JUHANNUSKISAT
Masa lähti golfkisoihin, niin minäkin sitten aattona kisaamaan TSAUlle. Jos kert toiki, ni kyl mäkin sitten. Nih. Ja olihan jännää ja kivaakin.
No tottakai jänskätti taas. Jalat tuntu hiukan betonilta ja vähän pelotti, pystyykö niillä juoksemaan. Oltiin Pyryn kanssa kuitenkin vasta toista kertaa kolmosien kisoissa ja samassa kisassa oli mukana Suomen mestari ja monta muutakin huippua.
Eka radalla (Marjo Heinon), oli muutama kinkkinen kohta. Alussa tein hypyillä pakkovalssi-saksalainen-niiston ja ne onnistui hyvin. Keinulla tehtiin lähes täyskäännös ja siltä piti osata valita oikea puoli, että sai oikeaan päähän putkea. Puomin alastulon otin niin varman päälle, että tais mennä muutama sekunti, putki oli kuitenkin edessä houkuttimena.
Sitten ihan lopussa tultiin putkesta hyppyrupeamalle, jota mietinkin pitkään miten sen tekisi, enkä tainnut oikein päättää koskaan. Siinä kai se virhe tulikin, jo ennen kisaa. Ekalla hypyllä tuli kielto, kun Pyry meni ohi ja kiersi siinä sitten samalla pari kolme estettä ja aikaa paloi. Tuli sitten takas ja suoritettiin se hyppykimara. Eli tuloksena vitonen ja oltiin sillä 12./44. Tuota kiemuraa lukuunottamatta, ei huono! Tuosta jäi tosi hyvä fiilis.
Seuraava rata oli ulkona Sari Mikkilän, jossa oli myös noita vauhdikkaita tsiekurakohtia kolmeenkin otteeseen ja saatiinkin jo kasilla hylsy, kun jäi vauhdissa yksi este suorittamatta ja Pyry paineli putkeen. Ja muiltakin osin olin myöhässä ohjauksissa. Tais olla sama moka, kun sisällä, että en osannut oikein päättää niissä kohtaa miten ohjaan. Ja kun ohjaus on epävarmaa, niin sehän ei voi päättyä kovin hyvin. Mutta olin tosi tyytyväinen alun kepeillemenosta, kun kaikki väänsi mitä ihmeellisempiä kuvioita sinne, niin minä annoin Pyrylle vaan tilaa ja Pyry hoiti loput. Ihan super kaveri <3.
Mutta voi vide, kivaa oli, ja hyvä fiilis jäi ekan radan ansiosta. Nyt vaan tahtois lisää, mutta heinäkuu on aika kuollutta kisojen osalta.
Näin ajatuksissa mulla ei ole ollut mitään hirveetä pentukuumetta, mutta voi ei, kun Tuulia L. toi kentän reunalle sellaisen syötävän suloisen mustavalkoisen pennun, jota kaikki silitteli ja pusutteli, niin .... aaah ja voi sitä suloisuutta!
lauantai 20. kesäkuuta 2015
18.6.2015 Uusinta
UUSINTA
Torstaina oli koulutusvuoroni. Paikalla oli kuitenkin vain kaksi ohjaajaa ja kolme koiraa, muut tais olla jo juhannuksen vietossa, niinpä sain mennä myös Pyryllä. A ja kepit oli vielä tiistain jäljiltä samalla paikalla, niin rakennettiin se tiistainen rata uudelleen. Olihan siinä paljon hyppyjä ja putkia, mutta se meni hyvin ohjaajien lämmittelynä.
Ja tällä kertaa kepeiltä poispäinkäännös meni paremmin kuin hyvin. Nyt olikin kaksi muuta kohtaa, johon tyssäsi. En meinannut keretä keinulle millään, mutta luottamalla, että koira kyllä menee eteenpäin, pingoin suorinta tietä keinulle ja kerkesin kuin kerkesinkin. Huoh.
Toinen kohta oli viimeinen hyppy ennen A:ta. Liekö hypyt himpun eri paikassa, kuin viimeksi, kun Pyry kiersi aina esteen väärältä puolelta, vaikka kuinka yritin omalla juoksulinjalla ihan eri suuntaan.
Eli ei oltu vieläkään kaikilta osin samalla kartalla, mutta paremmin meni kuin tiistaina tietty, ja poispäinkäännös ihan priimasti.
Torstaina oli koulutusvuoroni. Paikalla oli kuitenkin vain kaksi ohjaajaa ja kolme koiraa, muut tais olla jo juhannuksen vietossa, niinpä sain mennä myös Pyryllä. A ja kepit oli vielä tiistain jäljiltä samalla paikalla, niin rakennettiin se tiistainen rata uudelleen. Olihan siinä paljon hyppyjä ja putkia, mutta se meni hyvin ohjaajien lämmittelynä.
Ja tällä kertaa kepeiltä poispäinkäännös meni paremmin kuin hyvin. Nyt olikin kaksi muuta kohtaa, johon tyssäsi. En meinannut keretä keinulle millään, mutta luottamalla, että koira kyllä menee eteenpäin, pingoin suorinta tietä keinulle ja kerkesin kuin kerkesinkin. Huoh.
Toinen kohta oli viimeinen hyppy ennen A:ta. Liekö hypyt himpun eri paikassa, kuin viimeksi, kun Pyry kiersi aina esteen väärältä puolelta, vaikka kuinka yritin omalla juoksulinjalla ihan eri suuntaan.
Eli ei oltu vieläkään kaikilta osin samalla kartalla, mutta paremmin meni kuin tiistaina tietty, ja poispäinkäännös ihan priimasti.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
16.6.2015 Joskus on vaikeampaa kuin aina!
JOSKUS ON VAIKEAMPAA KUIN AINA
Tänään oli Saijan koulutusvuoro. Osasin radan jo kotona, niin miksi hemmetissä dementia iskee kentällä? Aina tulee pari kohtaa, jossa tulee blackout, kun mennään esteitä pariin kertaan jos mihinkin suuntaan. Pitäiskö huolestua vai pitäiskö vaan keskittyä paremmin tekemiseen. Mutta jos on päässä jo liikaa asioita. Muistitikku on täynnä! Ai että kun sais nyt mennä uudelleen.
Ensinnäkin taas kerran päätin, että jatkossa menen kahdessa osassa. Kun hermo menee, niin sen jälkeen on ihan ajan hukkaa jatkaa. Sitä paitsi Pyry väsyy, kun mennään uudestaan uudestaan uudestaan...
Ekan pätkän jälkeen asia saisi hetken muhia, jos vaikka ajatus kirkastuisi ja keskittyminen paranisi.
Alun siksakin olin suunnitellut toisin ja se jäikin nyt kokeilematta olisiko toiminut sillä ohjauksella. Luovuin siitä sitten, ettei tarttenut Saijan kanssa lyödä vetoa ;)
Pakotin Pyryn sitten jarruttamaan kakkosella ja vekkasin kolmoselle, niin joo ihan jees. Ja sitten tulikin se eka blackout. Hetkeen en muistanut millä puolella estettä pitikään olla, ja sitten tuli vähän kiire. Tuokin on niin ärsyttävää, etten osaa valita edelleenkään oikeaa ohjausta.
Mutta se pahin teletappikohta oli kepit ja sen jälkeinen elämä. Hienosti Pyry haki joka kerta kepit, eikä mennyt viereiseen putkeen, mutta kuten väitinkin aluksi, ettei oikein osata poispäinkäännöstä kepeillä.
Ensin menin oikealle puolelle keppien ja putken väliin. Ja Pyry kääntyi oikealle, oikeaan suuntaan. Liekö ollut vahinko, kun yleensä aina koirat tuossa tilanteessa kääntyy kuulemma vasemmalle. Seuraavalla kerralla Pyry jättikin vikan kepin pujottelematta. What? Luulin, että Pyry menee kepit loppuun mistä vaan! Sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Kokeilin myös reilua sivuetäisyyttä mutta pysyä liikkeessä ja sama juttu taas.
Lopulta luovuin siitä ohjauksesta ja yritin poispäinkäännöksellä. No eihän osattu sitäkään, kun en tajunnut, että mun on oikeesti mentävä ihan keppien päähän asti ja siitäkin vielä yhden näkymättömän kepin verran, että saan ajoitettua oikein käännöksen. Kyllä oli taas niin vaikeeta meille. Ja kun hermo oli jo tiukalla, niin ärräpäät lensi ihan lahjakkaasti.
Siihen koheltamiseen se aika sitten meni, ja niin pahasti jäi vaivaamaan, että oli pakko jäädä treenin jälkeen tekee muutama poispäinkäännös. Laitoin keppien viereen hyppysiivekkeet ja lähetin sinne poikkarilla keppien jälkeen. Eikä meillä ollut mitään ongelmaa. Hä? Pyry meni ihan superisti! Tein monta kertaa, ettei ollut vahinko. Ärsytys. Oliko tää vaan taas sellanen päivä, ettei mikään tuntunut onnistuvan treeneissä. Rata oli kuitenkin kiva, mutta toki haasteellinen. Joskus on vaan vaikeampaa kuin aina!
Tänään oli Saijan koulutusvuoro. Osasin radan jo kotona, niin miksi hemmetissä dementia iskee kentällä? Aina tulee pari kohtaa, jossa tulee blackout, kun mennään esteitä pariin kertaan jos mihinkin suuntaan. Pitäiskö huolestua vai pitäiskö vaan keskittyä paremmin tekemiseen. Mutta jos on päässä jo liikaa asioita. Muistitikku on täynnä! Ai että kun sais nyt mennä uudelleen.
Ensinnäkin taas kerran päätin, että jatkossa menen kahdessa osassa. Kun hermo menee, niin sen jälkeen on ihan ajan hukkaa jatkaa. Sitä paitsi Pyry väsyy, kun mennään uudestaan uudestaan uudestaan...
Ekan pätkän jälkeen asia saisi hetken muhia, jos vaikka ajatus kirkastuisi ja keskittyminen paranisi.
Alun siksakin olin suunnitellut toisin ja se jäikin nyt kokeilematta olisiko toiminut sillä ohjauksella. Luovuin siitä sitten, ettei tarttenut Saijan kanssa lyödä vetoa ;)
Pakotin Pyryn sitten jarruttamaan kakkosella ja vekkasin kolmoselle, niin joo ihan jees. Ja sitten tulikin se eka blackout. Hetkeen en muistanut millä puolella estettä pitikään olla, ja sitten tuli vähän kiire. Tuokin on niin ärsyttävää, etten osaa valita edelleenkään oikeaa ohjausta.
Mutta se pahin teletappikohta oli kepit ja sen jälkeinen elämä. Hienosti Pyry haki joka kerta kepit, eikä mennyt viereiseen putkeen, mutta kuten väitinkin aluksi, ettei oikein osata poispäinkäännöstä kepeillä.
Ensin menin oikealle puolelle keppien ja putken väliin. Ja Pyry kääntyi oikealle, oikeaan suuntaan. Liekö ollut vahinko, kun yleensä aina koirat tuossa tilanteessa kääntyy kuulemma vasemmalle. Seuraavalla kerralla Pyry jättikin vikan kepin pujottelematta. What? Luulin, että Pyry menee kepit loppuun mistä vaan! Sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Kokeilin myös reilua sivuetäisyyttä mutta pysyä liikkeessä ja sama juttu taas.
Lopulta luovuin siitä ohjauksesta ja yritin poispäinkäännöksellä. No eihän osattu sitäkään, kun en tajunnut, että mun on oikeesti mentävä ihan keppien päähän asti ja siitäkin vielä yhden näkymättömän kepin verran, että saan ajoitettua oikein käännöksen. Kyllä oli taas niin vaikeeta meille. Ja kun hermo oli jo tiukalla, niin ärräpäät lensi ihan lahjakkaasti.
Siihen koheltamiseen se aika sitten meni, ja niin pahasti jäi vaivaamaan, että oli pakko jäädä treenin jälkeen tekee muutama poispäinkäännös. Laitoin keppien viereen hyppysiivekkeet ja lähetin sinne poikkarilla keppien jälkeen. Eikä meillä ollut mitään ongelmaa. Hä? Pyry meni ihan superisti! Tein monta kertaa, ettei ollut vahinko. Ärsytys. Oliko tää vaan taas sellanen päivä, ettei mikään tuntunut onnistuvan treeneissä. Rata oli kuitenkin kiva, mutta toki haasteellinen. Joskus on vaan vaikeampaa kuin aina!
keskiviikko 10. kesäkuuta 2015
8.6.2015 Persjättö
PERSJÄTTÖ
Ihanaa olla lomalla, mutta aika on toistaiseksi mennyt shoppaillessa, pihan hoidossa, suun muusssa. Mutta eilen sentään kerettiin treeneihin. Anu oli laittanut jonkun kolmosluokan hyppyradan, olisko ollu Asko Jokisen, jossa oli lopussa yhden sivun mittainen loppusuora.
Kokeilin ensin, mutta arvasin, että jos jään kauaksi, Pyry kääntyy ennen viimeistä estettä. Niinpä laitoin lelun maaliin ja huutelin vaan "eteen". Hyvin onnistui. Tosin hyvin onnistui, jos yritin juosta vähän pidemmälle.
Alussa oli parin hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jonne ei siis menty, eikä mentykään, kertaakaan. Se oli oikeestaan yllättävän helppo kohta. Sen jälkeen, pakkovalssijaakotus ja putkeen, josta Pyry haki kepit ihan ite. Yllättäen tulikin ekan välin jälkeen pois, kun en malttanut odottaa, että tekee pari väliä ja tais mun pääkin kääntyä jo etsimään seuraavaa estettä ja kuviota.
Paras kuvio olikin leijeröidä yks hyppy, askel kohti putkea ja pieni puolivalssi, että näkee, että putken jälkeen käännytään.
Sitten oli kohta, jossa ensin kokeilin poispäinkäännöstä jälkimmäiselle hypylle. Mutta se ei ollut paras, koska Pyry kysyi joka välissä "ai tuo", ei, "entäs tuo", ei!
Sitten päätinkin kokeilla edellisellä persjättöä, joka toimikin ihan loistavasti, kun sai Pyryn edelliselle (muurille) ajoissa. Silloin ei ollut Pyrylläkään mitään epäselvää minne seuraavaksi. Ai se tuntuikin niin oikeelta!
Ja loppuun tehtiinkin harvinaista herkkua, nollarata!
Ihanaa olla lomalla, mutta aika on toistaiseksi mennyt shoppaillessa, pihan hoidossa, suun muusssa. Mutta eilen sentään kerettiin treeneihin. Anu oli laittanut jonkun kolmosluokan hyppyradan, olisko ollu Asko Jokisen, jossa oli lopussa yhden sivun mittainen loppusuora.
Kokeilin ensin, mutta arvasin, että jos jään kauaksi, Pyry kääntyy ennen viimeistä estettä. Niinpä laitoin lelun maaliin ja huutelin vaan "eteen". Hyvin onnistui. Tosin hyvin onnistui, jos yritin juosta vähän pidemmälle.
Alussa oli parin hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jonne ei siis menty, eikä mentykään, kertaakaan. Se oli oikeestaan yllättävän helppo kohta. Sen jälkeen, pakkovalssijaakotus ja putkeen, josta Pyry haki kepit ihan ite. Yllättäen tulikin ekan välin jälkeen pois, kun en malttanut odottaa, että tekee pari väliä ja tais mun pääkin kääntyä jo etsimään seuraavaa estettä ja kuviota.
Paras kuvio olikin leijeröidä yks hyppy, askel kohti putkea ja pieni puolivalssi, että näkee, että putken jälkeen käännytään.
Sitten oli kohta, jossa ensin kokeilin poispäinkäännöstä jälkimmäiselle hypylle. Mutta se ei ollut paras, koska Pyry kysyi joka välissä "ai tuo", ei, "entäs tuo", ei!
Sitten päätinkin kokeilla edellisellä persjättöä, joka toimikin ihan loistavasti, kun sai Pyryn edelliselle (muurille) ajoissa. Silloin ei ollut Pyrylläkään mitään epäselvää minne seuraavaksi. Ai se tuntuikin niin oikeelta!
Ja loppuun tehtiinkin harvinaista herkkua, nollarata!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)