TEENKÖ PARHAANI
Eilen olin luennolla "Luottamus, vahva suhde ja syvä yhteys koiraan". Luennosta jäi mieleen "teenkö parhaani?". Luennoitsijan mielestä ihminen kai tekee aina parhaansa. Itse olen vähän eri mieltä. Kyllä, valintoja olen tehnyt, mutta olenko tehnyt parhaani, mielestäni en aina.
Sitä mietin, kun tokopaikan säilyttääkseni minun pitäisi nyt jo kouluttaa. Minun, joka juuri olen selviytynyt ALO-luokasta, enkä ole siis mikään vanha tokokonkari. Niin miten ihmeessä minä osaisin kouluttaa tokoa, kun itsekin olen ihan hukassa. En ole nähtävästi tehnyt parastani, kun en ole oppinut niin paljoa tokosta, että osaisin kouluttaa ylemmän luokan koirakoitakin. Pitäisi kouluttaa vain yksi kerta kauteen, mutta sekin tuntuu ylitsepääsemättömältä vuorelta. Olen muutenkin stressaajatyyppi ja lupasin jo agilityn alkeita kouluttaa monta viikkoa peräkkäin. Ja olen kouluttanut yhtä agiryhmää kaverin kanssa puoliksi koko syksyn ja tämän keväänkin vielä. Eikö se riittäisi seuralle, että edes yhdessä lajissa kouluttaa (ja siellä vielä enempi) ja osallistuu kuitenkin lähes kaikkien lajien kokeisiin työntekijänä.
En ole nähtävästi ollut tarpeeksi kiinnostunut/innostunut edetäkseni vauhdikkaammin. En ole treenannut ahkerasti (varsinkaan näin talvisaikaan) itsenäisesti, koska koen, että teen kotona koko ajan samaa enkä osaa edetä tai pyytää apua vanhoihin liikkeisiin, saatikka uusiin, joita ei olla vielä tehty ollenkaan. En siis ole tehnyt parastani.
Agility on kuitenkin ollut meille ykköslaji, mutta eihän sitä tiedä mikä päivä se Ranellakin loppuu, jos kroppa ei kestäkään. Agilityn jälkeen tulee sitten rallytoko ja toko (ja Pyrykin). Onhan se kivaa, kun edistyy ja menestyykin. Viime vuonna oltiin tokon piirijoukkueessa ja saatiin hopeaa. Oltiin myös rallytokon piirijoukkueessa, ja lähellä oli sielläkin mitali. Silloin olimme agilitystä kuntoutustauolla, niin ei tarvinnut kaikkea ehtiä/jaksaa. Silloin olen tehnyt aika lähelle parhaani. Ja kesä on kesä.
Ei voi mitään, kun mieli apeana mietin eroanko kuitenkin ohjatusta ryhmästä, niin ei olla kenenkään esteenä, jos jonossa on joku paljon ahkerampi, tuleva potentiaalinen menestyjä. Sen vaikutelman kavereilta sain, että oma on vika. Ja niin onkin. Me ollaan tehty tällä tahdilla. Voi olla, ettei edetä ikinä mihinkään. Motivaatio tokon suhteen ainakin on nyt aika heikko. Tarvitsisin itse opetusta, jossa saan kotiläksyjä ja jotka tarkistetaan muutaman viikon omatoimisen treenauksen jälkeen. Ja sellainen ei kai onnistu kuin yksityisesti.
