VIENTIÄ VENEELLE
Eilen oli vepessä ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Sanoinkin, että joo joo joo ja kotona en muista enää mitään. Ja siltä se nyt tuntuu. Jos jotain edes...
Tehtiin molemmat kerrat samaa eli veneelle vientiä. Kerroin meidän ongelmasta, joka on lähtö. Pyry lähtee, ottaa parikolme vetoa ja kääntyy takaisin. Ja niin nytkin. Ja olihan vääntöä sen kanssa. Piti munkin sitten mennä Pyryn uintisyvyyteen ja suorastaan työntää se veneelle päin. Siinäkin vielä yritti monta kertaa kääntyä takaisin. Ekalla kerralla vene oli liian kaukana, todettiin, että tehdään sen verran läheltä, että joutuu muutaman vedon kuitenkin uimaan. Rantaan ei päästetä, vaan uudestaan vaan lähetys. Toisella kertaa vientipatukka oli suussa. Luuli sitä ilmeisesti enempi leluksi, koska kääntyi vielä veneen vierellä veks, selkeesti "tää on mun, tätä en anna sulle". Sadulla oli täys työ kutsua Pyryä veneelle. Vientikapulasta päästää hienosti irti, mutta tuosta patukasta piti vähän keskustella.
Mun palkat ei oo kuulemma oikeen kiinnostavia, niinpä lainattiin Remon Wubba Kongia. Ja pyysi seuraaviin treeneihin ottaa fudispallon, koska se on Pyryn suosikki fresbeen ohella. Noh saapi nähdä onko vedessä kuitenkaan. Pitää vielä kokeilla se namipalkka myös eli veneellä ui puolelta toiselle ja saa herkkuja. Tehdään siitä veneestä kiva.
Mut treenit oli kivat ja kouluttaja mukava ja ihan osaava, vaikka jäi vähän sellainen tunne, ettei me oikein edistytty tänään. Mutta joillain uroksilla kestää vähän kauemmin kuin toisilla. Treeniä vaan. Tiedän about mitä tullaan treenaamaan. Ja mun pitää antaa kerran käsky ja sen jälkeen olla hiljaa. Ugh olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti