TAKAAKIERTOJA VAIHTEEKS
Helin rata oli kiva ja vaihteleva. Jäin sitten vapaaehtoisesti tekemään kahta takaakiertoa peräkkäin. Niissä kun tuppas rimat lentää. Olisko ihan mahdotonta hypätä vähän kauempaa ja vaikka katsoa eteensä. Pienet siivekkeet ei tosiaan auta asiaa. Enkä voi jäädä auttamaan siivekkeelle, kun sitten ei kerkee seuraavalle. Tuota pitäis harjoitella paljon, ensin lisäavuilla. Ja ehkä sen tuhatviissataakertaa. Näin talvella tuo on kyllä mahdotonta, kun ei ole mitään vapaavuoroa missä kävis.
Muissa kohdissa ei isompia ongelmia. Kontaktit hyvät ja sain jopa ekat putkenpäätkin ohitettua parissa kohdassa, sekä sylkkärinomaisella, että vastakäännöksellä. Ja tiesin (enkä muuta edes kokeillutkaan), että niistopersjättö sopii meille paremmin kuin esim. twist. Siinä Pyry joutuu itse enempi tsemppaamaan, eikä tule sellaista vinoa vauhtihyppyä. Kunhan minä vain pidän katseen, niin rimakin pysyy.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
22.11.2014 Kaisan hallintapäivä
KAISAN HALLINTAPÄIVÄ
Päivä sisälsi paljon asiaa, tavallaan uutta, mutta niin loogista, kunhan ne asiat vain hoksaa tai joku ne meille kertoo. Genetiikkaa emme pysty muuttamaan, vain suuntaamaan. Pitää vain oppia ymmärtämään ja käyttämään hyödyksi.
Siedätys ja vastaehdollistamisen tavoite: koira reagoisi aina ensin omistajalle (hei kato mamma tuolla on tommonen...). Eli bongauskoulutuksesta jo pennuille puhuttiin. Silloin kaikki ihmeellinenkin on vaan tavallista, josta ei tartte tehdä mitään juttua tai varsinkaan mörköä. Koira opetetaan siihen, että se uskaltaisi katsoa ja kohdata asian. Ja positiiviseksi sen tekee tietysti rento ja rauhallinen omistaja, joka palkkaa koiran havainnosta.
Ensin saimme kukin vuorollamme tehdä testiradan, jossa ensin oli ihmisiä, joita piti kätellä, koiran odottaessa rauhassa istumassa sivussa. Rata jatkui Kaisan lentävään karvaleluun, sitten oli vuorossa herkkuja. Sen jälkeen maassa joku lehmän sorkka, linnun siipiä ja peuran koipi. Hetken päästä "mörkö" sadeviitta, joka yllättäen nostettiin ylös roikkumaan. Ja viimeisenä vielä frisbeetä heittelevät ihmiset.
Tuolla radalla meillä ei oikeastaan ollut suurempia vaikeuksia "luopua" eli jättää noteeraamatta ja jatkaa matkaa. Pyry oli selkeesti tekemismoodissa, hän olis mielellään tehnyt aksaa. Tuttu halli, jossa vielä reunassa oli sopivasti A-este. Sinne sitten paukkas alastulokontaktille, kaikkien näiden houkuttimien ohi. Ei mulla sinänsä ollut kuitenkaan vaikeuksia saada häntä sieltä pois, vaan jatkettiin siitä sitten matkaa. Tuon lisäksi fresbee on aika paha.
Heittelen fresbeetä lähes joka päivä ja valitsin sitten sen eli pahimman mahdollisen (muita olis ollu pallo tai noutokapula) kun piti valita joku minkä kohdalla pitäis hallita koira. Sitten piti päättää joku sana, jolla aina saa namia. Se olikin tosi vaikeaa mulle, kun lähes kaikki kehusanat on käytössä jo. Keksin sitten "jaa"-sanan, jos sillä sitten yrittäisi. Ulkona opeteltiin sitä muutama kerta, että eihän se tietty ihan jakeluun asti vielä varmaksi mennyt.
Siinä sitten muutama ihminen heitteli fresbeetä ja mun piti saada jaa-sanalla Pyryn huomio. Hah. Eka piti vaan "tunkee" nakkia nenän eteen ja suuhun, että oppisi sanan kuultuaan. Sekään ei ollut helppo juttu, kun Pyry vaihtoi aina suuntaa, tavallaan meni mua karkuun, etten saanut sitä tehtyä. Siinä kohtaa rupes ohjaajalla hermo kiristyy, kun siitä ei tuntunut tulevan mitään. Miten hitossa kilpaillaan lentävän, maailman ihanimman lelun kanssa. Kun ne lelut menee kuitenkin namipalkan ohi. No vaihdettiin sitten namit narupalloon, mutta ei sekään vielä ollut yhtä ihana kuin fresbee. Huoh.
Saatiin tehdä toinen pikku tehtävä vielä. Sanoin, ettei tän ohjaajan hermo kestä enempää. Mentiin kuitenkin tekee häiriötreeni, jossa paljon ihmisiä, jotkut heitti fresbeetä, jotkut ajo hippaa, jotkut tutki maata tai sito kengännauhoja, kaikkea missä yritettiin kiinnittää koiran huomio pois ohjaajasta. Tää tehtävä oli helpompi, kun sai pujotella siellä ihmisvilinässä toko-seuraamisella, silloin tehdään töitä ja kuunnellaan (ekassa yksittäistehtävässä annoin kulkea vapaana, en siis käskyn alla).
Päivä oli antoisa, mutta myös pitkä ja kun vielä viikolla nukkuu vähän, niin aika rätti sitä oli kun kotiin pääsi. Heräsin sitten sohvalta.
Päivä sisälsi paljon asiaa, tavallaan uutta, mutta niin loogista, kunhan ne asiat vain hoksaa tai joku ne meille kertoo. Genetiikkaa emme pysty muuttamaan, vain suuntaamaan. Pitää vain oppia ymmärtämään ja käyttämään hyödyksi.
Siedätys ja vastaehdollistamisen tavoite: koira reagoisi aina ensin omistajalle (hei kato mamma tuolla on tommonen...). Eli bongauskoulutuksesta jo pennuille puhuttiin. Silloin kaikki ihmeellinenkin on vaan tavallista, josta ei tartte tehdä mitään juttua tai varsinkaan mörköä. Koira opetetaan siihen, että se uskaltaisi katsoa ja kohdata asian. Ja positiiviseksi sen tekee tietysti rento ja rauhallinen omistaja, joka palkkaa koiran havainnosta.
Ensin saimme kukin vuorollamme tehdä testiradan, jossa ensin oli ihmisiä, joita piti kätellä, koiran odottaessa rauhassa istumassa sivussa. Rata jatkui Kaisan lentävään karvaleluun, sitten oli vuorossa herkkuja. Sen jälkeen maassa joku lehmän sorkka, linnun siipiä ja peuran koipi. Hetken päästä "mörkö" sadeviitta, joka yllättäen nostettiin ylös roikkumaan. Ja viimeisenä vielä frisbeetä heittelevät ihmiset.
Tuolla radalla meillä ei oikeastaan ollut suurempia vaikeuksia "luopua" eli jättää noteeraamatta ja jatkaa matkaa. Pyry oli selkeesti tekemismoodissa, hän olis mielellään tehnyt aksaa. Tuttu halli, jossa vielä reunassa oli sopivasti A-este. Sinne sitten paukkas alastulokontaktille, kaikkien näiden houkuttimien ohi. Ei mulla sinänsä ollut kuitenkaan vaikeuksia saada häntä sieltä pois, vaan jatkettiin siitä sitten matkaa. Tuon lisäksi fresbee on aika paha.
Heittelen fresbeetä lähes joka päivä ja valitsin sitten sen eli pahimman mahdollisen (muita olis ollu pallo tai noutokapula) kun piti valita joku minkä kohdalla pitäis hallita koira. Sitten piti päättää joku sana, jolla aina saa namia. Se olikin tosi vaikeaa mulle, kun lähes kaikki kehusanat on käytössä jo. Keksin sitten "jaa"-sanan, jos sillä sitten yrittäisi. Ulkona opeteltiin sitä muutama kerta, että eihän se tietty ihan jakeluun asti vielä varmaksi mennyt.
Siinä sitten muutama ihminen heitteli fresbeetä ja mun piti saada jaa-sanalla Pyryn huomio. Hah. Eka piti vaan "tunkee" nakkia nenän eteen ja suuhun, että oppisi sanan kuultuaan. Sekään ei ollut helppo juttu, kun Pyry vaihtoi aina suuntaa, tavallaan meni mua karkuun, etten saanut sitä tehtyä. Siinä kohtaa rupes ohjaajalla hermo kiristyy, kun siitä ei tuntunut tulevan mitään. Miten hitossa kilpaillaan lentävän, maailman ihanimman lelun kanssa. Kun ne lelut menee kuitenkin namipalkan ohi. No vaihdettiin sitten namit narupalloon, mutta ei sekään vielä ollut yhtä ihana kuin fresbee. Huoh.
Saatiin tehdä toinen pikku tehtävä vielä. Sanoin, ettei tän ohjaajan hermo kestä enempää. Mentiin kuitenkin tekee häiriötreeni, jossa paljon ihmisiä, jotkut heitti fresbeetä, jotkut ajo hippaa, jotkut tutki maata tai sito kengännauhoja, kaikkea missä yritettiin kiinnittää koiran huomio pois ohjaajasta. Tää tehtävä oli helpompi, kun sai pujotella siellä ihmisvilinässä toko-seuraamisella, silloin tehdään töitä ja kuunnellaan (ekassa yksittäistehtävässä annoin kulkea vapaana, en siis käskyn alla).
Päivä oli antoisa, mutta myös pitkä ja kun vielä viikolla nukkuu vähän, niin aika rätti sitä oli kun kotiin pääsi. Heräsin sitten sohvalta.
torstai 20. marraskuuta 2014
19.11.2014 Kaikessa rauhassa
KAIKESSA RAUHASSA
Maanantaina Jaksin treeneissä ei tosin menty kaikessa rauhassa, kun oli sen verran kiemurainen rata ja joka toinen este mentiin takaa. Meinaan unohdin välillä mihin piti mennä ja oliko edestä vai takaa, varsinkin kun keskittyi johonkin kohtaan pidempään ja joku este mentiin jopa seitsemään kertaan.
Jäin sitten jumiin pidemmäksi aikaa suorasta putkesta kääntymiseen. Putki oli ehkä 1,5 metrin päässä A:sta ja kun Pyry ei kääntynyt tiukasti, niin otti aina A:sta vauhtia. Vastakäännös on aiemmin tehonnut, mutta jotenkin se ei sopinut tuohon kohtaan. Jaksi sitten veti lelulla, niin sitten kääntyi vasta.
En edes päässyt koko rataa, kun halusin kokeilla tiettyjä vaikeita kohtia. Onneksi mentiin Anun kanssa puoliksi, kun oli kuitenkin melkoinen vauhtirata.
Tänään keskiviikkona oli omatoimireenit. Saija oli lähettänyt radan, joka olikin varsin sujuva. Meitä ei ollut muita kuin minä, Sari ja Jaksi. Saatiin treenata yllinkyllin ja kaikessa rauhassa. Mentiinkin vuorotellen, kukin kolmeen otteeseen. Ihanaa, kun ei tarttenu kellosta välittää.
Meillä meni kaikilla varsin hyvin, kun rata ei ollut mikään supervaikea. Tekemistä toki silti riitti. Treenasin erikseen muutamaa kohtaa.
16-17-kohdan "sylkkärissä" piti oikein vaatia, että tulee käteen asti ensin.
20-21-kohtaa kokeilin molemmilta puolilta, hyvin tuli myös vetoon (ja todella hyvin pysähtyi kontakteille).
21-22-23-kohdassa tajusin vasta lopussa miten se kannatti meidän tehdä, ettei valu. Tai oli siinäkin pari vaihtoehtoa, niistolla kunnolla ensin jarruttamalla ja toinen vähän kauempaa tehdyllä valssilla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta, kunhan piti huolen, ettei yhtään peruuttele vaan menee seuraavaa estettä kohden.
Oliko tositreenaajat vaan paikalla vai lahjattomatko vaan treenaa. Niin tai näin, aksa on kivaa.
Maanantaina Jaksin treeneissä ei tosin menty kaikessa rauhassa, kun oli sen verran kiemurainen rata ja joka toinen este mentiin takaa. Meinaan unohdin välillä mihin piti mennä ja oliko edestä vai takaa, varsinkin kun keskittyi johonkin kohtaan pidempään ja joku este mentiin jopa seitsemään kertaan.
Jäin sitten jumiin pidemmäksi aikaa suorasta putkesta kääntymiseen. Putki oli ehkä 1,5 metrin päässä A:sta ja kun Pyry ei kääntynyt tiukasti, niin otti aina A:sta vauhtia. Vastakäännös on aiemmin tehonnut, mutta jotenkin se ei sopinut tuohon kohtaan. Jaksi sitten veti lelulla, niin sitten kääntyi vasta.
En edes päässyt koko rataa, kun halusin kokeilla tiettyjä vaikeita kohtia. Onneksi mentiin Anun kanssa puoliksi, kun oli kuitenkin melkoinen vauhtirata.
Tänään keskiviikkona oli omatoimireenit. Saija oli lähettänyt radan, joka olikin varsin sujuva. Meitä ei ollut muita kuin minä, Sari ja Jaksi. Saatiin treenata yllinkyllin ja kaikessa rauhassa. Mentiinkin vuorotellen, kukin kolmeen otteeseen. Ihanaa, kun ei tarttenu kellosta välittää.
Meillä meni kaikilla varsin hyvin, kun rata ei ollut mikään supervaikea. Tekemistä toki silti riitti. Treenasin erikseen muutamaa kohtaa.
16-17-kohdan "sylkkärissä" piti oikein vaatia, että tulee käteen asti ensin.
20-21-kohtaa kokeilin molemmilta puolilta, hyvin tuli myös vetoon (ja todella hyvin pysähtyi kontakteille).
21-22-23-kohdassa tajusin vasta lopussa miten se kannatti meidän tehdä, ettei valu. Tai oli siinäkin pari vaihtoehtoa, niistolla kunnolla ensin jarruttamalla ja toinen vähän kauempaa tehdyllä valssilla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta, kunhan piti huolen, ettei yhtään peruuttele vaan menee seuraavaa estettä kohden.
Oliko tositreenaajat vaan paikalla vai lahjattomatko vaan treenaa. Niin tai näin, aksa on kivaa.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
16.11.2014 Jaakolla
JAAKOLLA
Opettelin sit 30 estettä ja päästiin 7 !!! Ja kaikista lupauksista huolimatta tein yhdes osas. Pyry ei ollut mun mielestä lopussa edes väsynyt, ku hää puhu niin paljon, mutta asiaa. Niin pal kauhiast joutu selostaa tällaselle tumpelolle ohjaajalle, et nyt en sit muista puoliakaan tietty. Mutta tykkäsin, enkä edes ollu ranteet auki. Ehkä ennemminki nauratti oma kömpelyyteni sisäistää asioita nopeasti.
Ratahan oli erittäin haastava ja mulle tuottikin ongelmia rataan tutustumisessa lähinnä kääntyykö koira vai pitääkö tehdä vastakäännös ja oikean ohjauksen valinta.
Alkuun kokeilin ensin persjättöä, mutta takaakiertovalssi siten, että astuikin ensin taaemmalla jalalla taaksepäin, oli parempi ja sujuvampi ja varmempi. Heti seuraavan hypyn jälkeen neloselle flippi. Piti luottaa, että koira sen kyllä menee (eikä jäädä siihen ohjailemaan) niin pääsi itse nopeemmin etiäpäin.Sillä meillä ei ole kuulemma aikaa jäädä mihinkään yhtään, ettei mun ja Pyryn välimatka kasva liian suureksi ja sen myötä ihan mahdottomaksi. Varsinkin, kun laukka on noin pitkä ja menee kovaa, niin kaikki pitää tehdä vieläkin aiemmin. Ja perusasiat meillä on kuulemma kunnossa, mutta tuo uskallus ja ennakointi...
Kutoselle tuli sitten niin kovaa ja tuntui, että itse jäin jotenkin kauas, että vippaus (olihan se sellainen?) ja pien "veto", oli mulle tosi haastava. Se olikin niin pienestä kiinni kuin siirsi vähän rintamasuuntaa poispäin (Saijakin on tainnu tästä joskus aiemmin sanoa). Ja tärkeää oli myös Pyryn katse, jonka jälkeen vasta sai luvan mennä oikeeseen putken päähän.
Ja siihen loppui aika, ja voi että olis kiva mennä uudelleen, ehkä vähän viisaampana. Mutta tärkeää asiaa, pitää vaan uskaltaa!
Opettelin sit 30 estettä ja päästiin 7 !!! Ja kaikista lupauksista huolimatta tein yhdes osas. Pyry ei ollut mun mielestä lopussa edes väsynyt, ku hää puhu niin paljon, mutta asiaa. Niin pal kauhiast joutu selostaa tällaselle tumpelolle ohjaajalle, et nyt en sit muista puoliakaan tietty. Mutta tykkäsin, enkä edes ollu ranteet auki. Ehkä ennemminki nauratti oma kömpelyyteni sisäistää asioita nopeasti.
Ratahan oli erittäin haastava ja mulle tuottikin ongelmia rataan tutustumisessa lähinnä kääntyykö koira vai pitääkö tehdä vastakäännös ja oikean ohjauksen valinta.
Alkuun kokeilin ensin persjättöä, mutta takaakiertovalssi siten, että astuikin ensin taaemmalla jalalla taaksepäin, oli parempi ja sujuvampi ja varmempi. Heti seuraavan hypyn jälkeen neloselle flippi. Piti luottaa, että koira sen kyllä menee (eikä jäädä siihen ohjailemaan) niin pääsi itse nopeemmin etiäpäin.Sillä meillä ei ole kuulemma aikaa jäädä mihinkään yhtään, ettei mun ja Pyryn välimatka kasva liian suureksi ja sen myötä ihan mahdottomaksi. Varsinkin, kun laukka on noin pitkä ja menee kovaa, niin kaikki pitää tehdä vieläkin aiemmin. Ja perusasiat meillä on kuulemma kunnossa, mutta tuo uskallus ja ennakointi...
Kutoselle tuli sitten niin kovaa ja tuntui, että itse jäin jotenkin kauas, että vippaus (olihan se sellainen?) ja pien "veto", oli mulle tosi haastava. Se olikin niin pienestä kiinni kuin siirsi vähän rintamasuuntaa poispäin (Saijakin on tainnu tästä joskus aiemmin sanoa). Ja tärkeää oli myös Pyryn katse, jonka jälkeen vasta sai luvan mennä oikeeseen putken päähän.
Ja siihen loppui aika, ja voi että olis kiva mennä uudelleen, ehkä vähän viisaampana. Mutta tärkeää asiaa, pitää vaan uskaltaa!
lauantai 15. marraskuuta 2014
15.11.2014 Kookookoo
KOOKOOKOO
Kirkkonummella käytiin kisaamassa ja miten on mahdollista, että tää on tyytyväinen tuloksiin 5, 10 ja 10. Tykkäsin hirmusti Mikkilän Sarin radoista.
Huomasin, etten jännittänyt niinkuin yleensä. Mistä se taas johtui? Ei ollut tuttuja katsomassa? vai olinko vaan niin väsynyt? No eniveis, se vaikutti kyl positiivisesti tekemiseen. Me tehtiin hyvää yhteistyötä kaikilla kolmella radalla. Tänään ei ollut nollat kaukana, jokaisella radalla periaattees yks mokapaikka.
Ekalla, hyppiksellä, lähellä loppua ahnehdin vähän liian aikaisin tekemään valssia ja unohtui ohjata kunnolla hyppy ennen sitä. Saatiin siis kielto, kun Pyry tuli mun mukana. Tällä vitosella oltiin kolmansia. Jee, jotain lohdutusta ja hyvät oli palkinnotkin, puolikas kisamaksu, koiralle namipussi ja narupallo.
Pyry ainakin tykkäs. Vähän tuli kaarrosta ja se yks hyppy palattiin tekee uudelleen, etenemä 4,69 m/s.
Tokalla päästiin taas lähes loppuun, kun kolmella vikalla hypyllä tulikin kaks rimaa alas. Tais katse unohtuu, kun tein niistopersjätön. Etenemä 4,85 m/s, pysäytyskontakteineen ja saattoi siellä jotain kaarrostakin tulla. Tuo "loppusuora" jo melkein harmitti, muttei kuitenkaan. Mä oon varmaan kipee. Taidettiin olla kuudensia, nopeimmalla ajalla, mutta virheitä siis kymppi.
Vikalla radalla puomin jälkeen olin rataan tutustuessakin epävarma mitä siinä teen, kun putken väärä pää näkyi hypyltä puomille asti. Ja sitten, kun näin et Pyry menee puomille kovaa, karjasin kunnolla "kiipee" ja Pyryhän pysähtyi. Mutta P oli sen näköinen, että ampasee siitä ja sitten mulle iski joku paniikki ja sanoin kait "tänne" et ei lähde suoraan. Hän oli oikeesti jo lähes hyppäämässä, kun sitten kääntyikin pois, kun mamma kerran sanoi. Hyvä minä. Sitten jäin vielä tattina seisomaan paikalleni, kun Pyry kiersi ympyrää ja saatiin siitä viel toinenkin kielto. Taas hyvä minä. Muita virheitä ei tullu, mut siinä paloi aikaa, etenemä oli jo alle neljän.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ja tekeminen kuulemma näyttikin hyvältä. Uusia ilmoja vaan kehiin, mutta kaikenlaiset pikkujoulut vähän rajoittaa noita mahdollisia päiviä.
Pyry tapasi sisarpuolensakin, Whoopyn ja lauman shelttejä. Naiset on naisia ja Pyry on teflon.
Kirkkonummella käytiin kisaamassa ja miten on mahdollista, että tää on tyytyväinen tuloksiin 5, 10 ja 10. Tykkäsin hirmusti Mikkilän Sarin radoista.
Huomasin, etten jännittänyt niinkuin yleensä. Mistä se taas johtui? Ei ollut tuttuja katsomassa? vai olinko vaan niin väsynyt? No eniveis, se vaikutti kyl positiivisesti tekemiseen. Me tehtiin hyvää yhteistyötä kaikilla kolmella radalla. Tänään ei ollut nollat kaukana, jokaisella radalla periaattees yks mokapaikka.
Ekalla, hyppiksellä, lähellä loppua ahnehdin vähän liian aikaisin tekemään valssia ja unohtui ohjata kunnolla hyppy ennen sitä. Saatiin siis kielto, kun Pyry tuli mun mukana. Tällä vitosella oltiin kolmansia. Jee, jotain lohdutusta ja hyvät oli palkinnotkin, puolikas kisamaksu, koiralle namipussi ja narupallo.
Pyry ainakin tykkäs. Vähän tuli kaarrosta ja se yks hyppy palattiin tekee uudelleen, etenemä 4,69 m/s.
Tokalla päästiin taas lähes loppuun, kun kolmella vikalla hypyllä tulikin kaks rimaa alas. Tais katse unohtuu, kun tein niistopersjätön. Etenemä 4,85 m/s, pysäytyskontakteineen ja saattoi siellä jotain kaarrostakin tulla. Tuo "loppusuora" jo melkein harmitti, muttei kuitenkaan. Mä oon varmaan kipee. Taidettiin olla kuudensia, nopeimmalla ajalla, mutta virheitä siis kymppi.
Vikalla radalla puomin jälkeen olin rataan tutustuessakin epävarma mitä siinä teen, kun putken väärä pää näkyi hypyltä puomille asti. Ja sitten, kun näin et Pyry menee puomille kovaa, karjasin kunnolla "kiipee" ja Pyryhän pysähtyi. Mutta P oli sen näköinen, että ampasee siitä ja sitten mulle iski joku paniikki ja sanoin kait "tänne" et ei lähde suoraan. Hän oli oikeesti jo lähes hyppäämässä, kun sitten kääntyikin pois, kun mamma kerran sanoi. Hyvä minä. Sitten jäin vielä tattina seisomaan paikalleni, kun Pyry kiersi ympyrää ja saatiin siitä viel toinenkin kielto. Taas hyvä minä. Muita virheitä ei tullu, mut siinä paloi aikaa, etenemä oli jo alle neljän.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ja tekeminen kuulemma näyttikin hyvältä. Uusia ilmoja vaan kehiin, mutta kaikenlaiset pikkujoulut vähän rajoittaa noita mahdollisia päiviä.
Pyry tapasi sisarpuolensakin, Whoopyn ja lauman shelttejä. Naiset on naisia ja Pyry on teflon.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
9.11.2014 Lieros
LIEROS
ATT:lla kisat, tuomarina Anders Virtanen ja tekemistä radassa riitti. Alussa meillä jo levis, kun ajattelin sellasta mitä lie niistontapasta alkua, jossa mun mielestä, kun nyrkki on edessä, niin siitä ei mennä läpi, ennenkuin siirryn alta pois. Vaan tuopa meni, about viis metriä selän takaa ja samalla toisen hypyn. Jatkoin kuitenkin rataa ja sain jopa keinun kontaktin hyvin onnistumaan, mutta sitten meillä ei taas menny yhteen. Niinpä päätin, että nää lähtee nyt pois, en rupee säätää jokatoisella esteellä. Harmittavaahan tuo on aina, kun on opetellut kivan radan ja haluiais kokeilla yhtä ja toista juttuu.
Toinen rata olikin sitten hyppis. Lähes samanlainen alku, mutta toiseen suuntaan. Nyt päätin minäkin valssata niinkuin Iris ekalla radalla. Ja mietin jo valmiiksi, etten yhtään peruuttele, vaan lähden samantien sivuun toiselle esteelle. Mutta kaarratti kuitenkin ja melkein meni putkeen. Matka jatkui juoksusuoralla, jossa eka hyppy piti ohjata, ettei tule ohi ja sitten pinkoa eteenpäin. Siellä nurkassa meille tuli sitten ne ainoat virheet, eli kauimmaisen esteen rima ja seuraavalla esteellä kaarratti ohi, joten jouduin palaamaan vähän takaisin, siis kielto. Ja olinko saanut Timolta ulkona juuri ohjeita sitä kohtaa varten, mutta ei tää pää pysty sisäistämään noin nopeesti näköjään, harmi. Muuten rata oli kuulemma ihan jees, ei se huonolta itseasiassa tuntunutkaan. Oltiin sillä kympillä sitten kuudensia. Aikaa ei voi kattoo, etenemä vain 4,10 m/s, kun tuli tuo kielto ja vähän kaarrattikin, mutta Pyry meni ihan tarpeeks kovaa.
Tarttisin varmaan sen kolme rataa, kun eka menee aina hermoiluks. Ja ajoituksissa on tietty parantamisen varaa, mutta ainakin sais olla tomerampi käskytys. Uskon, et sillä pelastais jo paljon. Mut hei, ongelmakohta ei tänään ollut kontaktit ainakaan (vaan se villi velikulta).
ATT:lla kisat, tuomarina Anders Virtanen ja tekemistä radassa riitti. Alussa meillä jo levis, kun ajattelin sellasta mitä lie niistontapasta alkua, jossa mun mielestä, kun nyrkki on edessä, niin siitä ei mennä läpi, ennenkuin siirryn alta pois. Vaan tuopa meni, about viis metriä selän takaa ja samalla toisen hypyn. Jatkoin kuitenkin rataa ja sain jopa keinun kontaktin hyvin onnistumaan, mutta sitten meillä ei taas menny yhteen. Niinpä päätin, että nää lähtee nyt pois, en rupee säätää jokatoisella esteellä. Harmittavaahan tuo on aina, kun on opetellut kivan radan ja haluiais kokeilla yhtä ja toista juttuu.
Toinen rata olikin sitten hyppis. Lähes samanlainen alku, mutta toiseen suuntaan. Nyt päätin minäkin valssata niinkuin Iris ekalla radalla. Ja mietin jo valmiiksi, etten yhtään peruuttele, vaan lähden samantien sivuun toiselle esteelle. Mutta kaarratti kuitenkin ja melkein meni putkeen. Matka jatkui juoksusuoralla, jossa eka hyppy piti ohjata, ettei tule ohi ja sitten pinkoa eteenpäin. Siellä nurkassa meille tuli sitten ne ainoat virheet, eli kauimmaisen esteen rima ja seuraavalla esteellä kaarratti ohi, joten jouduin palaamaan vähän takaisin, siis kielto. Ja olinko saanut Timolta ulkona juuri ohjeita sitä kohtaa varten, mutta ei tää pää pysty sisäistämään noin nopeesti näköjään, harmi. Muuten rata oli kuulemma ihan jees, ei se huonolta itseasiassa tuntunutkaan. Oltiin sillä kympillä sitten kuudensia. Aikaa ei voi kattoo, etenemä vain 4,10 m/s, kun tuli tuo kielto ja vähän kaarrattikin, mutta Pyry meni ihan tarpeeks kovaa.
Tarttisin varmaan sen kolme rataa, kun eka menee aina hermoiluks. Ja ajoituksissa on tietty parantamisen varaa, mutta ainakin sais olla tomerampi käskytys. Uskon, et sillä pelastais jo paljon. Mut hei, ongelmakohta ei tänään ollut kontaktit ainakaan (vaan se villi velikulta).
torstai 6. marraskuuta 2014
5.11.2014 Oikein arvasin
OIKEIN ARVASIN
Saijan rata oli taas varsin mielenkiintoinen. Olin tutustunut rataan jo paperilla ja sitten se olikin vähän eri livenä niinku aina. Pitikin sit miettiä uudet kuviot joihinki kohtiin.
Alun suoran putken tulikin yllättävän lujaa, kun ajattelin että näkee mun jalat mihin suuntaan oon menossa. Miksei tajuu siinä kohtaa yhtään jarruttaa. Höh. Täysillä vaan eteenpäin ja amen.
No esteet 1-18 "pätkä" menikin sitten suht hyvin, mukaanlukien puomi-putki-erottelut ja kontaktit ja jopa takaakierto valssilla.
Rataan tutustuessa jo sanoinkin Saijalle, että tähän kohtaan me jäädään jumiin. Ja oikein arvasin. Se oli just kohta, minkä olin paperilla suunnitellut ihan erilailla. Ekan pyörityksen tai niiston jälkeen oisin voinu tehdä löysän sylkkärin, mutta päätin nyt sit harjoitella vastakäännöstä ja poikkaria. Ja mun vastakäännöksethän vähän löysiä oli ja ajoitus väärä. Saija kokeili Pyryllä, kun ei oikein reagoinut mun vastakäännöksiin. Ja erittäin havainnollista saada katsoa miten se pitäis tehdä. Eli "niiaus" paljon syvempään ja saa samalla vaikka murista, niin johan kääntyi.
No jäätiin me muuallekin jumiin mm. siihen suoraan putkeen, jonne oli tarkoitus lähettää tästä edellisestä jumikohdasta, samalla leijeröiden yhden hypyn. Eli oikeastaan tuo jumikohta vaan jatkui vielä pidemmälle. Vaan Pyry ei mennytkään putkeen, kun ensin kiirehdin liikaa sivusuunnassa, sitten mun liike pysähtyi ja sain Pyryn kieltäytymään jopa niin läheltä, että osui jo suuaukkoon. Ja tän jälkeen koko putkeen menosta ei tullut enää yhtään mitään, jäätiin luuppiin. Pyry sitten vielä jopa kääntyi puolessa välissä putkea takaisin. Millä lihaksilla ja miten ylipäänsä mahtui. Mutta aika kuuliainen koira ilmeisesti, kun kääntyi kun liike pysähtyi. Kai siitä pitäis olla tyytyväinen. Kai.
Loppurata oli mitä oli, kun en enää osannut keskittyä koko juttuun. Olis pitäny vaan mennä kahdessa osassa. Ja mielessä kävi, että kunpa vois mennä hallille vaikka aamulla ottaa uusiks, mut haaveeks jäi.
Saijan rata oli taas varsin mielenkiintoinen. Olin tutustunut rataan jo paperilla ja sitten se olikin vähän eri livenä niinku aina. Pitikin sit miettiä uudet kuviot joihinki kohtiin.
Alun suoran putken tulikin yllättävän lujaa, kun ajattelin että näkee mun jalat mihin suuntaan oon menossa. Miksei tajuu siinä kohtaa yhtään jarruttaa. Höh. Täysillä vaan eteenpäin ja amen.
No esteet 1-18 "pätkä" menikin sitten suht hyvin, mukaanlukien puomi-putki-erottelut ja kontaktit ja jopa takaakierto valssilla.
Rataan tutustuessa jo sanoinkin Saijalle, että tähän kohtaan me jäädään jumiin. Ja oikein arvasin. Se oli just kohta, minkä olin paperilla suunnitellut ihan erilailla. Ekan pyörityksen tai niiston jälkeen oisin voinu tehdä löysän sylkkärin, mutta päätin nyt sit harjoitella vastakäännöstä ja poikkaria. Ja mun vastakäännöksethän vähän löysiä oli ja ajoitus väärä. Saija kokeili Pyryllä, kun ei oikein reagoinut mun vastakäännöksiin. Ja erittäin havainnollista saada katsoa miten se pitäis tehdä. Eli "niiaus" paljon syvempään ja saa samalla vaikka murista, niin johan kääntyi.
No jäätiin me muuallekin jumiin mm. siihen suoraan putkeen, jonne oli tarkoitus lähettää tästä edellisestä jumikohdasta, samalla leijeröiden yhden hypyn. Eli oikeastaan tuo jumikohta vaan jatkui vielä pidemmälle. Vaan Pyry ei mennytkään putkeen, kun ensin kiirehdin liikaa sivusuunnassa, sitten mun liike pysähtyi ja sain Pyryn kieltäytymään jopa niin läheltä, että osui jo suuaukkoon. Ja tän jälkeen koko putkeen menosta ei tullut enää yhtään mitään, jäätiin luuppiin. Pyry sitten vielä jopa kääntyi puolessa välissä putkea takaisin. Millä lihaksilla ja miten ylipäänsä mahtui. Mutta aika kuuliainen koira ilmeisesti, kun kääntyi kun liike pysähtyi. Kai siitä pitäis olla tyytyväinen. Kai.
Loppurata oli mitä oli, kun en enää osannut keskittyä koko juttuun. Olis pitäny vaan mennä kahdessa osassa. Ja mielessä kävi, että kunpa vois mennä hallille vaikka aamulla ottaa uusiks, mut haaveeks jäi.
tiistai 4. marraskuuta 2014
3.11.2014 Superkepit
SUPERKEPIT
Anun radalla u-putki oli houkuttimena keppien päässä, mutta eipä tuo Pyryä haitannut, vaikka lähetti kepeille mistä vaan (kokeilin ainakin kolmea eri paikkaa). Kiva rata, jossa ehdittiin kokeilla vaikka mitä vaihtoehtoja. Ja meidän tasoon nähden meillä ei mennyt hassummin. Tänään ei tarvinnut turhautua.
Vaikea selittää aina noita kuvioita, kun en tiedä mikä nyt oli taas minkäkin nimi esim. mikä ero flipillä ja japsilla ja sokkarilla tai sitten ihmisnuolella ja päällejuoksulla (vai onko se juuri tuo juoksu.) No eniveis jotain kuvioita teen ja toiset sopii meille paremmin kuin toiset. Sylkkäri-persjättö sujui meiltä hyvin. Sen sijaan takaaleikkauksella hypylle, hyppäsi nähtävästi mun taittuvan ranteen suuntaan (kuulemma äitinsä poika) vai olisko seinä hämänny.
Kontakteille pysähtyi ihan priimasti ja niiden turvin ehdin vaikka minne. Pitkä vienti whiskyllä vähän himmaili. Muurilla takaakiertoja ei olla pahemmin tehty, mutta ei siinäkään ongelmaa. Pakkovalssi-jaakotus, jees. Niistossa kunnon stoppi, ennenkuin lupa mennä. Putken ekan pään ohitukset vedolla, jees. Lopussa viel kepit sinne ansaputken suuntaan ja siinäkin onnistui valssi ja myös veto.
Tuntu, et kaikki onnistuu, kunhan mun pää vaan eka pystyy sisäistää muutoksen/vaihdon. Kait tässä näillä kokeiluilla oppii tuntemaan itselle ja koiralle sopivimmat ohjaukset. Ainakin oli kivaa.
Anun radalla u-putki oli houkuttimena keppien päässä, mutta eipä tuo Pyryä haitannut, vaikka lähetti kepeille mistä vaan (kokeilin ainakin kolmea eri paikkaa). Kiva rata, jossa ehdittiin kokeilla vaikka mitä vaihtoehtoja. Ja meidän tasoon nähden meillä ei mennyt hassummin. Tänään ei tarvinnut turhautua.
Vaikea selittää aina noita kuvioita, kun en tiedä mikä nyt oli taas minkäkin nimi esim. mikä ero flipillä ja japsilla ja sokkarilla tai sitten ihmisnuolella ja päällejuoksulla (vai onko se juuri tuo juoksu.) No eniveis jotain kuvioita teen ja toiset sopii meille paremmin kuin toiset. Sylkkäri-persjättö sujui meiltä hyvin. Sen sijaan takaaleikkauksella hypylle, hyppäsi nähtävästi mun taittuvan ranteen suuntaan (kuulemma äitinsä poika) vai olisko seinä hämänny.
Kontakteille pysähtyi ihan priimasti ja niiden turvin ehdin vaikka minne. Pitkä vienti whiskyllä vähän himmaili. Muurilla takaakiertoja ei olla pahemmin tehty, mutta ei siinäkään ongelmaa. Pakkovalssi-jaakotus, jees. Niistossa kunnon stoppi, ennenkuin lupa mennä. Putken ekan pään ohitukset vedolla, jees. Lopussa viel kepit sinne ansaputken suuntaan ja siinäkin onnistui valssi ja myös veto.
Tuntu, et kaikki onnistuu, kunhan mun pää vaan eka pystyy sisäistää muutoksen/vaihdon. Kait tässä näillä kokeiluilla oppii tuntemaan itselle ja koiralle sopivimmat ohjaukset. Ainakin oli kivaa.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
2.12.2014 Outo rata
OUTO RATA
Tulin vähän myöhässä (anteeks kaikki), kun aattelin etten tulis Pyryn kans ollenkaan. Kun piti olla omatoimi ja perjantaina just vedin omatoimen. Mutta kentällä olikin sitten sellanen oudon hauska tokorata, jossa tehtiin liikkeitä hieman poikkeavalla tavalla.
Ekaks oli nouto. Heitin kapulan, mutta siitä lähettiinkin seuraamaan. Se sinänsä ihan ok, paitsi lähti keulimaan sinnepäin missä näkyikin ohjatun kapulat. Seuraamisen jälkeen vasta noudettiin oma kapula.
Kapulan kanssa sitten piti mennä merkille, ja vuorossa oli ruutu, jossa ollaan ihan ihan alussa, ei ees merkkiä vielä osata. Kapula pysyi, vaikka vähän outoa olikin. Ruutuun lähtee hienosti, sitten etsii siellä hullunlailla, missä missä se jokin on. Kun mitään ei löydy, juoksee takas mun luo. Turha vaatia, kun ei oo opettanutkaan vielä moista.
Ruudusta luoksetulo stopilla. Katoin jo edellistä koiraa, että miljoonaa tulee, eikä pysähtynyt, niin arvasin miten meidän käy. Stopista ei tietookaan, vaikka otin suullisen ja kunnolla käsiohjauksenkin käyttöön. Sitä pitäis tehdä nyt vaan ensin läheltä ja saada jotenkin koiralle liinat kii. En saa opetettua koiralle peruuttamistakaan, niin en sitä kautta sitä saa ainakaan. Mikä kikkakolmonen sitten otettais käsittelyyn.
Kaukot olikin sitten ainoo mikä meni ihan hyvin.
Sitten vielä ohjatun alkeita, näytettiin kapula "täällä" ja lähetin hakemaan "tuo".
Ihan hauskaa vaihtelua treeneihin.
Seuraavalla tunnilla meninkin tokoilemaan Benjin kanssa. Benji meni varsin hienosti, hyvin ainakin otti kontaktia, ja vaikken edes tienny oliko mulla oikeat käskyt.
Tulin vähän myöhässä (anteeks kaikki), kun aattelin etten tulis Pyryn kans ollenkaan. Kun piti olla omatoimi ja perjantaina just vedin omatoimen. Mutta kentällä olikin sitten sellanen oudon hauska tokorata, jossa tehtiin liikkeitä hieman poikkeavalla tavalla.
Ekaks oli nouto. Heitin kapulan, mutta siitä lähettiinkin seuraamaan. Se sinänsä ihan ok, paitsi lähti keulimaan sinnepäin missä näkyikin ohjatun kapulat. Seuraamisen jälkeen vasta noudettiin oma kapula.
Kapulan kanssa sitten piti mennä merkille, ja vuorossa oli ruutu, jossa ollaan ihan ihan alussa, ei ees merkkiä vielä osata. Kapula pysyi, vaikka vähän outoa olikin. Ruutuun lähtee hienosti, sitten etsii siellä hullunlailla, missä missä se jokin on. Kun mitään ei löydy, juoksee takas mun luo. Turha vaatia, kun ei oo opettanutkaan vielä moista.
Ruudusta luoksetulo stopilla. Katoin jo edellistä koiraa, että miljoonaa tulee, eikä pysähtynyt, niin arvasin miten meidän käy. Stopista ei tietookaan, vaikka otin suullisen ja kunnolla käsiohjauksenkin käyttöön. Sitä pitäis tehdä nyt vaan ensin läheltä ja saada jotenkin koiralle liinat kii. En saa opetettua koiralle peruuttamistakaan, niin en sitä kautta sitä saa ainakaan. Mikä kikkakolmonen sitten otettais käsittelyyn.
Kaukot olikin sitten ainoo mikä meni ihan hyvin.
Sitten vielä ohjatun alkeita, näytettiin kapula "täällä" ja lähetin hakemaan "tuo".
Ihan hauskaa vaihtelua treeneihin.
Seuraavalla tunnilla meninkin tokoilemaan Benjin kanssa. Benji meni varsin hienosti, hyvin ainakin otti kontaktia, ja vaikken edes tienny oliko mulla oikeat käskyt.
lauantai 1. marraskuuta 2014
1.11.2014 Kolmas koira
KOLMAS KOIRA
Jaanan Benji tuli meille viikonloppuhoitoon ja tietty mun kepo oli töissä. No kyllähän mä nyt niiden kanssa pärjään, mutta kolmen koiran kanssa hihnalenkillä, huoh, ei oo mun juttu.Varsinkin kun haluavat pitää pienen välimatkan toisiinsa.
Aamupäivällä vein vaan pojat ulos, Benjin laitoin flexiin ja Pyry sai olla vapaana. En uskalla riskeeraa, että Benji onkin yhtäkkiä junan tai auton alla.
Ihan hyvin on menny. Eihän Pyry tuosta "rääpäleestä" paljoo perusta, mutta onneks Benji on alistuvainen ja jättää Pyryn rauhaan. Minä vaan vahdin kuin haukka, ettei syö mitään sopimatonta tai pureskele jotain. Ulko-ovikin piti laittaa lukkoon, ettei Pena aukase sitä. Ei meidän koirat oo ikinä yrittäny aukoo ovia. Oonki sanonut, et niil on liian hyvät oltavat, ni ei haluu pois täältä. ;)
Kyllä kaks koiraa on mulle ihan sopiva määrä. Sanotaan, et kolme on jo lauma. Mutta meillä kun esim. Inez ja Pyry ei tykkää olla ihan lähekkäin, niin eihän niistä saa sellasta mukavaa pientä laumaa.
Jaanan Benji tuli meille viikonloppuhoitoon ja tietty mun kepo oli töissä. No kyllähän mä nyt niiden kanssa pärjään, mutta kolmen koiran kanssa hihnalenkillä, huoh, ei oo mun juttu.Varsinkin kun haluavat pitää pienen välimatkan toisiinsa.
Aamupäivällä vein vaan pojat ulos, Benjin laitoin flexiin ja Pyry sai olla vapaana. En uskalla riskeeraa, että Benji onkin yhtäkkiä junan tai auton alla.
Ihan hyvin on menny. Eihän Pyry tuosta "rääpäleestä" paljoo perusta, mutta onneks Benji on alistuvainen ja jättää Pyryn rauhaan. Minä vaan vahdin kuin haukka, ettei syö mitään sopimatonta tai pureskele jotain. Ulko-ovikin piti laittaa lukkoon, ettei Pena aukase sitä. Ei meidän koirat oo ikinä yrittäny aukoo ovia. Oonki sanonut, et niil on liian hyvät oltavat, ni ei haluu pois täältä. ;)
Kyllä kaks koiraa on mulle ihan sopiva määrä. Sanotaan, et kolme on jo lauma. Mutta meillä kun esim. Inez ja Pyry ei tykkää olla ihan lähekkäin, niin eihän niistä saa sellasta mukavaa pientä laumaa.
31.10.2014 Ohjattua
OHJATTUA
Mietin jo viitsinkö ollenkaan lähteä omatoimitokoon, kun se tekeminen on vähän niin ja näin. Mutta päätin sitten, että meen puoleks tunniks ja keskityn lähinnä seuraamiseen.
Eka otettiin kyllä paikkamakuu 4 minuuttia piilossa. Yksitellen laitettiin maahan ja se menikin hienosti ja koko se 4 minuuttiakin. Yksitellen sitten laitettiin myös perusasentoon ja Pyry nousi ylös Lauran (vieressä) käskystä, pöh. Otin uudestaan ja ok. Näissä on meillä ollutkin vähän treenaamista.
Sitten otettiin myös istuminen 2 minuuttia, jota en ollut koskaan tehnyt. Tällä kertaa jäin kentän reunalla enkä mennyt piiloon. Hyvin istui. Ehkä voin ens kerralla mennä sitten piiloonkin.
Sitten otin sitä seuraamista siellä "rauhallisemmalla" puolella. Vähän on ruvennut keulimaan, että piti muistutella paikasta. Ja sitten siellä heitettiin kuitenkin kapulaa, että sain pitää Pyryä kaulapannasta kiinni, ettei hae muiden kapuloita. Vauhtiliikkeet piti olla toisella puolella. Säännöt on tehty rikottaviksi. Menin itse sitten sinne vauhtipuolelle ottamaan noutoa Pyrylle. Ja siinä piti taas muistuttaa, ettei kapula hölsky suussa.
Sitten saatiin taas vähän uutta oppia. Kiltti Sari opetti meille vähän ohjatun noudon alkeita. Alku menikin hienosti, mutta sitten jäi edelliseen suuntaan kiinni, vaikka näytin toiseen suuntaan. No pitää opetella sitä merkkiä ensin erikseen. Sitten pitäis päättää mitä sanon, kun lähetän oikeelle tai vasemmalle. Tällä kertaa vain näytin ja sanoin "tuo".
Olipas se kivaa. Kannatti tulla.
Mietin jo viitsinkö ollenkaan lähteä omatoimitokoon, kun se tekeminen on vähän niin ja näin. Mutta päätin sitten, että meen puoleks tunniks ja keskityn lähinnä seuraamiseen.
Eka otettiin kyllä paikkamakuu 4 minuuttia piilossa. Yksitellen laitettiin maahan ja se menikin hienosti ja koko se 4 minuuttiakin. Yksitellen sitten laitettiin myös perusasentoon ja Pyry nousi ylös Lauran (vieressä) käskystä, pöh. Otin uudestaan ja ok. Näissä on meillä ollutkin vähän treenaamista.
Sitten otettiin myös istuminen 2 minuuttia, jota en ollut koskaan tehnyt. Tällä kertaa jäin kentän reunalla enkä mennyt piiloon. Hyvin istui. Ehkä voin ens kerralla mennä sitten piiloonkin.
Sitten otin sitä seuraamista siellä "rauhallisemmalla" puolella. Vähän on ruvennut keulimaan, että piti muistutella paikasta. Ja sitten siellä heitettiin kuitenkin kapulaa, että sain pitää Pyryä kaulapannasta kiinni, ettei hae muiden kapuloita. Vauhtiliikkeet piti olla toisella puolella. Säännöt on tehty rikottaviksi. Menin itse sitten sinne vauhtipuolelle ottamaan noutoa Pyrylle. Ja siinä piti taas muistuttaa, ettei kapula hölsky suussa.
Sitten saatiin taas vähän uutta oppia. Kiltti Sari opetti meille vähän ohjatun noudon alkeita. Alku menikin hienosti, mutta sitten jäi edelliseen suuntaan kiinni, vaikka näytin toiseen suuntaan. No pitää opetella sitä merkkiä ensin erikseen. Sitten pitäis päättää mitä sanon, kun lähetän oikeelle tai vasemmalle. Tällä kertaa vain näytin ja sanoin "tuo".
Olipas se kivaa. Kannatti tulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)