahne. <3 <3 <3




Rane 15 vkoa 8,1kg  n.38cm

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

2017-09-03 Sitäjatätä

SITÄJATÄTÄ


Tiistaina pääsin Sannin koulutukseen Vipin kanssa. Se rata ei vaan ollut Vipin. Ihan kiva rata sellaiselle, jonka koiran voi lähettää eri suuntaan itsekseen tekemään ja samaan aikaan minä yritän ehtiä juoksemaan seuraavaan kääntymispaikkaan. Ziekura, pitkä suora, ziekura...
Vip ei vaan irtoo ohjaajasta noin vaan, jolloin minä jouduin babysittaan sen verran, että ehtiminen seuraavalle oli lähes mahdotonta. Ei ollu kovin hauskaa, kun mikään ei oikein onnistunut. Mutta tykkään nähtävästi lyödä päätä seinään. On se tyhjää parempi aina. Vip on ihana, mutta haastavaa on...


Keskiviikkona Pyryn kanssa vepetreeneissä. Vientiä treenasin, Pyry pitää hyvin kapulasta, mutta se lähteminen...olin sitten reisiä myöten taas vedessä tuuppaamassa sitä eteenpäin. Sitten taas veneestä hyppy ja kunnon hetsauksella hyvin hyppäsi. Mutta se rantaan uiminen menee just ja justa keppien sisään. Pyry ui viivasuoraan eikä kuuntele eikä muuta yhtään uintilinjaa.


Torstaina Katin treenit Maxin kanssa. Kati jo nauroi, ettei koskaan tiedä kenen kanssa minä treenaan. Noniin, sattuneesta syystä mulla ei nyt ole omaa aksakoiraa. Ja joo, olen mennyt Pyryn lisäksi Vipillä, Penalla ja nyt Maxilla. Ja hallitreeneissä kerran Ruskallakin.
Kyllähän mua vähän jännittää aina vieraan koiran kanssa. Max on kokenut ja hyvin koulutettu, että sen kanssa on ilo mennä. Oli vähän pakko saada treenaa sitä, koska olin luvannut mennä sillä piirijoukkueessa Anu kun ei itse pääse.
Alkua halusin kokeilla kolmellakin tavalla. Sitten mentiin koko rata. Ei nyt ihan nollana, mutta ihan ookoo. Maxilla olis kiva mennä uudestaankin, että oppisi tuntemaan sen tyylin.


Perjantaina Pyryn rallytokossa. Oli omatoimitreenit, mutta meidän omatoimitreenit on aina tarkoittaneet sitä, että Leena ja Oleg on kiltisti mua ja Virpiä neuvoneet. Tehtiin VOI-luokan rataa. Huomasin, että vaikeinta oli silti meille se sama peruutus 1-2-3 mikä meni kisoissakin pieleen. Nyt sain kyllä Pyryn eteen istumaan, mutta tulee niin pitkillä askelilla lähellä, että en ehdi alta pois vaan astuu mun jaloille. Sitä piti sitten pohtia miten saan pienen hajuraon ja ei kai muulla kuin kädellä näyttämällä aina mihin haluan Pyryn pysähtyvän. Oikein oli antoisat ja hyödylliset treenit kaikille. Oli meistäkin sentään hyötyä Virpin kanssa. Minä ja Pyry oltiin käytösruudussa, kun Leena meni Riolla. Hän sai treenata kontaktia. Ja sitten Virpi oli Rion kanssa käytösruudussa, kun Oleg meni.


Lauantaina, me and Max, agilityn piirikisoissa maxien joukkueradalla. Olihan se jännää vieraan koiran kanssa. Me Maxin kanssa startattiin HiHasta ekana. Seppo oli tuomarina, mutta sanoi, että rata on Suomalaisen, joten haukut sinne ja kaikki kehut hänelle. Rata oli itseasiassa aika kiva. Siellä oli oikeastaan muutama huomiokohta, mutta yksi sellainen jota pohdin pitkään valssaanko, teenkö persjätön vai leikkaanko takaa. No minähän suunnittelin siihen sen valssin, mutta en tietenkään sitä tehnyt, kun Max tuntui menevän puomilla niin kovaa, etten uskaltanut jättää sitä sinne yhtään pidemmäksi aikaa. Niinpä sitten leikkasinkin takaa, joka ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta onnistui kuitenkin. Ja hertsilei me saatiin nolla!!!!! Ihan huikeeta, oltiin lopputuloksissa yksilöiden seitsemänsiä!!!! Olin niin tyytyväinen, näinhän sen piti mennäkin, osua kohilleen just silloin. Ei yhtään rimaa, ei yhtään kontaktivirhettä, nopeus 4,63 m/s.
Sitten meni Sirkka Vimmalla ja sai puomin ja A:n alastulovirheet, mutta tulos kumminkin, jee. Meitä oli vain Sirkka ja minä. Ja viimeiseksi meni Sirkka Sumulla. Sumu, joka on erinomaisen varma ja erittäin hyvä joukkuekoira. Kolmella kun mennään, on kaikkien saatava tulos. Ja mitä ihmettä tapahtuu, Sumu hyppää yhden hypyn ja ontuu, ounounounou. Minua ei todellakaan huolettanut joukkuetulos, vaan Sumu. Olen niin paljon nähnyt Pyryn ontumista ja tiedän mitä se epätietoisuus on, miksi, mistä johtuu...
Emme siis tietenkään saanut tulosta, kun Hihalla ei ollut neljättä koiraa, saatikka varakoiraa. Se on kyllä aika uskomatonta, ettei HiHasta saatu enempää koiria osallistumaan. Ja minäkin olin lainakoiralla. Vasta tänään tuli mieleeni, että olisiko Pyry voinut sen yhden radan mennä. En tiedä, mutta ehkei sentään. Mutta voi kun mulla on ikävä sen kanssa aksaamista. Se vaan oli se meidän ykkösjuttu.
Niin iloinen olen Maxin kanssa menemisestä, vaikkei yhteistulosta saatukaan. Mutta Sumu kyllä nyt surettaa. Kuulin, ettei illakaan halunnut kotipihalla hypätä, eikä siis osallistunut tänään yksilökisaan. Eilen ell teki pikatsekkauksen paikanpäällä ja ravikin näytti oikein hyvältä. Toivottavasti syy löytyy ja paranee pian. Sumulle rapsutuksia. Ja Maxille kans.


Ranen kuulumiset: Perjantaina 14 viikkoa ja kävin ell punnimassa, 7,9 kg! Vanhassa blogissa Pyry oli n.14 viikkoisena 7,8 kg! Samoissa mennään, mutta uskoisin että pienemmäksi jää. Olin jo vähän huolissani, kun kylkiluut tuntui niin selkeesti, että onko kuitenkin liian laiha. Mutta nyt tuntuisi, että olisi vähän massaakin luiden lisäksi. Edelleen kyllä hoikka, mikä mielestäni pitääkin olla.
Näppärä se on ja ahne. Ollaan pikkasen jotain treenailtu; juoksareiden alkeita, maahanmenoa, molempiin suuntiin ympärimenoa, tolpankiertoa, odottamista, kahden lelun leikkiä ja metallinoutoa. Halusin, että tottuu metalliin jo pienestä. Ja sehän jopa tuo sen mulle, tosin pudottaa sen siihen eteen, mutta jee.


Hauska se on kaikinpuolin, suloinen ja hauska. Enemmänkin toki voisi harjoitella, mutta me tehään tällee. Pyry on kans hyvä hoitosetä, se jaksaa uskomattoman kauan tuota riekkumista. Niitä on ihanaa seurata. Viime perjantaina olivat ekaa kertaa koko päivän keskenään. Ja pisut oli paperilla eikä mitään oltu rikottu. Rane oli ainoastaan lukenut Agi-lehteä ja tuonut sen ruokapöydältä oven eteen.
Pari seikkaa kyllä ärsyttää, se vinkuu ulos, eikä sitten kuitenkaan useinkaan tee mitään, vaan odottaa pääsevänsä Pyryn kanssa vaan pihalle peuhaamaan. Toinen on sen ikuinen kurottaminen pöydän reunalle, vaikka kuinka monta kertaa on kielletty. Lapsi on lapsi.

lauantai 26. elokuuta 2017

2017-08-26 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA


Keskiviikkoiltana 23.9.2017 oli Pyryn ihka eka rallitokokoe ja samoin mun. Eihän se rata vaikee ollu, mut oli vaan paljon asioita mitä piti muistaa. Ainakin muistin, et hihna hymyilee. Pitää päästä ylempään luokkaa, et pääsee hihnasta, se on niin turha. Kyllä mua jännitti, muttei niin paljoo ku aikanaan eka aksakisa.(Sillon alko melkeen vatsakipu, kun laitoin ilmoittautumisen postiin kaks viikkoo ennen kisaa; joo siitä on noin tuhat vuotta, eikä mitää internettejä). 


Kai se Pyrykin reagoi mun jännittämiseen ja sit vielä tuomari ja sihteeri seisoikin ihan lähellä. Pyry hämääntyi ja siitä tuli epävarma, ei meinannu millään tulla eteen istumaan vaan jäi vinottain. Otin sit uusiks ja sama juttu. Siinä kohtaa rupes jo hiki nousee, et tähän alkuunko me heti jäätiin. Jatkoin siitä kuitenki liikettä peruutus 1-2-3. Maaliin päästyäni en tienny yhtään mitä olin tehny ja miten meni ja alko sit vasta puntit tutista (ennen vaan kädet).
Se yks liike olikin sit meitin ainoo virhe, joka oli lopulta "hylätty", koska minä en osannu enää panikoimiselta laskee kolmeen ;) Paperissa luki 1-2-2!!! ja hyvää yhteistyötä.


Ja olihan se kivaa. Nyt haluan uudestaan. Ehkei seuraava kerta (varsinkin kun ei ole omalla kentällä tuttujen silmien alla) jännitä niin paljon. Ihanaa, että meillä on Pyryn kanssa muitakin lajeja mahdollista harrastaa kuin aksa. Pyryhän osaa, kun tää onkin mun huonolle hermorakenteelle hyvää treeniä. Facessa olikin onnittelujen joukossa "hyvä Sari, tekee hyvää hermoillesi jatkaa tätä lajia". Huvittavaa oikeestaan. No mä oon mä. Rallitokokisan takia jäi nyt vepetreenit väliin, mutta siinä ollaan vielä kaukana kisaamisesta.


Torstaina treenasin Vipin (Pyryn veli) kanssa aksaa. No eihän se ihan viimesen päälle aina mennyt, mutta olipa kivaa. Kyllä aksa on...huokaus. Oli muutama kohta, jossa ensin ajattelin, että joudun tekee ihan hirmusti töitä ja lopputulos yllättikin iloisesti helppoudellaan. Sitten kun en aina muista/tiedä miten Vip menee/osaa/reagoi tietyissä kohdissa. Tiedän jo monta asiaa mitä Vipin kanssa pitää muistaa: katso koiraa viimeseen asti, mun liika hidastus saa Vipin kieltämään, ei oikein osannut ristikkäistä hyppyä esim. whiskyä (jota mä taas harrastin paljon Pyryn kanssa) mutta tääkin liittyy juur edelliseen, kepeillä pitää lähes loppuun saattaa... mutta niistä viis, haastavuus on juuri lajin suola ja voi sitä onnen tunnetta, kun onnistuu. Parasta olis treeni kahdessa osassa. Eka pätkissä pahimmat höyryt pois, tauko ja sitten kunnolla rata. Ihana Vip.


Perjantaina olikin Ranen vuoro. Käytiin eka kerta Saijan "leikkikoulussa". Kiva, että pennuista mukana myös Bou, Vola ja Saijan Vinkkikin. Näkee vähän mitä kukin on tehnyt ja osaa ja saa sitäkin kautta vinkkejä mitä vois tehdä.
 
Otettiin eteenmenoa/ohjausta ruokakupille. Ensin suoraan, sitten mun kautta kulmasta. Ensin lupa lähteä, sitten eteen tai mene tms. Sanoinkin, että tässä katotaan kuka on ahnein. Ja Ranelta sujui vallan mainiosti.
Sitten kahden lelun leikkiä, jonka mäkin vihdoin ehkä opin. Välillä Rane toi vahingossa lelun takaisinkin.
Vinkki näytti miten mennään "go-go" juoksualustalle. Bou näytti mistä sen tekeminen aloitetaan. Sen ajattelin tehdä naksulla, niinkuin ehkä monen muunkin. Tanja näytti Volan lätkälle menon, jossa samaa.
Vikana halusin ohjeita, ettei tuo tartu lahkeeseen juostessa. Saija näytti Ranella. Lelu on tietty avainasemassa, siksi se ei vielä olekaan onnistunut, jos olen lenkillä koemielessä jonkun juoksuaskeleen ottanut, koska ei ole ollut lelua mukana.
Sitten yritin näyttää miten hankalaa on laittaa Rane kiertämään oikealta vasemmalle kartion ympäri. Siitä ei tod meinannut tullakaan mitään. Yritän muistaa, että oma liikkuminen voi myös tehdä ihan ympyrän eikä vaan valssilla.


Oli se kivaa touhua. Varsinkin ne hetket, kun näet oikein miten pienen päässä raksuttaa ja se hiffaa jutun. Parin viikon päästä uudestaan.


By the way, Rane 13 viikkoo 7,0 kg. Taitaa tällä hetkellä olla toiseksi kevein (riippuu vähän vaa'asta). Mutta nuo kasvaa niin eri tahtia. Ranekin peuhaa Pyryn kanssa koko ajan niin, että energiaa kyllä kuluu. Kaveri sanoi, että tulee siro ja ketterä. Sanoin, että yhtä siro ja ketterä kuin omistajansa ;)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

2017-08-20 Rane reipas

RANE REIPAS


Viikonloppuna on tutustuttu paljon uusiin ihmisiin ja koiriin.
Eilen kävin koirien kanssa maalla äidin synttäreillä. Rane oli siellä kuin kotonaan. Oli kyllä samantien kaikkien kaveri. Toki Pyry, kun on kaikkien kaveri, auttaa asiaa. Rane oli oikein vieraskorea, eikä tehnyt vahinkojakaan sisälle.


Tänään ollaan oltu pelkästään Ranen kanssa HiHan aksakisoissa turistina. Siellä tavattiin myös sisko Vola ja veli Bou. Ihana nähdä miten ovat kasvaneet. Ja olihan ne kasvaneet. Rane näytti toistaiseksi noista melkeinpä pienimmältä ja tassujen kokokin sitä kertoi. Boulla oli aikas isot tassut. Eivät sisarukset minun silmään kuitenkaan miltään jättiläisiltä näyttäneet. Ihan sopusuhtaisia painikavereita olivat edelleen. Ja jaksoivat toista tuntia kiehnätä toistensa kanssa. Välillä tehtiin uusia koiratuttavuuksia, ihmeteltiin jumppaavia ohjaajia, syötiin nameja, kaivettiin maata, tutkittiin uusia hajuja, tutustuttiin uusiin aikuisiin ja lapsiin.
Hannan Luukas näki Ranessa varmaankin Zapin ja halusi kovasti tutustua Raneen. Jostain syystä Ranea jännitti himpun Luukaksen kanssa. Luukas oli kyllä niin ihanan rauhallinen ja näki, että on tottunut koiriin. Musta tuntuu, että se oli se hiljaisuus, mikä epäilytti Ranea. Kaikki uudet ihmiset yleensä tulee aika reippaalla äänellä tervehtimään, niinkuin vanhoja tuttuja. Rane kävi kyllä syömässä nameja Luukaksen kädestä ja muutenkin oli ihan lähellä, mutta ei ihan halikaveriksi vielä ryhtynyt. Sen sijaan kuuli ja tunnisti taas Sari T:n ja Elinan, ja oli niin halipusua. 


Ai niin, Rane sai ensimmäisen rokotuksensa ja oli reipas myös eläinlääkärissä.
Nyt siis 12 viikkoa ja painoi 6,4 kg (vertailuna Pyry painoi 11 vko 6,2 kg ja 12,5 vko 7,05 kg).

2017-08-16 Vepeilyä

VEPEILYÄ


Olin Pyryn ja Ranen kanssa taas vepetreeneissä Routiolla.
Pyrylle ekana otettiin vientiä, jolloin minä olin rannassa, Elina makupalojen ja lelun kanssa veneellä. Kyllä taas vähän tyssäsi siihen rantaveden rajaan. Ei meinannut millään irtoo veneelle. Vientikapula kyllä pysyy suussa hienosti. Mun piti suurinpiirtein reisiä myöten kahlata veteen ja vähän avittaa "tuuppaamalla" Pyry oikeaan suuntaan. Sitten meni suht kivasti. Tuota pitäisi nyt miettiä kunnolla, mutta tuntuu, että mulla on pää jo ihan sekaisin kaikista kokeiluista.
Toisena hypättiin veneestä ja se meni tosi hyvin, kun oikein kunnolla hetsattiin.


Kolmannen osuuteni "uhrasin" Ranelle. Hän oli jo niin reipas tullessamme treeneihin. Ransu moikkasi kaikki häntä vipattaen. Sari T ja Ellu olivat selkeet suosikkitytöt ;). Rane meni myös ihan itse rantaveteen jalkoja myöten ja halusi veneeseen. Käytiin sitten Ranen ja Sari T:n kanssa veneilemässä, hakemassa poijut pois. Yhtään ei näyttänyt jännittyneeltä. R nojasi etukäpälät veneenreunalla ja näytti siltä kuin olisi halunnut hypätä veteen. Kun sitten tultiin rantaan, niin sitten vähän jänskättikin kuinka korkealla reuna olikin rantavedestä. Enkä edes olis antanut hänen hypätä sieltä.


Mun ihanat vepepojat.

lauantai 12. elokuuta 2017

2017-08-11 My little friend

MY LITTLE FRIEND

Pitäis aina kirjoittaa heti, niin muistaiski jotain. Neljä viikkoa on jo Ranenkin kanssa vierähtänyt. Ja ihan hyvin on mennyt. Parhaillaan ukkostaa ja salamoi, eikä tuo ole moksiskaan. Rane on ollut Pyryn treeneissä mukana ja käyty muissakin paikoissa. Rane on huomattavasti avoimempi nyt uusien ihmisten kanssa. Samoin muiden koirien kanssa. Pyry on ollut kaikessa suurena tukena. Ja voi sitä ilon päivää, kun Rane oli ollut meillä pari viikkoa. Ranella oli iltavilli päällä, meni ympäri alakertaa, kun Pyry sitten lähti riehuntaan mukaan. Siitä asti ovat kiehnänneet monta kertaa päivässä. Täytyy sanoa, että Pyryllä on yllättävän pitkä pinna, kun tuo riekkuu hampaillaan kauluskarvoissa, kävelee ali ja yli ja vie jopa luun tai lelun nenän edestä. Mutta siis niin ihanaa, että ovat hyviä kavereita. Elämä on näin paljon helpompaa, kun on pienellä iso kaveri ja isolla pieni kaveri.

Rane on pari kertaa jopa pyytänyt ulos, mutta kakat varsinkin tulee enimmäkseen sisälle, mutta osaa käydä pesuhuoneen paperilla tekemässä. Tällä viikolla on ollut vähän vatsaongelmia. Rane on oksentanut ruokansa monen tunnin syömisen jälkeen. On myös syönyt sen uudelleen monesti. Jak. Torstaina sitten vatsa oli ihan ruikulilla. Onneksi se ei kestänyt kuin vuorokauden. Kuinka voi olla iloinen kiinteästä kakasta, jotka oli aamulla pesuhuoneen paperilla. Sitten Masa kertoi Ranen taas aikaisin aamulla oksentaneen edellisillan ruoat. Masa antoi sitten kuitenkin uutta ruokaa ja on saanut päiväruoankin, eikä ole ainakaan vielä oksentanut. Mutta huoli minulla on kuitenkin pienen puolesta, vaikka hän on ihan pirteä, leikkii, riehuu, syö, juo, kakkaa, pissii, on mielestäni muuten ihan normaali. Mutta kattellaan nyt viikonlopun yli vielä. Kiloja oli 5,7 kun ikää 11 viikkoa.

Me on sitten enimmäkseen oltu vaan pentuja. Rane osaa istua ja odottaa (ovella, ruokaa ym.). En kehtaa tässä selittää mitä kaikkea olen tehnyt tai yrittänyt. Muut pennut on tehneet jo vaikka mitä ja ovat tosi taitavia, mutta me tehdään meidän tahtiin. Hän on kuitenkin niin ihana. Miten olen saanut kaksi näin ihanaa koiraa. Kiitos Saija miljoonasti. Voin ihailla noiden touhuja vaikka kuinka kauan.

Pyry on treenaillut vepeä ja rallia. Vepessä ongelmana on ollut sen tietyn rajan ylitys, olin minä rannalla tai veneessä. Ja se raja on about siitä, mistä Pyry joutuu lähtemään uimaan, kun jalat on vielä pohjassa ilmeisesti. Epävarmuuttahan se on ja töitä tehdään, että se paranisi koko ajan. Se on kyllä ihan huippufiilis, kun viimeksikin onnistui ilman sitä epäröintiä. Samoin edelliskerran veneestähyppykammo oli tiessään. Muistaisi vaan taas kaikki mitä tehtiin ja miten tehtiin. 

Eilen oli taas Pyryllä rallytoko-treenit ja laitettiin joku MES-luokan rata, jossa oli paljon oikealla puolella kuljettamista. Samoin oli jonkun verran uusia liikkeitä. Periaatteessa kaikki muut meni hyvin, paitsi kun kuljetetaan oikealla ja käännytään 270 astetta oikean kautta. Silloin pitäisi takapään toimia paremmin. Toinen isompi ongelma oli putki ja putken jälkeinen elämä. Vaikka kuinka yritin, että mennään rauhallisesti, niin noup, täysiä läpi ja palaaminen oikeaan seuruuseen oli mahdotonta. Selkeästi siinä meni agilityvaihde päälle. Kuitenkin alkupuolella ollut hyppy ja siitä paluu seuruuseen meni enemmän kuin mallikkaasti. Kivaa oli tehdä uusia juttuja.

Nyt mennään tuonne sateeseen lenkille. Rane muuten on vähän sokerista, ei oikein tykännyt sateesta, kun yritin päästää pihalle pissille. Mutta nyt mennään eikä meinata, satoi tai paistoi.

 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

2017-07-23 Ranen treffit Volan kanssa

RANEN TREFFIT VOLAN KANSSA

Äkkiä sitä meikäläinenkin tottui taas pentuelämään. Hyvin nämä päivät tässä kuluu. Ei voi käsittää, että Rane on niin pieni. Sen verran pieni, että heti alkuun hirvitti tuo meidän portaikko, kun pää mahtui kaiteen läpi. Masa laittoi siihen pahvit. Mutta kun en luottanut noihin pahveihinkaan, sain Anulta lainaan portin. Sitten pystyin taas rentoutumaan. Pianhan tuo kasvaa ja sitten nuo pahvit kyllä lähtee. Tokana päivänä meni sitten jo portaat ylös ja parin päivän päästä tuli alas, valvotusti aluksi tietysti, ja on meillä kiviset umpiportaat, ettei välistä voi pudota.

Eniten jännitti miten Pyry vastaanottaa Ranen. Ensin oltiin pihan ulkopuolella ja Pyry normaaliin tapaan heilutti häntää ja oli oikeinkin ystävällinen ja kiinnostunut pennusta. Sitten kun siirryttiin sisälle, se ei enää ollutkaan niin kivaa "siis toiko jää tänne, mun huudeille?" Sietävät toisiaan, mutta mistään lusikassanukkumisesta tai edes leikkimisestä ole tietoakaan. Nyt on mennyt viikko ja tilanne on edelleen kutakuinkin sama. Äsken juuri Rane yritti haukkumalla ja kaikella mahdollisella venkoilulla saada Pyryä leikkimään. Mutta ei, Pyry kesti aika pitkään ja sitten ärähti. Välillä Pyryä kyllä kauheasti kiinnostaa ja aika paljon se sietää Ranelta. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.

Ranehan on sellainen tapaus, että haluaa ensin tarkkailla tilannetta kauempaa ja uskaltautuu sitten vasta ehkä jonkun ajan päästä mennä tutustumaan. Annan Ranen omalla ajallaan tutustua, silloin kun hän haluaa.
Ollaan tavattu tässä naapurustossa cockerspanielin 12 viikkoinen pentu, 10 kk chihuahuasekoitus, pari vanhempaa kingcharlesia sekä boxeri. Mutta yhdenkään näistä Rane ei mene puolta metriä lähemmäs. Vielä. 
Kingcharlesien omistajaisä kahden pikkutytön (5-6v, 7-8v) kanssa ovat saaneet jo ihan koskea, eikä Rane peräänny. Annoin tytöille iltaruoasta nappuloita, joita syöttelivät Ranelle. Eilen Rane lähestyikin jo itse, tosin hieman varoen, mutta silti. Käytiin vielä brankkarissa tutustumassa, kun Masa oli töissä.

Jos tuo oli vähän ikävä tai hankala asia, niin haukkuu myös vessaharjaa ja kaupasta ostamaani nahkaluuta. Mikähän siinäkin on. Nyt on myös tullut vahinkoja välillä, vaikka yritän viedä ulos aina kun herää, on leikkinyt tai syönyt. Joskus on kantanut kakkakikkareitaan ja onpa tainnut maistaakin niitä. Yök. Ja ne naskalit! Tuntuu, että väsyneenä Ranesta tulee pikkupiraija. Mutta kaikki nämä kuuluu tähän pentuelämään ja huvittavaa ja mielenkiintoista sitä on seurata. 

Remmissä menee jo aika kivasti. Kulkee kylläkin mielellään oikealla puolella. Panta-sanaa opetellaan, vaikka pannan saakin jo helposti laitettua. Rane osaa istua ja sivulletuloa opetellaan. Opetellaan myös odottamaan ruokaa, edes pari sekuntia, se on kyllä tosi vaikeaa. Tykkää repimisleikistä, menee kuolleelle lelulle. 

Mutta tän viikon ihan paras kohokohta oli treffit Volan kanssa. Tessa lähti mökille ja Saija on siellä kaukana myös mökillä, niin Rane pääsi treffeille pelkästään Volan kanssa. Oltiin Tanjan ihanalla aidatulla pihalla. Juu, olen kateellinen, tahtoo kans pihan aidata, niin on paljon helpompi olla. Heti ensi tilistä. Masaaaa...
Rane tuli pihalle taas vähän epäröiden, mutta hetken tuumailtuaan ja tutustuttuaan (ihmisiin), rentoutui ja penskat juoksi ja paini ympäri pihaa. Niillä oli niin kivaa. Ja häntä hirmusti heiluten moikkasi Tanjan miehenkin. Olipa ainakin tasaväkiset treffikumppanit naskaleineen ja säästyi Tanjan ja mun nilkat. Puoltoista tuntia jaksoivat, sitten tuli uni ja molemmat nukahti penkin alle. Tämä tuli niin tarpeen Ranelle. Pitää päästä riehumaankin välillä oikein kunnolla. Pian uudestaan.
  

torstai 20. heinäkuuta 2017

2017-07-14 Rane on kingi

RANE ON KINGI

Perjantaina se päivä vihdoin koitti, lähdettiin kimppakyydillä Tanjan ja Tessan kanssa Öllölästä asti Saijalta hakemaan pentuja. Pyry siis sai "pikkuveljen", ihanan siskonsa Voltin ja huippukoira Ässän jälkeläisen. Melkein itku tulee, kun hän on niin suloinen. Sainko minä oikeesti tällaisen ihanan pakkauksen.

Rane sai nimensä futispelaaja Varanesta. Kennelnimi piti alkaa V:llä ja Masa katsoi futista ja ehdotti Ranea. Lapsetkin hyväksyi jopa nimen. Pitihän se kattoo netistä kuka mies se Varane on, hmm...ei hassumpi. Ja moni tietää Vintiöt TV-sarjan, jossa oli hauska Keravan kingi Rane. Rane hänestä sitten tulikin, mutta kennelnimeksi  tuli kuitenkin Little Step's Viking.

Hän on varsin valloittava persoona. Hieman varoen ensin tutustuu uusiin ihmisiin tai asioihin. Ääniinkin hiukka reagoi, mutta esim.vinkulelua saattaa ensin "säikähtää" ja samantien "kimppuun leikkimään". Ehkä tuo on vaan hyvä, ettei ihan kamikazena mene uusiin asioihin. Rane on ahne, leikkii, meni jo ekana päivänä portaat, juoksee, PUREE ;) ...vauhti vain kasvaa päivä päivältä. Iik. Hienosti jo tekee ulos (kun vain tajutaan aina viedä). Yöt on menneet todella hyvin. Pyry meidät (nukkuu häkissä mun "vieressä") herättää, kun tulee aamulla varhain meidän makkariin ja kynnet kuuluu laminaatilla.

Pyryn kanssa eivät oikein vielä ole parhaita kavereita. Rane kyllä tahtoisi kovin leikkiä Pyryn kanssa, mutta Pyry katsoo pitkin nenän vartta "oikeestiko tuo jäi tänne asumaan". Onneksi molemmat osaa pitää aika hyvin hajuraon. Se on tämän hetken hartain toiveeni, että noista vielä kaverit, hyvät kaverit, tulisi.

Jatkossa siis täällä kirjoittelen myös Ranesta.

2017-07-03 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

PAREMPI MYÖHÄÄN KUIN EI MILLOINKAAN


Tässä on nyt oltu 7 kuukautta sairiksella ja tähän on vaikuttanut niin moni asia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikean takajalan ontumisen takia vein Pyryn jo viime vuoden puolella lääkäriin. Pyry ontui lähinnä treenin ja levon jälkeen lyhyen aikaa. Juuri mitään ei oikein löytynyt, kun ei Pyry reagoinut oikein mihinkään. Reagoi heikosti takareittä, seuraavalla kerralla ilioapsis (tms.). Sitten vähän lantiota. Sitten ontuminen vaihtui oikeaan etujalkaan. Ja nyt viimeiseksi ontuu vasenta takajalkaa.
On annettu laseria, kipulääkettä, relaksanttia ja paljon paljon lepoa. On kuvattu takaraajat ja käyty jopa magneetissa. Ja kaikki aina ok. Lääkäri ollut lomilla pitkän aikaa. Olen otattanut verikokeet, myös borreliatestin ja kaikki oli normaalia. Tammikuussa hammas katkesi ja se piti leikata pois. Vein fyssarille. Fyssari huomasi, että Pyry tiputtaa. Otatin virtsakokeen. Virtsassa struviittikiteitä, muttei kiviä tai eturauhasongelmaa, lisäksi PH oli liian korkea. Sitä hoidettu nyt ruokavaliolla, joka toimikin. Vein kraniosakraaliterapiaan, joka ei koskaan aiempina kertoinakaan ole löytänyt muuta kuin "kireät" varpaat. Mietin jo onko vaan kropan kemiallinen tasapaino vain häiriintynyt ja aiheuttaisi kramppeja tms. Niin moni asia on vaikuttanut toiseen ja minultakin on varmasti jäänyt sanomatta jotain asioita, kun usein oli eri henkilö kelle piti taas selostaa asioita. Kaverit sanoo yhtä ja aviomies toista. Paljon olen toki apujakin saanut, kiitos kaikki meitä auttaneet. Ja onhan tämä varsinainen opintomatka ollut. Tämä on samalla vähän huonoa tuuriakin kaikin puolin, että tässä on mennyt näin kauan.


Sitten päätin vielä viedä lääkäriin Saloon, skannasin koko sairaskertomusnipun ja tein oikein aikajanan mitä on tapahtunut milloinkin ja otin röntgenkuvat ja magneettilausunnot mukaan. Halusin lääkärille, joka näkee tämän kokokuvan.
Hän katsoi röntgenkuvat, ja totesi, ettei varpaita olekaan kuvattu. Ja varpaista löytyi kuin löytyikin, nivelrikkoa. Selvin muutos on otj:n 2.varpaassa. Muutoksen alkuperää ei voi varmasti sanoa, mutta todennäköistä, että liittyy agilityyn.


Todella ikäviä uutisia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Epätietoisuus on pahinta. Nyt ollaan jätetty agility ainakin toistaiseksi. Ei ole lihaksetkaan timmikunnossa ja pitäisi vaan uskaltaa kuntouttaa ja jumppaa, mutta aina pohdin miten ne varpaisiin vaikuttaa. Uiminen on ainakin varpaiden puolesta ok ja Pyrystä ihan toiseksi parasta, ehkä jopa parasta agilityn lisäksi. Onneksi on muitakin lajeja, joita ollaan harrastettu, kotitokoa, rallytokoa ja vepeä.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

2017-04-15 Pääsiäisenä sitä ja tätä

PÄÄSIÄISENÄ SITÄ JA TÄTÄ

Keskiviikkona oltiin Saijan treeneissä pitkästä aikaa. Tarkoituksena tehdä varovasti ja vähän. Oltiin kyllä aikas kuutamolla. Ehkä muakin jännitti ja olin jotenkin ylirauhallinen, yrittäen sillä muka rauhottaa Pyryä. Pah. Pyry oli ihan täpinöissään eikä ollut kovin hyvin kuulolla.Hän vähän lenteli. Katsoiko sitten mua vai mitä, mutta kaatoi siivekkeen ja pamautti siihen varpaansa. Hetken oli kolmijalkanen, tällä kertaa vasen takajalka. Voi itku, kyllä taas säikähdin, mutta hetken päästä oli taas normaali. Saija vielä tutki varmuudeks, eikä reagoinut mihinkään ja kulkikin normaalisti. Tehtiin sitten enää parit kontaktit ja yhet kepit A leijeröiden. Se me sentään viel osattiin, jos kaikki muu oli unohtunut unholaan.
Kunnon jäähdyttelylenkki ja vielä piti jännittää kotipihalla, kun otin autosta. Jee koira neljällä kontilla! Huoh!
Saija kertoi huikeita uutisia muuten, ÄssäVoltteja tulossa toukokuussa! Jännää! <3 <3 <3

Torstaina oli HiHan omatoimitreenit. Ja siellä olikin esteet lähes ympyrässä. Ei tarvinnut tehdä siis mitään äkkikäännöksiä. Ainoa "hankala" paikka oli puomi-putki-erottelu. Eikä siinä ollut meille mitään hankalaa. Vähän taas kontakteja, eikä muuta. Pyry oli huomattavasti paremmin kuulolla kuin keskiviikkona. Saija-kiltti katsoi naapurikentän aidan yli lopuksi vielä, että liikkui puhtaasti. Ja huokaista sai taas vasta kotona, kun otin autosta. Kaikki hyvin, so far.

Lauantaina kävin ostamassa aurauskepit (hah,lunta odotellessa!) ja alotettiin vepen rantautumistreenit ja tehtiin vähän tottista. Onneksi voi jo omalla pihallakin tehdä jotain. Ihanaa, kun on monta vapaapäivää. Tänäänkin ollaan tehty jo pari pitkää kävelylenkkiä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

2017-04-09 Kuivaa

KUIVAA

Maaliskuu meni ja jonkunverran on tässä välissä ollut äksöniä. Pyryllä jatkui sama taas seuraavan kovemman treenin jälkeen. Ei nyt varsinaisesti ontunut, mutta ei hetkellisesti hypännyt sänkyyn niinkuin yleensä. Tiialle taas, tutkittiin, otettiin röntgenit ja käyty jopa magneetissa, eikä mitään löytynyt vieläkään. Ollaan nyt sitten oltu vielä varuiks saikulla, juosta sai, muttei äkkikäännöksiä. Fillarilenkillä käyty, ja oivoi pari kertaa meinattiin mennä kumoon, kun ei vielä tajunnut että nyt vaan juostaan eikä haistella eikä merkkailla. Uintikin oli kielletty, mutta vesijuoksua olis saanu harjoittaa. Sellasta ei nyt olla kokeiltu. Aika kuivaa, kun molemmat haluis treenailla aksaa. 

Tällä viikolla aloitettiin sitten varovasti aksatreenit. Tehtiin vain pari juoksusuoraa matalammilla rimoilla, kepit ja kontaktit. Ja so far so good. Sekin vähä, olihan se ihan superkivaa!

Noh, tänään sitten sitä kuivaa, meinaan vepen ekat kuivatreenit kentällä. Oikeasti ei kuivaa ollenkaan (paitsi hiekka), vaan ihan ältsin kivaa. Itse olin vähän kysymysmerkkinä, että mitäs tässä lajissa taas tehtiinkään. Onneksi oli hyvä avustaja, jolla homma hanskassa. Ja meillä meni niiiiiiin hyvin, ihan meinas itku tulla, kun olin niin yllättynyt kuinka upeesti Pyry meni. Treeni oli suht lyhyt, mutta sitäkin laadukkaampi.
Juuri olin pelännyt, kun Pyry ei tuo ja tunge sitä lelua kotona mun käteen, vaikka aina sitä pyydän. Hän haluis vaan sellasta jahtausleikkiä. Otin kotoa veperepun mukaan ja vasta kentällä katsoin mitäs siellä taas onkaan. Otin sieltä vepekapulan ja kissan kuivamuonaa! ja kokeilin ensin itekseni tuoko kapulan käteen. Ja todellakin toi! Sitten kokeiltiin avustajan, Helin, kanssa. Ensin niin, että minä olin "veneessä" ja sitten jännäsin viekö vieraalle vie-käskyllä (sitä sanaa kun on käytetty viimeksi viime kesänä). Ja voi että olin niin häpi, Pyry todellakin vei Helille käteen asti "tossa on"! Oliskohan se niin, että Pyry yhdistää tuon kapulan juuri vepeen ja tajuaa, että silloinhan se pitää suorastaan tunkee vastaanottajan käteen. Lelulla siis turha yrittääkin.
Vielä treenattiin rantaan tuloa vinosti. Laitettiin kepit suht lähelle toisiaan, että Pyry tajuaisi rantaantulon kokonaisuuden ja hiffaa ne kepit "tuosta välistä" aina!

lauantai 25. helmikuuta 2017

2017-02-25 Ja taas mennään

JA TAAS MENNÄÄN


Saikku on ohi, on käyty Tiialla kolmesti, laseroitu, jumpattu ja otettu todellakin iisisti. Ja toivotaan nyt, että pysytään molemmat ehjinä. Ulkona on kuitenkin vähän väliä todella liukasta. Mulla on IceBugit, mutta Pyryllä ei.


Ihan ekalla treenikerralla ei tehty muuta kuin harjoiteltiin omatoimista puomia. Saija palkkasi ja Pyryn piti mennä vaudikkaasti alas asti. Minä jäin kauas taakse. Parin kerran jälkeen oli niin hienot alastulot, että lopetettiin siihen. Sekin oli plussaa, että pystyin lopettamaan, vaikka mieli olis tehny jatkaa vaikka kuinka. Olihan mullakin vierotusoireita ja tammikuussa sainkin ohjata kerran Penaa ja kerran Ruskaa. Olipa hauskaa. Ruskalla onnistuin paremmin, kun oli samat ohjauskäskyt. Vaikka molemmat lentää vähän samalla lailla kuin Pyry, että tuttua touhua.


Seuraavalla Saija-treenillä Saija oli kipee ja Kati koulutti. Se oli meidän eka pidempi treeni ja kyllä pelotti kestääkö Pyry. Rimat oli 45 cm. Ensin hosuin, mutta rauhoituttuani jopa kävelin välillä, ja voi kuinka hyvin Pyry meni ja oli kuulolla. Pakkovalssin merkkausta ja ajoitusta pitää treenata.


HiHan treeneissä edelleen rimat 45cm. Oli kyllä aikamoinen juoksurata, jossa mun kunto uhkasi kokonaan loppua. Ei huono. Kontakteja pitää muistaa treenata ja palkata vain kun menee vauhdilla loppuun asti.


Ostin tuurauspaikan Saijan treeneihin. Ja voi miten se rata tuntui meille sopivan. Tykkäsin tosi paljon. Sopivasti tekemistä ja huomioimista. Kyllä se koutsi on tarpeellinen, kun ei itselle tule aina kaikki ohjaukset mieleen. Kivalta tuntui päällejuoksu-poikkari-leijeröinti.
Pientä herpaantumista keskittymisessä loppua kohden. Ja virheen tultu oma pää "hajoo" ja on vähän sekaisin mihin piti mennä ja mitä tehdä. Mun kunto oli taas kans vähän kovilla. Olisko kohta jo oman kunnon kohottamisen paikka.


Tuon treenin jälkeen oli niin hyvä fiilis, että kyl tää taas tästä lähtee. Ja sitten tuli HiHan treenit ja hieman palautusta maan pinnalle. No joo ihan jees se meni, mutta silloin kun jään alkuun heti jumiin, niin se syö. Sinänsä ihan kiva rata, mutta tuo alku kyllä yllätti. Kuulemma kolmosen koirilla oli lähes kaikilla muillakin ongelmia siinä kohdassa. Muutenkin oli aika vauhdikas lentorata, jossa oli paljon putkia ja vain lopussa keinu. Ja Pýry meni tunnetusti kovaa.


Niinköhän tässä uskaltaa kisakalenteria katsoa. Mutta sinne vaan tekis mieli. Ja on se kyllä ihana fiilis treenatakin Pyryn kanssa.
Saikulla sen huomas, kun on vaan yks koira, että mitäs nyt sitten, kun ei ole muita. Pentuja on tullut monelle, joillakin koiralauma jo aikamoinen. Kyllä tässä pentukuume on aika korkeella. Toivottavasti sellainen tulee pian tähänkin taloon.



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

2017-01-29 Saikulla

SAIKULLA


Yli kaks kuukautta vierähtänyt saikulla. Pyry kävi vielä toisen kerran kraniosakraaliterapiassa, mutta sieltä ei löytynyt tällä kertaa vaivaan apua.
Sitten vein Pyryn Mevet'iin, ja ei meinannut sielläkään mitään löytyä, mutta vasta kunnon kopeloimisen jälkeen löytyi otj säärestä pieni lihasvamma, johon reagoi. Saatiin kipulääkettä, laseria ja saikkua pari viikkoa. Tiiu olis tosin halunnut adoptoida Pyryn ja ottaa se hoitoon jotain pariks vuodeks :)
Pyry on <3 ja ehkä maailman helpoin potilas.


Sillä välillä käytiin laserissa 2-3 kertaa viikossa. Ja sitten uusintatsekkaukseen Tiiulle. Sääri oli parempi, mutta sitten aristelikin toista kohtaa. Sama jalka, mutta iliopsoas eli lihas, joka menee siitä takaa aina sinne nivuseen asti. No eipä tuohonkaan kovin helpolla reagoinut. Laseria antanut hoitsukin sanoi, että pidä nyt kunnolla kiinni, nämä on niin kipeitä, että koira saattaa purra. Joo pidinköhän parilla sormella vähän ja hoitsu ihmetteli, et täähän ei reagoi ollenkaan tähän. Juu niin tiedetään ja epäilin siitä myös, ettei lihasjuttu kovin isokaan voinut olla. Tällä kertaa lääkkeeksi Sirdalud-kuuri ja lisää laseria.


Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se nyt meni. Käytin vielä kolmannen kerran Tiiulla tarkistuttamassa mikä tilanne, saadaanko treenilupa.
Kaikki näytti hyvältä ja nyt sitten aksalihasten kasvattamista takaisin eli jumppaa jumppaa. Pari viikkoa ja tietyt kuviot kun onnistuu, niin saadaan ruveta treenaamaan. Toki ei heti mitään hirmukiemuroita eikä kisoja.


Tuo ulkoilma jäisine teineen ei kyllä edesauta toipumista. Ite pääsen hyvin IceBugeilla, mutta koko ajan pelottaa, että Pyry vetää spagaatin ja taas joku lihas revähtää. Hihnassa mennään yhä ja yritetään olla varovaisia. Mutta jee, kohta päästään treenaamaan. Osataankohan me enää mitään.