maanantai 16. lokakuuta 2017

2017-10-13 Aksakokeilu

AKSAKOKEILU


Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.


Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.


Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.


Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

2017-10-08 Talvi tulee, treenit loppuu

TALVI TULEE, TREENIT LOPPUU

Treenit alkaa vähenee, ja nyt oli Pyryllä rallytokon vika ohjattu tänä vuonna. Heli oli laittanu meille hauskoja omia kylttejä muutaman oikean sekaan. Siel oli oravaistunta, tassun antoa, ihmisen ympärikiertäminen ja se myös takaperin, ihmisen takana seuraaminen ja haarojen välissä eteenpäinmeno. Noista saatiin pari uutta temppua treenattavaks eli tuo ihmisen ympäri takaperin ja haarojen välissä meno. Näissä tehtävissä aina pohdin minkä käskysanan siihen ottaisin. Ja niin nytkin. Mulla on jo käytössä "väli" ja se ei ole jalkojen väliin tulo. Vieläkään en oo keksiny minkä sanan siihen sitten ottaisin. Se oli hauskaa.

Koska ei olla HiHan eikä missään muussakaan tokoryhmässä, niin kasattiin oma ryhmä (minä,Anu,Anne,Mari ja Sari), joka treenaa silloin tällöin. Torstaina sitten sovittiin ulkotreenit. 
Kentälle oli jo levitelty triljoona tötteröä. Ne ei muuten häirinneet, paitsi ruutuun menossa. Pyry tuijotti tötteröitä. Lähti ruutuun, mutta kiersi sitten epämääräisen lenkin siinä lähellä. Piti oikein läheltä ensin muistuttaa, että missä se ruutu onkaan nyt ja ettei noilla muilla tötteröillä ole väliä. Samoin hän jäi tehtävien välissä kiinni muiden liikkeeseen. Vaikea keskittyä, kun joku juoksee vauhdikkaasti lähellä.
Seuraaminen ja kaikki jättävät sujuivat hyvin. Jos seuraamiseen haluaisin Pyryn katseen, se pitäisi aloittaa alusta. Ja olen sitä yrittänyt enemmän ja vähemmän, katse vaan ei pysy muutamaa sekuntia kauempaa. 
Uutena oli tyhjään lähettäminen. Sitä pitää treenata. Uutena myös kokeiltiin BH:n henkilöryhmää. Se nyt ei tuntunut lainkaan vaikealta, pelkkää seuraamista hihnalla ja ilman.
Tehtiin paikkaistuminen ryhmässä. Tuli sen verran hurmaavaa häiriötä, ettei Pyry pystynyt vastustamaan. Nimittäin vieressä ollut Seca lähti paikaltaan Pyryä kiehnäämään. Hetken pysyi, mutta sitten antoi luonto periksi, oli sen verran ihana tytteli. Seca yritti vielä toistamiseen, vasta kolmannella kerralla saatiin onnistumaan. 

Vepetreenitkin on lopetettu jo joku aika sitten, mutta talkoissa tänään putsattiin veneet ja rensselit talviteloille. Eli Pyryllä ei ole nyt mitään treeniä talveksi. Byääh. Onneksi Ranella sentään on joka toinen viikko pientä kivaa pentuleikkikoulussa.

Rane on voinut hyvin. Ei ole ontunut, paitsi kerran, kun osui olkavarteen. Hihnassa on lenkitetty, mutta kotona saa olla vapaasti. Vain jos meinaavat ruveta riehumaan, olen lopettanut sen samantien. Rane on kyllä aika rohkee. Se vie Pyryltä jopa nahkaluun suusta, lelusta puhumattakaan. Pyry vaan siinä kohtaa katsoo minuun, että näitkö mitä toi teki. Pyryn kanssa ei pysty ollenkaan leikkimään samassa tilassa, kun Rane paukkaa siihen heti. Se on myös ylikävelijä. Sohvalla kun istumme, Rane kävelee koko ajan meidän yli edestakas. Hetken se on hauskaa, mutta sitten siihenkin pitää laittaa stoppi, rajansa kaikella. Se on myös vikkelä väkkärä. Mikähän siitä mahtaa isona tulla, jos siitä isoa edes koskaan kasvaa. Mutta on nää sellasia ihania velikultia.

 

 

torstai 5. lokakuuta 2017

2017-10-04 Eläinten päivä hyvä päivä

ELÄINTEN PÄIVÄ HYVÄ PÄIVÄ

Jotta tällanen hermoheikko saa mielenrauhan, käytiin eilen sitten Ranen kanssa eläinlääkärissä, ekaa kertaa Vihtivetissä. Mukavan oloinen paikka ja oikein mukava lääkäri Tetti kokeili ensin vasemman etujalan. Ei missään mitään reagointia. Sitten oikea etujalka, ja tulihan sieltä vinkaisu, parikin. Ei ollut minun mielikuvitusta siis. Astui kyllä jo ihan hyvin, mutta ei aina ihan varannut koko painolla mielestäni. Rane reagoi siis oej kyyner ja olka. 

Elikkäs kuvat piti ottaa. Punnitsin Ranen tullessa ja painoi 9,6 kg. Tetti tuli rauhoitusaineen kanssa ja totesi, että "aa sä oletkin noin hoikka poika" ja tuikkasi ruiskusta jonkun verran roskiin, "riittää se vähempikin". Ja riittihän se.
Hoitsu oli kans kovin ihastunut Raneen. 
Sitten koitti totuuden hetki. Tetti näytti kuvat molemmista jaloista. Vasen, ei mitään. Oikea, ei mitään. Ei mitään poikkeavaa, kaikki siistiä niinkuin olla pitääkin, ainakin tällä erää. Voi huokaus, ihanaa. Kivi kyllä putosi sydämeltä.

Nyt sitten otetaan vähän aikaa iisisti, yritetään ainakin. Hihnalenkkejä ja ei mitään hirmuriehumisia Pyryn kanssa. Mutta liikkua sai, jos haluaa. Lekuri kehotti pitämään Ranen myös edelleen hoikkana. Aion myös hommata mattoja tiettyihin paikkoihin. 

Tää oli eläinten päivä ja samalla Saijan nimipäivä, kaikin puolin hyvä päivä.