sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

2017-07-23 Ranen treffit Volan kanssa

RANEN TREFFIT VOLAN KANSSA

Äkkiä sitä meikäläinenkin tottui taas pentuelämään. Hyvin nämä päivät tässä kuluu. Ei voi käsittää, että Rane on niin pieni. Sen verran pieni, että heti alkuun hirvitti tuo meidän portaikko, kun pää mahtui kaiteen läpi. Masa laittoi siihen pahvit. Mutta kun en luottanut noihin pahveihinkaan, sain Anulta lainaan portin. Sitten pystyin taas rentoutumaan. Pianhan tuo kasvaa ja sitten nuo pahvit kyllä lähtee. Tokana päivänä meni sitten jo portaat ylös ja parin päivän päästä tuli alas, valvotusti aluksi tietysti, ja on meillä kiviset umpiportaat, ettei välistä voi pudota.

Eniten jännitti miten Pyry vastaanottaa Ranen. Ensin oltiin pihan ulkopuolella ja Pyry normaaliin tapaan heilutti häntää ja oli oikeinkin ystävällinen ja kiinnostunut pennusta. Sitten kun siirryttiin sisälle, se ei enää ollutkaan niin kivaa "siis toiko jää tänne, mun huudeille?" Sietävät toisiaan, mutta mistään lusikassanukkumisesta tai edes leikkimisestä ole tietoakaan. Nyt on mennyt viikko ja tilanne on edelleen kutakuinkin sama. Äsken juuri Rane yritti haukkumalla ja kaikella mahdollisella venkoilulla saada Pyryä leikkimään. Mutta ei, Pyry kesti aika pitkään ja sitten ärähti. Välillä Pyryä kyllä kauheasti kiinnostaa ja aika paljon se sietää Ranelta. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.

Ranehan on sellainen tapaus, että haluaa ensin tarkkailla tilannetta kauempaa ja uskaltautuu sitten vasta ehkä jonkun ajan päästä mennä tutustumaan. Annan Ranen omalla ajallaan tutustua, silloin kun hän haluaa.
Ollaan tavattu tässä naapurustossa cockerspanielin 12 viikkoinen pentu, 10 kk chihuahuasekoitus, pari vanhempaa kingcharlesia sekä boxeri. Mutta yhdenkään näistä Rane ei mene puolta metriä lähemmäs. Vielä. 
Kingcharlesien omistajaisä kahden pikkutytön (5-6v, 7-8v) kanssa ovat saaneet jo ihan koskea, eikä Rane peräänny. Annoin tytöille iltaruoasta nappuloita, joita syöttelivät Ranelle. Eilen Rane lähestyikin jo itse, tosin hieman varoen, mutta silti. Käytiin vielä brankkarissa tutustumassa, kun Masa oli töissä.

Jos tuo oli vähän ikävä tai hankala asia, niin haukkuu myös vessaharjaa ja kaupasta ostamaani nahkaluuta. Mikähän siinäkin on. Nyt on myös tullut vahinkoja välillä, vaikka yritän viedä ulos aina kun herää, on leikkinyt tai syönyt. Joskus on kantanut kakkakikkareitaan ja onpa tainnut maistaakin niitä. Yök. Ja ne naskalit! Tuntuu, että väsyneenä Ranesta tulee pikkupiraija. Mutta kaikki nämä kuuluu tähän pentuelämään ja huvittavaa ja mielenkiintoista sitä on seurata. 

Remmissä menee jo aika kivasti. Kulkee kylläkin mielellään oikealla puolella. Panta-sanaa opetellaan, vaikka pannan saakin jo helposti laitettua. Rane osaa istua ja sivulletuloa opetellaan. Opetellaan myös odottamaan ruokaa, edes pari sekuntia, se on kyllä tosi vaikeaa. Tykkää repimisleikistä, menee kuolleelle lelulle. 

Mutta tän viikon ihan paras kohokohta oli treffit Volan kanssa. Tessa lähti mökille ja Saija on siellä kaukana myös mökillä, niin Rane pääsi treffeille pelkästään Volan kanssa. Oltiin Tanjan ihanalla aidatulla pihalla. Juu, olen kateellinen, tahtoo kans pihan aidata, niin on paljon helpompi olla. Heti ensi tilistä. Masaaaa...
Rane tuli pihalle taas vähän epäröiden, mutta hetken tuumailtuaan ja tutustuttuaan (ihmisiin), rentoutui ja penskat juoksi ja paini ympäri pihaa. Niillä oli niin kivaa. Ja häntä hirmusti heiluten moikkasi Tanjan miehenkin. Olipa ainakin tasaväkiset treffikumppanit naskaleineen ja säästyi Tanjan ja mun nilkat. Puoltoista tuntia jaksoivat, sitten tuli uni ja molemmat nukahti penkin alle. Tämä tuli niin tarpeen Ranelle. Pitää päästä riehumaankin välillä oikein kunnolla. Pian uudestaan.
  

torstai 20. heinäkuuta 2017

2017-07-14 Rane on kingi

RANE ON KINGI

Perjantaina se päivä vihdoin koitti, lähdettiin kimppakyydillä Tanjan ja Tessan kanssa Öllölästä asti Saijalta hakemaan pentuja. Pyry siis sai "pikkuveljen", ihanan siskonsa Voltin ja huippukoira Ässän jälkeläisen. Melkein itku tulee, kun hän on niin suloinen. Sainko minä oikeesti tällaisen ihanan pakkauksen.

Rane sai nimensä futispelaaja Varanesta. Kennelnimi piti alkaa V:llä ja Masa katsoi futista ja ehdotti Ranea. Lapsetkin hyväksyi jopa nimen. Pitihän se kattoo netistä kuka mies se Varane on, hmm...ei hassumpi. Ja moni tietää Vintiöt TV-sarjan, jossa oli hauska Keravan kingi Rane. Rane hänestä sitten tulikin, mutta kennelnimeksi  tuli kuitenkin Little Step's Viking.

Hän on varsin valloittava persoona. Hieman varoen ensin tutustuu uusiin ihmisiin tai asioihin. Ääniinkin hiukka reagoi, mutta esim.vinkulelua saattaa ensin "säikähtää" ja samantien "kimppuun leikkimään". Ehkä tuo on vaan hyvä, ettei ihan kamikazena mene uusiin asioihin. Rane on ahne, leikkii, meni jo ekana päivänä portaat, juoksee, PUREE ;) ...vauhti vain kasvaa päivä päivältä. Iik. Hienosti jo tekee ulos (kun vain tajutaan aina viedä). Yöt on menneet todella hyvin. Pyry meidät (nukkuu häkissä mun "vieressä") herättää, kun tulee aamulla varhain meidän makkariin ja kynnet kuuluu laminaatilla.

Pyryn kanssa eivät oikein vielä ole parhaita kavereita. Rane kyllä tahtoisi kovin leikkiä Pyryn kanssa, mutta Pyry katsoo pitkin nenän vartta "oikeestiko tuo jäi tänne asumaan". Onneksi molemmat osaa pitää aika hyvin hajuraon. Se on tämän hetken hartain toiveeni, että noista vielä kaverit, hyvät kaverit, tulisi.

Jatkossa siis täällä kirjoittelen myös Ranesta.

2017-07-03 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

PAREMPI MYÖHÄÄN KUIN EI MILLOINKAAN


Tässä on nyt oltu 7 kuukautta sairiksella ja tähän on vaikuttanut niin moni asia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikean takajalan ontumisen takia vein Pyryn jo viime vuoden puolella lääkäriin. Pyry ontui lähinnä treenin ja levon jälkeen lyhyen aikaa. Juuri mitään ei oikein löytynyt, kun ei Pyry reagoinut oikein mihinkään. Reagoi heikosti takareittä, seuraavalla kerralla ilioapsis (tms.). Sitten vähän lantiota. Sitten ontuminen vaihtui oikeaan etujalkaan. Ja nyt viimeiseksi ontuu vasenta takajalkaa.
On annettu laseria, kipulääkettä, relaksanttia ja paljon paljon lepoa. On kuvattu takaraajat ja käyty jopa magneetissa. Ja kaikki aina ok. Lääkäri ollut lomilla pitkän aikaa. Olen otattanut verikokeet, myös borreliatestin ja kaikki oli normaalia. Tammikuussa hammas katkesi ja se piti leikata pois. Vein fyssarille. Fyssari huomasi, että Pyry tiputtaa. Otatin virtsakokeen. Virtsassa struviittikiteitä, muttei kiviä tai eturauhasongelmaa, lisäksi PH oli liian korkea. Sitä hoidettu nyt ruokavaliolla, joka toimikin. Vein kraniosakraaliterapiaan, joka ei koskaan aiempina kertoinakaan ole löytänyt muuta kuin "kireät" varpaat. Mietin jo onko vaan kropan kemiallinen tasapaino vain häiriintynyt ja aiheuttaisi kramppeja tms. Niin moni asia on vaikuttanut toiseen ja minultakin on varmasti jäänyt sanomatta jotain asioita, kun usein oli eri henkilö kelle piti taas selostaa asioita. Kaverit sanoo yhtä ja aviomies toista. Paljon olen toki apujakin saanut, kiitos kaikki meitä auttaneet. Ja onhan tämä varsinainen opintomatka ollut. Tämä on samalla vähän huonoa tuuriakin kaikin puolin, että tässä on mennyt näin kauan.


Sitten päätin vielä viedä lääkäriin Saloon, skannasin koko sairaskertomusnipun ja tein oikein aikajanan mitä on tapahtunut milloinkin ja otin röntgenkuvat ja magneettilausunnot mukaan. Halusin lääkärille, joka näkee tämän kokokuvan.
Hän katsoi röntgenkuvat, ja totesi, ettei varpaita olekaan kuvattu. Ja varpaista löytyi kuin löytyikin, nivelrikkoa. Selvin muutos on otj:n 2.varpaassa. Muutoksen alkuperää ei voi varmasti sanoa, mutta todennäköistä, että liittyy agilityyn.


Todella ikäviä uutisia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Epätietoisuus on pahinta. Nyt ollaan jätetty agility ainakin toistaiseksi. Ei ole lihaksetkaan timmikunnossa ja pitäisi vaan uskaltaa kuntouttaa ja jumppaa, mutta aina pohdin miten ne varpaisiin vaikuttaa. Uiminen on ainakin varpaiden puolesta ok ja Pyrystä ihan toiseksi parasta, ehkä jopa parasta agilityn lisäksi. Onneksi on muitakin lajeja, joita ollaan harrastettu, kotitokoa, rallytokoa ja vepeä.