maanantai 21. marraskuuta 2016

2016-11-21 Jumitusta

JUMITUSTA


Tässä on taas pari viikkoa hurahtanut. Molempina viikonloppuina ollaan käyty Liedossa kisaamassa, eikä juuri muuta. Eikä menestystä tullut vieläkään. Plääh.


Edellisenä viikonloppuna eka rata oli yhtä takaakiertoa vaille nolla, mutta hylly on hylly vaikka kuinka koristelis. Edellisellä esteellä jouduin takaaleikkaamaan, niin olin sitten askeleen verran myöhässä takaakierrossa.
Tokalla radalla mulla oli ihan vieras koira radalla. Pyry meni keinulle, itse olin vieressä saattamassa ja hän kattoo mua ja hyppää noin puolessa välissä pois. Mitä?. Uudestaan, meni loppuun asti. Seuraavilla esteillä kyllä oli mun kaikki varpaat ja sormet ja.. ihan eri suuntaan kuin minne Pyry meni. Tä? Käveltiin sitten ulos.
Vikalle radalle sain taas oman koiran messiin, mutta joku väärä este sielläkin tulla tupsahti hyllyksi.
Kotipihalla otin Pyryn autosta ja hän ontui!!!!! Tai oikeammin aristeli astua toista takajalkaa. No voihan... Aristeli vain tuon illan, mutta johonkin halusin tietysti tsekattavaksi.


Sain ajan Marilta ja löytyihän sieltä yhtä ja toista pientä jumitusta, päästä, lantio ja varpaat! Vasemman jalan varpaiden alta jotkut luut jotain. En tietenkään pysty noita muistamaan. Mutta enempi oikean takajalan varpaiden kärjet. Niitä pitää tarkkailla. Kisakuvistakin oli apua diagnoosissa. Toipumista kolme päivää ja sitten pitäis olla ok. Jätin Saijan treenit ja torstain treenit väliin.


Ja nyt eilen sunnuntaina siis kisaamassa Nybergin ja Suomalaisen radoilla. Ihan kohtuullista menoa, mutta aina jotain. Takaakiertoja oli jonkun verran, ja ne vähän jännitti. Takaakiertovalssista olin tosi iloinen, mutta sitten parissa paikassa takaakiertopäällejuoksut saivat rimat putoamaan. Pari hankalaa ansaakin oli laitettu, jossa olikin eniten ruuhkaa tutustumisessa. Eli mentiin hyppyjä, joiden takana suoraan lähellä putki, jonne ei siis saanut mennä. Ja me selvitettiin se Pyryn kanssa, jes. Mutta sitten, niinkuin usein, pientä huolimattomuutta ja Pyry tuli ohi esteen, tai kun en kerennyt välistävetokohtaan ajoissa, tuli kieltoja ja rimakin sitten vielä kaupanpäälle. Noiden rimojen jälkeen, en puhunutkaan Pyrylle muuta kuin "nolo" "tosi nolo" ja ehkä se vähän auttoikin seuraavalla radalla. Susannan mielestä saisin muutenkin olla tomerampi. Myönnetään ja haluisinkin, en vaan oikein osaa olla kuin lirkun lirkun ;) (koira on ihan liian kiltti ja ihana, siinä syy <3 )
Toisaalta olin suht tyytyväinen, vaikka samalla kyllä harmittikin. Ja yhdellä radalla jatkoin hei matkaa niinkuin ei mitään olis tapahtunu, vaikka Pyry siinä otti ensin pari ylimääräistä hyppyä.
Tällä kertaa Pyry sai välillä ihan itsetekemääni palautusjuomaa, ja sehän joi sen toisin kuin Fitdogin-jauheesta tehtyä.


Taas otin Pyryn autosta ja ei p...kele, aristeli taas toista jalkaa. Tosin vain sen kymmenen sekuntia, mutta ei se ole normaalia. Mietin nyt mihin veisin, mutta ihan ekaks se saa levätä kunnolla. <3 <3 <3

lauantai 5. marraskuuta 2016

2016-11-05 Aina jaksaa aksaa

AINA JAKSAA AKSAA

Olipa kolmannet pikkujoulut, kolmena peräkkäisenä viikonloppuna, huh. Rankkaa tuo juhliminen, mutta ei niin rankkaa, ettei jaksais suoraan niistä tulla aksaamaan. Aina jaksaa aksaa. Eri asia oliko aivot aina mukana radalla.
Enivei tänään oli kahden treenin treenipäivä, kouluttajina Saija ja Anu. Tehtiin kumpikin treeni kahdessa kymmenen minuutin osassa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. 

Eka rata oli tosi kiva, tykkäsin, sopivan haastavaa. Pelkkä vekkaus ei oikein pelittänyt, vaan vastakäännös, sano Saija. Ja sehän toimi upeesti. Miksen mä tajunnu sitä tehdä. Höh. Kepeille me osattiin mennä, takaaleikkauksella.
Ja takaaleikkauksessa (toisessa kohtaa) käsi alas Sari! Keppien jälkeen kokeilin pakkovalssia, saksalaista ja ylläriwhiskyä, ei taas sekään tullu omaan päähän mieleen. Kaikki onnistu, mut whiskyt rulaa, tykkään niistä ja ne vaan toimii meillä hyvin. Ja puolivalssilla taas kepeille. Ja voi miten vaikeaa oli ottaa se yksi askel. Joskus ei vaan tieto mee perille asti, rautalanka ei väännykään. Mutta tosi kivaa oli ja osattiinkin tosi paljon.

Noh sitten tuli iltapäivällä toisen radan vuoro, jonka piti erään mielestä olla rallattelurata. Jaa... no ehkä osittain olikin, mutta keskellä olevat kolme rinnakkaista hyppyä oli meille tänään kenties liian haastavat. Ensin ne mentiin serpentiininä, josta viimeisellä piti tehdä poispäinkäännös, joo-o, mutta kaukaa, että sai hyvän etumatkan putkelle. Se oli meille jo jonkun verran vaikea, ohjata niin kaukaa. 
Mutta sitten, toisella kierroksella, nami nami välistävedot. Not. Ensinnäkin mistä kaikki alkoi, mun koirani kääntyi putkesta tiukasti, what? pitäiskö olla tyytyväinen kun kerrankin kääntyy, mutta kun nyt ei olis just saanu kääntyy. Ei keksitty miten se saadaan onnistuu. Lelulla tuli, mutta ei ilman sitä, vaikka mitä olis yrittäny. Verkkokaan ei auttanu, ei menny päin, mutta kerkes vielä verkon jälkeen kääntyy. Notkea ja vikkelä pikku piru eiku Pyry. Ja kun laukka on niiiiin pitkä, niin niiden koipien sovittaminen niihin väleihin ei vaan onnistunut. Se jäi nyt treenattavaks. En oo kyl nyt ihan varma miten sen teen, palkalla kai, milläs muulla.

Oli kivat treenit, olisin vielä halunnut noita välistävetoja harjotella, ne jäi vähän harmittamaan. Mutta huomenna taas, jes! Tän viikon viidennet treenit. Joskus ei oo yhtään treeniä ja joskus sitten näin. Jaksaa jaksaa aksaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

2016-10-22 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

Nyt kun on syksy ja talvi tuloillaan, ei tule enää treenattua muuta kuin viikon ohjatuissa agilitytreeneissä eli joka toinen viikko Saijalla ja joka viikko Hihan treeneissä. Riittääkö tuo meille edistymiseen....toki kisatkin on tavallaan treenausta.

Kisasin Espanjasta tultua viikonlopun molempina päivinä. Tulokset ei päätä huimanneet, lauantaina 3 hyllyä ja kymppi, sunnuntaina 2 hyllyä ja vitonen. Lauantai tuntui aika mahdottomalta. Radat eivät olleet mahdottomia, mutta olin huolimaton ja jostain syystä (ärsyyntyneisyydestä lopulta ehkä) ei oltu Pyryn kanssa ihan samalla radalla. 
Sunnuntaina Lägillä tuntui jo agilityltä, edelleen pientä huolimattomuutta, mutta jatkoin jo rataa kuin mitään virhettä ei olisi tullutkaan. Viimeisellä radalla, vaikka hylly olikin, päästiin hyvin rytmiin ja se tuntui aika huikeelta.

Tiistaina Saijan treeneissä suurin osa onnistui jollain lailla. Rata oli kiva. Vaikeimpia ovat vauhtikäännökset, tuolla laukalla ja vauhdilla. Pitäisi treenata käännöksiä kuin aina palkkaisin siihen. Vaikeaa se palkkauskin on, kun koiralle ehkä paras palkka on saada mennä kovaa esteitä. Mutta joo, kyllä, pieniä vauhtipätkiä ja palkkaa.

Torstaina olin ensimmäistä kertaa Satu Hillin treeneissä. Tykkäsin tosi paljon. Olin tullessa jo huonolla tuulella, mutta se lähti sitten viimeistään radalla pois. Se vaan oli kivaa, vaikka vääntämistä vähän olikin. Olihan niissä käännöksissä tekemistä, mutta rytmitys oli meillä avainsana. Välillä sai kiihdyttää ja välillä jopa kävelin! Varsinkin kohdassa, jossa meinaa vähän leiskahtaa leveäksi. Ja se toimi! Tuli paljon plussaa vihkoon.

Ai niin olen unohtanut kertoa, että hommasin Saijan neuvosta vihkon, johon analysoin treenejä ja kisoja ja sitä kautta pyrin parantamaan suorituksia. Sieltä voi katsoa tavoitteet, fiilikset, plussat ja miinukset ja mitä jäi kotiläksyksi.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

2016-10-02 Jäässä enempi ja vähempi

JÄÄSSÄ ENEMPI JA VÄHEMPI

Torstaina oltiin HiHan vikoissa aksan ulkotreeneissä. Edellinen ryhmä oli rakentanut yksilöiden MM-finaaliradan, mikä olikin varsin kiva. Treenattavaa toki löytyi. Pari kohtaa oli meille haastavia. 
Pituuden jälkeisellä hypyllä kääntyminen takaisinpäin oli vaikea, kun mun liike vei, niin Pyry hyppäsi ristiin. Yritin sitten toista kautta, pituuden jälkeen persjättö ja siitä sitten kerkesin paremmin jarruttamaan hypylle. Toinen oli, kun piti putken jälkeen saada muurille ja sieltä eteenpäin. Tuppasi valumaan putkesta, että meni ensin muurin ohi. Ja sitten kun sain muurille, meni kovaa eteenpäin ja väärän hypyn. Mutta keppikulma ansaesteineen meiltä onnistui hienosti joka kerta. 
Eka olin jäässä, kun vielä satoi, mutta hiki tuli siinä juostuani. Ajoin sitten kotiin housut nilkoissa, ettei penkki kastu. Olis siinä ollu poliisisedille selittämistä. Ihanaa päästä sisälle treenaa.

Perjantaina rallitoikoiltiin taas. Opittiin taas jotain uutta. Pitää treenata puolenvaihtoja, ne on meille uutta. Ohjaajalla edelleen vaikeuksia lukea kylttejä, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Sunnuntaiaamuna skrabasin auton ikkunat, what? talviko tulee, yöks! Kirsujen kisoihin Kirkkonummelle. Oikeesti olin jäässä, mulla oli kaks takkia ja kahdet hanskatkin päällekkäin ja pitkät kalsaritkin tottakai, eikä ollut yhtään kuuma. 
Tykkäsin Luomalan radoista. Tykkään, että on paljon tekemistä. Jonkun verran oli takaakiertoja, mutta meillä pysyi kaikki rimat silti ylhäällä. 
Eka radalla hyvä hylly. Kun odottelin Pyryä putkesta ja siitä A:lle, niin hups se tulikin vauhdilla ja vilahti selän takaa yhen ylimääräisen hypyn. Putkea ei kuulemma kertaakaan kukaan korjannu, niin ihan varmaan syötti erilailla kuin tutustuessa rataan. Joo joo seli seli, olisin voinu ehkä vähän ääntäkin käyttää. Mutta siihen kohtaan en osannut kyllä yhtään varautua. Mutta ei muita virheitä kai.
Tokalla radalla yhden esteen ohitus vaikeassa paikassa. Ei muita virheitä eli vitonen. Aikaa meni kun kiersi esteen ympäri ja pari kaarrosta tuli myös. Lisäksi kontaktit on vähän hitaat, kun himmaa. Mutta tuolla vitosella 11./74.
Kolmannella radalla lähti sitten ihan lapasesta. Oma olotilakin oli ihan väsynyt ja "löysä" eikä Pyrykään oikein ollut kuulolla. Se oli ns. huono hylly.

Päivään olen siltä osin tyytyväinen, että tehtiin 2 kokonaista rataa pienin virhein. Mutta nollat antaa odottaa vielä. Jospa sitten loman jälkeen aloitettais kunnolla.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

2016-09-20 Kisanomaisesti

KISANOMAISESTI

Seli seli, mulla löytyy aina hirmu hyvät selitykset miksi tein noin tai näin. Oikeesti mulla ei oo mitään selitystä eikä käsitystä miksi tämä aksa on taas näin vaikeeta. Ollaanko menty jopa takapakkia. En vaan saa tehtyä kokonaista rataa. Jos nyt rima putois vaan, niin ei haittaisi, mutta eksyminen/valuminen väärille esteille, murrrr...

Ja miten niin valuu, no tottakai kovin yllättävissä paikoissa, kuten putkijarruissa. Meidän bravuuri, not. Ne ei vaan toimi, Pyry ei käänny, kun en osaa. Jos käyn laittaa lelun toiseen päähän, niin joo kääntyy. Mutta se pitäis käydä laittaa sinne joka kerta. Tuntuu, että tee mitä vaan ja miten päin vaan, niin Pyryn pitää ensin tulla täysiä putkesta ulos ja vasta sitten se ehkä mahdollisesti kattoo mua, että mihin suuntaan pitäis kääntyy. No olihan siellä Saijan radalla toki muitakin valumiskohtia, kun mennään kovaa ja linja ei oo ihan suoraan seuraavalle. 

Pahin kirosana on mulle "kisanomaisesti". Se meni jo siinä kohtaa metsään. I hate that word. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että paineistun jo siitä. Koira ei niinkään, vaan minä. Mun hermo ei kestä. Ei edes treeneissä. Lähinnä mun hermo ei kestä epäonnistumista. Ja mä jo nään ne kohdat missä epäonnistun ja usein olenkin oikeassa. Pää tekee jotain ja jalat jotain muuta. Ja epäonnistumisen jälkeen pitäis jatkaa vaan, what? ei pysty! Koska se kävi niin toteen, että ei tietty taaskaan onnistuta, ja sekös masentaa. Viis kiloo sitten oli ihan eri meininki, vai kultaako aika muistot. No ainakin me ollaan nyt vähän hukassa, eikä saada ehjiä ratoja millään aikaiseksi.

Koiraa on taas tänään kyllä kehuttu. Kyllä, se on hieno. Se menee kovaa ja se osaa paljon, mm. tänään vaikeat kepeillemenot. Ohjaaja vaan sössii muualla, kun ei osaa tehdä niitä jarruja, eikä rytmittää pitkiä estevälejä, eikä tehdä pakkovalsseja, eikä...eikä ainakaan kisanomaisesti.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

2016-09-18 P...HAU

P...HAU

Saijan kanssa tänään aamusella (ihan liian aikaisin, huoh!) kisaamassa Orimattilassa. Mutta onneks oli hieno ilma, kun oli vielä ulkokisat, ehkä viimeiset tänä vuonna. Tuomarina Hilpi Jaskari, jonka radat oli suht helpot, tai ainakin selkeet, vaikka ei onnistuttukaan. Tuloksena 5, hyl, 10.

Eka radalla muuten jees, mutta yllättäen tuli kolmannesta välistä kepeiltä pois. En oikein tiedä mitä tapahtui, ihan kuin olisi haistellut siinä kohtaa maata. Mutta ei muuta kuin uudestaan ja hyvin pujotteli loppuun asti, vaikka itse jäin kauemmaksi. Aikaa meni siis tuohon ja kontakteilla himmaa liian aikaseen, niin oltiin vitosella vasta yhdeksänsiä (nollia oli kuus).

Tokaradalla tuli taas hämmennys (lue: jähmettyminen). Putkesta näytti tulevan hypylle niin kovaa, että jäin paikalleni ja jatkosuunnitelma kepeille meni plörinäks. Rintamasuunta aukes, kun olin liian takana ja Pyry meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Että silleen.

Vikalla radalla alku meni kuin unelma, ihan suunnitellusti, pakkovalssi ja heti seuraavalla takaakierrolla persjättö, jotta ehdin kunnolla tekee suoralle putkelle putkijarrun. Pituudella saatoin kääntää pään etsien mihin sitten, niin pituuden vika palikka kaatui. Sitten olin vielä juoksemassa eteenpäin, kun piti mennä putkesta putkeen, niin Pyry jäi siihen sitten pyörimään, ja siitä kielto. 

Eli sama linja jatkuu, aina jotain ja ihan ohjaajan piikkiin. Lääkkeenä tähän nyt vaan lisää kisaamista. Sen verran on vaan viikonloppumenoja, ettei oikein ehdi ennenkuin  vasta lokakuun puolivälissä. Ei oo reiluu. Onneks on sentään treenejä.

perjantai 9. syyskuuta 2016

2016-09-07 Vanhuus ei tuu yksin

VANHUUS EI TUU YKSIN


Tiistaina taas odotettu Saijan treeni. Reisi, kun revähti pari viikkoa sitten, niin vähän varoin ja pelkäsin miten pelittää. En ehtinyt oikein spurttaamaan kunnolla, kun jo olin rähmälläni. Lähetin Pyryn putkeen, enkä yhtään katsonut koiraa, kunnes näin vilauksen ja muks, törmättiin ja siinä samassa muljautin sitten nilkkani. Sattui kyllä ihan hitokseen, mutta pääsin ylös ja ajoin autolla kotiinkin asti. Kai siinä venähti nivelsiteet tai jotku, onneksi ei mitään sen pahempaa. Enivei on se vielä vähän turvoksissa. Kävellä pystyn ihan hyvin nyt, mutta ei saa yhtään laittaa nilkkaa vinoon, sitten sattuu. Däm, vanhuus ei todellakaan tuu yksin. Polvi vois vielä mennä samasta jalasta...
Ärsyttävää, kun haluis treenaa. Oma huolimattomuus, itseä saa syyttää. Ehkei hoksottimet olleet ihan vimosen päälle enää kymmenen aikaan illalla. No mut annoin lelupalkan ja koiran Saijalle, että "täs" ja voi että ne meni upeesti. On se hienoo, kun sen osaa.


Keskiviikkona vepessä, vielä, kun ilmakin oli niin lämmin. Jatkettiin samaa kuin viimeksi, Lefa toimi koutsina. Hetsattiin köydenpätkällä rannassa, köysi veneeseen, ja sinne ui ja hienosti takas. Pari kertaa saatiin Pyry lähtee yhtään epäröimättä. Jes jes, se oli hieno näky, se on siis mahdollista. Kait se lukko joskus murtuu lopullisesti. Sitä odotellessa. Vielä on ainakin ens viikolla treeni, mutta ilmoista riippuen ja taitaa sitten jäädä talvitauolle.


Eilen jätin aksatreenit sattuneesta syystä väliin, mutta otin tottista omalla pihalla. Ruutuun meno on tavallaan haastavaa. Kun menee vauhdilla tarpeeks pitkälle, menee hienosti ja saan pysäytettyä. Mutta sen jälkeen liian nopeaoppinen koira rupee ennakoimaan, eikä mene enää ruutuun asti. Käyn sitten taputtelemassa ja laitan palkankin ruutuun ja silti vähän vaikeaa. Pöh.
Toinen ärsytys mikä tuli eilen pihalla esille oli tötsän kierto. Mulla ei ole sellasta korkeeta tötsää, vaan sellanen matalampi. Sitten kun pihalla on vielä aksahyppyjä, niin se on ihan mahottoman vaikeeta lähtee kiertää sitä tötsää. Ihan liian pieni mun pikku puudelille, mikä tötsä? en nää?
Tänään sitten ajattelin mennä rallytokoilee. Kunhan en astu yhtään vinoon pehmeellä kentällä. iiik.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

2016-09-04 Tokoillaan

TOKOILLAAN


Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.


Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.


Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeestä maahan millään. Myöhemmin kotona asiasa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenasin liikkeestä istumista. Se olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri selkeesti etsien, että mitäs täältä pitäis löytää, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!

2016-09-04 Tokoillaan

TOKOILLAAN


Keskiviikkona oli vepetreenit, eikä meitä ollut kuin neljä, Marjo, Lefa ja Tomy.
Mutta olihan hyvät treenit. Sai tehdä ihan rauhassa ja tehtiinkin, neljä kierrosta. Lefa koutsas mua Pyryn kanssa. Leikittiin ja hetsattiin Pyryä köydellä rannassa. Sitten köysi veneeseen ja vielä pientä hetsausta ja Pyry veteen. Ei vielä lähtenyt empimättä, mutta parempi kuin pitkään aikaan. Lopussa otettiin veneestä hyppy, siinä ei ole "lähtötilannetta" ainakaan rannalta.


Torstaina Hi-Han aksatreeneissä kouluttajana oli Ville. Yritin niin lämmitellä omat koipeni, mutta eipä se oikein riittänyt. Viimeistään siinä kohtaa, kun oli kaksi suoraa putkea peräkkäin, reisi sanoi taas itsensä irti. Juoksin sitten minkä kykenin pitämällä reidestä kiinni. Parit käännöskohdat treenin alle. Pitää miettiä miten erotan whiskyn ja kääntymisen takaisin, nyt Pyry hyppää mieluusti ristiin.


Sunnuntaina Tokon piirimestaruuskisoissa Porvoossa. Uskaltauduin mukaan, kun pyydettiin. Olivat alemman luokan koiria vaille. Joukkueessa siis Anna-Leena, Jaana, Kati ja Minä. Unohdin mainita, että treenattiin Jaanan kans viikko sitten. Yks kerta, eikös se riitä. Käytiin läpi AVO-luokan liikkeet. Uudet säännöt olivat tuoneet jotain uutta. Yksi mitä ei oltu treenattu oli liikkeestä istuminen. Toinen oli ruutu. Sitten oli tietty minuutin paikalla istuminen. Ja kaikissa vanhoissakin oli aina jotain petrattavaa.
Ei se ollutkaan niin pelottavan jännittävää kuin silloin pari vuotta sitten, kun olen viimeksi kisannut. Tätähän vois tehdä ja treenata tietty liikkeet paremmiksi. Lopputulos (taas) kakkonen, 228 pistettä, kun nollillle meni kaksi liikettä, liikkeestä maahanmeno ja ruutu.
Juuri oltiin menty liikkeestä seisominen ja nyt olis pitäny mennä maahan. Jäi sitten seisomaan taas. Kokeilin kisan jälkeen, enkä saanut Pyryä liikkeetä maahan millään. Myöhemmin kotona asiassa ei ollut mitään vaikeaa. Sitä paitsi, koko viikon treenain liikkeestä isstumista. Sse olis nyt takuulla onnistunut. Toinen joka meni nollille, oli ruutu. Pyry lähti vauhdikkaasti, mutta ennakoi sitten ja himmasi liikaa vauhtia. Meni sitten juuri ja juuri kulman yli jäi sitten ruudun sivuun. Kysyin mitäs nyt teen, piti antaa uusi käsky. Annoin uuden käskyn ja Pyry meni nenä maassa ruutua ympäri, muttei vahingossakaan keskelle.
Tuomari Ranne-Savander rokotti kaikista "jalkaan törmäämisistä". Vauhtiliikkeet meillä nyt vaan on sellaisia, että osuu mun jalkaan. Ei varsinaisesti törmää, mutta joo osuu. Luoksetulo oli ihme ja kumman kympin arvoinen, ei siis törmännyt.
Mutta kaikenkaikkiaan hieman innostuin taas tokostakin. Jos treenaisi kaikki liikkeet himpun paremmiksi ja menisi sitten kisaamaan. Joukkue ei nyt myöskään yltänyt mitaleille, oltiin ehkä 4-5/6. Jaanalta meni myös pari liikettä nollille, Katilta ainakin yks, mutta Anna-Leenasta leivottiin piirinmestari. Tulos ei kuulemma ollut huiman korkea, mutta voitto on voitto. Onnea Anna-Leena!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

2016-08-28 Taas kerran...

TAAS KERRAN ...

...pohdin, mikä meni vikaan. Miten se on niin vaikeaa. Ja silti niin koukuttavaa, ettei siitä voi luopuakaan. Kaikki meitin koiraharrastukset meinaan, joka ikinen. Kait se vaan on niin, että treenattavaa riittää ikuisesti.

Tiistaina aloitettiin taas Saijan treenit. Ei tehty nollana tiettykään, mutta muistaakseni se meni ihan ok. Heti tuli ilmi, jos en ollut ihan loppuun asti miettinyt esim. miltä puolelta ohjaan jonkun. Ja miksi en osannut päättää, niinpäniin.Tuosta epävarmuudesta johtuu kait osa, iso osa, epäonnistumisista. Ja keskittymisestä. Tai kai ne liittyy toisiinsa. Ja ja ja...

Keskiviikkona vepessä kiltti Heli kysyi Marikalta neuvoa Pyryn "jäätymiseen" rantaveteen. Hän ehdotti, että opettaisi siihen, että uimaan-käskyllä menisi hulluna veteen. Niinpä harjoiteltiin sitä. Hiekalta veteen uimaan ja Heli heitti sitten heti lelun veteen. Vikana Pyry hyppäsi sitten veneestä, että sai tehdä jotain muutakin. Toivottavasti tämä on askel kohti vientiä veneelle.

Torstaina HiHan aksatreeneissä, en enää muista mitä tehtiin, mutta sen muistan, että multa revähti reisi. Ei yhtään kiva. Taas pari kohtaa, jotka etukäteen arvasin, mutta jotka myös yllätti hankaluudellaan. Niitä kohtia vaan löytyy, joissa se epävarmuus tulee esille. Tunnistan vaikeat kohdat, mutta että niin vaikeat...ei voi olla.

Perjantaina en ehtinyt rallytokoon, kun töissä meni iltaysiin. Lauantaina olin kisoissa ratahenkilönä. Mutta sunnuntaina, silloin taas kisattiin. Tällä kertaa HiHan omissa 30 vuotis-kisassa Hiidenkirnussa pesisstadikalla. Ihan mahtavaa, kolme hyllyä, noup! Eka rata varsinkin oli ihan otettavissa. Minä huolimaton. Lähdin ennakoimaan pituutta ja olin lähettävinäni putkeen, niin ohi tuli mun mukana. Sitten kun luulin Pyryn lentävän/irtoovan, eipä irronnutkaan ja jätti yhden hypyn välistä. 
Toka rata, kosahti kolmosesteellä, jota mietinkin pitkään mitä siinä tekisin, ikävä kulma putkelta ja ikävä kulma kepeille. Hyppäsi sitten viuh vaan väärältä puolelta, kun en osannut kääntyä oikea-aikaisesti. 
Kolmannella radalla eka moka tuli taas alkuun, kun lennossa (todella järkevää) muutin vielä suunnitelmaa. Tuli putkesta ja taas ikävä kulma, kun piti lähettää hypyn kautta putkeen. Siinä mun piti vaan kaksin käsin vähän vekata. Jostain keksin, että tässähän teen ihan vastakäännöksen, että saan varmasti kääntymään oikeean päähän putkea. Pyry teki sitten niin tiukan käännöksen, että tuli ihan mun mukaan taas. Kepeillä meni myös ekaks ohi, kun olin tyhmä menossa samaan aikaan hänen kanssaan (juu ei ole kädessä vietävä koira ei). Mutta se hylly...tais mennä liian aikaisin putkeen ennen hyppyä takakaarteessa.
Sentään putkirallissa saatiin illan viimeisen lähdön voitto. Siinä kohtaa vaan oli jo vähän vaikeuksia juosta tällä reidellä. Luulin, että se olisi ollut kunnossa jo, mutta ei sit kuitenkaan. Pidin vaan reidestä kiinni ja juoksin. Ja nyt kuulin, että siinä paranemisessa saattaa mennä kuukausikin. Ei käy. En suostu. 

Että taas kerran ... ei saatu nollia, saatikka edes tuloksia. Niin turhauttavaa.
Ohjaajassa vika muuallakin kuin reidessä.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

2016-08-21 Huoh

HUOH

Viikossa on taas treenattu monta asiaa. Viiden päivän aikana neljä treeniä. Huoh.

Keskiviikkona vepessä taas ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Yritimme saada Pyryn uimaan veneelle "leikkimään", että saataisiin veneestä mukava juttu. Satu halusi kokeilla sitä, että jos se toimisi paremmin, että minä olen veneessä. Sanoin, etten ole huomannut mitään eroa kuka on missäkin. Eikä sillä oikeestaan ollutkaan. Niin kauan kuin Pyryn jalat ylettää pohjaan, se yrittää kääntyä ympäri takaisin rantaan. Mutta kun Pyry on uintisyvyydessä se sentään yrittää uida ainakin jonkun matkaa. Pyry ui veneelle ja yrittää samantien lähteä takaisin rantaan. Sitä saa oikein maanitella takaisin "leikkimään". Ja sitten hän lähti puolet kauemmas takaviistoon uimaan lumpeelle??? Tuntui, että lyödään vaan päätä seinään, eikä edistytä tässä asiassa yhtään. Lopussa Satu sanoikin, etten luovuttaisi Pyryn kanssa. Sillä on nyt vaan joku lukko ja kun sen yli pääsee, niin asiat todennäköisesti edistyy huimaa vauhtia. Huoh. Voisko se tapahtuu jo ens keskiviikkona!

Torstaina oli taasen aksassa Ville Liukan treenit. Oikein kiva vauhdikas rata. Aika alussa oli suora putki, josta piti saada kääntymään. Yritin sitten kaikenlaisia putkijarruja, ja lopputulos oli suurinpiirtein sama. Tuntui, että Pyry alkaa jarruttamaan vasta, kun tulee putkesta, eli kaarrosta pukkaa. Lopulta päädyimme toimivimpaan ratkaisuun, valssiin putken päässä. What? Tarkoittaa pientä kalastelua, mutta se silti toimi parhaiten. Eli ota etumatkaa ja juokse hulluna putken toiseen päähän valssaamaan. 
Kokeilin japsia yhteen kohtaan toisen putken jälkeen. Villen todistaessa Pyry vielä oikein kiihdytti putken jälkeen. Eli ei japsia ainakaan siihen kohtaan, kun piti jarruttaa ja kääntyä hypylle. 
Taas toisessa kohtaa oma ohjausvalintani, mitä muut eivät olleet keksineet käyttää, ei edes Ville, toimi superisti. Happy about that.
Aika jaettiin kahteen 8 minuutin osaan ja sain molemmilla kerroilla tehtyä koko radan. Siitä voi jo päätellä, että treeni meni suht hyvin. Huoh.

Lauantaina Porvoossa agilityn piirimestaruuskisoissa. Oltiin Pyryn kanssa yksilöissä ja HiHan joukkueessa. 
Kermisen agilityradalla virheitä tuli kaksi, takaakierron rima putosi ja keinulta alastulokontakti, eikä! Keinu on ollut meidän kontakteista varmin! Jäi jotenkin vauhti päälle, niin turhaa kiirehdin keinulla. Oli kuulemma sellanen siisti alastulovirhe, ei mikään lentokeinu. Takaakiertorima nyt ei ollut mitenkään yllätys. Aika tais olla hyvä, mutta kymppi kuitenkin virheistä, oltaisko oltu jotain 25/71.
Siimeksen hyppiseltä vitonen. Radalla oli ainakin kolme kohtaa, jossa putki oli ansana. Ja me selvitettiin ne kaikki, hei mun koirahan on ollut lähestulkoon kuulolla. Ihan ei kaikki kohdat menny niinkuin suunnittelin, niin takakulmassa hyppäsi riman, mutta osui siivekkeeseen, joka sitten kaatui. Meni vähän läheltä. Tällä radalla oltiin vitosella 11.
Nyt odottelen yhteislopputuloksia nettiin, kun se jäi nyt vähän epäselväksi, mihin sijoituttiin piirikisassa. Jokatapauksessa oltiin HiHan makseista ainoat, jotka sai tuloksen. Sori sori, unohdin Rytsölän, joka oli hienosti Piirin kakkonen! Onnittelut! Olin jo ekan radan jälkeen tyytyväinen, kun sain tuloksen. Ja kun saatiin tulos jokaiselta radalta, niin olin tosi happy. Viimeaikoina kun on ollut vähän vallatonta ja vaikeaa loman jäljiltä. Ja varsinkin, kun radat oli ihan haastavia ja todella vauhdikkaita. Huoh.
Ja oltiin piirikisan maksien 11/66, ei ihan huono!
 
Joukkueradalla sitten alun 45 asteen keppiavokulma meni upeesti. Hyvin päästiin keinulle asti, mutta siinä olin vähän jäljessä ja Pyry hyppäsi liian aikaisin sivuun, niin kuulemma siitä olis pitänyt saada tai saatiin tuplavirhe, liian aikainen poistuminen ja alastulovirhe. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan. Voi däm, taas keinu. Mutta kun ei ole opetettu menemään esteen päähän, niin...ja loppusuora oli kentän toisesta päästä toiseen päähän muurin renkaan ja hyppyjen kautta. Juoksin minkä kerkesin, mutta ennen vikaa hyppyä Pyry teki ympyrän, kun jäi katsomaan mihin jäin, niin siitä virhe. Oli kyllä kaasu pohjassa, tuloksissa 10 virhepistettä, varmaan sihteerin virhe, mutta ei se haitannut, kun Anukin sai 10 ja kun kolmen parhaan tulos lasketaan. Anu meni seuraavana ja sai myös kymmenen, kepeiltä! Mitä mitä, Max? Troya meni keinun ohi ja sai vitosen. Luottopari Sirkka Sumulla sai nollan. HiHa lopputuloksissa uudenmaan piirin kuudensia.  Kivaa  ja jännää oli. Huoh.

Tänään sunnuntaina sitten lupauduin Alen Marekovicin (Pyryn isän kasvattajan) treeneihin Racinell Areenalla. Kyllä vähän jänskätti miten vaikea treeni ja selviänkö siitä kunnialla. Ilmeisesti sain kuitenkin hyväksytyn. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Valssattiin hulluna. Ja mentiin kovaa. Kokoajan. Huoh. Mutta oli hauskaa. 
Suoran putken jälkeisellä hypyllä piti saada kääntymään, ja olihan siinä vähän tekemistä. Mutta siinä tuli hyvä huomio, että pitää vaan rohkeesti juosta esteelle jarruttamaan (ja ottaa etumatkaa niin paljon kuin saa sitä ennen). Yritän muistaa tuon. Toinen yllätys oli putken jälkeinen takaakierto, että pystyin vain käydä kauempaa näyttämässä ja Pyry jäi tekemään takaakierron itse, pudottamatta rimaa, jes. Kolmas mieluisa asia oli, että selvisin sellaisesta valssiletkasta. Lopussa rupesi jo naurattamaan, kun tuntui, että loppuuko nää valssit ikinä. En oo mikään valssien ystävä, mutta tuossa kohtaa niitä oli ihan kiva tehdä.
Eipä olla Pyryn kanssa varmaan koskaan oltu noin väsyneitä tai ainakaan pitkään pitkään aikaan. Onneksi mentiin kahdessa 10 minuutin osassa, niin sai hengähtää kunnolla välissä. Huoh. Ja "katsomossakin" oli varsin hauskaa. Se mitä jäi mieleen Alenilta oli, että rohkeasti vain eteenpäin vaikka vauhtia onkin ja toinen ohje, että ohjaisin voimakkaammin, ja kerron Pyrylle koko ajan mihin mennään. Kiitos.   

sunnuntai 14. elokuuta 2016

2016-08-13 LS-Treenit ja Lägin kisat

LS-TREENIT

Keskiviikkona oltiin treenaamassa agilityä. Meitä oli vain 5 (minä, Saija, Iiris, Kati D. ja Kati I.). Kivaa oli. Tässä mun parhaimmat palat ja mustavalkosista yhteiskuva.

https://www.youtube.com/watch?v=Iqw3FfFxEJM 

 

LÄGIN KISAT
Tänään kisattiin pitkästä aikaa Lägin hallissa ja uudella matolla! Oikein oli hyvä alusta juosta. Se nyt ei vaan riittänyt siivittämään meitä hyviin tuloksiin. Taidettiin saada kolme hyllyä, kai. Tuomari Petteri Kermisellä oli varsin haastavat radat, ainakin nopeille koirille.

Pyry suorastaan lensi. Koko ajan sai kalastella sitä takaisin. Ei kyllä odottele minua yhtään, eikä juurikaan kysele. Katsomossa kuulemma mainittiinkin, että mun pitäis saada Pyry ruotuun. Miten? Vaikka kuinka otan tottista odotellessa, niin askelkin radalle päin ja Pyry on jo menossa. Pitäis varmaan ravistella ennen käyttöä. Toivottavasti tää on nyt vaan sellaista kisakauden aloitusvammaa eikä mitään pysyvää ongelmaa. 

Fiilis oli kyllä niin ranteet auki, kun ajatus on kuitenkin ensin aina, että tänään me onnistutaan ja ettei tämä rata nyt niin paha ole, etteikö siitä selviäisi. Ja lisäksi tykkään haasteista ja siitä, että siellä on tekemistä. Ja sitten... Okei, oli paljonkin tekemistä. Koko ajan piti muistaa tehdä sitä ja tätä ja aina jotain sitten unohtuu, kun muistamista on paljon. Ja tulee se palautus maan pinnalle, että eihän me osatakaan näköjään mitään. Ja suorastaan hävettää tehdä niin huonoja ratoja.

Että sellanen kisapäivä, jonka mielellään deletois pois. Keskimmäinen rata sentään jo näytti ihan agilityltä, mutta viimeinen rata tyssäsi jo heti alkuunsa eikä siitä parantunut, niin jätin leikin kesken. Nyt on erittäin vaikea olla positiivinen ja löytää jotain hyvää ja varsinkin kun ne hyvät on useimmiten ne samat asiat; pysyy lähdössä, osaa kepit eikä yhtään rimaa ei tullut alas. No sentään tähän vielä sain ainakin kontaktit otettua paremmin. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

2016-08-07 Vepeä ja JAU-kisat

VEPEÄ JA JAU-KISAT

Kesä on lähestulkoon mennyt, eikä olla tehty oikeestaan muuta ku vähän vepeä. Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli venemotivaatiota, veneestä pitää tehdä kiva, että sinne haluaa uida viemään esineen.Ja ylipäänsä myös sitä rannasta lähtemistä. Pyry lähtee, mutta sitten kolmen metrin päästä kääntyy takaisin "oikeestiko tonne?". Ja minä "oikeesti!" Sen on vaan mentävä, eikä saa antaa periksi ja antaa tulla rantaan. Heti, kun pääsee kunnolla uintisyvyyteen, niin sitten ui veneelle. 
Tällä kertaa treenattiin vientiä, niin, että minä leikin Pyryn kanssa pallolla ensin rannalla. Sitten heitin pallon Helille veneeseen ja hetsasin Pyryä uimaan sinne. Tais olla kolmas kerta, kun meni ihan täydellisesti. Jippii, kiitos taas Heli! Tästä on hyvä jatkaa.

HiHan treenit alko torstaina. Pätkissä tehtiin erotteluja, whiskejä ja joku vippauskin. Ei hassummin, kun sai ensin treenata. Kokonaista rataahan ei näemmä pystytä vieläkään tekemään, aina tulee jotain, johon jumitun. Kontakteilla himmaus ottaa päähän. Miksi, miksi, miksi?

Ja sitten JAU:n kisoihin, tuomarina Helin. Tykkäsin radoista, koska ne ei olleet helppoja, niissä oli siis tekemistä ja miettimistä ja varsinkin juoksemista. Tuloksilla ei nyt pääse retostelemaan; kymppi, hyl, hyl.

Ekalla radalla muutama pelasta-kalasta, mutta virheet tuli kontakteilta, what? Kyllä! Ei tehnyt lentokeinua, mutta taisin kääntää pääni liian pian seuraavalle esteelle. Ja puomi olis pitäny vielä perille asti, kun oli seinään päin. Mutta kun seuraava este oli kauempana ja piti ohjata takaa, niin ... Pyry tuli niin nopeesti sivusta, että... Mutta tulos ja noilla kaarroksilla ja ylimääräsillä oltais nollalla oltu viidensiä.
Toka rata oli myös mielenkiintoinen. Ekan hypyn jälkeen piti mennä eteen hieman oikealle, kepeille. Ja mitä tekee Pyry, lähti vasemmalle kauempana olevalle hypylle. Nyt tuli joku paha kommunikaatiohäiriö, en vieläkään käsitä miten sinne läks.
Kolmannella radalla, hyppiksellä, mentiin sitten vielä kovempaa tietty. Olin niin tyytyväinen alun 3-4 kohtaan, jossa kaikki muut valssasivat kaksi kertaa. Minä mietin, että minä taas jään Pyryn linjalle, jos yritän valssissa ehtiä alta pois ja rimakin voi siinä tulla kevyesti alas. Monikin joutui vielä oikein koukkaamaan/kalastamaan koiransa uuteen takaakiertovalssiin. Minä päätin hieman avittaa ensimmäiseen takaakiertoon, että tulisi rimaa nuollen ja seuraavan hypyn otinkin toisen siivekkeen kautta niistolla, vaikka edessä oli suora putki. Ja se onnistui hienosti! Ajattelin jo rataantutustumisessa, että oonko jotenkin poikkeeva, kun tällasta kaavailen. Mutta se vaan sopi Pyrylle ihan loistavasti. No sitten tulikin vauhtitsiekura, jossa leijeröin parikin hyppyä. Huonosti luen koiraa, kun olin ihan varma, että hyppyjen, putken ja renkaan jälkeen lentää 15 metriä eteenpäin, jollen laita liinoja kii. Jäin siihen sitten paikalleni ja Pyry jarrutti ja hyppäsi saman hypyn takaisinpäin! Se siitä sitten.

Tokan radan jälkeen ketutti reilusti, enkä keksinyt mitään positiivista. Lauran kanssa juteltuani Pyry pysyy lähdössä eikä yhtään rimaa ei tullut koko päivänä alas. En kyllä nyt juuri muuta positiivista keksinyt. Paitsi, että Pyry on silti super. Kisat oli lähes ohi ja minut pysäytettiinkin ja kysyttiin mistä tuo koira on, koska se on ihan sikamakee. Ylpeänä kerroin keneltä ja mistä yhdistelmästä. Hän etsi hyvää urosta, mutta valitettavasti oli samaa sukua, niin ei sitten käynyt päinsä. Tosi harmi. Mutta tulipa niin hyvä mieli, että meidän sähläysten lomasta paistoi kuitenkin se tosiasia, että koirahan on ihan super. 

 

torstai 21. heinäkuuta 2016

2016-07-21 Vientiä veneelle

VIENTIÄ VENEELLE

Eilen oli vepessä ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Sanoinkin, että joo joo joo ja kotona en muista enää mitään. Ja siltä se nyt tuntuu. Jos jotain edes...

Tehtiin molemmat kerrat samaa eli veneelle vientiä. Kerroin meidän ongelmasta, joka on lähtö. Pyry lähtee, ottaa parikolme vetoa ja kääntyy takaisin. Ja niin nytkin. Ja olihan vääntöä sen kanssa. Piti munkin sitten mennä Pyryn uintisyvyyteen ja suorastaan työntää se veneelle päin. Siinäkin vielä yritti monta kertaa kääntyä takaisin. Ekalla kerralla vene oli liian kaukana, todettiin, että tehdään sen verran läheltä, että joutuu muutaman vedon kuitenkin uimaan. Rantaan ei päästetä, vaan uudestaan vaan lähetys. Toisella kertaa vientipatukka oli suussa. Luuli sitä ilmeisesti enempi leluksi, koska kääntyi vielä veneen vierellä veks, selkeesti "tää on mun, tätä en anna sulle".  Sadulla oli täys työ kutsua Pyryä veneelle. Vientikapulasta päästää hienosti irti, mutta tuosta patukasta piti vähän keskustella.

Mun palkat ei oo kuulemma oikeen kiinnostavia, niinpä lainattiin Remon Wubba Kongia. Ja pyysi seuraaviin treeneihin ottaa fudispallon, koska se on Pyryn suosikki fresbeen ohella. Noh saapi nähdä onko vedessä kuitenkaan. Pitää vielä kokeilla se namipalkka myös eli veneellä ui puolelta toiselle ja saa herkkuja. Tehdään siitä veneestä kiva.

Mut treenit oli kivat ja kouluttaja mukava ja ihan osaava, vaikka jäi vähän sellainen tunne, ettei me oikein edistytty tänään. Mutta joillain uroksilla kestää vähän kauemmin kuin toisilla. Treeniä vaan. Tiedän about mitä tullaan treenaamaan. Ja mun pitää antaa kerran käsky ja sen jälkeen olla hiljaa. Ugh olen puhunut.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

2016-07-10 Kultaa taikka kunniaa

KULTAA TAIKKA KUNNIAA

Rankkasateessa matkaan kohti Agirotua, mutta Ylöjärvellä vain aurinko paistoi. Meidän radat ei kyllä häikäisseet auringon lailla. Ja sekös mua pännii. Mutta Anu (Rajaheimo), Laura, Pasi ja Eino pelasti päivän. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana...

Jos autossa jo ennen Ylöjärveä sydän hakkaa hulluna, niin eikös se oo vähän liiottelua. Ei haluu jännittää, mutta minkäs teet. Pyrykin oli vähän huonosti kuulolla tai juuri siksi. Me Pyryn kanssa tartutetaan toisiimme tuon jännityksen. Onko järkee vai ei...

Eka rata oli espanjalaisen tuomarin seniorirata. Olihan siinä vähän tekemistä, mutta ei mun mielestä ollenkaan vaikea. Paitsi silloin, jos jännittää ja koira ei ole kuulolla. Rimoja putos monta, siis todella monta. Ei kiva, hyvin alko. Alusta oli muhkurainen nurtsi, että liekö Pyryllekin shokki, että missä sitä joutuu oikein juoksemaan rataa. Me ollaan sentään totuttu melkein tasaseen ;) haahaaa. Oikeeta rataa kyl mentiin, mut en muista missä kohtaa tuli hylly, olisko menny väärään päähän putkea. Menin sitten radan jälkeen lämppähypyille kokeilee, että mikä niissä rimoissa on kun ei pysy. No pysyihän ne. Ja pysyivätkin sitten loppupäivän. Onneksi.

Kävin ihan eka tutustumassa OpenClass tasoituskisan rataan. Sitten tutustuin ja kisasin tuon senioriradan. Ja vasta sitten juostiin tuo OpenClass -rata. Se nyt meni muuten ok, mutta menin kahden hypyn välistä tehdäkseni pakkovalssijaakotuksen, mutta Pyry tekikin vähän isomman kaarroksen ja hups valahti keppien läpi ja takasin. Ei kai siinä muuta virhettä tullut, mutta hylly kuin hylly. 

Sitten monen tunnin odottelun jälkeen päästiin joukkuekisaan. Sitä ennen vaan piti hommata lapsenvahti, kuvaaja ja koiran pitäjä. Laura kun meni Pirkon lisäksi Anun Whoopyllä, koska Anu itse oli tuomaroimassa. Laura hommas jonkun tutun Einon kaveriks, Anu hommas kuvaajaks Jouni Kauton ja mä hommasin Mira Pihlajamäen koiranpitäjäks ja sattumalta heidän jenginsäkin (Mira&Satu) oli vailla koirien pitäjiä.
Meillä oli siis Saijan kasvattien porukka, jonka nimi oli tällä kertaa Mustosen Muikeet. Luvattiin lisätä Mustosen mainetta ;) Ja Mustosen Muikeita siis Laura ja Whoopy, Pasi ja Bätmän, minä ja Pyry, Laura ja Pirkko. Ja radat meni vallan mainiosti ja nopeesti. Whoopy 10, Bätmän 15, Pyry 10 ja Pirkko 0. Yhteensä 35 virhepistettä.

Meidän virheet tuli yhdessä kohtaa, kun "pelkäsin" kohtaa, jossa A:lta tullessa piti kääntää 90 astetta hypylle ja siitä pituudelle. Just sellanen ällö valssipaikka, jossa helposti jään hitaana Pyryn linjalle. Ja niin jäin nytkin, kun keskityin vaan siihen hyppyyn katsomatta A:ta, jonka seurauksen Pyry ei ottanutkaan alastulokontaktia, varasti siis, enkä tietysti ollut siihen varautunut. Pyry yritti raukka sitten minua vielä väistää. Eli alastulovirhe ja seuraavan hypyn rima putosi ja samalla siivekekin kaatui, kun Pyry räpiköi siinä päällä. Mutta muuten ihan jees rata. Aina vaan jotain.

Välillä aina kuuluttelivat "johdossa yhä Mustosen Muikeet". What? noilla virhepisteillä? Onkohan ne nyt laskeneet oikein? Vielä lopussa ei tiedetty oltiinko kärjessä vai pudottu monta sijaa. Kunnes tuli kuulutus, että voiton vei Mustosen Muikeet!!!!! Ihan huikeeta! Yli 50 joukkuetta! Ei menetetty Mustosen mainetta;) Ihan uskomatonta ja niin hauskaa! Kiitos Muikeet ja Anukin seurasta, te ootte ihan parhaita. 

 

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

2016-06-29 Vepeeee

VEPEEEE

Onneks työt antoi sen verran periks, että ehdittiin vepetreeneihin tänään. Oltiinki tänään pienemmällä porukalla, kun muutama oli pois. Pyryn veli tuli tuuraamaan.

Ajattelin, että alkuun, kun Pyry ei vielä ollut käynyt vedessä ja selkeesti hulluna sinne haluaa, että tehtäisiin veneestä hyppy. Minä olin rannalla ja toinen Sari veneessä. Ekassa hypyssä oli pientä epäröintiä. Mutta toisessa hypyssä vietiin vene kauemmaksi ja hyppy meni superhyvin. Samantien veteen vaan kun päästetään, eikä mitään epäröintiä. Tätä olen kaivannutkin taas sen ensimmäisen kerran jälkeen. 

Toisena tehtävänä lähetin Pyryn veneelle vaihtamaan kapula leluun. Todella hienosti ja innokkaasti veneelle läksikin, mutta luovutustilanteessa on vielä säätöä. Lelu saattaa pudota heti, kun näkee lelun. Mutta parempaan päin tämäkin liike. Ollaankin kuivaharjoiteltu kotona sitä, että tuo lelun käteen eikä metrin päähän, niinkuin on ollut tapana kaikki nämä vuodet. Tokokapulan toki tuo niin kuin pitää, mutta leluilla en ole vaatinut, niin tässä on lopputulos. Nyt sitten urakkaa opettaa tuomaan lelu käteen myös vedessä.

Kolmantena tehtiin veneen noutamisen alkeita ja aloitettiin pelkän lelun hakua veneeltä, Heliltä. Ja se menikin vallan mainiosti. Ehkä joku päivä sitten kokeillaan sitä veneenkin hakua.

Tänään oli kyllä sellaiset hyvänmielen vepetreenit. Monta asiaa onnistui tai sitten ollaan vaan pikkuhiljaa edistymässä.  

perjantai 24. kesäkuuta 2016

2016-06-24 Keppitreeni

KEPPITREENI

Tän viikon treenatuin agilityrata/kohta on varmasti ollut maksien SM-finaalirata. Siinä pituuden kautta mennään kepeille, jonka ihan vieressä on putki. SM-ssä todella harva onnistui siinä, koska eivät ehkä luottaneet koiraan ja yrittivät juosta kepeille asti auttamaan, ja kun liike oli päällä, se veikin putkeen.  Mutta rata oli varsin kiva treenattava.

Halusin tuon ehdottomasti testata. Tiesin, että Pyry osaa kepit melkein mistä vaan, mutta silti...
Osasihan tuo, todella mallikkaasti, kertaakaan ei mennyt putkeen. Kokeilin pituuden molemmilta puolilta ja kaikki onnistui. Ihan lopussa kokeilin vielä toisin päin toiselta puolelta, ja silloin putki oli aivan suoraan edessä ja keppikulma oli varmaan pienempi kuin 45 astetta ja kepit vähän putken takana. Ja Pyry se vaan paineli hienosti kepeille. Näköjään jotain oon osannut kouluttaa oikein. Sen sijaan meillä oli alun kakkoshypyllä ja loppuosassa vähän säätöä.
Kakkoshypyllä piti sylivekillä? kertoa, että kääntyy takaisin samaan suuntaan. Muussa tapauksessa luki kaukaa ohjauksen whiskyksi. Mutta ehdin siihen kakkoselle niistämäänkin, se on sentään aika varma ja sen olisin valinnut kisoissakin. Mutta kumman puolen pituudella, enpä tiedä, ja samapa tuo, kun onnistui molemmilta puolilta.
Toki kisatilanne on aina eri, vaikka kuinka osaisi ja olisi treenannut. Siihen tulee aina muuta lisämomentti peliin.
Kontakteilla himmaa hemmetti, eikä mene 2on2off eli etujalat maahan, varsinkin, kun jään taakse. Ja puomilta olisi pitänyt saada vähän etumatkaa. 
Kaipa tuo kontaktiasia on tämän kesän number one treenattava. Toinen on vissiin se merkkaus. 

Keskiviikon vepetreeneissä tehtiin sitä samaa kuin viimeksi eli vientiä veneelle ja palkan vaihtoa. Minä olin veneessä ja Pyry lähtee kyllä tuomaan kapulaa, mutta sitten metriä ennen venettä ei meinaa luovuttaa lelua. Siinä kohtaa myös koira pysähtyy ja polkee paikallaan, ja se on kuulemma epämiellyttävää ja koira tulee siksi epävarmaksi. Joku sanoi myös, että Pyry kääntyy juuri siinä kohtaa, kun takajalat ei enää oikein tahdo ylettyä maahan. Ohjeena siihen, että pitäisi mennä vähän syvemmälle, että joutuu uimaan. 
Mutta jotten rupeis hermostumaan, päätettiin Helin kanssa, että tehdään yksi asia kerrallaan kunnolla. Kerran jo saatiinkin onnistuminen. 
Viimeisenä kokeiltiin hukkuvan pelastamista ja se kai meni jotenkuten. 
Ja kotiläksynä taas tuomista ja vaihtoa käteen palkkaan. Sitä ollaan jo kotona sohvan käsinojan yli tehtykin. Siinä on vielä parantamisen varaa, koska Pyry haluaisi edelleen leikkiä esineillä. Mutta kuivalla maalla vaihto onnistuu, vedessä vaikeaa, koska vaihdon pitää tapahtua nopeasti, ettei koira joudu pysähtymään. 

maanantai 20. kesäkuuta 2016

2016-06-20 Ässämmätynnämuuta

ÄSSÄMMÄTYNNÄMUUTA


En oo muka kerenny blogia taas kirjoittelee, niin on jonkunverran sitten tässä kirjoitettavaa. Huoh, ja kello on...jo ykstoista!


Hihan leiri oli toissa viikonloppuna. Olipa hauskaa taas kerran. Hyvää seuraa, kiva paikka (Kuninkaala, Hartolassa), kivat opet ja jotain uuttakin kokeiltavaa. Meillä Pyryn kanssa oli ohjelmassa aksaa, vepeä ja rallytokoa.
     Aksassa kouluttaja Lotta Lehtinen oli oikein selkeä rataantutusmisessa jo. Meillekin valkeni miten tärkeät on linjat. Tosin aina olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan Pyryn linjalla olisi. Mutta joissain kohti piti vaan rohkeasti ohjata eteenpäin, vaikka näyttäisi, että vauhti menee jo ihan hurjaksi kääntymistä silmälläpitäen. Kaikki muu periaatteessa onnistui, paitsi pari käännöstä. Ja toista käännöstä väänsin sitten vielä illemmalla Lotan lähdettyä, kun pakkohan se oli saada onnistumaan. Piti mennä putkesta toiseen, välissä hyppy, nämä siis vinottain ja merkkauksella yritin, mutta Pyry tuli aina vaan liikkeeseen ja ohi. Pakko oli odotella, että oikeesti kaartaa ensin ja lukitsee hypyn ja sitten vasta pääsin itse etenemään seuraavalle, jossa olin sitten jonkun verran väkisin myöhässä. Jaksi tuli sitten katsomaan vähän meidän perään ja annoin Pyryn hänelle ohjattavaksi. Meni sitten ohi, ohi, ohi, ... ei osaa tulla merkkauksiin. Se on meillä sitten kotiläksy ja verkko avuksi. Kiitos, en olis tuota verkkoa muistanutkaan käyttää.
     Vepessä oli kouluttajina kaksi Lahtelaista naista, oikein kivoja ja osaavan tuntuisia. Me olimme aamuryhmässä, jossa lähestulkoon kaikki olivat aikalailla aloittelijoita. Ja ilma oli, hyrrr..., kylmä. Tuuli ja oli pientä aallokkoakin. Mutta aloitettiin järkevästi veneessä olemisella eli käytiin vähän soutelemassa ja pyöriteltiin venettä. Ensin olin Pyryn kanssa veneessä ja toisella kerralla Pyry veneessä ja minä rannalla. Siinä Pyryn pää vähän pyöri, ettei hukkaa minua silmistään. Sitten yritettiin palkata veneelle viemisestä. Siinä Pyry ei ihan suoraan lähde tuomaan, vaan yrittää aina vähän kaartaa ja lähteä vaan uimaan. Esineen käteen tuomisessa petrattavaa, sitä harjoitellaan kotona sitten sohvan käsinojan yli. Viimeisenä otettiin veneestä hyppy ja eipä hän tahtonut oikein uskaltaa hypätäkään enää. P hyppäsi matolta toiselle, että kumpaan suuntaa tästä nyt lähtisi. Hyppäsi sentään kuitenkin ja ui rantaa mun luokse. Olen kyllä ylpeä meidän pojista, sillä Vip oli kuulemma ihan haka tässä heille uudessa lajissa.
     Rallytokossa koulutti Jaana ja Heli. Ratoja on kiva tehdä, jos meikällä menis kertalukemalla ymmärrykseen mitä siinä pitää tehdä. Uutena liikkeenä tuli pyörähdys, en muista miksi sitä kyltissä nimitettiin. Sitä temppua saa sitten harjoitella.
     Uutena kokeiltiin sitten esineruutua. Se oli hauskaa touhua. Heinikko oli aika korkea, etten minäkään tahtonut esineitä löytää. Mutta Pyry löysi kuin löysikin kaksi ilman minun avustusta. Siinä kohtaa ajattelin, että vautsi Pyry on sittenkin nenän käyttäjä ja tämähän menee hienosti, mutta seuraavat kaksi esinettä löytyivät vasta mun avustuksella. Mutta pitää joskus taas kokeilla, oli se sen verran hauskaa touhua. Seuraavalla leirillä, joskus, voisi kokeilla jotain metsälajia vuorostaan, ne on meille ihan outoja.


Seuraavan keskiviikon vepessä taas sama juttu, ei meinannut hypätä veneestä. Heli oli Pyryn kanssa veneessä ja hellästi tuuppasi poitsun veteen. Hyvä. Taas harjoiteltiin veneeseen vientiä ja pieni uskonpuute tulee Pyrylle, jos vene on liian kaukana. Nyt olen ostanut uusia esineitä kuljetettavaksi, eli kelluvan kapulan ja patukan. Eivät saa muistuttaa lelua, koska näillä ei nyt leikitä, ne on tehtävän suorittamiseen tarkoitettuja kapineitä. Katsotaan ensi kerralla miten niiden kanssa onnistuu.


Perjantaina lähdettiin kohti Nastolan SM-kisoja. Päästiin Susannan äidin mökille aina yöksi, ettei tarvinnut kotoa asti aina lähteä ajelemaan. Myrskylästäkin lähdettiin joka aamu varttia vaille kuus, että saatiin autot eturiviin, josta lyhin matka kisapaikalle. Ilmat oli aika karmeat, tuuli ja satoi lähes koko ajan, mutta kaikillehan tuo on sama. Eipä se Pyryä haittaa.
     Oltiin lauantaina HiHan joukkueessa, jossa myös Anu&Max, Karoliina&Troya ja Marjo&Rytsölä. Anulle nolla, Karoliinalle ja Marjolle jotain virhepisteitä ja meille hylky. Ja sekös mua pänni. Olisin niin halunnut onnistua juuri joukkueradalla, yksi kaikkien puolesta. Yksilöradasta viis. Jalosen rata ei ollut edes vaikea, nopea kylläkin. Tais tulla se vanha kunnon ranneliike, joka harhaanjohtavasti sai Pyryn kääntymään väärään suuntaan ja takaisin tullessaan hyppäsi sitten siinä ohimennen yhden ylimääräisen hypyn. Muuten saatiin rata tehtyä. Perhana tarttee kiinnittää huomiota tuohon mun ranneliikkeeseenkin, ettei tuo tule tavaksi.
     Sunnuntain yksilökisassa lähtöpaikka meillä oli heti aamukahdeksalta ja toisena!!! Eipä siinä ehtinyt katsella muita, mutta ei myöskään jännittämään, mikä oli erittäin hyvä juttu. Vettä tuli ja rimat oli tapissaan 65cm. Helinin rata oli jo jonkun verran haastavampi, mutta tykkäsin, kun siinä enempi pienempää piperrystä. Pyry silti ihan kiitettävästi "lensi" esteeltä toiselle. Hieman voimakkaammin ja aikasemmin olis pitänyt rytmittää. Taisteltiin melkein loppuun ja sitten tein huolimattomasti niistopersjätön ja oletin, että perässä tulee, vaan ottikin vähän leveämmin sivusta taas ylimääräisen hypyn. Äsken katselin tuon radan youtubesta ja ei se nyt ihan pahalta näyttänyt. Rimoja tuli kolme, ja ainakin yhdessä olin Pyryn linjalla takaakiertovalssissa. Mutta kaiken kaikkiaan näytti ihan jopa agilityltä ja sain tehtyä about koko radan. Oikeestaan olen ihan tyytyväinen meidän ensiesiintymiseen ässämmissä. Nyt sitten tuli hinku kisaamaan ja uusia nollia keräämään ja Pyryn kanssa se vaan on kivaa <3 <3 <3
     Täytyy vielä mainita maksien finaaliradasta, englantilaisen Lee Gibsonin tekele, johon me ei siis päästy, missä katsottiin jyvät akanoista, kuka osasi mennä kepeille, jotka oli "putken sisällä". Eipä osannut moni tai ehkä osasikin, mutta ohjaaja sössi, kun ei luottanut koiraansa. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta minä olisin jäänyt taka-alalle ja antanut Pyryn hoitaa homman. Tuon haluan kyllä testata. Se oli kyllä varsinainen show ja jännitysnäytelmä, jonka jälkeen minien rata oli suorastaan tylsä. Toinen show oli katsellessa erään Aatsin lämmittelyjumppaa, ilmanyrkkeilyä ja Saturdaynightfeverliikkeitä keskellä tyhjää kenttää. Vieläkin hymyilyttää, vaikka itsensä lämmittelykin on tärkeä asia.






tiistai 7. kesäkuuta 2016

2016-06-06 Feeling down

FEELING DOWN

Viime viikolla tiistaina Saijan tän "kevään" vikoissa treeneissä. Olipa erittäin vaikea kepeille vienti, josta kuitenkin uskoin selviytyvämme. Ennen suoraa putkea oli takaakierto, sitten heti suoran putken jälkeen oikealla kepit ja houkuttimena suoraan edessä toinen putki. No joo moneskohan yritys onnistui. Olin tietysti pettynyt, kun ajattelin, että kepit Pyry osaa melkein mistä vaan, mutta jos ei tullut sitä ennen kunnon ohjeita, niin vaikea niitä on suorittaa. Mutta kun piti ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin ehtiä ohjaamaan liikkumatta liikaa toista putkea kohti.
Whatever, sitten hermostuin takaakiertohyppyjen rimojen pudotuksiin. Ja mitä väsyneempi koira (ja turhautuneempi ohjaaja) sen huonommin ne pysyivät ylhäällä. 
Fiilikset oli jotakuinkin down, eipä ookaan pitkään aikaan ollu. Mielessä SM-kisat, joissa pitäis näyttää mitä osaa. Ehkä just tuo takaraivossa häiritsemässä. Mutta kun aina tulee jotain, johon jumittuu. Laura vei sanat suustani, kun kisan jälkeen silitti Pirkkoa ja oli onnellinen, että hänellä oli niin hieno koira. Mutta samalla harmistunut, kun ei saa tehtyä virheettömiä ratoja. Se on just niin. Olkoonkin meidän kohdalla, että jos ohjaaja vain muistaisi ohjata kaikki kohdat, niin ... sehän se kaikkein turhauttavinta juuri onkin, kun itessä on vika.
Olihan siellä ihan onnistuneitakin osioita ja rata oli kiva, mutta nyt vaan jäi masis päälle.

Keskiviikon vepessä otettiin iisisti ja yritettiin tehdä järkevästi mieluummin vähän ja helppoa onnistuneesti kuin liian vaikeeta. Kiitos Helin. Otettiin yks veneestä hyppy ja vientiä/tuontia rantavedessä. Vähän upoksissa olevaa lelua ei haluaisi ottaa, kun kuono joutuu veden alle, ääk. Seuraavalla kerralla yritetään erilaisen lelun kanssa. Ai meinas unohtua, että yks tehtävä oli pelastaa hukkuvaa. Hukkuvalla siis dummy kädessä, johon Pyry ei meinannut lähteä. Pyryn mielestä ei näyttänyt vissiin tarpeeks kivalta jutulta. Hukkunu olis. Mutta tais sitten mennä kuitenkin ja veti sen metrin pari.

Torstaissa toivoa täynnä ja odotuksia josko Villen treeneissä onnistuisi paremmin. Ja joo...osittain hyvin, osittain pientä säätöö, mutta nollaa ei sitten millään, vaikka sain monta yritystä. Jo se, että mulle sanoo ääneen, että nyt sitten nollarata tai sama jos sanotaan, että tehdään kisanomaisesti, niin paineet ponnahti heti huippuunsa ja samoin epäusko. Eihän noin voikaan onnistua. Pessmisti ei pety, paitsi että pettyy sekin. Ja pessimisti ajattelee, että tän huonommin ei voi mennä, niin optimistiko ajattelee, että kyllä voi. Niinkö se menee? 
Valsseista en oo tykännyt, mutta nyt tuntui, että vitsi, kun tuli hyvät valssit tehtyä. Oli paljon muutakin hyvää, mutta jotenkin taas tuntui, ettenkö ohjaa kunnolla/satasella. Miksen? 

Eilen maanantaina oltiin Saijan ja Katin kanssa kentällä treenaamassa. Rata oli sopivan haastava, jossa paria kohtaa sai testailla eri ohjauksilla.  Alun välistävedoissa oma ohjausvaihtoehto tuntui sopivan meille parhaiten. Toinen kohta oli takaakierron jälkeinen hyppysuora ja "väärään" päähän putkea. Kaikki kolme ohjausta onnistui, jee. Vastakäännös-vikalla leikkaus, valssi-pienvekki-veto ja vastakäännös-persjättö. Enkä oikein osaa sanoa, mikä niistä tuntui parhaalta. Ei menny nollalla, niinku eräällä, mutta en sitä odottanutkaan. Takaakiertojen rimat taas vähän koetteli hermoja. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen. 

Tänään tiistaina sain Tarja Mularin katsomaan/hoitamaan Pyryn. Huoh, ei mitään suurempaa, jes ihanaa mahtavaa upeeta. Alussa pallea oli kuulemma vähän rusetilla, mutta sen kun sai auki, niin Pyry heitti levyks ja nautti suorastaan olostaan. Pientä kireyttä lantiossa ihan hännän juuressa ja myös päässä. Mutta nyt pari päivää lepoa ja saapi taas treenata. Tulee neljä päivää, kun leirillä vasta seuraavat treenit. Olipa hienoa ja huojentavaa, että Pyry on kunnossa. 

Tässä täytyy yrittää nollata tällainen masentava lukkotilanne ja yrittää asennoitua uudella lailla. Radoilla ei ole mitään, mitä me ei osattais. On hyväksyttävä, että aina ei onnistu. Ja Saija sanoi hyvin, että kaikki ei ole hyviä kaikessa, ja pystymme johonkin asti parantamaan/auttamaan niitä huonoja puolia, mutta että ne ovat silti aina heikkouksiamme ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ruotsalainen asenne peliin vaan. Aina on jotain hyvää ja parhaamme tehdään.


 

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

2016-05-29 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA


Tällä viikolla oli niin paljon työkiireitä, että ei ehditty treenailee ku keskiviikkona vepeä. Ja hmm... ei menny nyt niin hyvin kuin ekalla kerralla. Eka multa kysyttiin mitä haluaisin tehdä. No enhän minä tiedä, kun en tiedä lajista mitään, ja sitten kun jotain ehdotin, niin ei ei ei, et voi tehdä sellaista. Just. No jotain sitten yritettiin, mutta aloitettiin kuitenkin vähän liian vaikealla. Pyryn olis pitäny tuoda lelu mulle veneelle. Oltiin liian kaukana, niin sille tuli epäusko. Sitten jäi toiseen leluun kiinni, eikä malttanut sitten lähteä liikkeelle ollenkaan. En muista mitä muuta tehtiin, mutta vikana sai hypätä veneestä veteen ja uida rantaan. Se sentään onnistui.
Totesin, että pitää hommata kelluvia "esineitä". Lelut, joilla on leikitty (ja revitelty), eivät käy, kun odottaa vaan, että niillä todella leikitään. Ostin nyt sitten ens kerraksi kelluvan kapulan (dummy-tyylisen, mutta kevyemmän) ja sellasen renkaan. Ja niillä on nyt kuivaharjoiteltu olohuoneessa, toi mulle ja Masalle, ja vei taas.


Lauantaina kisoissa liideltiin omalla kentällä. Oltiin "tasaisia" 10, 10, 10! Pöh, no tulos ja kuitenkin ehjät radat! Ensin Asko Jokisen radoissa ihmetytti kulmat kontakteille, mutta ei ne loppujen lopuksi pahoja olleet ja radatkin ihan kivat.
Ekalla radalla putos kaks rimaa, eka ja tokavika. Lähtöhypyn jälkeen tokana oli a-putki-erottelu ja piti siis mennä putkeen. En tajunnu siinä, kun lähdin tokana, että olis pitäny jättää suorempaan Pyry. Nyt laitoin vinoon, että näki suoraan putkeen. No kun on jo lukittu putki ja valmiina sinne sukeltamaan, niin...mikä rima? Ja toka vika este piti kiertää takaa, niin meni vähän liian tiukasti, kun en kerinnyt ihan auttamaan.
Kakkosaradalla samanlainen alku, mutta nyt pitikin mennä A:lle. Olin jo päättänyt, että tää on Pyryn homma ja jäin taka-alalle ja annoin Pyryn ihan itse valita, kun sanoin "kiipee" ja oikein! (tosi moni meni putkeen) No kolmosella tein vastakäännöksen, mutta nähtävästi olin myöhässä, kun flänkkäsi seuraavan hypyn ohi. Sitten keskityin niin tekemään persjättöä, että ajauduin sitten seuraavalle hieman väärään paikkaan, ja Pyryn oli siitä hiukka hankala hypätä ja rima tietysti putosi.
Kolmannella pohdin kakkoshyppyä tosi kauan, kun se ei päällejuoksuna tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta. Juuri kun vihellettiin rataantutustumisen päättyminen, Pauliina sanoi, että hän tekee kai siihen Anun ehdottaman pakkovalssin. Aaaa...äkkiä sitä kokeilin, ja päätin sillä sekunnilla, että tää me tehdään tai oikeastaan pakkovalssijaakotuskohan se oli. Ja sehän toimi ja tuntuikin oikein sujuvalta. Ja kuulemma meidän alun nähtyään, Pauliinakin oli vasta lukinnut tuon ohjauksen. Pudotettiin rima sitten saksalaisella myöhemmin. Ja sitten saatiin pituuden vika palikka nurin, kun taisin vielä olla vähän Pyryn linjalla.
Mutta sellaista pientä säätöä vaille, ei mitään isompaa ainakaan. Rimoja tuli jokunen per rata, mutta niihinkin löytyi usein selitys, takaakierto liian läheltä tai ristiinhyppy, joka on ollut aina meille vähän hankala jostain syystä. Kontaktien alasosat himmaa, mistä en tykkää nyt yhtään, mutta ei voi mitään. Täytyy yrittää vielä ottaa pelkkää alaosaa erikseen, että vahvistuisi se paikka ja sitten vaan toivoa parempaa.
Tälle viikolle on taas ohjelmaa ja pian on leiri ja sitten ... SM:iin lähti tänään ilmo.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

2016-05-22 Aina jotain

AINA JOTAIN

Tiistaina Saijan treeneissä saksalaista vieläkin parempi oli japsi. Japsi ei tullut mulle tietysti edes mieleen, mutta Saijan ehdotuksesta kokeilin ja hei sehän tuntui oikein sujuvalta. Tarttee muistaa vastedeskin. Tuli myös leijeröityä pituus. Muu rata meni ihan jees. Saatoin jäädä johonkin valumiseen hetkeksi. Pois se minusta ;)

Keskiviikkona oltiin Pyryn kaa elämämme ekoissa vepe-treeneissä ikinä. Ja sehän oli vallan kivaa. Aurinko paistoi ja Pääkslahdessa ihan hiekkaranta. Firmalla (Hi-Halla) oikein näppärä peräkärry, jossa kaksi kumivenettä päällekkäin.
Mehän aloitettiin ihan alusta, niin kun kysyttiin, onko Pyry ollut koskaan veneessä, niin eihän se ole ollut. Mentiin sitten pienelle veneajelulle, Velde souti, minä olin polvillani ja pidin Pyrystä kiinni. Pyry olis halunnu mennä uimaan jo rantaan tullessa. Rohkeesti meni veneeseen ja hetken päästä, kun komensin istumaan ja odottamaan, hihnakin jo hymyili. 
Minä jäin veneeseen ja Pyry meni rannalle. Mun oli tarkoitus kutsua veneelle ja palkata makupaloilla, että vene olisi superkiva juttu. No, kutsuin ja Pyry läks eka vähän viistoon, koska hän oli menossa uimaan. Shit, enkö muka pääse uimaan. No ui sitten mun luo ja otti makupaloja, mutta lopulta annoin lelun, jonka pääsi viemään rantaan Helille. Niin se vaan on, että lelu on parempi kuin ruoka Pyrylle. 
Vikaks vielä kokeiltiin hyppääkö veneestä. No saatte arvata pari kertaa. Todellakin! Pyry meni Helin kanssa veneellä ja minä jäin tällä kertaa rannalle. Ja kun kutsuin, niin molskis ja loiskis, ei tartte kahta kertaa kutsuu.
Siis Pyryhän oli ihan haka vepeilijä. Arvasin, että tykkää, kun rakastaa uimista. Ja mikäs sen hauskempaa kuin yhdistää siihen vielä tehtäviä.
Olen tätä vepeilyä miettinyt siitä yhdestä leiristä asti, että pitäis ja pitäis kokeilla, mutta kiitos Helin houkuttelun, nyt se toteutui. Ja taidettiin jäädä kuin kala koukkuun.

Torstaina Hi-Han treeneissä oli Helin rata. Sujuva kiva rata, jossa tietysti jäin sellaiseen mielettömään tsiekurakohtaan, jossa eka kokeilin jopa kolmea vastakäännöstä peräkkäin. Huh. Siihen juutuin ja mikään ohjaus ei tuntunut hyvältä. No jotenkin se sitten meni, eikä siitä sen enempää. Muu rata jees, mutta aina jotain.

Lauantaina Kim Kurkinen koulutti Hi-Han aksakouluttajia. Rata oli haastava paikoitellen. Ja oli muuten lämmin ilma. Vaikka oltiin vaan vartti per koira, niin kyllä siinäkin ajassa ehti paljon tekemään toistoja. Ja kuten teema menee, aina jotain. Alun muurin jälkeinen väärä pää putkeen osoittautui monelle hankalaksi. Ja kyllä mekin sitä kokeiltiin parilla tyylillä. Mutta ehkä ongelmallisin kohta meille oli puomin jälkeinen kolmen hypyn pätkä. Vähän hankaloitti, kun Pyry ei mene itekseen puomin alastulolle asti (siis two on two off asentoon). Vein sitten sinne loppuun leijeröiden yhden hypyn. Sitten olin suunnitellut pakkovalssijaakotuksella jatkon, vaan Kim näytti kuinka jaakotus siinä kohtaa oli ihan turha. Ihan rehellisellä pakkovalssilla pääsi etenemään hyvin ja paremmalla linjalla. No valssi nyt ei ole meidän pravuureja ikinä, se vaan tuntuu aina vähän valuvan. Vähän loppui aika kesken, ni olis halunnu vielä kokeilla pienen sulattelun jälkeen.

Sunnuntaina taas kisaamassa Vantaalla. Ulkona sai riisuu vaatetta, kun oli tosi kuuma. Ja sisälle piti pukee college taas päälle. Tuomari Ritva Herralalla oli kyllä tosi kivat ja sopivan haastavat radat. Aina jotain, kaikilla radoilla jokaisella yksi virhe. Tuloksena 5 (jotain 11.), hyl, 5 (ja taas jotain 11.). Ruotsalaisella asenteella totesin, että oikeastaan tuo hyllykin oli vaan yksi virhe. Se nyt vaan ei sattunu olee vitonen vaan hylly.

Ekalla radalla putos yks rima takaakierrossa. Hyppiksellä mulle tuli joku aivopieru, kun keskityin niin siihen hankalaan kolmen suoran jälkeiseen kääntöön, niin jotenkin en keskittynyt jatkoon kunnolla, ja lipsahti sitten väärään päähän putkea. Vikalla aksaradalla en ihan kerenny sinne minne piti eli kääntämään Pyry vähän niistomaisesti, niin sitten hyppäsikin ristiin. Ööh miten siitä jatketaan, piti saada A:lle (jonka alla putki hollilla). Eiku eiku eiku ääk. Kerran vaan ylitettiin linja, niin pelkkä vitonen, vaikka aikaa paloi ihan kivasti. Silti jäätiin vielä melkein 5 sekkaa alle ihanneajan. Yks moka, mutta aina jotain. Muuten radat meni ihan hienosti, ei mitään sekoiluja, vaan tehtiin koko ajan kimpassa rataa. 

Sen verran jäi se kohta kaihertaa, että menin suoraan kentälle kokeilee toisella ohjauksella, ja däm sehän toimi. Miksen tajunnu tehdä sitä kisoissa.
Niin lähellä koko ajan, mutta aina jotain. Pääasia silti, että meillä on kivaa.

maanantai 16. toukokuuta 2016

2016-05-15 Melkein

MELKEIN


Torstaina oli Ville Liukka kouluttamassa meitä HiHan kentällä. Paperista rataa katottuani, ajattelin, että onpa vaikea. Vaan eipä sitten ollutkaan, vaan tosi kiva rata. Ja meillähän menikin ihan hyvin.
Meille vaikein kohta oli putkesta tönäsy yhdelle hypylle, jolla muut koirat meni ihan ilmasin. Epistä. Mä sain tosissani tehdä töitä, että työnsin Pyryn hypyn "taakse". Mutta eipä se haitannut, kerkesin kuitenkin takaakiertoon seuraavalle.


Toisessa harjoitteessa hankalinta oli puomin jälkeinen elämä, jossa oli parin hypyn jälkeen 90 asteen kulma kepeille. Sain Pyryn oikeille esteille, mutta kaarratti jonkun verran. Ville sai kokeilla Pyryllä ja sanoi, ettei sekään kaunista ollut, mutta mun mielestä meni hiukka siistimmin. Ville kysyi ensin, että lähteekö Pyry vieraan kanssa. Lähtee lähtee, mutta P odotti multa lupaa lähteä puomin kontaktilta (ei uskonut Villeä) ja sitten kyllä läks.
Toinen kohta tällä radalla oli putkesta hypylle ja halusin saada käännöksen oikean kautta, mutta putkessa juoksusuunta määritti kääntymisen sinne hankalaksi, kun aina kääntyi vasemmalle. Tää oli vaan kokeilu, jolla ei ollut mitään väliä kumman puolen kautta kääntyi takaisin putkeen.


Ville on kyllä kiva ja osaava koutsi. Hän kehui meidän kentän pohjaa ja myös meidän koiria, että on upeesti irtoavia ja tosi taitavia koiria.
Hauskaa mikä jäi mieleen itselle esim. muista koirakoista, oli Armin ja Jussin tosi hienot persjätöt. Täytyy muistaa sanoa se vielä Armille itelleenkin.


Sunnuntaina kisoissa Lägillä. Kankku vieläkin muistuttaa olemassaolostaan juoksemisen jälkeen pienellä tykytyksellä. Ei kiva. Tuomarina oli Nyberg ja radat kivoja, mutta ehtimisen kanssa vähän ongelmia.


Eka rata oli hyppis, jossa juuri en oikein kerennyt ohjaamaan. Ja eipä siellä ollut kuin se yks kohta, jossa piti kääntyä 90 astetta, mutta jonka ympärillä oli ansahyppyjä. Ekan kerran, kun siitä menin, huutelin takaa vaan "vasen" ja kääntyikin hienosti, mutta meni sitten yhden hypyn edessä kaupan päälle kun vielä juoksin sinnepäin ja siitä hylly. Toisen kerran, kun siitä mentiin, niin taas jouduin sieltä takaa huutelemaan "vasen" ja kääntyi niin hyvin, että kääntyi jopa takaisinpäin viereisen hypyn ja "toinen hylly".


Tokalla radalla päästiin ihan loppuun nollana ja sitten mulle tuli joku tenkkapoo ja Pyry veti tokavikan esteen ohi. Ei muuta kuin takaisin ja loppuun. Däm. Vitonen, aika jotain -9,65 ja kymmenes.


Vikalla radalla voi sanoa, että tuli edellisen toisinto, mokasin taas tokavikalla hypyllä. P...kele. Olin ehkä hypyn edessä, eikä Pyry nähnyt, mutta parilla jahkauksella sain Pyryn jaakotuksella hypylle ja maaliin. Vitonen ja viidestoista.


Pyry oli hyvin kyl kuulolla ja positiivista esim. olin varmaan ainoo, joka kiersi kepit esim. koiran takaa. Hyvin kesti. Enkä kyl kuullu kenenkään muun huutelevan suuntakäskyjä. Kontakteilta lähti luvalla. Yhtään rimaa ei kai tullut alas. Tehtiin yhdessä rataa, mutta aina tuli joku pikkujuttu. Mutta se onkin agilityä. Että melkein.