LOPPUVUOSI
Loppuvuosi meni enkä ole jaksanut/muistanut kirjoitella tänne mitään. Tosin ei loppuvuonna juuri ollut enää treenejäkään joista kirjoittaa, eikä kisojakaan joihin osallistua. Ajatukset on niin paljon töissä, kun tammikuussa fuusion takia pitäis ehtiä tekemään entiset rutiinit ja uudet kuviot puskee päälle. Siitä kun selviän, niin oon ansainnu pienen loman. Ehkä tuon takia, ei ole jaksanut kiinnostua oikein mistään. Ei ole edes pentukuumetta vieläkään, vaikka Pyryä jo kyseltiin isäksi, mutta eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Voi Pyryseni, jos sulla olis se parempi/ahkerampi ohjaaja, niin olis meriittejä vaikka mihin, ja sulla olis jono oven takana. Toivottavasti joskus vielä.
Kisailmotkin on jääneet tekemättä, kun olen pelännyt tuota tammikuuta ja viikonlopputöitä. Mutta tänään, kun kävin kattelemassa kolmosen kisoja Muijalassa, pieni kisakipinä tais taas iskee ja treenaamaankin olis taas kiva päästä. Siellä pitäis huolet hävitä ainakin hetkeksi.
Viime tiistaina kävin tuuraamassa Saijaa Timo Liuhdon treeneissä. Ei kyllä edustettu hirveän mallikkaasti, sori. Vähän jäi ristiriitaiset tunteet, kun mielestäni mentiin huonosti, mutta toisaalta tuli taas hyviä huomioita ja kotiläksyjä. Pitkän tauon jälkeen Pyry oli aika iloisella päällä. Jarrut oli kadoksissa. Ja huono asia, kun palkka on tarjottimella kentällä, ne kaikki ihanat esteet, niitä on kiva mennä muutama ylimäääräinenkin. Kotiläksyksi siis etsiä ne jarrut taas jostain. Oikeesti olis pitäny suuttua kerran kunnolla, pari rumaa sanaa, ja se olis saattanut auttaa.
Keskiviikkona, uudenvuoden aattona, eipä ollu parempaakaan tekemistä, kävin sitten yksin hallilla treenaamassa vartin. Tein tiistaista alkua, ja onnistuihan se pienen suutahduksen jälkeen. Oli niin kiva mennä rauhassa omaa tahtia, sai karjua ja kiljua ihan huoletta, kun oltiin yllättäen ainoat koko hallissa. Tosin Pyry tekee silloin töitä mulle paljon intensiivisemmin, kun ollaan kahdestaan. Mutta olisipa vapaakortti!
Inezin poismenon jälkeen ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä, vähän tottista sisällä ja otettu kisa/treenitauko todellakin rennosti. Ollaan kuunneltu paljoooon Haloo Helsinkiä. Ehkä se taas tästä, uusi vuosi, uudet tuulet- Heti helmikuusta alkaen.
Meinasi unohtua mainita merkkipäivä, Little Step's Veet täytti jo neljä vuotta! Ja Pyry on yhä maailman ihanin seuralainen ja treenikaveri. <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti