JUMITUSTA
Tässä on taas pari viikkoa hurahtanut. Molempina viikonloppuina ollaan käyty Liedossa kisaamassa, eikä juuri muuta. Eikä menestystä tullut vieläkään. Plääh.
Edellisenä viikonloppuna eka rata oli yhtä takaakiertoa vaille nolla, mutta hylly on hylly vaikka kuinka koristelis. Edellisellä esteellä jouduin takaaleikkaamaan, niin olin sitten askeleen verran myöhässä takaakierrossa.
Tokalla radalla mulla oli ihan vieras koira radalla. Pyry meni keinulle, itse olin vieressä saattamassa ja hän kattoo mua ja hyppää noin puolessa välissä pois. Mitä?. Uudestaan, meni loppuun asti. Seuraavilla esteillä kyllä oli mun kaikki varpaat ja sormet ja.. ihan eri suuntaan kuin minne Pyry meni. Tä? Käveltiin sitten ulos.
Vikalle radalle sain taas oman koiran messiin, mutta joku väärä este sielläkin tulla tupsahti hyllyksi.
Kotipihalla otin Pyryn autosta ja hän ontui!!!!! Tai oikeammin aristeli astua toista takajalkaa. No voihan... Aristeli vain tuon illan, mutta johonkin halusin tietysti tsekattavaksi.
Sain ajan Marilta ja löytyihän sieltä yhtä ja toista pientä jumitusta, päästä, lantio ja varpaat! Vasemman jalan varpaiden alta jotkut luut jotain. En tietenkään pysty noita muistamaan. Mutta enempi oikean takajalan varpaiden kärjet. Niitä pitää tarkkailla. Kisakuvistakin oli apua diagnoosissa. Toipumista kolme päivää ja sitten pitäis olla ok. Jätin Saijan treenit ja torstain treenit väliin.
Ja nyt eilen sunnuntaina siis kisaamassa Nybergin ja Suomalaisen radoilla. Ihan kohtuullista menoa, mutta aina jotain. Takaakiertoja oli jonkun verran, ja ne vähän jännitti. Takaakiertovalssista olin tosi iloinen, mutta sitten parissa paikassa takaakiertopäällejuoksut saivat rimat putoamaan. Pari hankalaa ansaakin oli laitettu, jossa olikin eniten ruuhkaa tutustumisessa. Eli mentiin hyppyjä, joiden takana suoraan lähellä putki, jonne ei siis saanut mennä. Ja me selvitettiin se Pyryn kanssa, jes. Mutta sitten, niinkuin usein, pientä huolimattomuutta ja Pyry tuli ohi esteen, tai kun en kerennyt välistävetokohtaan ajoissa, tuli kieltoja ja rimakin sitten vielä kaupanpäälle. Noiden rimojen jälkeen, en puhunutkaan Pyrylle muuta kuin "nolo" "tosi nolo" ja ehkä se vähän auttoikin seuraavalla radalla. Susannan mielestä saisin muutenkin olla tomerampi. Myönnetään ja haluisinkin, en vaan oikein osaa olla kuin lirkun lirkun ;) (koira on ihan liian kiltti ja ihana, siinä syy <3 )
Toisaalta olin suht tyytyväinen, vaikka samalla kyllä harmittikin. Ja yhdellä radalla jatkoin hei matkaa niinkuin ei mitään olis tapahtunu, vaikka Pyry siinä otti ensin pari ylimääräistä hyppyä.
Tällä kertaa Pyry sai välillä ihan itsetekemääni palautusjuomaa, ja sehän joi sen toisin kuin Fitdogin-jauheesta tehtyä.
Taas otin Pyryn autosta ja ei p...kele, aristeli taas toista jalkaa. Tosin vain sen kymmenen sekuntia, mutta ei se ole normaalia. Mietin nyt mihin veisin, mutta ihan ekaks se saa levätä kunnolla. <3 <3 <3
maanantai 21. marraskuuta 2016
lauantai 5. marraskuuta 2016
2016-11-05 Aina jaksaa aksaa
AINA JAKSAA AKSAA
Olipa kolmannet pikkujoulut, kolmena peräkkäisenä viikonloppuna, huh. Rankkaa tuo juhliminen, mutta ei niin rankkaa, ettei jaksais suoraan niistä tulla aksaamaan. Aina jaksaa aksaa. Eri asia oliko aivot aina mukana radalla.
Enivei tänään oli kahden treenin treenipäivä, kouluttajina Saija ja Anu. Tehtiin kumpikin treeni kahdessa kymmenen minuutin osassa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.
Eka rata oli tosi kiva, tykkäsin, sopivan haastavaa. Pelkkä vekkaus ei oikein pelittänyt, vaan vastakäännös, sano Saija. Ja sehän toimi upeesti. Miksen mä tajunnu sitä tehdä. Höh. Kepeille me osattiin mennä, takaaleikkauksella.
Ja takaaleikkauksessa (toisessa kohtaa) käsi alas Sari! Keppien jälkeen kokeilin pakkovalssia, saksalaista ja ylläriwhiskyä, ei taas sekään tullu omaan päähän mieleen. Kaikki onnistu, mut whiskyt rulaa, tykkään niistä ja ne vaan toimii meillä hyvin. Ja puolivalssilla taas kepeille. Ja voi miten vaikeaa oli ottaa se yksi askel. Joskus ei vaan tieto mee perille asti, rautalanka ei väännykään. Mutta tosi kivaa oli ja osattiinkin tosi paljon.
Noh sitten tuli iltapäivällä toisen radan vuoro, jonka piti erään mielestä olla rallattelurata. Jaa... no ehkä osittain olikin, mutta keskellä olevat kolme rinnakkaista hyppyä oli meille tänään kenties liian haastavat. Ensin ne mentiin serpentiininä, josta viimeisellä piti tehdä poispäinkäännös, joo-o, mutta kaukaa, että sai hyvän etumatkan putkelle. Se oli meille jo jonkun verran vaikea, ohjata niin kaukaa.
Mutta sitten, toisella kierroksella, nami nami välistävedot. Not. Ensinnäkin mistä kaikki alkoi, mun koirani kääntyi putkesta tiukasti, what? pitäiskö olla tyytyväinen kun kerrankin kääntyy, mutta kun nyt ei olis just saanu kääntyy. Ei keksitty miten se saadaan onnistuu. Lelulla tuli, mutta ei ilman sitä, vaikka mitä olis yrittäny. Verkkokaan ei auttanu, ei menny päin, mutta kerkes vielä verkon jälkeen kääntyy. Notkea ja vikkelä pikku piru eiku Pyry. Ja kun laukka on niiiiin pitkä, niin niiden koipien sovittaminen niihin väleihin ei vaan onnistunut. Se jäi nyt treenattavaks. En oo kyl nyt ihan varma miten sen teen, palkalla kai, milläs muulla.
Oli kivat treenit, olisin vielä halunnut noita välistävetoja harjotella, ne jäi vähän harmittamaan. Mutta huomenna taas, jes! Tän viikon viidennet treenit. Joskus ei oo yhtään treeniä ja joskus sitten näin. Jaksaa jaksaa aksaa.
Olipa kolmannet pikkujoulut, kolmena peräkkäisenä viikonloppuna, huh. Rankkaa tuo juhliminen, mutta ei niin rankkaa, ettei jaksais suoraan niistä tulla aksaamaan. Aina jaksaa aksaa. Eri asia oliko aivot aina mukana radalla.
Enivei tänään oli kahden treenin treenipäivä, kouluttajina Saija ja Anu. Tehtiin kumpikin treeni kahdessa kymmenen minuutin osassa ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.
Eka rata oli tosi kiva, tykkäsin, sopivan haastavaa. Pelkkä vekkaus ei oikein pelittänyt, vaan vastakäännös, sano Saija. Ja sehän toimi upeesti. Miksen mä tajunnu sitä tehdä. Höh. Kepeille me osattiin mennä, takaaleikkauksella.
Ja takaaleikkauksessa (toisessa kohtaa) käsi alas Sari! Keppien jälkeen kokeilin pakkovalssia, saksalaista ja ylläriwhiskyä, ei taas sekään tullu omaan päähän mieleen. Kaikki onnistu, mut whiskyt rulaa, tykkään niistä ja ne vaan toimii meillä hyvin. Ja puolivalssilla taas kepeille. Ja voi miten vaikeaa oli ottaa se yksi askel. Joskus ei vaan tieto mee perille asti, rautalanka ei väännykään. Mutta tosi kivaa oli ja osattiinkin tosi paljon.
Noh sitten tuli iltapäivällä toisen radan vuoro, jonka piti erään mielestä olla rallattelurata. Jaa... no ehkä osittain olikin, mutta keskellä olevat kolme rinnakkaista hyppyä oli meille tänään kenties liian haastavat. Ensin ne mentiin serpentiininä, josta viimeisellä piti tehdä poispäinkäännös, joo-o, mutta kaukaa, että sai hyvän etumatkan putkelle. Se oli meille jo jonkun verran vaikea, ohjata niin kaukaa.
Mutta sitten, toisella kierroksella, nami nami välistävedot. Not. Ensinnäkin mistä kaikki alkoi, mun koirani kääntyi putkesta tiukasti, what? pitäiskö olla tyytyväinen kun kerrankin kääntyy, mutta kun nyt ei olis just saanu kääntyy. Ei keksitty miten se saadaan onnistuu. Lelulla tuli, mutta ei ilman sitä, vaikka mitä olis yrittäny. Verkkokaan ei auttanu, ei menny päin, mutta kerkes vielä verkon jälkeen kääntyy. Notkea ja vikkelä pikku piru eiku Pyry. Ja kun laukka on niiiiin pitkä, niin niiden koipien sovittaminen niihin väleihin ei vaan onnistunut. Se jäi nyt treenattavaks. En oo kyl nyt ihan varma miten sen teen, palkalla kai, milläs muulla.
Oli kivat treenit, olisin vielä halunnut noita välistävetoja harjotella, ne jäi vähän harmittamaan. Mutta huomenna taas, jes! Tän viikon viidennet treenit. Joskus ei oo yhtään treeniä ja joskus sitten näin. Jaksaa jaksaa aksaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)