PERSJÄTTÖ
Ihanaa olla lomalla, mutta aika on toistaiseksi mennyt shoppaillessa, pihan hoidossa, suun muusssa. Mutta eilen sentään kerettiin treeneihin. Anu oli laittanut jonkun kolmosluokan hyppyradan, olisko ollu Asko Jokisen, jossa oli lopussa yhden sivun mittainen loppusuora.
Kokeilin ensin, mutta arvasin, että jos jään kauaksi, Pyry kääntyy ennen viimeistä estettä. Niinpä laitoin lelun maaliin ja huutelin vaan "eteen". Hyvin onnistui. Tosin hyvin onnistui, jos yritin juosta vähän pidemmälle.
Alussa oli parin hypyn jälkeen suoraan edessä putki, jonne ei siis menty, eikä mentykään, kertaakaan. Se oli oikeestaan yllättävän helppo kohta. Sen jälkeen, pakkovalssijaakotus ja putkeen, josta Pyry haki kepit ihan ite. Yllättäen tulikin ekan välin jälkeen pois, kun en malttanut odottaa, että tekee pari väliä ja tais mun pääkin kääntyä jo etsimään seuraavaa estettä ja kuviota.
Paras kuvio olikin leijeröidä yks hyppy, askel kohti putkea ja pieni puolivalssi, että näkee, että putken jälkeen käännytään.
Sitten oli kohta, jossa ensin kokeilin poispäinkäännöstä jälkimmäiselle hypylle. Mutta se ei ollut paras, koska Pyry kysyi joka välissä "ai tuo", ei, "entäs tuo", ei!
Sitten päätinkin kokeilla edellisellä persjättöä, joka toimikin ihan loistavasti, kun sai Pyryn edelliselle (muurille) ajoissa. Silloin ei ollut Pyrylläkään mitään epäselvää minne seuraavaksi. Ai se tuntuikin niin oikeelta!
Ja loppuun tehtiinkin harvinaista herkkua, nollarata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti