JOSKUS ON VAIKEAMPAA KUIN AINA
Tänään oli Saijan koulutusvuoro. Osasin radan jo kotona, niin miksi hemmetissä dementia iskee kentällä? Aina tulee pari kohtaa, jossa tulee blackout, kun mennään esteitä pariin kertaan jos mihinkin suuntaan. Pitäiskö huolestua vai pitäiskö vaan keskittyä paremmin tekemiseen. Mutta jos on päässä jo liikaa asioita. Muistitikku on täynnä! Ai että kun sais nyt mennä uudelleen.
Ensinnäkin taas kerran päätin, että jatkossa menen kahdessa osassa. Kun hermo menee, niin sen jälkeen on ihan ajan hukkaa jatkaa. Sitä paitsi Pyry väsyy, kun mennään uudestaan uudestaan uudestaan...
Ekan pätkän jälkeen asia saisi hetken muhia, jos vaikka ajatus kirkastuisi ja keskittyminen paranisi.
Alun siksakin olin suunnitellut toisin ja se jäikin nyt kokeilematta olisiko toiminut sillä ohjauksella. Luovuin siitä sitten, ettei tarttenut Saijan kanssa lyödä vetoa ;)
Pakotin Pyryn sitten jarruttamaan kakkosella ja vekkasin kolmoselle, niin joo ihan jees. Ja sitten tulikin se eka blackout. Hetkeen en muistanut millä puolella estettä pitikään olla, ja sitten tuli vähän kiire. Tuokin on niin ärsyttävää, etten osaa valita edelleenkään oikeaa ohjausta.
Mutta se pahin teletappikohta oli kepit ja sen jälkeinen elämä. Hienosti Pyry haki joka kerta kepit, eikä mennyt viereiseen putkeen, mutta kuten väitinkin aluksi, ettei oikein osata poispäinkäännöstä kepeillä.
Ensin menin oikealle puolelle keppien ja putken väliin. Ja Pyry kääntyi oikealle, oikeaan suuntaan. Liekö ollut vahinko, kun yleensä aina koirat tuossa tilanteessa kääntyy kuulemma vasemmalle. Seuraavalla kerralla Pyry jättikin vikan kepin pujottelematta. What? Luulin, että Pyry menee kepit loppuun mistä vaan! Sama toistui vaikka kuinka monta kertaa. Kokeilin myös reilua sivuetäisyyttä mutta pysyä liikkeessä ja sama juttu taas.
Lopulta luovuin siitä ohjauksesta ja yritin poispäinkäännöksellä. No eihän osattu sitäkään, kun en tajunnut, että mun on oikeesti mentävä ihan keppien päähän asti ja siitäkin vielä yhden näkymättömän kepin verran, että saan ajoitettua oikein käännöksen. Kyllä oli taas niin vaikeeta meille. Ja kun hermo oli jo tiukalla, niin ärräpäät lensi ihan lahjakkaasti.
Siihen koheltamiseen se aika sitten meni, ja niin pahasti jäi vaivaamaan, että oli pakko jäädä treenin jälkeen tekee muutama poispäinkäännös. Laitoin keppien viereen hyppysiivekkeet ja lähetin sinne poikkarilla keppien jälkeen. Eikä meillä ollut mitään ongelmaa. Hä? Pyry meni ihan superisti! Tein monta kertaa, ettei ollut vahinko. Ärsytys. Oliko tää vaan taas sellanen päivä, ettei mikään tuntunut onnistuvan treeneissä. Rata oli kuitenkin kiva, mutta toki haasteellinen. Joskus on vaan vaikeampaa kuin aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti