NÄTISTI
Viikon aksatreeneistä en enää muista mitään muuta, kuin että sain kerran esille sen, että Pyry varasti A:lta omin luvin. Se oli hyvä juttu, että pääsin siihen puuttumaan. Ei sitten varastanut toista kertaa. Ja kun en juuri muuta muista, niin yritän nyt muistella mitä Heidi Pesonen meille neuvoi tänään toko-koulutuksessa.
Olin päättänyt ottaa ainakin noutoa ja siitä aloitettiinkin. Näytin Heidille miten Pyry ryysää kapulalle. Sitten jotenkin sivuttiin edellisen kerran aihetta luoksetulon stoppi. Ja sanoin, etten vaan osaa juosta ja kääntyä tarpeeksi nopeesti, että saataisiin kunnon lukkojarrutukset aikaiseksi. No ei hätiä mitiä, Heidillä oli siihen sitten toinen tapa mitä sitten kokeiltiinkin.
Jätin Pyryn ehkä 20 metrin päähän Heidin viereen, sitten mun piti kutsua Pyryä. Mutta kun oltiin jo otettu se kapula ensin esille, niin Pyry jäi siihen Heidin eteen pörräämään, katsoi välillä minuun, että enhän voi tulla, kun muuten jää kapula tänne. Voi elämä. Uudestaan, sama juttu. Sitten Heidi tuli kapulan kanssa mun luo, niin onnistuihan se sitten. Tuli vauhtia, lähellä "top" "jes" ja heitin lelun Pyryn taakse niin saatiin tehtyä lukkojarru. Oppi kyllä myös salamana ennakoimaan himmaamalla. Siihen nyt ei auta kuin välillä ottaa vaan läpijuoksuna ja palkka.
Sitten päästiin vihdoin takaisin siihen noutoon. Ongelman ratkaisu on siinä, että tehdään lelusta kivempi kuin kapula. Ja ensin sen on tarkoitus toimia läheltä, että se myöhemmin pelaisi kauempaakin. Nosto tässä oli se ongelmatilanne ja liian kova vauhti. Neuvo oli myös, että jos saisi vieläkin korkeamman kuin ohjatun kapula, että treeneissä se on helppo Pyryn saada nostettua vauhdissa suuhun.
Ensin siis tehdään ihan lähellä. Kapula pitkittäin, "tuo", vähän ennen kuin nostaa "nätisti" ja kun nostaa niin heti "jes" ja palkkaa esim. narulelun vetoa, kunnes Pyry pudottaa kapulan (=vaihtaa kapulan leluun). Epäilinkin, että niinköhän irrottaa suosikkiesinettä ja jaksoi vähän aikaa pitääkin, mutta luopui aina lopulta. Huoh, onneksi, helpottaa vähän asiaa.
Näin lopulta yksinkertaisilla neuvoilla päästään taas treenaamaan ja toivottavasti asiassa myös eteenpäin. Teinkin tuota jo kävelylenkillä Pyryn kanssa ja saatiin ihan hyvät lukkojarrutukset aikaiseksi. Pidän Heidin tyylistä kouluttaa. En ollut alussa ihan parhaalla tuulella, vähän sellaisella turhautuneella tuulella, mutta Heidi on niin hyväntuulisen innostava ja kannustava, että kyllä jäi hyvä mieli ja halu päästä heti kokeilemaan.
Sellaiset pikku asiat jäi myös mieleen omasta tekemisestä ja katsomalla muidenkin tekemisiä, että autetaan liikaa koiraa. Ei pitäisi antaa koiralle vaihtoehtoja. Yksi käsky pitää riittää ja jos ei kuuntele/tottele, se haetaan siihen kaulapannasta ja vaaditaan keskittymistä. Siinä tilanteessa ei vielä palkkaa, pikku kehut ja uudestaan. Ja kun onnistuu, isot kehut ja palkkaa. Sama myös häiriössä, on vaan kuunneltava ohjaajaa, ei muita. Näillä ohjeilla nätisti etiäpäin!
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
11.4.2015 Timon kouluttajien koulutus
TIMON KOULUTTAJIEN KOULUTUS
Tietysti kevään eka kunnon aurinkoinen ja tosi lämmin päivä, ja silloinhan me ollaan tietty sisällä treenaamassa. Mutta koulutus oli niin pätevää ja kivaa, että ei haitannu, vaikka sisällä oltiinkin. Ja pääsihän sitä välillä uloskin käymään. Timo Liuhto siis koulutteli HiHan kouluttajia koko päivän.
Opeteltiin rata, käytiin se läpi tarkasti kahdessa osassa ja sama koiran kanssa. Ekallä pätkällä tuli enempi säätöä, kun niistossa Pyry ei oikein jarruttanut ja heti perään vaikea kulma whiskyyn. Samoin suorasta putkesta kääntyminen vippaukseen tuotti vaikeuksia. Ja vähän oli ohjaajankin aivot välillä jäässä lämmöstä huolimatta.
Toinen pätkä menikin sitten suht hyvin, ainakin se tuntui siltä ja kehujakin kyllä saatiin. Saksalaiset, sylkkärit, sylivekit ja persjätöt, jihuu. Sylivekkikin aukes mulle paremmin, kun tajusin, että siinä ei sitten liikuta yhtään, muuten Pyry luki sen whiskyksi. Tietysti riippuu siitä miten tilanteeseen kerkee ajoissa. Mutta tällä toisella osuudella meno tuntui hyvältä.
Paljon on mulla asenteesta kiinni, ainakin jarrutuskohdissa, saan kuulemma vaikka junttaa Pyryä otsaan että oikeasti kokoo ja jarruttaa. Kunnolla vaan käsi eteen "seis" ja äänensävyä vähän terävämmäksi, niin kyllähän jarrutti. Oon ehkä vähän "pelänny" noita jarrutuskohtia, kun tullaan miljoonaa esim. putkesta. Tuossa whisky-kohdassa olisin valinnut niistopersjätön, mutta olis ollu kuulemma hitaampi. Se vaan onnistuu meiltä varmasti. Mutta siitähän se on kiinni mitä on enempi harjoitellut, sitä tykkää käyttää. Että vaikka joku on ehkä himpun nopeempi ku toinen ohjaus, kisoissa valitsisin sen mikä tuntuisi meille luontevimmalta. Mutta koulutuksissa on aina hyvä herätä "ai sen vois tehdä tälleeki".
Koulutuksessa tuli paljon tietoa astekulmista ja metrimääristä, ja tärkeitä perusjuttuja. Jotain saattoi jäädä päähänkin, toivottavasti. Mutta tykkään Timon tyylistä kouluttaa, kun sieltä tulee heti faktaa miten ja miksi. Uudestaan, uudestaan.
Tietysti kevään eka kunnon aurinkoinen ja tosi lämmin päivä, ja silloinhan me ollaan tietty sisällä treenaamassa. Mutta koulutus oli niin pätevää ja kivaa, että ei haitannu, vaikka sisällä oltiinkin. Ja pääsihän sitä välillä uloskin käymään. Timo Liuhto siis koulutteli HiHan kouluttajia koko päivän.
Opeteltiin rata, käytiin se läpi tarkasti kahdessa osassa ja sama koiran kanssa. Ekallä pätkällä tuli enempi säätöä, kun niistossa Pyry ei oikein jarruttanut ja heti perään vaikea kulma whiskyyn. Samoin suorasta putkesta kääntyminen vippaukseen tuotti vaikeuksia. Ja vähän oli ohjaajankin aivot välillä jäässä lämmöstä huolimatta.
Toinen pätkä menikin sitten suht hyvin, ainakin se tuntui siltä ja kehujakin kyllä saatiin. Saksalaiset, sylkkärit, sylivekit ja persjätöt, jihuu. Sylivekkikin aukes mulle paremmin, kun tajusin, että siinä ei sitten liikuta yhtään, muuten Pyry luki sen whiskyksi. Tietysti riippuu siitä miten tilanteeseen kerkee ajoissa. Mutta tällä toisella osuudella meno tuntui hyvältä.
Paljon on mulla asenteesta kiinni, ainakin jarrutuskohdissa, saan kuulemma vaikka junttaa Pyryä otsaan että oikeasti kokoo ja jarruttaa. Kunnolla vaan käsi eteen "seis" ja äänensävyä vähän terävämmäksi, niin kyllähän jarrutti. Oon ehkä vähän "pelänny" noita jarrutuskohtia, kun tullaan miljoonaa esim. putkesta. Tuossa whisky-kohdassa olisin valinnut niistopersjätön, mutta olis ollu kuulemma hitaampi. Se vaan onnistuu meiltä varmasti. Mutta siitähän se on kiinni mitä on enempi harjoitellut, sitä tykkää käyttää. Että vaikka joku on ehkä himpun nopeempi ku toinen ohjaus, kisoissa valitsisin sen mikä tuntuisi meille luontevimmalta. Mutta koulutuksissa on aina hyvä herätä "ai sen vois tehdä tälleeki".
Koulutuksessa tuli paljon tietoa astekulmista ja metrimääristä, ja tärkeitä perusjuttuja. Jotain saattoi jäädä päähänkin, toivottavasti. Mutta tykkään Timon tyylistä kouluttaa, kun sieltä tulee heti faktaa miten ja miksi. Uudestaan, uudestaan.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
6.4.2015 ATT-kisat
ATT-KISAT
Taas Liedossa kisailemassa ja taas Kermisen radoilla myös. Ja taas toistan itseäni, kun sanon, että kontaktit on saatava nyt varmoiksi. Treeneissä ne mielestäni on, mutta ei kisoissa. Kisoissa vauhtia tulee vielä lisää, jos se on mahdollista, ja silloin minä jäänkin jälkeen kontakteilla. Näissä tilanteissa mun mielestä Pyry lähtee omin luvin kontakteilta. Jos minä ehdin sinne ensin, niin kyllä pysähtyy. Eli treenaamaan. Mun on pakko voida luottaa, että Pyry pysyy siellä kunnes minä annan luvan poistua. Tällä taidolla olisin pelastanut jo monta kisaa. Emme ole siis valmiit kolmosiin, ennenkuin tämä ongelma on ratkaistu.
Eka rata ei ollut kyllä pikasliippareille. Oli 90 asteen kulmia ja jonkun verran esteet siksakkina. Eihän ne nyt mahdottomia ole, mutta kun mennään kovaa pitkällä askeleella, niin ... pitää tehdä hirmujarrutuksia tai muuten leviää. Jonkun verran koirat myös liukasteli. Eka rata hyl, ei mainittavaa.
Toka rata vähän kaarratti siellä täällä, mutta eipä tullutkaan muuta virhettä kuin kepeillemeno suoraan. Meni ohi möykäten, en tajuu en tajuuu. Aivot tuli varmaan sadasosan perässä. Vauhti korvaa yhä siis älyn toisinaan. Minäkin juoksi minkä pääsin, varsinkin tokavikan puomin, ja ehdinkin ennen Pyryä alastulolle. Ja Pyry pysähtyikin hienosti ja tuli vasta luvalla maaliin. Mutta yllättäen vitosella tultiinkin kolmansiksi!
Kolmannella radalla varmistelin puomin ylösmenon, niin tuli sitten kiire alastulolle, jonne Pyry kerkes ennen mua ja läks siitä sitten (takaaleikkauksella putkeen). Pingoin ja kerkesin kuin kerkesinkin kierrättämään seuraavan esteen takaa ennen taas seuraavaa putkea (hyvä minä). Siihen vielä piti ehtiä tekee putkijarru, että sai kääntymään muurille. Sitten valssi muuttui vastakäännökseksi ja A:llä olin "väärällä puolella" ja P läks taas ja väärään päähän putkea. Siinä siis hylly. Ja loppurata taas ihan jees. Mutta juoksin mielestäni koko radan kuin pieni eläin. Se oli oikeestaan hauskaa, vaikkei tällä kertaa tulosta tullutkaan.
Mutta nuo kontaktit... murrrr...
Taas Liedossa kisailemassa ja taas Kermisen radoilla myös. Ja taas toistan itseäni, kun sanon, että kontaktit on saatava nyt varmoiksi. Treeneissä ne mielestäni on, mutta ei kisoissa. Kisoissa vauhtia tulee vielä lisää, jos se on mahdollista, ja silloin minä jäänkin jälkeen kontakteilla. Näissä tilanteissa mun mielestä Pyry lähtee omin luvin kontakteilta. Jos minä ehdin sinne ensin, niin kyllä pysähtyy. Eli treenaamaan. Mun on pakko voida luottaa, että Pyry pysyy siellä kunnes minä annan luvan poistua. Tällä taidolla olisin pelastanut jo monta kisaa. Emme ole siis valmiit kolmosiin, ennenkuin tämä ongelma on ratkaistu.
Eka rata ei ollut kyllä pikasliippareille. Oli 90 asteen kulmia ja jonkun verran esteet siksakkina. Eihän ne nyt mahdottomia ole, mutta kun mennään kovaa pitkällä askeleella, niin ... pitää tehdä hirmujarrutuksia tai muuten leviää. Jonkun verran koirat myös liukasteli. Eka rata hyl, ei mainittavaa.
Toka rata vähän kaarratti siellä täällä, mutta eipä tullutkaan muuta virhettä kuin kepeillemeno suoraan. Meni ohi möykäten, en tajuu en tajuuu. Aivot tuli varmaan sadasosan perässä. Vauhti korvaa yhä siis älyn toisinaan. Minäkin juoksi minkä pääsin, varsinkin tokavikan puomin, ja ehdinkin ennen Pyryä alastulolle. Ja Pyry pysähtyikin hienosti ja tuli vasta luvalla maaliin. Mutta yllättäen vitosella tultiinkin kolmansiksi!
Kolmannella radalla varmistelin puomin ylösmenon, niin tuli sitten kiire alastulolle, jonne Pyry kerkes ennen mua ja läks siitä sitten (takaaleikkauksella putkeen). Pingoin ja kerkesin kuin kerkesinkin kierrättämään seuraavan esteen takaa ennen taas seuraavaa putkea (hyvä minä). Siihen vielä piti ehtiä tekee putkijarru, että sai kääntymään muurille. Sitten valssi muuttui vastakäännökseksi ja A:llä olin "väärällä puolella" ja P läks taas ja väärään päähän putkea. Siinä siis hylly. Ja loppurata taas ihan jees. Mutta juoksin mielestäni koko radan kuin pieni eläin. Se oli oikeestaan hauskaa, vaikkei tällä kertaa tulosta tullutkaan.
Mutta nuo kontaktit... murrrr...
lauantai 4. huhtikuuta 2015
3.4.2015 Jihuuu
JIHUUUUUU
Viime kuussa kun en kisannut ollenkaan, päätin, että pääsiäisenä sitten ainakin, kun ei ole muutakaan ohjelmaa tiedossa. Tsaukkilassa oli neljä rataa, kaksi Teilerillä ja kaksi Kermisellä. Odotuksia tietysti aina on, vaikka en ole paljoa kisannut enkä treenannutkaan. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.
Kermisen ekalla radalla oli paha kääntyminen pituuden jälkeen heti ekaan päähän putkea. Suunnittelin tekeväni siihen vastakäännöksen, mutta vähän ennen omaa vuoroa päätinkin tehdä siihen takaaleikkauksen, koska pituus oli sen verran reunassa, että olisin joutunut vähän kurvailemaan, enkä luottanut siihen, että Pyry jäisi A:lle. No ei kääntänyt tarpeeksi takaaleikkaus, vaan Pyry paineli silti vielä ulommaiseen päähän putkea. Jatkoin sitten vielä kisanomaisesti rataa, ja puomilta hän sitten läks taas omin luvin. Päätin sitten jättää leikin siihen ja käveltiin ulos. Ja heti kättelyssä oli sanottu, ettei kontakteja täällä harjoitella.
Mutta ne kontaktit, niitä on taas treenattava tai en tiedä mitä niiden kanssa tekisin. TSAUn pihalla tein montakin kertaa A:ta ja puomia, eikä siellä ollut mitään ongelmia, Pyry jäi kontaktille kuin tatti. Pöh. Ja sitten radalla...ai eikö täältä saanutkaan lähteä omin luvin, mitä...?
Teilerin radat oli vähän samaan tapaan kiemuraiset, että niissä ei päästy kun hyvä jos puoleen väliin ja siihenkin mennessä jo hylly alla. Kun ei ehdi oikeisiin paikkoihin jarruttelemaan ja ohjailemaan, niin ei sitten. Ja hyvin irtosi putkesta toiseen putkeen, jota en ollut edes tajunnut ottaa huomioon.
Kermisen toka rata olikin sellanen meille sopiva vauhtirata. Toki siinäkin sai ohjailla, varsinkin parille sivuttaiselle hypylle ja keppien jälkeiselle putkelle. Kontakteilta annoin lähes samantien luvan lähteä, en luottanut yhtään, että niille jäisi. Kyllä sai ohjaajakin juosta. Ja menihän se Pyrykin kovaa, mites muuten. Etenemä 5,62 m/s, ei huono ei. Ja sillähän me voitettiin, jihuuuuu. Mentiin vielä 21,48 s alle ihanneajan. Mutta sitä en voinut ymmärtää, että me saatiin ainoo nolla kolmestakymmenestä koirakosta. Mitä niille muille tapahtui? Mutta kyllä meille kelpas, toinen nolla kakkosista. En kyllä uskonut ennenkuin näin nimen tuloslistalla. Jes jes jes, vähänkö taas motivoi. Ja olikin jo ikävä kisaamista.
Ja pääsiäismaanantaina taas Lietoon kisaamaan, tällä kertaa ATT:lle.
Viime kuussa kun en kisannut ollenkaan, päätin, että pääsiäisenä sitten ainakin, kun ei ole muutakaan ohjelmaa tiedossa. Tsaukkilassa oli neljä rataa, kaksi Teilerillä ja kaksi Kermisellä. Odotuksia tietysti aina on, vaikka en ole paljoa kisannut enkä treenannutkaan. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.
Kermisen ekalla radalla oli paha kääntyminen pituuden jälkeen heti ekaan päähän putkea. Suunnittelin tekeväni siihen vastakäännöksen, mutta vähän ennen omaa vuoroa päätinkin tehdä siihen takaaleikkauksen, koska pituus oli sen verran reunassa, että olisin joutunut vähän kurvailemaan, enkä luottanut siihen, että Pyry jäisi A:lle. No ei kääntänyt tarpeeksi takaaleikkaus, vaan Pyry paineli silti vielä ulommaiseen päähän putkea. Jatkoin sitten vielä kisanomaisesti rataa, ja puomilta hän sitten läks taas omin luvin. Päätin sitten jättää leikin siihen ja käveltiin ulos. Ja heti kättelyssä oli sanottu, ettei kontakteja täällä harjoitella.
Mutta ne kontaktit, niitä on taas treenattava tai en tiedä mitä niiden kanssa tekisin. TSAUn pihalla tein montakin kertaa A:ta ja puomia, eikä siellä ollut mitään ongelmia, Pyry jäi kontaktille kuin tatti. Pöh. Ja sitten radalla...ai eikö täältä saanutkaan lähteä omin luvin, mitä...?
Teilerin radat oli vähän samaan tapaan kiemuraiset, että niissä ei päästy kun hyvä jos puoleen väliin ja siihenkin mennessä jo hylly alla. Kun ei ehdi oikeisiin paikkoihin jarruttelemaan ja ohjailemaan, niin ei sitten. Ja hyvin irtosi putkesta toiseen putkeen, jota en ollut edes tajunnut ottaa huomioon.
Kermisen toka rata olikin sellanen meille sopiva vauhtirata. Toki siinäkin sai ohjailla, varsinkin parille sivuttaiselle hypylle ja keppien jälkeiselle putkelle. Kontakteilta annoin lähes samantien luvan lähteä, en luottanut yhtään, että niille jäisi. Kyllä sai ohjaajakin juosta. Ja menihän se Pyrykin kovaa, mites muuten. Etenemä 5,62 m/s, ei huono ei. Ja sillähän me voitettiin, jihuuuuu. Mentiin vielä 21,48 s alle ihanneajan. Mutta sitä en voinut ymmärtää, että me saatiin ainoo nolla kolmestakymmenestä koirakosta. Mitä niille muille tapahtui? Mutta kyllä meille kelpas, toinen nolla kakkosista. En kyllä uskonut ennenkuin näin nimen tuloslistalla. Jes jes jes, vähänkö taas motivoi. Ja olikin jo ikävä kisaamista.
Ja pääsiäismaanantaina taas Lietoon kisaamaan, tällä kertaa ATT:lle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)